Tässä se tulee! Toinen osa maaliskuussa julkaisemalleni 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukselle. Seuraajat saivat eilen esittää Instagram storiesissa kysymyksiä ja mä otin niistä mukaan tähän 10 sellaista, joihin en ennen ole vastannut. Yhdistelin joitakin kysymyksiä, jotka olivat samaa aihepiiriä tai sama kysymys eri sanoilla, jotta sain mahdollisimman paljon teitä kiinnostavia aiheita mukaan.

1. Kuinka paljon olet enimmillään tienannut kuukaudessa? Millä summalla luulet/tiedät, että perheenne pärjäisi kuukauden, jos eläisitte kuten tällä hetkellä? Teidän perheen kuukausitulot? Entä menot?

Eniten mitä olen laskuttanut kuukauden aikana on ollut 22 000 euroa. Yleensä laskutan kuukauden aikana n. 8000-12 000 euroa. Laskutettu summa ei tietenkään ole sama kuin käteen jäävä summa, vaan mun laskuttamista tuloista menee YEL, verot, kirjanpito ja muut työhön liittyvät sivukulut. Useimmiten maksan itselleni nettona palkkaa n. 3500-5000 euroa kuukaudessa käteen. Otto tienaa töissä ollessaan suunnilleen suomalaisten keskitulon verran, mutta nyt opintovapaalla tietysti vain n. 75% siitä.

Meidän perheen tarkkaa kuukausituloa on hankala määritellä, koska se vaihtelee niin paljon. Kiinteät menot meillä on n. 4000€ kuukaudessa, siihen olen laskenut asumisen, auton, vakuutukset, puhelimet, netin, päivähoidon, kodin turvajärjestelmän, hyväntekeväisyyden, sähkön, ruuan ja päivittäistavaran sekä harrastukset. Vakuutuksia, sähköä ja harrastuksia maksetaan kuitenkin yleensä könttänä eikä joka kuukausi, joten joinakin kuukausina menot ovat tuota paljon pienemmät ja joinakin vastaavasti hieman suuremmat. Tuohon summaan ei ole laskettu kuukausittaisia säästöjä tai sijoituksia, koska ne eivät ole ”meno”. Mutta sanoisin siis, että 4000 euroa on summa, jolla meidän perhe pärjäisi kuukauden, jos elettäisiin kuten tällä hetkellä. Varmasti pienemmälläkin pärjättäisiin, jos luovuttaisiin joistakin ei-niin-välttämättömistä asioista.

 

2. Teetkö paljon yhteistyötä tilitoimistosi kanssa? Onko oman yrityksen raha-asioiden hoito ollut vaikeaa omaksua?

En hirveästi. Mulla on käytössä tilitoimiston kautta kätevä ohjelma, josta tilitoimisto näkee esimerkiksi yritykseni tiliotteet ja suurimman osan ostolaskuista ja kaikki myyntilaskut ihan reaaliajassa. Mun ei siis tarvitse juurikaan lähetellä tai käydä läpi papereita joka kuukausi, ainoastaan jos ostan jotain normaaleista kuukausimenoista poikkeavaa, josta on erillinen kuitti. Lähinnä  siis toimitan kuitit jos sellaisia on. Mulle hankalaa on omaksua se, että voisin tehdä alv-vähennyksiä. Usein en muista ottaa kuitteja edes talteen, enkä ole ihan perillä siitä, mitä kaikkea voisin vähentää. Muuten koen tämän melko helpoksi ainakin nykyisin. Ekana vuonna vuositulon määrää oli hirveän vaikea arvioida etukäteen ja siksi se oli verotuksellisesti hankalaa, mutta onneksi ei tullut mätkyjä, kun sain kaiken hoidettua ajoissa, vaikka jouduinkin maksamaan isoja summia veroja kerralla.

3. Tekeekö raha sut onnelliseksi? Olisitko vähemmän onnellinen jos joutuisit “laskemaan senttejä”? Ostitko lapsille merkkivaatteita silloin, kun ei ollut paljon rahaa vai oliko heillä silloin tyyliin h&m -vaatteita?

En koe, että mulla nykyisin onnellisuus kasvaisi niinä kuukausina kun tilipussi on suurempi. Raha lisää onnellisuutta siihen asti, että sitä on sen verran, ettei sen riittävyyttä tarvitse jatkuvasti arjessa ajatella. Koen, että olisin ainakin enemmän stressaantunut, jos joutuisin laskemaan senttejä, koska olen joutunut ja olin silloin stressaantunut. Se, että pitää jatkuvasti miettiä miten saa rahat riittämään on ihan älyttömän kuluttavaa henkisesti. Olin silti onnellinen silloin kaikesta mitä meillä oli, mutta kyllä rahan ajatteluun ja laskemiseen kului paljon voimavaroja.

Nykyisin en juurikaan ajattele rahaa arjessa, ainoastaan silloin kun teen itse tai maksan laskuja, eli n. 1-2 kertaa kuussa. Aina välillä tsekkaan säästöt ja sijoitukset. Silloin kun rahaa oli tosi vähän, ostin vaatteita lähinnä kirpparilta tai sitten ketjuliikkeistä. Sitten kun rahaa alkoi olla normaalien keskiverto-kuukausitulojen verran, aloin ostella merkkivaatteita pikkuhiljaa lapsille, koska tykkäsin niistä ja olin haaveillut niistä jo pidempään.

4. Rahallisesti isoin ostos? Entä ostos jota kadut/kadutte?

Asumisoikeusasunto (15% asunnon arvosta maksetaan itse) sekä meidän uusi auto. Ostos jota kadun on kyllä hankala kysymys. En mä koe katuvani mitään ostoksia, paitsi ehkä joitakin vaatteita, joita pidin vain kerran tai kaksi ja laitoin eteenpäin menneinä vuosina. Viisi vuotta sitten esimerkiksi ymmärrys vaatteiden ilmastovaikutuksista oli mulla käytännössä nolla. Ihailin kaikkia bloggaajia, joilla oli aina asukuvissa uudet vaatteet ja halusin olla itse samanlainen.

5. Laitatko rahaa hyväntekeväisyyskohteisiin? 

Laitan. Toimin norppakummina WWF:lle ja Planin kautta mulla on kummityttö Zimbabwessa. Norppakummina olen ollut nyt n. viisi vuotta ja Plan-kummina kohta neljä vuotta. Lisäksi lahjoitan satunnaisesti muihin kohteisiin.

6. Miten näet sun tulokehityksen vaikka seuraavan 10 vuoden aikana?

Toivoisin kovasti, että tulotasoni pysyisi samalla tasolla kuin nyt. Mulla ei ole tavoitteena kasvattaa aktiivisen tulon määrää, mutta passiivisen tulon määrää tai osuutta tuloista haluaisin kasvattaa. Toivoisin, että osa mun tulovirrasta tulisi esimerkiksi sijoitusasuntojen kautta seuraavan 10 vuoden aikana. Rahasummia tärkeämpää mulle on kuitenkin se, että saisin tehdä mielekästä ja itselleni merkityksellistä työtä, kuten nytkin. Ja myös se, että työn määrä olisi balanssissa muun elämän kanssa.

7. Millä perustein valita sijoituskohteet rahoille? Millaisiin rahastoihin sijoitat? Säästätkö johonkin erityiseen vai ihan vaan tulevaisuuden varalle? Paras vinkki sijoittamiseen? 

Jokaisella on tietysti omat sijoituskohteet, jotka kiinnostavat. Suosin itse rahastoja ja niistä erityisesti vastuullisia rahastoja. Mulla on sijoituksia neljässä eri rahastossa yhdessä pankissa ja lisäksi sijoitan S-bonukset suoraan rahastoon S-pankissa. Pankin omistaja-asiakkaana mä ostan, myyn ja vaihdan mun valitsemia rahastoja ilman kuluja, joten siksi suosin niitä pankin omia mulle kuluttomia rahastoja. Olen miettinyt myös Nordnetiä mutta tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen mun sijoituksiin omassa pankissa. Olen seurannut niiden kehitystä jo muutaman vuoden ja ollut tyytyväinen, tällä hetkellä kaikilla on hyvä tuottoprosentti, mutta viime vuonna kaikki mun sijoitukset olivat jonkin aikaa miinuksellakin. En myynyt enkä panikoinut, vaan seurasin kehitystä ja nyt saan nauttia siitä, että summat ovat kasvaneet hyvin korkoa.

Kannattaa miettiä kuinka pitkäksi aikaa on sijoittamassa. Jos rahat sijoittaa esimerkiksi 20 vuodeksi (esim. lapsille), voi ottaa enemmän riskiä, koska pitkä aikaväli tasaa riskiä. Jos taas sijoittaa lyhyemmäksi aikaa, suosin itse maltillisempaa riskiä. Sijoittamiseen liittyen tuli niin paljon kysymyksiä (paljon enemmän kuin otin tähän mukaan), että aion tehdä aiheesta postauksen jonkun asiantuntijan kanssa, joka neuvoo ja opastaa kiinnostuneita huomattavasti asiantuntevammin kuin minä. 

Me sijoitetaan lapsille tulevaisuuteen, sekä itsellemme vaurastumisen vuoksi. ”Pahan päivän varalle” eli työkyvyttömyyttä, pitkäaikaisia sairauksia tai tapaturmia tai kuolemaa varten meillä on tosi kattavat ja hyvät vakuutukset koko perheellä ja lyhytaikaisempia pahoja päiviä varten säästöjä tilillä, eli niitä varten sijoitukset eivät ole.

8. Miten kasvatat lapset arvostamaan rahaa? Mitä haluat opettaa lapsille rahasta? Saako ostaa leluja esim. lahjarahoilla vai miten lasten rahan käyttöä säädellään? Miten opetatte lapsille järkevää rahan käyttöä? Miten opetatte lapsille mitä raha on? Tietävätkö esim. että on tehtävä töitä rahan eteen?   Miten lasten kanssa keskustelette rahasta? Millaisia rahastoja teillä on lapsille?

Me puhutaan kotona avoimesti rahasta. Jos meidän esikoiselta kysyy paljonko meillä kuluu ruokaan viikossa rahaa, hän osaa vastata. Lapset tietävät, että rahaa saa työtä tekemällä ja jos ei ole omaa rahaa, ei voi tehdä ostoksia. Lapset tietävät, että me säästetään ja sijoitetaan. Esikoiselle olen myös opettanut sijoittamisen ja taloudesta huolehtimisen alkeita Taloussankari-nettipelin avulla, jota hän on pelannut mielellään ja oppinut siitä paljon asioita. Tällä hetkellä järkevää rahankäyttöä opetetaan meillä lähinnä keskustelun ja esimerkin kautta. Lapsilla on omaa käyttörahaa joskus synttäreiden, hammaskeijun vierailun tai lomamatkan yhteydessä. Niillä rahoilla he saavat tehdä ihan mitä huvittaa. Viimeksi viime viikolla lapsi kysyi, että saako käyttää lomamatkalta lompakkooon jääneet kolikot koulun Nälkäpäivä-keräykseen. Tietenkin sai ja annettiin vielä lisää päälle.

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, meillä ei ole viikkorahakäytäntöä. Ei olla ollenkaan sitä vastaan ja olen yrittänyt sitä pari kertaa jo meille tuoda osaksi arkea, mutta kukaan ei vaan muista ylläpitää sitä. Sitten kun lapset itse haluavat sen viikkorahan ja muistavat sen joka viikko, niin ehdottomasti voidaan ottaa se käytäntö. Tällä hetkellä sille ei vaan ole vielä tarvetta, kun kukaan ei edes muista sitä. Lapset tietävät myös, että heillä on omat tilit ja että me säästetään/sijoitetaan heille. He tietävät, että tulevat saamaan sitten omat visa electronit, kun ovat tarpeeksi vanhoja huolehtimaan niistä. Viimeistään silloin varmaan viikko- tai kuukausirahakin on helpompi muistaa, kun sen voi hoitaa automatisoidusti verkkopankissa. Siitä en tosin mene takuuseen, muistavatko lapset silloinkaan käyttää niitä rahoja.

Lapsille meillä on pankin omia kuluttomia rahastoja, joista niitä rohkeampia vaihtoehtoja, joissa riski on hieman suurempi kuin maltillisissa. Tähän mennessä sijoitukset ovat jo kasvaneet mukavasti korkoa ja täytyy toivoa, että sama tahti jatkuu kun vuodet vierivät.

9. Mihin käytätte lapsilisän? Ostatteko tarpeellisia juttuja vai meneekö säästöön/sijoituksiin? 

Lapsilisä on meillä ihan normituloa, joka käytetään arjen pyöritykseen ja milloin mihinkin. Toisaalta me laitetaan lapsille sijoituksiin ja säästöön kuitenkin ihan sievoinen summa rahaa, se ei vaan lähde tililtä juuri lapsilisäpäivänä, vaan kuun puolivälissä.

10. Ootteko tehneet laskelmia vauvavuoden hinnasta?

Ei olla tehty laskelmia vauvavuoden hinnasta, mutta se olisikin aika mielenkiintoista! Meillä on ollut kolme tosi eri hintaista vauvavuotta, olisi aika jännittävää vertailla niitä keskenään. Ehkä tästä tulevaisuuden postausidea?

Jos aihe kiinnostaa, niin meidän tuoreimmassa podcast-jaksossa jutellaan Oton kanssa näistä samoista aiheista, eri näkökulmasta. Siinä muistellaan meidän ekoja kuukausia, jolloin tulot olivat pienet, puhutaan siitä, miltä tuntuu kun toinen tienaa huomattavasti enemmän ja kerrotaan onko meillä yhteiset vai omat rahat. 

Kuuntele Yhdessä S01E08 Omat vai yhteiset rahat – pienituloisuus, avioehto, säästäminen

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Syksy on kunnolla käynnissä ja käynnistyneet ovat myös syksyn harrastukset. Meidän isommilla treenikertoja on viikossa jo useampia. Otto käy kiipeilemässä ja mä olen löytänyt uuden innon juoksulenkkeilyyn, kiitos Oton siskon, joka kannusti mut alkuun. Juoksu tuntuu pienen tauon ja reippaiden kävelyiden jälkeen taas niin hyvältä ja virkistävältä. Toinen iso apu juoksussa on muuten myös podcastit, joita kuuntelen.

Osansa mun juoksutauosta aiheutti myös se, että sain pari vuotta sitten useamman kerran migreenin kun kuuntelin musiikkia kuulokkeilla (sekä juostessa että vaikka bussimatkalla). Olin jo ihan luovuttanut ja ajatellut, että en voi enää kuunnella mitään kun lenkkeilen. Ja ilman musiikkia en osannut juosta, vaan kävin sitten kävelyillä ja soitin kavereille tai otin kaverin mukaan. Podcastit eivät kuitenkaan aiheuta tietenkään migreeniä samalla tavalla kuin bassot korvakäytävässä ja nykyään juoksu onkin ihan parasta niiden parissa. Olen niin iloinen siitä, että löysin vanhan lempiharrastukseni uudelleen. Toivottavasti en enää kadota intoa juoksuun.

Me käytiin lasten kanssa valitsemassa meille uusia treenivaatteita Prisman urheiluvaateosastolta, mistä niitä on tullut ennenkin ostettua. Prismassa on mun mielestä hyvä valikoima sporttivaatteita koko perheelle ja musta on kiva, kun niitä voi tarvittaessa käydä ostamassa ihan kauppareissun yhteydessä, eikä tarvitse lähteä erikseen mihinkään pyörimään.

Meidän molemmat isot tytöt ottivat hurjan kasvupyrähdyksen kesällä ja nyt alkusyksystä ja molemmilla oli tarvetta uusille treenitrikoille. Löydettiinkin Prisman lastenosastolta Danskinin ihania viininpunaisia treenitrikoita, joissa on kauniit nyöri-yksityiskohdat. Meidän keskimmäiselle ei ollut niistä kokoa, niin hän päätyi ottamaan ihan tavalliset Housen mustat trikoot. Esikoinen kuitenkin valitsi itselleen Danskinin trikoot. Molemmat ihastuivat myös Puman lyhyisiin huppareihin, jotka toimivat niin treeneissä ja treenien välissä kuin koulu- ja eskarivaatteenakin.

Löysin Prisman naisten urheiluvaateosastolta itselleni samanlaiset Danskinin treenitrikoot kuin meidän esikoinen oli valinnut ja pakkohan ne oli valita, että voidaan samistella! Mä käytän treenitrikoita lenkkeilyhousujen lisäksi paljon ihan vaan kotihousuina kun ne on niin mukavia ja siksi ne kuluvatkin esim. polvista, kun konttaan ja leikin taaperon kanssa lattialla. Oli siis tarvetta trikoille, joissa on ehjät (molemmat) polvet.

Lapset löysivät myös mulle samanlaisen Puman mustan hupparin, jonka olivat itse valinneet. Mä kuitenkin ihastuin itse enemmän Ellessen harmaaseen huppariin, joka tuntui monikäyttöiseltä. Se menee niin lenkkeillessä kuin sitten vaikka farkkujen kanssa tai kotivaatteena. En ollut edes huomannut, että Prismassa myydään Ellesseä mutta niin siellä vaan oli sitäkin, kuten myös esim. Filaa ja jo aiemmin mainittua Pumaa.

Prismassa on muuten kattava ja edullinen valikoima myös urheiluvälineitä ja varusteita. Meillä on sieltä esimerkiksi jumppamatto ja kaksi eripainoista kahvakuulaa, joita välillä käytän kun teen lihaskuntotreeniä kotona. Mä olen treenaajana itse sellainen helpoimman kautta menijä. Toisin sanoen haluan treenata silloin kun mulle sopii, oman kodin rauhassa tai pukemalla kengät vaan jalkaan ja lähtemällä juoksemaan. Nautin kyllä esim. ryhmäliikunnasta, mutta en silti jaksa käydä siellä säännöllisesti. On vaan niin paljon helpompaa, kun voi itse päättää aikatauluista eikä tarvitse lähteä mihinkään. Siksi on kiva, kun kotonakin on varusteita niin saa treenattua vähän monipuolisemmin.

Nyt meillä on taas treenikamppeet hetken kunnossa, ennen kuin seuraavat polvet kuluvat puhki ja lapset kasvavat taas hurjaa vauhtia, mikä voi tapahtua nopeammin kuin uskonkaan. Freeseillä kamppeilla on kiva treenata!

Millaisista treenivaatteista te tykkäätte? Oletteko ostaneet urheiluvaatteita Prismasta?

Vietettiin lasten kanssa tätä sunnuntaita kansallismuseossa. Aamupäivällä meillä ei ollut vielä mitään suunnitelmia, paitsi Otto teki pari tuntia yhtä ryhmätyötä ja mä yritin vuorotellen leikkiä lasten kanssa ja selvittää yläkertaa edelleen hallitsevaa lomareissun jälkeistä pyykkisumaa. Kouluhommien jälkeen Otto tuli yläkertaan ja ehdotti, että lähdettäisiinkö käymään Suomen kansallismuseossa. Mä innostuin heti! Olin itse miettinyt tälle päivälle metsäretkeä, mutta en kyllä koskaan kieltäydy museokäynnistä. Lapsetkin innostuivat siitä ja lounaan jälkeen me lähdettiin kohti keskustaa. Kansallismuseon sisäänpääsy oli alle 18-vuotiailta ilmainen ja aikuisilta maksoi 12 euroa/hlö.

Kuopus nukahti matkalla ja jatkoi unia vielä rattaissa, joten saatiin käydä esihistoriallinen aikakausi ja keskiaika läpi ihan isojen kesken. Oli niin mahtavaa nähdä miten hienosti kansallismuseo oli uudistunut, sillä mun edellisestä käynnistä siellä (jos ei barbie-näyttelyä lasketa) oli vierähtänyt jo varmasti 15 vuotta. Se oli vähintään yhtä vaikuttava nyt kuin silloin lapsena. Oli niin mielenkiintoista lukea ja nähdä kaikkea ja erityisen iloinen olin siitä, miten kiinnostuneita lapset olivat historiasta.

Kierrettiin myös valtakunta-näyttely, joka kertoo suomalaisten vaiheista kirkon ja Ruotsin maallisen vallan hallinnassa sekä Venäjän keisarikunnan osana. Siellä lapset kokeilivat VR-laseja, joilla pääsivät Aleksanteri II rinnalle valtaistuinsaliin ja nähtiin upeat muhkeat laahukset. Käytiin myös ihmettelemässä savupirttiä, joka oli aika täydellinen vastakohta aateliston asuinoloille. Savupirteissä asui suuri osa suomalaisista vielä muutama sata vuotta sitten.

Käytiin läpi kaikki Suomen presidentit ja lapset kävivät ottamassa itsestään ”tulevaisuuden presidentti” -potretit valokuvauskopissa. Oman kuvan sai sitten nähdä seinällä muiden presidenttien vieressä. Ihan mieletön idea!

Lapsia kiinnosti kovasti myös viime vuosisata ja oli itsellekin tosi mielenkiintoista nähdä 1900-luvun historiaa. Äitiyspakkauksessa olleita vaatteita, vanha neuvolakortti, kerrostalon kokoisia Vuokkosten yösiteitä äitiyspakkauksesta ja tietysti videota lama-ajan Suomesta. Siinä taisi pyöriä joku vanha haastattelu, jossa oli haastateltu miestä, jonka tittelinä oli ”mainos-mies”. Käytiin istumassa saunan lauteilla ja katsomassa videota saunovista suomalaisista. Siellä oli kyllä tosi Suomi-meininki.

Käytiin myös ”hevi-käytävässä” kuuntelemassa suomalaista metallimusiikkia. Koko perhe tykkäsi, kuten kuvista näkyy!

Kansallismuseon ylimmässä kerroksessa oli lapsille tarkoitettu Vintti, missä lapset pääsivät kokeilemaan ja koskettamaan kaikkea. Siellä sai nousta ratsaille ison hevosen selkään, leikkiä kauppaa vanhan ajan kaupassa tai jauhaa kahvia kahvimyllyllä. Saipa siellä tehdä mattoa kangaspuilla ja käydä istumassa vähän valtaistuimellakin. Meidän lapsista hauskinta vaikutti kuitenkin olevan äänestäminen. Siellä sai äänestää omasta mielestään Suomen kuuluisinta ihmistä. Museon työntekijä antoi ihan äänestyslipukkeen, lapset kävivät yksitellen äänestyskopissa äänestämässä, sitten lipuke leimattiin ja tiputettiin laatikkoon itse. Ihan niinkuin oikeissakin vaaleissa. Olisipa hauska kuulla kuka on Suomen lasten mielestä Suomen tunnetuin ihminen, toivottavasti äänestyksen tulokset julkaistaan joskus jossain.

Meillä vierähti museossa yli kolme tuntia! Oltiin suunniteltu lähtevämme kävelylle vielä Töölönlahden rantaan museoreissun jälkeen, mutta kun päästiin ulos museosta, meillä kaikilla oli jo kiljuva nälkä ja ajeltiin kotiin laittamaan ruokaa. Oli ihana museo-sunnuntai. Mä rakastan kun saan näyttää lapsille historiaa ja kulttuuria.

Se oli sellainen sunnuntai se. Ensi viikolla tiedossa on paljon kaikkea hauskaa ja viikko huipentuu vihdoin 8-vuotiaan synttärijuhliin (sukulaissynttärit), tällä viikolla juhlittiinkin jo yhteiskaverisynttäreitä isolla porukalla Hoplopissa seitsemän synttärisankarin voimin. Oli aivan ihanan stressitön ja helppo vaihtoehto, näin sai niputettua seitsemät juhlat syyskuulta yhteen iltaan. Paikalle oli kutsuttu koko luokka ja halukkaat saivat tuoda mukanaan yhden lahjan, jotka sitten arvottiin sankareiden kesken tasan. Toivottavasti tämä sama käytäntö toteutuu ensi vuonnakin.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3  

Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag, jonka sain viime vuonna Otolta synttärilahjaksi täytti viime viikolla jo yksi vuotta. Mä rakastan sitä edelleen vähintään yhtä paljon, kuin vuosi sitten. Se on ollut mulla vuoden jatkuvassa käytössä, ihan joka päivä. Raukkeli ei ole paljoa lepoa nähnyt tämän vuoden aikana. Ei oikeastaan yhtään. Tällä hetkellä on 30käyttöä -haasteen lisäksi meneillään 300käyttöä-haaste, jonka ideana on se, että mitään ei kannata ostaa ellei tiedä, että sille tulee ainakin 300 käyttökertaa. No tälle laukulle on tullut ja kirkkaasti jo ylittynyt. Vuodessa sillä on 365 käyttökertaa, ainakin. 

Se ei ole pelkästään hyvä juttu, sen olen huomannut. Päivittäinen jatkuva käyttö ei ole se optimaalisin, vaan laukun kannalta parasta olisi, jos se saisi levätä aina käyttöjen välissä. Näin se pysyisi vielä paremmassa kunnossa pidemmän aikaa. Mikään laukku ei ole kuitenkaan tuntunut niin hyvältä tuon saamisen jälkeen, että olisin halunnut käyttää, jos vaihtoehtona on ollut tuo laukku. Ja siinähän se on ollut joka päivä saatavilla.

Laukun nahkaan on tullut pientä kulumaa alakulmiin, just niihin, jotka eniten ottavat osumaa kun laukku roikkuu olalla ja sitten kävellessä esim. osuu johonkin. Se on kuitenkin pitänyt muotonsa hyvin, eikä ole alkanut pahasti roikkumaan pohjasta, vaikka mä kannan siellä yleensä aika paljon tavaraa (niin paljon kuin sinne vaan mahtuu). Juuri tästä pohjan pussittamisesta mua varoiteltiin eniten viime vuonna, että se on hyvin todennäköistä, että niin käy. Ja se on ihan totta, että ei tämä enää uudesta menisi pohjan pussittamisen puolesta, kyllähän se on alkanut hieman pussittaa jos vertaa vuosi sitten otettuihin kuviin. Mutta pahempaakin olen nähnyt.

Mun laukku on yleensä aivan täynnä kampetta, niin paljon kuin pieneen laukkuun nyt mahtuu. Mulle suositeltiin välipohjan hankkimista laukkuun ja olin ehdottomasti sen kannalla, että sellaisen hankin. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että se on unohtunut kokonaan. Ei ole käynyt mielessäkään, ennen kuin aloin tekemään tätä postausta ja katsausta siihen, miten laukku on kestänyt käytössä. Pientä pussittamista en ole edes huomannut ennen kuin nyt aloin ihan syynäämään, että miltäs se laukku vuoden jälkeen näyttää ja vertasin vuosi sitten otettuihin unboxing-kuviin. 

Olen ajatellut viedä laukun suutarille huollettavaksi, jotta pienet kulumat alakulmissa saisi paikkailtua ennen kuin ne menevät pahemmaksi. Edelleen laukun yleisilme on musta kuitenkin tosi siisti ja hyvä, eikä se näytä mitenkään erityisen kuluneelta tai käytetyltä. Paremmin se on käyttöä kestänyt kuin mikään muu laukku tähän mennessä, joten pisteet siitä todellakin. Mä haluan, että tämä laukku säilyy käyttökelpoisena vielä meidän lapsille asti (jos he sitä ikinä haluavat käyttää), joten haluan pitää siitä hyvää huolta ja hoitaa sen pintaa säännöllisesti, niin se pysyy kauniina pidempään. Ehkä samalla kun käytän laukun suutarilla, voisi sinne laittaa sopivan välipohjan sisään, jos vaan muistan.

Olen miettinyt jo hetken aikaa, että mun kannattaisi mahdollisesti investoida toiseen yhtä mieluisaan laukkuun, jotta voisin vaihdella näiden kahden laukun välillä ja molemmat saisivat siten levähtää käyttöjen välissä. En kuitenkaan ole keksinyt vielä minkä toisen laukun voisin haluta (koska tykkään vaan niin paljon juuri tästä, joka mulla on jo), joten laukku-hankinta saa rauhassa odotella. Sitten kun olen ihan satavarma ja vilkuillut jotain laukkua yhtä monta kertaa kuin tätä GG Marmontia aikanaan, niin voin sijoittaa siihen. Nyt on ehkä helpompaa tehdä se päätös, kun on jo vahva kokemus yhdestä laukusta. Tiedän jo etukäteen, että ison rahasumman laittaminen laukkuun ei harmita mua jälkikäteen vaan päin vastoin. Toki täytyy perehtyä tarkasti siihen, millaisia kokemuksia muut ovat saaneet ks. laukkumallista, mulla kun on kokemusta vain tästä yhdestä.

Onneksi netistä löytää niin helposti nykyään muiden kokemuksia kaikesta ja voi selvitellä ja tehdä kunnolla taustatyötä ennen isompia hankintoja. En mä nykyään osta varmaan mitään 15€ kalliimpaa ilman, että googlaan siitä kokemuksia etukäteen. Oli kyseessä sitten meikki, vaate, matkakohde tai laukku, tulee paljon varmempi olo siitä hankinnasta, kun ensin lukee mitä muut ovat olleet siitä mieltä. Yleensä yritän lukea kokemuksia vielä useammasta eri lähteestä, jotta varmasti saisin todenmukaisen kuvan.

Voin ehdottomasti todeta näin vuoden jälkeen, että olen tyytyväinen tähän laukkuun. Olen oikeastaan yllättänyt itsenikin sillä, miten kovasti olen laukkua käyttänyt. Se on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin ja kestänyt paremmin kuin osasin toivoa. Toivottavasti seuraavakin vuosi sujuu yhtä hyvin! Olen myös todennut, että juuri tämä koko on mulle se käyttökelpoisin. Tänne mahtuu kaikki mun mukaan otettavat tavarat ja tämä on juuri sopiva koko mun tarpeisiin. Laukun lisäksi mulla on usein mukana kangaskassi, jossa on sitten lisää tarpeellisia kamppeita. Kangaskassin voi jättää tapahtumissa narikkaan ja näin säästää olkapäitä, kun ei tarvitse koko ajan kanniskella isoa kassia. Pikkulaukun ja kangaskassin yhdistelmä on mulle kaikkein käyttökelpoisin.

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä suosituksia Helsingin parhaasta suutarista, jonne kannattaisi viedä laukku huollettavaksi! Lisäksi olisi mahtavaa kuulla suosituksia saman koko- ja hintaluokan laukuista kuin tämä. Mikä voisi olla mun seuraava laukkuhankinta? Mikä laukku teillä on kestänyt jatkuvaa käyttöä hyvänä?

Käytiin aktiivista keskustelua teidän kanssa Insta Storiesin puolella siitä, miten Mallorcan videosisällöt olisi parasta toteuttaa. Selkeällä enemmistö-äänestyksellä päädyin tekemään meidän reissusta kaksi n. 15 minuuttia pitkää videota, joiden eka osa ilmestyy tänään ja toinen osa ensi viikolla. Ensimmäinen vartin pätkä on nyt valmiina ja julkaistuna YouTubessa ja sillä videolla kurkataan meidän reissuun valmistautumiseen, lentomatkaan ja kolmeen ekaan päivään Mallorcan Can Picafortissa.

Videomateriaalia reissulta ja siihen valmistautumisesta kertyi mahtava määrä ja oli hauskaa koota kaikki yhteen valmiiksi.  Meidän lapsetkin on kyselleet koko viikon, että milloin video on valmis ja he pääsevät katsomaan sen. Katsottiin se koko perhe yhdessä ennakkoon ennen julkaisua ja lapset olivat tyytyväisiä lopputulokseen, mutta eivät siihen, että 2. osaa joutuu vielä hetken odottamaan. Heistä oli muuten iso apu tekstittäessä, kun he itse tulkitsevat niin paljon paremmin omia sanomisiaan kuin mitä itse saan kuunneltua. Videosta löytyy siis myös tekstitykset (joissa myös ruotsinkieliset kohdat suomennettu), jotka saa päälle erikseen nappia painamalla siitä videon alapalkista (alhaalla oikealla olevista kuvakkeista kaikkein vasemmanpuolimmaisin kuvake).

Videolla näkyy meidän pakkailua ja reissuun valmistautumista, lentokenttää ja lentokoneessa olemista, talolle saapuminen Mallorcalla, sekä kolme ensimmäistä matkapäivää touhuineen. Se on matkapäiväkirjan muodossa, eli edetään päivä kerrallaan eteenpäin. Tokalle videolle jäivät vielä mun ja esikoisen synttärit sekä Palman reissu ja paluumatka. En malta odottaa, että saan senkin valmiiksi ja pääsen fiilistelemään koko reissua.

Tämän viikon (ja videon) jälkeen on kyllä kova ikävä tuonne reissukuplaan. Ollaan päästy kunnolla arkeen kiinni kun enterovirus- ja vatsatautilappuset hoitopaikkojen ovissa ovat varoitelleet koko viikon, töiden puolesta hommaa on riittänyt ja taapero on vieläpä jostain syystä heräillyt joka yö, mitä ei ole tehnyt ennen tätä yli 1,5 vuoteen enää ollenkaan. Ollaan vähän väsyneitä täällä Oton kanssa, mutta tänään aikaisin nukkumaan ja onneksi huomenna alkaa jo viikonloppu. Toivotaan, että vältytään noilta ikäviltä taudeilta joita joka puolella tuntuu olevan ja saataisiin viettää terve ja rauhallinen viikonloppu, jolloin saataisiin ainakin yhdet hyvät yöunet. Ne tekisivät niin terää juuri nyt!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3