Kun vauvavuotta on jo kulunut kahdeksan kuukautta, alkaa ihan pikkuvauva-aika olla takana päin, ja voidaan hyvin tehdä katsausta siihen mitkä vauvan tarvikkeet ovat olleet turhia, ja mitkä ollaan koettu tosi tarpeellisiksi. Jokainen vauva on oma yksilönsä, ja meilläkin on olleet tosi vauvakohtaisia kaikki tarvikkeet. Esikoisen kanssa oli ihan eri jutut tarpeellisia kuin kuopuksen, ja keskimmäisen ja kuopuksenkin tarvikkeissa oli monia eroavaisuuksia, että mitä tarvittiin ja mitä ei.  Listan meidän hankinnoista raskausaikana löydät TÄÄLTÄ.

Turhat:

Vaunukoppa

Oltaisiin oikeastaan pärjätty hyvin turvakaukalo+adapterit+yhdistelmävaunujen runko -kombolla, mutta koska meille tuli talvivauva, ajattelin vaunukopan olevan suojaisampi ja näin ollen pakollinen. Todellisuudessa vauva ei viihtynyt kopassa kauheasti, eikä loppujen lopuksi käytetty sitä kuin muutaman kerran. Oltaisiin pärjätty ihan mainiosti ilmankin, sillä turvakaukalo oli niin hyvä, suojaisa, ja sen sai täyteen makuuasentoon.

Toppahaalari helmikuun vauvalle

Myös toppahaalarille oli todella vähän käyttöä, sillä käytettiin turvakaukalossa aina kaukalolämpöpussia, ja jos lähdettiin ulos, puin villavaatteet ja niiden päälle lämpöpussin. Viime talvena ei paukkupakkasilla muutenkaan juuri ulkoiltu, joten toppahaalarille ei ollut tarvetta. Sekin eksyi päälle alle viisi kertaa. Suloinen se kyllä oli mutta täysin tarpeeton.

Tutit & tuttinauhat

Leluina ihan kivoja, mutta niin on moni muukin. Meidän vauvalle tutti ei koskaan ole kelvannut lohduttajaksi, ja ollaan pärjätty hyvin ilmankin.

Tuttipullo

Novalle ei koskaan olla kokeiltu tuttipulloa, kun ei ole tullut tarvetta. Silloin kun tissimaito oli ainoa ravinto mitä hän sai, en koskaan ollut pois kotoa syöttöväliä pidempään. Nyt hän syö jo kiinteitä niin reippaasti että pärjäisi kyllä hyvin ilman tissiä vaikka useammankin tunnin, mutta ei ole vielä ollut tarvetta olla pois hänen luotaan paria tuntia pidempään. Tuttipullosta en kuitenkaan enää antaisi näin isolle maitoa vaikka olisinkin poissa, kun on nokka-/pillimukitkin keksitty. Tuttipullo jäi siis meillä ihan käyttämättä.

Rintapumppu

En hommannut rintapumppua ollenkaan, koska tiesin kokemuksesta että multa ei pumpulle heru maitoa vaikka kuinka yrittäisin huijata rintani luulemaan sitä vauvaksi. Ei tule niin ei tule. Enkä ole onneksi tarvinnut.

(ekat 4kk) Pinnasänky*

Aluksi Nova nukkui pelkästään perhepedissä, ja ennen 4kk ikää hän ei koskaan nukkunut yksin missään muualla kuin päiväunia vaunuissa/turvakaukalossa/sitterissä. Muuten hän nukkui aina mun kainalossa, lähellä maitoa. Neljän kuukauden iässä alettiin pikkuhiljaa nostamaan hänet iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan imetyksen jälkeen.

Tarpeelliset:

Kaukalolämpöpussi

Tämän avulla me tosiaankin mentiin koko viime talvi ja kevät. Ei turhaa pukemista, ei riisumista, aina sopivan lämpöinen vauva ilman härdelliä. Kaukalolämpöpussin kanssa oli niin helppoa, mentiin me minne tahansa niin vetskarin avaaminen tai sulkeminen riitti eikä tarvinnut herättää vauvaa kesken unien liikuttelemalla.

Tula Free-To-Grow kantoreppu*

Välillä vauvalla oli kausia että hän ei viihtynyt ollenkaan itsekseen, ja vaunuissa hän ei kopassa viihtynyt myöskään. Jos siis halusin silloinkin saada tehtyä jotain tai mentyä jonnekin, oli Tulan Free-To-Grow aivan ehdoton. Se on edelleen mun suosikki reissatessa, koska se on kevyt ja kätevä. Nova viihtyy siellä edelleen hyvin vaikka ikää on jo se kahdeksan kuukautta. Lisää Tula FTG:stä voit lukea TÄÄLTÄ.

Cybex Cloud Q plus-turvakaukalo* ja Q-fix base Isofix-telakka

Cybexin makuuasentoon menevä Cloud Q-kaukalo on ollut meillä ihan hurjan kovassa käytössä. Se on paras mahdollinen kaukalo mitä kuvitella saattaa, eikä olisi voitu valita parempaa. Siinä vauva viihtyi kaikki Oulun ja Ruotsin reissut, ja matkusti kaukalossa niin rattaiden rungon kanssa kuin autollakin. Yksinkertaisesti PARAS! Hei ja muuten, olen juuri laittamassa kaukaloa ja isofix-telakkaa myyntiin, sillä me ostettiin nyt isompi istuin kun Nova jo liikkuu niin paljon ja haluaa olla pystymmässä. Jos olet siis kiinnostunut ostamaan hyväkuntoista ja kolaroimatonta settiä, laita viestiä. Turvakaukalon esittelyn löydät TÄÄLTÄ.

Cybex Priam yhdistelmävaunujen runko, kaukaloadapterit ja ratasistuin

Tämä kolmikko on ollut meillä superkovassa käytössä. Runkoa on käytetty päivittäin alusta asti, ja edelleen olen sitä mieltä että se oli todella hyvä ostos. Se menee näppärästi ja nopeasti pieneen kasaan, ja sen saa yhdellä kädellä takaisin. Rattaat on hylkineet likaa, näyttäneet upealta ja mikä tärkeintä: vauva on viihtynyt niissä loistavasti. Kokemuksia Priameista löydät TÄÄLTÄ ja  esittelyn vaunuista uutena TÄÄLTÄ. Kolmas osa on tulossa tässä vauvavuoden aikana vielä, kun osaan kertoa jo enemmän ratasistuimesta.

Stokke Home Bed Pinnasänky* (6kk iästä alkaen)

Siitä asti kun alettiin nukuttaa Nova iltaisin omaan sänkyyn, Home Bed on ollut meidän sängylle sivuvaununa ilman toista laitaa. Se on ollut turvallinen ja tosi hyvä, ja koska se on niin pitkä, se toimii hyvin myös turvalaitana silloin kun kuopus nukkuu meidän vieressä. Hän osaa itse laskeutua omaan sänkyynsä turvallisesti itse meidän sängystä, mutta ei vielä pois pinnasängystä meidän sänkyyn, mikä on hyvä juttu. Aamuisin hän usein menee omaan sänkyynsä leikkimään, tai seisomaan ja läpsyttelemään mua naamaan. Esittelyn vauvan nukkumanurkkauksesta voit lukea TÄÄLTÄ.

Stokke Tripp Trapp + Newborn set*

No nämä! Parhaat!  Newborn set mahdollisti sen että mäkin sai syötyä ruokani lämpimänä (edes välillä), ja Nova sai olla mukana ruokapöydässä meidän muiden tasolla. Tripp Trapp on ollut päivittäisessä käytössä syntymästä asti, ja  meidän kokemuksia siitä voi lukea lisää TÄÄLTÄ.

Leikkimatto

Nova on viihtynyt aina hyvin lattialla, ja leikkimatto oli meillä monta kuukautta päivittäisessä käytössä. Nova toki alkoi liikkumaan tosi aikaisin, nousemaan konttausasentoon  silloin 5,5kk iässä, jolloin hän ei pysynyt enää matolla. Mutta siihen asti matto oli ihan ehdoton. Meillä oli ihan perus joku verkkokaupasta ostettu leikkimatto joka ajoi asiansa mainiosti.

Sitteri

Ei olla koskaan pidetty Novaa hereillä sitterissä, mutta hän on nukkunut siinä monet päiväunet ja nukkuu edelleen. Meillä on ihan perus edullinen tavissitteri, koska ostettiin se ainoastaan päiväunikäyttöön. Hereillä ollessa Nova on ollut aina ennemmin sylissä tai lattialla, ja nykyään hän osaa kiivetä itse matalaan sitteriin ja sieltä pois niin halutessaan. Vieläkin se on siis satunnaisessa päikkykäytössä meillä, kun tyyppi nukahtaa hyvin rauhalliseen keinutteluun.

Hoitopöytä

Hoitopöydälle on ollut tosi paljon käyttöä ja se on ollut tosi kätevä. Nyt tyyppi on jo niin iso että ollaan vaihdettu jo pitkään pääosin lattialla tai sylissä vaipat, mutta ekoina kuukausina sille oli varsinkin hulluna käyttöä. Ja vieläkin se on täällä alakerrassa sellainen vauvanhoitoyksikkö, jossa on säilössä kaikki vaipat ja hoitovoiteet ja muut tarvikkeet (ja vähän mun meikkejä).

Muita tarpeellisia pikkujuttuja: Happy Mat*, Ikean lattiatyyny olkkarissa (ihan paras vauvan kanssa hengailuun), tulpat pistorasioihin nopean liikkeellelähtijän kanssa.

*osa tuotteista saatu blogin kautta, merkitty tähdellä. 

Näistä on tosiaan osa ainakin ihan eri juttuja kuin aiemmin, ja osa taas samoja. Esikoisen kanssa tarvittiin tutteja ja tuttipulloja, keskimmäisen kanssa taas ei. Leikkimatto oli ekat puoli vuotta keskimmäisen kanssa aivan turha, kun hän ei viihtynyt yksinään. Esikoisen kanssa taas ei juurikaan käytetty kantoreppua, eikä sitä osattu kaivata, keskimmäisen kanssa en olisi saanut melkein mitään tehtyä ilman sitä. Jokaisen vauvan kanssa on vaan pitänyt löytää ne tarvikkeet jotka sopivat, ja ne jotka eivät sovi. Aika vähän meillä nyt oli tarvikkeita jotka olisivat kokonaan jääneet ilman käyttöä, ja siihen olen tosi tyytyväinen.

Mitkä teillä on ollut tarpeellisia tarvikkeita, mitkä taas turhakkeita?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vermanin Minisun Omega Juniorin kanssa.

Kaikkien tulee Suomessa syödä D³-vitamiinilisää kahden viikon iästä alkaen suositusten mukaan, ja meilläkin ovat erilaiset lasten D-vitamiinit ja monivitamiinit tulleet vuosien aikana erittäin tutuiksi. Lapset muistavat itse joka aamu ottaa ”D-vitskun”, ja tykkäävät ottaa sen, se on sellainen rutiini joka kuuluu jokaiseen päivään. Nyt kokeiltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa vähän erilaisessa muodossa olevaa vitamiinia – nimittäin Minisun Omega Junior -geelipaloja, jotka ovat paljon muutakin kuin pelkkä D-vitamiinilisä.

Minisun Omega Junior sisältää kalaöljyä ja D³-vitamiinia. D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, ja kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä. Yksi geelipala sisältää lapsille suositellun annoksen (eli 10 mikrogrammaa) D³-vitamiinia, sekä 600 milligrammaa korkealaatuista kalaöljyä. Kätevää siis että ei tarvitse erikseen olla eri vitamiineja tai ravintolisiä, vaan riittää kun muistaa ottaa tämän yhden.

Kalaöljy on juuri sitä samaa ainetta, joka omassa lapsuudessani oli pahanmakuista litkua, mitä joutui irvistellen syömään. Vaan onnekkaita ovat tämän sukupolven lapset, kun voivat ottaa kalaöljynsä paljon mukavammassa muodossa: vadelman, appelsiinin ja sitruunan makuisina oransseina geelipaloina. Meidän lapset eivät kertaakaan ole irvistelleet ottaessaan kalaöljyään, sillä hedelmäisen makeat geelipalat maistuvat oikeasti ihan karkilta, ja koostumuskin on hassunhauska pehmeä geelilöllö, joka lapsia naurattaa. Geelipalat eivät sisällä gluteenipitoisen viljan ainesosia ja ne ovat maidottomia, laktoosittomia, soijattomia, alkoholittomia ja hiivattomia.

Mä en tiennyt ennen tätä kaupallista yhteistyötä, että aivoista 60% on rasvaa! Tämän luettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi aivot tarvitsevat omega3-rasvahappoja. Varsinkin lasten aivot kehittyvät ja kasvavat hurjan nopeaa vauhtia, ja tarvitsevat hyviä rakennusaineita. Ruuasta lapset saavat usein määrältään riittävästi rasvaa, mutta rasvan laatu ei välttämättä ole aina se paras mahdollinen aivoja ajatellen.

Kalaa ja kasvirasvoja ei useinkaan syödä tarpeeksi, jolloin tärkeiden rasvahappojen saanti voi olla liian vähäistä. Mä yritän pitää huolen että syödään monipuolisesti kasviksia ja kalaa ruokavaliossa, ja kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta kun on niinkin tärkeästä asiasta kysymys kuin aivoista, haluan pelata varman päälle. Lisänä otettavasta Minisun Omega Juniorista ei ole mitään haittaa vaikka ruokailisikin täysin suositusten mukaan.

Esikoinen aloitti tänä syksynä eskarissa, ja ensimmäistä kertaa hän on päässyt nyt varhaiskasvatuksessa oppimaan uutta, ja saamaan välillä haastavampiakin tehtäviä jotka vaativat keskittymistä. Hän on osannut lukea, kirjoittaa ja laskea jo pitkään, ja on kaivannutkin enemmän haastetta. Hän nauttii eskarista tosi paljon, ja haluan tukea oppimista ja luontaista kiinnostusta opiskeluun, sekä keskittymiskykyä, tarjoamalla tarpeeksi näitä aivojen tärkeitä rakennusaineita, eli Omega3-rasvahappoja. Myös keskimmäinen on juuri nyt sellaisessa iässä että hänellä on selkeä herkkyyskausi monen uuden asian opetteluun. Hän oppii helposti ja nopeasti, kun jaksaa istahtaa hetkeksi alas ja keskittyä.

Omega3-rasvahappojen on todettu tukevan keskittymis- ja oppimiskykyä, sekä lukutaitoa, ja jos näissä asioissa on haastetta, kannattaa niitä ehdottomasti syödä säännöllisesti. Niistä on kuitenkin hyötyä ihan kaikille lapsille, myös meidän lapsille jotka eivät onneksi kärsi oppimis- tai keskittymisvaikeuksista. Minisun Omega Juniorit löytyvät apteekkien hyllyltä.

LUKIJAKILPAILU:

Missä asioissa teidän lapset kaipaavat tukea oppimiseen tai keskittymiseen? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita Minisun Omega Junior vitamiinipaketti (arvo n. 60€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 16.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea kisaan kaikille!

Bongasin blogikollegani Irenen Mutsie-blogista juuri sopivasti ennen viikonloppua vinkin ihanasta paikasta, Kurpitsakaupasta Vantaalla! Täytyy muuten nostaa hattua Irenelle, hänen blogistaan bongailee usein tällaisia ihania paikkoja joissa käydä lasten kanssa, joista en muuten olisi välttämättä ikinä kuullut. Oikeita piilotettuja jalokiviä!  Kannattaa käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa kiva tekeminen Pk-seudulla (ja muutenkin super mielenkiintoiset ja kivat postaukset!).

Vantaalla sijaitsee siis aivan ihana kurpitsatila, jossa kasvatetaan jenkkityylisiä isoja Halloween-kurpitsoita, joita myydään suoraan kuluttajille. Sieltä sai itse käydä poimimassa mieleisensä kurpitsan, ja me otettiin yksi iso kurpitsa, ja jokaiselle lapselle omat euron minikurpitsat. Meille sattui ihan kunnon syyskeli eli suunnilleen kaatosade, ja pelto oli aikamoista mutavelliä, mutta onneksi oli gore-texit jalassa kaikilla niin ei haitannut yhtään. Oikeastaan se loi vaan tunnelmaa.

Jenkeissähän tämä on monelle perheelle jokasyksyinen perinne että käydään hakemassa Halloween-kurpitsa pellolta, mutta meillä Suomessa ei niin kovin yleistä ainakaan vielä. Aika kiva perinne kuitenkin, itse tykkään kaikista perinteistä joihin kuuluu perheen kanssa yhteinen mukava tekeminen. Tämä oli mukavaa perheen yhteistä tekemistä parhaimmillaan, kurpitsan valintaa, mutalöllössä tarpomista, ajomatka sateen ropinassa Fröbelin palikoita kuunnellen, ja kurpitsan kovertamisessa riittää vielä lisää tekemistä. Ja toki lapset saavat osallistua myös kurpitsaruuan laittamiseen, kunhan meidän hieno halloweenkurpitsa on valmis.

Mä en ole ikinä itse kovertanut kurpitsaa tai koittanut taiteilla siihen mitään naamaa, mutta ajattelin yrittää tänä syksynä. Kurpitsaruuat sen sijaan on kovinkin tuttuja meille, kun niiden mausta tykätään hurjasti! Sisuksesta voisin taiteilla ehkä piirakan kun en ole vielä koskaan tehnyt kurpitsapiirakkaa. Jos tiedätte hyvän ohjeen niin saa linkata!

Meillä oli muutenkin kiva ulkoilupainotteinen viikonloppu, lauantaina käytiin kaksi kertaa leikkipuistossa ja tehtiin puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa. Oli niin mielettömän ihana ilma että oltiin monta tuntia ulkona, käytiin vaan välissä syömässä kotona. Ulkoilun päätteeksi käytiin hakemassa kaupasta vähän leffaherkkuja, ja sillä aikaa rupesi satamaan kaatamalla aivan yhtäkkiä. Juostiin sitten vesisateessa naureskellen kotiin koko perhe. Mutta oli ihanaa käpertyä peiton alle katsomaan leffaa lasten kanssa ja syömään vähän irtokarkkeja, ihan paras lauantai.

Kurpitsakauppa meni eilen valitettavasti tältä vuodelta jo kiinni, me ehdittiin juuri ja juuri käymään vielä tälle syksylle. Mutta täytyy pitää tämä huippu paikka mielessä myös ensi vuotta ajatellen, kääk sitten meidän kuopuskin jo taapertaa siellä valkkaamassa itselleen mieluisinta minikurpitsaa. <3

Ihanaa maanantaita kaikille!

PS: Vinkatkaa ihmeessä niitä kurpitsareseptejä jos teiltä löytyy!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Välikausi on päässyt kunnolla vauhtiin, ja ulkona oikeasti pitää jo kerrospukeutua jotta tarkenee. Vielä pari viikkoa sitten pärjäsi oikein hyvin vähemmälläkin vaatteella, mutta viimeistään tämän viikon sateet ja tuulet ovat osoittaneet että on korkea aika ottaa kunnon välikausikamppeet esille täällä Etelässäkin. Isommat lapset ovat toki käyttäneet kuorivaatteita päiväkodissa jo useamman viikon, kun ne on niin helpot ja pitävät vedet ja liat poissa pidemmissäkin leikeissä. Nyt kurkataan kuitenkin meidän liikkumaan opettelevan kuopuksen välikausivaatteisiin – ja tietenkin myös siihen mitä tuollainen askelia tapaileva kasikuinen laittaa jalkaansa.

Silloin kun isommat tytöt oli pieniä, tuntui jotenkin että välikausivaateviidakossa on miljoonia eri vaihtoehtoja, eikä mulla ollut mitään hajua mikä on juuri se paras vaihtoehto meille. Aina kyllä panostin teknisiin ominaisuuksiin päällimmäisessä kerroksessa, mutta niiden alle laitettavien vaatteiden kanssa olin hukassa. Niitä 1. ja 2. -kerroksen vaatteita kun on niin moneen lähtöön erilaisia, ja sillä alus- ja välikerroksella on suuri merkitys myös siihen kuinka mukavaa ulkoilu lapselle on.

Nyt kuopuksen kanssa kokemusta onneksi on jo vähän enemmän, ja on löytynyt ne omat lempparit ja parhaimmiksi havaitut vaihtoehdot jokaiseen kerrokseen. Silloin kun ihan kunnolla ulkoillaan, aluskerrokseksi laitetaan pehmeää ja ohutta merinovillaa. Välikerrokseen sitten paksumpi villahaalari tarvittaessa, ja päällimmäiseksi tuulenpitävä ja vettä hylkivä haalari. Talveksi ja kevääksi meillä on täysillä teknisillä ominaisuuksilla varustetut haalarit jo varattuna, nyt syksyllä me ajateltiin pärjätä tällä yhdellä haalarilla, kun kuopus on vielä niin pieni että jättää ne rajuimmat ulkoleikit vähän isommille. Välikerrokset menee samat myös talvikamppeiden alle, mikä on kätevää.

Merinovilla on hengittävää, pehmeää ja siitä on helppoa pitää huolta. Se hylkii likaa, ja pysyy kuivan tuntuisena ihoa vasten vaikka tulisi hiki. Kaikki meidän merinovillatuotteet on valmistettu eettisesti ja eläinystävällisesti keritystä merinovillasta.

Asusteissa sama vaatekerroksissa: alle ohutta merinovillaa, ja päälle paksumpaa merinovillaa, tai sään salliessa jompaa kumpaa yksinään. Löytyy kypärälakkia, ohutta pipoa, nauhapipoa ja beanieta. Kaulaan on puuvillatrikoista tuubihuivia ja paksumpaa merinovillahuivia. Ainoa mitä pitää vielä ehkä ostaa, on kunnon hanskat. En vielä ole ostanut, kun halusin ensin vähän seurata tätä liikkeellelähtöä ja säiden kehittymistä, että tuleeko niille hanskoille tarvetta vai riittääkö, että talveksi on tekniset hanskat. Seurailen vielä vähän aikaa, että kuinka nopeasti säät tästä viilenevät, kun tuntuu hassulta ostaa vain mahdollisen parin viikon käyttöajan takia hanskoja. Toistaiseksi tyyppi tykkää eniten puistossa keinua, eikä ole hirveän innoissaan hiekkalaatikosta tai maassa möyrimisestä muutenkaan vielä.

Jalkineet on ihan oma lukunsa, sillä en arvannut etukäteen että kasikuisen kanssa olisi vielä kunnon vk-kengille tarvetta. Syksyn aikana on kuitenkin käynyt selväksi että jossain vaiheessa syksyn tai talven aikana tämä tyyppi jo liikkuu ihan itsekseen kunnolla siellä puistossakin. Loistava ja pitkäikäinen valinta liikkumaan opettelevalle ja taaperolle on Stonz -töppöset.

En tiedä kuinka moni muistaa, mutta mun ihan ensimmäinen blogiyhteistyö koskaan, oli nimenomaan Stonzeista vuonna 2o12 järkätty arvonta. Näin ollen merkki oli mulle tuttu, ja ne oli ekat jalkineet joita ajattelin että lähden kuopukselle hankkimaan tähän kauteen. Stonz -töppöset, ovat tosin uudistuneet siitä viiden vuoden takaisesta, ja ovat nykyään entistäkin paremmat ja monikäyttöisemmät.

Stonzeja saa Ipanaiselta, ja ne sopivat sekä välikauteen, että Stonz Linerzien kanssa myös talveen. Stonzit mukautuvat lapsen jalan mukaan, eivätkä kiristä tai purista. Niissä on 100% kierrätysmateriaalista valmistettu kestävä PLUSfoam -pohja, ja veden- sekä tuulenpitävä Nylon-päällinen, ja ne ovat pehmeät ja ergonomiset. Parhaat mahdolliset ensiaskelkengät lapselle, sillä näissä jalka saa muotoutua luonnollisesti liikkeen mukana, kuten asiantuntijatkin suosittelevat. Jos haluaa päästä helpolla vauvan jalkineiden kanssa, kannattaa ostaa nämä, sillä ne sopivat useamman koon ajan, ja mukautuvat tosiaan sekä syksyyn että talveen.

Vaikka vauva nyt juuri pärjäisikin ihan tavallisilla pehmeillä töppösillä, tilanne voi muuttua vaikka viikossa niin että hän haluaakin jo pyöriä hiekkalaatikolla ja konttailla mutalöllössä puistossa. Siksi koen että on fiksumpaa, että hommattiin valmiiksi sellaiset jalkineet, jotka menevät myös silloin, eikä erikseen pehmotöppösiä ja sitten joskus kenkiä. Stonzeissa on säädettävät kiristysnauhat ja ne on tosi helppo pukea jalkaan vauhdikkaankin vauvan kanssa. Kiristysnauhojen avulla ne pysyvät hyvin jalassa. Mun mielestä Stonzit on tosi fiksut, koska niissä on säältä suojaavat ominaisuudet, mutta ne ovat siitä huolimatta tosi kevyet ja pehmeät vauvalle. Sellainen miellyttävä pehmeä lasku kenkien maailmaan.

Linerzit ovat pehmeää Sherpa-fleeceä, ja niiden avulla vk-töppöset muuttuvat pakkasta kestäviksi talvitöppösiksi. Se pitää ottaa huomioon Stonzeja ja Linerzeja valitessa, että Linerz pienentää Stonzien kokoa. Tällöin on siis parempi ottaa suurempi koko, kuin pienempi. Tämä M-koko joka meillä on, on meille kuitenkin tosi hyvä valinta nyt ja menee varmasti pitkään sekä sisävuoren kanssa että ilman.

Toistaiseksi ollaan käytetty Stonzeja ilman Linerzeja, joko ohuen merinovillasukan kanssa, tai sitten vähän paksumpien puuvillaisten sukkien kanssa. Jalat on olleet aina ihan lämpimänä. Mutta tuonne saa hyvin kerrostettua lämpöä ihan samalla tavalla kuin vaatteissakin, että suoraan ihoa vasten ohutta merinoa, päälle paksumpaa jos tarve, ja sitten vielä Linerzit ja päälle Stonzit. Luulisin että pysyy melko hyvin lämpimänä kylmemmälläkin säällä.

Stonzeja saa monessa eri värissä ja kuosissa, me valittiin kauniit harmaat Stonzit jotka menevät sekä vk- että talvivaatteiden kanssa kivasti yhteen. Uskon että pärjätään näillä tosi hyvin kevääseen saakka ja ehkä vielä pidempäänkin.

Tärkeintä meille on sekä vaatteissa että kengissä mukavuus, lämpimyys ja hengittävyys. Tällä hetkellä tuntuu olevan oikein sopiva setti kasassa, ja vaikka kuopus ei varsinaisesti pukemista rakasta, sitten kun vaatteet on saatu päälle hän on oikein tyytyväinen.

*Stonzit & Linerzit saatu Ipanaiselta, ja osa vk-vaatteista saatu blogin kautta. 

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

En ole moneen vuoteen tehnyt tällaista faktapostausta itsestäni, ja ajattelin että nyt olisi sille sopiva hetki! Tässähän nimittäin oppii itsestään vaikka mitä uutta kun vuodet vierivät eteenpäin. Aina huomaa kaikkea hassua ja tulee miettineeksi, että tekeeköhän kukaan muu koskaan samalla tavalla, tai ajatteleeko. On aina kivaa saada sellaista vertaistukea tai ihan vaan kohtalotovereita joillekin hassuille asioille joiden kanssa ajattelee olevansa yksin tai vähemmistössä.

1. En osaa katsoa yksin telkkaria tai leffoja

Jos vaikka Otto pelaa illalla, ja laitan Netflixin tai jonkun  telkkarista tallennetun sarjan jakson päälle vain itseäni varten, huomaan tunnin päästä että en ole katsonut koko ohjelmaa. Mä selaan puhelinta, lajittelen pyykkejä tai luen lehteä, mutta en katso sitä ohjelmaa kuin hetkittäin, jolloin suurin osa asioista menee ohi. En vaan osaa tai jaksa keskittyä. Seurassa taas laitan puhelimen aina pois, ja keskityn täysillä leffaan/sarjaan, eikä ole mitään ongelmaa seurata kunnolla.

2. Olen 100% aamuihminen

Herään joka aamu seitsemältä tai ihan viimeistään puoli kahdeksalta, vaikka kello ei olisi soimassa, tai vaikka menisin myöhään nukkumaan. Aamuisin olen parhaimmillani, saan eniten aikaiseksi ja olen pirteä. Ei illoissakaan mitään vikaa ole, mutta en vaan yleensä jaksa valvoa kovinkaan myöhään.

3. Teen yleensä töitä seisten

Jotenkin tuntuu että pystyn keskittymään paremmin, kun seison koneeni ääressä enkä istu tai löhöä. Sohvalla koneen kanssa menee helposti työntekokin sellaiseksi turhaksi vellomiseksi ja ajatukset harhailee, ja sama työpöydän ääressä. Kun taas seisoo, on paljon skarpimpi ja saan samat työt tehtyä nopeammin kuin istuskellen. Mulla onkin etsinnässä korkea ja liikuteltava seisomatyöpöytä, sillä tällä hetkellä teen töitä seisten meidän keittiön työtasolla joka on ihan aavistuksen liian matala siihen puuhaan. Seistessä saa vaihdeltua helposti asentoa, ryhti on parempi ja ei ”väsähdä” samalla tavalla. Oman työpisteeni olen luovuttanut toistaiseksi Oton pelailupisteeksi, kun en siinä kuitenkaan ole.

4. En käytä sukkia ellei ole ihan pakko

Laitan sukat jalkaan vasta kun lämpöasteita ei ole enää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä. En mitenkään inhoa sukkia, mutta niitä ei vaan tule käytettyä, ei sisällä eikä ulkona. Kuljen siis ulkona välillä edelleen ilman sukkia, vaikka on jo tosi syksyiset ilmat. Saatan laittaa nilkkurit tai saappaatkin jalkaan vielä ilman sukkia, eikä se tunnu mitenkään oudolta musta. Tästä on haittaa ainoastaan silloin kun tulee mentyä sisäleikkipuistoon ja joutuu aina ostamaan sukat sieltä, kun ei muista laittaa kotona jalkaan. Viimeksi onneksi muistin ottaa omat sukat puistoon. Riisuin ne heti kun lähdettiin sieltä pois, hah. Lapsilla taas on lähes aina sukat jalassa, samoin kuin Otolla. En tiedä mistä tämä  mun sukattomuus oikein kumpuaa!

5. Syön kaikki valmisruuat aina vegenä

Ensin ajattelin, että silloin jos joskus syön vaikka lounaaksi valmisruokaa, on parempi ostaa se vegevaihtoehto, joka on ainakin teoriassa terveellisempi (vaikka ei oikeasti olisikaan). Mutta näin jo pitkään toimittuani olen huomannut, että esimerkiksi vegemakaronilaatikko on ihan super paljon paremman makuista, kuin lihaa sisältävä kaverinsa, koska se on tehty uudemman ja modernimman reseptin mukaan ja kehitetty tiedostavien kasvissyöjien makuhermoja ajatellen. Siinä on tosi paljon  enemmän makua. Sama pakastepizzan kanssa, vegepakastepizza on ihan täynnä makua. Ei se luultavasti ole kovin paljoa terveellisempää syödä vegevalmisruokaa, mutta mä ostan niitä nykyään ihan maun takia, silloin jos joskus valmisruokaa ostan itselleni.

6. Mulla on ”hauskoja päiviä”

Mä en ole ihmisenä sellainen supliikkityyppi tai naurattaja, jolla on aina tilanteeseen sopiva letkautus, tai joka olisi muuten nauruhermoja kutkuttavan hauska. Se ei vaan ole mun juttu. Koen olevani kyllä ihan mukava tyyppi ja välillä heitän läppääkin, mutta stand up -koomikkoa musta ei saisi vaikka kuinka yrittäisi. Mun vahvuudet on jossain muulla kuin läpän heitossa. Ihailen silti ihan suunnattomasti niitä ihmisiä jotka tietävät aina mitä sanoa. Meillä on kuitenkin Oton kanssa sellainen kestoläppä, että aina välillä mulla on ”hauska päivä”. Saatan joskus heittää vahingossa jonkun tilanteeseen sopivan jutun, jolle Otto nauraa vedet silmissä ja suunnilleen kierii lattialla. Ja yleensä ne tällaiset jutut kasaantuu jotenkin samalle päivälle, ja sitten taas saattaa mennä viikko tai kaksi että ei tule mitään nokkelia sutkautuksia mun suusta. Vaikka mä en supliikki-iina olekaan, niin nauretaan silti joka päivä paljon ja meillä on melko samanlainen huumorintaju. Otto on meistä kuitenkin pääosin se hauska tyyppi.

7. Inhoan pyykinpesua ja pesen tosi harvoin pyykkiä

Pesen pyykkiä maksimissaan yhtenä päivänä viikossa, ja silloinkin enintään kaksi tai kolme koneellista. Pyykinpesu ei vaan ole mun juttu, se on sellainen välttämätön paha. Mun tärkein ase on kolmen euron palasappisaippua, jota hieron pahimpiin tahroihin, ja se tehoaa melkein aina, vaikka joku jäätävä oranssi vauvanruokatahra olisi saanut imeytyä sen viikonkin vaatteeseen. Ilman sappisaippuaa meidän vaatteet ei varmaan kestäisi kauniina tätä mun harvaa pyykinpesutahtia. En jaksa ikinä pestä pyykkiä, jos ei pyykkiä ole täyttä koneellista, vaikka joku mun lempivaate olisi likaisena. Ja koska meillä on iso pyykinpesukone, se vetää paljon pyykkiä kerralla. Nautin tästä niin kauan kuin voin, sitten kun tyttöjen vaatteet on isompia ja vie enemmän tilaa pyykkikoneesta, ei riitä enää tämä tahti varmasti kolmen lapsen kanssa.

8. Yritin käyttää Snapchatia, mutta en vaan koskaan päässyt siihen sisään.

Mulla ei edes ole sitä puhelimessa, ei ole ollut koko tänä vuonna. Jotenkin koen IG Storiesin helpompana, kun Instaa tulee muutenkin käytettyä. Snapissa en koskaan jaksanut katsoa myöskään muiden storyja, mutta instassa ne tulee katsottua helposti. Jotenkin se käyttöliittymä sopii enemmän mulle, en tiedä miksi. Mutta tosiaan snapissa mua ei kantsi seurata, sillä en käytä sitä enää.

Kahdeksan faktaa vuodelta 2015 löytyy TÄÄLTÄ.

Sellaisia juttuja! Nyt mua kiinnostaa, löytyykö sieltä ruutujen takaa samaistuja tai täysiä vastakohtia mulle? Miten on?

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille <3