Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä WWF:n & Indieplacen kanssa ja sitä on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Mulla on suuri kunnia olla tänäkin vuonna mukana levittämässä sanaa WWF:n Earth Hourista, jota vietetään jälleen tämän viikon lauantaina klo 20.30-21.30. Earth Hour on ympäristöjärjestö WWF:n järjestämä maailmanlaajuinen ilmastotapahtuma, jota on Suomessa vietetty jo vuodesta 2009. Kaikki ihmiset ovat tervetulleita osallistumaan Earth Houriin. Mekin ollaan vietetty Earth Houria lasten kanssa jo vuosia ja siitä on tullut meille hauska perinne, että tehdään aina jotain jännittävää pimeässä sen tunnin ajan.

Tänä vuonna me aiotaan pitää pimeässä disko, jota harjoiteltiinkin jo hieman etukäteen lasten kanssa, jotta saatiin hauskat kuvat tähän postaukseen. Laitettiin eko-glitterit poskille, bilevaatteet päälle ja tanssittiin kuin viimeistä päivää. Lauantaina bailataan pimeässä taas ja näytetään sammuttamalla valot, että mekin olemme mukana kiinnittämässä huomiota ympäristön tilaan ja ilmastokriisiin sillä symbolisella eleellä.

Viime vuosina WWF on halunnut kiinnittää Earth Hourin aikana huomiota erityisesti ruuan ympäristövaikutuksiin. Kirjoitin jo vuosi sitten Earth Hour -postauksessa meidän ruokailutottumusten muutoksesta ja siitä, kuinka olin lakannut mainostamasta blogissani punaista lihaa ja siipikarjan lihaa. En myöskään ole yli 1,5 vuoteen jakanut enää reseptejä, joissa on käytetty niitä. Olen pitänyt näistä periaatteista kiinni, vaikka se on tarkoittanut kieltäytymistä jopa kymmenistä arvokkaista kaupallisista yhteistöistä. Olen kuitenkin kokenut tärkeäksi sen, että en omalla toiminnallani edistä lihan syöntiä enää yhtään enempää. Kestävästi pyydetyn MSC-sertifioidun kalan syönnin puolesta sen sijaan puhun edelleen, kuten tekee myös WWF kalaoppaan avulla.

Vaikka me ei edelleenkään olla luovuttu täysin lihan syönnistä, me ollaan vähennetty sitä reilusti entisestään. Nykyisin voisi sanoa, että kasvisruoka oikeasti on meidän arkiruokailuissa se normi ja liharuuat ovat enemmän sellainen spessujuttu. Lisäksi kuluneen vuoden aikana olemme vaihtaneet yli puolet käyttämistämme maitotuotteista vastaaviin kasviversioihin. Se on ollut myös tosi iso muutos. Edelleen käytämme jonkin verran myös maitotuotteita, mutta vähintään yhtä paljon käytämme esimerkiksi kotimaista kauramaitoa, kotimaisia kaurapohjaisia ruuanlaittovalmisteita ja nyt uusimpana (kiitos teidän suositusten) myös herkullisia kasvipohjaisia ”juguja”.

Vaikka Suomessa lihan kulutuksen kasvu näyttää onneksi pysähtyneen, maailmalla lihaa syödään yhä enemmän. Ja Suomessakin lihaa syödään edelleen aivan liian runsaasti. Tällä hetkellä ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen aiheuttaja ja suurin yksittäinen syy luonnon monimuotoisuuden romahtamiseen. Suurin osa ruoan ympäristövaikutuksista syntyy eläinperäisen ruoan tuotannossa. Ruoan ilmastopäästöistä jopa 80 prosenttia syntyy eläinperäisestä tuotannosta, ja maatalousmaasta jopa 83 prosenttia on eläinperäisen tuotannon käytössä. Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten eläinperäisillä tuotteilla on moninkertaiset ympäristövaikutukset kasviperäisiin tuotteisiin verrattuna.

Suomalaisten runsas lihankulutus mm. rehevöittää Itämerta, kuormittaa ilmastoa ja uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Erityisesti naudanlihan tuotanto kuormittaa ilmastoa, sillä naudan luontaisessa ruuansulatuksessa syntyy metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Kannattaa myös muistaa, että suomalaisten ruuan kulutuksen vaikutukset ulottuvat Suomen rajojen ulkopuolelle. Syömämme ruuan tuotantoon tarvittavasta maa-alasta jopa 40 % on Suomen rajojen ulkopuolella. Yli 90 % suomalaisten kuluttaman ruuan monimuotoisuusvaikutuksista kohdistuu muualle maailmaan. Eikö kuulostakin epäreilulta?

Lihan globaalin kysynnän kasvun vuoksi tarvitaan lisää laidunmaita ja peltoja rehun viljelyyn. Peltojen tieltä kaadetaan mm. sademetsiä, minkä vuoksi villieläinten elintila pienenee ja elinmahdollisuudet heikentyvät entisestään.

Me ei perheenä todellakaan olla ruuan kuluttajina tai kuluttajina muutenkaan täydellisiä, vaan meillä on vielä pitkä matka edessä. Tehdään kuitenkin parempia valintoja siellä, missä voidaan. Muutos tapahtuu pikkuhiljaa. Kuten olen usein kertonut, aloitimme yhdestä kasvisruokapäivästä viikossa ja vuosien saatossa olemme pikkuhiljaa edenneet siihen, että nyt meillä ei välttämättä ole enää edes yhtä liharuokapäivää joka viikko. Pienistä muutoksista tulee suuria, kun niistä pitää kiinni. Kasvisruokaa oppii valmistamaan, kun kokeilee sitä helppojen ja herkullisten reseptien kautta. Vaihtamalla edes yhden liharuuan viikossa kasvisruokaan tai kestävästi pyydettyyn kalaruokaan, voi tehdä ilmastoteon joka viikko.

Vaikka alkuun voi tuntua hankalalta keksiä mitään tai oppia tykkäämään kasvisruuasta, se onnistuu vain aloittamalla. Yksi toimiva keino on aloittaa suosituista klassikko-kasvisruuista, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja täynnä makua: ekana tulee mieleen esimerkiksi avokadopasta, uunifetapasta, tortillat ja tacot tai erilaiset curryt. Kaikki toimivat loistavasti, eivätkä ole syyttä nousseet suureen suosioon. Kasvisruoan syöminen ei tarkoita luopumista mistään, se tarkoittaa uusien ihanien ruokien ottamista repertuaariin vaihtoehdoksi niille samoille vanhoille liharuuille.

Kyselin tammikuussa Instagramin puolella, että kuinka moni mun seuraajista syö kasvisruokaa säännöllisesti arjessa ja  1386 vastaajan vastaukset menivät näin: 679 vastasi, että syö 0-2 kertaa viikossa kasvisruokaa, 270 vastasi että syö 3-5 kertaa viikossa kasvisruokaa ja 435 vastasi, että syö useammin kuin viisi kertaa viikossa tai pelkkää kasvisruokaa. Yli puolet söi siis vähintään kolme kertaa viikossa kasvisruokaa, mikä on ihan mahtavaa! Harmi kun ei ole aiempaa kyselyä, niin ei voi verrata tuloksia. Ehkä pitää toteuttaa tällainen uudelleen esimerkiksi vuoden päästä ja verrata vastauksia sitten. Nyt haluan kuitenkin omalta osaltani kannustaa kaikkia kokeilemaan rohkeasti kasvisruokaa ja ajattelin jakaa teille mun makurikkaimman vegaanisen ruuan, jota itse osaan valmistaa. Tämä on niiiiiin täynnä makua!

Vegaaninen massaman curry (6 annosta) / valmistusaika n. 30min 

500g maustamattomia Beanit-suikaleita (tai muuta valitsemaasi kasviproteiinia tai esim. papuja)

4dl basmatiriisiä

3 isoa porkkanaa

3 keskikokoista perunaa

2dl maapähkinöitä

1 iso sipuli

kevätsipulia varsineen

1:n limen mehu

1 tölkki kookosmaitoa

2dl kasvislientä

2rkl ruokosokeria

4rkl massaman curry -tahnaa

4 kaffirlimen lehteä

3rkl Öljyä

Pilko sipulit. Laita paistokasariin öljy ja massaman curry -tahna, sekoita ne keskenään ja anna lämmetä hetken aikaa. Lisää sitten sipulit ja kuullota niitä kasarissa n. 5 minuuttia. Pilko perunat ja porkkanat ja lisää kasariin. Kaada sekaan kookosmaito ja kasvisliemi, sekä kaffirlimenlehdet ja ruokosokeri. Keitä n. 20 minuuttia. Ruskista Beanit-suikaleet nopeasti pannulla. Lisää ruskistetut Beanit-suikaleet ja pähkinät kasariin, keitä vielä 5 minuuttia. Mausta curry limen mehulla.  Tarjoile riisin kanssa. NAM!

Tänä keväänä meidän yksi ilmastoteko tulee myös olemaan (kasvisruuan osuuden entisestään lisäämisen ohella) se, että meidän uudessa kodissa saamme monipuolisen ja hyvän jätteiden lajittelusysteemin käyttöön. Omakotiasumisessa kaikki tulee olemaan meidän omalla vastuulla, eikä voi enää nojata taloyhtiön vastuuseen oikeanlaisten jätepisteiden järjestämisessä. Onneksi lähellä meidän kotia sijaitsee myös lähin kunnan kierrätyspiste, jonne voimme käydä viemässä muovit, metallit, lasit ja muut. Biojäteastia tai kompostori meidän sen sijaan pitää hommata itse ja tulenkin selvittelemään tähän sitä kaikkein kannattavinta vaihtoehtoa.

Vaikka joka kerta puhuessani näistä asioista saan myös syyllistystä niistä asioista, joissa emme ole täydellisiä, koen tärkeäksi avata suuni. Minulla on mahdollisuus kannustaa muita syömään kasvisruokaa ja tekemään pieniä hyviä valintoja ja haluan käyttää sen mahdollisuuden viisaasti. Jos voin kannustaa edes yhtä ihmistä tekemään jotain ilmaston hyväksi, se on sen arvoista. Siksi me ensi lauantaina bailataan pimeässä diskossa ja vietetään Earth Houria. Tule säkin mukaan!

OSALLISTU EARTH HOURIIN:

Earth houria vietetään lauantaina 28.3. klo 20.30-21.30. Voit osallistua yksinkertaisesti sammuttamalla valot silloin, mutta toki voit keksiä myös muuta hauskaa tekemistä pimeässä! Osallistukaa tekin WWF:n Earth Houriin (tästä pääsette Earth Hourin FB-tapahtumaan) ja jakakaa omia tunnelmianne somessa hashtagilla #EarthHourSuomi. 

Miten sinä ajattelit osallistua Earth Houriin? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Meidän lapset tuntuvat kaikki perineen mun pitkät jalat, sillä heillä jää jatkuvasti housut lahkeista lyhyeksi. Jotenkin viimeisen vuoden aikana tuntuu, että meidän vanhimmat ovat kasvaneet ainakin kilometrin jaloista ja esimerkiksi ne housut, joita esikoinen käytti vielä viime keväänä, ovat nyt jo lyhyitä jopa meidän keskimmäiselle. Yläosat toki menevät onneksi pidempään molemmilla. 

Lapset saivat valita itselleen uusia kevätvaatteita Polarn O. Pyretin kevään ihanista ja värikkäistä uutuuksista. Mua on aina viehättänyt PO.Pin iloinen ja omintakeinen tyyli ja meidän lapsetkin tykkäävät siitä. Mun mielestä Polarn O. Pyret on myös hienosti uudistanut tyyliä ja pysynyt mukana siinä, mitä lapset ja perheet vaatteilta toivovat.

Meidän kolmella lapsella vaatteet siirtyvät melko paljon käyttäjältä toiselle ja vielä kolmannelle. Siksi mä arvostan vaatteissa erityisesti kestävyyttä ja ajattomuutta, sekä säädeltävyyttä. Me pidetään vaatteista hyvää huolta ja esimerkiksi pestään niitä mahdollisimman harvoin ja mahdollisimman hellävaraisesti. 

Olen iloinen siitä, että niin monet jo esikoisella käytössä olleet vaatteet ovat nyt meidän kuopuksen kaapissa. Vaikka vaatteista monet ovat meillä käytettyjä, jokainen lapsista saa silloin tällöin vaatteita myös uutena. Jokainen saa ilmaista itseään vaatteilla parhaaksi katsomallaan tavalla ja valita sellaisia vaatteita, joista itse tykkää, niin siskojen vanhoista kuin uutena kaupastakin. Mitään lastenvaatteita ei meillä laiteta roskiin, vaan ne siirtyvät sitten vielä sukulaislapsille, kirppikselle ja loput lahjoitettavaksi esim. Hopelle, jonne ollaan aktiivisesti lahjoitettu. 

Meidän esikoinen valitsi itselleen koululaisten mallistosta ihanan pirteän vaaleankeltaisen GOTS-sertifioitua puuvillaa olevan ribbi t-paidan, sekä iloisen pinkit Slim-malliset luomupuuvillaiset farkut. Tämä asu oikein hehkuu kevättä, niin ihania värejä. Farkuissa on säädettävä vyötärö, mikä on super hyvä. 

Tällä hetkellä esikoinen tykkää kääntää farkkujen lahkeita, koska se näyttää hänen mielestä kivalta. Sen ansiosta voi myös ostaa vähän pidempi-lahkeiset housut, jotka sitten kestävät käytössä vieläkin pidempään, kun lahkeet voi olla ostettaessa reilut. Se on tosi hyvä, sillä ihan oikeasti meillä muuten ostettaisiin uusia farkkuja varmaan kolmen kuukauden välein. Tämä antaa edes hieman lisää käyttöaikaa per lapsi.

Eskarilainen on siirtynyt myös vaatekoossa koululaisten malliston puolelle ja hän valitsi itselleen GOTS-sertifioidusta puuvillasta valmistetut ihanat kirkkaan siniset klassikkoleggarit säädettävällä vyötäröllä, sekä suloisen kukkakuvioisen lyhythihaisen mekon, sekin GOTS-sertifioitua puuvillaa. 

3-vuotias rakastui vaaleanpunaisiin luomupuuvillaisiin dinosaurus-kuvioisiin leggingsseihin ja niin tein kyllä minäkin! Dinosaurus-kuvioisia vaatteita harvemmin löytää muussa värissä kuin tummansinisenä, mustana tai vihreänä, mikä on harmi, sillä meillä asuu pieni dinosaurus-lover, joka rakastaa vaaleanpunaista. Onneksi PO.Pilla on pelisilmää enemmän kuin monella muulla ja tämän kevään mallistossa vaaleanpunaisella pohjalla olevia dinoja löytyy leggareiden lisäksi myös mekoista ja paidoista ja collegeista! Ne ovat aivan hurmaavia.

Hän yhdisti dino-leggareihin keltaisen GOTS-sertifioidun puuvillaisen röyhelöpaidan ja ihanan pastellivärisen luomupuuvillaisen bomberin. Asu on niin suloinen ja hänen näköinen! Siitä asti kun dinosaurukset tulivat kotiin, hän on valinnut ne aina päälle jos vain ovat puhtaana kaapissa. Ne päällä onnistuvat niin spiraalit kuin takaperin kuperkeikat ja muutkin sirkustemput. 

Nyt keväällä 2020 jo 100% Polarn O. Pyretin vaatteissa käytetystä puuvillasta on luomua ja vähintään puolet siitä on vieläpä GOTS-sertifioitua. PO.Pin kunnianhimoisena tavoitteena on, että vuoteen 2025 jokainen heidän tuottama vaate on vastuullista tuotantoa, myös ne tuotteet, jotka eivät ole puuvillaa. 

Polarn O. Pyret on toiminut ketjuliikkeiden vastuullisuudessa edelläkävijänä jo vuosikaudet. Jo vuodesta 1976 lähtien PO.P on halunnut valmistaa erittäin laadukkaita vaatteita, joilla on pitkä elinkaari ja sen aikana mahdollisimman monta käyttäjää. Jo yli 30 vuotta sitten, vuonna 1987 PO.P otti ensiaskeleet kohti vastuullisempaa tuotantoa, kun he lanseerasivat ensimmäiset luomupuuvillaiset tuotteet. 

PO.Pin tavoitteena on puolittaa kausialennusmyyntiin menevien tuotteiden määrä syksyllä 2020. Se tapahtuu vähentämällä valmistettavien vaatteiden määrää ja pitämällä uutuudet mallistossa pidempään. Vuoden 2020 aikana Polarn O. Pyret on myös lopettanut lentorahdit kokonaan, eli kaikki vaatteet kuljetetaan laivarahdilla tai junalla. PO.P on myös vähentänyt tänä vuonna lentokoneella tehtyjä työmatkoja 50%. 

Nämä ovat todella isoja juttuja! Arvostan näitä hienoja tavoitteita tosi paljon ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä PO.Pin kanssa yhteistyötä jo vuosien ajan. Lisää Polarn O. Pyretin ilmastotavoitteista ja -teoista voi lukea heidän sivuiltaan, mistä tietoa löytyy todella kattavasti.

 

Tämänhetkisessä maailmantilanteessa on erityisen tärkeää tukea niitä yrityksiä, joiden arvojen takana voi seisoa. Polarn O. Pyret on ehdottomasti mulle yksi niistä yrityksistä, joiden tarinaa haluaisin seurata vielä vuosikymmenten kuluttua. Jos teillä on tarvetta laadukkaille ja kauniille sisävaatteille tai välikausivaatteille, nyt kannattaa suunnata ostoksille Polarn O. Pyretin verkkosivuille. Siellä on kevään tarjonta laajimmillaan ja niin ihania juttuja kaikissa mahdollisissa väreissä!

Tehtiin muuten Polarn O. Pyretin kanssa kaupallisessa yhteistyössä myös meidän Yhdessä-podcastiin jakso, jossa meidän 8-vuotias pääsi studioon vastaamaan kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Jakso on kuunneltavissa tuttuun tapaan Spotifyssa, Soundcloudissa ja Apple Podcasteista. Käykää ihmeessä kuuntelemassa jos kiinnostaa hänen ajatukset esimerkiksi mun työstä, meidän perheestä tai vaikkapa tämän postauksen aiheista.

Ja kaikista muista, jotka voivat kuolla koronavirukseen. Näkeekö sen päällepäin, että joku kuuluu riskiryhmään? EI. Pysy siis kaukana kaikista ihmisistä juuri nyt. 

Kuinka vaikeaa sitä on joidenkin käsittää?

Kuulin äidiltä viikonloppuna, että kun hän oli käymässä ulkona Armas-koiransa kanssa, joku tuntematon ihminen lähestyi ja tuli juttelemaan ja alkoi rapsuttamaan hänen koiraa. Äiti ei uskaltanut sanoa, että mene pois tai pysy kaukana, koska ei halunnut olla epäkohtelias. Mä tulin niin vihaiseksi kun kuulin tästä! Miten joku kehtaa tässä tilanteessa tulla lähelle ja koskemaan toisen koiraan, kun jokaiseen ihmiseen pitäisi pitää vähintään 1,5 metrin turvaväli. Oli tuttu tai tuntematon, nyt ei lähestytä ketään!

Mulla on vain yksi vanhempi ja meidän lapsilla on yhteensä kaksi elossa olevaa isovanhempaa. Mä mielelläni pitäisin heidät jatkossakin. Toivon niin hirveän kovasti, että myös tämän pandemian jälkeen meidän lapsilla on vielä mummu. Kuulostaa ehkä dramaattiselta sanoa näin, mutta kun ennustetaan, että vähintään 20% ja pahimmillaan jopa 60% suomalaisista tulee sairastamaan koronaviruksen, on hyvin todennäköistä, että myös mun äiti voi sen saada tulevina kuukausina. Varsinkin, jos hän kohtaa kovin monta koiran rapsuttajaa, joista yksikin sattuu aivastamaan tai yskäisemään, tai on juuri ennen rapsutusta tehnyt niin.

Mun äiti kuuluu riskiryhmään. Aivoinfarktin ja keuhkoembolian jäljiltä hänellä on useampi perussairaus ja jatkuva lääkitys ja syksyllä vietetään toivottavasti jo äidin kuusikymppisiä. Äiti on selvinnyt paljosta ja hän jaksaa normaalissa arjessa kaiken huomioon ottaen ihan älyttömän hienosti.  Mutta koronavirus voisi muuttaa kaiken.

Koronavirus voi olla kohtalokas, vaikka ei olisi perussairauksia ollenkaan. Se voi olla kohtalokas, vaikka olisi vain yksi lievä perussairaus. Ja se voi olla erityisen kohtalokas, jos on useampi perussairaus ja reippaammin ikää. Ja vaikka siihen ei kuolisi, siitä voi jäädä vakavia jälkioireita, kuten huomattavasti alentunut keuhkojen toimintakyky. En toivoisi äidille enää yhtään enempää fyysisiä haasteita, kuin hän on tähän mennessä jo saanut kantaakseen, vaikka toki nekin ovat pienempi paha kuin se pahin vaihtoehto.

Suoraan sanottuna olen ollut aivan kauhusta kankeana, kun olen ajatellut sitä, että mun äiti yksin asuvana ihmisenä hoitaa omat kauppa-asiansa täysin yksin tässäkin tilanteessa. Kotiinkuljetuspalvelut olivat ruuhkautuneet eikä toimituksia saanut, äidillä ei ole autoa, eikä äiti jaksa itse kantaa kerralla paljoa ostoksia. Kaupassa oli siis käytävä usein, kun ei voinut tehdä mitään kahden viikon kotivaraostoksia, kuten me omalla autolla voidaan. Joka ikinen kerta kun äiti kävi kaupassa, hän altistui mahdolliselle tartunnalle. Ihmiset eivät pidä turvavälejä kassajonossa, tulevat juttelemaan ja rapsuttamaan koiraa, eivätkä vieläkään edes osaa aivastaa tai yskiä sinne hihaan.

Onneksi saimme äidille järjestettyä kauppa-apua, kun Oton ystävällinen sukulainen tarjoutui auttamaan heti kun kuuli tästä. Ollaan ihan valtavan kiitollisia siitä, että apua löytyy ja äiti on toivottavasti edes vähän paremmassa turvassa, kun ei tarvitse juosta itse kaupassa. Koiraa hän kuitenkin ulkoiluttaa monta kertaa joka päivä. Ja koronavirus voi levitä myös ulkona, siksi ne turvavälit on pidettävä siellä ulkonakin. Vaikka Oulun seudulla tilanne ei vielä ole niin paha kuin täällä Uudellamaalla, tilanne voi muuttua ihan milloin tahansa. Ei ole kauaa siitä, kun Helsingissäkin oli vain 29 koronaviruspotilasta, kuten Oulussa nyt.

Jos joku koronavirukseen sairastunut yskii tai aivastaa suoraan ilmaan mun äidin tai kenen tahansa lähellä, pisarat leviävät 1,5-2 metrin säteellä joka puolelle, myös lähellä olevien suuhun, silmiin, nenään ja lopulta keuhkoihin. Asettuvat sinne. Alkavat lisääntymään ja sairastuttavat. Jos mun äiti sairastuu, on hyvin todennäköistä, että hän joutuu sairaalahoitoon. Hän voi myös joutua tehohoitoon tai kuolla. Mun mielestä on aivan helvetin hirveä ajatus, että siinä tilanteessa me ei edes päästä katsomaan äitiä. Me ei voida tehdä _MITÄÄN_ täältä käsin, muuta kuin odottaa ja pelätä.

Mä pelkään joka päivä, että äidillä alkaa hengenahdistus, yskä, lihaskipu tai kuume. Tällä hetkellä kukaan ei enää tunne kaikkien sairastuneiden tartuntaketjuja, vaan koronavirus voi olla ihan kenellä tahansa, ihan missä tahansa. Oulussa, Jyväskylässä, Helsingissä tai Äkäslompololla. Ihan missä tahansa. Kukaan ei voi sanoa omista oireistaan, että tämä on vain tavallista flunssaa. Koska sitä ei voi enää varmuudella tietää.

Tällä hetkellä hallitus valmistelee jo kovempia liikkumisrajoituksia, koska nykyisiä ei edelleenkään uskota riittävästi. En voi käsittää sitä, että vielä viime viikonloppuna ihmiset ryntäsivät sankoin joukoin mökkeilemään ja laskettelemaan, vaikka tieto tämänhetkisestä tilanteesta on ihan kaikille saatavilla. Nuoret päästettiin hengaamaan isoissa porukoissa ja potkimaan palloa. Ihmiset tungeksivat kauppakeskuksen avajaisiin Herttoniemessä. Sunnuntaina uutisoitiin, kuinka jengi oli laulamassa karaokea.

Mä toivon ihan hirveän kovasti, että meille ei tarvitsisi laittaa ulkonaliikkumiskieltoa. Että edelleen olisi mahdollisuus poistua täältä neljän seinän sisältä edes yksin lenkkipolulle tai lasten kanssa metsään. Ne ovat älyttömän tärkeitä henkireikiä tässä muuten niin hankalassa tilanteessa. Mikäli ihmiset eivät noudata tämänhetkisiä suosituksia ja kehotuksia, niin pelkään pahoin, että se ulkonaliikkumiskielto tulee. Sitten ollaan kaikki ihan oikeasti jumissa kotona, eikä päästä mihinkään. Vain siksi, että osa ihmisistä ei ottanut tätä tosissaan. Toki sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että liikkuminen saa jatkua entiseen malliin ja liian moni sairastuu, eikä terveydenhuollon kapasiteetti riitä. Mutta se tulee olemaan entistä rankempaa ihan kaikille.

Tuntuu niin pahalta, että tämä asia ei ole jokaiselle itsestäänselvyys. Että kaikki eivät koe tärkeänä suojata riskiryhmiä ja terveydenhuollon sekä yhteiskunnan toimivuuden kannalta kriittisten alojen työntekijöitä, jotka tilanteesta huolimatta joutuvat käymään töissä ja altistamaan itsensä joka päivä. Ne kymmenet, sadat ja ehkä jopa tuhannet ihmiset, jotka Suomessakin tulevat sairastumaan vakavasti ja kuolemaan ovat kaikki jonkun läheisiä, puolisoita, äitejä, isiä, mummoja, pappoja, opettajia, ystäviä, kollegoita, sisaruksia. Vaikka koronaviruksen leviäminen on väistämätöntä, me kaikki voidaan vielä vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti se etenee. Me kaikki voidaan omalla toiminnallamme hidastaa etenemistä ja pelastaa ihmishenkiä. Tehdään se yhdessä!

Vielä viikko sitten koronasta kirjoittaessani sain useamman välinpitämättömän kommentin, kuinka kommentoija ainakin aikoo jatkaa ihan normaalia elämää koronasta välittämättä ja käydä edelleen siellä ja täällä ja tuolla. Tiedän, että suurin osa teistä ihmisistä välittää ja ymmärtää täysin, miten vakavasta asiasta on kyse, mutta niin kauan kuin on yksikin ihminen joka huolettomana jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin, liian moni ihminen on vaarassa. Siksi en voi, enkä aio olla tästä hiljaa, enkä puhua tästä kauniisti ja rauhoitellen. Nyt on tärkeää saada ihan jokainen ymmärtämään, että vaikka omasta puolesta ei korona pelottaisi, niin muita täytyy suojella. 

Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-11262015

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006449562.html

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006444843.html

https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19

https://yle.fi/uutiset/3-11261761

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006445498.html

Kirjoitin reilu vuosi sitten tammikuussa blogiin postauksen, jossa listasin meidän toiveita uudelle kodille. Sen jälkeenhän toiveista on toki joustettu ja esimerkiksi meidän 2. kauden ekassa podijaksossa puhuttiinkin tarkemmin niistä jutuista, mistä ollaan jo lakattu haaveilemasta ja mitkä on vielä niitä, mitkä meille merkitsee ja joiden haluttiin toteutuvan. Moni on kysynyt, että kuinka moni meidän toiveista tulevalle kodille lopulta toteutui ja ajattelinkin, että olisi aika hauskaa tehdä tällainen vertailupostaus niistä alkuperäisen toivelistan kohdista. Kuinka moni toive lopulta toteutui tässä uudessa kodissa, jonka ostimme?

Aloitetaan niistä silloin tärkeimmiksi määrittelemistäni deal breakereista asunnon suhteen:

Sijainti: Check!

No tämä toteutui ihan 100%. Meillä oli aika iso alue, mistä asuntoja katseltiin. Tyyliin neljäsosa Helsingistä, sitten koko Helsinki. Jossain vaiheessa siirryttiin jo  katselemaan kämppiä Granista, Espoosta, Tuusulasta ja Porvoostakin, kun tuntui, että ei me vaan Helsingistä löydetä sitä sopivaa unelmakotia. Onneksi kuitenkin maltoimme mielemme, sillä lopulta asunto löytyi Helsingistä, juuri sieltä, mistä kaikkein eniten sen toivoimme löytävämme alunperinkin. Sijainti on aivan täydellinen meille. Siellä on rauhallista, mutta silti hyvät kulkuyhteydet. Pääosin pientaloja, ei turhaa läpikulkuliikennettä, palvelut silti lähellä ja paljon kivaa tekemistä lapsiperheelle lähistöllä.

Koko: Check & Noup!

Alunperin me lähdettiin etsimään kotia, joka olisi n. 130m2, mutta määrittelimme neliöiden ehdottomaksi alarajaksi 110m2, jonka arvelimme olevan meille pienin sopiva koko kodille. Lopulta kun aikaa kului, päätettiin, että 100m2 on vielä meille ihan riittävä neliömäärä. Sitten alettiin katsomaan myös alle sadan neliön asuntoja,  koska haluttiin laajentaa reviiriä. Joka kerta todettiin alle sadan neliön asunnot kuitenkin liian pieniksi meille viimeistään näytössä. Onneksi maltoimme tässäkin mielemme, sillä meille löytyi kuin löytyikin sopiva koti, jossa on myös riittävästi neliöitä.

Meidän tuleva koti on juuri yli 100m2, mutta ei kuitenkaan niin paljoa yli, kuin alunperin toivoimme. Siinä on silti sopivasti lisää tilaa nykyiseen asuntoon verrattuna. Meidän tulevassa kodissa on kolme makuuhuonetta, eli kaikille lapsille ei ole omaa huonetta, kuten meillä ei nytkään ole. Toisaalta, kaikki makuuhuoneet ovat melkein tuplasti sen kokoisia, mitä meidän nykyisessä kodissa lastenhuoneet ovat. Pohja on myös sellainen, että mahdollisesti voisimme saada huonejärjestystä muokattua. Toistaiseksi sille ei kuitenkaan ole tarvetta. Keskustelimme lasten kanssa n. miljoona kertaa tämän asunnon etsintä -prosessin aikana ja ennen asunnon ostamista, että sopiiko heille se, jos heillä ei ole omia huoneita, mutta huoneet ovat isompia kuin nykyisin. Se oli 100% ok.

Kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä tai kodinhoitohuone ja kuraeteinen erillisellä sisäänkäynnillä: Noup!

Tässäkin tulimme vuoden aikana vaatimuksissa vastaan ja päädyimme siihen, että kunhan edes olisi se kodinhoitohuone ylipäätään, niin olisimme tyytyväisiä. Alkoi nimittäin tuntua, että se kodinhoitohuone omalla sisäänkäynnillä oli liikaa vaadittu. Kodinhoitohuoneen täydellisen puuttumisen vuoksi sanottiin ei todella monelle muuten aivan mielettömän kauniille asunnolle. Ja hyvä että sanottiin, sillä tämä pyykkirumba pitkin asuntoa ei vaan tunnu hyvältä enää. Tulevassa kodissa meillä on tilava kodinhoitohuone vesipisteellä ja kunnolla kaappitilaa. Kodinhoitohuoneessa ei ole omaa sisäänkäyntiä, mutta eteisestä pääsee kuitenkin hyvin nopeasti sinne suoraan, eikä tarvitse kulkea koko kodin poikki kuraisissa vaatteissa, kuten meidän nykyisin täytyy, jos haluamme saada märät ulkovaatteet kylppäriin kuivumaan.

Korkea huonekorkeus olohuoneessa: Check!

Mua oikeasti naurattaa tämä kohta. Ja niin nauratti montaa muutakin tämän meidän etsinnän aikana. Arvatkaa kuinka monelle muuten upealle asunnolle me ollaan sanottu ei korkean huonekorkeuden puutteen takia? Aika monelle. Toki ollaan sanottu myös ei upealle asunnolle, jossa oli korkea huonekorkeus mutta ei kodinhoitohuonetta (ja vain yksi suihku koko asunnossa). Mä ymmärrän, että korkea huonekorkeus ei ole mikään asumismukavuutta suoraan lisäävä asia. Ymmärrän, että monesta se tuntuu ihan turhalta ja naurettavalta vaatimukselta asunnolle. Mulle se oli kuitenkin tärkeä juttu, olin haaveillut siitä niin pitkään. Mä tiesin, että jos ei sitä ole, en lakkaa haaveilemasta siitä. Ja nyt kun se on, niin ai hitsi se on mahtava! Ja Ottokin on myhäillyt, että onneksi ei joustettu siitä, kun se on niin upea. Ja se on myös se tekijä, joka tekee meidän uudesta kodista tosi paljon neliöitään suuremman ja avaramman tuntuisen.

Sauna: Check!

Ja ihana ja tunnelmallinen ja tilava sauna onkin. Tästä ei vaan mitenkään olisi voinut joustaa, oma sauna on oltava meillä.

Tuplasuihkut kylppärissä (tai ainakin tilaa laittaa sinne tuplasuihkut): Check!

Meidän tulevassa kodissa on ihanat tuplasuihkut saunan yhteydessä olevassa kylpyhuoneessa ja lisäksi siellä on vielä erillinen yksittäinen suihku yläkerran kylpyhuoneessa. Juuri niinkuin toivottiin! Me tullaan olemaan niin fiiliksissä kun ekan kerran käydään saunassa uudessa kodissa ja on kaksi suihkua!

Haaveilin myös keittiön ja olohuoneen suuresta avoimesta tilasta ja sekin nyt toteutui. Se ei ollut varsinainen dealbreaker, mutta kyllä mä huomasin kiintyväni aina enemmän sellaisiin asuntoihin, joista se löytyi. Ihanaa, kun keittiö ja olohuone ovat yhtä avaraa tilaa!

Nämä olivat ne kaikkein tärkeimmät kohdat. Lisäksi kirjoitin vuosi sitten näin:

”Näiden lisäksi asunnon pitää olla turvallinen asua ja kaikki mahdolliset todistukset olemassa ja tarkastukset tehtynä, sekä mahdollisimman ekologinen lämmitysmuodoltaan. Ollaan valmiita kyllä tekemään keittiö- tai kylppäriremppaa ja pintaremonttia, eli kodin ei tarvitse olla mitenkään priimakunnossa. Mulla on paljon haaveita keittiön ja kylppärin suhteen, ja olen aika varma, että kun me löydetään koti, ei monetkaan niistä haaveista täyty valmiiksi. Mutta onneksi sitten kun koti on oma, sitä voi alkaa pikkuhiljaa muuttamaan enemmän itseä miellyttäväksi (tai jos se pinnat on huonossa kunnossa, voi rempata sen  jo ennen muuttoa).”

Tämä koti, joka me ostettiin on kyllä ehdottomasti turvallinen ja ihan priimakunnossa, sillä se on melko uusi. Lämmitysmuotona on ekologinen maalämpö ja vesikiertoinen lattialämmitys. Kyseessä ei ole uudiskohde, mutta talo on vain joitakin vuosia vanha, eli käytännössä siellä ei ole vielä vuosiin mitään remppahuolia. Keittiön suhteen mulla on kuitenkin ollut haaveita niin pitkään, että se meillä on tarkoitus remontoida mun haaveita vastaavaksi. Se on kyllä kaunis ja hyväkuntoinen nytkin, mutta erilainen kuin se mun haaveiden keittiö. Olen haaveillut niin kauan siitä, että pääsen kokkaamaan itse suunnittelemassani unelmakeittiössä, että nyt kun se on vihdoinkin mahdollista, niin me aiotaan toteuttaa se. Vanhoja keittiökalusteita ei ole todellakaan tarkoitus heittää roskiin, vaan myydä eteenpäin, koska niistä joku saa vielä aivan upean, ajattoman ja toimivan keittiön vuosikymmeniksi eteenpäin.

Pintaremppaa aiotaan myös tehdä, eli esimerkiksi seiniä maalataan ja tapetoidaan yms. Saatetaan tehdä jotain muutakin vielä, mutta katsotaan nyt miten tässä menee aikataulut ja muut ja tämänhetkinen korona-pandemia toki varmasti vaikuttaa jonkin verran myös siihen, miten meidän remppa ja muutto edistyy. Voi olla, että joitakin suunnitelmia täytyy lykätä eteenpäin, tai sitten ei. Kaikki on vielä ihan auki. Mutta kuten jo vuosi sitten totesinkin, niin nyt kun koti on oma, on parasta se, että sitä kotia voi pikkuhiljaa muuttaa omannäköiseksi.

*Postauksen kuvat on kuvakaappauksia mun Pinterest-taulusta.

En malta odottaa, että pääsen näyttämään teille lisää! <3 

Arki on muuttunut ihan valtavan paljon koronaviruksen ja fyysisen etäisyyden ottamisen takia. Lapset opiskelevat etänä, ollaan koko perhe 24/7 yhdessä, ei nähdä ketään eikä käydä missään muualla kuin ulkoilemassa. Toisaalta, tiedostan sen, että me ollaan päästy niin helpolla kuin tässä tilanteessa voi päästä ja siitä saan olla ihan älyttömän kiitollinen. Mun sydän on kaikkien teidän kanssa, jotka kärsitte tässä tilanteessa ja joiden elämää tämä kuormittaa ihan älyttömän paljon monilla eri tavoilla. Kiitos jokaiselle, joka tällä hetkellä pitää huolta yhteiskunnan kriittisistä toimista tai auttaa hoitamaan ja pelastamaan sairastuneita. <3

Viikon arkikuvassa tällä viikolla on meidän lapset piirtämässä sateenkaaria ikkunaan. Irene Naakka haastoi meidät Instagramissa piirtämään lasten kanssa sateenkaaret ja kiinnittämään ne ikkunaan, jotta ulkona liikkuvat voivat bongailla sateenkaaria. Niin pieni, mutta iso juttu, joka voi yhdistää ihmisiä tänä vaikeana aikana. Haastan siis kaikki tämän lukevat piirtämään oman sateenkaaren ja kiinnittämään sen ikkunaan!

Meillä jopa 3-vuotias yllätti piirtämällä upean sateenkaaren, en edes tiennyt, että hän osaa jo piirtää muutakin kuin pääjalkaisia. Hän selvästi koki tärkeäksi piirtää oman sateenkaaren yhdessä siskojen kanssa. Lisäksi hän osasi ensimmäistä kertaa kirjoittaa oman nimensä piirustukseen, se oli niin hieno nimmari. Ihanaa, miten lapset heti innostuivat ideasta ja tekivät parhaansa. Me ripustettiin kaikkien lasten sateenkaaret ikkunoihin ja toivottavasti mahdollisimman moni on kuullut tästä ideasta ja ilahtuu bongatessaan meidän sateenkaaret!

Tämä idea on alunperin lähtöisin kai Italiasta, jossa tilanne on ollut kaikkein pahin jo viikkojen ajan ja ihmiset ovat eristäytyneet jo paljon pidempään kuin me täällä. Italiassa ihmiset myös laulavat iltaisin kello kuudelta Italian kansallislaulun parvekkeella. Niin ihana ja yhteisöllinen idea sekin. Suomessa on monin paikoin vähän harvempaan asuttua, mutta luin, että täälläkin ainakin yhdessä senioritalossa pidetään joka ilta ”iltahuuto” -laulutuokio, jossa lauletaan yhdessä parvekkeilla ja perjantaina oli ollut Sandstorm-tuokio.

Mä toivon, että tästä poikkeuksellisesta, pelottavasta ajanjaksosta jäisi käteen ainakin sitä henkistä läheisyyttä, mistä presidentti Sauli Niinistökin puhui. Että kaikki ihmiset rakastaisivat toisiaan vähän enemmän, ymmärtäisivät toisiaan vähän enemmän, kuuntelisivat ja kunnioittaisivat toisiaan vähän enemmän. Vaikka juuri nyt tilanne tuntuu monelle toivottomalta, on vain pakko yrittää luottaa siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi, tämä menee ohi, kaikki selviää ja me selvitään tästä yhdessä. Ei jätetä ketään yksin vaan autetaan toinen toisiamme missä vaan voidaan – mutta etäisyyttä pitäen.

Meillä työnjako on arkipäivinä mennyt niin, että mä askartelin lukujärjestyksen ja Otto on toiminut opettajana esikoiselle. Mä olen yrittänyt keksiä pienemmille tekemistä. Jako meni luontevasti näin, koska Otto osasi laittaa kaikki virtuaaliset etäopetushommelit toimimaan ja hän seuraa aktiivisesti Wilma-viestejä muutenkin. Otto opettaa esikoista ja mä viihdytään kahta pienempää ja annan heille omia tehtäviä. Toki meidän roolit välillä sekoittuu ja joissain jutuissa mä neuvon esikoista ja välillä Otto taas leikkii pienempien kanssa, mutta pääosin ollaan menty näin.

Ei voi kuin olla kiitollinen myös meidän lapsille, miten hienosti he ovat sopeutuneet tilanteeseen. Vaikka heillä on ikävä kavereita, kukaan ei ole kertaakaan edes vielä valittanut tylsyyttä tai mitään muutakaan! Ja hienosti ovat ymmärtäneet sen, että nyt ei  todellakaan pidetä leikkitreffejä tai lähdetä puistoon tai kentälle pelailemaan porukalla.  Vielä ei ole tullut sitä hetkeä, että mikään ei huvittaisi tai tuntuisi mukavalta. Sekin voi olla edessä, koska tämä tilanne tulee kestämään vielä pitkään, mutta ainakin toistaiseksi näin. Ollaan saatu voimaa ulkoilusta, yhteisestä tekemisestä ja hyvästä ruuasta. Aiotaan jatkaa samalla tiellä.

Eniten tässä tilanteessa on huoli niistä läheisistä, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Erityisesti mun äidistä, joka on kaukana meistä ja joutuu huolehtimaan omasta arjestaan ja ruokaostoksistaan ihan yksin tässäkin tilanteessa. Tuntuu aivan hirveältä, että meidän pitää pysyä kaukana äidistä tässä tilanteessa, vaikka toki sen ymmärrän ja hyväksyn. Toivon vaan, että äiti pysyy terveenä kaikesta huolimatta. Täytyy soitella mahdollisimman paljon videopuheluita ja toivoa parasta sormet ristissä.

Halusin vielä kiittää ihan älyttömän paljon teitä kaikkia asuntouutisiin liittyen kauniista sanoista ja viesteistä ja myötäelämisestä. En voi sanoin kuvailla miten paljon merkitsee se, että olette halunneet ilahduttaa ja tukea meitä sanoillanne ja moni on jopa itkenyt ilosta meidän puolesta. Kiitos oikeasti niin paljon, te olette maailman siisteimpiä tyyppejä <3