Luukku 20: Aattoaamun paketit

20.12.2016

Luukut sen kuin hupenevat, ja enää neljä luukkua jäljellä tämän jälkeen. Tänään kurkataan meidän tyttöjen aattoaamun paketteihin, joita he jo kovasti odottavat. Aloitimme viime vuonna tämän aattoaamun paketti -perinteen, ja aion sitä jatkaa jatkossakin. Eli aattoaamuna tytöt saavat ikäänkuin ”jouluaaton selviytymispakkauksen” joka piristää ja auttaa joulupukin odotuksessa. Aattoaamun paketti oli mullakin lapsuuden perinteenä, mutta silloin se oli yleensä joku random lelu tai muu juttu. Meillä aattoaamun paketilla on aina sama sisältö: Jouluaaton juhlamekko, jouluisa kirja luettavaksi sekä herkkukaakaota gift-in-a-jar -tyylillä, josta nautiskella kun odottelee pukkia.

Viime vuonna oli myös joulupinnit, mutta koska joulupinnit on edelleen tallessa niin tänä vuonna laitoin mekoille seuraksi jotain mille oli enemmän tarvetta: mustat juhlasukkahousut. Tämä on musta kiva perinne, koska se auttaa jouluun valmistautumisessa. Me joka tapauksessa ostettaisiin tytöille jotkut kivat jouluaattovaatteet, joten miksi ei tehdä niiden antamisesta vähän jännittävämpää ja juhlavampaa? Kirjoja on aina hauska lukea ja tytöt saavat ajan kulumaan hyvin kun vaihtelevat kirjoja keskenään ja ihastelevat uusia mekkoja. Ja kaakao, kuka voisi vastustaa herkullista kaakaota?

Tämä paketti on sellainen että tytöt tietävät että tämä on lahja isiltä ja äidiltä eikä sillä ole edes mitään tekemistä joulupukin kanssa, se on vain jouluaaton piristykseksi tarkoitettu. Viime vuonna ne olivat tosiaankin kova hitti niinkuin etukäteen ennustin, ja uskon että näin myös tänä vuonna. Valkattiin tytöille sellaiset mekot joita tiedettiin heidän ihastelleen vähän jo aikaisemmin, nuoremmalle tietenkin glitteriä niin paljon kuin sielu sietää, ja vanhemmalle joulun punaista hänen toiveidensa mukaan.

Kirjavalinnat olivat myös aika iisit, nuorempi on hulluna barbeista ja tiedän että hän innostuu kun saa Barbien joulukirjan, ja vanhempi taas tykkää kovasti sellaisista vähän syvällisemmistä tarinoista joten valkattiin taattua Pekka Töpöhäntää. Eiköhän näiden parissa aika kulu ainakin hetken eteenpäin aattona, vaikka odotus onkin jännittävää.

Mulla alkaa olla jo niin joulufiilikset että en kestä! Aina joulun aikaan innostuin kuin lapsi itsekin ja se on ihanaa.

Mahtavaa päivää kaikille <3


Luukku 19: No se joulupukki

19.12.2016

Vastaanotin postaustoiveen vielä näin joulukalenterin loppuvaiheilla siitä, kuinka meillä suhtaudutaan joulupukkiin. Olen aiheesta joskus vuosia sitten blogiini kirjoittanutkin, mutta nyt tietenkin tämä alkaa olla entistä ajankohtaisempaa, kun lapsetkin ovat isompia. Eli joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, mitä me ollaan hänestä kerrottu lapsille? Saako lapsia huijata joulupukilla, entäs perinteinen tontuilla ja joululahjoilla kiristäminen?

Meidän lapset uskovat joulupukkiin, ja meillä käy joulupukki joka joulu. Eli kyllä, myös meillä on satuiltu lapsille tämän joulusedän olemassaolosta. Koen että ollaan annettu lapsille aika samantyyppinen lähestymistapa joulupukkiin jonka olen itsekin saanut lapsena äidiltä. He tietävät että joulupukki tuo kaikki lahjat, mutta he tietävät myös että joulupukki ei valmista kaikkia leluja Korvatunturilla yhdessä tonttujen kanssa, vaan vanhemmat, kummit ja mummit ostavat niitä myös kaupasta yhdessä pukin apuna ja pukki sitten jakaa ne aattona lapsille.

Sivusin aihetta myös tuossa viikko sitten kun vietiin Hopelle lahjapaketteja toisille lapsille yhdessä meidän tyttöjen kanssa. Joku kysäisikin että kuinka ollaan selitetty tytöille se, että jotkut lapset eivät saakaan pukilta lahjoja vaan muut ihmiset vievät niitä keräyspisteelle. Ja me ollaan tosiaan ihan rehellisesti kerrottu lapsille, että pukki ei voi viedä lahjoja jos ei kukaan ole ostanut niitä, ja että joillakin perheillä ei ole varaa ostaa itse lahjoja pukille tuotavaksi ja siksi me ja muut voidaan mahdollisuuksiemme mukaan auttaa niitä perheitä viemällä lahjoja keräykseen.

Meillä ei ole mitään ”Vain kiltit lapset saavat lahjoja” -bullshittiä koskaan syötetty lapsille, eikä heitä kiristetä sillä että pukki ei toisi lahjoja ollenkaan ”jos ei ole kiltti”, niinkuin ainakin vielä omassa lapsuudessani oli erittäin tavallista tehdä. Onneksi 2010-luvulla tiedetään että kaikki lapset ovat kilttejä, mutta eivät vaan aina käyttäydy mukavasti.

Mutta kyllä mekin ollaan sitä perinteistä tontut kurkkii-satua höpötetty lapsille, lähinnä siis siksi että heistä on niin jännittävää muka bongailla punaisia lakkeja ja koska jouluun kuuluu ainakin meillä pieni taianomaisuus. Mutta ollaan pyritty välttämään tonttujen yhdistämistä käyttäytymiseen. En tiedä tietävätkö tytöt miksi ne tontut kurkkivat, ne nyt vaan kurkkivat ja niitä on hauska yrittää nähdä. Pari kertaa he ovat ainakin olleet ihan varmoja että tonttu vilahti ikkunassa.

Uskon että ainakin meidän esikoinen tajuaa että pukkeja on useampi, ikää on kuitenkin jo sen verran ja kyky ymmärtää on monessa asiassa jo ihan uskomaton. Itsekin muistan kyllä aika pienenä tajunneeni että ei ne kaikki eri näköiset pukit vaan voi olla sama ihminen.  Itse en siitä välittänyt, eikä hänkään ole ainakaan toistaiseksi esittänyt purevia kysymyksiä joulupukin ainutlaatuisuudesta. Jos niitä alkaa tulla niin toki niihin rehellisesti vastataan.

Joulussa on taikaa, ja me juuri puhuttiin Otonkin kanssa siitä että jouluaatto vaan tuntuu juhlavammalta kun se punanuttuinen partahemmo käy pyörähtämässä vartin verran. Vaikka me ollaan jo aikuisia, niin salaa olen onnellinen siitä että meidän kolmosen ja esikoisen välillä on niin iso ikäero että sain vielä monen monta monituista vuotta jatkoaikaa joulupukin vierailuille sillä verukkeella että meillä on pienet lapset. Saa nähdä käykö meillä joulupukki vielä sittenkin kun lapset on aikuisia, hah! Ja mä olen sitäpaitsi käynyt Napapiirillä joulupukin pajassa, ja siitä on kuvakin todisteena. Että kyllä siellä joku joulupukki asuu ja mä ainakin haluan uskoa siihen vielä aikuisenakin edes vähän.

Elämä olisi tosi tylsää jos ei yhtään saisi nauttia saduista. Mun mielestä on todellakin  eri asia valehdella perustavanlaatuisesti jostain vakavista asioista omaksi edukseen, kuin piristää pienten lasten perinnejuhlaa pikkusadulla.

Mitä mieltä te olette? Onko joulupukkia olemassa, ja saako lapsille sanoa että on?

PS: Kuvituksena aiempien jouluaattojen kuvia, en kestä miten pieniä meidän pallerot on olleet???