Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WSOY:n ja Indieplacen kanssa.

Olen niin fiiliksissä siitä, että tänä vuonna olen saanut luettua niin paljon. Olen lukenut enemmän kuin menneinä viitenä vuotena yhteensä. Lukeminen on niin parasta, eikä takaisin vanhaan suosikkiharrastukseen kiinni pääseminen vaatinut muuta kuin pienen annoksen päättäväisyyttä ja ison annoksen mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä ja koukuttavia kirjoja. Ja niitä olen todellakin siis löytänyt! Tässä postauksessa vinkkaan parhaat kirjalahjat jouluksi 2019 kaikille vauvasta vaariin. Nämä kirjat ovat löytyneet omalta lukulistalta tänä vuonna ja/tai löytyvät lahjasäkistä paketoituna omille sukulaisille tai ystäville. Jos ei tältä listalta löydy sopivaa kirjaa niin sitten on kyllä maailmankirjat sekaisin, sillä tässä on oikeasti jokaiselle jotain!

Kirjalahjat alle kouluikäisille ja/tai yhdessä luettavaksi

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola, kuvitus Salla Savolainen: Heinähattu, Vilttitossu ja kana

Heinähattu ja Vilttitossu oli mun suurimpia lemppareita omassa lapsuudessa. Ahmin niitä kirjoja oikeasti monta päivässä aina lomilla ja viikonloppuisin. Sarjan uusin tulokas, Heinähattu, Vilttitossu ja kana on vähintään yhtä hauska kuin aiemmat osat. Luettiin se iltasatukirjana nyt syksyllä ja se kelpasi kaikille taaperosta tokaluokkalaiseen. Kirjassa Vilttitossu on yksinäinen, sillä Heinähattu on lähtenyt sulkapalloleirille. Alibullenin neidit kuitenkin löytävät Vilttitossulle uuden ystävän, Anita-kanan. Vilttitossu opettaa sille temppuja ja kana osoittautuu niin mahtavaksi ystäväksi, että Vilttitossu ottaa sen nukkumaan Heinähatun sänkyyn. Heinähatun palatessa Anita-kana yhtäkkiä katoaa, mistä alkavat suuretsinnät. Yllättävä löytö muuttaa Anita-kanan koko elämän.

Vuokko Hurme & Anni Nykänen: Karkkikirja

Karkkikirjassa kerrotaan hauskoja faktoja ja nippelitietoa mistäs muustakaan kuin karkista. Me luettiin tämä syksyllä iltasatuna ja lapset tykkäsivät tosi paljon. Kirjassa kerrotaan karkkien historiaa ja mukana on myös hauskoja testejä ja pelejä. Mahtava kirja yhdessä lasten kanssa luettavaksi vaikka konvehtirasian kera.

Elina Hirvonen & Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpää ja vessasanat

Prinsessa Rämäpää on pikkuinen tyttö, mutta myös taikavoimia omaava prinsessa.  Hän aloittaa eskarin, mutta kaikki ei mene ihan niinkuin hän suunnitteli. Kaikki tuntuu menevän ihan päin prinkkalaa ja Rämäpään päässä on pelkkiä vessasanoja! Hauska kirja nauratti meillä koko perhettä taaperosta Ottoon. Siis meidän taapero aivan ulvoi naurusta, kuten kuvista näkyy. Tätä on kyllä kiva lukea yhdessä ja tarina on aivan super hellyyttävä, muutamasta vessasanasta huolimatta (tai juuri niiden takia).

Disney elokuvasuosikit: Frozen II

Tämä kirja johdattelee uuden elokuvan tarinaan, eli tästä kaikki vasta alkaa! Upea kuvitettu tarina, joka kannattaa lukea ennen kuin käy katsomassa joulupäivänä ilmestyvän uusimman elokuvan.

Disney Frozen: Lumen valtakunta

Tämä kirja on syvempi katsaus upean satumaiseen Arendeliin, sekä Kuningatar Elsan ja Prinsessa Annan lumoavaan linnaan. Kirjassa esitellään Arendelin linnaa ja kaupunkia ja kerrotaan paljon hauskoja juttuja, joita ei muuten tietäisi mistään.

Pikkukakkosen iltasatukirja

Pikkukakkosen iltasatukirjassa on 20 ihanaa tarinaa lapsista, aikuisista, eläimistä ja esineistä. Kokoelmakirjassa on satuja kahdeksalta tunnetulta kirjailijalta, mm. Juha Itkoselta, Tuomas Kyröltä ja Heli Laaksoselta. Kirjan mukana tulee myös CD, jolla Pirkka-Pekka Petelius tulkitsee satuja, eli niitä voi myös kuunnella. Aivan hurmaavia ja juuri sopivan mittaisia iltasatuja niihin iltoihin, kun ei jaksa tai ehdi lukea kokonaista kirjaa. Suosittelen kaikille leikki-käisille ja heidän vanhemmilleen lämpimästi.

Kirjalahjat koululaisille, jotka lukevat itse

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja ujo Elmeri

Tämäkin luettiin nyt syksyllä iltasaduksi koko porukalle. Myös taapero jaksoi hyvin kuunnella! Risto Räppääjät sopivat luettavaksi niin yksin kuin yhdessäkin. Uusimmassa kirjasssa Riston ja Rauhan luo tulee vierailulle ujo Elmeri-niminen poika, joka ärsyttää Ristoa. Kirjan lopussa Elmeri kuitenkin osoittautuu ihan teräväksi kaveriksi, josta on Ristollekin iloa. Kirja nauratti alusta loppuun asti.

Riina ja Sami Kaarla: Pet Agents: Täältä tullaan lemmikit & Pet Agents: Varkaan jäljillä

Pet Agents -sarja kertoo Kati-e -nimisestä tytöstä ja hänen rakentamastaan lentorobotista nimeltä Ti-bot. Yhdessä he ovat Pet Agents ja ratkovat kaikki lemmikkeihin liittyvät pulmat. Kirjoissa on sopivasti tekstiä ja runsaasti kuvitusta, sopivat siis hyvin sellaisillekin koululaisille, jotka ovat aika vasta oppineet lukemaan. Kirjasarjan kolmas osa ilmestyy keväällä 2020. Meidän esikoinen on lukenut jo molemmat nämä ja tykkäsi kovasti molemmista.

Paula Noronen ja Terese Bast: Supermarsu ja kavala koodi

Supermarsu on yksi meidän koululaisen lemppari-kirjasarjoista ja uusin osa on varmasti hänelle mieluisa lahja myös. Se odottaa paketoituna jouluaattoa. Uusimmassa osassa Emiliaa pännii kun kaikki pelaavat kännyköillään Anteron tähti -peliä aamusta iltaan, jopa opettajat. Emiliakin rakastaa pelaamista, mutta uudessa pelissä on jotain tosi outoa. Koko kaupunki talsii kuin hypnotisoituneena nenä kiinni ruudussa. Miksi Rasva-Anteron isän kehittämä peli koukuttaa niin pahasti? Supermarsu ja Emilia ratkaisevat mysteerin ja heidän täytyy pelastaa kaupunki tuholta!

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja 14: Remppaa pukkaa

Vähän aikaa sitten ilmestynyt Neropatin päiväkirjan 14. osa on nauruhermoja kutkuttavaa hauskanpitoa alusta loppuun asti. Kirja on helppo lukea ja se on tehty hauskasti sarjakuvatyyppisesti. Meidän esikoinen luki sen yhdessä päivässä ja vähän aikaa sitten hän kertoi lukeneensa sen vielä toisenkin kerran, kun se oli vaan niin hyvä. Neropatin päiväkirjan 14. osassa Heffleyn perhe saa yhtäkkiä perinnön ja päättää rempata kotinsa aivan uuteen uskoon. Pian kuitenkin selviää, että remppahommissa piilee vaara. Kun tilanne ajautuu kriisiin, ei ole enää selvää voiko perhe edes jäädä taloon vai joutuvatko he muuttamaan pois!

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras & Huijarin oppipoika

Taikuri ja Taskuvaras aloitti maagisen fantasiatrilogian, joka on täynnä silmänkääntötemppuja, romantiikkaa ja jännitystä. Toinen osa Huijarin oppipoika ilmestyi tänä keväänä. Kirjoissa seikkailee Mina, joka asuu kadulla ja varastelee henkensä pitimiksi. Tom taas on nuori keksijä ja taikuri, jonka Ihmeiden teatteri lumoaa yleisönsä ilta illan jälkeen. Mina ja Tom kohtaavat 1800-luvun Helsingissä ja heidän kohtalonsa kietoutuvat alusta asti yhteen. Molempien menneisyydessä on pahoja selvittämättömiä asioita ja Mina ja Tom joutuvat juonittelun pyörteisiin ja ajojahtiin, josta voi selvitä vain rohkeudella. Tämä sarja sopii jo edistyneemmille lukijoille ja fantasian ystäville.

Kirjalahjat dekkarien ystäville

Ilkka Remes: Kremlin nyrkki

Ilkka Remes on mulle tuttu jo lapsuudesta, mun äidin ja papan kirjahyllyistä. Niitä on tullut itsekin luettua monen monta ja uusinta kirjaa Kremlin nyrkkiä on ehditty tituleerata jo Remeksen parhaaksi. Annettiin tämä Oton isälle isänpäivälahjaksi ja paketoin tällaisen myös omalle papalleni joulupakettiin.

Max Seeck: Uskollinen lukija

Suomen kärkitrilleristeihin lukeutuvan Max Seeckin neljäs dekkari Uskollinen lukija on ihan älyttömän koukuttava kirja, joka yllättää ihan koko ajan! Luin tämän nyt syksyllä, enkä meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni hetkeksikään. Menestyskirjailijan vaimo murhataan tavalla, joka on kopioitu suoraan hänen kirjastaan. Seuraa murha-aalto, joka järkyttää kaiken nähneitä poliisejakin. Max Seeckin teosten käännösoikeuksia on myyty useisiin maihin, enkä todellakaan ihmettele miksi!

Arttu Tuominen: Verivelka

Verivelka aloittaa uuden DELTA-sarjan, joka kuvaa suomalaista poliisiyksikköä tuoreella tavalla. Sarjassa poliisiyksikkö ratkoo traagisia rikoksia, jotka laittavat heidät pohtimaan myös omia tekojaan ja arvojaan. Verivelka -kirjasa Porin Ahlaisissa tapahtuu raaka surmatyö. Tapauksella on useita silminnäkijöitä, mutta vain vähän surijoita. Perheenisä ja komisario Jari Paloviita ryhtyy selvittämään tapausta, johon pian kietoutuvat mukaansa myös hänen omat poikavuosien kovat muistot, joita ei voi pyyhkiä pois. Tätä ajattelin itse joulupakettiin appiukolle.

Kirjalahjat tunteita herättävien tarinoiden ystäville

Suvi Vaarla: Westend

Luin Westendin mun ja Oton mökkireissulla. Siinä on hurjasti tuttuja yksityiskohtia omastakin lapsuudesta 90-luvulta. Se on kiehtovaa ajankuvaa ja Suvi Vaarla kirjoittaa tosi koskettavasti Elinasta ja hänen perheestään, joka ensin nauttii nousukaudesta ja sitten tippuu kovaa ja korkealta laman iskiessä kunnolla Suomeen. Westend kertoo tosi tarkkanäköisesti lama-ajan nuorista, jotka eivät uskalla kiintyä liikaa, koska kaikki mikä ihmiselle voidaan antaa, voidaan myös ottaa pois. Tunnistan noita tunteita myös itsestäni: kun on kokenut oman äidin vakavan sairastumisen kuin salaman kirkkaalta taivaalta, se pelko siitä, että kaikki vaan loppuu yhtäkkiä, on aina läsnä. Ihan älyttömän hyvä kirja!

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Kerjäläinen on koukuttava, viihdyttävä ja siihen on helppo tarttua. Sofie Sarenbrant kyllästyi itse lukemaan rikoskirjoja elämäänsä tympääntyneistä rikospoliiseista ja kehitti oman, raikkaan nuoren perheellisen poliisin Emma Skjöldin, jolle tuntui heti olevan kysyntää. Sofie Sarenbrantin dekkarit on sopivan kevyttä, mutta kuitenkin älyttömän jännittävää luettavaa. Sarenbrant palkittiin juuri Ruotsissa vuoden parhaana dekkarikirjailina, enkä todellakaan ihmettele miksi. Itse luin kirjan ihan muutamassa päivässä, vaikka meneillään oli yksi syksyn tapaamisten ja työntäyteisimmistä viikoista. Oli tarpeeksi koukuttava kirja, niin tuli otettua kirja esiin helposti silloinkin, kun aikaa lukea oli vain pieni hetki.

Jussi Nikkilä: Näyttelijä

Näyttelijä on näyttelijä Jussi Nikkilän esikoisromaani, joka on kaunistelematon kuvaus itsensä kadottamisesta ja ulkopuolisuudesta, siitä mitä tapahtuu, kun mahdollisuuksia täynnä ollut maailma alkaa näyttää vieraalta ja pelottavalta. Kirja kertoo siitä, kun teatterikoulusta valmistunut näyttelijä on menestynyt ja päässyt elokuviin ja näytelmiin, mutta yhtäkkiä roolit loppuvat ja näyttelijä jää kotiin hoitamaan pientä tytärtä. Päivät toistuvat samankaltaisina ja kertojasta alkaa tuntua, että hän on menttänyt jotain, mitä ei voi saada enää koskaan takaisin. Olin kuuntelemassa kun Jussi Nikkilä itse luki kirjaa ääneen ja siinä kuunnellessani mun eka ajatus oli, että Otto tykkäisi tästä kirjasta. Otto tykkää lukea, mutta hän ei silti lue paljoa kirjoja. Näyttelijän hän kuitenkin luki ihan ennätysajassa ja tykkäsi niin paljon, että siteerasi kirjaa mulle jatkuvasti. Olin siis oikeassa! Pitää itsekin lukea tämä pian.

Kirjalahjat heille, jotka pitävät elämäkertakirjallisuudesta:

Maria Veitola: Toisinpäin

Maria Veitola antoi seuraajille mahdollisuuden kysyä häneltä ihan mitä tahansa ja kirjassa hän vastaa seuraajien kysymyksiin. Kirja on suunniteltu niin, että sitä voi alkaa lukemaan ihan mistä kohdasta vaan, vaikka keskeltä tai lopusta. Mä luin tämän yhden iltapäivän aikana ja tykkäsin kovasti. Oli mielenkiintoista lukea Marian näkemyksistä kaikesta maan ja taivaan välillä ja mun mielestä kirjan idea oli tosi hauska ja erilainen. Toisinpäin sopii kaikille Veitola-faneille loistavasti! Mulla oli kunnia tavata Maria kirja-aamiaisella ja sain vielä omistuskirjoituksen mun kirjaan.

Beata & Malena Ernman & Greta & Svante Thunberg: Sydämen asialla – perhe ja planeetta kriisissä

Ilmastoaktivisti Greta Thunbergin ja hänen perheensä koskettava tarina. Greta Thunberg nousi maailmanlaajuiseen julkisuuteen elokuussa 2018 ryhtymällä koululakkoon saadakseen huomiota ilmastokriisille. Ilmastokysymyksestä tuli Gretalle intohimo ja elämän tarkoitus. Tämä kirja kertoo Gretan ja perheen tarinan jo lapsuudesta asti ja se on todella ajatuksia herättävää luettavaa. Yksi mun suosikkikirjoista tänä syksynä ehdottomasti. Sydämen asialla sopii kaikille, joita tämä aihe kiinnostaa.

 

Aineettomat kirjalahjat: Kuunteluaikaa BookBeatiin

Bookbeatin lahjakortti on aina varma vaihtoehto, jos ei osaa päättää minkä kirjan antaisi tai ei halua antaa fyysistä lahjaa. Bookbeatista löydät kaikki nämä, sekä esimerkiksi supersuositun Soturikissat -kirjasarjan, jonka ensimmäiset 10 osaa ilmestyi sinne TÄNÄÄN! Soturikissat on Erin Hunterin mahtava fantasiakirjasarja kouluikäisille, josta on tullut ihan huikea ilmiö. Sarjan ympärille järjestetään tapahtumia ja sen ympärille on syntynyt mahtava yhteisö. BookBeatin lahjakortti on mahtava viimehetken lahja ihan jokaiselle.

Tykkäättekö te antaa kirjalahjoja? Mikä on teidän lemppari-kirja, jonka olette lukeneet tänä vuonna?

Meillä oli oman perhejoulukalenterin yhden luukun tehtävänä piirtää jouluisat kuvat ja keksiä niistä omat pienet joulusadut. Lapsilta tuli aivan huikeat tarinat ja siis yllättäen meidän taaperon runosuoni lähti aivan pulppuamaan. Tarinasta ei ollut tulla loppua kun hän pääsi alkuun. Niin mieletöntä, että hänkin on jo niin iso, että pystyy keksimään kokonaisia omia satuja. Mä rakastan kuunnella lasten juttuja ja seurata heidän mielikuvituksensa lentoa, se on jotenkin niin siistiä. Millaisia maailmoja he luovat ja millaisia käänteitä he keksivät.

Koululaisen satu:

Tonttu-Liisa ja Joulupukki ovat viimeisessä vierailtavassa talossa. Tonttu-Liisa jakaa lahjoja sillä aikaa kun joulupukki viihdyttää lasta, jonka luona he olivat tuomassa lahjoja. Ikkunasta näkyvät porot odottavat pukkia ja Tonttu-Liisaa nätisti reessä tyhjän lahjasäkin kanssa.

Eskarilaisen satu:

Kuva kertoo kolmesta kaveruksesta, jotka on nimeltään Pingu, jääkarhu ja lumiukko. Ne on tehnyt hienoja joulukoristeluita. Niillä on tosi hyvä mieli, koska kohta on joulu. Tuolissa joulukuusen vieressä nukkuu tonttu ja ulkona kävelee toinen tonttu, joka on matkalla Korvatunturille, koska se on jo tehnyt valmiiksi kaiken tarvittavan.

Taaperon satu:

Tässä on joululaama ja tässä on joulukoira ja toinen joulukoira. Mut se on väsynyt, mut äsken kun joulupukki tuli siihen, niin sitä ei enää väsyttänyt. Sitten se joululaama alkoi kuljettamaan lahjoja joulupukille. Joulupukki ratsasti joululaaman selässä ja sitten joululaamalle tuli vesirokko. Mut sit side otti ne pois ja sen ei tarvinnut enää mennä lääkäriin. Sitten se laama ratsasti joulupukin selässä sinne vuorelle ja toi posti meni tohon sen häntään ja sitten se kuljetti sen postin tonne, missä kaikki lapset on. Joululaama on iloinen, mut kohta niiden pitää mennä taas lääkäriin. Tuolta kolosta ne jakaa lahjoja noille. Sitten toi lääkäri teki hoidon.

Mä en kestä miten ihania! Kaikkien kuvat ja sadut olivat ihan huippuja, mutta kyllä koko meidän perheen sydämen varasti taaperon joululaama. Siis mistä ihmeestä hän edes keksi sen? Niin ihana ja erilainen tarina ja täytyy kyllä myöntää, että piirustuksessa oleva laamahan on aivan näköinen. Ja vielä punainen väriltään, eli selkeästi joululaama. 

Neljä yötä jouluun! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Ollaan koettu anna lapsesi pukea sinut -päivät ja -viikot tosi hauskoiksi ja siksi päätettiinkin pitää näin joulukuussa jouluteemainen anna lapsesi pukea sinut -päivä. Lapset saivat siis päättää mulle JA Otolle jouluteemaiset asut, jotka me puettiin mukisematta.

Lähdettiin aika jännityksellä tähän, koska meiltä molemmilta löytyy aika hurjiakin jouluvaatteita, asusteista nyt puhumattakaan. Mutta toisaalta oltiin tosi innoissamme, koska olihan se nyt hauskaa taas jälleen kerran nähdä mitä lapset meille valitsevat. Mä olin ehkä vapautuneempi, sillä totuin jo marraskuussa siihen, miten mukavan iisiä oli, kun lapset päättivät mun vaatteet. Otto sen sijaan ei ollut niin rentoutuneena, varsinkaan kun päiväksi valikoitui sellainen päivä, jolloin menoa oli vähän joka suuntaan.

Oton asu:

Tree Rex -joulupaita & farkut, sekä meidän kuopuksen tonttulakki, joka on hieman turhan nafti Oton päähän. Isompiakin olisi ollut tarjolla, mutta he valitsivat juuri tämän liian pienen. Aika mainio asu mun mielestä! Tonttulakkia lukuunottamatta Otto voisi pukea tän päälle muutenkin, koska joulu on ihan pian. Hän siis sai yllättyä iloisesti, kun asu ei ollutkaan niin hurja kuin hän pelkäsi. Ehkä tämä oli  myös vähän turhan helppo Oton osalta, kun hän käyttää ihan oikeasti niitä hurjimpiakin jouluvaatteita näin joulun alla arjessa. Tree Rex-paita on taattua joulutyyliä, kilisee aina kun Otto liikahtaa ja kimaltelee kauniisti. Ihan huippu klassikko jo muutaman vuoden takaa.

Oton kommentti asusta: ”Se oli varsin jouluinen ja housut oli mukavat, kun oli mun”. Toim.huom. paitakin oli kyllä Oton, mutta tonttulakki ei, että sikäli toki ihan perusteltu kommentti.

Iinan asu:

Mun päälle valikoitui ehkä sellainen yhdistelmä, jota en itse heti olisi keksinyt. Satiininen punainen joulumekko, joka mulla on ollut ainakin kahtena viime jouluaattona päällä. Olen miettinyt, että laitanko sen taas päälle tänä jouluna, mutta siinä on etualalla ikävä rasvatahra, joka mun pitäisi poistaa ennen kuin sitä voi käyttää sellaisenaan. Sen päälle lapset valitsivat mun kaikkein ensimmäisen jouluneuleen: pörrömahaisen pingviinin vuodelta 2014. Molemmat vaatteethan on ihan hurmaavia, mutta en itse ehkä lähtisi yhdistämään ohuen ohutta kietaisumekkoa jouluneuleen kanssa. Mutta ainakin asu oli mukava ja jouluinen, sehän oli tärkeintä! Asusteiksi he valikoivat mulle punaisen rusettihiuspannan sekä mun joulukorvakorut, joista roikkuu kaikenlaisia jouluisia asioita, kuten polkkakaramelli, joulukuusi ja kulkunen.

Otto höpöttelee meidän taaperolle näissä kuvissa. 😀

Tämä oli hauska piristys tähän viikkoon. Lapset ehdottivat, että pidetään joskus sellainen päivä, että äiti ja isi saa päättää heidän vaatteet. Mun mielestä idea oli aika suloinen, vaikka nauratti se, että yleensä me vaan katsotaan jotkut vaatteet heille aamuksi kaapista ja he pukevat ne ihan tyytyväisenä päälle sen kummempia miettimättä. Heillä on aina illalla mahdollisuus myös valita  asu itse, mutta yleensä he toivovat, että me vaan katsotaan jotkut. Ostoksilla he osallistuvat kyllä enemmän valintoihin, eli ehkä ollaan vaan onnistuttu yhdessä lasten kanssa täyttämään heidän kaapit sellaisilla vaatteilla, joita kaikkia he tykkäävät pukea päälle? Sehän on vain hyvä juttu!

Mikäs on mielipide meidän asuista & asusteista ? Kumpi vei voiton tällä kertaa?

Meille tuli meidän ystävien koira hoitoon pariksi päiväksi (ja yöksi), kun ystävät muuttivat uuteen kotiin. 1-vuotias Elvis-koira on hurmaava suomenlapinkoira, joka viihtyi meillä tosi hyvin. Me ollaan tosi pitkään pohdittu koiran hankintaa aina välillä ja etenkin Otolla on ollut välillä kunnon koirakuume. Se on aina hetkittäin tarttunut mullekin. Mä olen pääosin kuitenkin toppuutellut ja sanonut, että katsotaan sitä sitten joskus myöhemmin.

Ajateltiin molemmat, että tämä koiran hoitaminen on myös tosi hyvä kokeilu meille. Sitten tiedetään, miltä se oikeasti tuntuu kun se koira on siinä useamman päivän samalla kun arki pyörii. Toki mun äiti ja Armas on usein ollut meillä, mutta Armas on kuitenkin aina ensisijaisesti mun äidin vastuulla. Se ei ole siis ihan sama asia, vaikka me sitä ulkoilutetaankin välillä.

Nyt ihana Elvis-koira oli täysin meidän vastuulla muutaman päivän. Tämä oli 1-vuotiaan koiran ensimmäinen kerta pidemmästi hoidossa ja meillä meni Elviksen kanssa ihan loistavasti. Elvis on mahtavan tasapainoinen ja hyväkäytöksinen koira, joten hän päästi meidät todella helpolla. Söi hyvin, käyttäytyi ulkoillessa hyvin ja osasi myös levätä. Välillä intoutui leikkimään meidän kanssa ja välillä nukkui oikein rauhassa tai söi omaa luutaan. Elvis leikitti myös itse itseään, heitteli itselleen lelua ja palloa ja jahtasi niitä onnesta soikeana. Hän oli ihan messissä kaikissa meidän touhuissa joulukalenterin avaamisesta iltasatuun, ja yöksi rauhoittui hyvin nukkumaan.

Elvis oli oikeastaan koirana  juuri sellainen, kuin me omalta mahdolliselta koiralta toivottaisiin. Pärjäsi hyvin lasten kanssa, avoin ja iloinen ja aktiivinen koira, helppo turkki (karvaa ei irtoa jatkuvasti) ja tietysti hyvin käyttäytyvä ja mahdottoman söpö. Eli periaatteessa voisi kuvitella, että meidän koirakuume vain paheni 193847644%. Mutta arvatkaa mitä? Niin ei käynytkään. Tämä kokeilu osoitti meille molemmille aikuisille sen, että on tosi hyvä, että meillä ei vielä ole koiraa, eikä koiraa kyllä meille ihan hetkeen vielä tulekaan. Hoitoon meille saa sen sijaan tulla koska tahansa pariksi päiväksi, mutta se pari päivää riittää toistaiseksi. Ja kerron nyt miksi.

Tämä viikko oli sinällään ”helppo” viikko, että mun työjuttujen kanssa on jo vähän kevyempi meno joulun lähestyessä, Otto on lomalla koulusta ja lapsilla ei ole enää harrastuksia, kun nekin ovat joulutauolla. Normaalisti meillä olisi siis kaikille arkipäiville enemmän menoja kuin nyt, joten siksi tämä ei antanut edes ihan todenmukaista kuvaa siitä, mitä arki logistisesti koiran kanssa voisi olla.

Koiran ulkoilutus onnistui päivällä tosi hyvin, eikä yhtään ärsyttänyt edes lähteä ulos vaikka satoi kaatamalla vettä. Olin iloinen, kun sain juoksulenkille kaverin, lenkkikin meni paljon nopeammin kun samalla höpötin Elvikselle. Ja hän juoksi kuin vanha tekijä. Oli ihanaa tehdä myös koko perheen kesken pitkä ja rauhallinen metsälenkki koiran kanssa. Aamullakin mä kiskoin vaan takin yökkäreiden päälle ja lähdin hyvällä fiiliksellä koiran kanssa ulos. Mun yllätykseksi aamulenkitkin oli siis ihan piece of cake. Mutta siis iltalenkki. Siinä vaiheessa kun lapset on nukkumassa, työhommat paketissa ja haluaisi vaan makoilla sohvalla, pitääkin vielä lähteä ulos. Otto hoiti iltalenkit molempina iltoina tällä kertaa, mutta mä peilasin niitä iltoja siihen, että mitä jos meillä olisi oma koira joka ilta.

Meille illat on sitä aikaa, joka antaa älyttömästi voimavaroja arkeen. Etenkin arkisin silloin rentoudutaan aikuisten kesken ja vaan ollaan. Aktiivisen koiran kanssa ei riitä myöhään illalla mikään vartin pissalenkki, vaan on tehtävä ihan kunnon lenkki. Parina hoitopäivänä se on täysin ok ja mukavaa, mutta mä voin vaan kuvitella, että tässä meidän arjessa joka ikinen päivä se olisi just nyt liikaa meille. Me tarvitaan sitä rauhallista ilta-aikaa ja sitä hetkeä päivässä, kun saa olla läsnä ihan vain itselleen ja toisilleen, eikä tarvitse tehdä yhtään mitään jos ei halua. Joskus tulevaisuudessa mä luulen, että vaikka yhdessä koiran kanssa iltalenkille lähteminen voisi myös olla yksi niistä asioista, joka antaa voimavaroja arkeen, mutta tällä hetkellä se ei sitä olisi, koska me tykätään liikaa meidän illoista just näin.

Me halutaan ottaa koira meille sitten, kun meillä on 100% varmasti tarpeeksi aikaa ja energiaa olla koiralle läsnä ja antaa koiralle se kaikki mitä koira ansaitsee arjessa joka päivä.

Ihailen ihan valtavasti kaikkia, joilla pieni(ä) lapsi(a) ja koira ja jotka handlaavat sen kaiken hyvin. Meille tuntuu tällä hetkellä helpommalta valita se, että meille saa tulla hoitokoiria, mutta omaa koiraa harkitaan vasta sitten, kun lapset on reilusti isompia. Ehkä sitten kun lapset on vaikkapa kaikki kouluikäisiä tai teinejä, voisi olla hyvä aika pohdiskella tätä uudelleen. Tämä kokeilu antoi tosi hyvän päätöksen meille tälle jatkuvalle jahkailulle ja pähkäilylle, että otettaisiinko koira vai ei. Ei oteta, ei ainakaan nyt. Mutta Elvis on ihan huippu koira ja hän saa tulla meille milloin tahansa uudelleen yökylään <3

Onko siellä muita, jotka ovat pohdiskelleet koiran hankintaa viime aikoina? 

Olen ehtinyt blogihistoriani ja etekin blogijoulukalenterini olemassaolon aikana julkaista jo aika paljon erilaisia DIY-lahjavinkkejä. Osa niistä on ihan hukkunut blogini tuhanisen postausten alle, vaikka ovat (ainakin mun mielestä) aivan ihania ideoita. Siksi ajattelin nostaa kaikki mun julkaisemat DIY-lahjavinkit esiin tähän koontipostaukseen, jos joku vielä miettii kivoja itse tehtäviä lahjoja näin alle viikkoa ennen joulua. Nämä kaikki ideat ovat sellaisia, jotka voi helposti toteuttaa vielä tällä viikolla. Osa ideoista on askartelujuttuja ja osa taas on ruokalahjoiksi sopivia. Tässä tulee!

1. DIY Pilvimobile vauvalle

Jos lähipiiriin on syntymässä vauva tai haluaa askarrella vaikka omalle vauvalle mobilen, niin tässä ohjeet helppoon pilvimobileen. Tein tämän meidän kuopukselle muutama vuosi sitten.

2. Joulugranola

Herkullinen granola maistuu ihanan jouluisalta ja valmistuu helposti uunissa. Tämä oli meillä ihan hitti viime jouluna!

3. DIY Kolmen aineen sokerikuorinta 

Raikas ja toimiva kolmen aineen sokerikuorinta on ihana ja helppo lahjaidea hemmotteluun.

4. Tumma rocky road pistaasilla ja merisuolalla (kaupallinen yhteistyö) 

Pistaasi-merisuola rocky road on aivan käsittämättömän herkullista ja valmistuu myös nopeasti. Rocky roadiahan voi tehdä melkein mistä vain, mistä itse eniten tykkää.

5. DIY Sateenkaari -seinäkoriste

Trendikäs sateenkaari-seinäkoriste valmistuu helposti paksusta köydestä, rautalangasta ja erivärisistä villalangoista. Tämä on yksi söpöimmistä joululahjoista!

6. Suolakaramelli-mantelit (kaupallinen yhteistyö) 

Aina kun teen näitä manteleita, ne loppuvat alta aikayksikön. Koukuttavan hyviä!

7. DIY Tupsuseinäkoriste 

Tämä seinäkoriste valmistuu nopeasti yhdessä lasten kanssa. Tupsujen askartelu on tosi hauskaa ja niistä saa tehtyä söpöjä koristeita.

8. Petteri Punakuono -joulukeksit (kaupallinen yhteistyö) 

Petteri Punakuono -keksit on tosi helppo tehdä ja tekivät valtavan vaikutuksen ainakin meidän lapsiin. Tästä hauska naposteltava joulun ajaksi koko perheelle.

9. Oton glögisiirappi

Vaalea glögisiirappi valmistuu vartissa, säilyy huoneenlämmössä ja on tosi riittoisaa, sekä tietenkin herkullisen jouluisan makuista. Anna lahjaksi tai herkuttele itse!

10. DIY Koristeet kuivatuista appelsiinisiivuista 

Kuivatuista appelsiineista voi tehdä mitä tahansa seinäkoristeista jouluisaan potpuriin. Tässä ohjeet appelsiinisiivujen kuivatukseen.

11. Piparkakku-valkosuklaa rocky road

Tämä valkosuklainen rocky road on niiiiin herkullista, pakko tehdä tätä tänäkin jouluna!

Jos näiden 11 lahjaidean joukosta ei vielä löytynyt sitä oikeaa, niin Pinterestistä varmasti löytyy! Se on kertakaikkiaan niin ihana joulu- (ja kaiken muunkin) inspiraation lähde, että sieltä ei voi olla löytämättä lahjaideaa. Mikä DIY-lahjaidea on teidän vakkari tai suosikki, jonka olette itse saaneet?