Meillä on tuoli-dilemma! Ei vaan kertakaikkiaan osata päättää, että mitkä tuolit me hommataan ruokapöydän kaveriksi. Tosi monet erilaiset tuolit miellyttää silmää tällä hetkellä ja me haluttaisiin todellakin tehdä sellainen tuolivalinta, joka kestää aikaa vuosikymmeniä. Halutaan sijoittaa laadukkaisiin klassikkotuoleihin, jotka sopii meidän kotiin aina. Sellaiset tuolit, joiden kanssa on hyvä yhdistää ja kokeilla erivärisiä seiniä, erivärisiä tekstiilejä, erilaisia tyylejä. Me kaivataan usein vaihtelua sisustukseen, mutta toivotaan, että tässä kodissa sen vaihtelun voisi toteuttaa aina juuri noilla yksityiskohdilla ja ne perushuonekalut pysyisivät aina samana. 

Ollaan pähkäilty näiden eri tuolien välillä nyt kohta pari kuukautta, eikä olla saatu mitään päätöstä aikaiseksi siis kertakaikkiaan. Siksi ajattelin, että kokoan muutamia meidän suosikkeja (tässä ei ole edes kaikki vaihtoehdot mitä ollaan mietitty) ja kysyn teidän mielipidettä tuoleista! Tämä on tosi iso päätös, koska klassikkotuolit ovat kalliita. Siksi me halutaan ehdottomasti tehdä juuri sellainen ostos, joka miellyttää meitä myös kymmenen vuoden päästä. Toisaalta uskon, että kaikki nämä tuolit voisivat miellyttää silmää vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta en silti vaan osaa päättää, että mitkä sopisivat juuri meille parhaiten.

Alkuun muutamia speksejä mitä meillä on tuolien suhteen: 

– Niiden pitää olla hyvät ja mukavat istua pidemmänkin illallisen ajan, koska me tykätään kokata ystävien ja sukulaisten kanssa ja istua iltaa pitkän kaavan mukaan (normaaliolosuhteissa).  

– Niiden pitää kestää lapsiperheen kovaa käyttöä, sotkua ja kulutusta. Ruokapöytä ei ole meillä vain ruokapöytä; se on myös pelipöytä, askartelu- ja maalauspöytä, läksyjentekopöytä ja sen ääressä syödään myös ruokia, jotka värjäävät ja sotkevat, kuten curryja, mustikoita ja ketsuppia. Näin tulee varmasti olemaan vielä vuosikausia, koska me tykätään tehdä asioita yhdessä ja ruokapöytä on siihen usein paras paikka. 

– Niiden pitää sopia yhteen meidän tulevan keittiön yksityiskohtien kanssa (mm. harmaata ja messinkiä). 

Siinäpä oli ne tärkeimmät. Sitten väreihin. Ollaan mietitty ainakin harmaata, mustaa, vaaleaa puuta/rottinkia ja roosaa. Eli tosi erilaisia värejä. Mustassa viehättää skarppi ulkonäkö. Musta antaa ryhtiä ja on värinä tietenkin todella ajaton. Meillä ei ole juurikaan mustia huonekaluja (paitsi esikoisen piano ja yksi jakkara). Mutta musta miellyttää silti silmää. Se on värinä sellainen, joka sopii lähes aina ja lähes kaiken kanssa. Rakastan Gubin beetle-tuoleja ja ne olisivat kyllä mustana sellainen tosi ajaton klassikko, kuten myös tietysti 1800-luvun lopussa kehitetty TON Chair no. 14. Se toimii niin mustana kuin vaaleanakin. 

Harmaassa on se hyvä puoli, että se sopisi upeasti meidän tulevan keittiön sekä meidän nykyisen sohvan kanssa. Harmaa on kaunis ja rauhallinen väri. Toisaalta, en ehkä ole onnistunut löytämään vielä niin hyvää harmaata tuolia, että olisin siihen yhtä rakastunut kuin joihinkin toisenvärisiin vaihtoehtoihin. Muuton Visu ja Normann Copenhagenin Forms ovat molemmat nättejä, mutta ehkä kaipaisin vielä näyttävämpää harmaata vaihtoehtoa. 

Rottinki tai vaalea puu sopisi upeasti myös meidän pöydän kanssa yhteen, se kun on juuri vaalean puun värinen Ikean Sinnerlig. Toisaalta mietin, että tuleeko kokonaisuudesta liian valju, jos tuolitkin ovat samaa vaaleaa rottinkia? Meidän vanha ruokapöytä-tuoli -kokonaisuus tuntui tosi valjulta, kun kaikki oli valkoista, seinä, tuolit, pöytä ja kaikki. Nyt meillä toisaalta on pinkki seinä, joka ei tietenkään ole sellainen valju tausta, vaan jo itsessään näyttävä. Silti pelkään liian tylsää lopputulosta. Haluan, että aina kun katson meidän ruokailutilaa, voin huokaista ihastuksesta (ainakin sisäisesti). Toisaalta, aina kun katson meidän vaaleaa puista ruokapöytää, huokaan ihastuksesta. Miksi en siis tykkäisi myös vaaleista tuoleista?

Rottinki on aika trendikästä tällä hetkellä ja se miellyttää omaakin silmää ihan super paljon. Toisaalta mietin, että onko rottinki niin mukava istua pidemmän päälle, vaikka jollain kesäsortseilla? Jalkoihin jää kauheat painaumat ainakin, heh. Mutta sitten taas se on kaunis luonnonmateriaali ja kestää kyllä myös aikaa klassikkona, vaikka onkin tällä hetkellä erityisen trendikäs. Rottinki on sellainen kodikas ja lempeä jotenkin. 

Roosa on värinä upea myös ja kuten tiedätte, se malvan väri on mun kaikkein suurin suosikki. Roosat tuolitkin miellyttää. Mun lempiväri on pysynyt samana vuosikaudet ja oletan, että trendien vaihtelut eivät siihen juuri vaikuta. Roosan väriset tuolit olisivat ainakin tosi meidän näköinen valinta. Mutta voiko siihenkin kyllästyä? Entä jos sittenkin vaan kyllästyn siihen väriin ja haluan vaikka kaikesta vaaleanpunaisesta eroon joskus. En pidä sitä todennäköisenä, mutta silti se mietityttää.

Rakastan messinkiä ja sitä tulee olemaan meillä keittiön yksityiskohdissa, kuten vetimissä ja hanassa. Messinkiset jalat ruokapöydän tuoleissa olisivat luonnollista jatkumoa sille, mutta silti mietityttää, että entä jos messinkiinkin kyllästyy joskus? Jos sitten joskus halutaankin vaihtaa vaikkapa vetimet ja hana mustiin tai hopeisiin ja sitten tuolien jalat vaan ovat pysyvästi messinkiset. Voisi kai nekin vaikka tuunata itse sitten. 

Ollaan mietitty myös sitä, että jos ostaisi tietynlaiset tuolit pöydän sivuille ja toisenlaiset, enemmän nojatuolimalliset, pöydän päätyihin. Sellaiset käsinojalliset mallit. Voisi yhdistellä esimerkiksi vaaleita Ton no. 14 -tuoleja ja sitten pöydän päihin vaaleat rottinkiset tuolit. Toisaalta silmää miellyttää myös sellainen harkittu kokonaisuus, jossa kaikki tuolit ovat samanlaisia. Ostamme tuoleja varmaankin ainakin kuusi kappaletta, mutta voi olla, että kahdeksankin. En tiedä, niin paljon vaihtoehtoja!

Mikä tahansa on tietty parempi vaihtoehto kuin tämä meidän nykyinen selkänojattomien jakkaroiden, tripp trappin, yhden pinnatuolin ja juniorkokoisen työtuolin yhdistelmä, heh. Mutta silti ei haluta tehdä ratkaisua, joka myöhemmin harmittaa ja siksi ollaan nyt sinnitelty näillä. Katsotaan mitä me vielä keksitään. 

Help, mitkä tuolit on teidän lempparit? Tuleeko mieleen muita tuoleja, jotka voisivat sopia vielä näitä paremmin meidän ruokailutilaan? Mitä ominaisuuksia te itse arvostatte hyvässä ruokapöydän tuolissa?

*sänky saatu aikanaan Geffer.fi-verkkokaupasta.

Saatiin eilen viimeisetkin hyllyt seinään 3-vuotiaan huoneessa, joten nyt oli hyvä hetki tehdä valmiiksi tämä 3-vuotiaan huoneen esittely. Siinä missä meidän koululaisten huoneeseen piti ostaa lähes kaikki huonekalut, tähän 3-vuotiaan huoneeseen ei ole ostettu muuta uutta kuin yksi matto ja yksi tyynyliina koristetyynylle. Kaikki muu on koottu jo meillä valmiiksi olleista jutuista.

Vanhassa kodissahan 3-vuotias nukkui yhdessä isosiskon kanssa kerrossängyssä, josta nyt luovumme, kun huonejako vaihtui. 160cm patjoilla varustettu kerrossänky on koululaisille pian jo liian pieni ja heidän huoneesta haluttiin tehdä sellainen pitkäkestoinen ja ajaton, että se muuntuu vanhemmankin lapsen tarpeisiin kätevästi. Siksi sijoitimme uusiin täysikokoisiin sänkyihin nyt. 

Kerrossängyn tilalle kuopus sai isosiskonsa vanhan talosängyn, jonka saimme vuonna 2018 Geffer.fi -verkkokaupasta. Sänky on aivan ihana massiivipuinen parvisänky, jonka alla on hyvin tilaa säilyttää kaikkia siirreltäviä tavaroita, kuten meidän vuosien varrella kertyneitä bObleseita, nukenvaunuja ja muita. Lisäksi sängyn alle saa hyvin tehtyä majan! Aluksi hieman epäröin, että onko sänky tähän huoneeseen liian suuri, viekö se liikaa lattiatilaa. Mutta nyt kun kaikki on valmista, niin sänkyhän on aivan täydellisen kokoinen juuri tuossa missä se on. Muuten iso huone voisi olla jopa kolkko. Tämä sänky on myös lähes täysikokoinen (190cm mittatilauksena tehty vanhan huoneen mukaan), joten sekin varmasti kestää aikaa ja siellä mahtuu hyvin isompikin koululainen nukkumaan. 

Me haluttiin saada tässäkin huoneessa kirjat kauniisti esille ja siihen tarkoitukseen käytimme seinähyllyjä. Seinähyllyt ovat kaikki Ikean vanhoja tauluhyllyjä (Mosabacka), joita meillä on ollut jo vanhassa kodissa lähes kaikissa huoneissa. Kun kirjat ovat tällä tavalla aseteltuja, pienellekin lapselle on helppoa löytää mieluisaa luettavaa. Silloin kun kirjat on aseteltu perinteisesti, lukutaidoton 3v ei niin helposti näe sieltä, että missä mikäkin kirja on. Siksi lemppareimmat kirjat on nostettu reippaasti esille seinille. Puisessa Ikean Ivar-kaapissa on sisällä vielä lisää kirjoja ihan perinteisesti aseteltuna. Tarkoituksena on vaihdella aina välillä kirjojen paikkoja, niin esille pääsee aina uutta luettavaa. Kaapissa on myös esimerkiksi joulusatukirjoja, jotka nostetaan esille joulun aikaan. 

Haluttiin pitää huoneessa mahdollisimman paljon tyhjää lattiatilaa, koska se on koko meidän kolmikon yhteinen leikkihuone myös. Nyt huoneessa on niin paljon tilaa, että siellä mahtuu yhtäaikaa levittämään duplot ja barbiet tai bObles-temppuradan ja keittiöleikin. Haluttiin, että huoneessa on mukavia hengailupaikkoja, joten siirrettiin olkkarissa ollut Ikean Dihult-lattiatyyny nyt sinne. Monesti pötkötellään siinä lukemassa kirjoja tai sitten sitä voi käyttää majan lattiana. 

Huoneen päätyseinällä ollut musta kohokuvioinen tapetti vaihtui raikkaaseen vaaleanpunaiseen maaliin. Seinämaaliksi valikoitui Tikkurilan täyshimmeä Joker sävyssä Paviljonki. 3-vuotias sai itse valita värin omien mieltymystensä mukaan ja tämä sopii kyllä huoneeseen tosi kivasti. Sängystä haluttiin tehdä pehmeä ja turvallinen pesä. Vaikka sänky on iso, haluttiin, että se tuntuu pienelle nukkujalle kodikkaalta ja mukavalta. Siksi siellä on tyynyjä ja pehmoleluja, joiden sekaan onneksi vielä juuri mahtuu hyvin nukkumaankin.

Vanhassa kodissa meidän käytettynä ostettu ja itse tuunaama leikkikeittiö oli meidän olohuoneessa, mutta täällä se sai hyvän paikan lastenhuoneesta. Leikkikeittiö on edelleen kovassa käytössä päivittäin ja on kiva, että sen edessä on hyvin leikkitilaa. 

Huoneessa on yhteensä viisi vaatekaappia, joista kaksi ja puoli on vaatekäytössä, joten leluille löytyi hyvin säilytystilaa myös niistä. Kaikki barbiet vaatteineen, taloineen, autoineen ja kalusteineen ovat vaatekaapeissa, samoin kuin kaksi isoa laatikollista duploja. Ihan luksusta, kun oli jo valmiiksi niin paljon säilytystilaa, että yksi kaappi ja seinähyllyt riittivät näin mainiosti ja kaapeissa on vielä extratilaakin. Tämä on meille ihan uutta, että on näin paljon tilaa ja kaikelle oma järkevä paikka. Huone on ihanan helppoa ja nopeaa siivotakin ja ollaan huomattu, että 3-vuotias myös siivoaa tätä mielellään. Hän haluaa pitää huoneensa viihtyisänä ja siistinä ja monesti ilmoittaa itsekin menevänsä siivoamaan huoneen. 

Huoneeseen löytyi maailmankartta-kuvioinen vihreä matto H&M Homesta. Tykkään hirveästi kevyistä puuvillamatoista, koska ne voi pestä pesukoneessa. Pyöreä harmaa matto on myös H&M Homesta, mutta se me ostettiin muistaakseni jo silloin, kun asuimme vielä kerrostalossa. Se on kulkenut mukana pitkään ja vieläkin näyttää kuin uudelta, kun on vaan pesty pesukoneessa aina välillä. 

Voi olla, että jossain vaiheessa huoneeseen laitetaan joku pöytä ja tuoli(t), joiden ääressä voi piirtää. Toistaiseksi meillä on kuitenkin paljon piirustus- ja askartelukamppeita alakerrassa ruokapöydän äärellä ja 3-vuotias piirtää, maalaa ja askartelee siinä itsekseen tai yhdessä aikuisen kanssa.

Meille oli kaikkein tärkeintä, että 3-vuotias itse tykkää huoneesta ja kaikki ratkaisut on tehty niin, että se olisi hänelle mahdollisimman mukava. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että onnistuimme tehtävässä! 

Nyt kun lastenhuoneet ovat molemmat valmiita, ollaan keskitytty meidän aikuisten makkariin. Siellä ei ole vielä mitään muuta kuin yksi seinä maalattu, sekä sänky paikoillaan, mutta pikkuhiljaa. Ehkäpä ensi viikolla pääsen esittelemään sen!

PS: Instagramin puolella @iinalaura-tilini storyssa on ennen-jälkeen -videot huoneesta!

On tuntunut tosi hyvältä keskittyä viime aikoina ihan perusasioihin: perheen yhdessäoloon, ulkoiluun, hyvään ruokaan. Jotenkin mulla on vähän ristiriitainen olo tästä poikkeusajasta. Saako sitä edes sanoa ääneen, että on jopa nauttinut joistain asioista, vaikka moni asia on tietysti paljon myös huolestuttanut? Olen nauttinut tästä kiireettömyydestä, siitä, ettei ole niin usein tarve mennä ja tehdä, koska se ei ole edes mahdollista. 

Mä uskon, että tämä aika jollain tavalla vaikuttaa pysyvästi ainakin meidän perheen tulevaisuuden arkeen. Että jatkossa pysähdytään entistä enemmän ihan perusjuttujen äärelle. Vaikka rakastan kulttuuria, rakastan nähdä kavereita, käydä teatterissa, leffassa, ravintoloissa ja museoissa, olen nauttinut myös hulluna siitä, että nyt ei ole tarvinnut mennä mihinkään. Vaikka haluan, että lapset voivat harrastaa juuri sitä mitä haluavat, on ollut ihanaa kun harrastuksetkin ovat nyt onnistuneet etänä ja kuskailut ovat jääneet pois. Mulla ei ole ollut yhtään iltamenoa kuuteen viikkoon, sekin on ollut luksusta. Ruokakaupassa on oikeasti käyty vain kerran viikossa, kun kukaan (lue: Otto) ei halua viettää siellä aikaa enemmän kuin on pakko. Eikä hetken mielitekojen takia ole lähdetty ostoksille. Elämä on ollut vahvasti täällä kotona. 

Kaikki on ollut ihanan rentoa. Kertaakaan ei ole iskenyt FOMO, kun näkee kaikkien olevan koko ajan jossain, koska kukaan ei ole ollut missään. On ollut vain me ja tämä hetki. Se ristiriitainen olo syntyy siitä, että en missään nimessä kuitenkaan halua, että kulttuuri, harrastuspaikat tai ravintolat kärsivät tästä ajasta pysyvästi. En halua, että esimerkiksi museotarjonta vähenee ikuisesti, koska kaikki nyt huomaisivat, että möllöttävät paljon mieluummin kotona kuin ramppaavat joka paikassa. 

Mä haluan jatkossakin mennä ulos nauttimaan fine diningista ja pikaruokapurilaisista, käydä museoissa ja näyttelyissä kokemassa kulttuurielämyksiä, tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia, nähdä leffoja leffateatterissa ja fiilistellä näytelmiä teatterissa. Haluan käydä spontaanisti ravintolassa keskellä viikkoa tai mennä extempore museoon tai kaupungille fiilistelemään tunnelmaa kivijalkaliikkeissä. Samalla kuitenkin haluaisin säilyttää meidän arjessa tämän ihanan kiireettömyyden. Sen fiiliksen, että on ihan ok viettää vaikka kolme viikonloppua putkeen ihan vaan kotona hengaillen ja ulkoillen. Sitten, kun tämä aika on joskus ohi, haluaisin löytää sen tasapainon, jossa ei koskaan tule sitä painetta, että pitäisi mennä ja tehdä enemmän. 

Sitten kun se taas on mahdollista turvallisesti, mä varmasti riemusta kiljuen lähden ravintolaan syömään ja tai katsomaan museoon jonkun mahtavan ja ajankohtaisen näyttelyn. Ja toivon todella, että ravintolat, museot, harrastuspaikat ja kulttuurielämykset selviytyvät tästä poikkeusajasta ja ovat vielä tulevaisuudessa olemassa elinvoimaisina.

Mutta samalla toivon, että tästä ajasta tulevaisuuden arkeen siirtyisi myös niitä hyviä juttuja: että ravintoloista voisi jatkossa saada ruokaa suoraan kotiin yhtä monipuolisesti kuin nyt: ruokakauppojen, ravintoloiden omien appien ja kuljetuspalveluiden kautta. Että harrastaa voisi myös kotoa etänä, jos joku päivä tuntuu siltä, ettei jaksa tai ehdi juuri silloin lähteä paikan päälle treeneihin. Että etätyömahdollisuudet lisääntyisivät pysyvästi, jotta mahdollisimman moni voisi halutessaan valita sen vaihtoehdon. Jatkossakin osallistuisin super mielellään joskus pr-tilaisuuksiin tai koulutuksiin etänä sen sijaan, että menen paikan päälle.

Olisi mahtavaa, kun jatkossa olisi enemmän vaihtoehtoja, jotta aina löytyisi sopiva tapa tehdä niin kuin itselle tai omalle perheelle on parasta juuri sillä hetkellä. Käytännön toteutus tietysti voi olla hankalaa, jotkut asiat ehkä ovat joko-tai, että niitä ei ole mahdolista toteuttaa samaan aikaan sekä etänä että livenä. Mutta uskon, että monella alalla on myös mahdollisuus tuoda mukaan näitä joitakin uusia tapoja pysyvästi. 

Ilmassa on tosi paljon kysymysmerkkejä siitä, millaiseksi tulevaisuus tämän ajan jälkeen muovautuu. Moni asia huolestuttaa etukäteen, mutta yritän olla pelkäämättä. Luotan siihen, että kaikki kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Menen eteenpäin päivä ja viikko kerrallaan, enkä murehdi etukäteen sitä, miten Suomen taloudella menee vaikkapa kuukauden tai puolen vuoden päästä. Kun kukaan ei vielä tiedä varmuudella. Tärkeintä on tietysti mennä terveys edellä, niinkuin Suomessa on mielestäni hienosti mentykin. 

Tämä aika on kyllä mennyt ihan käsittämättömän nopeasti. Tuntuu, että se oli vasta eilen kun katsoin hallituksen ensimmäistä korona-tiedotustilaisuutta maaliskuussa. Ja ensi viikolla on jo vappu. Vaikka kaipaan ihan hirveästi myös kavereiden ja sukulaisten näkemistä, meillä vietetään ensi viikolla vappua ihan vaan kotona keskenään, koska vielä ei ole oikea aika luopua rajoituksista. Tiedossa on ainakin virtuaalinen vappulounas sukulaisten kanssa ja muuten varmaan pyöritään kotona yo-lakit päässä ja syödään paljon perunasalaattia, munkkeja ja tippaleipiä. Ei sekään kuulosta hassummalta vapulta. 

Toivottavasti kaikki kykenevät malttavat pysyä vappunakin kotona, jotta viikkojen rajoitusten hyödyt eivät kumoudu yhden päivän takia. Jäämällä kotiin suojaamme myös heitä, jotka eivät voi kotiin jäädä. Suuri kiitos jokaiselle, joka tänä poikkeusaikana ei ole  voinut valita jäävänsä kotiin, vaan on käynyt töissä ja pitänyt yhteiskunnan pyörimässä. <3

Viikon arkikuva on ollut hetken aikaa tauolla meidän remppapuuhien ajan, mutta nyt palataan takaisin ja vuorossa on viikon arkikuva nro. 13! Paljon on puhuttu siitä, että koronan aikana pitää olla itselleen armollisempi ja sitä olen yrittänyt olla minäkin. En ole ottanut stressiä siitä, että tuotanko juuri oikeaan aikaan uuden arkikuvan, vaan olen mennyt fiilispohjalta. Tässä nyt oli kuitenkin loistava paikka viikon arkikuvalle, sillä tämä kuva on otettu juuri tänään ja se kuvastaa hyvin yhtä meidän tämänhetkisen arjen lempipuuhista: mun ja meidän 7- ja 8-vuotiaiden yhteisiä juoksu-pyörälenkkejä. Tämä kuva on otettu kun oltiin juuri lähdössä lenkille tänään iltapäivällä. Lapset pyöräilevät ja minä juoksen. 

Ja voi pojat, että juoksenkin! Lapset pyöräilevät kovaa, eivätkä kauheasti himmaile, joten mä saan pinkoa ihan kunnolla heidän perässä tai rinnalla. Sen jälkeen kun muutettiin tänne, on tullut käytyä lasten kanssa tällä tavalla lenkillä montakin kertaa. On niin mukavaa nauttia valoisista illoista ja kevään merkeistä. Käydään sellaisia 4-5km lenkkejä, mitä olen yksinkin juossut ja se on niin mukavaa. Lasten kanssa juostessa mun lenkkien keskivauhti on ollut yleensä 9,9km/h, mikä on jopa vähän nopeampi kuin mulla on yksin juostessa. 

Ollaan bongailtu erilaisia kukkia ja on ihana seurata yhdessä lasten kanssa miten pikkuhljaa kevät etenee. Vielä viikko sitten pensaissa ja puissa oli vain pienen pieniä silmuja. Nyt jo ruohikot vihertävät, monet pensaat ovat kasvattaneet vihreät lehdet ja joidenkin talojen edustalla on oikea kukkameri. Voikukkiakin on jo vaikka kuinka paljon! Ja on ihana muutenkin tutustua lähiympäristöön ja nähdä erilaisia paikkoja. Me aina vähän vaihdellaan reittejä tai juostaan sama reitti toiseen suuntaan, niin saa ihan erilaisia maisemia. 

Varmasti tämä vuodenaika vaikuttaa: on vaan niin paljon kivempi lähteä ulos juoksemaan, kun riittää, että laittaa kengät jalkaan ja juoksutakin päälle, eikä tarvitse kerrospukeutua. Olen kyllä silti ylpeä ja iloinen, että onnistuin pitämään juoksuharrastuksesta kiinni juuri sen kaikkein “vaikeimman” ajan. Aloitin syyskuun loppupuolella ja siitä päivät vaan pimenivät ja viilenivät. Nyt ollaan todellakin jo voiton puolella ja musta tuntuu, että mun juoksuinto vain yltyy säiden lämmetessä.

Muutenkin tuntuu, että tällä hetkellä tekee mieli liikkua tosi paljon. Aamuisin käyn yleensä pomppimassa trampoliinilla vartin, siinä tulee niin hyvä fiilis. Rakastan vaan kuunnella lintujen laulua pihalla ja fiilistellä aurinkoa. Ja lisäksi ollaan käyty paljon myös hitaammilla lenkeillä koko perhe niin, että meidän perheen potkupyöräilijä pysyy mukana hyvin. Hänkin on jo aika nopea potkuttelija, mutta matkalla tulee aina vähän ihania ylimääräisiä stoppeja kun pysähdytään ihmettelemään hienoja kukkia, tien toisella puolella olevaa koiraa tai jännittävää rakennusta. Ja mä rakastan niitä pysähdyksiä ja niistä heränneitä keskusteluita. Siksi kuitenkin ne varsinaiset juoksulenkit on edelleen mielekkäämpää hoitaa joko yksin tai isompien kanssa, niin voi keskittyä olennaiseen silloin. 

Vaikka mulla on vähän ikävä mun ja Oton kahdenkeskisiä juoksulenkkejä, joihin on tullut pitkä tauko, niin nautin kyllä näistäkin lenkeistä ihan hirmuisesti. Ja kyllä me ehditään taas kahdestaankin lenkille sitten, kun arki joskus palautuu ihan normaaliksi. Siihen asti nautitaan täysillä niistä jutuista, mistä juuri nyt voidaan. 

Meillä on muuten edessä uuden pyörän hankinta meidän esikoiselle, sillä tämä on jäänyt pieneksi (ja samalla keskimmäinen saa tämän esikoisen nykyisen pyörän). Nyt vaan juuri mietityttää, että minkähän kokoinen olisi hyvä ja joko pitäisi laittaa sellainen pyörä, jossa on vaihteetkin. Kertokaa ihmeessä millaisia pyöriä teidän koululaisilla on? Mä en muista yhtään millainen mulla itsellä oli tuossa iässä. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille <3

PS: Tuli mieleen, että tauolla on myös mulle rakas Ihanat erilaiset perheet -sarja, jonka perään on kyselty. Mulla oli tosiaan seuraava haastattelu silloin sovittuna juuri sille viikolle, kun koronarajoitukset asetettiin maaliskuussa ja jouduttiin lykkäämään sitä eteenpäin. Mulle sarjan tekemisessä kyse on nimenomaan perheiden tapaamisesta henkilökohtaisesti, eikä se ole juuri nyt mahdollista. Koko se perheen tarina syntyy nimenomaan siitä keskustelusta ja tapaamisesta ja tunnelmasta. Mutta Ihanat erilaiset perheet palaa heti kun se taas on mahdollista ja en malta odottaa, että pääsen tapaamaan seuraavan perheen!

Jos ei työn puolesta tarvitsisi ottaa mitään kuvia tai videoita, olisin varmaan ollut kuluneet viikot aika tiiviisti pelkissä verkkareissa ja pyjamahousuissa. Olen nauttinut suuresti siitä, että ei tarvitse niin usein laittautua, kun ei käy juuri missään. Tai no “tarvitse”, eihän sitä muutenkaan tarvitse laittautua kun menee jonnekin, ellei itse halua. Mä yleensä tykkään laittautua, mutta toisaalta tykkään kyllä hirveästi olla ihan naturellinakin. 

Usein laittautuminen menee mulla tosi huomaamatta, koska jos menen esim. autolla Oton kyydillä jonnekin, niin pystyn meikkaamaan siinä matkalla. Näin mulla ei kulu ylimääräistä aikaa laittautumiseen.  Nyt kun en käy edes kaupassa, niin ei ole juuri automatkoja, joilla laittautua. Mulla on paljon isompi kynnys jaksaa laittautua, jos se aika on pois jostain muusta.  

Toisaalta paradoksaalisesti olen kuitenkin huomannut, että kotonakin mulla on paljon tehokkaampi olo niinä päivinä, kun laitan hiukset edes jotenkin kivasti, puen jotain muuta kuin pingviinipyjamahousut ja laitan vaikka kulmakarvageeliä ja aurinkopuuteria. Saatan jopa saada vähän enemmän aikaiseksi niinä päivinä, vaikka “tuhlaisinkin” viisi tai kymmenen minuuttia laittautumiseen. Mutta joka tapauksessa laittaudun tosi fiilispohjalta. Jos normaaliarjessa meikkaan ehkä 6/7 päivänä viikossa, nyt olen meikannut ehkä 2-3/7 päivänä. 

 

Toinen juttu, mitä olen huomannut on se, että mulla tulee otettua paljon enemmän spontaanisti “asukuvia” kun meillä on taas kunnon peili! Vanhassa kodissa meillä oli vain yksi tosi pieni peili alle metrin päässä sohvan käsinojasta, joten sellaisia peili-asukuvia oli tosi haastavaa saada otettua. Täällä meillä on eteisessä kunnon isot peilikaapit, joiden edessä mulla tulee ihan muuten vaan nappailtua asukuvia muistoksi itselleni. Ei nyt joka päivä, mutta aika usein. 

En ollut ajatellut niitä ottaessani julkaista niitä mihinkään, mutta tajusin tällä viikolla, että en ole tehnyt mun arkiasukollaaseja sitten koronavirusrajoitusten alkamisen. Sitten muistin nämä mun puhelinkuvat ja ajattelin, että tämän autenttisempaa arkiasupostausta en kyllä edes pysty tarjoamaan! Päätin siis kokeilla vähän uudenlaista, entistäkin rennomman otteen arkiasukollaasia tällä kertaa. Kertokaa ihmeessä, mitä pidätte tästä ideasta.

1. Pingviinipyjamahousut ja vihreä paita

Aloitetaan niistä pingviinipyjamahousuista tietenkin. Tässähän on sentään jo yritystä, olen laittanut pyjamahousujen kaveriksi kuitenkin ei-pyjama-paidan. Nämä on mukavimmat housut, jotka multa löytyy, koska niissä on löysä ja leveä kuminauhavyötärö ja ne ovat ihanaa vohvelikangasta. Ja siis nämähän on vielä joulu-yökkäreistä, tosi ajankohtaiset näin huhtikuussa.

2. Musta neule ja mustat pillifarkut

Tämä on tosi kiva perus-asu! Musta paljon käyttämäni ribbineule Zarasta ja kolmisen vuotta vanhat mustat Dr. Denimin Lexyt. All black everything toimii aina.

3. Pallokuvioinen toppi ja mustat pillifarkut

Ostin tämän pallokuvioisen topin Zarasta viime kesänä ja se on aivan ihanan hempeä! Siitä kuitenkin katkesi toinen super ohut olkain kun riisuin sitä viime vuonna ja mulla kesti näin kauan korjata se. Tai siis Otto korjasi sen samalla kun hän ompeli itselleen kankaisia kasvomaskeja viime viikolla. Samat mustat Dr. Denimit kuin edellisessäkin asussa.

4. Nahkatakki, musta toppi ja vaaleat mom jeansit

Tämä asu piti ikuistaa, kun vihdoinkin tuli nahkatakkikelit! Vitsi miten ihanalta tuntui vetää nahkatakki viimeinkin päälle kaikkien talvitakkien jälkeen. Pari vuotta vanha Lindexin biker-nahkatakki on kyllä ihan mun luottovaate ja käytän sitä taas sinne asti, että lämpömittari näyttää alle viisi astetta. Toivottavasti niin käy vasta syksyn jälkeen! Farkut ovat vanhat Gina Tricotin kivipestyt farkut, jotka ovat jääneet mulle vähän isoiksi, mutta ovat niin mukavat edelleen. T-paita on H&M:ltä ja kaulakoru on Gina Tricotista myös. 

5. Jumppatrikoot & musta toppi

Nämä Cubuksen pari vuotta vanhat jumppapökät on yhdet mun lemppareista. Cubuksen jumppahousut on maailman mukavimpia, kun niissä on myös juuri täydellinen leveä vyötärökaistale, jonka ansiosta pöksyt on ihanat jalassa. Niitä ei edes tunne päällä, kun on niin mukavat ja siksi mulla on niitä kolmet erilaiset. Näiden lahkeissa myös riittää hyvin pituus mun jaloille. Jumppatrikoot ja toppi on ehkä mun toisiksi käytetyin asu atm heti pingviini-yöhousujen jälkeen.

6. Beige toppi & mustat pillifarkut

Ne samat rennot mustat pillit, kuin kahdessa aiemmassakin kuvassa ja lisäksi Gina Tricotin beige ribbitoppi. Rento ja mukava päivän asu, joka menisi hyvin myös nahkatakin ja tennareiden kanssa. Okei, nyt kun katson näitä samoja farkkuja jo kolmannessa kuvassa, niin kyllähän noi polvet alkaa olla melko kuluneet näin kolmen vuoden jälkeen (vissiin muutaman kerran tullut leikittyä ja kontattua lasten kanssa lattialla). Auttaisikohan jos nämä värjäisi vielä pesukoneessa mustalla värinapilla? 

7. Farkut ja musta toppi

Nämä Leviksen 501 Skinnyt on myös jo kolmisen vuotta vanhat. Ne olivat pitkään pois käytöstä, kun ne olivat vähän tiukat jo valmiiksi ja sitten ne vielä jäivät mulle pieneksi. Nyt ne on kuitenkin mulle vihdoinkin mukavat ja olen super onnellinen, etten esim. myynyt niitä eteenpäin silloin, kun ne olivat pienet. Nyt ne on ihan täydelliset ja yhdet mun lempparifarkuista!

8. Nahkatakki, Kenzon college, minihame ja tennarit

Tämä oli yksi mun viime vuoden käytetyimmistä asuista ja toimii mun mielestä edelleenkin. Lindexin nahkatakki, Kenzon college (synttärilahja Otolta v. 2017), käärmekuvioinen minihame viime keväältä sekä Vansin Old Skoolit. Ja tietty sukat ja arskat Monkista! Tämä asu oli mulla päällä tällä viikolla, kun yhtenä päivänä oli jo 18 astetta lämmintä muutaman tunnin ajan. Tuli kuuma!

9. Vaaleankeltainen college ja farkut

Tämä on myös yksi viime kevään lemppariasuista! Rakastan tämän Gina Tricotin collegen kaunista keltaista sävyä ja se tulee varmasti olemaan myös yksi tämän kevään ja kesän lempivaatteista. Siinä on niin ihanaa kesäfiilistä! 

Mä en ole itse asiassa ostanut yhtäkään vaatetta tai meikkiä tai asustetta itselleni helmikuun jälkeen. On kyllä osunut silmään hyvin kohdennetuissa Fb- ja instamainoksissa kaikenlaisia ihania kesävaatteita, mutta toistaiseksi ei ole tullut ostettua kuitenkaan yhtään mitään. Olen kyllä miettinyt, että haluaisin tilata joltain kotimaiselta yritykseltä jonkun yhden ihanan kesävaatteen tai asusteen itselleni, mutta en ole vielä onnistunut päättämään, että minkä. Katselen rauhassa. 

Mikä oli teidän lemppariasu? Kumpi mieluummin, pingviinihousut vai nahkatakki?