Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazer Leipomot Oy:n kanssa ja minulla on suuri kunnia toimia Fazer Puikuloiden brändilähettiläänä tänä vuonna.

Kuten pari viikkoa sitten hääpäivänäkin kirjoitin, arjessa ei aina ole niin paljoa sitä parisuhdeaikaa kuin toivoisi. Niistä pienistä hetkistä kannattaa kuitenkin pitää kiinni. Silloinkin kun meidän päivän ainoa parisuhdeaika oli iltaisin vauvan nukkuessa rinnalla, me syötiin yhdessä iltapalaa, joka ilta. Nykyisin illat ovat taas vain sitä aikuisten aikaa, mutta pitkään meidän päivien ainoa yhteinen hetki oli kuitenkin se iltapala, silloin kun Otto vielä teki töitä ja opiskeli yhtäaikaa. Meidän iltapalahetket eivät yleensä ole mitään kovin gourmeeta, mutta toki joskus tykätään hifistelläkin. Yleensä meidän iltapalaleipien päällä on margariinia, juustoa ja kurkkua, tai sitten Otolla pikkelssiä, juustoa ja kurkkua. Otto ei koskaan ole oppinut käyttämään perinteisiä levitteitä leivän päällä.

Iltapala on alusta asti ollut se meidän yhteinen juttu. Vaikka tehtäisiin muuten koko ilta omia juttujamme, me syödään aina iltapala yhdessä. Iltapalan verran on aina aikaa, vaikka sen sitten ottaisi yöunista. Mä uskallan väittää, että yhteiset iltapalahetket ovat pelastaneet meidät monelta turhautumiselta ja riidalta parisuhteessa. Ihan niinkuin lapsi tarvitsee tutkimusten mukaan vanhemmaltaan sen vartin täysin jakamatonta huomiota päivässä tunteakseen itsensä rakastetuksi ja huomioiduksi, myös puolisot tarvitsevat toisiltaan pienen hetken.  Tai näin ainakin mun logiikka sanoo. Kun ehtii keskittyä toisiinsa edes sen pienen vartin iltapalahetken verran joka päivä, saa vaihdettua kuulumiset, saa kerrottua toiselle, että toinen on tärkeä ja mikä parasta: saa mahan täyteen herkullista iltapalaa. Se vartti riittää aivan hyvin silloin, kun enempää ei ole.

Me aina tehdään yhdessä iltapalaa, välillä jo ihan väsyneenä ja silmät unihiekkaisina. Sitten otetaan iltapalat mukaan olkkariin, ja höpötellään, tai katsotaan jotain sarjaa josta tulee hyvä mieli, jos ollaan ehditty jo höpötellä muutenkin. Leipä on sopivan iisi iltapala, ja sen saa tehtyä nopeasti, kun ei illalla useinkaan enää jaksa alkaa väkertämään mitään sen vaivalloisempaa. Ja leipä on myös hyvää! Me tykätään molemmat tosi paljon syödä leipää.

Leipä on meille nautinto siitä huolimatta, että syödään ihan tavallisia juusto-kurkkuleipiä. Kun leipä on tarpeeksi hyvää, on yksinkertainenkin usein herkullista. Fazerin uudet Puikula Pehmeämpi 100Kaura -leivät ovat nimensä mukaisesti kaurasta valmistettuja, ja aivan älyttömän pehmeitä leipiä. Nyt aiheena on meidän aikuisten iltapalat, enkä edes vielä lähde siihen, mitä meidän lapset sanoivat tästä uudesta leivästä maistettuaan sitä. Mutta sanonpahan vaan, että he kuulostivat aivan Puikula-mainokselta.

Puikulat ovat tuttuja jo omasta lapsuudestani, ja voisin sanoa, että olen varmaan maistanut jokaista erilaista Fazerin Puikulaa elämäni aikana. Se on ainakin meille sellainen arjen perusleipä, jota aina tulee ostettua kaupasta. Nyt Puikula-perheeseen on tullut aivan uusi suosikki, ja se on tämä Puikula Pehmeämpi 100Kaura. Se on oikeasti varmaan pehmein leipä, mitä olen ikinä syönyt, ja se on pehmeää vielä parasta ennen -päivän lähestyessäkin.

Pehmeyden salaisuus on siinä, että leipä on leivottu haudutettuun kaurapuuroon. Se pitää leivän tuoreen makuisena ja tuntuisena useammankin päivän. Nimensä mukaisesti 100Kaura on valmistettu kaurasta ja 100Kaura sisältää 6,6% kuitua ja 15g proteiinia 100 grammassa. Leivän jauhoista, jyvistä ja hiutaleista 100% on kotimaista kauraa.  Leipä ei kuitenkaan ole gluteeniton, sillä siinä on käytetty puuron lisäksi myös vehnägluteenia tuomassa pehmeyttä rakenteeseen.

Me ollaan aivan ihastuneita tähän leipään koko perhe, eikä sen ilmestymisen jälkeen ole taidettu edes ostaa muuta leipää kuin tätä. Ainoa miinus mikä leivässä on, on sen pieni pakkauskoko: meidän perheellä pussi loppuu heti aamupalan aikana. Voitteko siis pliis muutkin maistaa 100Kauraa ja toivoa tähän isompaa pakkauskokoa, niin jospa sellainen saataisiin. Puikuloitahan on vaikka kuinka paljon erilaisia, mutta tämän herkun tunnistaa söpöstä kelta-valkoraidallisesta pussista kaupoissa!

Mä uskon, että me tullaan syömään yhdessä iltapalaa vielä sittenkin kun ollaan vanhoja ja ryppyisiä, ja meillä on kaikki päivät aikaa toisillemme. Me tykätään yhteisistä tavoista, ja tämä on yksi ihanimmista yhteisistä tavoista, joita meillä on. Siksi haluan pitää siitä kiinni nyt ja aina!

Joko olette ehtineet maistamaan tätä herkkua? Syöttekö te iltapalaa yhdessä puolison kanssa? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

Tofu. Siinäpä sellainen ruoka-aine, jota aika harvoin on tullut valittua omaan ostoskärryyn kaupasta, vaikka paljon kasvisvaihtoehtoja suosinkin. Syy sille on ollut se, että en ole osannut valmistaa sitä oikein. Muistan lapsuudestani vaan, että jos joku tarjosi tofua, se yleensä maistui kumimaiselle, tai siis koostumus oli kumimainen ja makua ei juurikaan ollut. Ja voi olla, että mun lisäksi ainakin silloin oli monia muitakin, jotka eivät osanneet valmistaa sitä oikein. Muistan, että Tofua syötiin myös silloin, kun asuin vielä äidin kanssa. Silloinkin lopputulos oli aina sama: mauton ja kumimainen. Siksi mä halusinkin vähän haastaa itseäni, ja lähdin mukaan tähän SoFinen kaupalliseen yhteistyöhön testailemaan luomu tofuja.

Tofu on tosissaan itsessään aika mautonta, siksi se onkin loistava paletti mille tahansa maulle. Tämän kokemuksen myötä tiedän, että tofun onnistuneessa valmistuksessa tärkeimmät seikat ovat sen kuivaus, paistaminen rapeaksi sekä maustaminen. Näin välttyy siltä kumimaiselta ja mauttomalta kokemukselta. Vaikka meille aikuisille se ”mauttomuus” on pahin juttu ruuassa, monet lapset tykkäävät siitä, että tofussa on niin mieto maku.

Tofun valmistuksessa on muutama kriittisen tärkeä vaihe:

1. Ensin tofu leikataan pieniksi paloiksi ja kuivataan kahden talouspaperipalan välissä. Neste puristellaan pois ja vaihdetaan talouspaperit tai astiapyyhe kuiviin niin kauan, kunnes tofu on kuivaa (pinta tuntuu kuivalta). Rakas inspiraation ja elämänviisauksien lähteeni Pinterest neuvoo kuivaamaan tofupaloja vähintään puoli tuntia, ja pitämään painona painavia kirjoja (kirjan ja paperin/astiapyyhkeen väliin voi laittaa vaikkapa leikkuulaudan, niin kirja ei kastu ja/tai ala tuoksua tofulta).

2. Koska tofu ei maistu miltään, siihen on saatava makua. Marinointi on paras tapa maustaa tofu. SoFinen Luomu Tofujen joukosta löytyy sekä maustamattomia että marinoituja vaihtoehtoja.

3. Tofu paistetaan öljyssä. Pannun on oltava todella kuuma ja tofun pinnan kuiva, jotta tofusta tulee rapeaa, eikä kumimaista. Myös tähän löytyi lisäohjeena, että extra rapsakan lopputuloksen toivossa kannattaa lisätä tofupalojen pintaan hieman maissitärkkelystä. Testasin, ja TOIMII!

4. Jos kaikki kolme ylläolevaa vinkkiä tuntuivat liian hankalilta, unohda ne kokonaan, ja kokeile ennemmin SoFine Tofu A’la Minute -kuutioita, jotka ovat valmiiksi marinoituja ja esikypsennettyjä. Niiden kanssa pääsee siis suoraan kokkaamaan.

Me syödään nykyään paljon enemmän kasvisruokaa kuin vaikkapa kolme vuotta sitten. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, ja se on lähtenyt ihan siitä, että ollaan kokeiltu ihan uudenlaisia reseptejä ja tuotteita. Joitakin raaka-aineita ollaan yritetty ”korvata” kasvisvaihtoehdoilla, mutta ollaan huomattu, että parhaita ovat ne kasvisruoka-vaihtoehdot, jotka ihan itsessään ovat niin herkullisia, ettei niiden tarvitse ”korvata” mitään. Mä rakastan kokeilla uusia kasvisruokareseptejä, ja mulle yksi parhaista lähteistä siihen on juurikin aiemmin mainitsemani Pinterest. Sieltä löydän vinkit uusien raaka-aineiden käsittelyyn ja parhaisiin resepteihin.

Me aiotaan jatkaa edelleen tällä samalla tyylillä kuin nytkin, että aina kun se tuntuu hyvältä, valitaan kaupasta kasvisvaihtoehto. Ei pakoteta eikä kielletä itseltämme mitään, vaan mennään hyvällä fiiliksellä. Se toimii meillä, ja se on saanut meidät syömään maapallon kannalta huomattavasti kestävämmin kuin silloin 3 vuotta sitten, kun vasta alettiin pyrkiä yhteen kasvisruokapäivään. Nykyisin meillä ei ole mitään kasvisruokapäiviä viikossa, on vain paljon kasvisruokaa sekä lounaalla että päivällisellä, mutta ei ihan joka päivä.

Nyt mä jaan teille kaksi ihanaa reseptiä, joihin alunperin löysin inspiraation Pinterestistä, mutta joita muokkasin hieman sen perusteella, mitä meiltä löytyi kotoa. Toinen resepti on vegaaninen ja toinen on lakto-ovo-vegetaarinen ja lasten makuun.

Tähti-Nugetit Tofusta (neljälle lapselle tai kahdelle aikuiselle)

3 pakettia SoFine Luomu Tofu Natural  maustamatonta tofua

2 kananmunaa

2rkl vehnäjauhoja

1-2 dl pankojauhoja

1tl  suolaa

1tl mustapippuria

2tl pizzamaustetta tai muuta yrttimaustetta

Aloita valuttamalla nesteet tofusta ja leikkaamalla tofupalat kolmeksi yhtä suureksi viipaleeksi. Lopputuloksena siis yhdeksän viipaletta. Kuivaa tofupaloja mielellään n. puoli tuntia ylempänä olevan ohjeen mukaan. Leikkaa tofupaloista tähti-piparkakkumuotilla (tai muulla haluamallasi muotilla) tähtiä, ja leikkaa jäljelle jäävät palat sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Ota esiin kolme lautasta. Ekalle lautaselle 2rkl vehnäjauhoja. Tokalle lautaselle 2 munaa rakenne rikottuna. Kolmannelle lautaselle pankojauhot ja mausteet hyvin sekoitettuna.

Pyörittele tofun palat ensin kauttaaltaan vehnäjauhossa, sitten munassa ja sitten pankojauho-mausteseoksessa. Kun kaikki palat näyttävät raaoilta nugeteilta, paista ne öljyssä kuumalla pannulla kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita. Tarjoile esim. vihannesten ja vaikkapa riisin kanssa. Kaveriksi sopii vanha kunnon ketsuppi! Meidän lapsille tämä oli ihan hitti.

Valkosipulinen Tofu Sticky Sauce (2 annosta)

2 pakettia SoFine Luomu Tofu Inkivääri-Valkosipulia

1 punasipuli

1/2 punainen chili

5 valkosipulinkynttä

1dl soijaa

1rkl vaahterasiirappia tai ruokosokeria

1tl srirachaa

1tl inkivääriä tai inkivääritahnaa

2 kevätsipulia

2 hengen annos riisiä

seesamiöljyä (tai jotain muuta ruokaöljyä paistamiseen)

seesaminsiemeniä paahdettuna

1rkl maissitärkkelystä

Aloita valuttamalla nesteet & marinadit tofusta talteen (kannattaa lisätä annokseen myöhemmin tuomaan lisämakua) ja kuutioimalla tofu pieniksi kuutioiksi. Kuivaa ylläolevan ohjeen mukaan. Valmista sillä aikaa sticky sauce: sekoita soija, sriracha, vaahterasiirappi ja inkivääri. Pilko chilit, punasipuli ja valkosipuli pieneksi. Laita 1rkl maissitärkkelystä lautaselle ja pyörittele tofukuutiot siinä. Lisää pannulle seesamiöljy. Paista tofukuutioita seesamiöljyssä, kunnes ne vähän rapsakoituvat ja saavat väriä. Lisää sitten valkosipuli, chili ja punasipuli. Pilko samalla kevätsipulit pieneksi. Lisää pannulle kastikeainekset, ja sekoittele, kunnes kastikkeesta on tullut tahmaista ja täyteläistä. Tarjoile riisin ja kevätsipulin kanssa. Tähän sopisi hyvin myös tuoresalaatti kaveriksi!

KILPAILU: VOITA 30€ ARVOINEN SOFINE-LAHJAKORTTI!

Miten te saatte tofun maistumaan lapsille tai itsellenne? Kommentoi ja voita 30€ arvoinen SoFine-lahjakortti! Osallistumisaikaa on 5.2. klo 23:59 asti ja tarkemmat säännöt ja tiedot arvontaan löydätte TÄÄLTÄ.

Mä haluan oppia tofusta lisää ja olen tosi iloinen, että pääsin testaamaan sitä. Jakakaa ihmeessä teidän lemppari tofureseptejä, niin pääsen kokeilemaan lisää!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Food Market Herkun kanssa.

Me ollaan oltu vanhempia seitsemän ja puoli vuotta, ja kokeiltu näiden vuosien aikana aika todella monenlaisia eri tapoja hoitaa viikon ruokaostokset. Ollaan kokeiltu tilata niitä netistä, käydä joka päivä kaupassa, käydä pari kertaa kaupassa, tehdä viikon ostokset kerralla, kirjoittaa kattava ostoslista, mennä ilman ostoslistaa. Ekoina vuosina käytiin kaupassa julkisilla ja vaunuilla, nyt ollaan jo pian neljän vuoden ajan nautittu siitä luksuksesta, että päästään autolla kauppaan.

Joskus käydään kaupassa Oton etäpäivinä vain yhden lapsen kanssa ennen kuin haetaan isommat lapset eftiksestä ja päiväkodista. Se on ihanan rauhallista. Ja silloin harvoin, kun mun äiti on meillä tai lapset ovat yökylässä Oton perheen luona, me päästään kahdestaan kauppaan. Se vasta luksusta onkin! Mutta kaikkein useimmin me tehdään niin, että käydään lasten kanssa ruokakaupassa, ja pyritään tekemään ostokset viikoksi eteenpäin kerrallaan. Ja arvatkaa mitä: vaikka onkin luksusta käydä kaupassa aikuisten kesken, kaupassa käyminen voi olla aika hauskaa lastenkin kanssa silloin kun olosuhteet ja asenne on kohdillaan. Aina niin ei ole, mutta silloin kun on, se on tosi kivaa yhteistä tekemistä.

Mun mielestä on tärkeää ottaa lapset mukaan kauppaan ja perheen yhteiseen päätöksentekoon sopivissa määrin. En laittaisi näin pieniä kirjoittamaan koko viikon ostoslistaa, mutta he itse ilahtuvat kun saavat valita esim. yhden toiveruuan ja sen, mitä leipää ostetaan. Kaupassa käydessä lapset oppivat terveellisten ruokaostosten lisäksi myös sitä, paljonko mikäkin kaupassa maksaa. On tärkeää oppia rahan arvo. Tässä kaupallisessa yhteistyöpostauksessa te pääsette meidän perheen mukaan ruokakauppaan!

Mulle henkilökohtaisesti on iso juttu se, että kauppa, jossa käydään on viihtyisä. Ruokakauppa voi olla myös visuaalisesti miellyttävä, jopa kaunis. Helsingin keskustan Food Market Herkku on takuulla Suomen kaunein ruokakauppa, ja siellä ollessa on vähän sama fiilis kun ulkomailla kun pääsee ruokakauppaan: siellä on niin upean näköistä ja paljon kaikkea jännää ja kivaa ihmeteltävää. Valikoima on kansainvälistä tasoa, vaikka ne kaikki suomalaiset perusjututkin sieltä toki löytyvät niitä kaipaaville.

Parasta on mennä kauppaan lasten kanssa silloin, kun kenelläkään ei ole nälkä eikä kiire. Meille tällainen hetki voi olla esim. lauantai-aamupäivä tai sunnuntai. Tärkeää on myös, ettei lapsilla ole kuuma tai inhottava olla. Näin talviaikaan viikon ostoksia tehdessä on ihan hyvä ottaa ne kuumat talvitakit pois, koska kaupassa kestää yleensä sen verran kauan, että takissa ehtii tulla kuuma. Välillä kauppaan on kuitenkin pakko mennä myös ”huonoon” aikaan ja arkipäivinä. Silloin lapsia voi auttaa jaksamaan esim. nappaamalla banaanin Food Market Herkun korista, josta niitä saa ottaa lapsille ilmaiseksi. Toinen hyvä apukeino on tietysti ylläolevassa kuvassakin näkyvä ”kaukoputki”. Eli siis tyhjä vihannespussirulla, joita kaupasta yleensä aina löytyy.

Tehdään yleensä hyvä ostoslista, johon on ideoitu seuraavan viikon ruuat ja listattu tarvittavat muut ainekset aamu-, väli- ja iltapaloihin. Me ei noudateta listaa orjallisesti, eli jos kaupassa alkaakin tehdä mieli jotain tiettyä, niin saatetaan kyllä ostaa sellaisiakin juttuja. Lista kuitenkin helpottaa kaupassakäyntiä tosi paljon, kun ei tarvitse alkaa siellä enää miettimään, että mitäs me ensi viikolla syötäisiin.

Lapsille ostosreissusta tulee hauska siinä vaiheessa, kun he saavat osallistua sekä ainesten etsimiseen ja punnitsemiseen, että myös valintaan. Meillä ei esimerkiksi ostoslistassa lue, että kilo banaaneja ja kilo mandariinia, vaan siellä lukee ”hedelmiä”. Lapset saavat osallistua siihen, mitä hedelmiä valitaan. Yleensä ostetaan suurempi määrä perus-hedelmiä jotka varmasti uppoavat, ja he saavat myös valita jokainen yhden uuden ”kummallisen” hedelmän, joita maistetaan. Se on lapsille hauska seikkailu! Ja siis oikeasti, vaikka tätä tapaa jatkaa viikkojen ja kuukausien ajan kolmen lapsen kanssa, niitä ”kummallisia” hedelmiä vaan löytyy! Food Market Herkussa on todella kattava valikoima vähän eksoottisempia ja jännempiä hedelmiä maisteltavaksi. Food Market Herkku tekee myös yhteistyötä Satokausikalenterin kanssa, ja siellä onkin ihanasti nostettu esiin satokauden parhaita hedelmiä ja vihanneksia.

Leipä- ja hedelmäosaston jälkeen Food Market Herkussa tulevat ihanat tuoretiskit ja Herkun omat valmisruuat. Mä en ollenkaan häpeä myöntää, että varsinkin omissa lounaissani tykkään usein mennä sieltä, missä aita on matalin: eli valita jotain terveellistä, helppoa ja hyvää valmisurokaa. Food Market Herkussa on kattava valikoima paikan päällä valmistettuja tuorepuuroja, keittoja, smoothieita ja salaatteja. Mun uudet lempparit valmiista ruuista on huippukokkien ideoimat Chefs in season annokset ja tuoreet Poke Bowlit esim. lohella tai jättiravuilla. Mä olen tarkka siitä, että syödään terveellistä, värikästä ja ravintorikasta ruokaa. Mulle on tärkeää se, että vaikka välillä menisikin helpoimman kautta, senkin voi tehdä hyvinvointia edistäen ja mahdollisimman terveellisten vaihtoehtojen kautta. 

Tykätään usein jättää kauppapäivän iltaruoka mielitekojen varaan, ja valita jotain mahdollisimman iisiä. Yksi hyvä vaihtoehto siihen on Food Market Herkun omat Meal Prepsit, jotka ovat kuulemma olleet todella suosittuja. Puolivalmiit Preps -annokset ovat ”valmis ateria kahdelle” ja niitä löytyy niin kala-, kasvis- kuin lihavaihtoehtoinakin. Me ollaan testattu esim. aivan älyttömän herkullista Scampi Tom Yamia, jossa on siis valmiit tuoreet ainekset, joita paistetaan 5-7 minuuttia pannulla, ja valmista tulee. Kaikki Preps-annokset ovat valmiita joko pannulla itse paistettavaksi, tai uunissa 20-30min paistettavaksi. 

Meidän 5 hengen perheelle riittää hyvin, kun ostaa kaksi kahden hengen annosta. Tällöin ravintolatasoisen tuoreen ruuan annoshinta jää melko pieneksi, kun prepsien hinnat ovat siinä 10€ molemmin puolin. Ja jos itse lähtisi samoista aineksista valmistamaan 5 hengen Scampi Tom Yam -ateriaa, hinta olisi paljon korkeampi, kun esim. kaikki mausteetkin pitäisi ostaa erikseen. Meal prepsit ovat tosi helppo tapa tuoda vaihtelua arkiruokiin helposti, ja ne ovat takuulla hyviä ja täynnä terveellisiä kasviksia. 

Mä ostan aina kalan tuoreena tiskistä. Kiireisimpinä päivinä Food Market Herkun kalatiskillä voi olla aika paljon jonoa. Siihen auttaa Suomen kätevin jonotussysteemi: vuoronumerojonoon voi liittyä puhelimella Herkun nettisivuilta (kirjautumatta yhdellä klikkauksella) vaikka jo ajomatkalla kauppaan, ja jonotustilannetta voi seurata omasta puhelimesta, ja mennä tiskille vasta sitten kun on oma vuoro. Ihan super kätevää! Näin me tehtiin esimerkiksi jouluaaton aattona, jolloin jonossa oli 97 ihmistä ennen meitä kun ajomatkalla liityin jonoon. Ei jouduttu jonottamaan minuuttiakaan, vaan käveltiin tiskille suoraan omalla vuorolla. Varsinkin lasten kanssa kaupassa käydessä mä arvostan tätä ominaisuutta ihan älyttömästi, sillä paikallaan seisominen keskellä kauppareissua ei ole välttämättä sitä lasten mielipuuhaa.

Kuten kuvista näette, osan kauppareissusta taapero istui kärryissä kivasti, osan ajasta hän oli sylissä ja osan ajasta hän juoksenteli kaupassa ja metsästettiin häntä hikikarpalot otsalla. Hän on juuri nyt sellaisessa vaiheessa, että kärryissä istuminen viikon ruokaostosten tekemisen ajan ei vaan onnistu, ellei sitten halua lahjoittaa kaupalliselle ihmisiä kuulosuojaimia. Mä ymmärrän sen hyvin, koska onhan tuollaisen vauhdikkaan ja uteliaan karvan alle kaksivuotiaan mielestä kärryissä istuminen vähintäänkin maailman tylsintä.

Tällä hetkellä kaupassakäynti taaperon kanssa vaatii siis ostoslistan ja hyvän asenteen lisäksi meiltä vanhemmilta lehmän hermoja ja nopeita jalkoja. Mutta selvitään. Tämä on vain vaihe, ja kun sitkeästi käydään kaupassa yhdessä, hänkin oppii siihen ihan samalla tavalla kuin meidän isot ja avuliaat 5- ja 7-vuotiaat kauppa-apulaiset ovat oppineet. Taapero rakastaa kauppaleikkiä kotona, joten usko on vahva, että pian kaupassakäynti taas vähän rauhoittuu. Mä en halua itse turvautua siihen, mitä nykyään usein näkee: että lapset istuvat rattaissa tai kärryissä puhelin kourassa piirrettyjä katsoen. Vaikka tämä vaatii enemmän vaivaa ja hermoja, uskon, että tämä on hyvä keino yhdessä taaperon kanssa harjoitella kaupassa käymistä.

Tämä kauppareissu suoritettiin lasten herkkupäivänä, joten he saivat valita lopuksi itselleen pienet pussilliset karkkia Herkun irtokarkkivalikoimasta. Koko kauppareissu kesti suunnilleen 45 minuuttia, ja viikon ruuat saatiin ostettua. Sitten ajettiin kotiin ja syötiin jättirapuja ruuaksi. Sellainen kauppareissu meillä. Mukava ja viihtyisä, vaikka välillä pienimmän kanssa hieman stressaavakin. Silloin kun joku tuo lisähaastetta kaupassakäyntiin, on vieläkin tärkeämpää, että miljöö on viihtyisä ja hyviä ja terveellisiä valintoja on helppo tehdä. Food Market Herkussa se toteutuu 100%.

Millaisia teidän perheen kauppareissut ovat? Tykkäättekö käydä kaupassa listan kanssa vai ilman? Mikä on paras kauppapäivä viikosta?

Kuten kirjoitinkin jo aiemmin, me ei vietetä jouluaattoa kotona. Tehdään silti lähes kaikki samat jouluruuat kuin muinakin vuosina, koska ollaan kuitenkin muina päivinä kotona, ja tapanina mun täti perheineen tulee meille syömään. Silloin tarjoillaan kunnon joulumenu. Mä oon saanut postaustoiveita instassa ja myös täällä blogissa meidän joulumenusta, ja siksi halusin jakaa meidän joulumenun ja vielä muutaman reseptivinkin jouluaatoksi.

ALKUPALAT

Tuoresalaatti (tätä ei olla vielä päätetty) 

Graavilohi (valmiiksi graavattu)

Mäti + smetana + punasipuli 

Sienisalaatti (käytän tätä ohjetta vähän sovellettuna, lisään ripauksen sitruunamehua enkä liota sieniä yön yli)

Savuporoterriini (ohje täällä, tosin me tehdään aina ilman pikkelssivihanneksia ja ilman suolakurkkuja terriinissä)

Rosolli sillillä (valmiina)

LÄMPIMÄT RUUAT

Kinkku mummun perinteisellä hunaja-sinappi-korppujauho-kuorrutuksella (Dijon-sinappia, juoksevaa hunajaa ja korppujauhoa, kuorrutukseen 1 osa Dijonia & 1 osa hunajaa)

Bataatti-pekaanipähkinä-vuohenjuustolaatikko (ohje täällä)

Imelletty perunalaatikko mummun perinteisellä reseptillä (suunnilleen vastaava resepti esim. täällä)

Lanttulaatikko mummun perinteisellä reseptillä (lähes vastaava resepti esim. täällä)

Oululainen hernetuuvinki mun mummun reseptillä (suunnilleen vastaava täällä)

JÄLKIRUOAT

Juustolautanen, keksilajitelma & viikunahillo

Piparihyydykekakku glögikastikkeella (ohje TÄÄLLÄ) tai päärynäpiirakka (ohje täällä, kaupallinen yhteistyö)

Pipareita

Tänä vuonna ollaan jätetty porkkanalaatikko pois, koska sitä niin usein jää paljon jäljelle. Se ei ole kenenkään erityinen suosikki, vaan sitä on vaan aina tehty, koska sitä on vaan aina tehty. Yritetään vähentää ruokahävikkiä jatkuvasti, eikä joulu ole mikään syy tehdä enempää ruokaa kuin oikeasti tarvitsee.

Näitä meidän ruokia ruokailee täällä koko meidän perhe, mun äiti, sekä mun tädin viisihenkinen perhe, eli iso ruokamäärä on perusteltu. Me puputetaan näitä samoja pöperöitä ainakin sinne 27. päivä asti, jolloin ne varmaan jo loppuvatkin. Joulussa parasta on lasten ilon ja yhdessäolon lisäksi se, että voi vaan ottaa rennosti ja lämmittää aina ruokaa kun tulee nälkä, eikä tarvitse kokata. Toki silloin tapaninpäivänä me tehdään uusi salaatti ja varmaan haetaan kaupasta tuoreet kala ja mäti, koska niitä ei voi ostaa/säilyttää kovin isoa satsia kerralla.

Mä olen aika tyytyväinen tästä joulumenusta, se on meidän näköinen ja makuinen, ja yhdistelee sopivasti uutta ja vanhaa. Kaikki rakkaat herkut on tallella, ja kaverina uudempia lemppareita. Jouluaatoksi viedään mukana laatikoita, ja kaikki muut löytyykin valmiina paikan päältä. En malta odottaa aaton varmasti super mieletöntä ja runsasta alkupalapöytää, joka varmasti varastaa kaiken mun huomion muilta herkuilta.

Mikä on teidän lemppari jouluruoka? Entäs mitä ette ikinä ottaisi omaan joulupöytään? 

Tällä viikolla saatiin vihdoinkin tehtyä piparkakkutalo! Se tuli perhejoulukalenterin luukusta tehtäväksi jo viime viikonloppuna, mutta meillä oli viikonloppuna sen verran paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että piparkakkutalo vaan jäi. Maanantaina illalla tuli inspiraatio ja piirsin kaavat talolle ihan omasta päästä. Halusin päästä helpolla, ja siksi käytin A4-paperin kapeamman sivun mittaa talon sivuseinien korkeutena ja A4-paperin leveämmän sivun mittaa talon korkeutena. Ei tarvinnut ihan niin paljon mittailla, kun tein sillä tavalla. Lisäksi suunnittelin kuistin, ovet ja savupiipun, sekä tietty ikkunat ja katon. Savupiipusta tuli ihan jättimäinen, en tiedä mitä oikein ajattelin, heh! Mutta ainakin sinne sai sitten paljon hienoa savua (eli hattaraa).

Me valmistettiin talo lasten kanssa ihan tavallisesta kaupan piparitaikinasta, ja mä tein sillä tavalla, että kaulin taikinalevyt jo valmiiksi leivinpaperin päällä, jolloin isoja osia ei tarvinnut raakana yrittää siirrellä, vaan siirsi vain leivinpaperin sitten uuninpellille. Mulla kerkesi lopputaikina jo vähän kuivahtaa siinä kun kesti niin kauan, mutta lisäsin puoli teelusikallista ruokaöljyä mun käsien kautta taikinaköntsään niin johan notkistui.

Ikkunoihin käytettiin tänäkin vuonna murskattuja muumitikkareita, koska se on sopivan helppoa ja mukavaa. Olin ihan unohtanut sen teiltä saadun vinkin, että viinikumikarkeista saisi hyvät ikkunat myös, eikä tarvitsisi edes murskata! Mutta ensi vuonna pakko varmaan kokeilla sitä sitten, jos vaan satun muistamaan.

Kasattiin talon osat yhteen keskiviikkona illalla Oton kanssa. Käytettiin kasaamiseen sulatettua sokeria, koska se on sopivan tymäkkä liima, jolla kaikki varmasti kiinnittyy hyvin toisiinsa. Huomattiin samalla, että mun tekemä alusta oli jälleen kerran melko pieni, ja talo mahtui siihen vain juuri ja juuri. Mutta onneksi kuitenkin mahtui! Olin lisäksi suunnitellut osat niin, että ne eivät ole liian leveitä meidän paistinpannulle, vaan ne pystyi painamaan suoraan kerralla sulaan sokeriin pannulle. Pannun halkaisija on 28cm meillä, ja levein osa oli 27cm, mahtui siis juuri sopivasti, eikä tarvinnut ollenkaan kikkailla.

Me käytettiin talon koristeluun sokerikuorrutetta ja ranskanpastilleja, sekä aitoja että S-kaupan oman merkin, niin sai vähän värivaihtelua. Mä tein sokerikuorrutetta itse, ja lisäksi käytettiin myös valmista. Mulla ei ollut vaan tarpeeksi jämäkkää pursotinpussia, ja siksi koristelu sillä omatekoisella oli vähän haastavaa. Toki en muutenkaan ole niin hirveän vakaa koristelija, vaan tuollaista vähän reppanaa söheröä mulla tulee aina. Mutta se on just hyvä tyyli mulle!

Koristeltiin talo yhdessä isompien lasten kanssa, ja taapero koristeli sitten irtopipareita. Mä tein talon etupuolen katon ja kuistin katon, sekä savupiipun kaksi sivua. Muuten lapset saivat koristella mielensä mukaan, ja tuli aivan älyttömän ihanat ja symppikset koristelut! Meillä ei ole niin nöpönuukaa, vaan juuri tällainen kotitekoinen talo on meille juuri paras.

Jos vertaa viime vuoden taloon, niin on tämä ainakin jo vähän siistimpi! Ja toissavuonna me käytettiin vielä valmista piparkakkutaloa, että siihen nähden tässä on jo huomattavaa edistystä havaittavissa ainakin mun mielestä. Ei valmiissakaan tietty mitään vikaa ole, mutta nämä rakennustaidot karttuvat vain harjoittelemalla. Ehkä ensi vuonna muistuu taas pari loistavaa vinkkiä vielä mieleen (joita listasitte ihanasti viime vuonna), ja tehdään joku ihan överi prinsessalinna.

Ihanaa päivää kaikille <3

PS: Neljä yötä jouluun, OMG! Tänä aamuna mekin herätään ennen kukonlaulua, sillä mennään juhlimaan esikoisen joulujuhlaa. <3