Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Wsoyn, BookBeatin & Indieplacen kanssa.

Lapsilla on kesäloma ja kaikki aika maailmassa uppoutua kirjojen pariin. Viime viikolla oli sen verran sadepäiviä, että he lueskelivat  ja kuuntelivat äänikirjoja oikein ekstrapaljon päivälläkin. Mutta ei se lukeminen sadetta vaadi, vähintään yhtä ihanaa on lukea tai kuunnella tarinaa ulkona auringossa. Parasta on se, kun iltaisin ei ole kiire alkaa nukkumaan, vaan lapset uppoutuvat kirjoihin sängyssä vielä hyvän tovin ja nukkuvat sitten aamuisin pitkään. Muistan itsekin, miten ihanaa oli koululaisena lukea kesälomalla kirjaa ja valvoa. Monesti nappasin kirjan käteen myös aamulla heti herättyäni ja niin tuntuvat tekevän meidänkin lapset.

Kuten kerroinkin, olen itsekin löytänyt viime aikoina todella hyvin aikaa kirjoille. Olen oikeasti niin kiitollinen sekä meidän lukupiiristä että tästä löysemmästä elämänrytmistä, joka on antanut aikaa paneutua kirjoihin. Mä saan kirjoista niin paljon. Rakastan sitä kutkuttavaa fiilistä kun käsillä on uuden kirjan ensimmäinen luku ja tietää jo, että tämä tarina vie mennessään. Tässä postauksessa vinkkaan teille muutaman kirjasuosikin aikuisille kesään, sekä monta mahtavaa kirjaa, joita meidän koululaiset eivät ole malttaneet laskea käsistään. Ehkä näistä löytyy kirjoja teillekin tai teidän koululaisille? 

Aikuisille

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset

Kirjoitin tästä kirjasta teille jo maaliskuun lopulla, kun se oli mulla vielä kesken. Luin kirjan loppuun ja se antoi kyllä niin paljon ajateltavaa. Voin paljastaa, että en ole tehnyt kuin muutamasta kirjasta elämäni aikana muistiinpanoja. Tästä kirjasta tein niitä paljon. Tämä on sellainen kirja, johon jokaisen pitäisi tarttua. Se avarsi aivan valtavasti mun näkemystä siitä, millainen on naisen asema maailmassa. Alkupuolella kirjassa käsitellään aika paljon myös kolmannen maailman naisten asemaa, joka on tietysti vielä aivan erilainen kuin länsimaisten maiden naisten. Monet faktat kirjassa ovat järkyttäviä ja pöyristyttäviä. 

Jos etsit faktapohjaa argumenteillesi naisen asemaa koskettavissa keskusteluissa, tämä kirja tarjoaa sitä yllinkyllin. Kirjan lähdeluettelo on kymmeniä sivuja pitkä, sillä jokaikinen tieto kirjassa on faktaa ja peräisin luotettavista tutkimuksista. Kirja ei ole mitään kevyttä hömppää  – se on todellinen tietokirja, jossa sitä tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mutta koen, että jokaisen naisen ja jokaisen miehen kannattaisi lukea tämä. 

En tiedä kumpi on järkyttävämpi fakta – se, että suurin osa meidän länsimaisista lääkkeistä on suunniteltu 70-kiloisille miehille ja siksi naiset saavat niistä enemmän haittavaikutuksia, vai se, että Indonesiassa naiset eivät saa poistua kotoa ilman miespuolista sukulaista ja siksi esim. hyökyaallon iskiessä he odottavat kotona, että miespuolinen sukulainen tulee kertomaan lähestyvästä hyökyaallosta ja viemään heidät turvaan. He eivät myöskään osaa uida, koska uimataitoa ei pidetä naisille hyväksyttävänä. 

Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa

No tämä on sitten taas juuri sitä kevyttä hömppää, mitä edellinen kirja ei ollut. Tämä on niin ihana hyvän mielen kirja, täydellinen kepeisiin kesäpäiviin. Olen teinistä asti ollut Sophie Kinsella -fani ja mun kirjahyllystä löytyy melkein kaikki hänen kirjoittamansa kirjat. Rakastan Sophie Kinsellan tyyliä kertoa ja kuvailla. 

Tässä kirjassa pääroolissa on sympaattinen Fixie, joka on kohdannut monta vastoinkäymistä viime vuosien aikana. Hän rakastaa auttaa muita ja korjata asioita ja auttamisen haluissaan pelastaa tuntemattoman miehen läppärin kahvilassa vesivahingolta. Mies tekee palveluksesta velkakirjan, josta seuraa vastapalveluksia toisensa perään. Löytääkö Fixie lopulta onnen ja korjaa itsensäkin? 

Kaikki mitä tiedän rakkaudesta 

Jos luit alkukeväästä Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -kirjan ja ihastuit avoimuuteen ja rohkeuteen, pidät varmasti tästäkin. Tämä oli meillä kesäkuun lukupiirikirjana ja ahmin sitä hurjaa vauhtia, kun kirja oli niin koukuttava.

Kaikki mitä tiedän rakkaudesta on Dolly Aldertonin omaelämäkerrallinen kirja hänen etsikkovuosistaan. Löysin kirjasta paljon tarttumapintaa, paljon tuttuja juttuja omastakin nuoruudesta. Tunsin kirjaa lukiessani surua, iloa, naurua ja paljon kaikkea. Mietin, että jos en olisi kohdannut 19-vuotiaana elämäni rakkautta, munkin elämä olisi voinut vuosien ajan olla tuollaista. Olisin ollut niin hukassa. Kirjassa kuvataan myös ystävyyttä aivan uskomattomalla tavalla. Tuollaista ystävyyttä, jota tässä kirjassa on, ei voi kuin ihailla. Siitä tuli vähän haikeakin mieli – sillä elämä vei lukion jälkeen minua ja mun parhaita ystäviä täysin eri kaupunkeihin ja myös ihan erilaisiin elämäntilanteisiin. Me ei koskaan päästy kokemaan kämppiselämää. Mutta tunnistin silti sieltä niitä ystävyyden kokemuksia ja tunteita ja olen niin kiitollinen siitä, että munkin elämässä on ihmisiä, joiden tiedän välittävän minusta yhtä paljon, välimatkasta huolimatta. 

Syntipukki

Odotin tätä NIIIIIIIN paljon! Rakastin viime vuonna lukemaani Sofie Sarenbrantin Kerjäläistä, 

ja uusi Syntipukki kertoo myös nuoresta perheellisestä naispoliisista Emma Sköldista. Valheista ja kostosta kertova Syntipukki on uusi, itsenäinen osa Emma Sköld -dekkarisarjaan. Tämä on juuri sellaista dekkarityyliä, josta itse pidän. Nopeatempoista, älyttömän jännittävää ja mukaansatempaavaa. Kaikkea muuta kuin kuivia ja tympääntyneitä keski-ikäisiä miespoliiseja, joita pohjoismainen dekkarikirjallisuus on pullollaan.

Mulla on tämä vielä kesken, mutta uskon lukevani tämän loppuun ihan parissa päivässä, kun tarina on juuri nyt niin jännässä kohdassa, että jos en tekisi töitä, kuuntelisin juuri nyt äänikirjaa ja olisin lenkillä. 

Yhdessä kuunneltavaksi lapsen kanssa: 

Peppi viettää syntymäpäiviä

Aivan hurmaava klassikko Peppi Pitkätossun syntymäpäivistä, joka sisältää myös klassisen lettukakun ohjeen. Peppi Pitkätossu täytti jo 75 vuotta – ja on edelleen upea ja vahva esikuva! BookBeatista löytyy useampia Peppi-kirjoja kuunneltavaksi ja jokaisesta Peppi viettää syntymäpäiviä -kirjasta menee BookBeatissa kuunneltuna 20 senttiä pakolais- ja maahanmuuttajatyttöjen hyväksi tehtävään työhön. Kampanja toteutetaan yhteistyössä Astrid Lindgren Companyn ja Pelastakaa lapset ry:n kanssa. Kuuntelemalla Peppiä voi siis tehdä myös hyvää! 

Kirjoja koululaisille

Star Stable – Sielunratsastajat

Uuden StarStable -kirjasarjan ensimmäinen osa Sielunratsastajat: Tähtihevosten kutsu, on mukaansatempaava kaikkien heppa- ja eläinfanien unelma, jossa yhdistellään perinteisten heppakirjojen maailmaan mystiikkaa ja taikuutta. Starstable on raikas ja ajankohtainen uusi kirjasarja esiteineille ja eläinfaneille. Tämä oli meillä ihan hitti ja esikoinen odottaa jo innolla sarjan seuraavaa osaa. StarStable perustuu super suosittuun samannimiseen peliin, jolla on yli 200 000 pelaajaa. Sarja jatkuu tämän vuoden lokakuussa, ja jatkossakin kirjoja ilmestyy kaksi vuodessa. Meillä odotetaan jatko-osaa jo innolla!

Uljasmaa – Savannin kutsu

Huippusuositun Soturikissat-sarjan tekijöiden uuden Uljasmaa -kirjasarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Uljasmaa – hajonnut lauma. Kirja kertoo leijonanpentu Pelottomasta, jonka paviaanijoukko on ottanut huomaansa sen jälkeen, kun Pelottoman isä on syösty leijonalauman johdosta ja surmattu. Kun Pelottomalle selviää, että sen äiti ja sisar ovat vieläkin elossa, hän päättää vaaroja uhmaten palata takaisin laumaansa, jonka johtoon on noussut kovaotteinen Jätti. Pelottoman lisäksi sarjassa seikkailevat paviaani ja norsu. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina sopii hyvin kouluikäisille kuunneltavaksi, vaikka paikoitellen siinä on hurjiakin juonenkäänteitä. 

Malamanteri

Malamanteri on osa legendaarisen Harry Potteritkin suomentaneen Jaana Kapari-Jatan suomentamaa uutta fantasiatrilogiaa, jonka on kirjoittanut Thomas Taylor. Kirjasarja on suunnattu 9-99 -vuotiaille, mutta meillä sen luki Harry Potter -fani 8v ja tykkäsi aivan hulluna. Malamanterissa on samanlaista tunnelmaa ja kieltä kuin Harry Pottereissakin ja olin aistivinani esikoisesta samanlaisen innostuneen fiiliksen, joka itselläni oli kun tartuin ks. fantasiasarjaan 9-vuotiaana ensimmäistä kertaa. 

Malamanteri kertoo pojasta nimeltä Herbert Lemon, joka on hotellin löytötavarapisteen hoitaja. Kun Violet Parma -niminen tyttö ilmestyy etsimään hotellista kaksitoista vuotta aiemmin kadonneita vanhempiaan, lapset lähtevät ennenäkemättömään seikkailuun, joka johtaa merihirviö Malamanterin jäljille. Mikä ihme on Malamanteri, joka vetää puoleensa ihmisiä ja joka voi toteuttaa toiveita? 

Elina ja Sofia – Kaikki on mahdollista

Suomen suosituimpien lapsitubettajien Elinan ja Sofian esikoisteos Kaikki on mahdollista on maailman ihanin kirja, josta olisin itsekin ollut ikionnellinen kouluikäisenä! No okei, olin siitä ikionnellinen nyt myös äiti-ikäisenä. Se kannustaa, voimaannuttaa ja ilahduttaa. Kirja on täynnä kivaa tekemistä kesälomalle, mutta myös paljon tärkeitä vinkkejä koululaisen elämään ja hankaliinkin tilanteisiin. 

Siellä kerrotaan mitä voi tehdä jos jotain kiusataan, mikä auttaa jos on paha mieli ja miten selvitä sisarusten välisestä kinastelusta. Lisäksi kirjassa inspiroidaan tavoittelemaan omia unelmia, neuvotaan omien YouTube-videoiden tekemisessä ja annetan piirustusvinkkejä. Ja paljon muuta. Meidän molemmat koululaiset lukivat kirjan vuorotellen ja ovat palanneet sen pariin jo monta kertaa. Elina ja Sofia ovat aivan ihania ja niin mahtavia esikuvia kaikille koululaisille!

Supermarsu ja Rosvo-Rasvis

Supersuositun Supermarsun uusin osa Supermarsu ja Rosvo-Rasvis on taattua Paula Norosta. Aivan hulvattoman hauska, ajatuksia herättävä ja oivaltava kirja. Meidän molemmat koululaiset tykkäävät Supermarsuista, eikä tämä uusin teos ollut poikkeus. Tätä tuoreinta kirjaa onkin kutsuttu kaikkien aikojen jännittävimmäksi Supermarsu-kirjaksi ja koululaisten mukaan se kuulemma oli juuri sitä. Kirjassa seikkaillaan niin Itäkeskuksessa, koulussa kuin Tyynen meren suurella roskapyörteelläkin ja se kiinnittää huomiota tärkeisiin teemoihin, huumoria unohtamatta. 

Olen vaan kertakaikkiaan niin iloinen siitä, että kirjat ovat näin vahvasti löytäneet tiensä takaisin mun elämään monen repaleisen kirjavuoden jälkeen. Joku ehdottikin, että vuoden lopuksi teen koosteposteen kaikista 52 lukemastani kirjasta (jos pääsen tavoitteeseen asti) ja ehdottomasti aion toteuttaa idean! Ja vaikka en pääsisikään tavoitteeseen, voisin jakaa kaikki luetut kirjat silti. 

30 PÄIVÄN ILMAINEN KUUNTELUJAKSO BOOKBEATIIN

 Jos kaipaat juuri nyt tekemistä, niin suosittelen ehdottomasti rekisteröitymään BookBeatiin ja ottamaan käyttöön 30 päivän ilmaisen kokeilujakson. Koodilla bihns kaikki uudet käyttäjät voivat kokeilla Bookbeatin e- ja äänikirja-palvelua 1kk ajan ilmaiseksi!

Sori Otto, koska olet nyt 30 niin saat kestää mun ällösöpön listauksen kaikesta siitä, mitä rakastan sinussa. Voit lukea tämän korvat punoittaen tai olla lukematta jos ahdistaa liikaa, mutta kirjoitan tämän silti nyt. Koska rakastan maailman eniten.

1. Otto on ihan pähkähullu. Hän oli 20-vuotias, elämänsä parhaassa seikkailuiässä ja päätti alkaa rakentaa toimivaa perhe-elämää mun kanssa 5 viikon tuntemisen jälkeen. 

2. Otto on maailman paras isä. Mulla ei ole kokemusta omasta isästä, mutta jos olisi, toivoisin, että mun isä olisi samanlainen kuin Otto on meidän lapsille. Aina valmis auttamaan, rakastava, läsnäoleva ja sopivasti lasten pikkusormen ympärille kiedottu. Vaikka mä olen se good cop meistä vanhemmista niin kyllä on Ottokin sopivissa määrin. 

3. Saan toteuttaa salaisia parturi-kampaajahimojani Oton päähän. 9,5 vuoden ajan olen toiminut Oton parturina. Rakastan sitä, kun Otto saa jonkun uuden idean (vaikka vihreän tai turkoosin tukan tai leikata pitkät hiukset sivuilta kokonaan lyhyeksi) ja sitten saan toteuttaa sen heti.

4. Otto on hauskin tyyppi kenet tunnen. Hän naurattaa mua joka ikinen päivä ja lapsia myös. Meidän huumorintajut kohtaavat loistavasti, mutta on Otto muutenkin hauska. Hän tietää aina hauskimmat meemit, heittää aina tilanteeseen sopivaa läppää ja tietää tasan miten mut saa nauramaan milloinkin. Otto osaa nauraa itselleen eikä vierasta mustaa huumoria.

5. Otto on kokenut elämässä paljon jo nuorena ja ehkä siksi hän on niin hyvä olemaan läsnä ja elämään hetkessä. Jokaikinen päivä jonka saan viettää Oton kanssa, tuntuu siltä, että olen ottanut kaiken irti siitä päivästä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Otto osaa elää niin, että jokaisesta päivästä löytyy jotain hyvää, jotain jonka haluaa muistaa ja painaa sydämeen, vaikka päivä olisi muuten ihan pepusta. 

6. Hän kannustaa aina, eikä koskaan lannista. Hän ei ikinä ole lytännyt mun unelmia vaan aina puskenut eteenpäin ja mahdollistanut unelmien tavoittelun niin mulle kuin lapsillekin. Hän tietää, että unelmat ja tavoitteet ovat arvokkaita ja uskoo muhun ja meihin. Otto osaa aina kannustaa, esittää relevantteja kysymyksiä ja huomioita ja tsempata jos tuntuu, että asiat eivät etene.

7. Otto innostuu helposti. Rakastan sitä, kuinka hän innostuu uusista asioista silminnähden ja jotain siistiä kokiessamme olemme molemmat yhtä innoissaan kun lapset karkkikaupassa. Hän saattaa innostua jostain pienestäkin asiasta ja haluaa ottaa kaiken selvää silloin, kun oppii jotain uutta ja kiinnostavaa. Hän osaa innostua lasten jutuista ja hän on aina innoissaan mun puolesta silloin kun minäkin olen. Paitsi uusista huulipunista. Tahmaisia huulipunia Otto inhoaa.

8. Otto kuuntelee aina aidosti. Hän ei koskaan esitä kuuntelevansa tai keskity vahingossa puhelimeensa kun hänelle puhuu. Jos kerron hänelle jotain, hän oikeasti muistaa sen myöhemminkin ja osallistuu keskusteluun aktiivisesti. Otto ei koskaan odota kärsimättömänä, että hän pääsee sanomaan ovat sanottavansa, vaan kuuntelee ensin rauhassa, mitä toinen sanoo.

9. Otolla on aina joku “kuukauden sana”. Joku sana, joka hänellä jää mieleen ja jota hän aktiivisesti käyttää muutaman viikon niin, että sen selvästi huomaa. Sitten se sana unohtuu ja tilalle tulee joku toinen. On niin huvittavaa bongailla aina näitä kuukauden sanoja! Mulla on jäänyt niin monet niistä mieleen.

10. Otto piti puoli vuotta vanhempainvapaata ja pitkällä opintovapaallakin hän on sopeutunut paremmin kuin hyvin kotifaijan rooliin. Oton kanssa vanhemmuus on aina ollut tasa-arvoista ja arvostan sitä niin paljon. Se, että olemme molemmat vuorollamme olleet niitä kotivanhempia on tuonut molemmille syvän ymmärryksen siitä mitä se vaatii ja arvostuksen kotivanhemman roolia kohtaan.

11. Otto ymmärtää mistä feminismissä on oikeasti kyse ja on valmis edistämään tasa-arvoa kaikessa mahdollisessa. Hän on kiinnostunut naisten aseman parantamisesta ja aidosti ymmärtää, miten paljon vielä on parannettavaa. Hänellä ei ole ikinä mitään tarvetta pönkittää miehistä egoa tai tuoda feminismi-keskusteluun “mutta kyllä miehetkin” -argumentteja.

12. Otto ei yhtään tykkää suklaasta, joten mun suklaat ja jäätelöt ovat aina turvassa. Ei ikinä tarvitse pelätä, että Otto söisi ne suklaanhimoissaan, koska hänellä on ihan eri karkkimaku kuin mulla.

13. Otolla on aivan lyömätön looginen päättelykyky ja hän on matemaattisesti lahjakas. Tiedän siis kuka lapsia auttaa tulevaisuudessa kaikissa fysiikan ja kemian (ja mahdollisen lukiomatematiikan)  jutuissa, jotka olivat itselleni koulussa haastavia.

14. Ottoon voi aina luottaa. Hän ei koskaan tee tyhjiä lupauksia tai syö sanojaan. Jos hän sanoo tekevänsä jotain, hän taatusti tekee sen.

15. Otto seuraa tarkasti mitä maailmalla tapahtuu ja hänen kanssa voi käydä pitkiä keskusteluita maailman tilanteesta. Meillä on ehkä eri kanavat joista asioita seuraamme (minä hesarista ja Otto redditistä), mutta kummatkin seuraamme ja keskustelemme ja muodostamme omat näkemyksemme.

16. Otto ei pelkää. Meidän yhteisen taipaleen aikana olen pelännyt lukuisia asioita vauvan kuolemasta koronavirukseen ja syövästä täydelliseen taloudelliseen epäonnistumiseen. Otto ei. Hän on aina se vankkumaton kivi, joka muistuttaa, että pelkäämällä ei saavuta mitään, eikä pelko auta mihinkään vaikka paska osuisikin tuulettimeen. Joten eteenpäin vaan. Vaikka sattuisikin sairastumaan syöpään, ei siinä varmasti itseään kiittele, että olipa hyvä kun tuhlasin kymmenen vuotta elämästäni syöpää peläten joka päivä ja sitten sairastuin.

17. Otto osaa puhua. Se oli yksi niistä monista asioista, miksi rakastuin Ottoon. Hän puhuu. Hän sanoittaa tunteensa eikä panttaa niitä sisällään. Meillä ei pääse syntymään mitään konflikteja tai mykkäkouluja, koska me puhumme asiat aina ajoissa auki.

18. Otto ei ole ehdoton. Vaikka hän olisi vahvasti jotain mieltä, hän on aina valmis kuuntelemaan myös toisenlaisen näkökulman ja pohtimaan sitä. Jos joku onnistuu esittämään tarpeeksi vahvat perustelut, hän voi myös muuttaa mieltään tärkeissäkin kysymyksissä. Arvostan sitä ihan valtavasti.

19. Otto halaa ja pussaa joka päivä. Hän muistaa aina antaa juuri niitä pieniä huomionosoituksia, joiden tärkeydestä puhutaan. Hän on tässä huomattavasti parempi kuin minä, mutta yritän joka päivä oppia olemaan itsekin vielä huomaavaisempi.

20. Otto juo samaa kahvia kuin minä (joka on kaikkien muiden mielestä pahaa). Ja hän myös laittaa kahvit aina valmiiksi, jotta voin vaan napsauttaa napista kun herään.

21. Otto tietää ihan valtavan paljon ja hän on tosi fiksu. Otto ei koskaan luota pelkkään mututuntumaan, vaan hän perustaa mielipiteensä faktoille.

22. Otolla on perhostatuointi alaselässä. Sitä on pakko rakastaa.

23. Otto osaa ja tykkää juhlia. Hän ei koskaan pidä hömppänä mun juhlaideoita, kuten hääpäiväbileitä vaan on aina innolla messissä. Me ollaan samanlaisia rentoja juhlien järjestäjiä ja tykätään kerätä ihmisiä yhteen ja pitää hauskaa.

24. Oton mielestä on tärkeää auttaa muita, jos siihen on itsellä mahdollisuus. Otto nauttii sitä, että saa antaa takaisin ja olla tekemässä hyvää. Otolla on hyvä sydän.

25. Otto tykkää pinkistä sisustuksessa ja pinkki on mun lempiväri. Me ollaan match made in heaven eikö vain?

26. Otolla ei ole ikinä ollut tarvetta olla mikään perinteinen mies, eikä hän ikinä viljele sellaisia sanontoja kuin “pojat on poikia”, “miehet ei itke” tai “nainen keittiöön”. Hän ei koskaan pelkää miehisyytensä puolesta tehdessään jotain normeista poikkeavaa. Ja se jos mikä on mun mielestä miehekästä.

27. Otto on kunnianhimoinen. Hän on etsinyt rauhassa oman juttunsa ja on valmis tekemään täysillä töitä sen eteen (ja on tehnytkin jo paljon).

28. Perheaika on Otolle tärkeää. Hän arvostaa perheen yhteisen ajan ja parisuhdeajan todella korkealle, eikä ikinä tarvitse ajatella, että hänen pitäisi olla enemmän mun tai lasten kanssa.

29. Hänellä on läheiset välit kaikkiin meidän perheenjäseniin ja sukulaisiin. Koska olen itse niin perhe- ja sukukeskeinen, mulle on tosi tärkeää että se on Otolle ok. Ja se on aina ollut. Viihdytään niin yhteisillä perhelomilla Oton puolen perheen kanssa kuin kaksi viikkoa Oulussa mun suvun kanssa saman katon alla. Ja mun äiti on aina meille tervetullut.

30. Otto on herkkä, komea, mahtava, cool, kohtelias, ihana, söpö, hassu, pönttö ja miljoona muuta asiaa. Hän on vaan maailman ihanin tyyppi kenet tunnen ja olen onnekas, kun saan jakaa mun elämän hänen kanssaan.

Olisin voinut jatkaa tätä listaa loputtomiin, kirjoitin tämän alle tunnissa. Mulle ei tuota mitään vaikeuksia ylistää Ottoa, koska joka ikinen sana on totta. Kun mä mietin millainen Otto on, mun pää täyttyy ylisanoista ja kehuista. Olen niin valtavan ylpeä Otosta ja siitä, miten pitkälle hän on päässyt meidän yhteisen taipaleen aikana. 

30-vuotiaana Otto on kypsempi kuin moni muu viisikymppisenä. Olen maailman onnekkain, kun Otto on mun rinnalla, eikä mun koskaan tarvitse kyseenalaistaa sitä. Rakastan sua Otto, maailman ihaninta synttäripäivää ja toivottavasti olet nauttinut sun synttäriylläreistä tähän asti <3

Tein viime vuonna maaliskuussa ja lokakuussa 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukset. Alkuperäinen postausidea on peräisin Sara Tickle -blogista ja samalla kaavalla tehtyjä postauksia löydät useista eri blogeista. Ne osoittautuivat todella suosituiksi ja niitä oli munkin mielestä hirveän hauskaa tehdä. Ajattelin, että nyt kun maailman taloustilanne on tänä keväänä muuttunut ja toki myös meidän oma on muuttunut sen myötä, kun ostettiin oma koti, niin voisi olla hauskaa antaa mahdollisuus kysyä mikä nyt mieltä askarruttaa. Jonkin verran kysymyksiä on toki tullutkin instassa muutenkin esim. DM:llä ja myös blogin kommenteissa, mutta ajattelin, että olisi kivempaa tapani mukaisesti puhua suoraan ja vastata kerralla kunnolla. Sen pidemmittä puheitta, tässä siis tulee vastaukset teidän kysymyksiin rahasta.

1. Säästimmekö ASP-tilille ennen asunnon ostoa? Jos joo, niin suosittelemmeko sitä?

Me otettiin ASP-tili joskus muistaakseni v. 2011 tai 2012 pankkivirkailijan ehdotuksesta. Säästimme sinne minimisumman kuukaudessa ehkä noin vuoden tai kahden ajan, mutta meille tuli tarve sille rahalle ja lopetimme ASP-tilin kokonaan ja nostimme rahat (joka ei ollut vielä kovin iso summa edes vaan alle 1000€). Onhan ASP-tili fiksu, etenkin jos on ostamassa sellaista kotia, johon ASP-lainan määrä riittää ja muuten ASP-ehdot täyttyvät. Meille se ei kuitenkaan ollut fiksu varsinkaan enää nyt, koska ASP-lainan enimmäismäärä esim. Helsingissä on 180 000 (lähde: OP) ja sillä ei saa mitään sellaista asuntoa, johon meidän perhe mahtuisi. 

EDIT: ASP-laina on fiksu ja sen kaveriksi voi ottaa ”tavallista” asuntolainaa, mikäli tarvittu lainamäärä ylittää enimmäissumman, kannattaa lukea siitä lisää esimerkiksi valtiokonttorin sivuilta tai oman pankkisi sivuilta. Onneksi meillä ei vaikuttanut kuitenkaan lainan saantiin se, että ei säästetty ASP-tilille ja saatiin muutenkin lainaa hyvillä ehdoilla. Tässä päästään siihen, miten hitsin tärkeää olisi saada laajasti talouskasvatusta ihan kaikille (ks. 10. kysymys), sillä vaikka itse koen lukeneeni ja selvittäneeni asioita tosi paljon ja keskustelleeni paljon pankissa, en silti ollut ymmärtänyt esimerkiksi ASP-säästämistä oikein. 

2. Millainen budjetti meillä oli asunnon ostamiselle ja miksi juuri se? 

Meidän maksimibudjetti asunnon ostolle oli n. 550 000€. Se tuntui realistiselta summalta, jolla voisi löytää meidän tarpeita vastaavan kodin Helsingistä meidän toivealueilta, johon meidän perhe mahtuisi edes jotenkin. Se tuntui myös sellaiselta summalta, jonka myötä asumiskulut eivät kasvaisi liian suuriksi aiempaan nähden.

3. Paljonko meidän uusi asunto maksoi ja kuinka paljon jouduimme ottamaan velkaa sitä varten/kuinka paljon oli omarahoitusosuutta? 

Uusi asunto alitti meidän maksimibudjetin joillakin kymmenillä tuhansilla euroilla, mikä oli oikein mukava yllätys. Meillä oli omarahoitusosuutta n. 10% asunnon hinnasta. (Ensiasunnon ostajille 5% riittää, seuraavissa asunnoissa pitää olla 15%). 

4. Millaiset ehdot meillä on asuntolainassa, esim marginaali & maksuaika? Vinkit lainaneuvotteluihin?

Meillä on korkomarginaalina 0,4. Maksuaikana meillä on 25 vuotta. Esim. tässä Salkunrakentajan artikkelissa on hyviä esimerkkejä siitä, miten korkomarginaali vaikuttaa lainan kokonaishintaan. Suosittelen ehdottomasti lainatarjousten kilpailuttamista. Niissä on aivan valtavan suuria eroja eri pankkien välillä niin lainan määrässä, marginaalissa kuin maksuajassakin. Kannattaa hakea tarjous useammasta pankista. Asuntolainan voi kilpailuttaa myös myöhemmin, vaikka sen olisi jo ottanut toisesta pankista. Kannattaa kokeilla. Myös tässä YLE:n artikkelissa on kerrottu hyvin lainojen koroista ja siitä, miten esimerkiksi lainan lyhennystapa (annuiteetti, tasaerä vai tasalyhennys) vaikuttaa lainan hintaan ja mitkä tekijät vaikuttavat pankin tarjoamaan marginaaliin. 

5. Ovatko asumiskulut muuttuneet tai kasvaneet aiemmasta omistusasunnon myötä? Paljonko lyhennämme lainaa kuukausittain?

Itse asiassa tähän asti asumiskulut ovat olleet jopa matalammat kuin aiemmin (mutta ei olla vielä saatu ekaa 3kk sähkö- ja vesilaskua, eli todellisuus tulee vastaan piakkoin). Uskoisin kuitenkin, että mikäli meidän himosaunominen ei ole liikaa nostanut sähkölaskua, asumiskulut ovat suunnilleen samat kuin aiemminkin tai maksimissaan alle 100€/kk korkeammat. 

6. Miten korona on vaikuttanut meidän töihin ja tuloihin? Onko töitä siirtynyt tai peruuntunut kokonaan tai olenko itse perunut niitä?

Olen siitä onnekas, että minulla ei ainakaan vielä ole peruuntunut kokonaan yhtään työprojektia. Siirtynyt sen sijaan on useampia kamppiksia syksylle sekä yksi ihana tapahtuma, joka piti järjestää huhtikuun alussa, on siirtynyt näillä näkymin elokuulle. Korona vaikutti siten, että yhteistyötarjouksia tuli keväällä vähemmän ja lyhyemmällä varoitusajalla kuin aiemmin. Töitä on kuitenkin kokonaisuutena ainakin toistaiseksi ollut yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tosiaan siinä missä aiemmin työtilanteen tiesi varmasti kuukausia etukäteen, nyt onkin tiennyt vain päiviä tai viikkoja – mikä on tuonut epävarmuutta ja ahdistusta ja halun pitää entistäkin tiukemmin kiinni tienatuista euroista. Viime viikkoina tilanne on alkanut taas tasaantumaan, mutta edelleen kaikki menee nopeammassa aikataulussa kuin ennen. Tästä syystä saattaa käydä esim. niin, että yhdelle viikolle kasaantuu paljon kamppiksia ja toiselle ei ollenkaan. Otto on edelleen opintovapaalla ja opinnot ovat jo aivan loppusuoralla. Virtuaalisiin monimuoto-opintoihin korona ei vaikuttanut mitenkään.

7. Koenko, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla? Pelottaako tai stressaako tulevaisuus?

Koen, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla koronatilanteesta huolimatta, koska meillä on säästöjä ja nyt omistusasunnon myötä meillä on mahdollisuus tarvittaessa hakea esimerkiksi lyhennysvapaata, jos tulisi tiukempia kuukausia eteen. Yrittäjänä on myös se vapaus kehittää kassavirtaa myös uudenlaisilla tavoilla ja nopeassakin tahdissa, eli kaikki munat ei ole samassa kulhossa, eikä minulla ole vaaraa tulla irtisanotuksi, koska olen itse itseni pomo. Silti tulevaisuus on pelottanut ja emme ole esimerkiksi tehneet kaikkia niitä investointeja, joita alunperin suunnittelimme tekevämme tänne kotiin jo tänä kesänä. Mieluummin pidän nekin rahat nyt säästössä ja seuraan tilannetta. 

8. Kuinka paljon säästämme rahaa kuukausittain ja olemmeko koronan ja talon oston aikana pystyneet säästämään samalla tavalla kuin ennenkin? Säästämmekö lapsille, miten?

Säästämme rahastoihin kuukausittain vähintään 5-10% kuukausituloista (säästetty summa on sama, mutta tulot vaihtelee). Meillä säästöt menevät automaattisesti tililtä aina, eikä niitä ole tauotettu tänäkään keväänä. Tarkoitus on nostaa säästettävää summaa entisestään, kunhan syksyn työtilanne on täysin selvillä. Säästämme myös jokaiselle lapselle tietyn automaattisesti tililtä lähtevän summan joka kuukausi. Olen kertonut enemmän lapsille säästämisestä tässä postauksessa. Lisäksi asuntolainan lyhentäminen kerryttää meidän omaa varallisuutta myös nykyisin, mikä on suuri muutos entiseen. 

9. Kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo?

Mulla itselläni alkoi olla turvallinen olo rahan kanssa siinä vaiheessa, kun säästössä oli kolmen kuukauden tuloja vastaava summa. Tulojen (ja menojen) kasvaessa sekin muuttuu, että kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo. Mitä isommat menot, sitä enemmän pitää olla säästössä. Tänä keväänä olen ollut säästöjen olemassaolosta erityisen kiitollinen. Vaikka tulevaisuus on ahdistanut, on tiennyt, että on kuitenkin pelivaraa vaikka kaikki työt peruuntuisivat. 

10. Onko meillä ikinä ollut maksuhäiriömerkintää tai pahoja vaikeuksia laskujen maksussa?

Meillä ei kummallakaan koskaan ole ollut maksuhäiriömerkintää. Nuorena kouluttamattomana perheenä kuitenkin olimme alkuun todella pienituloisia ja silloin jokainen kuukausi oli yhtä selviytymistä ja laskimen kanssa kaupassa käyntiä. Selvisimme vain tarkalla budjetoinnilla, jonka opettelin tyhjästä. 

Tilastokeskuksen mukaan lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä ja niihin liittyy ihan kauheaa häpeää ja ne aiheuttavat paljon hankaluuksia. Mun mielestä se niiden ympärillä oleva stigma pitäisi poistaa ja löytää keino auttaa ihmisiä selvittämään raha-asiat (ja keino saada ihmiset matalalla kynnyksellä sen avun pariin). Monen ihmisen pitäisi myös ymmärtää se, että todellakaan aina talousvaikeudet eivät ole ihmisen oma syy. Esimerkiksi terveydelliset ongelmat voivat johtaa pahoihin talousvaikeuksiin, joissa ihminen tarvitsee apua ja tukea eikä syyllistämistä. Kouluissa pitäisi myös ehdottomasti olla enemmän talouskasvatusta, koska on niin paljon lapsia, jotka eivät sitä saa kotoa ollenkaan. Taloustaitojen puute aiheuttaa valtavaa epätasa-arvoa ihmisten välille. 

Aiemmissa postauksissa on vastaukset moniin kysymyksiin, joita kysyttiin myös nyt. mm. tulot, kuukausittaiset menot, ruokakulut, säästäminen ja sijoittaminen, pihistäminen ja panostaminen sekä rahapolitiikka lasten kanssa (esim. onko meillä viikkorahaa yms.) vastaukset löytyvät niistä. Löydät aiemmat postaukset alta: 

Osa 1

Osa 2

Arkikuvassa pitäisi olla vain yksi kuva, mutta tässä on nyt monta, koska nämä olivat kaikki niin söpöjä, että en osannut valita lempparia. Viime aikoina iso osa arkea on ollut meidän piha, puutarha ja hyötykasvien kasvattaminen. Se tunne, kun lapset aamulla avaavat terassin oven ja kirmaavat ensimmäisenä tsekkaamaan ovatko taimet kasvaneet lisää ja montako mansikan alkua tänään löytyy. Me tutkitaan kaikkia pieniä öttiäisiä, hämmennytään linnun munasta ja kurkitaan pihalle pomppivia rusakoita.

Yhtenä aamuna kaksi oravaa leikki varmaan puoli tuntia meidän vajan katolla ja me ihmeteltiin heidän hassua hippaa lasten kanssa. Make-kimalainen on lakannut käymästä pihalla, mutta sen sijaan samasta kolosta pihalle tulee nykyisin puolet pienempi kimalainen. Ollaan pohdittu, että onkohan se Maken jälkeläinen? Kenties.

Tällä viikolla pesimme koko terassin ja kaikki pihakalusteet siitepölystä juuri ennen lämpimämpien säiden alkua. 3-vuotias kiljui riemusta, kun sai suihkuttaa vettä puutarhaletkusta tuoleihin. Hänestä oli aivan hulvattoman hauskaa, kun pestiin kaikki pihalelut. 

On niin ihanaa yhteistä ja rentouttavaa tekemistä puuhastella pihalla. Lapset auttavat mielellään kasvien kastelussa ja kaikessa muussakin, mitä laatikkoviljelyyn liittyy. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla ei ole ollut mitään ongelmaa pitää kasveja hengissä. Tätä jaksan hämmästellä viikosta toiseen. Päin vastoin, kaikki meidän kasvit elävät ja kukat puskevat uutta kukkaa toisensa perään. Olen aina ajatellut, että puutarhanhoito on jotain rakettitiedettä, jossa mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta onnistua. Olin niin väärässä. Ei se ole sen kummoisempaa kuin, että vähän ottaa selvää asioista, seuraa fiksumpien ohjeita ja oikeasti huolehtii kasveista säännöllisesti. 

Ostin pihalle vain muutamia kukkia juuri siksi, koska pelkäsin, että ne kuitenkin kuolevat pian ja kukkiin käytetty raha menee hukkaan. Mutta ehkä nyt kun meidän hortensiat, orvokit, neilikat ja pelargonit ovat edelleen elossa, uskallan ostaa vielä muutaman kukan lisää? Kukat tekevät niin paljon! Ne näyttävät niin kauniilta ja värikkäältä ja rauhoittavalta pihalla. Vaikka meidän piha on muutenkin todella vehreä, niin kukat tuovat siihen vielä oman ihanan lisän. Olen miettinyt, että pihalle voisi rakentaa vaikkapa lapsille vielä oman kukkapenkin tai ison kukkalaatikon, johon jokainen heistä saisi valita vaikka kolme mieleistään kukkaa. Nyt saa siis suositella vielä helppohoitoisia ja pitkään kukkivia kukkia, jotka viihtyisivät yhdessä lasten omassa kukkapenkissä!

Tätä on toivottu pitkään, pahoittelut, että on kestänyt. Teen näitä kielikatsauksia aina sopivan hetken tullen ja silloin, kun on jotain relevanttia kerrottavaa. Nyt on oikeastaan aika hyvä hetki tehdä kielikatsaus, sillä meidän 3-vuotias on ollut nyt kolme kuukautta päiväkodista kotona ja hän on kuullut ruotsin kieltä ainoastaan Otolta (ja isosiskoilta) näiden kuukausien ajan. Edessä on vielä yhdeksän viikkoa kesälomaa ennen paluuta varhaiskasvatuksen pariin, joten Otolla on yksin iso vastuu kielen ylläpitämisestä ja opetuksesta. 

Voin sanoa, että alkuun kun 3v jäi kotiin, mua vähän jännitti miten kielen käy, kun sitä kuulee vain yhdeltä  aikuiselta. Pelkäsin, että ruotsin kieli ottaa takapakkia, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Käytiin hyvä keskustelu kielestä heti silloin kotiin jäämisen alkumetreillä Oton kanssa ja oltiin yhtä mieltä siitä, että nyt on erityisen tärkeää olla johdonmukainen, vaikka yleensä ollaan arjessa menty melko rennolla meiningillä. Nyt täytyy pitää erityisen hyvin huoli, että ruotsia puhutaan kotona ja ollaan luettu mahdollisimman paljon ruotsiksi yhdessä. Myös minä olen lukenut 3-vuotiaalle paljon ruotsiksi (kuten lauantain postauksessa mainitsinkin). 

Koen, että kielen taso on pysynyt vähintään samana, jollei parantunutkin. Se ilahduttaa mua tosi paljon ja on ollut iso helpotus. 3-vuotias osaa muodostaa pidempiä lauseita ruotsiksi ja hän ymmärtää todella hyvin lähes kaiken mitä luetaan tai puhutaan. Hän myös erottaa kielet selkeästi eri kieliksi ja tietää, että Oton kanssa puhutaan ruotsiksi ja mun kanssa suomeksi. Hän puhuu kyllä edelleen mieluummin (ja useammin) suomeksi, mutta ruotsiakin käyttää ja esim ruotsiksi kysyttyyn kysymykseen vastaa yhtä usein ruotsiksi kuin suomeksi. 

Ollaan kannustettu lapsia myös leikkimään keskenään ruotsiksi. Meidän isommat lapset mielellään käyttävät ruotsin kieltä leikissä myös ja silloin pienimmäinenkin helposti innostuu puhumaan ruotsia, jos isosiskotkin puhuvat sitä. Se myös auttaa, että isommat muistavat kaikki päiväkodin tutut ruotsinkieliset lasten lorut ja laulut, joita me ei Oton kanssa tiedetä ainakaan kaikkia. Monesti lapset laulavat ja loruttelevat keskenään. 

Ollaan katsottu paljon ruotsinkielisiä lastenohjelmia ja elokuvia (kuten tavallisestikin) ja kuunneltu pihalla Yle 3XM-kanavaa koko kevät. Areenasta ollaan katsottu ruotsinkielisiä lastenohjelmia Buu Klubbenista ja Netflixissä saa valittua myös ruotsin kielen moniin ohjelmiin. 3-vuotiaalle Areenan suomenruotsalaiset lastenohjelmat ovat toki helpompia, sillä Netflixissä puhuttu kieli on riikinruotsia, jota on haastavampi ymmärtää. Meidän isommat ymmärtävät hyvin jo puhuttua riikin ruotsiakin, kun he ovat harjaantuneempia kuuntelemaan sitä.

Isompien kielen kehityksestä ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa kerrottavaa. Heille ruotsi on lähes samalla viivalla suomen kanssa niin, että ruotsi ihan aavistuksen vahvempi. Molemmilla on todella laaja sanavarasto kummallakin kielellä ja he käyttävät molempia ihan yhtä luontevasti. Meidän tuleva ekaluokkalainen lukee nykyisin myös ruotsiksi, kun vuosi sitten tehdyssä katsauksessa kirjoitin, että hän lukee vain suomeksi. Se on ollut hieno muutos ja auttanut hiomaan kielioppia ja sanajärjestyksiä entisestään. Kielitaito laajenee heillä koko ajan ja siitä on iso kiittäminen eskarin, koulun ja Oton lisäksi myös kirjoja. 

Vaikka 3-vuotiaan ruotsin kieli ottaisi aavistuksen takapakkiakin kesän aikana, uskon, että syksyllä päiväkodissa se taas vahvistuu entisestään. En ole yhtään huolissaan. Mutta toistaiseksi tosiaan olen ainakin aivan yllättynyt siitä, että takapakkia ei ole ollenkaan tullut. Täytyy nostaa Otolle hattua siitä, että hän on jaksanut olla tosi johdonmukainen. Kuten syksyllä kirjoittelinkin, ei aina olla oltu niin johdonmukaisia näissä kaksikielisyyshommissa ja siksi olenkin niin iloinen tämänhetkisestä tilanteesta. Tästä on hyvä taas jatkaa. 

Aiemmin olen listannut paljon esimerkiksi sanoja, joita kuopus on oppinut, mutta nyt taito ei ole enää muutamia tai muutamia kymmeniä sanoja, vaan kokonaisia lauseita, niin ei oikein pysty samalla tavalla tekemään listausta. Mutta joitakin viime aikojen mieleen jääneitä lausahduksia oli ainakin se, kun hän sanoi, että ”Jag tycker om den här bok.”, kun siinä oli hienosti oikea sanajärjestys ja kaikki. Ja tietysti sydäntä lämmittää aina kun hän sanoo Otolle ”God natt gumman”, kuten Ottokin sanoo aina lapsille. Olen aina ajatellut, että gumman tarkoittaa jotain kultaa tai muuta söpöä, mutta oli pakko googlettaa tätä postausta tehdessäni varmuuden vuoksi. Hämmennys oli suuri kun se tarkoittaakin vanhempaa naista, kuten mummelia tai eukkoa. Otto on siis tajuamattani kutsunut meidän lapsia mummeleiksi joka ilta syntymästä asti. No, mutta, nyt siis sydäntäni lämmittää entistä enemmän (ja naurattaa), kun 3v sanoo iltaisin isälleen ”God natt gumman”.

Koen, että kaksikielisyys on ihan valtavan suuri rikkaus. On mahtavaa, kun lapsilla on kaksi eri kieltä. He voivat nauttia kulttuurista ja kirjoista kahdella eri kielellä ja ruotsin kielestä on ollut valtavasti hyötyä myös englannin ymmärtämisessä ja ääntämisessä heille, vaikka koulussa enkkua ei vielä ole ollut. Kaksikielisyyden hyödyistä tein myös viime syksynä postauksen, jonka tekeminen oli tosi mielenkiintoista. Otin syksyllä postausta varten selvää useista kaksikielisyydestä tehdyistä tutkimuksista ja opin paljon uutta. Paljon jäi ilmaan myös kysymyksiä. Luin nyt postauksen jälkeen ilmestyneen artikkelin joulukuulta 2019 Harvard Medical Schoolin sivuilta, jonka oli kirjoittanut Ji Wook Kim. Artikkelissa kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että kaksikielisyys hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä ja saattaa parantaa kognitiivisia taitoja.

”Numerous studies have found that the onset of Alzheimer’s disease is delayed by 4-5 years in bilingual Alzheimer’s disease patients when compared to monolingual Alzheimer’s disease patients regardless of sex, lifestyle, education, and occupation. ” – Ji Wook Kim

”With the advent of big data analysis and brain imaging technology, we are now slowly understanding the biology of language acquisition and its effects on cognitive health. Many studies on the cognitive benefits of bilingualism from infancy suggests that bilingualism in children should be encouraged.”  – Ji Wook Kim 

Nämä ovat ilahduttavia tuloksia, koska meidän suvussa Alzheimerin tautia on ollut ja olen nähnyt läheltä mitä se pahimmillaan tekee. Artikkelissa Ji Wook Kim kirjoittaa myös kaksikielisyyden herkkyyskaudesta, jolloin kielen oppiminen on helpompaa kuin aikuisena. Lisää voi lukea Harvard Medical Schoolin sivuilta http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2019/bilingualism-start-early-and-earn-all-your-benefits/

Selvää on, että edelleen tutkimusta tarvitaan lisää aiheen ympäriltä. Olisi todella kiinnostavaa, mikäli kaksikielisyyden kognitiiviset hyödyt pystyttäisiin osoittamaan vielä nykyistäkin aukottomammin. Jään odottamaan tulevaisuuden tutkimuksia aiheesta (tai jos teillä on parempaa tietoa tuoreista tutkimuksista, joita en itse löytänyt, niin saa ehdottomasti linkata)!

Olisi kiinnostavaa kuulla taas teidänkin kaksikielisyyskuulumisia! Miten muilla 3-vuotiailla menee kielen kanssa? Entäs ekaluokkalaisilla? 

Tsekkaa myös kaksikielisyyteen liittyvät aiemmat postaukset:

Kaksikielisyyskuulumisia v. 2019

Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt v. 2018

Kuinka sujuu kaksikielisyys v. 2016

Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu v. 2013

Tehtiin myös viime syksynä Oton kanssa podijakso liittyen meidän perheen kaksikielisyyteen ja sen voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ