Tässä postauksessa näytän kaikki meidän joulukuuset kymmenen vuoden varrelta. Aika uskomatonta, että ollaan juhlittu Oton ja meidän perheen kanssa joulua jo kymmenen vuoden ajan. Meillä on sinä aikana ollut neljä eri joulukuusta. Lähdettiin vihreästä ja pitkään mentiin valkoisella, ennen kuin palattiin kohti vihreää nykyisen lumihuurrekuusen kanssa. Aiemmat kuuset olivat hieman huonompilaatuisia, koska meillä ei ollut varaa silloin panostaa kuuseen. Mutta tämä nykyinen on enemmän sellainen premium-kuusi, joka on kestänyt hyvin jo kolmet koristelut ja voisin kuvitella sen kestävän hyvin vaikka seuraavat kymmenet koristelut. Se on ajaton ja nätti, ja lumihuurre on pysynyt hyvin. Mutta noniin, meidän nykyinen kuusi on varmasti kaikille jo tuttu, kurkataanpa nyt niihin vähän vanhempiin!

2011

”Tossa isossa kuusessa on vaan mustia, valkosia ja hopeita koristeita ku halusin pitää värit yksinkertasina koska koristeita on niin runsaasti ja koska on toi vihree aika dominoiva väri. Toinen vaihtoehto ois ollu punavalkoset koristeet mut sen vaihtoehdon voisin toteuttaa sit ens jouluna. Mulla on sellanen perinne ollu lapsesta saakka et joka vuosi on ihan erilainen joulukuusi kun mitä aiempina vuosina on ollu, onneks keksitään niin paljon erilaisia koristeita aina vuosittain et tän perinteen toteuttaminen on helppoa.”

Näin kuvailin kuusta vuonna 2011. Silloin koristeltiin kuusi itsenäisyyspäivänä, kuten mun lapsuudessa oli tapana. Kun vertaan vuoden 2011 kuusta meidän nykyiseen kuuseen niin eka asia joka koristeluista tulee mieleen ei ole kyllä ”runsas”, hah. Mutta söpö se kyllä oli. Nauhoja lukuun ottamatta kaikki samat koristeet on meillä edelleen tallessa ja suurin osa myös käytössä tänäkin vuonna. Muistaakseni meidän eka vihreä kuusi oli mun äidin vanha, mutta saatan olla väärässä. 

2012

”Kyllä olen tämänvuotiseen tulokseen huomattavasti tyytyväisempi kuin viime vuonna olin, tää valkoinen on ihan meidän juttu! Ihanasti tulee kaikki koristeetkin esille valkoista vasten ja valkoiseen on helppo yhdistää minkä tahansa värinen jouluteema, vaikkakin tällä kertaa jatkettiin viimevuodelta tutulla hopea-musta-valkoisella linjalla. Mä laitoin tarkoituksella koristeet myös alimmille oksille koska mun mielestä esikoinen on ihan tarpeeksi iso oppimaan että joulukuusi on koriste ja siihen ei kosketa, kuten ei vaikkapa uuniin tai astianpesukoneeseenkaan. Olin varautunut siihen että saan ensimmäiset päivät pelätä sydän kurkussa että hän repii kaikki koristeet irti ja kaataa vahingossa koko kuusen, mutta onneksi olin väärässä!”

Hauskaa muistella esikoisen taaperoaikojen joulukuusta. Meillä on aina koristeltu kuusi ihan kunnolla, vaikka perheessä olisikin ollut pieniä. Näin aiotaan toimia myös kuopuksen kanssa ensi vuonna, että ihan reilusti vaan koristellaan ja yhdessä opetellaan miten sen kuusen kanssa ollaan. Ostettiin 2012 valkoinen joulukuusi, josta olin kovasti haaveillut.

2013

”Meidän joulukuusi on valkoinen, koska se a) sopii sisustukseen parhaiten ja b) ei yritä näyttää aidolta kuuselta epäonnistuen siinä pahasti, vaan on reilusti feikki ja sellaisena upea. Aito kuusi olisi tietysti aivan omaa luokkaansa, mutta kun on allerginen niin silloin se ei valitettavasti tule kyseeseen, vaikka siitä aina haaveilenkin! Mä oon kokeillut joulukoristeluissa vaikka ja mitä teemoja, ja tänä vuonna inspiroiduin Stockmannin vaaleanpunaisista herkkukoristeista ja päätin että teemaksi sopii vaaleanpuna-valko-hopea. Meiltä löytyi kaikissa näissä väreissä jonkinverran koristeita jo etukäteen, ja lisäksi hamstrasin Argos-hallin joulumaailmasta vielä lisää vaaleanpunaisia muffinsseja, ja muita ihanuuksia.”

Vuonna 2013 koristelin kuusen omilla lempiväreilläni vaaleanpunaisella ja valkoisella. Kylläpä tuntuu hassulta lukea Iinan kirjoitusta kahdeksan vuoden takaa, kun vielä kirjoitin ”hamstraamisesta”. Ostin silloin siis neljä uutta eri herkkujen muotoista joulukoristetta. Että kunnon ”hamstraamista”.

2014

”Kupari yksin tuntyi jotenkin liian lämpimältä, kun meillä kuitenkin on muuten aika kylmän sävyinen koti (lastenhuonetta lukuunottamatta). Onneksi sitten näin jossain mainoslehtisessä valkoisen kuusen, jossa oli käytetty koristeissa kaikkia mahdollisia metallisävyjä, ja tajusin että ihan hyvinhän kuparia voi yhdistää hopeaan, kun lisää siihen vielä kultaa tai ruusukultaa, jotka ovat vähän niinkuin siitä välistä. Alunperin tarkoitus ei ollut sekoittaa tähän sekametelisoppaan vielä mustaakin, mutta jotenkin kuusi näytti niin ei-meidän-näköiseltä ilman sitä että oli pakko kipaista vielä mustat koristeet laatikosta mukaan koristeluun.”

Kupari nousi isoksi trendiksi vuonna 2014 ja silloin itsekin siitä innostuin ja halusin sitä myös kuuseen. En kuitenkaan voinut tai halunnut ostaa niin paljon uusia kuparin sävyisiä koristeita, että pelkästään niillä olisi voinut täyttää kuusen, joten päädyin sekoittelemaan kuparikoristeita vanhoihin muiden metallien sävyisiin sekä mustiin koristeisiin.

2015

”Meidän perinteenä on koristella joulukuusi itsenäisyyspäivänä, ja niin tehtiin myös tänä vuonna. Tämän vuoden kuusi jatkaa samaa väriteemaa joka meillä toistuu myös olohuoneen muussa sisustuksessa, valkoista, mustaa ja kultaa.  Edellisvuosina mä olen innostunut tosi koristeellisista joulupalloista ja kaikista hahmoista ja kakuista ja vaikka mistä, kimallusta ja glitteriä on täytynyt olla. Vieläkin meiltä löytyy vähän glitteriä ja kimallusta, mutta tänä vuonna keskityin enemmän pelkistetympiin koristeisiin, ja sellaiseen siistimpään lookiin.”

Vuonna 2015 kupari unohtui jo, ja halusin kuusesta pelkistetymmän ja vähemmän värejä siihen. Silloin meidän vanha valkoinen kuusi alkoi jo vedellä viimeisiään. Hauskaa miten näistä näkyy vielä se erilainen ajatusmaailma, halusin aina joka vuosi jotain erilaista, enkä pitänyt niin tärkeänä sellaista oman tyylin löytymistä ja sen säilyttämistä.

2016

”Mä pohdin aiemmin että ostetaanko tänä vuonna aito kuusi vai uusi tekokuusi, ja päädyttiin jälleen kerran tekokuuseen. Koen sen olevan vaan meille parempi vaihtoehto, vaikka aito olisikin omalla tavallaan huikea. En uskaltanut ottaa sitä riskiä että kuusi ei kestäisikään Itsenäisyyspäivästä aattoon asti hyvänä, ja kuitenkin ehdottomasti halusin koristella kuusen jo nyt. Niinpä pitkällisen tuuhean ja laadukkaan kuusen etsimisen jälkeen löydettiin täydellinen  yksilö Hobby Hallista. Kuusi oli vähän arvokkaampi kuin sellaiset perus harvahapsiset markettiversiot jollainen meillä on ennen ollut, mutta täysin sen arvoinen.”

Vuonna 2016 meidän vanha valkoinen joulukuusi oli jo niin kellastunut ja ällö, että päädyttiin ostamaan uusi valkoinen tekokuusi. Ajattelin silloin, että se on pitkäikäinen sijoitus, ja uusi kuusi olikin kestävä. Meillä on se edelleen tallessa nätisti laatikossaan, että jos joskus mieli muuttuu ja haluan sittenkin laittaa valkoisen kuusen lumihuurrekuusen sijaan. En tiedä miksi olen aitoa edes pohdiskellut, kun kuitenkin olen sille allerginen. Mutta jossain vaiheessa musta tuntui, että kovasti puhuttiin tekokuusia vastaan ja aitojen kuusien puolesta, ehkä siksi olen kokenut tarvetta pohtia sittenkin joskus sitä aitoa kuusta meille, jos olisi löytynyt allergiaystävällisempi versio.

2017

”Joulukuusen kanssa jatkettiin samalla teemalla kuin meidän olkkarikin on, kultaa, vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista. Ainoastaan vihreä jäi uupumaan. Mä harkitsin ensin, että kuuseen tulisi kulta-vihreät koristelut, mutta en löytänyt mistään omaa silmääni miellyttäviä koristeita vihreässä värissä, juuri siinä oikeassa sävyssä jota meillä on. Ja parempihan se on käyttää niitä vanhoja koristeita muutenkin, kuin hamstrata hulluna uusia, jotka ovat käytössä ehkä vain yhden joulun.”

Huomaan pientä arvomaailman muutosta jo tässä vuoden 2017 postauksessa. Silloin alettiin pikkuhiljaa löytää sitä omaa tyyliä tässä kuusen koristelussa ja elämässä ylipäätään. Tajuttiin, että ei sitä koristelua tarvitse laittaa joka vuosi uusiksi (parempi myöhään kuin ei milloinkaan).

2018

”Mäkin sain paljon koristeita mukaan äidiltä, kun muutin yksin asumaan v. 2009 joulukuussa. Monet niistä on tänäkin vuonna ripustettuna mun kuuseen. Mä rakastan sitä, että koristeita on kertynyt isompi kokoelma, ja pystyn tekemään kuusesta aina vähän erilaisen joka vuosi. Äidiltä mukaan saadut joulukoristeet ovat mulle rakkaita ja ihania muistoja, jotka mielelläni ripustan joka vuosi. Ne tuovat palan mun lapsuuden jouluista meidän omaan olohuoneeseen. Toivottavasti meidän lapsilla on sama fiilis sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.”

Sinä vuonna alkoi olla jo aika monta palloa lasten valitsemia koristeita meidän joulukuusessa ja ne alkoivat tuoda oman ihanan lisänsä kuusen ulkonäköön. Alusta asti niitä on ollut, mutta kolmannen lapsen ja isompien kasvun myötä ne alkoivat näkyä yhä selvemmin kuusen ulkomuodossa. Ja sitten se alkoi luoda perustan koko kuusen koristelulle.

2019

”Uusia koristeita me ei sen sijaan ostettu yhtään (paitsi lasten valitsemat kolme koristetta, yksi jokaiselle). Tuo lumihuurrettu joulukuusi on niin mielettömän runsas ja kaunis jo ihan itsessään, että vaikka se on meidän vanhaa 180cm kuusta paljon suurempi, siihen ei tarvitse yhtään enempää koristeita. Lumihuurre-joulukuuseen saatiin kaikki meidän vanhat jo olemassaolevat koristeet  (mustia lukuunottamatta) yhtäaikaa esille ja ne silti näyttävät mielestäni kauniilta. Mustia ei laitettu tällä kertaa.”

Meidän nykyinen lumihuurrekuusi ostettiin vuonna 2019 ja rakastin ja rakastan sitä edelleen. Silloin koristeltiin sitä ehkä vielä hieman maltillisemmin kuin nykyään. Kuitenkin lasten kädenjälki näkyi vahvasti. Meidän vanhassa kodissa 230cm korkea kuusi ei päässyt ihan niin hyvin oikeuksiinsa kuin nykyisessä korkeassa tilassa, mutta kaunis se oli sielläkin.

2020

”Lisäksi tämä vuosi on muutenkin ollut poikkeuksellisen kotipainotteinen – ollaan aika paljon tuijoteltu kotia sellaisena kuin se on. Miksi en siis piristäisi sitä jollain uudella, kuten joulukuusella? Kaipasin iloa ja valoa pimeään marraskuuhun  ja vuoden harmaimpana päivänä oli meidän perheelle täydellinen hetki koristella kuusi. Minä rakastan joulua, enkä toistaiseksi vielä ikinä ole ”kyllästynyt katselemaan joulukuusta”, kuten joku pelkäsi. Sitten kun en sitä enää jaksa katsella, eli jouluaaton jälkeen, voin sen kerätä pois. Yksinkertaista. Tuntuu oudolta, että niinkin ihanasta asiasta kuin jonkun toisen joulukuusen koristelusta voi löytää kritisoitavaa.”

Viime vuoden joulukuusipostauksessa kuultaa väsymys maailman tilanteeseen, hiton rankka marraskuu ja väsymys myös jatkuvaan arvosteluun. Huomaan tuosta tekstistä, että väsymys siihen kaikkeen oli se päällimmäinen tunne, mikä on kurjaa. Onneksi noista fiiliksistä on päässyt hyvin irti, vaikka maailman tilanne ei edelleenkään ole siinä missä toivoin sen tänä vuonna tähän aikaan jo olevan.

2021

”Kuuselle oli tänä vuonna paljon parempi paikka kuin viime vuonna. Viime vuonna ainoa sopiva paikka oli portaiden alla, jolloin kuusi ei oikein ollut edukseen. Se on korkea ja näyttävä ja upea, mutta portaiden alla se oli vähän piilossa. Nyt kuusi pääsi vihdoin keskelle meidän olohuonetta, kun ollaan vaihdettu järjestystä. Ikkunasta tulee ihanasti valoa kuuseen, ja vaikka se on keskellä huonetta, se ei ole ollenkaan tiellä.”

Tänä vuonna olen tyytyväisempi kuuseen kuin ikinä ennen, vaikka se näyttääkin tosi samalta kuin vuosina 2019 ja 2020! Paikka vaikuttaa paljon. Se on meidän olohuoneen kruunu ja ilahduttaa siinä joka päivä. Kuusi on jo tosi täynnä lasten valitsemia koristeita, tähän mennessä niitä on kertynyt 10+8+4 (sekä jokaisen omat vauvavuoden pallot 4kpl), eli aika paljon erilaisia jännittäviä koristeita, jotka tekevät kuusesta hauskan ja runsaan näköisen. Rakastan erilaisia palloja ja tarinoita niiden takana. Tämä on se tyyli, jossa haluan pysyä, tämä on se meidän joulukuusi, joka tuntuu omalta.

Huh, siinäpä oli paljon joulukuusia! Tätä postausta oli niin hauska tehdä ja palata noihin jouluisiin tunnelmiin vuosien varrelta. Kyllä tämä nykyinen kuusen ulkoasu on tietty se oma suosikki. Mutta ihanaa nostalgiaa vanhoissa postauksissa, suloisia vanhoja kuvia lapsista pikkuisena. Vanhat postaukset on tosiaan linkattu myös tähän, jos niitä haluaa käydä kurkkimassa.

Kaupallinen yhteistyö: Sokos

Otsikossa se tärkein jo tulikin – vihdoinkin näiden 1,5 vuoden jälkeen voi ajatella ystäviä, naurua, halaamista ja kuplivaa juhlatunnelmaa. Meillä on toki täällä pieni vauva, että ei ehkä mitään kreisibailuja kuitenkaan. Mutta sitä juhlatunnelmaa, iloista mieltä ja ystäväjoukon näkemistä yhtäaikaa on ollut ikävä. Olen aina rakastanut järjestää juhlia, ja ihan yhtä paljon kyllä tykkään myös vierailla juhlissa. Kun pitkään aikaan juhlimista ei suositeltu lainkaan ja jossain vaiheessa ei saanut edes tavata niitä läheisimpiä, niin se kiitollisuus ja arvostus tätä hetkeä kohtaan on ihan valtava ja aion ottaa siitä kaiken ilon irti.

Kunhan ollaan järjestetty meidän koululaisten yhteiset halloween-synttärit pyhäinpäivän viikonloppuna, on aika kääntää katse täysin kohti joulua ja jouluista juhlatunnelmaa. Otin pienen varaslähdön kuitenkin pikkujoulutunnelmiin, kun kävin Sokoksen juhlaviikoilla pyörähtämässä. Samalla valitsin itselleni muutaman pikkujoulu-asun kuvauslainaan ja tein pari pientä ja kestävää ostosta, joista olin jo tovin haaveillut. Sokoksella on juhlaviikot 25.10.–14.11. ja niiden aikana on paljon huippuja etuja.

Sokoksella on mieletön valikoima kodin osastolla – sieltä löytyy esimerkiksi omat sisustuksen superlempparini Marimekko, Pentik, Iittala ja Fanni K. Ja bongasinpa myös upean jouluosaston, mikä oli täynnä mitä kauniimpia joulukoristeita. Mutta ei mennä niihin joulukoristeisiin ihan vielä.

Kodin osastolla sain hyvää palvelua ja myyjä auttoi löytämään mitä tarvitsin. Olen jo pitkään haaveillut Marimekon lautasista, mutta olen epäröinyt kuvion kanssa. Kun mä ostan astioita, ostan ne loppuelämäksi ja siksi valitsen tarkkaan. Mulla on edelleen käytössä lukioiässä ostettua Teemaa ja häälahjaksi melkein kahdeksan vuotta sitten saatua Iittalan Essenceä ja Marimekkoa. Viime aikoina ollaan kuitenkin herätty siihen, että meillä on jo niin iso perhe, että kun tulee vieraita, niin meillä monesti meinaa loppua lautaset ja lasit kesken, etenkin jos kyseessä on useamman ruokalajin illallinen.

Ihailen usein runsaita kuvioita astioissa, mutta silti jostain syystä olen tehnyt melko kesyjä ja yksivärisiä astiaostoksia aiemmin. Toisaalta, niihin on helppo yhdistää sitten runsaampaa kuviota. Nyt päätin repäistä ja satsasin kahteen Oiva Ketunmarja -lautaseen, joiden kuvio on maailman kaunein. Ne yhdistyvät upeasti jo meiltä löytyviin astioihin ja mun mielestä Marimekon kauniit ja ajattomat astiat ovat aina hyvä ostos. Rohkea kuvio tuo upeaa juhlafiilistä muuten simppeliin kattaukseen.

Lisäksi ostin Marimekon upean pienen lasisen kynttilälyhdyn kauniin ruskeassa sävyssä. Se on täydellinen tähän syystunnelmaan ja ihanan pieni, mutta kuitenkin näyttävä, etenkin tuikun kanssa. Sokokselta löysin myös InBloomin kauniita pellavalautasliinoja. Pellavalautasliinat tuovat oman juhlavan lisänsä kattaukseen ja materiaalina pellava on upean kestävä ja ajaton.

Valitsin myös nämä kuvissa näkyvät upeat pikkujouluasut kuvauslainaan Sokokselta. Jostain syystä itselleni juuri musta on usein the valinta pikkujouluasussa, vaikka joulu ilon ja valon juhla onkin. Sokoksella on mahtava valikoima ajattoman tyylikästä Andiataa, jonka upeaan Jenner Jersey bleiseriin ja Jamy housuihin ihastuin täysin. Tyylikäs kaksirivinen bleiseri ja housut toimivat loistavasti niin arjessa kuin juhlassa, kun yhdistelee vähän eri tavalla. Pikkujouluihin yhdistäisin niihin esimerkiksi Samsoe Samsoen upean Slip -topin ja korkkarit, sekä Calvin Kleinin puoliympyrän muotoisen CK Luxe-olkalaukkuun, jonka kaunis solki sopii täydellisesti bleiserin nappeihin.

Housupuvun lisäksi myös pikkumusta toimii pikkujouluissa aina. Y.A.S -merkin kaunis musta kietaisumekko vei mun sydämen. Siinä on ihanan eläväpintainen kuvio, upea kaula-aukko ja kauniit hihat. Jotta ei ihan liian mustaksi menisi, niin siihen voisin yhdistää esimerkiksi Marimekon kauniin pikku Karla Chain -laukun ihanan vaaleanpunaisessa värissä, kultaisella ketjulla. Tein Instagramin puolelle myös reels-videon, jossa esittelen eri pikkujoululookeja, kannattaa käydä kurkkaamassa se vielä, niin näet paremmin eri vaatteet käytössä, sekä useamman asun!

Sokosten pukeutumisosastoilla on paljon asiantuntevia myyjiä, jotka auttavat mielellään löytämään oikeat tuotteet ja koot. Ollaan saatu siellä Oton kanssa aina super hyvää palvelua ja apua, kun ollaan etsitty jotain tiettyä.

Sokoksilla vietetään tosiaan juhlaviikkoja 15.11. asti. Tapahtuman aikana löytää niin muotia, kosmetiikkaa kuin kodin tuotteitakin juhlistamisen arvoisiin tilanteisiin ja saa nauttia huipuista eduista.

Esimerkiksi tällä viikolla Sokoksella on seuraavat edut:
• Meikit ota 3, maksa 2. Edullisin veloituksetta. Ei koske lahjapakkauksia eikä kynsituotteita.
• Naisten normaalihintainen aluspukeutuminen ja naisten sukkatuotteet -20%.
• Kodin normaalihintaiset tuotteet -20%.

Jos muuten etsit inspiraatiota pikkujoulumeikkeihin, kannattaa kurkata Sokoksen @sokostavaratalot IG-tililtä kauneuden IG Livet. Esimerkiksi perjantaina klo 18 tehdään Tattoo linerilla kestäviä silmänrajauksia ja sunnuntaina klo 18 tehdään Ilona Ylikorven kanssa täydellinen kasvomeikki Maybellinen tuotteilla. Tsekkaa kaikki livet @sokostavaratalot IG:ssä.

Mulla on sellainen kutkuttavan ihana ja innostava fiilis tämän vuoden pikkujoulukaudesta! Aion järjestää ihanat pienet illanistujaiset ystäville, pukeutua kauniiseen mekkoon ja fiilistellä, ihan vaan koska vihdoinkin VOIN.

Meidän olkkari on ollut alakerrassa se viimeinen keskeneräinen tila jo pitkän aikaa. Siellä on ollut pitkälti vanhoihin asuntoihin ostetut kalusteet, jotka eivät ihan sellaisenaan ole toimineet juuri tässä kodissa parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän vanha, syvä ja leveä Bestå-kaappi oli tosi hallitseva ja vääränlainen. Se ei tarjonnut fiksua säilytystä kirjoille eikä telkkarille ja se vei tosi paljon tilaa keskellä huonetta. Oltiin jo pitkään pyöritelty erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ei keksitty sitä oikeaa.

Viime viikolla Otto sitten löysi Ikean valikoimista uudenlaisen TV-telineen, jonka pystyi kiinnittämään suoraan TV-tasoon. Tähän asti oltiin siis luultu, että telkkarille ainoat mahdolliset paikat on joko kiinnitettynä seinään (keskellä olkkaria), tai tason päällä siinä tai jossain muualla. Tämä tv-tasokiinnitteinen teline muutti kaiken. Yhtäkkiä telkkari olikin mahdollista sijoittaa portaiden alle ja näin ollen sen hallitsevuus väheni huomattavasti ja katseluasento parani kerralla. Telkkarin ollessa keskellä huonetta, sitä ei pystynyt katsomaan kuin sohvan toisesta päästä. Nyt telkkarin sai suoraan vastapäätä sohvaa ja vihdoin koko meidän perhe pystyy hengaamaan sohvalla yhtäaikaa katsomassa leffaa. En myöskään ole meidän portaiden suurin fani (toivon, että joskus tulevaisuudessa saataisi ne kokonaan valkoisiksi), joten on kiva kun ne kaksi olkkarin ei-niin-lempparia asiaa (portaat ja telkkari) on samalla suunnalla ja helppo rajata pois kuvista.

Nyt meillä on fiksusti olohuoneessa kaikki ne toiminnot jotka sinne halutaan: mukava löhösohva, josta telkkarin näkee hyvin. Kirjahylly, jossa lempparikirjat kauniisti esillä. Televisio ja tv-taso, jossa tilaa siististi pelikonsoleille, kaiuttimille ja muille. Kevyt ja siirreltävä nojatuoli, joka toimii niin lukutuolina kuin lisäistumapaikkana leffaa katsellessa. Piano, joka mahtuu kätevästi portaiden alle ja lapset mahtuvat siellä hyvin soittamaan. Ja matolla riittävästi tyhjää lattiatilaa pelata liikunnallisia konsolipelejä, tanssia ja joogata.

Olohuoneen muutos ei tullut kalliiksi, sillä myimme vanhan Bestå-kaapin rungon Ikealle takaisin Second Hand -palvelun avulla ja saimme siitä hyvitystä, jolla sitten kustansimme osan muutoksesta. Hyvityskortin ansiosta hintaa muutokselle tuli vain n. 220 euroa. TV-teline maksoi 59€, Bestå-TV-taso 119€ (kiinnitimme siihen vanhat jalat, jotka meillä oli vanhasta kalusteesta), sekä Billy-kirjahylly vitriiniovilla 99€, johon ostimme vielä messinkiset keittiön kaappeihin sopivat vetimet (4,90€).

Aiempia ”uusia” juttuja olohuoneessa on tuo meidän ihana viiden euron kierrätyslöytö rottinkituoli, joka oli alunperin kirkkaanpunainen. Otto spraymaalasi sen kuitenkin beigeksi ja siitä tuli olkkariin aivan ihana  ja maanläheinen tuoli. Lisäksi ripustettiin kirjahyllyn viereen tuolin taakse nyt vihdoinkin muutama taulu, jotka ovat etsineet paikkaa kotoa meidän makuuhuoneiden vaihdon jälkeen. Kaksi valokuvajulistetta on teetetty meidän omista New Yorkissa kuvatuista kuvista ja yksi on vanha valmis kuva, joka meillä oli jo vanhassa kodissa.

Nyt olohuoneen upea melkein kuuden metrin huonekorkeus tulee paljon paremmin esiin, ja tuntuu, että tila on paljon paremmin hyödynnetty.  Näin pieni muutos ja niin valtavan suuri vaikutus! Olkkaria katsellessa on ollut melkein koko täällä asumisen ajan sellainen bleh-fiilis, mikä on harmi, koska meidän valtavat ikkunat on mun kaikista lempparein asia koko tässä kodissa. Montaa juttua ollaan kokeiltu, mutta ne eivät ole ratkaisseet niitä ongelmia, jotka ovat häirinneet. Mutta nyt. NYT! Nyt tuntuu siltä, että olkkari näyttää siltä miltä toivottiinkin sen näyttävän ja mua hymyilyttää aina kun katson sitä! Ainahan sitä voisi muuttaa jotain ja tehdä enemmän ja blaablaa, mutta juuri nyt tämä on täydellinen meille tällaisenaan. Nyt alakerta tuntuu valmiilta ja yhtenäiseltä.

Seuraavaksi käydään sitten makkarin kimppuun! Siellä ei ole luvassa enää valtavia muutoksia tai järjestyksen vaihtoa, mutta sisustuksen viimeistelyä. Siellä ei nimittäin ole kiinnitettynä vielä mitään seinille, joten melko kolkko on ollut meininki. Mutta tämäkin ”muutos” toteutetaan melko pitkälti jo olemassa olevilla jutuilla, eli käytännössä se ei ole muutos, vaan keskeneräisen tekemistä valmiiksi. Kai tämä on jonkinlaista pesänrakennusviettiä, sitä haluaa saada ne pienetkin yksityiskohdat valmiiksi ennen vauvan syntymää, kun sitten ei välttämättä ole voimavaroja alkaa sen enempää sisustelemaan, eikä halua myöskään joka päivä tuijottaa keskeneräisiä juttuja.

Bongasin Hilla Stenlundin blogista ihanan postausidean, jossa Hilla jatkoi lauseen alkuja kotiin liittyen. Päätin tarttua tähän samaan ideaan itsekin, sillä oli niin kiva lukea Hillan vastauksia. Toivottavasti teistäkin on kiva lukea myös minun vastaukset!

Minulle koti merkitsee…

Paikkaa, jossa on kaikkein turvallisinta ja rennointa olla. Koti on se paikka, jossa voi olla 100% rauhassa ja missä rakkaat ovat ympärillä. Kotona pitää tuntua kotoisalta ja omalta.

Ominta sisustustyylissäni…

on varmaan vaaleanpunainen. Uskon, että sitä tulee aina löytymään mun kodista hamaan tulevaisuuteen asti. Rakastan vaaleanpunaisen kaikkia eri sävyjä ja vivahteita, rakastan sitä kaikessa mahdollisessa. Vaaleanpunaisen lisäksi myös kulta tuntuu edelleen tosi omalta. Mutta en tiedä kelpaavatko vastaukseksi vain yksittäiset värit? Ehkä sanoisin, että ominta sisustustyylissäni on värit ja rentous. En todellakaan ole mikään taitava sisustaja, mutta yritän löytää sellaiset ratkaisut, jotka miellyttävät omaa silmää ja ovat mukavia.

Kotini tavarat…

Ovat löytäneet tiensä meille useiden vuosien aikana. Meillä on täällä sekä täysin uutta muuton yhteydessä ostettua, vanhoihin koteihin ostettua että sukulaisilta saatua, kuten Oton isoisän vanha keinutuoli. Meidän mielestä tällainen sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa on paras juuri meille.

Arvostan…

Meidän kodissa eniten sitä, että se palvelee kaikkia meidän tarpeita niin hyvin. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että onnistuttiin niin pitkän etsinnän jälkeen löytämään juuri se koti, jossa meidän on hyvä olla. Rakastan meidän korkeita ikkunoita ja huonekorkeutta, rakastan lasten isoja huoneita ja rakastan niitä hitsin tuplasuihkuja, joista haaveilin. Toki täälläkin on asioita, jotka itse olisin sijoitellut toisin tai jotka muuttaisin jos voisin, mutta kyllä tämä suurimmaksi osaksi vastaa meidän unelmia ihan täysin. Ollaan niin onnellisia täällä.

Kotini kertoo minusta…

Tämä onkin paha! Mitähän tämä koti kertoo minusta? Varmaankin, että viihdyn paljon kotona, tykkään avoimesta tilasta ja tällä hetkellä ainakin, että oikeasti ollaan tosi paljon kotona. Sen näkee siitä, että koko ajan jonnekin kertyy jotain pientä sotkua. Aina kun saa yhden siivottua, on jo jotain uutta jossain.

Innostun…

Tällä hetkellä sisustuksessa pastellivärien yhdistelemisestä, kuvioista, maalauksista, valtavista mustavalkovalokuvista, eläinkuoseista ja viherkasveista. Ja kaikesta pehmeästä ja mukavasta.

Rakkaimpia aarteitani ovat…

Häälahjaksi saadut astiat, pyyhkeet, lakanat ja löylykiulu kauhoineen, sekä muut kodin tavarat joita saatiin silloin. Kaikki ovat olleet ihan päivittäisessä käytössä sieltä vuodesta 2014 asti. Niistä oli valtava apu nuorelle perheelle, joka halusi lähteä rakentamaan kotia laadukkaista ja aikaa kestävistä esineistä, mutta omia resursseja ei ollut silloin vielä niin valtavasti. Kaikki mitä silloin toivottiin ja saatiin lahjaksi, on ollut sellaista, mitä aidosti rakastan ja käytän edelleen. Muita rakkaita aarteita kotona ovat valokuvat omasta, Oton ja meidän lasten lapsuudesta.

Erityisen onnistunut ratkaisu…

On kyllä varmaan meidän keittiö kokonaisuudessaan. Se on vaan niin toimiva juuri meille. En muuttaisi, lisäisi tai poistaisi sieltä mitään. Rakastan sekä kokkailla siellä, että makoilla sohvalla ja katsella sitä.

Kotimme on tehty…

Varmaan oikeasti perheelle, jossa on yksi tai kaksi lasta. Mutta meilläpä on enemmän, ja me mahdutaan silti hyvin. Olen ikuisesti kiitollinen talon piirtäneelle arkkitehdille siitä, että hän teki makuuhuoneista todella hyvän kokoiset, jolloin ei ole mitään ongelmaa mahtua tänne. Se on myös huippua, että alakerrassa on niin paljon yhteistä tilaa, koska se on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu meille.

Hienoimmat hetket täällä…

Ovat olleet ne harvat hetket, kun ollaan saatu rakkaita ihmisiä kylään istumaan iltaa. Niitä ei ihan hirveästi ole vielä ehtinyt kertyä, koska korona, mutta uskon, että me tullaan viettämään täällä vielä monia monia ihania illanistujaisia ja grillijuhlia ja perhejuhlia ja kaikkea. Kaikkein hienoin hetki oli kuitenkin varmaan se, kun me oltiin juuri muutettu ja ekana iltana syötiin täällä pakastepizzaa ja käytiin saunassa. Se tuntui niin hyvältä!

Tämä oli kyllä niin hauska kysely tehdä, oli ihana miettiä näitä juttuja!

*Postauksen kuvissa näkyvä seinämaali saatu Cover Storylta kaupallisen IG-yhteistyön yhteydessä ilmaiseksi.

Joulukuun puolella vaihdettiin makuuhuoneita meidän kuopuksen kanssa. Meille tuli sellainen fiilis, että huoneet voisivat sittenkin olla paremmat toisinpäin. Keväällä huoneita jakaessamme katsoimme vain huoneiden kokoa, emme muotoa. Halusimme antaa neliöiltään kaikkein suurimman huoneen kuopukselle, tottakai, jotta lasten yhteisestä leikkihuoneesta tulisi mahdollisimman tilava. Omaksi makuuhuoneeksemme valitsimme alkuun kodin pienimmän makuuhuoneen, joka sekin on kuitenkin tilava ja hyvän kokoinen.

Kun olimme tuijotelleet näitä huoneita puoli vuotta, aloimme nähdä ne eri silmin. Tajusimme, että kalustesijoittelun kannalta onkin kenties parempi, jos vaihdamme huoneet toisinpäin. Pitkän mallinen iso huone pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos meidän sänky muuttaisi sinne. Ja neliön muotoinen pienempi huone taas toimisi paremmin kuopuksen pienemmillä huonekaluilla. Kalusteita siirtäessä meille valkeni hyvin nopeasti, että päätös oli hyvä. Kuopuksen huonekaluilla meidän vanha huone näytti noin tuhat kertaa isommalta ja vaikka se tuntuu oudolta, pienemmässä huoneessa hänelle jäi enemmän avointa leikkitilaa.

Pitkän mallinen makuuhuone taas oli parempi meille. Laitettiin nyt toistaiseksi meidän parisänky seinää vasten, jolloin se vie mahdollisimman vähän tilaa isosta huoneesta. Se mahtuisi myös keskelle seinää, mutta luultavasti pidetään sänky seinää vasten siihen asti, että saadaan vaihdettua huoneen kaapistot liukuovellisiin, jolloin kaapinovien eteen ei tarvita enää niin paljon tilaa kuin nyt. Ovet saa kyllä hyvin auki nytkin, vaikka sänky olisi keskellä seinää, mutta sitten ei jää rauhassa tilaa ihmetellä kaappien sisältöä jos toinen haluaa vaikka kävellä ohi. Joten pidetään toistaiseksi se siinä missä se on. Toisaalta sänky nurkassa on aika ihana, siihen saa luotua sellaisen ihanan leffapesän esimerkiksi, kun laittaa paljon tyynyjä seinää vasten.

Huoneen ikkunoiden eteen jäi meidän mittapuulla ruhtinaallisesti tilaa. Saimme siihen tehtyä Otolle työpisteen. Siihen tulee muuttamaan myös oma työpisteeni sitten, kun keksin lopullisesti millaisen siitä haluan. Haaveilen mahdollisimman kompaktista ja siirreltävästä seisomatyöpisteestä. Sellainen mahtuu Oton pöydän viereen kyllä oikein mainiosti, mitä olen pieniä sähköpöytiä katsellut. Halutaan edetä tosi rauhassa makuuhuoneen sisustuksen kanssa, koska halutaan tehdä vain aikaa kestäviä sisustusratkaisuja. Makustellaan ja katsellaan rauhassa mihin päädytään. Toistaiseksi minä naputtelen edelleen alakerrassa meidän saarekkeen päällä ja Otto taas tekee omat hommansa yläkerrassa. Tämäkin toimii kyllä hyvin.

Oton työpöytä on Ikeasta Råvaror-sivupöytä, joka on massiivitammea sekä tammiviilua. Se on siro, kaunis ja lämpimän sävyinen. Tuo ihanasti lämpöä meidän suuren valkoisen sängyn kaveriksi. Otolla on kaksi valtavaa näyttöä ja iso koneen runko, joita ei nätisti saa piiloon minnekään. Mutta ainakin ne ovat nyt makuuhuoneessa piilossa, eivätkä keskellä olohuonetta. Otto itse tykkää kovasti uudesta työpisteestään ikkunoiden edessä.

Musta Kullaberg-työtuoli on myös Ikeasta, se on meidän keskimmäisen työtuoli, jota Otto on lainannut nyt puoli vuotta. Hänen piti vain lainata sitä sen aikaa, kun hän miettii millaisen tuolin hän itse haluaa, mutta hän ihastuikin siihen. Pitää siis varmaan käydä ostamassa keskimmäiselle uusi samanlainen työtuoli, kun nyt hänellä on vain vanha vaaleanpunainen pinnatuoli työtuolina. Toisaalta, meidän lapset edelleen tekevät läksyt ja piirtävät useimmiten keittiön ruokapöydän ääressä, vaikka heillä on omassakin huoneessa työpöydät, joten työtuolille ei ole toistaiseksi ollut kovin suurta tarvetta heidän huoneessaan.

Maalattiin makuuhuone omasta mielestäni aika jännittävällä sävyllä: *Cover Storyn harmaan vihreällä Agatha-sävyllä. Kirjoitin Cover Storyn maaleista ja tarinasta enemmän tekemäni IG-yhteistyön yhteydessä, mutta me tosiaan ihastuttiin tähän kauniiseen sävyyn, joka rauhoitti koko makuuhuoneen ihanan kutsuvaksi. Kuopuksen jäljiltä makuuhuoneessa oli yksi vaaleanpunainen seinä ja kolme valkoista. Neljästä seinästä kolme oli täynnä reikiä ja yhdellä oli kaapit. Seinien maalaaminen teki siis suuren vaikutuksen huoneen yleisilmeeseen. Nyt tyhjät seinät kaipaavat vielä tauluja ja hyllyjä, joille tulee kirjoja esille. Muuten huone on toistaiseksi valmis. Koska reikiä oli niin paljon, ollaan nyt oltu todella harkitsevia, eikä olla kiinnitetty seiniin vielä mitään. Halutaan miettiä rauhassa mihin tulee mitäkin, ettei jouduta sitten taas paikkailemaan reikiä!

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä meidän uuteen makuuhuoneeseen ja Oton työtilaan. Oli ihanaa saada isot näytöt pois olohuoneesta ja piano tilalle. Piano on paljon rauhallisemman näköinen siellä. Uskon, että meidän sisustus tulee muuttumaan ja kehittymään tänäkin vuonna reippaasti.

Makuuhuone on vielä aivan kesken, vaikka tykkäänkin sen tunnelmasta todella kovasti jo nyt. Kodista tulee koko ajan enemmän meidän näköinen. En malta odottaa mitä kaikkea vielä tänä vuonna keksitäänkään! Esittelen sitten kuopuksen huoneen, kunhan sekin on kokonaan valmis. Ja varmasti tulen näyttämään tämän meidän makuuhuoneen muutosta tänä vuonna lisää, kuten kaapiston muutosta, sekä seinille tulevia tauluja/hyllyjä ja tekstiilejä.

Löydettiin muuten (myös Ikeasta) tuo kätevä valkoinen kulmaverhokisko, joka kiinnitettiin kattoon. Se on ihanan vähäeleinen ja ihastuttiin siihen heti. Tullaan luultavasti vaihtamaan tuollaiset kattoon kiinnitettävät verhokiskot myös muihin huoneisiin, joissa on verhot. Ne ovat meidän mielestä enemmän meidän tyyliset, kuin metalliväriset tangot. Huone myös tuntuu paljon korkeammalta, kun verhot lähtevät jo heti katosta.

Mitä pidätte lopputuloksesta? Laittakaa viestiä FB:ssä tai Instassa!