Tänään jatkui taas loman jälkeen eskari ja päiväkoti isommilla tytöillä, ja arki on pikkuhiljaa käynnistymässä. Otolla on kuitenkin vielä tänään ja huomenna lomaa, niin olen pitänyt tänäänkin sellaisen tehokirjanpitopäivän että oksat pois! Hyvä että olen saanut hommia hoidettua, ja vuoden voi aloittaa puhtaalta pöydältä jälleen. Me käytiin viimeisen lomapäivän kunniaksi eilen lasten kanssa Heurekassa ja voi vitsit meillä oli kivaa siellä!

Me annettiin lapsille muutama vaihtoehto mitä tehdä vikana lomapäivänä (luistelu, leffateatteri tai tiedekeskus Heureka) ja he valkkasivat näistä vaihtoehdoista Heurekan, kun luistelemassa oltiin jo käyty monta kertaa ja leffateatterikin on jo nähty. Mentiin Heurekaan iltapäivällä, ja siellä oli paljon muitakin ihmisiä mutta silti mihinkään ei tarvinnut jonottaa minuuttia kauempaa, jos edes sitä.

Heurekassa oli käynnissä klassikkonäyttelyiden lisäksi seitsemän sisarusta tulevaisuudesta -näyttely, josta meidän lapset tykkäsivät kovasti, sekä Tartunta-näyttely joka oli mielenkiintoinen mutta lasten mielestä myös vähän turhan jännittävä, ja siellä ei oltukaan niin kauaa kuin muissa. Eniten aikaa vierähti varmaan klassikkonäyttelyissä, mutta tuo Tulevaisuus-näyttely oli tosi jännittävä ja hauska myös, ja siellä oli paljon hauskoja tehtäviä. Lapset pystyivät osallistumaan tosi paljon ja siellä oli mun mielestä tosi hyvin tekemistä 4- ja 6-vuotiaille ja meille aikuisille myös.

Oltiin Heurekassa suunnilleen kolme tuntia, ja se vierähti ihan siivillä. Myös vauvalle siellä on paljon katseltavaa vaikka mitään varsinaista vauva-aktiviteettia siellä ei olekaan. Me ei ehditty ollenkaan leffoihin, kun käytettiin niin paljon aikaa näyttelyissä ja Heureka meni kiinni jo kuudelta. Mutta tosiaan mun mielestä sieltä saa kyllä hyvin vastinetta lippujen hinnalle, ja tekemistä parhaimmillaan koko päiväksi jos kiertää ne leffat ja muut esitykset myös. Meille tuo kolme tuntia oli ihan riittävä, varsinkin kun mukana oli vauveli joka olisi halunnut kävellä ihan itse koko reissun, vailla minkäänlaista päämäärää tai edes selkeää suuntaa, hah. Hän muka niin pätevänä tepasteli siellä ympäriinsä. Illalla uni tuli samantien, taisi olla jänskä päivä.

Meillä oli kyllä tosi kiva loma sekä täällä että Oulussa. Oulussa nähtiin paljon mun sukulaisia ja ystäviä, vietettiin aikaa mun tädin perheen luona ja käytiin useampaan kertaan moikkaamassa mun rakasta pappaa. Ajomatkat sujuivat hyvin lasten kanssa, enkä niitä enää ole pitkiin aikohin jännittänytkään. Vauvakin on jo ihan konkari pitkillä matkoilla, ja lähinnä nukkuu, leikkii ja syö.

Me otettiin lomasta kyllä kaikki mahdollinen ilo irti, ja ihanaa kun ollaan saatu nauttia auringosta myös nämä viimeiset pari päivää. Tiedän että ollaan vielä kaukana keväästä, mutta aurinko tuo niin paljon energiaa että kyllä jo mulla ainakin on vähän kevättä rinnassa, haha.

Aivan ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Niin siinä vain kävi että jo 11 kuukautta on vierähtänyt ja meidän vauvan viimeinen vauvakuukausi on alkanut. Ensi kuussa juhlitaan 1v-synttäreitä, ou mai gaad. Samaan aikaan sekä hassua että outoa että hän täyttää 1 vuotta. Jotenkin hän on tuntunut niin pitkään jo niin isolta ja osaavalta, että tuntuu kummalliselta että vieläkin on kuukausi matkaa synttäreihin. Toisaalta taas on hullua, että siitä on muka pian vuosi kun hän syntyi. Kyllä te muut vanhemmat tiedätte tämän ristiriitaisen fiiliksen, kun aika kuluu kummallisen nopeasti.

On mieletöntä saada tutustua minityyppiin päivä päivältä enemmän, ja on ollut ilo huomata että omat ajatukset hänestä ovat osuneet ihan oikeaan jo aiemmin. Hän todellakin rakastaa musiikkia, tanssia ja rummuttelua niin kuin ajateltiin jo puolen vuoden iässä kun hän läpsytteli pöytää ja loisti kuin Naantalin aurinko aina musiikin soidessa. Nyt 11 kuukauden iässä hän tanssii ihan koko ajan, ja rakastaa soittaa omilla puisilla soittimillaan, jotka joulupukki toi. Rumpukapulat ja ksylofonin kapulat pysyvät hienosti kädessä ja hän soittaa niillä innoissaan. Ei tarvita kuin mainoksen musat, tai laulava leluauto, niin tämän tyypin lantio lähtee liikkeelle, toki Fröbelin palikat on vielä parempi. Hän itse rämpyttää myös musiikit päälle aina parkkitalosta jos ei muuta musiikkia ole tarjolla, että pääsee vähän sheikkaamaan. On muuten melko kovaääninen meidän parkkitalo, varsinkin siinä klo 6.30 aamulla.

Hänen lempiruokaansa on puuro, ja hän haluaisikin puuroa ihan joka aterialla. Aina kun kysytään onko nälkä, tai mennään kohti keittiötä, hän sanoo ”puuwoaa, puuwoaaa”, ja osoittelee kaappia josta hänen puuronsa löytyy. Vaikka hän rakastaa nimenomaan puuroa, hän syö kyllä reippaasti kaikkea muutakin, sekä ihan itse, että syötettynä. Ollaan siirrytty suurimmaksi osaksi siihen että hän syö samaa ruokaa kuin me (toki ilman suolaa ja vähemmillä mausteilla). Itsetehdyistä ruuista lemppareita on ainakin spagetti bolognese, ja kana ja riisi. Hän rakastaa avokadoa, kurkkua, banaania, paprikaa, persimonia ja klementiiniä. Apinaeväs sen sijaan ei vieläkään ole kovin suuri hitti, vaikka aina välillä sitä yritän tarjota. Isommat tytöt tykkäävät siitä. Hapanmaitotuotteita ollaan aloitettu pienillä määrillä, ja hyvin tuntuvat maistuvan. Maustamaton jugurtti on ihan lempparia myös.

Rintamaitoa menee edelleen useamman kerran vuorokauden aikana, päivällä aina ennen unia ja silloin kun siltä hänestä tuntuu, ja yöllä sitten 1-5 kertaa. Onneksi hän tykkää myös tosi paljon juoda vettä, ja osaa hienosti juoda ihan tavallisesta mukista. Imetyshetket eivät päivällä ole enää kovin rauhallisia, hän yleensä seisoo tai jumppailee jotain omiaan samalla, ja läpsyttelee mua. Illalla ja yöllä hän rauhoittuu rinnalle vielä ihan eri tavalla.

Hän ymmärtää tosi hyvin puhetta, nyökkää aina myöntävän vastauksen tosi painokkaasti, mutta ei osaa vielä puistaa päätään eikä sanoa ei. Ymmärtää tosi hyvin sellaisia juttuja kuin “ tuotko kaken äidille” (tuo kaken, nyökkää ja sanoo kiitti), “vietkö vaipan roskiin” (vie vaipan roskiin), “onko kiitti?” (on syönyt ruuan valmiiksi ja nyökkää ja sanoo kiitti), luetaanko kirjaa? (hakee kirjan ja nyökkää), “missä koira?” (osoittaa kirjasta koiraa ja sanoo hau), “soitetaanko mummulle?” (sanoo heti mummu, aammish ja nyökyttelee), “teetkö Zeldalle pop?” (tökkää isosiskoaan etusormella nenään ja sanoo pop). 

Sanavarastossa on tällä hetkellä jo paljon sanoja, sekä ensimmäinen kahden sanan yhdistelmä joka on niinkin arkipäiväinen kuin ”kakka pois”. Suomeksi sanoja tulee mm. kakka, kake, äiti, isi, armas, mummu, hau, miau, auto, leipä, puuro, vettä, namnam, vaippa, pipo, puppe (koira), titityy, näin, tänne hei, heippa ja jee. Ruotsiksi sanoja tulee vähän vähemmän, mutta kuitenkin mun mielestä tosi hyvin ottaen huomioon iän, ja sen että ruotsia kuulee paljon vähemmän. Ruotsinkielisiä sanoja on tällä hetkellä pappa, lampa, apa, tacktack ja titta. Hän sanoo isille tacktack ja äidille kiitti, muuten hän käyttää lähinnä vain jommankumman kielistä versiota. Esim ei sano koskaan lamppu vaan aina lampa, eikä sano apina vaan aina apa.  

Päiväunia vauva nukkuu yleensä kahdet, mutta vähän siitä riippuen missä ollaan ja mitä tehdään, autoon nukahtaa lähes aina yli 20min matkoilla. Yöunilla pisin pätkä on tähän mennessä ollut viisi tuntia, mutta vaihtelee hieman joka yö. Pari yötä sitten muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunille hänet nukuttaa aina Otto, joka toimii tosi hyvin, ja se oli ensimmäinen juttu joka alkoi parantamaan unen laatua ja pituutta. Hän yleensä nukahtaa itse omaan sänkyyn, mutta niin että Otto on kaverina siinä vieressä. 

Hän oppi kävelemään vuoden toisiksi viimeisenä päivänä, ja kävely on korvannut konttaamisen lähes kokonaan. Ei välttämättä konttaile enää edes joka päivä. Hassua miten nopeasti tämä muutos tapahtui. Hän kävelee melko tukevasti myös kengät jalassa, mutta kunnon toppakamppeissa on vielä vähän hutera meininki.

Hampaita minillä on nyt viisi kappaletta, kaksi alhaalla ja kolme ylhäällä. Ja voi kyllä niitä tehtiinkin oikein antaumuksella joulukuussa. Nyt on menossa vähän rauhallisempi hammasjakso onneksi.

Hän on kova hauskuuttamaan ja yrittää aina saada meidät nauramaan. Hän rakastaa antaa märkiä pusuja ja lukea kirjoja. Lempparileluja on parkkitalo, laulavat autot ja nukkevauva. Isosiskot ovat hänelle tosi tärkeitä ja rakkaita tyyppejä, ja kaikkein mieluiten hän leikkii heidän kanssaan. Hän on tosi aurinkoinen tapaus, eikä suutu kovin helposti. Juuri nyt on kuitenkin menossa sellainen pieni eroahdistusvaihe, ja hän mieluiten pitää äidin näköpiirissä hereillä ollessaan, muuten alkaa harmittamaan.

On kyllä suuri etuoikeus saada olla äiti näin mahtavalle minityypille (ja kahdelle hurjan mahtavalle isommalle tyypille myös) <3

Meidän mini täyttää huomenna 11 kuukautta, ja on alkanut nukkua aavistuksen rauhallisemmin ja pidempiä pätkiä öisin, kuin ennen. Tosin hän nukkuu niitä pidempiä pätkiä ennen kuin me tullaan nukkumaan. Sitten kun me tullaan nukkumaan samaan huoneeseen, hän alkaa heräilemään useammin. Eli se eka unipätkä omassa sängyssä saattaa kestää melkein viisikin tuntia jos hän on nukkumassa yksin, mutta sitten kun me tullaan samaan huoneeseen, alkaa säännöllisen epäsäännöllinen heräily, joka välillä on todella tiheääkin. Tämä on tuttua isommilta tytöiltä, myös heillä oli tämä sama vaihe suunnilleen samassa iässä.

Siksi ollaankin päätetty, että on aika siirtää vauvis omaan huoneeseen opettelemaan vähän eheämpien öiden nukkumista. Sitten kun yöt ovat kokonaisia, keskimmäinen muuttaa hänen kanssaan samaan huoneeseen, ja esikoinen saa oman koululaisen huoneen. Keskimmäinen odottaa tätä muutosta kaikkein eniten, ja hän on vauvan syntymästä asti kysellyt koska saa siirtyä yläsänkyyn  nukkumaan, ja muuttaa vauvan kanssa samaan huoneeseen. Ollaan kuitenkin sitä mieltä, että ei haluta vauvan katkonaisten öiden missään nimessä herättelevän muita kuin meitä vanhempia, ja siksi minityyppi saa ensin oppia nukkumaan kunnolla omassa rauhassa, ennen kuin yhteinen huone tulee kysymykseen.

Siihen asti isommat tytöt nukkuvat samassa huoneessa, jonka he halusivat viime syksynä, vaikka molemmilla olisi voinut olla ihan ikioma huone. Mehän kokeiltiin sitä ratkaisua silloin kun tänne muutettiin, että kummallakin oli oma huone. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että he yökyläilivät ihan joka yö, eli halusivat nukkua aina yhteisessä huoneessa siitä huolimatta, ja sotkut levittäytyivät sitten aina kahteen huoneeseen. Päädyttiin sitten siihen ratkaisuun, että heille tuli erikseen yhteinen nukkumahuone ja yhteinen leikkihuone. Nyt siis leikkihuone muuttuu vauvan huoneeksi, ja nukkumahuoneeseen järjestetään myös tilaa leikeille.

Tänään onkin ollut kunnon kodinmuutos-päivä, ja ollaan siirretty nyt pinnasänky vauvan uuteen huoneeseen, jota rakennetaan valmiiksi kokonaisuudeksi seuraavien viikkojen aikana. Ihanaa saada kokea tämä ”vauvan oma huone” -vaihe hetken aikaa, kun meillä ei ole ollut sellaista sitten esikoisen vauva-ajan. Isommat tytöt on aina olleet samassa huoneessa sen jälkeen, kun keskimmäinen lakkasi nukkumasta perhepedissä, joten sellaista varsinaista vauvan huonetta meillä ei ole ollut vuosikausiin.

Kuvissa näkyvissä huoneen lähtötilanne, ja valmiin huoneen esittelen sitten heti kun se tosiaan on valmis. 

Tehdään vauvan huoneesta sellainen, että se muuntuu sitten helposti myös hänen ja keskimmäisen yhteiseksi huoneeksi, eli mitään pysyviä ”liian vauvamaisia” muutoksia ei tehdä. Pidetään huone sellaisena että järjestystä on helppo sitten muuttaa tarpeen mukaan. Seinäkiinnitykset tehdään niin, että mikään ei ole sitten kerrossängyn tiellä kun se siirtyy huoneeseen. Mutta muutaman kuukauden ajaksi nyt ainakin saadaan rakentaa sellainen oikea ”nursery” jollaisia olen Pinterestissä ihastellut, ja katsotaan tilanne sitten uudelleen. Takaraja huoneiden muuttamiselle on elokuussa, kun esikoinen aloittaa koulun.

Meille sopii hyvin tällainen ratkaisu, kun rakastetaan muutenkin pyöritellä huonekaluja aina eri päin ja vaihdella järjestystä kerta toisensa jälkeen. Meidän koti ei ikinä tule olemaan valmis, koska se olisi meidän mielestä tylsää. Me rakastetaan tehdä muutoksia täällä, ja lapsetkin tykkäävät vaihtelusta kuulemma. Eihän sitä tiedä miltä yläkerran huonejärjestys näyttää vaikka vuoden päästä, kun lapset keksivät usein itsekin uusia ideoita huoneiden suhteen. Taitavat vähän tulla vanhempiinsa tässä asiassa.

Saa nähdä millainen vaikutus ratkaisulla sitten on yöuniin, ainakin isommilla tytöillä yöt ovat alkaneet muuttua vähemmän katkonaisiksi omaan huoneeseen muuton jälkeen. Tai no esikoinen nyt nukkui muutenkin kokonaisia öitä jo ennen puolen vuoden ikää (ja alkoi uudelleen heräilemään siinä 10kk iässä meidän vanhempien pyörimiseen yms), mutta keskimmäisellä vaikutus oli huomattava. Kuopus kyllä edelleen käy rinnalla öisinkin, mutta tosiaan vasta sitten kun me ollaan tultu samaan huoneeseen nukkumaan. Ja kyllä saa tulla jatkossakin sitten meidän viereen nukkumaan, jos (kun) heräilee omassa huoneessaan eikä saa uudelleen unen päästä kiinni ilman tissiä. Mutta katsotaan miten käy, voihan se olla että tällä ei ole uniin mitään vaikutusta, tai sitten onkin. Mitään unikoulua en ainakaan vielä ole pitämässä, katsotaan ensin onko tällä vaikutusta nukkumiseen, ja jos ei ole niin voi miettiä sitten 1v-synttäreiden jälkeen jotain muuta ratkaisua.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kultaa ja velouria kuulostaa aika pahalta kun sen noin yksinkertaisesti asettelee. Tai tulee lähinnä mieleen joku vuosituhannen alun Ali G -leffa, velourverkkarit ja isot kultaiset räppärikorut, ei hyvänen aika. Mutta niistä ei nyt sentään ole onneksi kyse, enkä ainakaan itse saanut asustani Ali G-viboja. Sen sijaan voin todeta, että monen vuodenkaan jälkeen en ole kyllästynyt kultaan, vaan himoan sitä lisää ja lisää. Ja velour tuntuu yllättävän kivalta, kun unohtaa ne räppäreiden kotiasut, juicy couturen ja strassikirjailut, ja käyttää velouria uudella tavalla esimerkiksi neuleessa.

Joulupukki toi lapsille kaikille omat eriväriset velourneuleensa, ja itse sain lahjakortin vaateliikkeeseen, mistä satuin löytämään vielä itselleni samanlaisen. Nyt voidaan mätsäillä meidän neuleissa. Muuten en olisi nyt ostanut mitään vaatteita, mutta kävin mun tädin mukana alennusmyynneissä pyörimässä, ja satuin löytämään tuon samisteluneuleen, joten se sitten tarttui mukaan. Muuten olen pyrkinyt olemaan ostelematta mitään heräteostoksia. En ole pitkään aikaan ostanut mitään sillä tavalla että olisin vaan kaupasta yhtäkkiä löytänyt jotain ja ostanut sen heti mukaan, paitsi tuon yhden neuleen nyt.

Vaatekaappi on pysynyt hallittuna määrältään ja pukeutuminen on ollut kivaa siksi. Jotenkin tuntuu että mitä vähemmän vaatteita on, sitä enemmän kivoja yhdistelmiä niistä keksii. Nyt tulee käytettyä jotenkin laajemmin koko vaatekaapin sisältöä, kun silloin kun kaappi oli megatäynnä ja oikein pursusi vaatteita. Aiemmin tuli käytettyä vain pientä osaa niistä vaatteista mitä omisti, kun ei jaksanut yrittää etsiä mitään jännää sieltä kaaoksen keskeltä.  Parempi siis näin.

Kultatakki oli hetken aikaa vähemmällä käytöllä, kun verhouduin mustaan adidaksen untuvatakkiini melkein joka reissulla. Kultatakki on kuitenkin vähän lämpimämpinä päivinä ehdottomasti mukavampi kuin untuvatakki ,joka on pakkasella parhaimmillaan. Olen käyttänyt kultatakkia autoreissuilla, ja untuvatakki on sittten niitä hetkiä varten kun mennään luistelemaan, pulkkamäkeen tai muuten vaan ulos.

Asun Gucci-vyö on joululahja Otolta, ja pitkään harkittu ja himoittu asuste. Tällaisia suurempia hankintoja mä aina harkitsen pitkään, ja myös tätä olin pohtinut jo puolisen vuotta. Jos en puolessakaan vuodessa kyllästy ajatukseen jostakin, se selkeästi on silloin harkittu ja ansaitsee paikkansa mun kaapissa. Puoli vuotta mä himoitsin sitä, tallensin Pinterest-tauluun GG-vyöasuja, kävin ihastelemassa sitä Guccin sivuilla ja Instagramissa, ja lopulta vinkkasin Otolle että se voisi olla aika kiva joululahja, mutta silti yllätyin iloisesti kun sain sen.

Takki Monki / Neule H&M / Vyö Gucci / Farkut Gina Tricot / Laukku Rebecca Minkoff / Kengät Zara

Vyöstä tuli kertaheitolla mun lemppariasuste ikinä. Se lisää persoonallisuutta asuihin, ja sillä saa muokattua vaatteiden lookia tosi kivasti. Se on ollut mulla varmaan 6/7 asussa päällä jouluaatosta asti, no yökkäreiden kanssa en sitä sentään pue. Sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi, mutta vyö muuttaa asuja tosi paljon, ja se tekee asusta paljon harkitumman ja viimeistellymmän näköisen. Olen miettinyt että pitäisi tehdä postaus jossa on vaikka neljä asua, vyöllä ja ilman, mistä näkee kuinka paljon niinkin pieni asuste voi muuttaa ilmettä.

Sain kommentin, jossa toivottiin multa tälle vuodelle aiempaa enemmän asu- ja tyylipostauksia, ja mä hihkuin riemusta ääneen. Mä rakastan tehdä asujuttuja, ja jos siellä ruutujen takana on edes yksi joka näitä haluaa nähdä, niin minähän teen! Kiitos sinulle ihanalle joka näitä toivoit! Yritän palata asupostauksissa samaan tahtiin joka mulla oli blogissa ennen viimeisintä raskautta, jonka edetessä into niiden tekemiseen vähän laantui. Luvassa on siis ainakin sellaisia ”yksi asuste/vaate ja monta tapaa yhdistää se” -tyypisiä postauksia, ja ihan näitä perinteisiä päivän asuja ja muita juttuja. Mutta tosiaan mikään tyyliblogi tästä ei ole tulossa edelleenkään, mun mielestä parasta lifestyleblogissa on se että voin itselleni mieluisaan tahtiin yhdistellä ihan mitä aiheita tahansa.

Ihanaa iltaa kaikille <3 

Vuoden toisiksi viimeisenä päivänä se sitten tapahtui: meidän 10-kuinen kuopus lähti kävelemään ihan itse ilman tukea. Hän päätti kahdeksan tunnin ajomatkan jälkeen, että nyt riittää istuskelu ja minähän lähden kävelemään, ja niin hän sitten lähti. Ensin otti kahdeksan askelta kaatumatta, sitten yksitoista, sitten jo sekosin laskuissa. Ja nyt hän on kävellyt siitä asti, ja tällä hetkellä kävelee jo enemmän kuin konttaa, kun viikko sitten tilanne oli vielä aivan toinen. Hän on ollut liikkumaan opettelijana aivan erilainen kuin meidän vanhemmat tytöt, ja tosi jännityksellä ollaan seurattu uusien taitojen karttumista tälläkin kertaa.

Hän nousi seisomaan puolen vuoden iässä, ja siitä asti on harjoitellut pystyssä olemista. Viimeiset pari kuukautta hän olisi jo tasapainoltaan pysynyt itsekseen pystyssä kävellenkin, mutta on kaivannut sitä henkistä tukea niiden äidin tai isin (tai isosiskojen) pikkurillien verran. Reilu viikko sitten hän alkoi ottamaan joka päivä aina muutaman askeleen ilman tukea, ja sitten tosiaan lauantaina tapahtui tämä harppaus ja hän alkoi aivan oikeasti kävelemään. Ja nyt hän sitten kävelee, meidän vauveli on taas yhden suuren harppauksen verran isompi tyyppi.

Jotenkin niin hassua että yhtäkkiä hän vaan liikkuu kävellen ihan niin kuin me kaikki muutkin, ja niin reippaasti nousee pystyyn joka kerta kuin pyllähtää. Pyllähdyksiä tapahtuu koko ajan harvemmin ja harvemmin, ja veikkaan että parin viikon päästä hän ei enää edes muista kontata ikinä. Niin vaan vauva taaperoistuu koko ajan, apua. Täällä Oulussa hänellä on reippaasti tilaa liikkua ja kävellä koko ajan, sekä kolme tyyppiä kahden sijaan joiden perässä pysytellä, joten tuntuu että aina täällä tapahtuu suuria kehitysaskelia, kuten tämä nyt. Ihan hauskaa aina tulla tänne, ja miettiä että mitähän hän tällä kerralla oppii. Konttausasentoonkin hän nousi silloin 5kk iässä juuri täällä Oulussa.

Siitä huomaa, että kävely on vielä tuore taito, kun hän heiluttelee käsiään ja tekee niillä kaikenmaailman hienoja liikkeitä samalla kuin kävelee. Ilmeisesti ex-konttailija ei ole vielä ihan tottunut siihen että käsillä ei yhtäkkiä olekaan mitään järkevää tekemistä kävellessä, vaan niiden pitäisi vaan hengata mukana. Se on hauskan näköistä, kun kävely on melkein kuin tanssia. Ja se hymy, mikä kasvoille syttyy joka kerta kun hän käppäilee, sillä voisi valaista puoli Oulua (ja koko meidän vanhempien maailman).

Mä kirjoitan lisää kasvamiseen liittyviä juttuja kunhan hän täyttää muutaman päivän kuluttua 11 kuukautta ja aloitetaan vauvavuoden viimeinen kuukausi. Kävelyn lisäksi tämä kulunut kuukausi on pitänyt sisällään paljon muitakin merkkipaaluja joista mieluusti kirjoittelen pidemmän kaavan mukaan, nyt halusin vain juhlistaa tätä hienoa merkkipaalua joka ansaitsi aivan oman postauksensa. Kävelyharjoituksia on vilahdellut mun instastoriesissa @iinalaura ja siellä niitä näkyy varmasti lisääkin tämän reissun aikana.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3