Tänään blogijoulukalenterissa on jotain ihan uutta, mitä ei ole ennen ollutkaan (ellei Ottoa lasketa)! Nimittäin vieraskynäpostaus. Hannele Kokit ja Potit -blogista teki teille aivan ihanan helpon ja herkullisen jouluisan reseptin tänne ja mä taas vastaavasti tein oman reseptin Hannelen blogiin. Tänään saattekin siis yhden kalenteriluukun sijaan tavallaan kaksi. Hannelen blogiin kannattaa muutenkin käydä tutustumassa, sillä se on täynnä toinen toistaan herkullisempia ruoka- ja leivontaohjeita. Erityisesti kannattaa tsekata Hannelen resepteistä nopeat arkiruoat -kategoria, sieltä itse etsin usein helpotusta kun päässä lyö tyhjää kauppalistaa tehdessä. Mun piparkakku-valkosuklaamoussekakun ohje löytyy siis myös nyt Hannelen blogin joulukalenterista ja Hannelen ohje ja tietenkin myös nämä Hannelen ottamat upeat kuvat tortuista löytyvät täältä mun blogin puolelta.
Kuvat: Hannele Hyvärinen | Kokit ja potit
Terveisiä Oulusta! Minä olen Hannele Kokit ja potit -ruokablogista ja tuon teille jouluisia terveisiä.
Helpot ja suoraviivaiset reseptit ovat minulle kaikkein rakkaimpia. Siksi jaan teille tänään täällä ihanimman Iinan blogissa suolaisten minitorttujen reseptin.
Parasta minitortuissa on, että niissä menee vain hetki ja täytteeksi voi laittaa mitä tahansa. Omia lemppareitani ovat (merilevä)mäti, sienisalaatti ja pororouhe. Jos voisin syödä kalaa, laittaisin ehkä graavilohta. Ranskankerma tai smetana sopii hyvin tortun ja täytteen väliin. Ja kuka muka sanoo, ettei makeitakin täytteitä voisi laittaaa! Joulun helpoin herkkubuffa on tässä.
smetanaa tai ranskankermaa (myös kaurafraiche käy)
haluamasi suolaisia täytteitä: pororouhetta, sienisalaattia, mätiä tai merilevämätiä, sipulisilppua, aurajuustoa jne
Tee näin:
Sulata torttutaikinalevyt. Yhdestä levystä tulee kahdeksan minitorttua.
Leikkaa levy puoliksi ja leikkaa edelleen neliöt neljään osaan pieniksi neliöiksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Leikkaa neliön jokaisesta kulmasta viilto kohti keskustaa. Toista kaikilla neliöillä. Taita tortut tähdiksi taittamalla kohti keskustaa joka toinen sakara.
Voitele kananmunalla halutessasi.
Paista noin 5 minuuttia tai kunnes reunat ovat saaneet hieman väriä.
Tarjoile suolaisten täytteiden kanssa.
Kuvat: Hannele Hyvärinen | Kokit ja potit
NAM! Näitä meidän on ihan pakko kokeilla. Miten en ole ennen tajunnutkaan, että joulutortuista voisi tehdä tälläkin tavalla suolaisia! Siis toki meillä on ollut vuohenjuusto-viikunahillotorttuja jo ainakin viisi vuotta, mutta kylmät suolaiset täytteet eivät olisi juolahtaneet mieleeni kyllä ilman tätä. Siis voin vaan kuvitella, miten herkulliselta nämä maistuvat itsetehdyn sienisalaatin tai mädin ja smetanan kanssa. Tortut ovat täydellinen alusta kaikille joulun kylmille suolaisille herkuille. Mä voisin hyvin tarjoilla näitä aaton iltapalalla yhdessä juustotarjottimen kanssa, kun jouluillalliselle kuitenkin tulee valmistettua just se sienisalaatti, sekä tarjolla on varmasti mätiä ja muita meren herkkuja. Oletteko te kokeilleet suolaisia joulutorttuja?
Kiitos Hannelelle ihan valtavasti tästä ihanasta jouluisasta reseptistä ja vaihtokaupoista <3
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin & Indieplacen kanssa.
Mä rakastan perinteitä, vaikka monessa asiassa olen myös valmis luopumaan niistä ja ottamaan uudet ja paremmat ideat vastaan. Tässä kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa mä pohdin jouluruokaperinteitä ja jouluruokaan liittyviä muistoja, joita mulla on.
Joulupöytä on mulle tärkeä sekoitus perinteitä ja kokeilua, rakkaita ruokamuistoja ja uusia ideoita. Yksi niistä asioista, joista mä olen joulussa todella iloinen on se, että ennen kuolemaansa mun mummu ehti antaa mulle meidän suvun perinteiset joulureseptit, jotka hän oli kirjoittanut ja tulostanut. Ne reseptit on aina olleet mulle tärkeitä, mutta nykyään ne on vielä ihan älyttömän ekstra-rakkaita ja vaalin niitä kuin kukkaa kämmenellä.
Olen skannannut ne ja tallentanut ulkoiselle kovalevylle ja google driveen ja puhelimeen ja joka paikkaan. En halua ikinä menettää niitä, vaan haluan, että ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Mun haaveena on ehkä tehdä vielä sellainen valokuvakirja, johon kuvaan kaikki ne perinteiset jouluruuat ja liitän mummun reseptit mukaan. Ehkä sinne voisi liittää meidän perheen omiakin reseptejä mukaan, sillä meille on muodostunut omia jouluherkkuperinteitä myös.
Mun lapsuudessa me vietettiin joulua aina joko mummulassa tai sitten mun tätien tai enon luona. Ei koskaan oltu jouluaattona kotona Helsingissä, vaan lähdettiin aina Ouluun. Meillä ei äidin kanssa siis ollut mitään jouluruokaperinteitä, vaan kaikki tuli sieltä mummulasta tai sukulaisilta. Aina jos vietettiin joulua mummun luona, mä autoin mummua sen minkä pystyin. Leivoin mummun kanssa Hanna-tädin kakkuja ja vaaleita pipareita ja herkuttelin oikeasti itsetehdyillä joulutortuilla, jotka olivat ihan erilaisia kuin ne kaupan taikinasta tehdyt.
Meidän jouluissa oli aina ne kaikki perinteiset jouluruuat: imelletty perunalaatikko, lanttu- ja porkkanalaatikko, sinappihunnutettu joulukinkku, graavilohi, kinkun kastike ja hernetuuvinki, eli oululainen perinneruoka, sellainen paksu hernemössö. Jälkkäriksi oli sekahedelmäkeittoa ja pipareita ja torttuja. Mä tykkäsin jouluruuasta kovasti jo ihan lapsesta asti. Myös ne laatikot, joista moni lapsi ei tykkää, olivat mun suosikkeja. Aina odotin ihan hirveästi ruokailua jouluisin. Mun mummu teki kaiken aina alusta asti itse, tuoreista juureksista ja muutenkin tuoreista aineksista.
Mulle on jäänyt ihan elävästi mieleen yksi joulu mun lapsuudesta, kun oltiin kaikki influenssassa: minä, mun äiti ja mummu sekä vähän pappakin. Kaikki, paitsi mun teräspappa, me oltiin aivan sänkyjen omia. Jatkuvasti korkeassa kuumeessa ja yskässä. Muistan vaan kuinka aaton aattona mun pappa kokkasi yksin jouluruokia, koska pitihän ne jouluruuat silti saada pöytään. Hän paistoi kinkkua ja teki laatikoita. Yleensä mun mummu aina teki ruuat, mutta sinä jouluna pappa valmisti ne. Olivat kyllä ihan yhtä hyviä kuin mummunkin tekemät. Mummu taisi sängyn pohjalta huudella ohjeistuksia.
Mulle ei silloin oikein edes maistunut ruoka, mutta muistan kuinka mulle tuotiin vaaleita Hanna-tädin kakkuja ja söin niitä sängyssä kuumeisena ja murustelin mun lakanoille. Vaikka harmitti olla jouluna kipeänä, tämäkin joulu on jäänyt mieleen lämpimänä muistona. Siellä me sairasteltiin kaikki yhdessä ja lopulta kuitenkin päästiin yhteisen joulupöydän ääreen ja alettiin parantua. Vaikka olo oli kurja, niin ainakin oltiin kaikki yhdessä.
Vietin ensimmäistä kertaa joulua kotona vasta ollessani 21-vuotias. Se oli mun ja Oton ensimmäinen yhteinen joulu. Sinä jouluna me saatiin ne mun mummun reseptit ja sinä jouluna me alettiin luomaan niitä meidän omia jouluruokaperinteitä ja muistoja. Ollaan alusta asti tehty kaikki ruuat Oton kanssa yhdessä. Mun mielestä on ihanaa, että lapset ovat nähneet niin jouluruuissa kuin muutenkin meidän ruokaperinteissä sen, että Oton kanssa ollaan keittiössä(kin) tasa-arvoisia, eikä ruuanlaittovastuu kasaudu kummallekaan yksin. Joulun aikaan me ollaan aina hääräilty kahdestaan keittiössä joulumusiikin soidessa ja tehty saumatonta yhteistyötä.
Toinen todella elävästi mieleen jäänyt muisto, on mun ja Oton joulukinkkumoka vuodelta 2015. En kertakaikkiaan käsitä mikä aivopieru meille tuli Oton kanssa (oltiin siis molemmat ihan todella poikki töistä ja töissä vielä 23.päivä). Me leikattiin kinkusta se verkko pois vahingossa silloin, kun se kinkku oli vielä raaka. Siis miksi, mitä, miten, en vieläkään käsitä. Kätevinä me ratkaistiin tämä ompelemalla se verkko takaisin kiinni kinkun ympärille. Ihan hyvä kinkku me saatiin silloinkin ja nyt naurattaa, mutta silloin meinasi tulla melkein itku, kun ajateltiin kalliin kinkun olevan menetetty. Oltiin siis ennen sitä paistettu onnistuneesti kinkku jo monena jouluna, joten en vieläkään käsitä miksi me yhtäkkiä mokattiin silloin. Onneksi saatiin se pelastettua lopulta. Ja opittiinpahan kerrasta, että ei todellakaan tehdä niin enää.
Vaikka tässä nyt tuli mieleen nämä kaksi muistoa, sairastelu ja mokailu, niin päällimmäisenä ruokamuistona joulusta on kuitenkin ne ihanat yhteiset ateriat, upeat maut ja rentous. Herkulliset ruokamuistot, täysi maha kun on syönyt liikaa graavilohta, mätiä ja sienisalaattia, joulupäivän helppo lounas kun voi vaan yökkäreissä lämmittää jouluruokia. Kynttilänvalo, juuri sopivan makea imelletty perunalaatikko ja aaton aatto -yönä syödyt ensimmäiset kinkkusiivut. Sekin perinne tulee mun lapsuudesta, että kinkku paistetaan aina yöllä. Vaikka me aloitettaisiin kuinka aikaisin, niin yöhommiksi se kuitenkin aina menee.
Mä haluan välittää jouluruualla samanlaisia arvoja ja rakkautta meidän lapsille, kuin itsekin koin lapsuuden jouluissa. Vanhoja ruokaperinteitä, itse alusta asti tekemistä, yhdessä rauhassa syömistä, tuoreita ja laadukkaita aineksia, sekä kiireettömyyttä. Jouluruuat tehdään isoissa satseissa etukäteen valmiiksi, jotta jouluna voi sitten keskittyä olennaiseen: yhdessäoloon, nauttimiseen ja rentoutumiseen. Jouluruokiin panostetaan, koska se on meille mahdollista ja koska joulu on tärkeä juhla ja me halutaan kunnioittaa sitä.
Me ostetaan meidän jouluruuat K-Supermarketista. Sieltä löytyvät niin tuoreet paikallisten tuottajien juurekset, ihanat herkulliset juustot myöhäisillan juustotarjottimelle, tuoreet kalat ja mädit tiskistä sekä loistava glögivalikoima. Suositaan joulupöydässä mahdollisimman paljon lähellä tuotettua, kotimaista ja luomua. Monia reseptejä meidän joulupöytään on tullut myös K-ruoka -sivustolta, kuten savuporoterriini, joka on Oton suurinta herkkua jouluisin. Jaan myöhemmin teille meidän tämän joulun joulumenun, mutta siihen asti jouluruokainspiraatiota voi etsiä hyvin K-Supermarketin sivuilta ja kauppojen hyllyiltä. Siellä voi tutustua paremmin myös K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruokaan liittyen.
Millaisia jouluruokaperinteitä teillä on? Millaisia muistoja teillä on lapsuuden joulupöydistä?
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.
Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.
Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.
Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.
K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.
Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.
Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.
K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.
Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa.
Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.
Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.
Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.
Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita. Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.
Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.
Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.
K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa.
Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?
PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.
Kun mä olin lapsi, nautin ruuasta tosi paljon, mutta se ei näytellyt suurta roolia mun ajatuksissa. Vaikka en silloin ajatellut ruokaa usein, mulla on ihan valtava määrä ruokaan jollain tavalla liittyviä muistoja. Pääosin ruokaan liittyvät muistot ovat hyviä ja täynnä rakkautta. Mua on rakastettu ruualla joka puolelta.
Meillä oli aina ruokaa, vaikka äiti oli yksinhuoltajana joskus tiukilla. Joskus niinkin tiukilla, että piti miettiä todella tarkkaan miten pärjää loppukuun. Aina kuitenkin pärjättiin ja joskus käytiin syömässä ravintolassa tai kokattiin ystävien kanssa herkkuja illanistujaisiin. Äiti kannusti mua maistamaan uusia juttuja, mutta ei koskaan pakottanut. Se oli hirveän tärkeää ja se on ollut hyvä perusta opetella tykkäämään erilaisista ruuista ja olemaan avoin uusille mauille. Mä olin just se lapsi, joka äidin palkkapäivänä lähi K-Supermarketissa 5-vuotiaana kysyi äidiltä kovaan ääneen, että ”voidaanko me tänään syödä mätiä ja smetanaa?” ja sai palvelutiskin työntekijän hihittelemään.
Rakastin mummon lihamureketta ja rakastin syödä äidin kanssa viikonloppuisin tacoja kaikessa rauhassa. Ihan parasta oli kun pääsi joskus laivan buffettiin syömään tai mentiin käymään torilla ja ostettiin tuoreita vihanneksia ja marjoja. Kesälomalla mummolassa juoksin aina avojaloin viereiseen Rantsilan K-kauppaan ostamaan jäätelöä papan antamalla vitosella, tai kävin hakemassa mummolle munia kesken leivonnan. Mieleen on jäänyt enon kanssa syödyt nakki-ruisleivät ja tädin tekemän maailman paras rahkapiirakka.
Rakastin sitä, että mun kaverit olivat aina tervetulleita meidän ruokapöytään. Aina kun mä olin lapsi ja mulla oli kavereita kylässä, hekin saivat tulla syömään, jos meillä tarjoiltiin ruokaa. Äiti välitti myös mun ystävistä ja huolehti heistä kuin omistaan.
Aika pitkälti saman kaavan mukaan jatkui sinne asti, että muutettiin Ouluun kun olin 14. Kuten tiedätte, siitä ei mennyt kuin kolme kuukautta siihen, että mun äiti sai aivoinfarktin ja molemminpuolisen keuhkoveritulpan. Siitä alkoivat ne vuodet, kun pikkuhiljaa enemmän ja enemmän vastuuta kasautui mun harteille. Jossain vaiheessa myös ruuanlaitto siirtyi lähes kokonaisuudessaan mun vastuulle, kuten myös kaupassakäynti ja budjetointi. Se oli sitä aikaa, kun äiti oli todella vakavasti masentunut ja liikuntakyvytön lonkkien kuolion takia leikkausaikaa odotellessa.
Olin käynyt tietysti köksän tunneilla ja osasin kyllä jo ruuanlaiton perusjuttuja. Tykkäsin laittaa ruokaa. Raskasta siitä kuitenkin teki se, että mun oli usein pakko laittaa ruokaa ja käydä kaupassa, jos halusin syödä. Aikansahan sitä teininä jaksaa kokeilla uusia juttuja ja olla innoissaan itsenäisyydestä ja vastuusta. Jossain vaiheessa, varsinkin vielä kehittyvänä teininä, se voi ottaa koville, kun joutuu yksin miettimään joka päivä mitä tänään syötäisiin ja miten rahat riittäisivät seuraavat viikot. Mulla tuli joskus itku, kun tein ruokaa ja se olikin pahaa, koska se saattoi olla ainoa ruoka, jota meillä oli sille päivälle. Niihin itkuihin tiivistyi kaikki se paha olo, joka mulla silloin oli. Turhauduin ja purin mun turhautumista ja huolta äidistä itkemällä ruuasta, vaikka tietysti se paha olo johtui siitä kokonaisuudesta ja liian suuresta taakasta, joka mun harteilla painoi.
Vaikka joskus ruuanlaitto ja ainainen ruokien ja kauppalistojen miettiminen yksin oli nuorena raskasta, se oli myös hyvä. Se laittoi mut miettimään jo nuorena, millaista ruokaa haluan syödä ja opetti mulle elämän realiteetteja. Mitä mikäkin maksaa kaupassa, millaisia eri ruokia mistäkin aineksista saa tehtyä ja mitä kaikkea pitää ostaa, että pärjää vaikka viikon. Kun sitten muutin 18-vuotiaana omilleni, osasin tehdä ruokaa ja suunnitella ostoksia, ainakin jos halusin.
Teinivuosina suurin määrittävä tekijä ruokaostoksissa oli maun ja helppouden lisäksi hinta. Opiskelijavuosina yksin asuessa mun ruokavalio koostui pahimmillaan roiskeläppäpizzoista ja halpis-colasta tai euron juustohamppareista. Silloin opintotukipäivä oli juhlapäivä ja niinä päivinä mä söin hyvin, mutta sitten loppukuun kärvistelin syöden huonoa ruokaa. Uskoisin, että ruualla oli vaikutusta esimerkiksi siihen, kuinka paljon olin flunssassa ja kipeänä muutenkin niihin aikoihin. Silloin en kuitenkaan osannut tai voinut tehdä parempia ratkaisuja ruuan suhteen.
Onneksi esikoista 19-vuotiaana odottaessani aloin miettiä enemmän ruokaa ja yhteen Oton kanssa muutettuani pystyi kahden ihmisen tuloilla hankkimaan terveellisempää ja ravitsevampaa ruokaa, vaikka ne tulot pienet alkuun olivatkin. Sillä oli ainakin mun turvallisuudentunteelle valtava merkitys, kun tiesin, että saadaan aina jääkaappi täytettyä hyvällä ruualla, eikä tarvitse tinkiä sen laadusta.
Terveys ja ruuan laatu on ollut pitkään mulle merkittävin ruokaostoksiin vaikuttava tekijä, mutta pikkuhiljaa ruuan ostoa ovat alkaneet ohjaamaan omalla kohdallani myös muut valinnat. Nykyisin olen huomattavasti tiukempi ruokaostoksissani kuin vaikkapa viisi vuotta sitten.
Mulle merkitsee ruuan alkuperä, se millaisissa oloissa ruoka on tuotettu, kuinka puhdasta ruoka on ja kuinka hyvin pystyn hyödyntämään sen kaikki ainesosat. Myös satokausiajattelu on mulle tärkeää arjessa, vaikka orjallisesti en sen mukaan aina eläkään. Tiedostan, että on etuoikeutettua pystyä valitsemaan ruokaa näillä perusteilla, eikä hinnan mukaan. Itsekin vuosikausia ostin aina vain sitä halvinta, koska ei ollut vaihtoehtoa. Haluan ostaa hyvää ja laadukasta ja tukea paikallisia tuottajia, koska voin. Mitä useampi niin voi tehdä ja tekee, sitä todennäköisempää on, että paikallisia tuotteita on saatavilla jatkossakin.
Mulle on tärkeää, että näitä mun sydäntä lähellä olevia arvoja pidetään tärkeänä myös siellä, mistä mä ostan ruokaa. K-Supermarketeissa on hyvä valikoima luomua, suomalaista ja paikallisten tuottajien tuotteita. Siellä kiinnitetään huomiota näihin asioihin. Mulle tulee hyvä mieli, kun ostan paikallisen tuottajan omenamehua, joka on samanlaisessa pullossa kuin se mun mummon tekemä mehu lapsuudessa. Musta on ihanaa ostaa pienen Helsingin meijerin jugurttia, jonka tiedän tulleen läheltä. Musta on ihanaa ostaa tiskistä tuoretta kalaa, joka on ihan vasta pyydettyä. Ja mä rakastan sitä, kun kauppa vinkkaa mulle loistavia satokausireseptejä, kuten tämän kuvissa näkyvän uskomattoman kauniin juurespizzan, jonka reseptin löysin K-ruoka -sivuilta ja ainesosat K-Supermarketin vihannesosastolta. Mä en ennen edes tiennyt, että raitajuurta on olemassa. Nykyisin oikein odotan syksyn kauneimpia juureksia ja reseptejä, joita niistä voi loihtia.
Haluan opettaa omille lapsille samanlaisen rakkauden uusia makuja kohtaan, jonka äiti opetti mulle. Haluan tarjota heille mahdollisimman erilaisia ja monipuolisia makuelämyksiä ja opettaa heitä ajattelemaan laajemmin, mitä sen lautaselle päätyvän annoksen takana on.
K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Mä ihailen näitä arvoja ja tuen niitä kovin mielelläni.
Millainen merkitys ruualla on ollut teidän elämässä? Millaisia ruokamuistoja teillä on lapsuudesta tai nuoruudesta?
Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Green Choicen kanssa ja toimin Green Choicen brändilähettiläänä .
Arkeen on palattu ja koulu, eskari, dagis ja harrastukset ovat alkaneet. Arkipäivisin on tärkeää, että saatavilla on helppoa, nopeaa ja terveellistä välipalaa, jota lapset voivat itsekin ottaa. Joinakin iltapäivinä harrastuksia on melko aikaisin koulun/eskarin jälkeen, jollloin syödään illan lämmin ruoka vasta harrastuksen jälkeen. Silloin on tärkeää, että välipalat ovat riittäviä. Ollaan yhdessä lasten kanssa mietitty, mitkä ovat terveellisiä ja mieluisia vaihtoehtoja heille välipaloiksi. Hedelmät ja smoothiet on tietysti yksi hyvä vaihtoehto, mutta lisäksi pitää olla jotain, mikä auttaa pitämään nälkää liikunnallisissa ja vauhdikkaissa harrastuksissa.
Yksi kiva välipala, mistä lapset ovat kovasti tykänneet, on Simppelin sormiruokakeittiön apinaeväs -patukat maapähkinävoilla ja banskulla. Niiden resepti on kuitenkin alunperin vauvoille sormiruoaksi kehitelty, joten sen rinnalle lapset kaipasivat jotain vähän rouskuvampaa ja sellaista välipalaa, missä on vielä aavistus enemmän makua. Kehiteltiin Pinterestin eri granola-patukka reseptien pohjalta meidän oma granola-patukkaresepti, joka rouskuu, maistuu hyvältä ja on helposti muunneltavissa. Siinä on paljon hyviä rasvoja, proteiinia ja makeutuksena banaania. Patukat ovat myös vegaanisia.
Hyvää rasvaa ja makua patukoihin tuo Green Choicen luomu -maapähkinävoi, joka on meillä jatkuvassa käytössä. Green Choicen luomu maapähkinävoit valmistetaan paahdetuista luomu maapähkinöistä (99,3% maapähkinävoista on maapähkinää) sekä ripauksesta suolaa. Maapähkinävoista on saatavilla sekä sileä ja pehmeä creamy versio että maapähkinän palasia sisältävä crunchy versio. Mä itse olen ihan crunchyn fani, mutta moni tykkää enemmän sileästä. Meillä maapähkinävoi on ahkerasti käytössä esim. leivän päällä yhdessä banaanin (tai viikonloppuna hillon) kanssa. Lisätään sitä myös smoothien sekaan ja puuroon makua antamaan. Ja valmistuupa maapähkinävoita hyödyntäen myös loistava satay-kastikekin.
Green Choice on pohjoismaalainen luomu-tuotemerkki, jonka myynti alkoi Suomessa jo vuonna 2015. Mä olen itse tutustunut Green Choiceen alunperin kimchin kautta, koska Green Choice tekee parasta valmis-kimchiä mitä kaupoista löytyy. Käytetään sitä meidän korealaistyylisissä ruuissa aina lisukkeena. Mutta Green Choice tekee tosiaan Kimchin lisäksi myös maapähkinävoita, kookosöljyä sekä muita hapatettuja kaalivalmisteita. Tässä reseptissä käytettiin myös Green Choicen kookosöljyä, joka meillä on hassusti nestemäisessä muodossa, vaikka yleensähän se on kiinteää. Se on näissä kuvissa nestemäistä siksi, että meidän kotona on niin lämmintä näin elokuun aurinkoisina päivinä. Jääkaappiin laitettuna se sitten taas kiinteytyy, mutta tässä kuvassa se ei ole ehtinyt vielä kiinteytyä, kun olin vasta avannut sen granolapatukoita varten ja laittamassa ekaa kertaa jääkaappiin.
2 ruokalusikallista Green Choice luomu kookosöljyä
1tl vaniljauutetta
2tl Ceylonin kanelia
(jos kaipaa makeutusta, voi lisätä esim. 1-2rkl hunajaa tai ruokosokeria, ilman niitä patukat voi olla aikuiseen makuun hieman mauttomia, mutta lapsille uppoaa ainakin meidän kokemuksella loistavasti myös ilman)
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita kaurahiutaleet, riisimurot, murskatut maapähkinät, suola ja ruokasooda keskenään kulhossa. Laita maapähkinävoi ja kookosöljy kulhossa mikroon ja lämmitä 30 sekkaa, jotta kookosöljy sulaa. Sekoita. Muussaa banaanit joko haarukalla tai sauvasekoittimella ja lisää ne ja vaniljauute sekä kaneli maapähkinävoin ja kookosöljyn sekaan. Sekoita kunnolla sekaisin. Yhdistä kaikki ainekset keskenään. Laita uunipellille leivinpaperia ja kaada taikina sen päälle. Painele taikina tiiviiksi kerrokseksi pellille, käytä apuna esim. desimittaa tai lastaa. Paista uunissa 175 asteessa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä 10min paiston jälkeen. Leikkaa sopiviksi patukoiksi. Säilytä kannellisessa astiassa sitten, kun patukat ovat jäähtyneet tarpeeksi.
Vinkki: patukoihin voi hyvin lisätä myös esimerkiksi kuivattuja karpaloita, rusinoita, tummasuklaahippuja, kuivattua omenaa, kuivattuja marjoja tai muita pähkinöitä.
Mihin reseptiin sä käyttäisit Green Choicen luomu maapähkinävoita? Kommentoi postauksen kommenttiboksiin ja voita Green Choice -tuotepaketti! Tuotepaketteja arvotaan yhteensä 3 kappaletta, eli kolme voittajaa. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, jotta sinulle voidaan ilmoittaa voitosta henkilökohtaisesti. Arvonta-aikaa on 1.9. klo 23.59 asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan kaikille!
