Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lindexin kanssa.

Alkuviikosta kirjoitin ekaluokkalaisen vaatekaapista, ja se on muutenkin ollut meillä viime aikoina ajankohtainen juttu. Mainitsin postauksessa, että onneksi nykyisin myös ketjuliikkeistä löytyy ekologista ja kestävästi tuotettua vaatetta, koska meidän esikoinen monesti ihastuu eniten juuri niihin. Haluan tukea hänen itseilmaisuaan vaatteilla, mutta myös pitää kiinni omista arvoistani vaatteita ostaessani.  Lupasin palata aiheeseen myöhemmin, ja tässäpä sitä asiaa nyt tulee!

Lindex on sellainen lapsiperheiden suosikki-vaateliike, koska sieltä löytyy fiksuun hintaan kivannäköistä ja kestävää vaatetta, vauvasta koululaisiin. Lindexillä käytetään paljon GOTS-sertifioitua puuvillaa, joka tarkoittaa sitä, että ulkopuolinen taho valvoo vastuullisuutta myös, ja sertifioinnin kriteerit on todella tiukat. Se on tosi hienoa! Me ollaan koko vanhemmuutemme ajan asioitu Lindexillä, ja se on ehdottomasti yksi niistä vaateketjuista, joista pystyn ostamaan hyvällä omallatunnolla vaatteita.

Lindex on yksi muodin kestävän kehityksen edelläkävijöistä, sillä jopa 80% Lindexin lastenvaatteista on vastuullisesti tuotettu.  Se on hurjan suuri parannus siihen, mitä tilanne on ollut monissa ketjuissa vielä viisi vuotta sittenkin, ja mikä on joissakin edelleen. Lindexin sivuilta voi lukea viime vuoden (ja monen aiemmankin vuoden) vastuullisuusraportin halutessaan, ja mä selasinkin koko 42-sivuisen raportin läpi, koska mä olen näistä asioista aidosti kiinnostunut.

Meidän perheessä on kolme tyttöä, ja niin kuin olen ennenkin kirjoittanut, me tykätään kierrättää vaatteita lapselta toiselle. Varsinkin kahdella isommalla vaatteet ovat nykyisellä kasvutahdilla usein jopa 2-3 vuotta putkeen käytössä (ensin vain esikoisella, sitten molemmilla yhtäaikaa, ja vielä loppuajan vain keksimmäisellä). Siitä ne lähtevät joko eteenpäin sukulaislapsille tai kirppikselle, ja sitten ne kaikkien herkuimmat ja rakkaimmat säilötään vielä 2-3 vuoden ajan kuopukselle käyttöön. Vaatteet joutuvat siis kestämään kovaa kulutusta.

Me pidetään myös vaatteiden määrä melko minimalistisena, koska en halua ostaa muuten kuin tarpeeseen. Harkitsen jokaista ostosta tarkkaan, ja pyritään suunnittelemaan vaatekaapin sisällöt kokonaisuutena. Aina kun ostetaan uusi vaate, mietitään ekologisuuden lisäksi myös miksi ostetaan se, minkä kanssa se sopii yhteen (pitää löytyä useampi vaate) ja millaista käyttöä se kestää. Näin on aika helppoa välttyä hutiostoksilta, ja lapsen on itsekin helppoa ottaa kaapista vaatteita, joista syntyy helposti kivoja yhdistelmiä.

Jokaisesta vaatteesta pyritään ottamaan ”kaikki irti”, ja esimerkiksi leggareita on helppoa paikata silityskuvilla tai vaikka vanhoista housuista leikatuilla polvipaikoilla. Roskiin mä en laita ikinä mitään, sillä usein pikkuvikaisetkin saa annettua eteenpäin ompelutaitoisille. Meidän lapsilla on oma lasten ompelukone, joka tosin ompelee kyllä ihan tavallista jälkeä, ja olen sitä itsekin heiltä joskus lainannut. Joskus annankin parhaat päivänsä nähneet vaatteet heille ompelukankaiksi, niin saavat tehtyä vielä barbeille vaatteita, tai vaikka pehmoleluja.

Vaatteiden ehjänä ja siistinä pysymiseen vaikuttaa paljon vaatehuolto. Mä poistan aina kärsivällisesti kaikki tahrat sappisaippualla, ja pesen vaatteita mahdollisimman harvoin, jotta ne eivät kulu enempää kuin on pakko. Toki näkyvästi likaiset pestään heti, mutta esimerkiksi farkkuja voi käyttää monta kertaa ennen kuin ne täytyy heittää pesuun. Huolellisella vaatehuollolla saa pidennettyä vaatteiden käyttöikää roimasti, kuitenkaan joutumatta vaikuttamaan siihen, mitä vaatteet päällä saa tehdä. Meillä kaikki vaatteet on tarkoitettu leikkiin ja normaaliin olemiseen, enkä kiellä taaperoa maalaamasta vesiväreillä tai syömästä bolognesea koskaan siksi, että päällä on uusi paita.

Meidän ekaluokkalainen valitsi itselleen Lindexistä kouluvaatteiksi strassikoristeisen samettipuseron, ja nahkaa muistuttavat leggingssit, jollaisia meillä ei ennen ollutkaan.  Kaveriksi hän valkkasi ihanan hiuspantasetin. Kauppaan astellessa mä sanoin, että hän saa valita ihan mitä tahansa itse haluaa, ja niin hän myös teki. Meidän shoppailureissusta näkyikin videota Instagram Storyssa, bongasitteko tekin innostuneen shoppailijan?

ALENNUSKAMPANJA LINDEXILLÄ: OTA KOLME MAKSA KAKSI LASTENVAATETTA

Lindexillä on juuri nyt 19.8. asti käynnissä ota 3 maksa 2 kampanja, jonka aikana saa kolme lastenvaatetta ostaessa edullisimman niistä ilmaiseksi. Kamppis koskee kaikkia lastenvaatteita, eli jos on vielä kouluvaatteet hakusessa niin nyt kannattaa suunnata sinne. Ihan loistavaa!

Käytiin yhtenä iltana nappaamassa nämä kuvat yhden koulun pihalla ekaluokkalaisen kanssa samalla, kun käytiin puistossa. Kyllä hän vaan näytti niin koululaiselta valitsemissaan vaatteissa, ison koulun portailla <3 Ei tosin ole tämä hänen oma koulunsa, mutta tästä sai aika ihanan koululaisviban näihin kuviin.

Me lähdettiin eilen vielä muutamaksi päiväksi Ouluun, sillä ensi viikolla alkaa arki, koulu ja harrastukset. Arjen myötä alkaa myös mun työt täysillä, ainakin kalenterin mukaan. Sähköposti on jo täyttynyt, ja ensi viikosta alkaen sitten täyttyy päivät ja illatkin tilaisuuksista ja tapaamisista kesän jälkeen.

Me otetaan tällainen ihana miniloma rakkaiden kanssa tähän kesän loppuun, siihen on hyvä päättää ehkä paras kesä ikinä. Mä olen tehnyt kaikki lähipäivien työt etukäteen valmiiksi, ja aiotaankin ottaa ihan rennosti ja viettää pitkä viikonloppu täällä. Ohjelmassa on rentoa hengailua mun tädin perheen ja mun äidin kanssa, papan luona käymistä, shoppailureissu keskimmäisen kanssa ihan kahdestaan, sekä päiväreissu puolen tunnin matkan päähän serkkujen mökille huomenna.

Maanantaina tullaan kotiin, ja tiistaina alkaa sitten koulu. Keskiviikkoiltana käytiin koulutielle siunaamis-tilaisuudessa esikoisen kanssa, ja se oli kyllä hurjan tunteellinen hetki mulle. Meidän pieni koululainen siellä, muiden samanikäisten kanssa. Kaikki intoa ja iloa ja pientä jännitystä täynnä. En kestä! Tiedän, että koulun aloituksesta on ollut paljon asiaa nyt, mutta se on tosi iso ja merkittävä juttu meille kaikille, ja paljon mielessä juuri nyt. Kyllä se siitä sitten laantuu, kun koulu muuttuu odotuksen aiheesta arkipäiväiseksi jutuksi. Ja sehän ei missään nimessä ole huono asia, että koulu innostaa, vai mitä!

Tämä reissu tuli siinä mielessäkin hyvään saumaan, että jännitys koulun alusta ei ehdi kasvaa liian suureksi kenelläkään, kun on paljon kivaa puuhaa Oulussa. Maanantaina ollaan kyllä sen verran aikaisin kotona, että ehditään pakata koulureppu, valita ja laittaa valmiiksi ekan koulupäivän vaatteet ja mennä kaikki ajoissa nukkumaan.

Toivottavasti saadaan nauttia vielä auringosta ja lämmöstä, ja päästäisiin käymään uimassa tämän pikkureissun aikana. Tänään taitaa ukkostaa loppuillan, mutta huomenna pitäisi olla nättiä. Uintireissun jälkeen alkaisi olla tämä kesä 2018 paketissa. En voi kyllä sanoin kuvailla miten hieno kesä tämä on ollut, tästä riittää tarinoita loppuelämäksi. Niin monta hienoa ja ihanaa hetkeä ollaan saatu kokea, ja niistä on tulossa vielä tiivistelmää tänne blogiinkin, kunhan arki on alkanut.

Ihanaa olla täällä. Niin kauan kuin mulla on vielä vuosia jäljellä mun papan kanssa, mä haluan käydä Oulussa niin usein kuin mahdollista. Mummun kuoleman jälkeen olin (ja olen edelleen) vaan niin kiitollinen siitä, että oltiin Oton vanhempainvapaan vuoksi pystytty viettämään niin paljon aikaa Oulussa, ja olemaan osana mummun viimeisiä kuukausia. Tottakai on ihana viettää aikaa kaikkien muidenkin kanssa, koska ainahan se on raastava ikävä, kun ollaan siellä kaukana. Nyt ei onneksi tarvitse ikävää miettiä, nyt vain nautitaan kesäloman viimeisestä pitkästä viikonlopusta! Nämä kuvat on otettu mun papan luona tänään, kun lapset söivät viinimarjoja suoraan pensaasta. Ihanaa kesäpuuhaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Tänään on se päivä, kun suurin osa helsinkiläisistä ekaluokkalaisista aloitti koulun, mutta meillä esikoisen koulun alkuun on vielä viisi päivää. Ruotsinkieliset koulut alkavat vasta ensi viikon tiistaina Helsingissä, ja silloin meidän esikoisvauva, meidän rakas ensimmäinen minityyppi aloittaa koulutiensä. Mä muistan, kun joskus keskimmäisen imetysaikana hormoneissani mietin kyynel silmäkulmassa, että ”enää viisi vuotta, niin meidän esikoinen menee kouluun, miten hän voi olla niin iso jo”. Ja nyt se päivä on ihan kohta täällä. Enää viisi päivää, niin meidän esikoinen menee kouluun, miten hän voi olla niin iso jo.

Vaikka näin jälkeenpäin tuntuu ihan naurettavalta, että itkeskelin asiaa viisi vuotta etukäteen, niin en mä kyllä ihan väärässä ollut. Nämä vuodet ennen tätä koulun aloitusta ovat olleet yksi silmänräpäys vain. Kun katsoo taaksepäin, kulunut aika tuntuu ihan järkyttävän pitkältä – pakkohan sen on ollut olla pitkä aika, niin paljon on tapahtunut. Se on kuitenkin kulunut niin nopeasti, että ei vaan pysty käsittämään. Seitsemän vuotta sitten mä kirjoitin tänne blogiin, kuinka oltiin oltu puoli vuotta yhdessä Oton kanssa. Itse asiassa tasan tänä päivänä me ollaan oltu yhdessä seitsemän ja puoli vuotta.

Meidän esikoinen on ollut osa meidän tarinaa ihan alusta asti, hän kun ilmoitti olevansa tulossa vain viikkoa sen jälkeen, kun oltiin päätetty alkaa virallisesti seurustelemaan. Me ollaan oltu aika hitsin tiivis paketti, ja hän on kasvattanut meistä ne vanhemmat, jotka meistä on tullut. Toki sisaruksillakin on osuutensa kaikessa, mutta hänestä kaikki alkoi. Me ei ehditty kauaa nauttimaan huolettomasta teiniseurustelusta, vaan hyvin nopeasti me alettiin valmistautumaan siihen, että meistä tulee perhe. Meillä ei ollut koskaan aikaa tai halua alkaa säätämään tai epäröimään meidän parisuhteessa, me oltiin heti ihan all in. Meidän elämään oli tulossa joku vieläkin tärkeämpi kuin me kaksi. Meidän esikoinen.

Näiden seitsemän vuoden aikana siitä mahassa kasvaneesta minityypistä on kasvanut aivan jäätävän fiksu, omatoiminen, vastuuntuntoinen ja ihana isompi minityyppi. Vaikka olen joskus sanonut, että mua jännittää vähän koulun aloitus, niin oikeasti mua ei jännitä yhtään se koulun aloitus. Mä tiedän, että hän pärjää siellä ihan loistavasti. Kaikki kaverit on tuttuja, rakennus on tuttu, opettaja on tuttu ja hän osaa jo kaiken mitä pitää ja enemmänkin. Meidän koko perheellä on koulun aloituksesta hyvä fiilis, ehkä eniten sellainen ”vihdoinkin hän pääsee tekemään sitä, mitä on odottanut 2-vuotiaasta asti” (ja laskenut päiviä siitä asti kun oppi hahmottamaan ajan kulun kunnolla joskus pari vuotta sitten).

Koulun aloittamisen sijaan mua jännittää se kaikki muu siinä ympärillä. Se, miten hän oppii kulkemaan koulumatkaa joskus itsenäisesti, kun pelkkä ajatus tuntuu niin pelottavalta. Vaikka tiedän, että hän itse on fiksu ja tekisi parhaansa ja olisi valppaana, se ei kuitenkaan aina riitä. Kuinka joskus uskaltaa päästää sen oman pienen sinne maailmaan ihan  yksin? Onneksi varsinkin alussa meillä on mahdollista viedä ja hakea ihan joka päivä, mutta jossain vaiheessa sekin päivä tulee, kun hänen on mentävä yksin kouluun. Ja sitä päivää mä jännitän. Onneksi meillä on paljon aikaa harjoitella yhdessä.

Mua jännittää myös se, että jatkossa kukaan aikuinen ei kerro mulle joka päivä, miten mun lapsen päivä on mennyt. Toki koulussakin on Wilma ja vanhempainvartit, mutta onhan se nyt ihan eri asia, kuin se, että joku kirjoittaa päivittäin ylös miten lapsen päivä on mennyt, ja kertoo siitä yksityiskohtaisesti samalla kun lapsi haetaan. Jatkossa kaikki on sen varassa, mitä koululainen itse haluaa päivästään kertoa. Jatkossa mun täytyy kuulostella entistäkin herkemmällä korvalla hänen fiiliksiään, ja vaan toivoa, että hän itse kertoo, jos jotain on vialla, tai on tapahtunut jotain ikävää. Toki haluan kuulla onnistumisista ja kaikesta ihanastakin ihan yhtä lailla. Toivon, että hänestä on helppoa puhua mulle ja kertoa päivistään, kaverisuhteistaan, koulukuulumisista ja kaikesta, mitä hänen elämäänsä milloinkin kuuluu.

Ainakin tällä hetkellä me puhutaan kaikesta. Meidän välillä vallitsee luottamus, ja hän juttelee meille vanhemmille mielellään ihan kaikesta. Ollaan aika avoimia tyyppejä koko perhe, eikä meistä kenelläkään ole mitään salaisuuksia toisiltamme. Toivon, että tämä meidän välinen rehellisyys, avoimuus ja rakkaus säilyy aina samanlaisena, oltiinpa me tai meidän lapset missä elämänvaiheessa tahansa. Parhaamme yritetään Oton kanssa tukea niin esikoisen, kuin kaikkien kolmen lapsen kasvua ja kehitystä, kuunnella ja opastaa, rakastaa, rutistaa ja lohduttaa.

Me ollaan oikeasti kaikki ihan hurjan innoissamme. Enää viisi yötä, ja on ensimmäisen koulupäivän aamu. IIK! Tästä tulee hienoa, upeaa ja opettavaa, meille kaikille. Koulun myötä tulee avautumaan ihan uusia maailmoja, ja tiedän jo valmiiksi, että me tullaan seuraavien vuosien aikana Oton kanssa vastaamaan aika hemmetin moneen hankalaan kysymykseen, tiedonjanoisen esikoisemme tuntien. Niitä odotellessa <3

PS: Tästä kaikki alkoi vuonna 2011:

Hieman ollaan tultu eteenpäin siitä. 😀

Hurjasti onnea kaikille tuoreille ekaluokkalaisille, ja heidän vanhemmilleen! Tästä alkaa hieno matka <3 

Niin kauan kuin olen näitä vaatekaappipostauksia tehnyt, on teiltä tullut toiveita isompien lasten vaatejutuista! Ja nyt saamanne pitää, sillä ekaluokkalaisen vaatekaapin sisältö alkaa viimeinkin olla valmis muutamia pieniä puutteita lukuunottamatta. Kreivin aikaan, sillä kouluthan alkavat jo aivan pian. Jos ei teillä ole koululaisia, niin tsekkaa aiemmat osat eli Vastasyntyneen pukeminen talvella,  Vauvan toimiva vaatekaappi & Taaperon vaatekaappi. Kuvattiin ekaluokkalaisen itsensä kanssa vaatekaapin sisältö, ja siivottiin samalla kaappeja niin, että hänellä on omat hyllyt ja pikkusiskolla omat. Epäilen kuitenkin vahvasti, että kunhan ekat pyykkikoneelliset on pyörineet, on vaatteet taas sekoittuneet, ja palataan takaisin isojen tyttöjen yhteisiin ”paidat”, ”housut”, ”mekot” & ”colleget” -hyllyihin. Se on vaan yksinkertaisesti helpompaa, koska he käyttävät niin monia vaatteita yhdessä.

 

Meidän ekaluokkalainen on venähtänyt kevään ja kesän aikana niin paljon, että suuri osa lahkeista ja hihoista jäi pieneksi. Monesta lempparit piti luovuttaa kokonaan pikkusiskolle, ja hankkia uusia tilalle, ja joitakin hankintoja pitää vielä tehdä.

Meillä suurin osa vaatteista kiertää esikoiselta suoraan keskimmäiselle tai on käytössä molemmilla yhtäaikaa, ja siksi tahdon panostaa erityisen paljon laatuun, jotta vaate kestää pitkää käyttöä. Osan säästän vielä kuopuksellekin, mutta en ihan kaikkea, sillä väli on niin pitkä, kun kuopuksella on keskimmäiseenkin se neljä vuotta ikäeroa. Ei vaan kertakaikkiaan riitä tila säilöä vaatteita niin montaa vuotta. Osa kuitenkin lähtee vielä lähipiirin lapsille, ja palautuu sieltä sitten vuosia myöhemmin vielä takaisin meille. Niitä vaatteita voi kutsua hyvällä omallatunnolla laadukkaiksi ostoksiksi, ja tulee aina ihan hykerryttävän hyvä fiilis, kun saa takaisin vaatteen, jolla tietää olleen jo ainakin neljä käyttäjää. Ja joka siitä huolimatta näyttää edelleen hyväkuntoiselta ja on käyttökelpoinen.

 

Kun puhutaan koululaisen vaatekaapista, on varmaan sanomattakin selvää, että hänellä on jo paljon omia toiveita vaatteidensa suhteen. On ollut ihan mielettömän ihanaa suunnitella lasten vaatekaappeja omien mieltymysteni ja arvojeni mukaan, mutta on myös ihan uskomattoman hienoa, kun koululainen haluaa itse osallistua vaatteidensa valintaan. Hänellä on ihan oma tyyli ja maku, ja hän fanittaa ja fiilaa ihan omia juttujaan, merkkejään ja artistejaan. Mäkin saan edelleen osallistua, ja aikuisen tehtävähän se onkin katsoa, että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivia, puhtaita ja ehjiä. Mutta musta on vaan tosi ihanaa, kun hän ilmaisee omia mielipiteitä ja ihastuu joihinkin vaatteisiin. Mä kannustan mielelläni itseilmaisuun niin vaatteilla kuin muutenkin.

Aina meidän maut eivät kohtaa, ja jos yksin saisin päättää, olisi vielä suurempi osa sisällöstä eettisesti ja ekologisesti tuotettua, kuin nyt on. Tällä hetkellä esikoisen kaapista n. 2/3 on eettistä ja ekologista tuotantoa, ja 1/3 ketjuliikekampetta (taaperon kaapissa varmaan 5% on ketjuvaatteita). Tosin myös jotkut ketjut onneksi panostavat samoihin arvoihin joihin itse uskon, ja tästä onkin tulossa juttua tämän viikon aikana. Mä olen myöntynyt ostamaan ketjuvaatteita, koska lapsille se tuntuu olevan tärkeää, että omasta vaatekaapista löytyy joitakin saman tyyppisiä juttuja kuin kavereilla. Muistan kyllä itsekin, että oli kivaa samistella ja parasta oli kun kerran koulukuvissa mulla ja mun kaverilla oli vahingossa molemmilla raitapaita, liivimekko ja kaksi lettiä sivuilla. Näytettiin ihan samalta!

Noniin, nyt on aika siirtyä kohti vaatekaappia ja vaatteiden määriä. Näistä kuvista puuttuu nyt kokonaan kaikki hellevaatteet, eli hellemekot, shortsit ja topit, koska ne eivät tule syksyllä olemaan käytössä. Lisäksi jätin pois juhlavaatteet, koska niitäkään ei koulussa pidetä, paitsi juhlapäivinä.

Meillä ei ole koskaan ollut lasten kaapissa kovin paljoa farkkuja, koska olen ajatellut ne hankaliksi ulkovaatteiden alla. Ekaluokalle mentäessä esikoinen kuitenkin ehdottomasti halusi kaappiin lisää farkkuja, ja käytiinkin ostamassa hänelle muutamat uudet farkut. Housuissa suosin tummia värejä, koska ne pysyvät parempana pihaleikeissä. Vaaleat housut on aina tahroilla, ja siksi en ole niiden suurin fani, vaikka usein niissä onkin tosi kauniita kuvioita, joista taas tykkäisin. Ikuisuusdilemma. Helpommalla kuitenkin pääsee, kun suurin osa housuista on tummia.

Ekaluokkalainen tykkää tosi paljon myös lappuhaalarifarkuista ja maastokuviosta, ja lisäksi kaapissa on yhdet perus siniset farkut, sekä valkoiset culottes-malliset farkut, jotka esikoinen halusi itse ostaa alennusmyynnistä. Verkkareita on yhdet Adidakset, ja lisäksi vielä kahdet collegehousut, ja yhdet mustat trikoopantsit. Hän ei hirveästi tykkää enää leggingseistä, mutta niitäkin löytyy kaapista vielä kahdet kuviolliset, jotka hän kelpuuttaa, sekä yhdet mustat (pesussa) ja yhdet sporttileggarit, jotka ovat tosin jäämässä jo pieniksi.  Urheiluvaatteita pitää ostaa vielä lisää, ainakin parit uudet trikoot sirkuskouluun ja sisäjumppatunneille. Lisäksi veikkaan, että ostetaan ainakin parit trikoopantsit, koska farkkuja ei voi talvella niin mukavasti ulkohousujen alla käyttää, ja trikoopantsit ajavat hyvin mukavien mutta ”housumaisten” housujen virkaa.

Miettikääpä muuten, että alarivin kaikki housut ovat samaa kokoa, paitsi addut yhtä kokoa muita isommat, ja viereiset Blaat yhtä kokoa muita pienemmät (ja adduja kaksi kokoa pienemmät). Kokoerot on tosi suuria eri merkkien välillä. Rivin pienimmät housut on niitä, jotka on juuri nyt tismalleen sopivia, ja suurimmissa on vielä vähän kasvunvaraa. Kaikkia pystyy kuitenkin jo pitämään.

Myös t-paitoja me tarvitaan lisää, sekä lyhyt että pitkähihaisena. Lyhythihaisia t-paitoja löytyy seitsemän, ja pitkähihaisia viisi kappaletta. Suurin osa pitkähihaisista siirrettiin pikkusiskon kaappiin, kun niissä on kesän aikana jäänyt hihat pieneksi. Mun mielestä sopiva määrä paitoja on 7-8 kappaletta (siis 7-8 pitkähihaista & 7-8 lyhythihaista), silloin pärjää hyvin meidän pyykinpesu-tahdilla. Paidoissa näkyy hyvin se, että all-over-printit ei ole enää meidän ekaluokkalaisella kovin suuressa suosiossa, vaan ennemmin yksiväristä tai sitten joku kiva printti edessä. Mä itse rakastan kokoprinttiä, mutta esikoinen tykkää ennemmin simppelimmistä vaatteista. Onneksi raidoista hänkin tykkää, ja lempiväri saattaa antaa jopa all over printinkin anteeksi.

Mekkoja ja hameita häneltä löytyy  koulukäyttöön sopivina kaksi ja kaksi. Hän ei ole mikään erityinen mekkofani, mutta tykkää simppeleistä trikoomekoista ilman rimpsuja tai röyhelöitä, sekä rennoista midimittaisista hameista, joiden kanssa pystyy skeittaamaan. Yleensä hän valitsee kaapista päälleen housut ja paidan, mutta joskus on kuulemma kiva pitää mekkopäivä.

Huppareita ja collegeita me ei tarvita enää yhtään lisää, niitä on melko paljon. Huppareita löytyy viisi, joista kolme on sellaista pidempää mallia, että menisivät vaikka sukkahousujen kanssa mekkona. Lisäksi on pari bomber-mallista college- tai verkkatakkia, pari neuletta ja yksi collegepaita. Meillä oli ennen enemmän collegepaitoja, mutta hupparit on vieneet niistä voiton tämän vuoden aikana esikoisella. Simpsonihupparin esikoinen löysi Kreikasta, ja halusi pitää sitä siellä 30 asteen helteelläkin. Onhan se kyllä aika siisti!

Ulkovaatteita löytyy Polarn O. Pyretin kuoritakki ja -housut, sekä Mini Rodinin bomber-takki, joka on jäämässä pieneksi. Lisäksi on tietysti sadevaatteet sellaisille päiville, kun sataa aivan täysillä. Pipoja, lippiksiä, hanskoja ja huiveja on myös iso liuta, joista iso osa myös on edelleen kesäjemmassa, ja kaivellaan esille sitten kun ilmat viilenevät. En viitsinyt ihan vielä kaivella kaikkea esiin kuvia varten, kun lämpömittari näytti ulkona edelleen 29 astetta näitä otettaessa. Tänään on toki ollut jo vähän viileämpää, mutta ei nyt ihan kuorihousujenkaivamis-fiilis kuitenkaan.

Kenkäpuolellakin on kaikki kunnossa. Hän valitsi koululenkkareiksi Niken Air Huarachet, ja muuten löytyy Vansit, reilulla kasvunvaralla Minna Parikan puputennarit ja baltsuja joka lähtöön. Kylmempiä säitä odottelevat vielä nahkaiset nilkkurit, jotka ainakin toistaiseksi ovat vielä sopivat, sekä säänkestävät talvikengät. Hankintalistalla on vielä kunnon vedenpitävät lenkkarit syyssäihin. Kuvassa muuten meidän taaperon varpaat, jos mietitte, miksi kenkä näyttää jalkaan nähden vähän väärän kokoiselta.

Mä uskon, että pärjätään näillä seteillä hyvin, kunhan vielä parilla yksilöllä täydennetään paita-, housu- ja sporttivaatevarastoja. Onneksi nyt on vielä ainakin niin lämmintä, että ei ole kiire ostella pitkähihaisia, voidaan rauhassa etsiskellä niitä täydellisiä lemppareita, kun tänä syksynä on ilmestymässä vielä vaikka kuinka monta ihanaa mallistoa. Mun mielestä tämä vaatevalikoima näyttää aivan meidän esikoisen näköiseltä, ja siitä tulee hyvin ilmi hänen lempparit: mukavat ja rennot vaatteet, lempibändi sekä lempivärit vihreä ja musta.

Postaus on tehty koululaisen luvalla ja avustuksella, yhdessä suurella innostuksella. Näillä mennään <3

Mitä teidän koululaisten vaatekaapeista löytyy? Onko koulukavereiden kanssa tullut jotain must-juttuja, jotka koululainen on ehdottomasti halunnut kaappiin? Fanitetaanko teillä jotain tiettyjä artisteja tai bändejä, tai kenties merkkejä?

PS: Huikatkaas HEP jos kaipaatte samanlaista vielä päiväkoti-ikäisen vaatteista? Meidän keskimmäinen taitaa olla tämän perheen eniten vaatteista kiinnostunut tyyppi, ja hänen vaatekaapistaan löytyy vaikka jos mitä aarteita. 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Sannan ruokakassin kanssa.

Kesän alussa mä suuntasin keskustaan aivan ihanan tunnelmalliseen jugend-taloon kokkailemaan blogikollegani Mintun, ja Sannan ruokakassin Sannan kanssa. Kyllä, Sanna on ihan oikea ihminen & kolmen lapsen äiti, eikä pelkkä markkinointikikka firman nimessä. Ja mukava ihminen olikin, meillä oli hersyvän naurun täyteinen iltapäivä herkkujen ja mielenkiintoisen keskustelun parissa. Taapero tuli mun mukaan kokkaamaan meidän kanssa, ja hänellä oli oikein vauhti päällä. Onneksi tarjolla oli herkullisia marjoja, joita napostellen hän pysyi hetken paikoillaan, että mäkin sain osallistua kokkailuun.

Me kokattiin Sannan ja Mintun kanssa nopeaa ja herkullista intialaista naanleipä-pizzaa kahdella eri täytteellä, kaveriksi lime-coleslawta mintulla ja jälkkäriksi oli niitä marjoja. Samalla kun laitettiin ruokaa, me keskusteltiin arjen pyörittämisestä lasten kanssa, ruuanlaitosta ja Sannan ruokakassin sympaattisesta tarinasta.

Sanna on ihan itse perustanut Sannan ruokakassin seitsemän vuotta sitten, ja aloittanut ihan tyhjästä. Hän kertoi hauskan tarinan, kuinka joskus seitsemän vuotta sitten kasseista oli puuttunut jokin tärkeä tuote, jota tavarantoimittaja ei ollut saanut. Hän oli yksin kaatosateessa pyöräillyt kauppaan ja käynyt ostamassa puuttuvat tuotteet jokaiseen kassiin ennen kun ne lähtivät matkaan. Pyörä keikkuen hän oli raahannut kassikaupalla tavaraa kastuen läpimäräksi vesisateessa. Hän kertoi tilanteesta niin eläväisesti, että pystyin näkemään sen silmissäni.

Sitä monesti ajattelee yrityksiä vain tasaisena massana, tai suurina organisaatioina, vaikka totuus on usein aivan toinen. Sannan ruokakassi on pieni  ja herttainen kotimainen yritys, joka on alusta asti halunnut tuoda monipuolisuutta ja helpotusta perheiden arkeen. Sen takana on ihan oikeita ihmisiä, jotka sunnittelevat ja testaavat reseptejä, pakkaavat kasseja ja miettivät, miten voisivat helpottaa mahdollisimman monen ihmisen arki-ruuanlaittoa.

Meillä tuntui Sannan kanssa olevan tosi samanlainen ruuanlaittofilosofia: mahdollisimman helppoa ja nopeaa, mutta ei kuitenkaan tylsää vaan aina uusia ja hauskoja juttuja. Ehkä siksi meidän perhe on myös tykännyt tosi paljon Sannan ruokakassista ja sen mukana tulevista resepteistä. Aina välillä ollaan pidetty tilauksessa taukoja, kuten kesällä paljon reissatessa ja ulkona syödessä. Aina ollaan kuitenkin myös palattu palvelun pariin jossain vaiheessa. Meillä on pitkä kokemus ruokakassipalvelusta, ja edelleen se on mun mielestä ihan loistava keksintö. Monet Sannan resepteistä on myös jääneet meillä muutenkin käyttöön myös silloin kun ei tilata kassia.

Sannan ruokakassi on monipuolistunut koko ajan näiden vuosien aikana. Nykyisin tarjolla on Perhekassin lisäksi Vegekassi, vähän perhekassia vielä jännittävämpiä ruokia sisältävä Maukaskassi, sekä taatusti pienillekin lapsille maistuva Lasten suosikkikassi. Kaikkia kasseja saa kahden ja neljän hengen versioina, ja Perhekassista on olemassa myös gluteeniton versio. Perhekassia voi tilata kolmen tai viiden illallisen versiona. Me ollaan testattu näistä kaikkia, paitsi gluteenitonta kassia, ja jokaiseen on oltu tyytyväisiä. Vegekassi on esimerkiksi mahtavan helppo tapa tuoda kolme kasvisruokaa arkiviikkoon, jos ei itsellä tule mieleen monipuolisia vegereseptejä, mutta haluaisi kuitenkin syödä kasvispainotteisemmin.

Vaivattoman Sannan ruokakassista tekee se, että joku muu suunnittelee sinulle valmiiksi ruuat, valitsee ja toimittaa ainekset ja reseptit niiden toteuttamiseen, ja tilaaminen onnistuu helposti netissä. Ekana valitaan itselle sopivin kassivaihtoehto, sitten päätetään haluaako toimituksen joka viikko vai joka toinen viikko. Kassista voi myös pitää taukoa, tai kokeilla toista kassia. Tilaukseen ei tarvitse sitoutua, vaan sen voi peruuttaa vaikka ekan viikon jälkeen, jos ei se olekaan oma juttu. Kassit toimitetaan aina maanantai-iltana ennalta ilmoitettuna ajankohtana, ja sen jälkeen voi vaan kokkailla! Näet Sannan ruokakassin sivuilta, toimitetaanko kassia sinun kotialueellesi.

Nyt kun esikoinen on juuri aloittamassa koulua, sähköposti on alkanut syksyn lähestyessä täyttymään taas töistä ja tapahtumakutsuista ja arki on ihan lähellä, on loistava hetki helpottaa sitä rumbaa. Me ainakin otetaan nyt joksikin aikaa Sannan ruokakassi, niin ei tarvitse miettiä hetkeen taas illallisia.

LUKIJAKILPAILU: VOITA SANNAN RUOKAKASSI!

Mikä ruokakassivaihtoehdoista olisi sinun valintasi ja miksi? Kommentoi vastauksesi postaukseen, ja osallistut yhden Sannan ruokakassin arvontaan (arvo n. 50€). Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Arvonta-aikaa on 13.8.2018 asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään.

ALEKOODI SANNAN RUOKAKASSIIN:

Koodilla SANDWICH10  saatte nyt 10€ alennuksen Sannan ruokakassin  ekasta tilauksesta! Suosittelen testaamaan, siihen voi helposti jäädä koukkuun!