Havahduin tässä siihen, että tätä vuotta ei ole enää montaa kuukautta jäljellä. Meidän taapero aloittaa päivähoidossa ensi vuoden alussa, joten näitä meidän yhteisiä kotipäiviä on luvassa enää muutaman kuukauden ajan. Kuinka haikeaa on ajatella, että tämä aika on mennyt näin nopeasti. Vastahan me odoteltiin malttamattomina rakenneultraa ja tunnusteltiin hentoisia vauvan liikkeitä. Tai no, vasta ja vasta. Siitä on kaksi vuotta.

Vaikka tämä syksy mennään aikataulujen kanssa aivan äärirajoilla, se  ei haittaa. Nämä päivät taaperon kanssa on vaan niin arvokkaita. On ihan mieletöntä seurata kuinka hän kasvaa ja kehittyy ihan silmissä, ja oppii joka päivä uutta. Taaperon maailma on niin mahtava ja se, että sitä saa seurata aitiopaikalta on suuri etuoikeus. Niin upeaa, että meillä on mahdollisuus viettää nämä päivät yhdessä. Onneksi ensi vuonnakin meille jää paljon yhteistä aikaa, sillä hän aloittaa päivähoidon vain kolmena päivänä viikossa. Kolmen hoitopäivän lisäksi viikkoon jää siis neljä kotipäivää.

Mä voin vaan kuvitella, miten paljon saan sitten aikaan kolmena kokonaisena, päiväsaikaan tapahtuvana työpäivänä, kun olen tottunut tekemään ihan kaiken vasta viimeiseksi illalla väsyneenä, tai aikaisin aamulla ennen kun kaikki muut ovat heränneet. Se tuntuu jotenkin ihan utopistiselta ajatuksenakin, että sitten saan tehdä töitä silloin kun kaikki muutkin, ja mulle jää ainakin joitakin iltoja viikosta kokonaan vapaaksi. Siihen asti kuitenkin näillä mennään, ja nautitaan tästä ajasta ihan täysillä. Vaikka odotan rauhallisia työskentelyhetkiä innolla, en toisaalta haluaisi luopua näistä päivistä, joita me taaperon kanssa vietetään. Onneksi 3/4-jako mahdollistaa molemmat.

Mun ei oikeastaan edes pitänyt puhua omista töistäni mitään, vaan keskittyä siihen, miten ihania nämä päivät yhdessä on. Mun työt kuitenkin linkittyy olennaisesti siihen, miksi ylipäätään pystyn olemaan taaperon kanssa kotona siihen asti, että hän on kaksivuotias, ja siihen, miksi hän menee jossain vaiheessa hoitoon. Mulla ei ole mitään mielipidettä siitä, kuinka pitkään lapsen kanssa pitäisi tai ei pitäisi olla kotona, sillä jokaisella perheellä on omat tilanteensa ja omat mahdollisuutensa. Eikä se asia kuulukaan kenellekään muulle, kuin sille perheelle ketä se koskee. Olen kuitenkin kiitollinen ja onnellinen siitä, että me pystytään tekemään meille sopiva ratkaisu, sillä se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Kaikilla ei edes ole mahdollisuutta valita, vaan töihin on palattava, vaikka halua olla kotona löytyisi, tai sitten töitä ei löydy vaikka haluaisi jo muutakin kuin olla kotona. Kunnioitetaan siis jokainen toistemme ratkaisuja, ja keskitetään voimavarat omien ratkaisujemme pohdiskeluun.

Meidän taapero puhuu ihan hulluna, ja mun lempilauseita hänen suustaan ovat ”ollaan yhessä”, ”tule mukaan” ja ”äitin kainaloon”. Ehkä ne kertovatkin omaa tarinaansa siitä, mitä me päivisin tehdään. Ollaan paljon sohvalla tai lattialla yhdessä kainalokkain, luetaan kirjoja, ihmetellään maailmaa ja lasketaan varpaita. Me tykätään myös piirtää paljon yhdessä. Kotona olon kaveriksi myös mennään paljon yhdessä, ja taapero tulee aina mun mukaan, minne ikinä menenkin. Hän kulkee mun mukana pressitilaisuuksissa, lounailla, koulutuksissa ja muissa työjutuissa. Eniten me käydään kuitenkin kahdestaan kävelyillä ja leikkipuistossa. Ja hän ottaa aina mut mukaan joka paikkaan, hän tulee ottamaan mua kädestä kiinni, ja sanoo ”tule mukaan äiti!”.

Kaikessa mennään aina hänen ehdoillaan, ja hän tykkää kulkea mun kanssa yhdessä. Tietysti aina kysyn etukäteen, voinko ottaa taaperon mukaan, mikäli tilaisuus on sen luonteinen, että kaikilla ei välttämättä ole pikkutyyppejä mukana. Ja vielä koskaan en ole saanut vastaukseksi mitään muuta kuin: tietenkin voit, ihanaa että hän tulee mukaan piristämään meidän päivää. Se on suuri onni. Ja aina kaikki on mennyt hienosti.

Kuvat on ottanut ihana Jenni Sanssi Big Mamas Home -blogista.

Taaperon kanssa parasta on pysähtyä siihen hetkeen. Siitä voi saada niin paljon irti, kun avaa silmät ja korvat sille kaikelle minkä taapero kokee ehkä ensimmäistä kertaa. Kuinka paljon voi saada irti metromatkasta, kävelystä metsään sadan metrin päähän, tai viiden aukeaman kuvakirjasta, joka on luettu jo sata kertaa. Vielä sadannella kerralla sieltä voi bongata jonkun uuden asian, jonkun josta syntyy uusi oivallus tai topakka keskustelu. Yhtenä päivänä me oltiin aallonmurtajalla tutkimassa kiviä, ja bongattiin vedestä kiven päältä pieni minkki. Vaikka itse podin maailmantuskaa siinä karannutta minkkiä ihmetellessäni, taapero näki jotain uutta. Jotain joka sai hänet kiljumaan onnesta ja hymyilemään niin, että muakin sattui poskiin.

Nämä päivät on ihan uskomattoman arvokkaita, ja olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut viettää samanlaisia päiviä kaikkien kolmen tyttäreni kanssa näinä vuosina. Olen saanut niistä irti niin paljon, ja uskon, että niin ovat hekin. Keväällä meidän arki muuttuu taas, mutta tämän syksyn ajan mä aion ihmetellä jokaista kiveä, jonka taapero poimii, laulaa hänelle Små grodorna vaikka repeatilla jos hän niin toivoo, ja halata ja pussata häntä joka päivä niin monta kertaa kun hän vaan suostuu. Ja niin aion ensi keväänäkin. Kaikkein parasta on olla yhdessä (tai pallomeressä, niinkuin taapero sanoo) <3

Viimeksi kun kirjoittelin arkiruuasta kesällä, sain monia ilahtuneita viestejä ja kommentteja siitä, miten paljon uusia ruokaideoita postauksesta tuli. Nyt ajattelinkin viedä tämän vielä uudelle tasolle, ja esittelen postauksessa nyt 15 meidän lemppari-arkiruokaa. Näistä yhdeksän on täysin uusia reseptejä, joissa en ole täällä aiemmin esitellytkään. Kuusi on vanhoja suosikkeja, joita kaivelin arkistosta, ja joita meillä edelleenkin usein valmistetaan. 15 reseptin joukkoon mahtuu neljä kasvisruokaa, neljä kalaruokaa ja seitsemän broileri-/kanaruokaa. Suurin osa on sellaisia, joita voi helposti muunnella ja heittää sekaan vähän mitä kaapista löytyy. Hävikkiruokaviikon hengessä listasin jokaisen ohjeen kohdalle miten niitä voi varioida, ja kuinka voi hyödyntää edellisten päivien jämiä minkäkin ruuan teossa.

Vaikka hävikkiruokaviikkoa vietetään nyt, pitäisi ihan joka viikko kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon ruokaa ostaa ja kuinka paljon valmistaa. Jokainen suomalainen heittää vuosittain 24 kiloa ruokaa roskiin, ja se on kyllä aivan järjetön määrä. Siis jo puolet siitä on kauheaa, mutta tuo luku oli ainakin mulle todellinen järkytys. Mä haluan omalta osaltani pitää huolen siitä, että ruokaa menee roskiin mahdollisimman vähän.

Tärkein yhdistävä tekijä näissä kaikissa resepteissä on helppous. Toinen yhdistävä tekijä on se, että näistä saa helposti taaperoystävällisiä versioita, kun nappaa vaan minille ruokaa sivuun ennen kuin on lisännyt kaikki mausteet tai maustekastikkeet. Taaperon ruokia maustetaan meillä yrteillä ja suolattomilla mausteilla, ja hän maistelee tosi ennakkoluulottomasti kaikkea.  ja Eipä muuta kuin bon appetit!

Loimulohi-salaatti paahdetuilla parsa- ja kukkakaaleilla (4-6 annosta)

n. 200g loimulohta, parsakaalia, kukkakaalia, 200g kirsikkatomaatteja, pussi jääsalaattia (tai muuta salaattia), kurkkua, punasipulia. (kaaleille marinadiksi vähän soijaa, vähän oliiviöljyä, suola-pippurisekoitusta, liraus hunajaa ja valkosipulinkynsi murskattuna, sekä kevyt 10min paahto uunissa 200 asteessa). Muuten vain pilkkoo lohen ja vihannekset, ja heittää kaikki sekaisin. Päälle balsamicoa. NAM!

Pizzat valmispohjista tai tortilloista (8 pizzaa)

2ps pakastettuja valmispohjia tai 1ps tortilloja pizzapohjiksi, Mutti pizzakastiketta, tomaattipyrettä, 2ps Mozzarella-juustoraastetta + halutut täytteet. Mun pizzaan tuli mm. maissia, tomaattia, kypsää paahdettua broileria, sipulia ja herkkusieniä. Meillä oli kylässä mun äiti ja serkku tätä kuvatessa, ja he tykkäsivät esim. salamisuikaleista, tonnikalasta ja kinkkusuikaleista.  Pizzaan saa helposti käytettyä myös erilaiset pussin pohjat ja muut ylijäämät, niin juustoraasteen kuin kaiken muunkin osalta. Sivele pizzapohjat tomaattikastikkeella ja -pyreellä, ja ripottele päälle haluamasi täytteet. Paista uunissa 250 asteessa 5-7 minuuttia.

Lohi poke bowlit (kaupallinen yhteistyö*) (4 annosta)

Poke bowleja on super helppoa muunnella! Lohen sijaan voi hyvin käyttää muita kaloja tai katkarapuja, härkistä tai vöneriä tai nyhtökauraa, broileria tai vaikka tofua. Vihanneksista voi käyttää just niitä mitä itseltä löytyy, ja riisin sijaan sopii hyvin vaikka kvinoa tai couscous.

Kana-feta-punajuurimakaronisalaatti & muut nopeat kanasalaatit

Yksi meidän lemppari ”arjen helpottajista” on Vuolu-kanasuikaleet, jotka taitavat olla Atrian. Niitä löytyy siis ihan valmisruokahyllystä, mutta ne ei ole mun mielestä valmisruokaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne on siis lähinnä pelkkää lihaa, tosi proteiinipitoisia ja melko vähärasvaisia, ainakin nuo kanasuikaleet siis. Niitä saa ihan vaan suolalla ja pippurilla maustettuna ja fajitas-makuisena ainakin. Me tykätään käyttää niitä joskus juurikin salaateissa tai pizzassa, koska se säästää sen yhden työvaiheen eli kanan paistamisen. Toinen vaihtoehto on käyttää esim edellisena päivänä yli jääneita kanapihvejä salaattiin, tai edellispäivän ylijäämä-pastat tai makaronit.

Kanasalaattiin sopii hyvin salaattijuusto tai fetajuusto, erilaiset makaronit ja pastat, kurkku, kevätsipuli tai punasipuli, erilaiset melonit ja tomaatti. Pastan tilalle sopii loistavasti myös vaikka tortillasipsit tai esim. edellispäivän perunat pilkottuna. Kastikkeena yleensä käytetään vaan balsamicoa tai oliiviöljyä.

Butter Chicken (kaupallinen yhteistyö*)

Butter chicken on mieto intialaistyyppinen ruoka, ja tässä kyseisessä ohjeessa ei ole mitään lisäaineita tai muita, vaan ihan sitä ehtaa itseään. Tämä on intialaistyyppisistä ruuista meidän koko perheen suurin suosikki.

Kana, riisi & Kantarellikastike (4 annosta tai 2 aikuisten ja 4 lasten annosta)

4kpl Broilerinfileepihvejä tai rintafileitä, ja nopeaksi marinadiksi esim. 1 lime, hunajaa, sormisuolaa ja oliiviöljyä, riisiä oman maun mukaan (tai vaikka kaura-riisi-sekoitusta tai ohra-riisi-sekoitusta), 1 litra kanttarelleja, 1 iso keltasipuli, 1prk kuohukermaa tai kaurakermaa, 2dl maitoa tai kasvijuomaa, 2rkl vehnäjauhoja, suolaa, pippuria, voita tai kasviöljyä, tuoretta persiljaa ja ruohosipulia. Vihanneksia oman maun mukaan, esim kurkkua ja tomaattia ja maissia.

Sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita broilerit marinoitumaan suljettuun rasiaan. Yleensä suositellaan ainakin paria tuntia, mutta mä yleensä marinoin niitä vartin tai max. puoli tuntia koska en ehdi kauempaa. Broilerin marinoituessa pese ja pilko kanttarellit. Kuullota sipulit voissa pannulla, ja lisää kanttarellit sekaan. Kun vesi on haihtunut, ripottele päälle vehnäjauhot ja sekoittele hyvin. Kaada sekaan maito ja kuohukerma, sekä mausteet. Paista broilerit ja keitä riisi ohjeen mukaan. Tarjoile vihannesten ja tuoreiden yrttien kanssa.

Tortillat hunajaseesamipaahdetulla juustolla (kaupallinen yhteistyö*) 

Tämä on herkullinen ja lihaton ruoka, joka maistuu hyvin niin meidän lapsille kuin meille aikuisillekin. Hunaja-seesamipaahto antaa niin herkullista ja ihanan erilaista makua tortilloihin!

Kana kermakastikkeessa, riisi & paahdetut broccolinit & kukkakaalit

4kpl Broilerinfileepihvejä tai rintafileitä, ja nopeaksi marinadiksi esim. öljyä, soijaa, mustapippuria, suolaa & hunajaa tai sinappia (tai molempia), ruokakermaa tai kaurakermaa, broccolineille ja kukkakaaleille sama marinadi kuin tuossa ekassa reseptissä, kurkkua ja tomaattia.

Laita ekaksi summanmutikassa marinadin ainekset yhteen, ja marinoi broilereita 15-30min. Pilko ja marinoi kaalit, ja laita uuniin paahtumaan. Paista broilerit, pilko vihannekset ja keitä riisi. Lorauta paistetun kanan joukkoon purkillinen kermaa tai kaurakermaa.

Erilaiset kanawokit riisillä tai nuudelilla

Kaksi meidän viime aikojen lemppariwokkia on värikäs kanawokki nuudelilla/riisillä  ja mustakaali-kesäkurpitsa kanawokki riisillä. Joskus maustan wokit kokonaan itse, ja toisinaan turvaudun valmiisiin wok-kastikkeisiin, koska niidenkin valikoima on viime aikoina parantunut. Esimerkiksi Santa Marialla on uusia lisäaineettomia wok-kastikkeita, joissa on 45% vähemmän suolaa kuin aiemmissa. Wok-kastikettakaan ei ole pakko lurauttaa koko pussillista, vaan jo puolikkaalla pussilla saa makua ruokaan, ja lisäksi voi heittää itse esimerkiksi hunajaa ja chiliä. 

Perus wok: maustamattomia kanasuikaleita, sipulia, kesäkurpitsaa, porkkanaa (paprika käy hyvin myös, ja erilaiset kaalit kuten lehtikaali tai mustakaali). Pilko vihannekset ja poista kaaleista kova lehtiruoti. Wokkaa nopeasti wok-pannulla, ja heitä proteiinin sekaan. Mausta valmiilla wok-kastikkeella, tai itse esim. vähäsuolaisemmalla soijalla, hunajalla, teriyakikastikkeella, seesaminsiemenillä, pippurilla ja tuoreilla yrteillä.

Kesäkurpitsa-broilerilasagne

Tätä reseptiä on super helppoa muunnella vaihtamalla broileri johonkin kasviproteiiniin ja kesäkurpitsa joko lasagnelevyihin tai vaikka levyiksi leikattuun kukkakaaliin.

Nopea katkarapuwokki (kaupallinen yhteistyö*)

Tämä wokki on nopea ja helppo lemppari, joka maistuu myös lapsille. Mausteisen riisin tilalle on helppoa vaihtaa maustamatonta, ja rapujen tilalla voi käyttää hyvin vaikka lohisuikaleita, nyhtökauraa tai mifua. Vihanneksia voi lisätä sen mukaan mitä kaapista löytyy.

Lohi teriyakikastikkeessa & riisi / aasialaistyyppinen uunilohi

Yksi meidän lemppari kalaruuista on uunilohi, jonka voi maustaa helposti joko valmiilla teriyakikastikkeella, tai tekemällä marinadin itse (ks. linkki). Lapset tykkäävät sekä aasialaistyylisestä uunilohesta, että perinteisemmästä kermaisesta versiosta.  Lohen kanssa marinadista keitetty kastike, sekä riisiä tai jotain muuta sen tyylistä. 

Nachos Supreme nyhtökaura (yhteistyö)

Nachos Supreme toimii loistavasti melkeinpä mistä tahansa kasviproteiinista tai lihankorvikkeesta: nyhtökaura, härkis, mifu, vöner tai sitten ihan vaan käyttämällä enemmän papuja niiden tilalta. Siihen on myös helppo heittää kaikki mahdolliset vihannesten jämät, juustoraastepussien loput ja tortillasipsipussin pohjat.

Härkis-tostadat (8kpl)

2pkt Härkistä, srirachaa, creme fraichea, juustoraastetta, avokadoa, tomaattia, paprikaa, sipulia, tortilloja, taco-maustetta. limen mehua.

Levitä tortilloille creme fraichea tai kaura fraichea, sekä juustoraastetta. Paista uunissa 5-10min. Lämmitä maustamaton härkis pannulla ja lisää sekaan tacomauste (tai käytä texmex härkistä).  Pilko vihannekset ja sekoita keskenään, purista joukkoon limemehua. Tarjoile tostadat ikäänkuin tuoreina pizzoina: alimmaiseksi tortilla, päälle härkis, sitten paljon vihanneksia ja lopuksi vähän creme fraichea ja srirachaa. Tätä voi muunnella käyttämällä kaapista löytyviä kastikkeilla ja vaihtamalla härkiksen tilalle vaikka mifun tai

Vöner salaatilla & riisillä & jugurttikastike

vöneriä viipaloituna, riisiä, kurkkua, tomaattia, salaattia, sipulia ja kastike creme fraiche, jugurtti tai majoneesi (tai vegan mayo).

Paista vöner kevyesti pannulla ja keitä riisi. Pilko vihannekset. Simppeli ja herkullinen kastike: kevytmajoneesia tai vegemajoneesia ja sen kanssa sekaisin srirachaa oman maun mukaan. NAM!

Huh, siinäpä oli viisitoista arkiruokaa. Se on paljon se! Lisää ruokaohjeita löydät esimerkiksi TÄSTÄ POSTAUKSESTA. Mä ajattelin, että perjantai olisi tälle hyvä päivä, kun monet tekee viikonloppuna esimerkiksi koko viikon ruokaostokset etukäteen. Mä suosin sitä, että käydään kerta viikkoon isommin kaupassa ja täytetään jääkaappi aivan äärimmilleen. Pari kertaa viikossa sitten täydennellään vihannesten, hedelmien ja leivän osalta, koska ne vaan loppuu aina kesken. Kiinnostaisiko teitä muuten joskus postaus meidän viikon ruokaostoksista? Sellainen voisi olla hauska tehdä. Ja lisäksi musta ois hauska tehdä tällainen samantyyppinen aamupaloista, että mitä kaikkia erilaisia aamupaloja meillä syödään. Kertokaa ihmeessä jos ideat kiinnostavat. Muuten mä toivottelen kaikille loistavaa viikonloppua <3

Elokuun viimeinen päivä vuonna 2018 ja syksyn on aika tulla. Uudenlaista arkea kahden koululaisen kanssa on takana nyt kolme viikkoa. Kaikki on lähtenyt rullaamaan ihan mahtavasti, mutta maanantaina se arki vasta kunnolla alkaa, kun Otto palaa viimeisten isyyslomapäiviensä jälkeen töihin. Tänä kesänä on vaan varmistunut se fiilis yhä enemmän, että just näin me halutaan olla – niin, että molemmat määrittävät itse omat aikataulunsa ja niin, että meillä on vapaus tehdä töitä missä tahansa Suomessa tai maailmalla. Ja joskus se vielä tulee olemaan niin, siitä mä olen varma.

Maanantaina Otto kuitenkin palaa päivätyöhön, ja meillä on edessä työntäyteinen syksy kahden työn, koulun ja kotihoidettavan taaperon, sekä isompien päiväkodin, koulun ja harrastusten kanssa. Uskon, että tämä satumaisen pitkä kesä on antanut meille hurjan hyvät eväät tähän syksyyn. Keväällä on aika katsoa tilannetta uudelleen, ja miettiä jatketaanko tällä tyylillä, vai jääkö Otto opintovapaalle, ja suorittaa opintonsa tiiviimmässä tahdissa.

Oton isyysvapaan aikana mä olen koittanut tehdä päiväsaikaan mahdollisimman paljon töitä varastoon, kun Otto on ollut kuopuksen kanssa. Yritän tällä tavalla antaa itselleni vähän ”etumatkaa” tähän syksyyn, ja helpottaa pian alkavaa arkea. Jatkossa mun työaikaa ovat taas ainoastaan päiväuniajat, illat ja viikonloput (tai vaihtoehtoisesti hyvin aikaiset aamut), joten yhdestäkään etukäteen tehdystä työstä ei todellakaan ole haittaa. Tällä viikolla olen herännyt kolmena aamuna jo kuudelta tekemään töitä, niin olen ehtinyt saada paljon aikaiseksi. Nämä aamutyöt pidän mielessä myös sitten, kun Otto on palannut töihin. Aamujen ollessa jo vähän pidempään hämäriä, taapero on nukkunut jopa kahdeksaan. Kaksi tuntia tehokasta työaikaa omassa yksinäisyydessä aamuisin on ollut ihan mahtava tapa aloittaa päivä.

Lapset ovat olleet innoissaan arjesta: koulusta ja päiväkodista, sekä harrastuksista. Heistä on ollut mahtavaa nähdä kaikkia keitä ei kesällä tullut nähtyä. Me ollaan käyty jo ekassa koulun & eftiksen vanhempainillassa, ja alkaa tuntua, että ollaan jo pikkuhiljaa päästy sisään tähän koululaisen vanhemmuuteen. Kaikki tuntuu sujuvan kivasti, ja kaikki koulun ja eftiksen suunnitelmat retkistä ja tekemisistä kuulostavat mahtavalta.

Syyskuu on yksi mun lempparikuukausista, koska silloin on sekä mun että esikoisen synttärit, ja meidän kihlajaispäivä ja myös mun äidin synttärit. Lisäksi nähtävästi puolella lasten kavereista on myös synttärit syyskuussa, sillä meillä on ensi viikolla NELJÄT eri kaverisynttärit, joille lapset on kutsuttu. Juhlien täyteinen kuukausi on siis ehdottomasti tiedossa, mutta haitanneeko tuo mitään. Mikä olisikaan parempi tapa hypätä täysillä arkeen, kuin viettää koko kuukausi juhlien parissa!

Esikoisen synttäreiden teema on jo päätetty, ja pian pitää aloittaa jo järjestelytkin. Mä en pidä mitään juhlia, mutta eiköhän me tänä vuonna päästä ainakin treffeille Oton kanssa synttäreiden kunniaksi. Odotan sitä jo innolla.

Nyt ei kuitenkaan hypätä asioiden edelle, vaan nautitaan tästä upeasta alkusyksyn viikonlopusta, jonka aikana meillä on tiedossa leffailta lasten kanssa, ystävien tuparit huomenna ja brunssi Oton perheen kanssa sunnuntaina. Kuulostaa mun korvaan aika unelmaviikonlopulta meidän perheelle <3

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, ja kiitos ihanista viesteistä ja kommenteista, joita olette tällä(kin) viikolla laittaneet. Te ootte kultaa <3 

Vihdoin on tullut aika palata kysymyspostauksen kysymyksiin! Hirmuisen suuret pahoittelut pitkästä tauosta vastauksissa, moni on ehtinyt kysellä niiden perään. Ekat vastaukset julkaistiin videolla YouTubessa, ja niitä piti seurata toinen video-osa, mutta nyt kävi niin, että vastaukset tulevat kirjallisena. Ollaan vastattu Oton kanssa kysymyksiin yhtä aikaa, erillisissä tiedostoissa jotka on liitetty yhteen. Eli ei nähty toistemme vastauksia ollenkaan! 

Millaista elämää teillä olisi ilman lapsia tai jos lapset olisi vasta harkinnassa.? Missä asuisitte, millaista arki olisi ja mitä tekisitte kahdestaan ym? Osaisitteko kuvitella?

Iina: Tosi vaikea kuvitella! En tiedä oltaisiinko me edes yhdessä tänä päivänä jos ei oltaisi saatu esikoista, koska kaikki se hyvä mitä elämässä tänä päivänä on, me ollaan luotu yhdessä, tietäen että meistä tulee perhe. Voi olla, että ei oltaisi yhdessä, ja oltaisiin vielä nykyäänkin ihan pihalla, että mitä edes halutaan tehdä elämässä. Tai sitten ei. Mut tällanen tosi hypoteettinen, että jos oltaisiin yhdessä ja taloudellinen tilanne olisi samanlainen kuin nyt, niin me varmaan asuttaisiin jossain ihanassa kaksiossa  tai kolmiossa ihan ydinkeskustassa, tehtäisiin sikana töitä, matkusteltaisiin kaikki lomat ja syötäisiin paljon ulkona. Ja mulla olis ihan järjetön vauvakuume.

Otto: Tähän kysymykseen on oikeastaan mahdotonta vastata. Olen aina ollut huono jossittelemaan, ja kun lapset on se syy miksi me oikeasti löysimme toisemme, en osaa yhtään sanoa missä oltaisiin, tai oltaisiinko edes.

Millaisia rahankäyttäjiä olette? Säästeliäitä vai tuhlailevia?

Iina: Sekä että. Me käytetään surutta rahaa tärkeinä pitämiimme asioihin, kuten ruokaan, kokemuksiin, lapsiin ja matkusteluun. Siksi me ollaan automatisoitu kaikki säästäminen, jotta loput rahat voi sitten hyvillä mielin käyttää tai olla käyttämättä. Aina palkkapäivänä ennen mitään muuta meiltä lähtee tietty osuus tuloista sijoituksiin ja säästötileille, ja jokaisesta korttimaksusta menee myös tietty osuus säästötilille. Sitten maksetaan kaikki laskut, ja loput voi sitten käyttää haluamallaan tavalla. Tällä tavalla rahaa kertyy koko ajan mukavasti talteen, eikä tarvitse pihistellä.

Otto: Sellaisia hybridimalleja. Kyllä meillä säästöön menee kokoajan, mut välillä on kiva vähän pistää haisemaan.

Onko elämänne oikeasti noin yltiöpositiivista, mitä blogi antaa ymmärtää vai onko blogitekstien takana tietoista only positive vibes -ajattelua?

Iina: Kirjoitin aiheesta keväällä postauksen, josta löytyy kattava vastaus!

Otto: Kyllä se on aikalailla sitä mitä blogissa on. Toki on asioita, ja tunteita, joita ei blogissa ilmaista, mutta ei niin paljoa että fiilis radikaalisti muuttuisi. Iina on oikeasti juuri niin positiivinen ihminen kuin blogi antaa ymmärtää.

Ärsyttävin kotityö mielestänne?

Iina: Keittiön siivous, koska sen joutuu tekemään niin monta kertaa päivässä. Onneksi Otto tykkää.

Otto: Imurointi. Aivan hirveää. Mä ylläpidän usein keittiön siisteyttä, ja lasten murusten takia mulla on aina esillä rikkaharja, ihan vaan ettei tarvi kahdesti päivässä kaivaa imuria esiin. Kyllä meillä imuroidaan, mutta itse kaivan sen esiin vasta kun on aivan pakko.

Mikä on positiivisen arkenne salaisuus? Eikö teillä koskaan herätä 8:n yösyötön jälkeen pukluun korvassa, vedetä itkupotkuraivareita kun vauva ei saa korvaansa irti päästään, levitetä mustikkapuuroa merkkivaatteille ja käytetä päivässä sanaa ”ei” kolmesti minuutissa?

Iina: Toivottavasti säkin törmäsit keväällä mun postaukseen aiheesta. Eli kyllä, no enää meillä ei ole yösyöttöjä eikä taapero onneksi puklailekaan, mutta kyllä meilläkin menee asiat välillä pieleen. 😀

Otto: Herätään, vedetään, levitetään ja ei. En osaa sanoa mikä se “salaisuus” on, ja kyllä meitäkin joskus väsyttää. Ihmisiähän mekin ollaan. On vain jokseenkin turhaa jäädä vellomaan siihen negatiivisuuteen, terveisin realisti.

Mitkä on teidän bravuuri-ruoat keittiössä?

Iina: Nachos supreme, erilaiset padat, kanttarellikastike, aasialaistyyppinen uunilohi. Oton bravuuri on ainakin spydäri uusista perunoista mozzarellalla ja tomaatilla.

Otto: Iinan otettua mun toast skagenit, ja tehtyä niistä noin biljardi kertaa parempia, tein mä Herlevit ja aloin väsää burgereita.

Oletteko suunnitelleet jotain lomamatkaa lähiaikoina tai minne haluaisitte seuraavaksi matkustaa?

Iina: Ollaan suunniteltu, Tukholmaan tässä syksyllä, ja ensi vuonna olisi ihanaa käydä ainakin Italiassa ja Norjassa. Ja joku kahdenkeskinen pikku-reissu alkukeväälle on mietinnässä myös.

Otto: Ei nyt äkkisiltään, kun just käytiin Kreikassa. Vähän ollu puhetta että voitaisiin Tukholmassa käydä pitkästä aikaa, kunhan löytyisi vapaa viikonloppu.

Mun on pakko kommentoida tähän tässä vastauksia yhteen liittäessä, että OTTO! Ollaan puhuttu vaikka mistä reissuista, miten et muka muista vaikka lapsetkin höpöttää Italiasta joka toinen päivä!! 😀

Onko teillä tuotteita/tapoja, joilla helpotatte lapsiperhearkea?

Iina: On! Ruokakassipalvelut ainakin, ja yksi iso kauppareissu viikossa. Mutta tärkeintä on rento asenne, se helpottaa kaikkein eniten.

Otto: Vauvan kosteuspyyhkeet, eli “pyllypyyhkeet”. Aina. Niillä lähtee puurot pöydästä, kakat pyllystä ja maalit seinästä.

Käyttekö usein ulkona syömässä tai tilaatteko ruokaa kotiin?

Iina: Käydään vähän liiankin usein, ainakin kerran viikossa, ja joskus useamminkin. Varsinkin kesällä käytiin montakin kertaa viikossa jossain syömässä, ja tilattiin ruokaa kotiin. Onneksi nykyään kotiin saa tilattua muutakin kuin epäterveellisiä vaihtoehtoja. Tykätään sekä fine diningista, bistro-tyyppisistä ravintoloista että pikaruuasta. Viikonloppuna ollaan menossa brunssille Sandroon.

Otto: Aina sillointällöin. Joskus on kiva käydä ulkona, ja joskus ei jaksa laittaa ruokaa. Chalupa ja Rosso express ehdottomia kiireisten päivien pelastajia.

Käyttekö usein ruokakaupassa siten, että koko perhe on mukana?

Iina: Ei kovin usein, yleensä kerran viikossa.

Otto: Suurimman osan ajasta itseasiassa. Jos kyseessä on vain pieni täydennysreissu, hurautan minä yleensä lähikauppaan. Isot ostokset tehdään kuitenkin melkein aina koko porukan voimin.

Miten teillä arki-iltaisin on aikaa laittaa ruokaa, vai teettekö joka päivä jonkun 20 minuutin valmisaineisiin pohjautuvan ruuan? Kuinka usein teette ruokia, joista riittää syötävää usealle päivälle?

Iina: Meidän arki on tosi joustavaa, koska mä teen töitä pääosin kotoa käsin. Arkena on yleensä ihan hyvin aikaa laittaa ruokaa, ja ihan alusta asti itse, me ei syödä eineksiä kovinkaan paljoa, koska olen tosi tarkka lisäaineista.

Otto: Ruoanlaitto on meillä niin integroitua arjen ohjelmaan, että kyllä sille suurimman osan ajasta löytyy aikaa. Aktiivisessa puolessa tunnissa väsää nopeesti nuudeliwokin tai lasagnetten josta riittää myös huomiselle.

Kuinka usein siivoatte isommin ja pienesti?

Iina: Pienesti joka päivä, ja kerran tai kaksi viikossa vähän enemmän. Neljän viikon välein meillä käy siivooja, joka kuuraa joka nurkan ja imuroi.

Otto: Usein. Pienesti päivittäin ja isosti vähintään kerran viikossa, joskus parikin kertaa.

Millainen on lastenne ilta-aikataulu?

Iina: Seitsemältä kotiintuloaika isommilla, sitten hengaillaan yhdessä. Puoli kasin maissa aloitetaan iltapala, sitten pesut ja yökkärit, ja lopuksi rauhassa höpötellään ja luetaan kunnon iltasatu, taaperolle oma ja isoille tytöille oma. Suunnilleen kahdeksalta lapset menevät kaikki yhdessä nukkumaan.

Otto: Arkisin iltatoimet aloitetaan viimeistään kahdeksan aikaan, viikonloppuisin vähän rennompaa. Vähän lasten fiiliksen mukaan.

Onko teillä siivouspäivää tiettynä päivänä viikosta?

Iina: Ei ole, siivotaan silloin kun on hyvä hetki.

Otto: Ei ole, meillä on niin vaihtelevat aikataulut että siivotaan silloin kun ehditään. Jos jotain rutiinia hakee niin lelut kerätään ennen iltapalaa, ja keittiö siivotaan ruoan jälkeen.

Onko teillä omaa saunaa? Tykkäättekö saunoa ja kuinka usein yleensä saunotte?

Iina: On oma sauna, ja se on meille tärkeä paikka! Välillä saunotaan pari kertaa viikossa, ja välillä on viikkojen tauko. Ilman sitä ei osaisi olla, mutta ei sitä aina edes muista, ennen kuin iskee sellainen saunan kaipuu.

Otto: Sauna löytyy, ja on suhteellisen aktiivisessa käytössä. Nyt kesällä jäänyt helteiden takia aika nollille, mutta kyllä se viikon-kahden välein lämmitetään muun ajan vuodesta.

Tämä kysymys on hankala muotoilla, mutta omasta lapsuudesta muistan, että käytiin paljon kavereiden kotona leikkimässä ja ihan omatoimisesti sinne mentiin iltaisin. Onko tämä edelleen ihan yleistä, tai oletteko itse lapsuudessa näin toimineet vai onko tuo vain meidän ”maalaisten juttu”

Iina: Kyllä me kyläiltiin myös tosi paljon kavereilla, ja kyläilin ihan yksinkin, sekä kaverit meillä. Meidän lapset tekee ihan samaa, joka päivä ollaan naapureilla, tai naapurit meillä, tai sitten ovat pihalla. Kauempana asuvien kanssa sitten kuskaillaan vuorotellen me vanhemmat, ja monesti ajetaan koko perhekin kylään kaverille jos toisellekin.

Otto: Ei ole pelkästään maalaisten juttu, kyllä mekin tehtiin samaa kun oltiin lapsia. Meidän tytöillä on kavereita samassa taloyhtiössä, joten kyllä ne mielellään lähtee ulos kysymään lähteekö ne leikkimään. Pihapiiriä kauemmas ei tosin lapset ole saaneet mennä itsekseen vielä. 

Onko teillä jotain koko perheen suosikkileffaa?

Iina: Hmm! Tää on hyvä kysymys. Musta ainakin se Big Hero 6 oli ihan super hyvä leffa! Ja Onneli & Anneli -leffoista ollaan myös tykätty, ja Heinähatusta ja Vilttitossusta. Frozenkin oli hyvä ennen kuin tytöt katsoivat sen 757599303 kertaa.

Otto: Ei mitään mistä olisi absoluuttinen yhteisymmärrys, mutta Big Hero 6 on sellainen josta kaikki meillä tykkäävät.

Juotteko rasvatonta, kevyt- vai täysmaitoa, ja onko teillä mielipidettä tähän paljon puhuttaneeseen maitoaiheeseen (mikä on terveellisin)?

Iina: Ei ole mitään mielipidettä, yleensä ostetaan vapaan lehmän rasvatonta maitoa. Itse käytän maitoa lähinnä kahvissa, ja juon sitä yhden kupin päivässä, niin en usko että sillä on mun terveydelle kauheasti merkitystä.

Otto: En ota sen kummemmin kantaa tähän, kun en tiedä mikä on paljon puhuttanut maitoaihe, mutta hyllystä tarttuu mukaan laktoositonta vapaan lehmän rasvatonta.

Omistatteko paljon ns. turhaa tavaraa, jota vain on kertynyt kaappeihin tai varastoon?

Iina: Ei mun mielestä enää, paitsi nyt viimeisimmän vauva-ajan kaikki tarvikkeet. Ollaan vuosien varrella tietoisesti vähennetty turhan tavaran määrää sekä kaapeissa että varastossa.

Otto: Aina sitä jotain löytyy. Iinalla vanhaa sisustuskamaa, mulla teknologiaa ja piuhoja.

Onko teille ollut haittaa siitä, että teidän perhe on julkisesti esillä? Saatteko negatiivista palautetta? Onko teillä blogin asettamia paineita esimerkiksi lasten vaatetukseen ja kodin siisteyteen liittyen?

Iina: Ei ole ollut haittaa. Negatiivistakin palautetta toki tulee, ja myös täysin luokattoman asiatontakin välillä, mutta 99% on positiivista ja rakentavaa. En koe paineita vaatteista tai kodista, vaan puen lapset juuri niin kuin meistä tuntuu hyvältä, ja kotikin on ihan meidän näköinen, eikä kenenkään muun asettamien paineiden vuoksi sisustettu.

Otto: Pakko tunnustaa, että ei kyllä ole ollut haittaa. Ihan normaalia elämää me mun mielestä eletään. Toki se kamera on usein mukana, mutta ei koskaan häiriöksi asti. Ja onhan se kiva kun muistoja on sitten tallennettuna niin perkeleesti.

Koetteko raskaaksi blogin myötä tulevan negatiivisen kommentoinnin ja arvostelun?

Iina: Satunnaisesti joo, mutta yleensä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yritän aina miettiä mitä sen kommentin taustalla on, enkä vaan keskity siihen että tässä nyt joku haukkuu mua.

Otto: Ei ne mun elämään vaikuta, jätän tämän Iinalle vastattavaksi.

Onko ihmisten kommentointi muuttunut vuosien varrella? Tai suodattaako joku ulkopuolinen kommentit?

Iina: Ei oikeastaan, aika samantyyppistä se on edelleen. Oma suhtautuminen on muuttunut.

Otto: –

Onko teillä jotkut unelma-lomakohteet, jonne haluaisitte matkustaa tulevaisuudessa lasten kanssa?

Iina: Joo! Todellakin! Yhdysvallat kokonaisuudessaan kiinnostaa, mutta eniten Miami ja New York, sekä Hawaiji. Sen lisäksi ainakin Japani, ihan pakko päästä sinne. Australia kiinnostaa myös. Ja yksi mun iso haave olisi vierailla mun kummilapsen luona Zimbabwessa joskus.

Otto: Japani, koska olen massiivinen weeaboo.

Mihin unelmoitte nyt matkustavanne?

Iina: Seuraavat lomakohteet on varmaan Tukholma, Italia ja Lofootit Norjassa.

Otto: Italiasta ollaan puhuttu.

No nyt se muisti Italian T. Iina!

Jos teillä olisi nyt aikaa ja olisi pakko aloittaa joku uusi harrastus, mikä se olisi? Ei saa olla mikään mitä nytkin teette, esim. Iinalla valokuvaus ja Otolla pelaaminen.

Iina: Mä aloittaisin varmaan baletin.

Otto: Kamppailu- ja itsepuolustuslajit on aina ollut se mun juttu. Harrastin aikoinaan karatea pitkään, ja tykkäsin kovasti. Varmasti joskus aloitan taas jonkun lajin, sitten kun tosiaan on aikaa.

Kuvaako Otto teillä arkikuvia muuten kuin tarvitusti blogia varten vai hoitaako Iina myös blogin ulkopuolisen elämän kuvauspuolen?

Iina: Otto ottaa kyllä kuvia aina välillä ihan muuten vaan, mutta kyllä mä olen enemmän se kuvaajatyyppi. Polaroidilla Otto kuvaa enemmän.

Otto: Vähän hintsusti tajuan tarttua kameraan, osittain siksi että muistikortti on usein Iinan koneessa kiinni. Muistoja kännykän muistista löytyy kuitenkin runsaasti, ne vaan eivät ole blogikamaa, vaan nimenomaan arkikuvia.

Editoitko Iina kaikkia ottamiasi kuvia vai vain blogissa julkaistuja? Poistatko paljon kuvia ja säästät vain parhaimmat itselle?

Iina: Editoin kaikki mille on jotain käyttöä, eli editoin blogikuvat ja editoin ne kuvat jotka tilaan meille kotiin kuvakirjana tai paperikuvina, tai jotka lähetän sukulaisille.

Mihin tallennat kuvat? Tilaatko valokuvakirjoja tai teetkö vanhan ajan albumeita?

Iina: Tallennan kuvat sekä ulkoiselle kovalevylle, pilvipalveluun että paperikuviksi. Teen myös säännöllisesti valokuvakirjoja, ja niitä on kertynytkin meille jo useampi. Niitä on myös ihanaa tehdä lahjaksi.

Kiitos ihan superisti kysymyksistä teille kaikille, näihin oli niin hauskaa vastata! Seuraava osa on kirjoitettu jo valmiiksi, se on nimeltään VANHEMMUUS JA KASVATUS, ja se ilmestyy viikon kuluttua! Vastauksia saa kommentoida, yllättikö joku vastaus? Arrivederci <3

Viime viikkoina blogeissa on pyörinyt Julia Toivolan alulle laittama haaste, miltä bloggaajien kodeissa näyttää just nyt. Miltä näyttää silloin, kun kotia ei ole stailattu siistimmäksi, ei leluja kerätty seesteistä tunnelmaa varten, eikä keittiöstä nostettu kaikkia ylimääräisiä tavaroita kaappeihin tyhjien tasojen saavuttamiseksi. Vaikka meidän koti näkyy sellaisena kuin se on aika paljon Instagram storiesin puolella, niin tänne blogiin harvoin eksyy niitä arkirealistisia kotikuvia. Niinpä päätin itsekin ottaa osaa tähän haasteeseen, joten tervetuloa meidän kotiin ihan tavallisena arkipäivänä.

Meidän kotona kengät on hyvin harvoin siististi kenkähyllyissä, sillä tuo yksi reilut 80cm pitkä tyyppi käy muutaman kerran päivässä järjestelemässä ne uudelleen. Hänen mielestään sopiva järjestys kengille on hieman erilainen, kuin äidin ja isin mielestä. Olohuone on yleensä täynnä duploja, sillä niillä leikkiminen on parasta, mitä taapero tällä hetkellä tietää. Niistä riittää hupia myös isosiskoille, vaikka kahdestaan isot tytöt enemmän leikkivätkin pikkulegoilla. Kirjat on kirjakorissa aina hujanhajan, ja niitä luetaan ahkerasti. Sohva kaipaisi taas uutta pesua tekstiilipesurilla, joka on tällä hetkellä naapurilla lainassa.

Meillä on aina portailla tavaraa odottamassa yläkertaan viemistä. Joskus ne odottavat siinä portaalla muutaman päivänkin, kun kukaan ei vaan muista tarttua niihin kävellessään ylös. Rakas mieheni tykkää ripusta portaiden ritilälle pyyhkeen käytyään suihkussa – tapa jota en käsitä, koska ihan yhtä lyhyt matka olisi viedä se pyyhe edes alakerran kylppärin naulakkoon!

Otto taas inhoaa sitä, että meillä on yleensä aina keittiössä epämääräisiä pahvilaatikoita.  Joskus jos olen mukana jossain esim. ruokakamppiksessa, saan ison pahvilaatikollisen sitä tuotetta, jota tarvitsisin siis yleensä 1 tai maksimissaan kaksi pakettia. Joskus saan tuotteet jo kuukausia ennen kuin kampanjan toteutuksen yksityiskohdat ovat selvillä, ja joudun säilömään näitä pahvilaatikoita vaikka kuinka kauan, koska en voi käyttää tuotteita, kun tarvitsen niitä vielä. Mulla on iso kaapillinen näitä varten, mutta yleensä sekin on ihan täynnä, ja ne eksyvät myös pöydälle.

Yleensä lahjoitan lopulta ylijääneet tuotteet kavereille tai hyväntekeväisyyteen, koska usein niitä on jopa niin paljon, että ei itse ehdittäisi käyttää kaikkea ennen kuin ne menevät jo vanhaksi. Aikana jolloin turhaa hävikkiä on todellakin syytä välttää, olisi ehkä yritystenkin hyvä miettiä, että kuinka paljon niitä tuotteita lähetetään. Mulle paras vaihtoehto on, että käyn itse ostamassa kampanjaan tarvittavat tuotteet, niin silloin ei tarvitse säilöä mitään pitkiä aikoja, eikä miettiä mihin saisi annettua kaiken ylimääräisen.

Oton pelinurkka/työpiste/koulunurkka harvoin näkyy blogissa. Mutta siellä se on meidän alakerrassa portaiden alla, ja se on hyvinkin esillä ihan joka päivä. Vielä joskus tulevaisuudessa Otolla on meidän omassa talossa oma peliluola, ja hän voi sinne laittaa vaikka kolme näyttöä vierekkäin ja kaikki mahdolliset konsolit ja pömpelit ja pöytäkoneet ja läppärit esille. Nyt hän on joutunut tyytymään tällaiseen kompaktimpaan ratkaisuun, ja onkin siihen onneksi ihan tyytyväinen.

Mä oon joskus kuullut joidenkin keskustelevan, ”kuinka hirveitä tällaiset puolisoiden tietokonenurkat on, ja kuinka he eivät anna omalle puolisolleen lupaa tehdä sellaista kotiin”. Mun mielestä se on vähän ikävää, koska kyllä ainakin meidän koti on tasapuolisesti meidän molempien. Vaikka mä en itse tuota pelinurkkausta laittaisi pystyyn jos yksin asuisin, niin se ei tarkoita, etteikö Otolla todellakin olisi oikeus rakentaa sellainen meidän yhteiseen kotiin. Ei Ottokaan varmaan laittaisi vaaterekkiä ja meikkipöytää, jos yksin asuisi.

Lapset nukkuvat vielä toistaiseksi kaikki kolme samassa huoneessa, kun esikoiselle tilattu sänky ei ole vielä valmistunut. Hänen koululaisen työpisteensä sijaitsee siis leikkihuoneessa. Kunhan hänen oma sänkynsä valmistuu, keskimmäinen ja taapero saavat jakaa kerrossängyn, ja toiseen lastenhuoneeseen tulee rutkasti lisää tilaa, kun taaperon iso pinnasänky lähtee pois.

Nukkumahuoneen, eli tulevan keskimmäisen ja kuopuksen huoneen, leluhyllykön kolme laatikkoa on karkuteillä. Ne jäivät siivouksen jälkeen tyhjiksi, ja lainasin niitä kirppiskamojen lajittelua varten. Nyt ne ovat jemmassa portaiden alla. Luulen, että keksitään tuon korkean hyllykön tilalle joku parempi ja pienempi säilytysratkaisu, kun kunnon läpikäynnin jälkeen tarpeellisia tavaroita jäikin jäljelle niin paljon vähemmän.

Leikkihuoneessa, eli tulevassa koululaisen huoneessa on lelut levällään barbieleikin ja kuopuksen nukkeleikin jäljiltä. Siellä kyllä on kaikille tavaroille oma paikka, mutta tavarat eivät vaan ole löytäneet lattialta paikoilleen, vaikka ei leikkikään enää näytä olevan kesken.

Yläkerran aula ei näy täällä juuri koskaan, syy: se on ihan kesken. Se on tila, jossa on aukkoja joka puolella, ja suurin pätkä kokonaista seinää löytyy tuon legohyllyn takaa. Tuossa hyllyssä on isojen tyttöjen koottuna pidettyt Lego Friendsit, loput löytyvät sekamelskana kahdesta jättimäisestä sängynaluslaatikosta nukkumahuoneesta. Tässä aulassa he aina istuvat ja leikkivät pitkiä leikkejä pikkulegoillaan. Nyt siinä on jostain syystä vielä junaradan palat ja taaperokärrykin. Tuo sama kärry on kulkenut meillä esikoisen vauva-ajasta asti. Kai se pitää säästää vieläkin, niin saa joku tytöistä antaa isona mahdolliselle omalle lapselleen, jos meille joskus lapsenlapsia siunaantuu.

Huomatkaa myös valoboksi, jossa on edelleen keskimmäisen toissavuotisten star wars 4v-synttäreiden jäljiltä lasten hieman muokkaama teksti. Se on jäänyt vähälle käytölle viimeisen puolentoista vuoden aikana näköjään.

Meidän makkarissa on liikaa tuoleja, tuuletin esillä ja epämääräinen vaateläjä Oton isoisän vanhassa keinutuolissa. Sängyn takana piilossa ovat edelleen ne laminaatit, jotka on tulossa tuohon juuri esiteltyyn aulaan, kunhan vain saisi aikaiseksi. Kyllä, taas on vuosi vierähtänyt. Mutta hei, hiljaa hyvä tulee. Niin kauan kun ei meitä itseä häiritse liikaa, niin ei sen tarvitse häiritä ketään muutakaan. Mehän täällä asutaan.

Mä rakastan meidän kotia, se näyttää ja tuntuu ihan meiltä. Täällä on kodikasta, täällä voi olla oma itsensä. Täällä on ihan parasta asua. Se on vieläkin vähän kesken, ja tulee varmasti olemaan aina vähän kesken, mutta se ei meitä haittaa. Täällä on hyvä olla. Vaikka tiedän jo nyt, että me tullaan vielä muuttamaan täältä isompaan joskus, mä rakastan silti tätä kotia. Tämä on paras koti, jossa me ollaan koskaan asuttu.