HUH! Ei voi muuta sanoa. Oli niin siisti ilta eilen, että mä en ehkä kestä! Musta on vaan niin hienoa, että yksi mies kitaroineen pystyy vangitsemaan 60 000 ihmisen huomion niin täysin ja saa kaikki viihtymään parin tunnin ajan niin, että aika lentää kuin siivillä. Heittämällä mahtavin keikka, millä mä olen koskaan ollut, vaikka monia muitakin isoja nimiä olen käynyt katsomassa elämäni aikana. Eilisessä oli vaan kaikki maailmankaikkeuden palaset loksahdelleet paikoilleen: täydellinen sää ja upea auringonlasku, Zara Larsson parantui ja pääsi lämppäämään, Ed Sheeran oli mieletön ja me saatiin Oton kanssa kahdenkeskinen vapaailta. Ai että!

Se ihmismäärä vähän yllätti kyllä. Etukäteen toki ymmärsi, että 60 000 ihmistä on ihan älytön määrä, mutta vasta paikanpäällä sen tajusi oikeasti. Kaikkialle oli pitkät jonot, mutta melko jouhevasti ne jonot sitten kuitenkin etenivät, paitsi vessajonot. Aloitettiin keikka syömällä vähän pizzaa ruokakojusta. Mä tietysti pudotin marinara-kastikkeella kuorrutettua pizzajuustoa mun topille ja laukulle heti alkuun, mutta ei se mitään. Sitten suunnattiin anniskelualueelle, missä oli hieman väljempää kuin siellä koko alueen keskellä. Me saavuttiin paikalle kesken James Bayn keikan, mutta Zara Larsson ehdittiin katsella hyvin kokonaan.

Mä tykkäsin siitä, että kaikki eteni tosi jouhevasti ja ketään ei tarvinnut odotella. Joskus olen ollut myös keikoilla, missä artistia joutuu odottelemaan vaikka kuinka kauan, mutta tuolla kaikki eteni ilmoitetun aikataulun mukaisesti. Se oli tosi mukavaa. Me yritettiin ehtiä vessaan keikkojen välissä, mutta bajamajajonot ei oikeasti edenneet _yhtään_. Luovutettiin siis ja mentiin takaisin katsomaan keikkaa. Ed Sheeranin keikan puolivälissä oli kuitenkin pakko lähteä takaisin kohti bajamajoja. Silloin ei ollut jonoja, mutta ei tietty päästy enää niin eteen sen jälkeen, kuin missä oltiin oltu.

Päätettiin ihan suosiolla jättäytyä taaemmas. Takaosassa oli väljempää, siellä mahtui rauhassa tanssimaan ja fiilistelemään. Loppukeikka me vaan fiilisteltiin kahdestaan, ympärillä oli tilaa ja me tanssittiin ja laulettiin ja ah, oli vaan  niin ihanaa. Perfectin aikana kaikki oli vaan niin perfect, tuntui kuin oltaisiin oltu vaan kahdestaan siellä ja kaikki muut 58 998 ihmistä unohtuivat ihan täysin. Ed Sheeranilla on taito tehdä biisejä, jotka saa tuntemaan niinkuin hän laulaisi just sen ihmisen elämästä, joka biisiä kuuntelee. Varsinkin Perfectin sanat kolahtaa, koska me oltiin ihan lapsia Oton kanssa kun me tavattiin  ja oikeastaan kaikki maailman odotukset ja tilastot olivat meitä vastaan, mutta tässä me vaan ollaan 8,5v myöhemmin ja tiedettiin se kyllä jo alusta asti.

We are still kids but we’re so in love
Fighting against all odds
I know we’ll be alright this time
Darling, just hold my hand
Be my girl, I’ll be your man
I see my future in your eyes

Mulla on tosi onnekas olo kun sain olla eilen siellä ja kokea tämän kaiken ja vielä just Oton kanssa. Mä katsoin etukäteen, että paikalle oli menossa tyyliin 50 mun tuttua tai kaveria FB:n mukaan. Törmäsin silti paikalla vain yhteen tuttuun, siellä oli niin paljon ihmisiä, että kertakaikkiaan oli ihan mahdotonta koittaa etsiä sieltä ketään, varsinkin kun yhteydet oli ihan pois pelistä kun kaikki yrittivät käyttää puhelimia yhtäaikaa. Olisi ollut ihana nähdä kaikkia, mutta toisaalta nautin siitäkin, että saatiin olla ihan vain me kaksi. Se on meille harvinaista herkkua, että saadaan keskittyä monen tunnin ajan vain toisiimme.

Kotimatka sujui yllättävän jouhevasti ja eilen tuli kyllä melko hyvin askelia keikan ansiosta. Tänään on ollut sellainen olo, että tuli vähän käveltyä, mutta kun oli hyvin kulutetut Vansit jalassa niin ei tullut edes rakkoja tai mitään. Oli loistavaa, että paikalle sai viedä 1,5litran vesipullon per naama, niin ei tarvinnut pelätä nestehukkaakaan siinä helteessä, tai ostella ylikalliita vesipulloja paikan päältä. Paikalle ei saanut viedä järjestelmäkameroita, joten oltiin ihan puhelinkuvien ja videoiden varassa. Mutta se oli toisaalta ihanaa ja vapauttavaakin, kun ei voinut kuvata sen enempää.

Mä annan kyllä eiliselle ihan 6/5. Yksi tän vuoden parhaista illoista ehdottomasti. Kiitos Otto ja kiitos Ed Sheeran, sekä Zara Larsson täydellisestä kesäillasta, joka me saatiin kokea.

Olitko sä Ed Sheeranin keikalla toissapäivänä tai eilen? Mitkä fiilikset jäi?

Ai että me ollaan nautittu viime päivinä, kun sää on tarjonnut parastaan. Tulihan se kesäsää sieltä vihdoinkin kaiken sateen ja tuulen jälkeen. Ollaan oltu rannalla, veneilty ja tänään käyty piknikillä ystävien kanssa Töölössä. Ollaan vietetty suurin osa päivistä ulkona joka päivä ja tankattu itseemme D-vitamiinia oikein urakalla. Niin PARASTA!

Mä rakastan sitä, että voi vaan lähteä rannalle milloin vaan ja mennä uimaan. Nyt uimavedetkin on olleet jo tosi lämpimät jopa meressä, olen itsekin päässyt heittämään jo talviturkin. Kelluttiin myös meidän pizza-uimapatjalla, jonka Otto raukkeli puhalsi täyteen. Pieni tovi siinä vierähti kun sellaisen jättipizzaslicen puhalsi. Mä en ikinä pystyisi, varmaan pyörtyisin jo ennen puoliväliä.

Törmättiin rannalla meidän ystäviin ja lapsilla oli seuraa. Käydään usein uimassa Kallvikinniemen uimarannalla, koska siellä on niin matalaa, että se on ihanan helppoa lasten kanssa. Vedessä pystyy kävelemään vaikka kaukana olevaan saareen asti ilman, että vesi nousee yli polven korkeudelle.

Kallvikinniemestä tulee vähän mieleen Oulun Nallikarin uimaranta, sehän on ihan samalla tavalla super matala ja kiva lasten kanssa. Tehouimiseen se ei ehkä sovi, kun siellä tosiaankin saa kävellä loputtomiin ennen kuin vesi yltää edes pyllyyn. Täytyy toivoa, että sinilevät pysyisivät poisssa, niin saataisiin nauttia ihanista kesäilloista rannalla mahdollisimman pitkään.

Viime viikko oli tähänastisen kesän lempparein viikko, mutta luulen, että tästä tänään alkaneesta viikosta tulee vieläkin lempparimpi, koska:

1. Pääsen jälleen haastattelemaan yhtä ihanaa erilaista perhettä

2. Meillä on Ed Sheeranin keikka Oton kanssa ja saadaan fiilistellä maailman siisteintä artistia + kahdenkeskistä aikaa

3. Tällä viikolla on Yhdessä-podin nauhoitukset

4. Varattiin just Tallinnan päiväristeily tälle viikolle ja viedään lapset ekaa kertaa Tallinnaan

5. Tätä upeaa säätä on luvattu koko viikoksi, vaikka tänään ripauttikin muutaman pisaran vettä

6. Mulla on pitkästä aikaa kampaamoaika (oon käynyt viimeksi helmikuussa, miten voi olla näin pitkä tauko!)

+ Viikko alkoi piknikillä lasten ja meidän rakkaiden ystävien kanssa Hietsussa ja vaikka tuli muutama vesipisarakin just sopivasti, niin meillä oli tosi hauskaa yhdessä. Kerettiin sentään syödä sushit ja avata jälkkärikeksipaketti ennen kuin sade alkoi ripsimään. Sadekuuro meni onneksi nopeasti ohi ja piknikin jälkeen suunnattiin vielä leikkipuistoon.

Ollaan menty koko kesä tosi rennolla meiningillä ja ehkä samasta syystä mulla ei ole vielä mitään hajua, mitä ensi viikolla tapahtuu. Sen verran tiedän, että ensi viikolla me palautetaan meidän nykyinen auto sopimuskauden päätteeksi, ja saadaan joko meidän uusi auto (jos se on valmistunut) tai sitten ajellaan vielä sijaisautolla siihen asti, että uusi auto valmistuu. Ei vaan kertakaikkiaan ehditty tilata autoa keväällä tismalleen ajoissa, kun ei ollut työkiireiden vuoksi sopivaa hetkeä lähteä testaamaan autoja. Siitä syystä meillä nyt saattaa tulla tällainen viikon tai max kahden jakso autojen välissä, ihan meidän oma moka. Onneksi meille luvattiin sijaisauto siksi aikaa, niin ei tarvitse olla ilman parhaimpaan loma-aikaan.

Haluan kiittää ihan valtavasti kaikkia ihanasta palautteesta, jota olette laittaneet meidän lapset päättää päivä -videosta! On ollut niin ihanaa lukea teidän kommentteja ja viestejä ja kuulla teidän ajatuksia. Jos et ole vielä katsonut, niin videon pääset katsomaan suoraan TÄSTÄ. Video on tekstitetty ja ruotsinkieliset kohdat suomennettu, tekstitys pitää erikseen napsauttaa päälle YouTubessa. Kiitos ihan älyttömän paljon <3

Me vietettiin tämän viikon maanantaina meidän perheen kolmatta lapset päättää -päivää. Tämä oli niistä ensimmäinen, johon taaperokin kunnolla osallistui, sillä tällä kertaa hän sai myös olla mukana päättämässä päivän sisällöstä. Päivä oli aivan ihana ja jälleen kerran saatiin yllättyä siitä, miten ihania toiveita lapsilla oli ja miten hienosti he tekivät yhteistyötä päättämisessä. Lapset suunnittelivat yhdessä meille unohtumattoman ihanan päivän.

Päivä alkoi suunnittelutuokiolla ja lego- sekä koiraleikeillä taaperon kanssa. Sitten kun oltiin yhdessä käyty herättämässä Otto, suunnitelma oli jo valmiina ja aloitettiin päivän vietto lasten suunnittelemalla ”terveellisellä herkkuaamupalalla”. Mua hihitytti tämä, että suunnitelmassa oli erikseen mainittu sana ”terveellinen”. Oli aamupalatoiveessa kyllä tuoreita marjoja, kauramaitoa, sokeroimatonta jugurttia, täysjyväleipää ja muita ihan hyviä juttuja, mutta lisäksi oli maapähkinävoi-hilloleipiä sekä rice crispies -muroja, joita me ollaan kesäloman kunniaksi ostettu. No yhtä kaikki meillä oli ihana aamupalatuokio ja kaikki saivat mahat täyteen.

Aamiaisen jälkeen keskusteltiin ensin vähän lounaasta. Lapset toivoivat lounaaksi valmiita snack pot -kuppipastoja, joihin vain lisätään keitetty vesi. Heillä oli kuitenkin toiveena vierailla kahdessa eri paikassa, joiden välissä syötäisiin lounas. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että on logistisesti fiksumpaa käydä jossain syömässä näiden kahden eri paikan välissä, kuin ajaa kotiin syömään ne snack potit. Lapset valitsivat sitten McDonaldsin, kun mietittiin sopivaa ruokapaikkaa kahden eri vierailukohteen välissä.

Sitten oli aika lähteä kohti Rush Trampoliinipuistoa, jonka lapset valitsivat päivän ”maksulliseksi aktiviteetiksi”. Oltiin sovittu yhdessä, että voidaan tehdä yksi joku spesiaalijuttu, johon voi olla sisäänpääsymaksut tms. ja sitten toinen aktiviteetti, jonka pitää olla ilmainen. Rush oli tosi hyvä kohde ja meillä oli niin hauskaa siellä. Ostettiin 1,5h rannekkeet ja saatiin pomppia itsemme kyllä aivan litimäriksi hiestä. Tehtiin sellainen moka, että ei otettu vaihtovaatteita. Me ei oikeasti arvattu, että siellä tulee niin tajuttoman kuuma. Olisihan se pitänyt älytä, että 1,5h pomppimisesta tulee hiki.

No, hikisinä ja onnellisina suunnattiin sitten lounaalle Mäkkiin Töölöön ja sen jälkeen lähdettiin kohti Lasten liikennekaupunkia, joka sijaitsee Auroran sairaalan vieressä. Oltiin varauduttu omilla pyörillä ja potkulaudoilla, sillä viimeksi kun käytiin siellä, se oli kiinni ja siellä sai liikkua omilla välineillä. Nyt paikka olikin täynnä elämää ja lapset pääsivät osallistumaan liikenneoppitunnille ja sen jälkeen ajamaan polkuautolla. Taapero ei vielä päässyt mukaan oppitunnille, eikä ajaminenkaan oikein luonnistunut, mutta paikalla oli onneksi ihan tosi kiva aidattu leikkipuisto, jossa hän olisi viihtynyt vaikka yöhön saakka.

Oppitunnin ja 40min polkuautoajelun jälkeen me lähdettiin pikkuhiljaa kotia kohti ruokakaupan kautta. Tytöt halusivat iltaruuaksi enchiladaa, joten käytiin ostamassa tarvikkeet siihen. Lisäksi oltiin etukäteen sovittu, että he saavat jotkut pienet karkkijutut lapset päättää -päivänä, vaikka se ei olekaan yleensä karkkipäivä. Kotona kokattiin, syötiin ja leikittiin ilta. Syötiin vielä iltapalaakin, vaikka unohdin sen kuvata videolle siinä tohinassa, kun taapero alkoi olla jo väsynyt aktiivisesta päivästä. Hän lähtikin sitten kesken iltasadun jo yöunille ja me höpöteltiin sen jälkeen isompien kanssa vielä hetki päivästä ja sen tapahtumista.

Oli kyllä kertakaikkisen ihana päivä jälleen kerran ja täytyy ehdottomasti järkätä taas uusi tällainen päivä mahdollisimman pian. Ehkä syksyllä meidän etelän lomalla voisi olla seuraava hyvä tilaisuus?

Tässä vielä video meidän päivästä, joka on tekstitetty (sekä ruotsinkieliset kohdat myös suomennettu) alusta loppuun asti.

Se oli ihana aloitus tälle helteiselle viikolle, joka sai tänään ihanan lopetuksen täydellisellä rantapäivällä. Törmättiin vielä rannalla kavereihin ja lapset seilasivat Pizza-uimapatjan kanssa meressä vaikka kuinka kauan kikattaen. Taas yksi viikko kesästä takana. Voisin sanoa, että kesän paras ja kesäisin viikko. Toivottavasti huomenna alkava ensi viikko on yhtä ihana <3

Tsekkaa myös:

Lapset päättää päivä

Lapset päättää päivä 2.0

Tehtiin tänään sellainen kesäretki, jota oltiin odotettu koko porukka aivan innoissaan. Lähdettiin nimittäin päiväksi veneilemään Oton perheen kanssa Helsingin ja Espoon saaristoon. En ole koskaan veneillyt Helsingissä, eikä ollut Otto tai meidän lapsetkaan, joten tämä oli meille aivan uusi ja ihana kokemus.

Kierreltiin monien tuttujen paikkojen lähistöllä, mutta aivan uudesta näkövinkkelistä. Oli hauskaa käydä veneellä Kaivopuiston ja Hernesaaren edustalla. Katseltiin parit Benji-hypyt ja ihmeteltiin valtavia ulkomaisia risteilyaluksia. Meidän taapero otti hyvät päikkärit jo ihan alkumatkasta, veneen tasainen keinunta nukutti hyvin.

Sieltä lähdettiin käymään Suomenlinnassa, jonne ei tosin mahduttu parkkiin. Tälle päivälle sattui niin upeat säät, että kaikki muutkin olivat päättäneet lähteä just tänään veneilemään. Pyörittiin jonkin aikaa Suomenlinnan vierasvenesatamassa, mutta siellä ei kertakaikkiaan ollut yhden yhtä vapaata venepaikkaa ja meidän lisäksi kierteli moni muukin vene siinä kärkkymässä.  Alkuperäisestä Suokin suunnitelmasta poiketen suunnattiinkin sitten Hietalahden rantaan parkkiin ja syötiin eväitä siellä.

Eväänä meillä oli itse tehtyjä kolmioleipiä, keksejä, munkkeja, mansikoita, kahvia, mehua ja vaikka mitä muuta. Ihana evästuokio yhdessä aurinkoisessa kesä-Helsingissä, mitä enempää voisi edes toivoa! Sieltä lähdettiin Lauttasaaren kautta kohti Espoota ja käytiin Westendin ja Haukilahden edustalla ihmettelemässä. Veneellä kului suurin osa päivästä ja me nautittiin siitä niin paljon.

Lapset tykkäsivät ihan hirveästi ja joka kerta kun mietittiin ääneen, että käydäänkö vielä tuolla tai tuolla, niin lapset kiljaisivat yhteen ääneen, että ”JOOOO!”. Kertaakaan ei kukaan kysynyt, että milloin ollaan perillä. Veneellä ei edes ollut mitään ylimääräistä ”tekemistä”, kaikki vaan nauttivat siitä, kun saivat nähdä uusia paikkoja ja tuntea vauhdin huumaa ja aaltojen pomputusta.

Espoon edustalla meillä lensi viiden minuutin sisään kahdelta lapselta lippikset veteen, mutta saatiin ne onneksi ongittua vedestä heti takaisin. Oli pakko olla lätsät kun aurinko paahtoi niin kuumasti päivällä, mutta loppumatkassa vissiin ne olivat löystyneet sen verran, että lähtivät lipettiin kovassa vauhdissa. Lapsia onneksi vaan nauratti ja meidän muiden lippikset pysyivät kuin pysyivätkin päässä koko matkan.

Jotkut ehkä saattavat muistaa, että mä veneilin ensimmäistä kertaa mun koko elämässä vasta kaksi vuotta sitten kesällä. Enkä vieläkään ole lakannut hämmästelemästä sitä vapauden tunnetta ja ihanaa fiilistä, mikä veneilystä tulee. Se on mulle jotenkin vaan niin siisti kokemus joka kerta!

Erityisen siistiä se oli juuri Helsingissä, koska sain katsella mun rakasta kotikaupunkia ihan uusista paikoista ja uudella tavalla. Ajettiin veneellä Ruoholahden kanavan läpi ja näytin lapsille tuttuja rakennuksia, joissa mun kavereita asui mun lapsuudessa ja paikkoja, joissa me leikittiin kun mä olin pieni ja mekin asuttiin Ruoholahdessa. Muistan kun lapsena aina ihmettelin kanavaa pitkin lipuvia veneitä – ja nyt mä pääsin itse menemään siitä veneellä. Jollekin ehkä ihan pikkujuttu, mutta mulle se oli mieletön kokemus.

Reissun päätteeksi oltaisiin menty Hietsuun uimaan, mutta siellä oli sinilevää. Käytiin sitten vaan keinumassa ja sen jälkeen käytiin vielä koko porukalla illallisella ravintola Mestaritallissa siinä ihan lähellä. Oli aivan älyttömän hyvää ruokaa! Kun oltiin lähdössä ajamaan kotia kohti me bongattiin vielä kuumailmapallo. Se oli lapsille eka kerta kun he näkivät kuumailmapallon, paljon ekoja kertoja siis tänään. Täydellinen päätös niin ihanalle ja hauskalle kesäpäivälle, joka oli täynnä kesäfiilistä.

Ihanaa kesäistä viikonloppua kaikille!

Mun mieheni täytti reilu kuukausi sitten 29 vuotta, mikä havahdutti mutkin ajattelemaan, että ne omat pyöreät kolkuttelevat jo jossain ei-ihan-niin-kaukana. Tarkalleen ottaen omiin kolmekymppisiini on vielä reilut kaksi vuotta aikaa, minä kun juhlin synttäreitäni syyskuussa. Mulla ei ole ikäkriisiä. Mulla ei ole sellaista fiilistä, että ”apua, en ole saanut vielä mitään järkevää aikaiseksi ja täytän kohta 30”. Olen ylpeä niistä asioista, joita olen saavuttanut elämässäni tähän mennessä. Osaan nauttia siitä, mitä meillä on.

Tavoitteita on kuitenkin hyvä olla ja niin mulla onkin. Kun kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, miten olen löytänyt taas motivaation tavoitella unelmiani, sain muutamia kysymyksiä siitä, mitä tavoitteita mulla on. Mä en kokenut niitä relevanteiksi siinä pohdiskelevassa postauksessa, koska siinä halusin keskittyä niihin fiiliksiin, joita kävin läpi ja joiden takia junnasin paikoillani. Mutta erillinen postaus tavoitteista? Okei, voin hyvinkin tehdä.

Tässä niitä siis tulee, mun tavoitteita seuraavien parin vuoden ajalle. Ja kun mä nyt sanon ne ääneen, saan siitä boostia itselleni – joku muukin tietää näistä, haluan siis entistä kovemmin saada tulosta aikaan. Tässä ei ole kaikkia mun tavoitteita, on myös sellaisia juttuja, jotka haluan pitää vielä itselläni. Mutta tässä on muutama tavoite, joiden eteen tälläkin hetkellä teen kovasti töitä.

1. Aion omistaa oman asunnon Oton kanssa.

Se vaatii paljon ajatustyötä edelleen, koska ei vieläkään olla 100% varmoja mitä me halutaan. Jos jossittelussa olisi jotain järkeä, toteaisin tähän vaan, että jos oltaisiin voitu ostaa kämppä mun vuokra-asunnon kulmilta silloin 19- ja 20-vuotiaana ennen vauvan syntymää, kaikki olisi ollut asumisen suhteen niin paljon helpompaa. Tai jos meillä olisi ollut edes varaa vuokrata siltä alueelta perheasunto ja alkaa rakentaa elämää sinne. Ei tarvitsisi tässä vaiheessa enää miettiä, mihin halutaan asettua ja halutaanko lähteä rakentamaan elämä ihan toiseen paikkaan, kuin mihin nyt ollaan se rakennettu. Tulevan kodin sijainti on varmaan vaikein päätös, mitä koskaan olen elämässäni joutunut tekemään. Mutta jos ei sitä ole tehty siihenkään mennessä kun mä olen 30, niin muutan jonnekin yksinäiselle saarelle.

2. Aion omistaa sijoitusasunnon Oton kanssa.

Tämä kohta naurattaa mua tuon edellisen jälkeen. Miten me voidaan ikinä saada aikaiseksi hankkia sijoitusasunto, kun ei osata päättää edes oman asunnon kanssa. Mutta koen, että tämä on noin 47466439 kertaa helpompi ostopäätös, kun ei tarvitse miettiä minne itse asettuu. Mä pidän tämän toteuttamista paljon todennäköisempänä ennen 30v ikää kuin tuon edellisen. Mutta ensiasunnon ostajina meille on vaan järkevämpää ostaa ensin oma asunto ja sitten vasta ryhtyä asuntosijoittamaan, joten ykkösen on pakko toteutua ennen kakkosta.

3. Aion sijoittaa suoriin osakkeisiin.

Tähän mennessä olen sijoittanut erilaisiin rahastoihin jo vuosien ajan, mutta seuraavaksi mua kiinnostaisi sijoittaa myös osakkeisiin. Olen perehtynyt asiaan parin viime vuoden aikana paljon, mutta en ole ostanut vielä. Mä olen rahan suhteen vieläkin liian safe player, en uskalla ottaa riskejä. Pystyn ottamaan elämässä isojakin riskejä, mutta sitten kun ne rahat on tilillä – mun rohkeus katoaa jonnekin taivaan tuuliin ja tekee mieli pitää joka pennosesta kiinni kynsin hampain. Mutta niin kuin elämässä, myös rahankäytössä tarvitaan riskejä, jotta voi tehdä isompia tuloksia.

4. Aion löytää liikuntamuodon, joka mua oikeasti kiinnostaa ja innostaa niin paljon, että saan siitä itselleni pysyvän osan elämää, josta en halua tai tarvitse taukoja, ainakaan pitkiä.

Pidän tätä ehkä vieläkin haasteellisempana kuin kohtaa yksi, mutta yritän olla tsemppiasenteella ja kokeilla kaikkea erilaista. Otto on löytänyt itselleen sellaisen liikuntamuodon tämän vuoden aikana, ja hän on mua vanhempi ja lähempänä jo kolmeakymppiä. Ehkä mullakin käy siis hyvä harrastusflaksi vielä ennen kolmattakymmentä ikävuotta. On mieletöntä seurata toisen intoa ja hyvää fiilistä, mäkin haluun!

5. Aion kasvattaa mun yrityksen tulosta ainakin 50% siihen mennessä kuin olen 30.

Se on kova tavoite, mutta uskon, että kovalla työllä se voi vaikka onnistuakin. Mitään en ainakaan menetä jos pyrin siihen.

6. Aion matkustaa toiselle mantereelle.

Mä en ole koskaan ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella, mutta haluan ehdottomasti käydä. Ajattelen myös, että jos ei lähiaikoina, niin milloin sitten? Just nyt meidän elämä on työ- ja opintoaikataulujen puolesta niin joustavaa, että ei tule äkkiseltään mieleen tulevaisuudesta elämänvaihetta, jolloin reissu 12h lennon päähän onnistuisi helpommin kuin seuraavien parin vuoden aikana. Tämä matka on vain järjestelykysymys. Lisäksi täytyy myös vakuuttaa mun pihi omatunto siitä, että mä haluan tätä matkaa niin paljon, että olen valmis käyttämään siihen merkittävän suuren summan rahaa. Mun pihiys ja syyllisyydentunne on ainoa este tämän reissun tiellä. Pitäisi keksiä tarpeeksi hyvät perustelut, kun se ei tunnu riittävän itselleni, että olen haaveillut tästä lapsesta asti.

7. Aion ryhtyä kouluttamaan ja mentoroimaan enemmän somen ja vaikuttajamarkkinoinnin saralla.

Olen tehnyt sitä jo satunnaisesti ja tiedän, että se on jotain sellaista, mistä mä todella nautin. Toivon, että ennen kuin mä olen 30, mun kalenterissa siintää mun pitämiä koulutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Tämä vaatii kuitenkin itseltäni priorisointia. Mun täytyy pistää tämän asian eteen ensin paljon tunteja ennen kuin tulosta alkaa syntyä. Tähän mennessä mahdollisuudet päästä kouluttamaan ovat olleet sellaisia low hanging fruiteja, joihin olen vaan tarttunut. Koska haluan tehdä sitä säännöllisesti ja tuloksellisesti, mun täytyy panostaa siihen enemmän.

8. Aion omistaa ajokortin.

Ehkä kaikkein pelottavin mun tavoitteista? Mutta näin on päässyt käymään, että siitä on tullut mulle tavoite pahimman pelon sijaan (tai lisäksi). Olen sekä innoissani että kauhuissani. Mutta hyvä siitä tulee. Aloitan opettelun tämän vuoden puolella, enkä ole liian kunnianhimoinen tämän suhteen, vaan armollisesti tavoitteena on päästä inssistä läpi siihen mennessä, kun olen 30, hah.

Sellaisia tavoitteita mulla just nyt. Nämä eivät suinkaan ole mun ainoita tavoitteita, mulla on paljon muitakin haaveita ja sellaisia pienempiä asioita, joita aion saavuttaa. Osa jutuista on vielä niin epävarmoja, että en voi listata niitä tavoitteiksi seuraavalle parille vuodelle ennen kuin tiedän, miten kaikki muut asiat elämässä menevät. Nämä kaikki ovat kuitenkin niitä asioita, jotka mulla on kristallinkirkkana mielessä silloin, kun muuten kyseenalaistaisin itseäni.

Multa kysyttiin myös, mitä tavoitteita olen saavuttanut tänä vuonna, joita mulla on ollut. Ainakin oma podcast on yksi iso tavoite, josta haaveilin pitkään ja joka on nyt toteutunut. Toinen iso juttu on kävijämäärien kasvattaminen, sekä ne koulutukset, joita olen tänä vuonna päässyt pitämään. Lisäksi olen halunnut olla vieläkin enemmän mukana vaikuttajamarkkinoinnin toisella puolella, osallistua ja päättää enemmän. Sitä olen päässyt myös tekemään.

Tänä vuonna saavutetut asiat ovat niitä pienempiä välietappeja matkalla kohti suurempia päämääriä. Mä nautin tästä matkasta, nautin siitä, että tiedän mitä haluan. Musta on myös aika hiton siistiä, että en ole vielä saavuttanut näitä juttuja. On ihanaa, kun on jotain, mitä kohti pyrkiä ja jonka aikana voi oppia ja löytää myös uusia tavoitteita ja puolia itsestään.

Mitä tavoitteita teillä on juuri nyt?