Kuva: Annina Segerman Photography

Kysymys, jota mulle on esitetty monta kertaa, ja jota olen itsekin pohtinut: oliko tämä meidän viimeinen vauvavuosi? En ihan rehellisesti sanottuna tiedä. Luultavasti kyllä, sillä kolme tuntuu juuri meille sopivalta, juuri nyt. Mutta toisaalta, me ollaan edelleen keskiverto esikoisen odottajia nuorempia molemmat, ja koko elämä vielä edessä. Mistä mä tiedän miltä elämä tuntuu kolmikymppisenä? Tai kolmivitosena? Tai sitten kun esikoinen on 18, eli 38-vuotiaana? Olen vasta 26. Eihän kukaan vielä voi tietää mihin elämä meitä johdattaa, ja muuttuuko se mieli lapsiluvun suhteen. Ja juuri nyt ei tarvitsekaan tietää.

Se on ihan saletti että tämä paletti on nyt pitkäksi aikaa kasassa tällaisenaan. Vaikka mun ura ei ole jäänyt kuopuksen takia tauolle, nyt on aika käyttää voimavaroja uusien vauvojen sijaan siihen, että Ottokin saa tavoitella omia unelmiaan. Nyt on hänen vuoronsa laittaa kaikki peliin uransa suhteen, ja mä keskityn pyörittämään omaa yritystäni, jonka suhteen arki on jo tasaantunut. Otto on tukenut mua mun uran rakentamisessa alusta asti, ja ollut se vakityöntekijä, jonka tuloihin pystyi luottamaan silloin, kun mä vasta toin muutamia hassuja roposia pöytään, jos niitäkään. Nyt on Oton vuoro tehdä töitä omien unelmiensa eteen, ja mun olla se tuki ja turva.

Vaikka esikoinen meneekin ekaluokalle, meillä on kuitenkin edelleen kolme pientä lasta. Ekaluokkalainenkin on pieni. Kolmeen pieneen meidän voimavarat riittävät loistavasti tällä hetkellä, samalla kun jaksetaan panostaa uraan, kotiin ja parisuhteeseen. En halua kokeilla, olisiko meistä juuri nyt jakamaan niitä voimavaroja vielä suuremmalle joukolle. Ehkä voisi ollakin, mutta silti nyt on hyvä näin. Mulle on tärkeää että pystyn täyttämään omat itselleni asettamat vaatimukset vanhempana, ja tämänhetkisessä elämäntilanteessa tiedän, että pystyn siihen.

Kuva: Annina Segerman Photography

Lopullista eitä en silti halua sanoa, enkä tehdä sitä päätöstä. Kun oven pitää pikkuisen raollaan, ei ahdista. Mä olen ikuinen vauvakuumeilija, eikä sitä helpota vaikka meillä olisi 35 vauvaa putkeen. Luultavasti vauvakuumeilen vielä 90-vuotiaana mummelinakin. Tunnen valtavaa onnea, mutta samalla pientä haikeutta aina kun näen raskaana olevia, tai vastasyntyneitä ihania pieniä ähisijöitä. Pientä haikeutta siitä, että olisi ihanaa kokea se taas, ja suurta onnea siitä, kun tiedän miten hurjan ihanan asian joku toinen saa kokea.

Puoliksi vitsillä toivoin raskausaikana, että tuleva vauvavuosi ei olisi helpoimmasta päästä, että voisin turhautua vauva-arkeen ja päästä vauvakuumeesta edes hetkeksi. Mutta ei, tämä vuosi on ollut aivan ihana, ja vauva-arki ihan parasta. Toki arkeen on mahtunut haastavampiakin hetkiä (no kenelläpä ei?), mutta silti tämä on ollut ihanampi vauvavuosi kuin ikinä osasin toivoa. Ja olen ollut omasta halustani vieläpä aivan kiinni vauvassa, eikä kertaakaan ole edes tullut sitä fiilistä, että kaipaisin tilaa tai aikaa vauvakuplan ulkopuolella. Ei todellakaan mitään lääkettä vauvakuumeeseen, kun tämän jälkeen tuntuu että olisin valmis ottamaan heti perään toisen samanlaisen vuoden. Ja huom. olen nukkunut vasta yhden kokonaisen yön.

Jotenkin se oli lohdullista, kun synnärillä vielä kolmannen lapsen synnyttyäkin toivotettiin tervetulleeksi takaisin ensi kerralla. En tiedä tuleeko sitä ensi kertaa koskaan, mutta se että joku sanoi niin, tuntui hyvältä. Katsotaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, miten käy. Saattaahan se olla että me ei koskaan tehdä päätöstä, juuta eikä jaata, vaan se hetki vaan lipuu meidän ohitse, ja huomataan sitten olevamme 45-vuotiaita, ja kolmonen on vaan jäänyt meidän lapsiluvuksi. Tai sitten meillä on kymmenen vuoden päästä futisjoukkue kasassa, heh. Jos Otolta kysytään niin ei kyllä ole, ja kyllähän me kysytään häneltäkin.

Mutta niin, vastatakseni otsikon kysymykseen: tämä joko oli tai ei ollut meidän viimeinen vauvavuosi. Ken tietää, Barbie ei.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3

Joulu 2017 jää meidän muistoihin erityisenä, sillä se on meidän kuopuksen ensimmäinen joulu. Toki jokainen joulu on omalla tavallaan erityinen ja ihana, mutta kyllä ne lasten ensimmäiset joulut on aina jollain tapaa ainutlaatuisia. Haluan tehdä ensimmäisestä joulusta merkityksellisen myös vauvalle, ihan samalla tavalla kuin muillekin perheenjäsenille. Mulle joulu on muutenkin se vuoden tärkein juhla, enkä osaa kuvitella että en järjestäisi vauvalle joulua ”koska ei hän siitä mitään vielä ymmärrä”. On monta muutakin asiaa, mitä vauva ei välttämättä osaa arvostaa vielä samalla tavalla kuin vaikkapa viisivuotias, mutta se ei tarkoita etteikö vauvakin nauttisi siitä, että häntä huomioidaan ja otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen ja perinteisiin.

Meillä vauva on mukana joulun juhlinnassa ja valmisteluissa ihan siinä missä muutkin: hänellä on oma itsetehty joulukalenteri, jonka luukkujen (eli pussien) avaamista hän rakastaa. Aina kun hän näkeekin oman joulukalenterinsa, hän osoittelee sitä kohti ja päästää innostuneita ääniä. Ja kun hän saa oman pussin käteen, se hymy kasvoilla on niin tyytyväinen ja iloinen. Hän aina avaa pussin innosta kiljahdellen, ja on niin onnellinen saadessaan kaksi vihreää palikkaa joita voi hakata yhteen. Mä tein kalenterin Joulupukki -Duploista, ja jokaisessa pussukassa on aina 1 hahmo, tai muutama palikka (2-4).

Hän kulkee meidän mukana joulutapahtumissa, markkinoilla, kirkossa kuuntelemassa joululauluja, ja kauppakeskuksessa tapaamassa joulupukkia. Ei hän ehkä niin paljoa vielä joulumarkkinoista ymmärrä, mutta hän nauttii muiden kanssa yhdessä uusista kokemuksista. Värikkäistä valoista, karusellista ja musiikista. Hän saa osallistua jouluruokailuun ihan kuten me muutkin, ja vinkkejä sormiruokailijan jouluruokiin olen ottanut Simppelin Sormiruokakeittiön sivuilta. Myös vauvalle voi tehdä omia ”pipareita”, joululaatikoita, ja muita ruokia joilla hän pääsee joulutunnelmaan.

Luetaan vauvan kanssa jouluaiheisia satukirjoja, ja hänen lempparinsa on yllättäen sellainen kirja josta kuuluu jouluisia säveliä. Niitä sävelmiä on viisi erilaista, ja viimeinen niistä viidestä on hänen ehdoton suosikkinsa. Hän rämpyttää samaa nappia uudelleen ja uudelleen, ja vaikka hän kuulisi lyhyen sävelmän kymmenettä kertaa kolmen minuutin sisään, hän jaksaa aina innostua uudelleen hytkymään ja naurahtelemaan, ihan joka kerta.

Vauva saa myös omia joululahjoja. Ei hirveästi, koska ei hän oikein mitään osaa toivoa, mutta omia lahjoja kuitenkin, sellaisia mistä me olemme arvelleet hänelle olevan iloa. Kuten oma rumpu (hän rummuttaa pöytiä. palikkalaatikoita, pahvilaatikoita, vessanpyttyä, lehtitelinettä, lattiaa, jalkojaan, mun mahaa, u name it) ja ruotsinkielinen joululaulukirja jossa on musiikit mukana (musiikki on parasta mitä hän tietää, ja ruotsin kieli ei ole vielä niin vahva kuin suomi, niin sitä on tärkeää tukea). Lisäksi tehtiin hänelle ikioma kirja, jossa on perheenjäsenten ja tärkeiden ihmisten valokuvia, sillä hän tykkää tosi paljon katsoa kuvia. Uskon että siitä tulee rummun lisäksi hänen lempparilahjansa.

Toivottavasti meidän kuopus nauttii olostaan jouluna, ja vaikka hän ei tästä mitään muistakaan, hän voi katsoa isompana valokuvista miten kiva joulu hänellä on ollut. Ja ehkä hän pitää oman valokuvakirjansa ehjänä, ja voi selata sitä vielä viidenkymmenen vuodenkin päästä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, alle kaksi viikkoa jouluun <3

Edellisen kerran kirjoitin #vainvauvajuttuja silloin kun kuopuksella oli ikää aavistuksen vaille viisi kuukautta. Silloin meininki oli vielä ihan erilaista kuin nykyään vauhdikkaan liikkujan kanssa. Nyt listasin siis uuden satsin: 25 kappaletta vauvajuttuja suoraan touhukkaan vaaperon arjesta, olkaa hyvä!

1. Kun vauvan kanssa harjoittelee kopittelua, ja hän heittää, hän laittaa silmät kiinni ja viskaa pallon kaikella voimalla mitä suinkin vain lähtee, vailla mitään selkeää suuntaa, toivoen vaan että se ei osu itseä päähän.

2. Kun vauva tiputtelee pieniä ruokia alas pöydästä, vain voidakseen kontata myöhemmin pöydän alle niitä syömään.

3. Kun vauva on kaikuvassa, muuten hiljaisessa tilassa ja ihmettelee miksi kukaan ei puhu. ”HÖÖÖ, *ai tää kaikuu tälleen kivasti*, HÖÖÖ, HÖÖ, HÖÖ, *vähän kovempaa* HÖÖÖÖÖÖÖ”.

4. Kun vauva ottaa aina sukat/sukkahousut pois jalasta ja maistelee niitä antaumuksella.

5. Kun vauva seisoo sängyssä ja läpsyttelee aamuseitsemältä onnellisena vanhemman naamaa ”herätyyyyyys!”.

6. Kun vauvalla on suu täynnä ruokaa ja hän päättää harjoitella päristelyä.

7. Kun vauva etsii eteisen kuraisimman kumisaappaan ja on juuri alkamassa imeskelemään sitä antaumuksella, kun saat hänet kiinni itse teosta.

8. Kun vauva oppii istumaan itse kylvyssä, ja eka asia mitä hän alkaa tehdä on läiskyttää vettä. Ei haittaa vaikka läiskyy omalle naamalle, sitä pitää läiskiä tauotta niin pitkään kun vaan saa olla kylvyssä, vaikka vähän inhottaisi nenään tai suuhun menevät pisarat.

9. Kun vauva kuulee hyvän biisin ja jalat alkavat saman tien vispaamaan. Osaisipa itsekin fiilistellä musaa aina yhtä vapautuneesti.

10. Kun vauvan lelu on sohvan alla ja hän yrittää ryömiä sitä hakemaan, mutta pää ei mahdu sohvan alle ilman asennon vaihtoa. Hän yrittää kerta toisensa jälkeen mahtua samassa asennossa, ja aina törmää sohvaan.

11. Kun vauva yskäisee tosi tärkeän kuuloisena tekoyskää.

12. Kun vanhempi herää siihen, että vauva on tunkenut sormensa niin syvälle vanhemman sieraimeen, kun sormi vain menee. *au*.

13. Kun vauvaa suututtaa että hän ei yllä kaukosäätimeen/siskon karkkipussiin/pelikonsolin ohjaimeen ja hän sanoo dramaattisesti ”mämmämmää”.

14. Kun vauva oppii menemään verhon taakse piiloon ja jaksaa leikkiä kukkuu-leikkiä vaikka kolme tuntia. ”Miiiissä vauva on, miissä vauva on” ”Siellä oli, kukkuu!”.

15. Kun vauva oppii kääntämään itse kirjan sivuja, ja seuraavat pari viikkoa kirjojen lukeminen on pelkkää sivujen nopeaa kääntelyä suuntaan ja toiseen.

16. Kun aina auton nähdessään vauva alkaa päristellä sylki roiskuen, oli auto sitten pieni pikkuauto lelukorissa tai vaunulenkillä ohi ajava rekka.

17. Kun vauva tietää että joku asia on kiellettyä mutta tekee sen silti iloisesti ja ylpeänä hymyillen.

18. Kun vauva imee tissiä siihen asti että alkaa tulla maitoa, sitten hymyilee tyytyväisenä ja konttaa takaisin leikkimään/läpsyttelee tissiä/alkaa puremaan, ja maidot suihkuaa paidalle.

19. Kun vauva jo nukkuu kevyesti ja vielä sylissä pitää omaa unikäninäänsä silmät kiinni niin kauan, että on syvässä unessa.

20. Kun vauva ei huomaa että on päästänyt irti tuesta, vaan seisoo ilman tukea jotain jännää käsissään tutkien. Heti kun hän huomaa oman ”virheensä” hän pyllähtää takaisin istumaan, vaikka siihen asti on pysynyt hyvin pystyssä.

21. Kun joka kerta kuullessaan tutun sanan vauvan on pakko tehdä sitä asiaa mihin hän sen sanan mielessään yhdistää. Esim. ”Meidän vauva on nyt oppinut taputtamaan” niin johan alkaa läpsytys kuulua. Tai ”Hei älä ota sitä hammastahnaa enää se on loppu, otetaan tota uutta ja laitetaan se vanha roskiin” –> vauva vilkuttaa.

22. Kun vauva maistaa jotain uutta makua ja naamasta todella näkee että maku ei ollut ihan mieleinen. Ja sitten vauva työntää ruuan uudelleen suuhunsa siitä huolimatta, ja irvistää uudelleen. Tätä jatkuu vaikka kuinka kauan, kunnes vähitellen ilme muuttuu neutraaliksi ja ruoka katoaa pieneen masuun. Ihailtavaa sinnikkyyttä.

23. Kun vauva oppii pitämään hassua ääntä kielellä ja liikuttelee kieltä puolelta toiselle koko ajan ja joka paikassa.

24. Kun vauva antaa pusun, eli avaa koko suunsa ja pyrkii kattamaan sillä mahdollisimman suuren alueen vanhemman naamasta.

25. Kun vauva on tissillä, ja samaan aikaan nipistelee pienillä sormillaan äidin kaulaa, tissiä, leukaa, dekolteeta, poskea tai huulta. Ja äiti on täynnä pienten sormien tekemiä nipistysjälkiä.

Löytyikö tuttuja juttuja? Mitä hauskaa tai söpöjä tai vauvamaisia juttuja teidän minityypeillä on tällä hetkellä, tai mitä on jäänyt mieleen?

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.

Nova on syntymästään asti käyttänyt Liberon vaippoja, eli reilut seitsemän kuukautta. Tällä hetkellä meillä on käytössä jo viitoskoko, joka istuu hänelle hyvin ja pysyy mukana päivän meiningeissä. Jo Novan ollessa vastasyntynyt me ihastuttiin Liberon Touch-vaippoihin, jotka on meidän lisäksi aika moni muukin testannut parhaiksi vaipoiksi. Ollaan testattu myös Comfortia ja Up&Go -housuvaippoja. Niissäkään ei ole ollut mitään vikaa, mutta ollaan silti palattu aina takaisin Toucheihin, koska ne vaan on meidän lemppareita. Ne on pehmeitä, kauniita, ja mukavia. Miettikää, vaippakin voi olla kaunis.

Liberon Touch -vaipat on kehitetty n. 1,5 vuotta sitten, eli ne ovat aivan uusinta uutta. Vuosi sitten Libero järjesti kaikkien aikojen suurimman vaippatestinsä Pohjoismaissa, jossa yli 60 000 perhettä testasi Touch-vaippoja. Mukana oli Suomesta yli 7000 perhettä, ja kaikkien perheiden vastaukset koottiin tietokantaan, mistä ne ovat kenen tahansa luettavissa koska tahansa.

Vaikka Libero Touchit ovat muutenkin uusia ja parhaita, on tullut aika päivittää ne vielä parempiin. Testiperheiden vastaukset lähetettiin Göteborgiin Liberon laboratorioon, ja vastausten pohjalta vaippoja on upgreidattu vielä paremmiksi. Uudet Libero Touchit ovat entistäkin pehmeämpiä, parhaiten istuvia ja jokaisessa koossa on kätevä kosteusindikaattori. Jokainen uusi pehmeä yksityiskohta on toteutettu yhdessä vanhempien kanssa, vanhempien toiveiden pohjalta.

Eli parhaastakin voi vielä parantaa, ja sitä Libero pyrkii aktiivisesti tekemään yhteistyössä vaippojen käyttäjien, eli meidän perheiden, kanssa. Nyt kun Nova jo liikkuu tosi paljon, on vaipan istuvuudella suuri merkitys. Välillä hän on ihan ylösalaisin, hän kierii, konttaa, kävelee ja pyörii. Vaippa ei saa puristaa tai olla tiellä, se ei saa olla liian paksu tai ahdistava. Vaipan pitää tuntua mahdollisimman vähän, mielellään ei ollenkaan. Ainakaan me ei olla huomattu että vaippa ikinä häiritsisi Novan menoa, ainoastaan vaipan laittaminen. Hän ei nimittäin meinaa pysyä enää paikoillaan sen vertaa että vaipan saisi päälle, kun on niin hurjan kova kiire joka suuntaan koko ajan.

Liberolla on juuri nyt käynnissä kampanja, jossa ostamalla Liberon Touch-vaippoja saa alennuskoodin Lindexin verkkokauppaan. Alennuskoodilla saa vähintään 30€ ostoksesta 10 euron alennuksen. Koodi käy siis vain Lindexin verkkokauppaan, ja se on mukana Liberon vaippapaketeissa, joista löytyy kampanjatarra, joka sisältää uniikin koodin ja ohjeet, kuinka käyttää alennus. Tarjous koskee koko lastenvaatevalikoimaa (44-170cm). Toimitus lähimpään Lindex-myymälään on maksuton, muualle 4€ toimitusmaksu. Tarjous on voimassa 30.11.2017 asti. Liberon tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin tai alennuksiin.

Tuntuu tosi haikealta kirjoittaa tätä ambassador-vuotemme toisiksi viimeistä postausta – vastahan Nova syntyi ja me laitettiin ensimmäinen minikokoinen Touch-vaippa tyypille päälle. Muistan ne pienet rimpulajalat ja unelmanpehmeän vastasyntyneen ohuen ihon. Siitäkään ei muka ole kauaa kun liityttiin  Libero-kerhoon ja päivitin meidän kerhosivulle kuvia Novasta.

Nyt kun katsoo niitä samoja kuvia  niin huomaa että hän oli ihan minipieni vielä silloin. Nyt hän on jo tuollainen ihana rakas möllykkä jonka jaloista huomaa että äidin supermaito on maistunut, yhdessä kiinteiden ruokien kanssa. Ja niihin pieniin hentoisiin jalkoihin on tullut uskomatonta voimaa ja tarmoa. Onneksi vielä ei olla ihan lopussa, on tätä vauvavuotta vielä vähän jäljellä<3

Ihanaa päivää kaikille!