Kuvassa me lauletaan esikoisen kanssa Spice Girlsin Wannabeta Nintendo Switchillä. Tai siis, meillä on Switchille laulupeli Let’s Sing 2020. Se on ihan samanlainen kuin lapsuuteni Singstar, mutta vaan eri nimellä ja vähän eri näköinen. Annettiin se yhdeksi joululahjaksi lapsille ja se on ollut ihan hitti. Jopa taapero on oppinut jo Wannaben tärkeimmät sanat, sekä tietenkin  sanomaan zig-a-zig-ah. 

Ostettiin siihen laulupeliin tänään kaikki laulupaketit, joita siihen oli saatavilla, kun ne sai pakettina 10€ edullisemmin kuin yksittäiset muutaman laulun bundlet. Ollaan ehditty laulaa niin paljon pelillä joulun jälkeen, että ne lempparit on jo laulettu niin moneen kertaan, että oli kiva saada vähän uutta laulettavaa. Eniten pelillä laulavat lapset, mutta kyllä minä ja Ottokin liitytään usein seuraan, varsinkin viikonloppuisin.

Mulla itselläni on suuria hankaluuksia pysyä nuotissa jos laulan ihan muuten vain, mutta laulupelissä se onnistuu vähän helpommin, kun voi seurata ruudulta, miten korkealta tai matalalta pitäisi laulaa. Aina välillä saan jopa ihan hyvät pisteet ja yllätän itsenikin! Vaikka en ole kovin hyvä laulamaan, nautin siitä täysillä oman perheen kesken. Ja laulankin kyllä aivan tunteella, tänään raikasi niin Lady Gagan Bad Romance, Lily Allenin Fear kuin Aquan Barbie Girlkin. Onneksi kotona ei tarvitse miettiä miltä kuulostaa, Otto on ehtinyt yhdeksässä vuodessa jo hyvin tottua mun epävireiseen lauluun. 

Karaokea mä en ole muuten koskaan laulanut! Siinä yksi tekemätön juttu en ole koskaan -listalle. Ehkä vielä joskus? Tai siis ehdottomasti vielä joskus pakko kokeilla. Meidän esikoinen vie mua kyllä aivan 6-0 tuossa pelissä. Musta on hauskaa, miten hän aidosti hämmästyy joka kerta kun voittaa mut, vaikka itse en koskaan edes oleta mitään muuta. 

Meidän piti oikeasti tänään ulkoilla ja mennä leikkipuistoon, mutta ikkunasta tuijotti aamulla sellainen koiranilma, että päädyttiin pitämään pelipäivä ennemmin. Sitä ennen tosin siivottiin perusteellisesti muutama alakerran kaappi, jotka taas jotenkin oli ihan räjähtäneet, vaikka muka konmaritettiin ne syksyllä Oton kanssa. Pelattiin päivällä yhdessä koko perhe lautapelejä (Boom! & Alias), tehtiin palapelejä (aakkospalapeliä ja Pipsa Possu -palapeliä)  ja laulettiin laulupeliä. Ehtii sitä ulkoilla hyvin taas huomennakin, kun huomiselle on luvattu aurinkoa ja vähemmän tuulta kuin tänään. Oikeastaan oli ihan kivaa kun oli tuollainen keli, niin sai vaan käpertyä perheen kesken kotiin ja öllötellä rauhassa, niinkuin teki mieli.

Aivan tavallisen lauantai-illan kruunasi Putouksen uuden kauden eka jakso. Vaikka itse alkaa ehkä olla siihen jo “hieman” kyllästynyt tälleen miljoonannella kaudella, lapsille se on kuitenkin aina sellainen odotettu juttu. Ja on siinä jotain ihanaa nostalgiaa, kun seuraa jotain ohjelmaa ihan oikeasti telkkarista lasten kanssa, kuten omassa lapsuudessa tehtiin lauantaisin. 

Tykkäättekö te laulaa karaokea tai muuten laulaa? Mikä on teidän lemppari karaokebiisi?

PS: Tsekkaa viime viikon arkikuva TÄSTÄ.

Mä testaan kameran asetukset aina kun me kuvataan ottamalla testikuvan Otosta. Näistä tulee yleensä melko hauskoja ”Oton asukuvia”. Olen jakanut niitä viimeksi vuonna 2017 täällä blogissa, joten nyt oli korkea aika ottaa uusi otos Oton asukuvia tarkasteluun. Täältä pesee 10 kappaletta!

1. ”Tässä on tosi hienoja vaatteita, enkös ookin hyvä esittelemään.”

2. ”Päätit sitten ottaa tällasen passikuvan musta. Ok, ollaan sitten vakavana.”

3. ”Mun päässä ei liiku just nyt yhtään mitään.”

4. ”Oikeesti? Älä viitti.”

5. ”Kaihoisa katse kohti tietokonenurkkaustani. Olisipa tämä jo ohi.”

6. ”Tulee mieleen ainakin 7464582920 asiaa, joita tekisin just nyt mieluummin kuin seisoisin tässä jäätävässä tihkusateessa täällä portaikossa.”

7. ”Yritän prosessoida mitä täs just tapahtuu. Mä keitän puuroa ja toi makaa tossa. Ok.”

8. ”Kerrankin mulla on farkut jalassa eikä verkkarit. No onhan toi nyt aika söpö, kun nukahti kesken lehden lukemisen.”

9. ”Onks sun pakko yrittää ottaa musta samanlainen kuva kun otat itestäs? Ku tää ei niinku yhtään lähde.”

10. ”Tässä mä seesteisesti luen kirjaa. Asukuva, pah. Mullahan on yökkäri.”

Otto <3 Hän on kyllä mainio. Kysyin luvan postauksen tekemiseen ja Otto kuulemma ”odotti tätä innolla”. Tosin hänen äänessä saattoi kuulua pieni sarkasmin häivähdys. Mutta oikeesti, Otto on best. Hän laittaa itsensä täysillä likoon aina mun ja meidän perheen takia. Mulla on niin hauskaa Oton kanssa. Ollaan saatu pian vuoden ajan nauttia arkisin yhteisistä työ/opiskelupäivistä ja tämä on kyllä hands town rennointa ja parasta arkea, mitä meidän perheellä on koskaan ollut, ellei vanhempainvapaata lasketa. Maailmassa ei vaan ole mitään siistimpää, kun saada viettää mahdollisimman paljon aikaa oman puolison ja parhaan ystävän kanssa.

Otto on tukenut mua aina työnteossa ja meille on vuosien saatossa kehittynyt omat sujuvat prosessit, miten kaikki saadaan tehtyä mahdollisimman tehokkaasti. Näiden testikuvien ottaminen on, uskokaa tai älkää, tärkeä osa sitä. Ja lisäksi se on hauskaa meille. En olisi ikinä päässyt blogin kanssa tänne missä nyt olen ilman Ottoa, ja hänen täydellistä heittäytymistä tähän touhuun mun kanssa.  Kiitos Otto, kun olet just sinä. <3

Muistatteko, kun viime vuoden puolella tein postauksen asioista, joita te toivoitte, ettei teidän vanhempi olisi koskaan sanonut teille? Se oli mulle tosi vaikuttava ja surullinen kokemus. Haluan uskoa, että ikävien asioiden lisäksi meille on sanottu myös paljon ihania asioita lapsuudessa ja moni seuraajakin toivoi ”vastapostausta”, jossa jakaisin niitä ihania ja tärkeitä asioita, joita olen saanut äidiltäni kuulla. Tässä postauksessa siis kerron ne asiat, joista olen äidilleni kiitollinen, että hän sanoi ne. Lisäksi haluaisin palavasti kuulla teiltä, mistä asioista te olette kiitollisia vanhemmillenne, että he sanoivat ne.

Mä rakastan sua.

Joka päivä, joka ilta äiti sanoi mulle vähintään kerran, että hän rakastaa mua. Myös silloin, kun äiti oli teho-osastolla aivoinfarktissa, heti kun hän pystyi taas puhumaan, hän löysi voimaa jostain sen verran, että sai sanottua nuo sanat mulle. Ihailen sitä valtavasti ja uskon, että nämä kolme sanaa on kaikkein eniten määrittäneet sitä, millainen ihminen musta on kasvanut. Mun on ollut hyvä kasvaa, koska ikinä missään tilanteessa en ole joutunut kyseenalaistamaan sitä, rakastaako äiti mua.

Kotiin saa aina tulla.

Teini-iässä sillä oli valtava merkitys, että tiesin, että mitä tahansa ikinä koskaan mokaisin tai tekisin, olisin aina tervetullut kotiin. Vaikka joskus nolotti tai ärsytti niin paljon, aina tiesin, että sain mennä kotiin tai soittaa äidin hakemaan. Teininä mokasin pari kertaa isostikin, mutta äiti osasi käsitellä ne asiat mun kanssa. Ne käsiteltiin heti ja sitten ne unohdettiin. Äiti ei koskaan syyllistänyt mua jostain mun virheestä tarpeettomasti ja pitkään, vaan se riitti, että tiesin mokanneeni ja pyysin anteeksi.

Älä anna kenenkään kävellä sun yli.

Olin lapsena tosi kiltti, oikein sellainen överikiltti, joka ei koskaan sanonut kenellekään ”ei” tai muutenkaan uskaltanut sanoa mihinkään vastaan. Kirkkaimpana mielessä oli aina se, etten koskaan halua aiheuttaa pahaa mieltä tai häiritä ketään sillä, mitä itse teen tai en tee. Äiti opetti mulle, että en voi aina olla se kaikkein kiltein ja mukautuvaisin, tai muuten jään toisten jalkoihin. Toisia pitää kunnioittaa ja olla mahdollisimman mukava kaikille, mutta kynnysmattona ei tarvitse olla.

Ole kärsivällinen (älä hötkyile).

Vaikka mun äiti ei ehkä ole itse se kaikkein kärsivällisin ihminen (haha sori äiti!), hän halusi opettaa mulle sitä taitoa. Ja siitä olen kiitollinen. Kärsivällisyys helpottaa elämää niin lasten kanssa kuin haaveita tavoitellessakin.

 

Aina saa kysyä.

Tiesin, että sain kysyä äidiltäni mitä vaan, milloin vaan, ja äiti aina vastasi mulle parhaan tietonsa mukaan. Silloin kun mä olin lapsi, ei meillä ollut jatkuvasti pääsyä googleen, mutta käytiin kirjastossa usein. Jos äiti ei jotain tiennyt, hän auttoi mua selvittämään. Arvostan sitä ihan älyttömän paljon, ettei äiti koskaan jättänyt mua yksin mun mietteiden kanssa. Uskalsin kysyä äidiltä mitä vaan, myös seksistä, menkoista, pojista ja mistä milloinkin. Vaikka nolostelin itse välillä, äiti ei nolostellut.

Olen ylpeä sinusta.

Äiti ei koskaan ole säästellyt kehuja, vaan hän on aina kehunut kun on vähänkin ollut aihetta. Se on tehnyt hyvää mun itsetunnolle ja luottamukselle omiin kykyihini. Äiti ei ole ikinä kyseenalaistanut myöskään mun ammatinvalintaa, vaikka se ei mikään perinteisin olekaan.

Ole avoin oma itsesi.

Äiti on aina kannustanut mua puhumaan rehellisesti ja avoimesti. Äitikin on avoin ja rehellinen. Siksi kai olenkin tällainen lörpöttelijä, joka ei aina tajua pitää kaikkea sitä omana tietonaan, mistä joidenkin mielestä ei tarvitsisi puhua ollenkaan. Olemalla avoin ja rehellinen oma itseni, olen saavuttanut mun suurimmat haaveet.

Lue kunnolla kokeisiin, mä autan.

Niin kauan kun asuin äidin kanssa, äiti auttoi mua lukemaan kokeisiin. Mä luin itse koealueen läpi kerran tai kaksi ja äiti sitten kuulusteli sen alueen multa suullisesti. Se oli mulle hyvä oppimistekniikka, joka toimi. Se koealueiden kyseleminen ei varmasti ole aina ollut äidille helppoa tai mielenkiintoista, mutta se oli mulle ihan älyttömän hyödyllistä. Aion toimia itse samoin, mikäli se oppimistekniikka on sellainen, josta meidän lapset tykkäävät tai jonka avulla oppivat, jokainenhan on oppijana erilainen.

Kyllä kaikki järjestyy.

Me ollaan kohdattu äidin kanssa isoja suruja ja kriisejä elämän aikana, mutta niiden aikana olen aina yrittänyt luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy. Mun lapsuudessa äiti oli se, joka tätä sanoi mulle kun murehdin jotain asiaa. Teini-iässä se kääntyi jossain vaiheessa toisinpäin: äidin pahimpina masennus- ja sairauskausina se olin minä, joka valoi äitiin uskoa: kyllä kaikki järjestyy. Aikuisiällä ollaan tuettu toisiamme puolin ja toisin. Silloin kun meillä oli rahan kanssa tosi tiukkaa tai silloin kun mä olin vuodelevossa ja pelkäsin, että meidän keskimmäinen syntyy pikkukeskosena, äiti muistutti mua, että kaikki järjestyy. Silloin kun mun mummu kuoli ja äiti putosi syvemmälle masennukseen kuin koskaan mun aikuisiällä, mä kannattelin äitiä ja muistutin, että kyllä kaikki järjestyy. Ja aina kaikki on lopulta järjestynyt.

Muista soittaa mummulle/papalle!

Äiti on jo lapsesta asti kannustanut ja muistuttanut pitämään yhteyttä mun isovanhempiin (ja toki muihinkin läheisiin) ja mulla on aina ollut heihin hyvä ja läheinen suhde, vaikka asuttiin kaukana suurin osa lapsuudesta. En ikinä haluaisi joutua miettimään, että olisi pitänyt pitää enemmän yhteyttä silloin kun xxxx oli vielä elossa. Edelleen äiti muistuttaa soittamaan papalle ja soitankin aina säännöllisesti ja kyselen kuulumisia. Uskon ja toivon, että se on yhtä tärkeää niin mulle kuin papallekin.

Siinäpä ne äidin tärkeimmät opit, joista olen äidille kiitollinen. Nämä lauseet ovat antaneet mulle hyvän pohjan kasvaa ja nämä lauseet ovat kantaneet niinäkin hetkinä, kun elämä on ollut kaukana helposta. Elämän hirveimmissä kriiseissä olen aina voinut luottaa äidin rakkauteen ja siihen, että lopulta kaikki järjestyy jotenkin, tavalla tai toisella. Nämä lauseet toimivat myös pohjana omalle vanhemmuudelleni. Nämä ovat niitä asioita, joita pidän tärkeänä sanoa myös omille lapsilleni. Kiitos äiti kun olet juuri mulle maailman paras äiti <3

Mistä sanoista te olette kiitollisia omille vanhemmille? 

Me tajuttiin tuossa joulun alla Oton kanssa, että vuonna 2019 ei annettu toisillemme synttärilahjoja, ei äitienpäivä- eikä isänpäivälahjoja, ei hääpäivälahjoja eikä meillä oikein ollut mitään joululahjatoiveitakaan. Ei vaan keksitty mitään kumpikaan, ei saajan roolissa omia toiveita, eikä antajan roolissa omia ideoita. Ollaanko vähän tylsiä? Jep. Ollaan me, mutta turha sitä on väkisinkään mitään alkaa keksimään, vai mitä. 

Mietittiin yhdessä, että mistä “hemmottelusta” me molemmat ollaan nautittu viime vuosina kaikkein eniten? Yhteisestä ajasta ja uusista kokemuksista. Olivat ne sitten rauhallista rentoilua lähellä tai uusien paikkojen valloittamista kauempana. 

Heitin oikeasti ihan vitsillä Otolle, että “no mennään sinne New Yorkiin, kun munhan piti käydä siellä ennen kuin täytän 30”. Ajattelin, että Oton mielestä se olisi too much, eikä mun kolmekymppiset nyt vielä niin lähellä ole, mutta mun yllätykseksi Otto sanoikin, että “no mennään!” Ja hitto, siitä se ajatus sitten lähti. Ostettiin samalta istumalta New Yorkin matka tälle keväälle meille kahdelle. Se on meidän kaikki viime vuoden lahjat ja tämän vuoden seurustelun 9. vuosipäivän lahja ja hääpäivälahja. 

Se on myös meidän ensimmäinen kahdenkeskinen ulkomaanreissu sitten vuoden 2015, jolloin käytiin Lontoossa kahdestaan. Se on myös mun ensimmäinen reissu mihinkään Euroopan ulkopuolelle koskaan. Ja mä olen niin innoissani! 

Se on ollut pikkutytöstä asti yksi mun suurimpia haaveita, että pääsen joskus käymään New Yorkissa.  Ja nyt mun unelma toteutuu, mä en kestä! Yksi mulle rakkaimmista biiseistä on Empire state of mind. Rakastan kaikkia leffoja ja sarjoja, joiden miljöönä toimii New York. Rakastan kirjoja, jotka kertovat New Yorkista. Rakastan Humans of New Yorkia. Joskus lapsena en olisi ikinä uskonut, että joskus oikeasti lähden vielä New Yorkiin. Mulle matkustelu ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, vaan etenkin lapsena vain kaukainen haave. Mutta nyt mun suuri unelma toteutuu ja en voisi olla enemmän innoissani. Parasta on se, että saan kokea sen yhdessä Oton kanssa. 

Siitä asti kun me ostettiin reissu, mä olen kiljaissut  aina meidän katsoessa Gossip Girliä iltaisin, että “IIIK TONNE ME MENNÄÄN!”. En tajua miten Otto kestää vielä reissuun asti, koska Gossip Girliä riittää katseltavaksi vielä viikkojen ajan. Aina kun näkyy New Yorkin siluetti jossain, mä voisin vaan kiljua innosta. 

Me ollaan reissussa neljä yötä, mikä on myös meidän pisin kahdenkeskinen reissu ikinä. Siitä tulee varmasti ihan kreisiä, intensiivistä, maailman siisteintä ja niin hauskaa. Lapset ovat sen aikaa mun äidin kanssa, mikä menee varmasti oikein hyvin. Mun äiti on heille rakas, tuttu ja turvallinen aikuinen ja onneksi on Armas-koirakin vielä seurana. Jotenkin naurattaa, että olin itse jo kolmevuotiaana mummolassa kesällä parikin viikkoa ilman äitiä, mutta meidän lapsille pisin aika tähän mennessä on ollut (isommille) kolme yötä ja pienimmälle kaksi. Mä rakastin mun mummola-kesiä pienenä, ne oli ihan best. 

Mutta nyt tulee sitten uusi kokemus meille kaikille. Tiedän jo valmiiksi, että meille aikuisille tulee ihan jäätävä ikävä ja lapset eivät luultavasti ehdi ikävöidä, kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Ainakin aiemmin se on mennyt juuri niin. Onneksi melko pian reissun jälkeen on hiihtoloma, niin ehditään tankata läheisyyttä sitten ekstra paljon heidänkin kanssa. Ja me todellakin tullaan tekemään reissu joskus New Yorkiin myös lasten kanssa, mutta vasta sitten, kun he ovat niin isoja, että reissusta jää heille (kaikille) oikeasti paljon muistoja ja he saavat siitä kaiken irti. 

Mutta nyt! Nyt mä haluaisin kuulla teiltä muilta, jotka olette käyneet New Yorkissa, että mitä siellä kannattaa tehdä? Mitä ehdottomasti EI kannata tehdä? Olen ainakin kuullut, että moni sanoo että Empire State Buildingin sijaan kannattaisi käydä Top of The Rockissa? Ja olen kuullut, että Times Squaren ravintoloissa on ylikallista ja ei-niin-hyvää ruokaa, mutta muutaman korttelin päässä sieltä olisi tosi kivoja ravintoloita? Neljä päivää on niin valtavan kaupungin kokemiseen tosi lyhyt aika ja siksi haluttaisiin kokea vain ne kaikkein siisteimmät jutut, joita siinä ajassa ehtii kokea. Me rakastetaan kokea paikkoja kävellen, joten tiedän jo valmiiksi sen, että tullaan kävelemään siellä ihan liikaa. Varmasti liikutaan myös metrolla, mutta mahdollisimman paljon kävellään. 

Mitä tehdä New Yorkissa neljässä päivässä? Paras rento ravintola? Paras fine dining -ravintola? Paras aamiainen? Paras näköala? Kannattaako käydä katsomassa Vapauden patsasta? Paras vinkki New Yorkiin?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lomarenkaan & Indieplacen kanssa. 

Joulukuu ja vuosikymmen lähenee loppuaan, mutta palataan vielä hetkeksi siihen, mistä meidän joulukuu alkoi. Me aloitettiin Oton kanssa joulukuu pienellä rakkauslomalla Kemiönsaaressa, jonne lähdimme tämän Lomarenkaan kaupallisen yhteistyön myötä. Se oli aivan täydellinen aloitus tälle toiminnan täyteiselle kuukaudelle. Ennen tätä reissua oltiin edellisen kerran oltu yhtä yötä pidempään kahdestaan vuonna 2016, kun odotettiin meidän kuopusta. Oli siis jo aikakin nautiskella rauhallisesta kahdenkeskisestä viikonlopusta. Lapset olivat sen aikaa kotona Oton siskon ja isoisänsä kanssa, joten heillä riitti turvallista ja rakasta seuraa ja kaikki oli onneksi mennyt super hyvin.

Meidän upea mökki sijaitsi Kemiönsaaren Kasnäsissa, jonne ajomatka kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Mökki oli sopivan kaukana kotoa, jotta oikeasti tuntui siltä, että lähdettiin rauhalliselle lomalle. Ajettiin aivan älyttömässä lumituiskussa, mutta päästiin kuin päästiinkin Kemiön ruokakaupan kautta perille Kasnäs Marinaan. 

Tehtiin illalliseksi fajitaksia kun meillä oli ihan sudennälkä perille päästessä. Muistan kun siinä syödessä meillä tuli heti lapset puheeksi ja molemmat todettiin, että vitsit kun on kauhea ikävä ja tosi outoa olla ilman lapsia. Se ikävä meni siinä kuitenkin ohi ja osattiin nauttia kahdenkeskisestä ajasta, kun saatiin vähän ruokaa ja rentouduttiin.

Ensimmäisenä iltana me pidettiin kaikki laitteet äänettömällä ja kamera kiinni ja vain nautittiin toistemme seurasta ja rauhasta.  Puhelimia ei juuri tullut tuijoteltua viikonloppuna, kun kaikki aika meni höpöttelyyn ja kirjojen lukemiseen. Siis me vaan tuijotettiin välillä toisiamme ja juteltiin keskeytyksettä tuntikausia. Jossain vaiheessa mulla pääsi oikeasti itku silkasta onnesta, olin vaan jotenkin niin onnellinen, kaikki oli siinä ja nyt. Ollaan me ennenkin oltu kahdestaan lomalla, mutta ei koskaan näin rauhassa. 

Yleensä meidän lomat on olleet muotoa “mennään jonnekin missä ollaan aina haluttu käydä ja yritetään kokea mahdollisimman paljon kolmessa vuorokaudessa ja käydään hotellilla vain nukkumassa muutama tunti”. Arvatenkaan sellaisilla lomilla ei pääse ehkä parisuhdeajan osalta samanlaisiin sfääreihin kuin tällaisella rauhallisella mökkiviikonlopulla. Tämä mökkiviikonloppu oli vaan täydellinen, ihan naurettavan täydellinen loma aurinkoista säätä ja lunta myöten. 

Mökin terassilla sijainnut poreallas osoittautui aivan nappivalinnaksi. Me käytiin poreissa kolme kertaa viikonlopun aikana ja saunottiin neljästi. Ulkona oli ihana pikkupakkanen ja auringonpaiste päivällä, joten sää todella suosi meitä. Kuunneltiin musiikkia ja nautittiin rauhasta ja hiljaisuudesta ja ihanan lämpimästä poreilevasta vedestä. Mökin saunassa oli muuten jopa löylyautomaatti, joka siis toimi niin, että painettiin nappia ja hanasta tuli suoraan oikea määrä vettä kiukaalle. Goals! Poreallas oli heti valmiina, eli sitä ei tarvinnut mitenkään muuten valmistella kuin ottaa vaan kansi pois. Helppoa jopa tällaisille ensikertalaisillekin (kehtaako sitä edes tunnustaa, ettei koskaan ole käynyt ennen tätä ulkoporealtaassa?).

Moderni mökki oli tosi hyvin varusteltu, sillä mahtavien kylpemismahdollisuuksien lisäksi siellä oli tosi hyvä keittiö ja laadukkaat välineet, joilla kokkailu onnistui todella hyvin. Etukäteen juuri mietittiin, että mitähän ruuanlaitosta tulee vieraassa paikassa, mutta siis sehän onnistui vähintään yhtä hyvin kuin kotona, ellei paremminkin. Mökillä oli myös astianpesukone sekä pyykinpesukone, joista jälkimmäistä ei kyllä tarvittu. Pidemmällä mökkilomalla ja etenkin lasten kanssa se varmasti tulisi tarpeeseen. 

Tutustuimme Lomarenkaan valtavaan mökkitarjontaan ja valitsimme sieltä mieluisan mökin kohteeksi. Meillä oli kriteereinä se, että mökille olisi alle 3h ajomatka (koska vain viikonloppureissu) sekä palju tai ulkoporeallas ja sauna. Haluttiin pientä luksusta, jotain vähän spesiaalimpaa, mistä ei joka päivä pääse nauttimaan. Lomarenkaan sivuilta oli helppo etsiä mökkiä haluamaltaan alueelta, haluamassaan koossa ja haluamillaan kriteereillä. Mökeistä oli tosi hyvät kuvaukset ja luettiin myös muiden asiakkaiden kokemuksia Lomarenkaan mökeistä. 

Lomarengas tarjosi meille lakanat ja pyyhkeet sekä loppusiivouksen mukaan mökkilomaan, eli niistäkään ei tarvinnut huolehtia. Samalla kun mökin varaa Lomarenkaan sivuilta, voi ostaa lisäpalveluna lakanat ja pyyhkeet sekä loppusiivouksen, niin ei tarvitse itse siivota mökkireissun päätteeksi, eikä pakata liinavaatteita mukaan.

Parasta meidän mökkilomassa oli oikeasti se juttelu. Se, kun sai sanottua toiselle kaikkea ihanaa niin paljon. Me myhäiltiiin kahdestaan poreammeessa just sitä, että hitto me ollaan kohta oltu 9 vuotta yhdessä ja rakastutaan vaan koko ajan enemmän. Ollaan toistemme parhaat ystävät. Kumpikaan ei koskaan pakota toista olemaan toisen kanssa tai kotona, kumpikin saa mennä ja tehdä just niinkuin haluaa, mutta usein me vaan halutaan olla toistemme kanssa, koska nautitaan siitä nii paljon. Se on ihanaa. Onneksi kukaan ei nähnyt meitä tai kuullut meidän juttuja, kun ne oli niin ällösöpöjä. 

Pitää ehdottomasti tehdä useamminkin tällainen reissu ja nimenomaan mökille, ilman mitään sen suurempaa tekemistä. Innostuttiin itse asiassa mökkilomista niin paljon, että Otto antoi isälleen joululahjaksi poikien mökkireissun ja suunnitteilla on mökkiloma myös isommalla porukalla ensi vuodelle. Mä en usko, että meistä tulee koskaan sellaisia oman mökin omistajia, koska meillä ei riitä aika eikä sitoutuminen. Mutta mökin säännöllisiä vuokraajia? Hell yes! 

Lomarenkaan kautta mökin varaaminen on turvallista, sillä kaikki mökit ovat laatutarkastettuja. Yli 4000 mökkiä yhdellä sivulla, joista voi lukea myös muiden asiakkaiden arvioita ja kokemuksia. Mökkivarauksen hintaan sisältyy myös If-peruutusturvavakuutus sairaus-, tapaturma tai kuolemantapauksissa. 

Me ollaan aivan älyttömän kiitollisia siitä, että saatiin viettää näin ihana loma yhdessä. Kiitos Lomarengas kun annoitte meille mahdollisuuden tehdä jotain näin upeaa kahdestaan, se oli korvaamattoman arvokasta meille. 

ARVONTA: VOITA 500€ LAHJAKORTTI LOMARENKAALLE!

Minkä mökin sinä vuokraisit Lomarenkaan kautta, jos voittaisit 500€ lahjakortin? Käy tutustumassa Lomarenkaan sivuilla, kommentoi vastauksesi ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, niin olet mukana arvonnassa, jossa palkintona on ihan mieletön 500€ lahjakortti Lomarenkaalle! Arvonta-aikaa on 5.1.2020 klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. 

Tämä on kyllä ihan mieletön arvonta, olen tosi iloinen, että saan arpoa toivottavasti ihanan rakkausloman jollekin toisellekin parille tai mahtavan reissun kaveriporukalle!