Mä en ehkä nyt jaksa fiilistellä mitään pimeneviä syysiltoja vielä, kun toivon että nämä lämpimät säät jatkuisivat mahdollisimman pitkään ja pääsisi vähällä pukemisella lasten kanssa ulkoilemaan. Mutta syksyn värit on kyllä ehdottomasti mun mieleen, ja kesäpukeutumisen jälkeen on ihanaa pukea ylle vähän tummempaa ja murrettuja värejä. Syksyn muoti inspiroi mua aina ehkä kaikkein eniten, ja mun mielestä alkusyksystä on jotenkin kaikkein helpointa pukeutua kivasti. Silloin vaatekappaleita voi laittaa päälle jo vähän enemmän, ja rakastan kaikkia ihania neuleita ja muita syksy- ja talvivaatteita.

Viininpunainen on yksi mun lempiväreistä, mutta en vaan osaa käyttää sitä keväällä tai kovin kesällä, loppukesä menee kun silloin on jo vähän syksyviboja. Syksyyn ja talveen viininpunainen, tai hienommalta nimeltään burgundi, on täydellinen. Voisin pukeutua pelkkään viininpunaiseen, mustaan ja harmaaseen aina elokuusta maaliskuuhun, hah.

Ostin Tukholmassa Mall of Scandinaviasta tämän ihanan viininpunaisen puuvillaneuleen, joka on mun mielestä juuri sopiva ”päällysvaate” näille +15-+17 asteen keleille. Ei liian kuuma, eikä liian kylmä. Takissa mulle tulee hiki vielä, mutta ohuemmassa yläosassa kylmä. Tämä on siis neuleiden kulta-aikaa. Pian neuleetkin saa jo peitellä takin alle, niin pakko ottaa kaikki irti tästä ajasta kun ne vielä riittävät yksinään.

Puin pitkästä aikaa jalkaani myös pillifarkut, sillä halusin korostaa kenkiä ja neuletta. Pillit on jotenkin huomaamattomamammat  (vitsi mikä sana muuten, ”huomaamattomammat” voin vaan kuvitella miltä kuulostaa jonkun korvaan joka ei puhu suomea) ja helpommin asuun sulautuvat, kuin näyttävämmät ja leveämmät housut. Mustat pillit on edelleen sellainen vaatekaapin iisi kulmakivi, vaikka tällä hetkellä äitifarkut ja culottesit trendikkäämpiä vaihtoehtoja ovatkin. Iskeekö teille vielä pillit, vai joko olette siirtyneet eteenpäin pilliaikakaudelta kokonaan?

Mä olen menossa ensi viikolla pitkästä aikaa kampaajalle, mikä on kiva! Mun tukka on ihan ylikasvanut ja kulahtanut, ja multa on lähtenyt ainakin sata kiloa tukkaa viime aikoina, kiitos hormonien. Nyt on menossa just se vaihe vauvavuodesta, kun hiukset uusiutuvat ja ohimoilla alkaa paistaa kaljut läikät. Been there done that, mutta aina tulee yhtä jäätävänä yllärinä se kun harjaan alkaa tarttua hillittömiä hiustuppoja. Onneksi tämä on ohimenevää, ja eiköhän uusi raikas väri ja skarpimpi leikkaus pelasta tämänkin tilanteen.

Neule Gina Tricot / Farkut Gina Tricot / Laukku Coach / Kengät Flattered Norma* (saatu) /

Meillä on tänään leffailta Oton ja Oton siskon kanssa, aiotaan vuokrata Fast & Furious 8! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Viikko sitten alkoi eskari ja päiväkoti, ja meidän päivät täyttyivät uusista ja vanhoista rutiineista, kuljetuksista ja harrastuksista. on ollut mahtavaa palata tavalliseen arkeen, tehdä asioita organisoidusti ja ennen kaikkea uppoutua taas kunnolla bloggaamiseen. Musta tuntuu että pää pursuaa ideoita ja tulevien postausten lista on megapitkä. Miten voikin olla että vuodesta toiseen into vain kasvaa? No juu, mutta siitä ei nyt pitänyt puhua, vaan ottaa niitä arkikuulumisia tähän väliin.

Harrastukset on tosiaan startanneet, ja eskari- ja päiväkotiarkikin on alkanut sujumaan. Eskarilaisella on välillä ollut väsymystä ilmassa, niinkuin eskarin opettaja varoittelikin että voi aluksi tulla lapsille. Onhan se eskari aivan eri tavalla intensiivistä kuin päiväkodissa oleminen, kun sitä lepohetkeä ei ole, ja koko ajan tehdään jotain. Mutta hirmuisesti Tipa tuntuu tykkäävän silti eskarista ja kaikesta mitä siellä tehdään, ja eiköhän siihen uuteen arkeen ja rytmiin siellä myös totu pikkuhiljaa. Eskariryhmästä on löytynyt paljon uusia sekä vanhoja kavereita, ja rinnakkaisesta ryhmästä myös. Eskariryhmä on mukavan kokoinen, kun siellä on 14 lasta ja yksi opettaja sekä yksi hoitaja. Ei ole liian suurta ryhmää, ja kaikki tulivat nopeasti tutuksi.

Tänä syksynä Tiara halusi vaihtaa sirkuskoulun balettiin, kun vihdoin pääsi aloittamaan kunnon esibaletti -ryhmässä pienempien satubaletin sijaan. Hän oli ekoista treeneistä niin innoissaan, että sitä oli ilo seurata. Uskon että useamman vuoden tanssi- ja sirkus/akrobatia -taustasta on hyötyä baletissa. Hän on onneksi myös harjoitellut jo monta vuotta sitä miten kuunnellaan ohjeita ja tehdään liikkeitä perässä, ja harjoittelee tunnollisesti myös kotona. Saa nähdä kuinka pitkälle innostus kantaa tämän lajin parissa.

Zelda on haaveillut niin sirkuskoulusta, baletista kuin karatestakin, mutta luulen että hän tykkäisi eniten jostain perheharrastuksesta, missä saisi touhuta yhdessä aikuisen kanssa. Ajateltiin mennä ensi viikonloppuna testaamaan taitoliikuntakeskuksen Peuhu-tuntia, missä lapsi saa liikkua temppuradalla yhdessä vanhemman kanssa. Siitä tulee varmasti hauskaa!

Mä olen tehnyt omaa kunto-ohjelmaani personal trainerin kanssa nyt kuukauden verran, ja siitä on tulossa lisää juttua loppuviikosta. Energiatasot on ainakin nousseet kohisten, ja askel tuntuu huomattavasti kevyemmältä kun ei ole enää ihan niin rapakunnossa. Mutta tästä tosiaan lisää myöhemmin ihan oman postauksensa verran!

Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen kyennyt erottamaan päivästä oman ajan töille ja oman ajan perheelle. Se on helpottanut päivien suunnittelua niin paljon, ja koen myös että olen pystynyt itse rentoutumaan paremmin. Erilaiset vaiheet tuovat kyllä mukavaa vaihtelua tähän yrittämiseen, ja nautin kyllä paljon myös siitä että meillä oli vapaa ja mahtavan aikatauluton kesä. Mutta nyt on hyvä näin, rutiinit on tervetullutta vaihtelua.

Arki on lähtenyt kivasti rullaamaan, ja odotan jo kovasti sitä mitä syksy tuo tullessaan. Tällä viikolla on luvassa pari kivaa pressiä joita odotan innolla, ja mulla on vaikka mitä mahtavia suunnitelmia syksyn varalle, joten pysykää matkassa mukana!

AINIIN, ja pakko kyllä mainita tässä, että meidän neiti puolivuotias nousi tänään ensimmäisen kerran seisomaan ekaksi polvilleen tukea vasten ja sitten seisomaan tukea vasten, tukena toimi bObles. En kestä. Tätä se tämä viikko siis toi tullessaan, kun sunnuntaina sitä pohdiskelin. On vissiin ihan himpun verran kiire isosiskojen perään. 

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Eilen aamulla kurvasimme laivalta autolla kotiin, ja edessä oli arkeen paluu. Hoidettiin kauppaostoksia, tunnollisesti kauppalistan kanssa. Nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu, ja tänään herättiin ”jo” yhdeksältä. Vielä muutama päivä aikaa muuttaa rytmiä sopivammaksi ensi viikolla alkavaa eskaria (ja päiväkotia) varten. Tänään on juhlittu puolivuotiasta ystävien kanssa, pesty pyykkiä ja tehty puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa.

Mä panikoin eilen varmaan noin 60 kertaa, että ollaanko vahingossa missattu eskarin aloitus, ja se olisikin alkanut jo eilen. Joka puolelta tulvi kuvia pienistä eskarilaisista, jotka Helsingissäkin aloittivat esikoulutaipaleensa. Mutta ei, Helsingin kaupungin ruotsinkielisissä kouluissa eskari alkaa vasta 15.8. eli ensi tiistaina, huh. Meillä oli kyllä lappu jossa aloituspäivä lukee, ja olin sen siitä miljoonaan kertaan lukenut, mutta jotenkin vaan iski paniikki ja hämmennys että olinko ymmärtänyt jotain väärin, kun aamulla kotimatkalla selasin Facebookia aikani kuluksi, ja huomasin että _ihan_kaikki_ aloittivat eskarin eilen.

Ruotsinkielisissä kouluissa on myös kolme päivää pidempi syysloma, tämänkin opin eilen, kun tarkistelin näitä kouluvuoden pituuksia Helsingin kaupungin sivuilta. Hassua, mutta ihan hauskaa, en tosiaankaan valita kuusi päivää lyhyemmästä lukuvuodesta.

Me ollaan oltu yhdeksän viikkoa lomamoodissa lasten kanssa, vailla mitään pakollisia aikatauluja tai menoja. Nyt on pikkuhiljaa aika palata rutiinien ja aikataulujen maailmaan, ja opetella siihen että jatkossa meidän viikon ylimääräinen vapaapäivä, perjantai, ei olekaan enää vapaapäivä, vaan silloin on myös eskaria. Varmasti tässä on sopeutumista itse kullakin perheenjäsenellä, mutta toisaalta myös odotan sitä arkea ja niitä tuttuja ja turvallisia rutiineja tosi paljon. Mä saan itse enemmän aikaiseksi silloin kun on ne selkeät aikataulut, ja varsinkin työt on sitten helpompi tehdä kun päivissä on selkeä rakenne.

Vaikka tämä lomailu ja aikatauluttomuus ja hengailu on ollut ihan parasta, kaipaan myös sitä että mulla on selkeä aika päivässä milloin teen mun työt, ja selkeä aika milloin voin olla 100% perheen kanssa, vailla mitään velvollisuuksia. Lasten ollessa lomalla tästä jaottelusta on hankalaa pitää kiinni, koska mulla sattuu olemaan se mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa perheen kanssa ”niinkuin olisin lomalla itsekin”. Se kostautuu sitten iltaisin, kun lapset nukkuvat ja mulla ei olekaan aikaa rentoutua, vaan teen töitä yömyöhään ja stressaan hikikarpalot otsalla deadlineistä. Onneksi nyt alkaa siis arki ja syksy, niin voin palata tuttuihin ja turvallisiin Masterchef Australia -iltoihin Oton kanssa, kun työt on tehty jo päivällä.

Tässä arkeen paluussa on jo vissiä syksyn tuntua, vaikka iltalenkillä ulkona ihanan lämmintä olikin. Romantisoin ehkä syksyä, mutta tavallaan jo odotan vähän niitä pimeneviä iltoja, ja kaikkea sitä ihanaa mitä syksy tuo tullessaan. Jokainen syksy on aina uusi alku. Mutta sitä ennen me nautitaan vielä tästä viimeisestä lomaviikonlopusta ihan täysillä, ollaan yhdessä koko perhe ja tehdään kaikkea kivaa, ihan niinkuin oltaisiin lomalla kaikki.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Meidän Ruotsin reissu lähestyy kovaa vauhtia, ja ensi viikon tiistaina on tarkoitus suunnata Mall Of Skandinaviaan. Ajattelin tehdä pitkästä aikaa tällaista ostoslistaa syksyä varten, kun ei ole tullut tehtyä.  Nämä aina selkeyttävät ajatuksia, ja tuleepahan jätettyä turhia heräteostoksia tekemättä, kun on tarkka lista jota seurata. Pyrin siis olemaan ostamatta mitään ylimääräistä, mitä ei tällä listalla ole. Ja olen jo henkisesti varautunut siihenkin, että nyt kun mulla on lista, en löydä juuri mitään mitä siinä listalla on. Usein käy juuri sillä tavalla. Sitten en osta mitään (paitsi lapsille, t. superdroppiviikosta_jo_valmiiksi_liian_innoissaan91). Se on aika tuttu kuvio, että lähden ostamaan itselleni tarpeellisia juttuja ja palaan kotiin kolmen lastenvaatekassin kanssa, itselleni ehkä uudet sukat mukana.

Asukuvat ja ostosjutut ovat olleet koko vuoden aika vähällä, kun raskaus ja imetys ovat sekä hankaloittaneet pukemista, että myös vähentäneet pukeutumisintoa. Nyt kun imetyksessä voi pitää jo pari-kolme tuntia väliä, voi joku yksittäinen reissu onnistua hyvinkin paidassa, jossa ei voi imettää. Pääosin suosin kuitenkin edelleen vaatteita joissa imetys on helppoa ja ruuan saa nopeasti esiin vauvalle. Ja näin tulee varmasti olemaan niin kauan kuin säännöllinen päivällä tapahtuva imetys kuuluu meidän arkeen. Se on vaan helpompaa meille molemmille, ja onneksi imetysitsevarmuus on kasvanut tässä kuukausien aikana ihan kohinalla. Siinä missä ekoina viikkoina imetyspaita tai -toppi oli ihan must-juttu, nyt en ole käyttänyt rintsikoita lukuunottamatta mitään varsinaisia imetysvaatteita aikapäiviin.

Tuotekuvat: River Island & Zara, kollaasi tehty Canvalla.

Kaipaan kovasti uutta takkia. Bomberit ovat olleet niin pitkään pinnalla, ja myös osa mun vaatekaapin sisältöä, että nyt kaipaan jo jotain muutakin. On iskenyt sellainen bomber-ähky ja kaipaan jotain ryhdikkäämpää ja tyylikkäämpää. Myös musta nahkatakki on ollut mulla viime vuosina ihan super kovassa käytössä, ja pehmeä vaaleanharmaa mokka kiinnostaa. Vaikka kaipaan ryhtiä, kaipaan myös pehmeitä materiaaleja. Varsinkin vauvaa sylissä pitäessä (teko)mokka on huomattavasti mukavampi materiaali kuin nihkeännahkea keinonahka.

Selkäkuvioinnit on edelleen tosi makeita mun mielestä, ja olen etsinyt sellaista farkkutakkia jossa olisi joku upea kirjailu selässä. Ehkä sellainen voisi löytyä reissun aikana, kuka tietää. Se olisi kivan rento takki joka sopisi alkusyksyn keleihin ihan loistavasti. Kaipaan myös siistiä skarppia bleiseriä, joka ryhdistäisi muuten rennompaa asua.

Tuotekuvat: Zara & River Island, Kollaasi tehty Canvalla

Olen etsinyt sopivan mittaisia mustia culottes-housuja, jos joku pitkäjalkainen tietää hyvät niin kerro heti! Mulla on yhdet, mutta ne kutistuivat heti ekassa pesussa polvihousuiksi mulle, enkä voi mitenkään niitä enää käyttää. Culottesit ovat yksi niistä trendeistä johon mun silmillä kesti kauan tottua. Olen kuitenkin huomannut niiden hienouden vihdoin: ne istuvat hyvin, ja millainen tahansa vartalo näyttää niissä hyvältä. Ne ovat armolliset myös mun kropalle.

Farkkuhame on klassikko jota mun kaapissa ei yläasteen jälkeen ole ollutkaan. Nyt se kuitenkin tuntuu raikkaalta ja kivalta, sellaiselta johon olisi helppo yhdistellä esimerkiksi neuleita ja melkein mitä vaan. Lämpimät ja paksut neuleet kiinnostavat, ja kaipaan jotain ihanilla yksityiskohdilla koristeltua vaaleanpunaista tai vaaleanharmaata neuletta. Sisäjakuista myös joku jännällä kuviolla varustettu kimono voisi olla siisti. Ja tupsut – tupsut tupsut tupsut! Olen jo kauan tykännyt, ja nyt mun tupsuinto vaan eskaloituu. Ehkä mä hommaan tupsukengät, tupsukorvikset nyt ainakin. Laukkutupsu mulla on jo ja se on ihana!

Koska on tulossa syksy, myös ”jotain viininpunaista” löytyy mun listalta. Se on syksyn klassikko, ja sitten kun se joku viininpunainen löytyy, mä tiedän kyllä. Tämä on hyvä ohjenuora, ja suurin osa listan jutuista sopii kivasti ristiin toistensa kanssa yhdistellen. Haaveilen edelleen helposta vaatekaapista, jonka edessä ei tarvitse seistä liian kauan aamuisin.

Mitä teillä on ostoslistalla syksyä varten? Mikä on tän hetken lempparitrendi?

Takana on ihana perjantai lasten ja ystävän ja Oton kanssa. Ootteko huomanneet miten syksy on ihan yhtäkkiä hiipinyt katukuvaan? Vielä viime viikolla muistan kun sanoin kaverille puhelimessa että joo ei täällä vielä lehtiä ole tippunut ja kadun pitkästä puurivistöstä vain yksi puu kellersi vähän. Yhtäkkiä vaan kuitenkin mielettömät oranssin, punaisen ja keltaisen sävyt ovat vallanneet maiseman ja kaikkialla on ihan mahtavan kaunista. Syyskuun tyttönä mä olen ehdottomasti syksyihminen, vaikka kyllä mulla alkaa pikkuhiljaa hiipimään vähän joulufiiliksetkin jo pintaan. Syytän hormoneja, kun kerrankin saa.

Tehtiin tänään lasten kanssa pipari-karpalorockyroadia, tällä kertaa siis joulu hiipii meidän kotiin jo syyskuun viimeisenä päivänä. Joulutortuista olen haaveillut viikon, ja aloinpa vähän kaipaamaan glögiäkin kun tuossa maistelin valmista rockyroadia muutaman palan. Ai kamala, pakko vähän himmailla vielä, Oton puolesta mulla on lupa joulufiilistelyille marraskuussa. Siis marraskuussa, sinne on vielä kuukausi! Miten mä kestän sinne asti.

Kuvattiin tänään Marian kanssa uutta Coffee Talk -videota ja meillä oli superhauskaa, nyt vaan pieni editointiprosessi ensi viikolla edessä kun me höpöteltiin varmaan tunti kun asiaa kertyi niin paljon. Hyvässä seurassa juttu luistaa välillä vähän liikaakin, ja lähtee rönsyilemään ihan joka suuntaan. Mutta se ei haittaa, enköhän mä saa hyvän pätkän valmiiksi.

Aamulla meillä oli hauskaa tyttöjen kanssa kolmestaan täällä, siivottiin keittiön kaappia ja katseltiin tyttöjen ja mun vanhoja piirustuksia ja maalauksia. Jostain välistä mun käteen osui myös mun CV jostain kuuden vuoden takaa  ja jotenkin mua niin nauratti kun luin sitä. Miten eri elämäntilanteessa mä olin 19-vuotiaana, miten mä nyt näin sen oman CV:ni tavallaan ulkopuolisen silmin. Olihan se huolella tehty mutta ei kovin vakuuttava. Pitkälle on tultu siitä.

Zeldan asu: Takki Ellos* / Paita Cubus / Farkut ZARA / Kengät ZARA 

Tiaran asu: Takki Ellos* / Paita ZARA / Farkut ZARA / Kengät ZARA / *saatu blogin kautta

Perus rento perjantai rennolla meiningillä, hyvää ruokaa ja nyt aletaan Oton ja vinhasti heiluvan mahapallon kanssa katsomaan Netflixistä Sherlock Holmesin vikaa osaa joka meillä on vielä katsomatta.

Ihanaa viikonloppua ja syyskuun vikaa päivää kaikille <3