Multa toivottiin postausta meidän aamu- ja iltapaloista ja tässä tulee! Tämä onkin hauska aihe, koska harvemmin tulee niistä kirjoiteltua, kun yleensä sitä aina jakaa ns. pääruoka-reseptejä tai sitten jotain makeita. Mutta nyt tosiaan ajattelin käydä vähän läpi, että mitä meillä syödään aamuisin ja iltaisin. Ajattelin tähän alkuun tehdä pienen listauksen niistä jutuista, joita meillä on yleensä aamu- ilta ja välipaloja varten jääkaapissa/kuivakaapissa/hedelmäkorissa:

Meidän perheen lempparit aamu- ja iltapalatarvikkeet:

– Granolaa, jossa ei ole lisättyä sokeria, esim. Pauluns Kaneli, Manteli & Omena, Pauluns mansikka, mulperimarja & kardemumma, Fazer Alku Omena-kaneli-granola

– Mahdollisimman vähäsokerisia muroja, esim. Myllärin Muumi-murot, Two Dads -murot

– Jogurttia, jossa ei ole lisättyä sokeria, esim. Juustoportti Hyvin-jogurtit, Valio A+ Kreikkalainen luonnonjogurtti tai Valio Luonnonjogurtti +

– Hedelmäsosetta (100% hedelmää) esim. Bonne isot purkit.

– Ruis- ja kauraleipää, esim. Fazer Pehmeämpi Kaurapuikulat, Fazer Ruispuikulat,  Kurkelan tilan kaurarieskaset (ja lapsille herkkuleipänä joskus myös Pågen Oivallus!)

– Siemennäkkäriä, esim. Leipomo Rosten

– Kauramaitoa, Esim. Kaslink Aito luomu kaurajuoma, (kahviin Juustoportti Barista tai Kaslink Aito Barista, josta ostetaan aina pieni 2dl purkki, joka kestää kahvimaitona mulla ja Otolla yhdessä just sen 5vrk minkä säilyy avattuna)

– Maapähkinävoita esim. Green Choice luomu maapähkinävoi

– Margariinia

– Juustoa

– (Joskus vähärasvaista leikkelettä esim. kalkkunaa)

– Vapaiden ulkokanojen kananmunia

– Viime kesänä itse pakastettuja kotimaisia mansikoita / tuoreita marjoja kuten pensasmustikoita/ kesällä kaikkia mahdollisia tuoreita marjoja

– Tuoreita vihanneksia esim. kurkku, tomaatti, paprika, avokado

– Tuoreita hedelmiä esim. omena, päärynä, mandariini, banaani, viinirypäleet

– Kahvia

– Pikakaurahiutaleita

– Pähkinöitä

Aamupalat

Aamupalan pitää olla riittävän runsas, että jaksaa. Paitsi Otolle, joka ei edelleenkään syö aamuisin mitään. Näin on ollut aina. Mutta minä ja lapset syödään aina aamupalaa ja yleensä syödään se yhdessä. Jokainen tekee aamupalaa arkisin yleensä itse, paitsi viikonloppuisin tykätään kokkailla yhdessä runsaammin. Ja 3-vuotiaalle aamupalan teen toki yleensä minä tai sitten Otto tekee. Joskus isommatkin tekevät iltapalaa toisilleen.

Arkiaamuisin aamupalan pitää olla helppoa, joten usein se on lapsilla muroja tai granolaa kauramaidon tai jogurtin kanssa, sekä hedelmä tai marjoja pakkasesta ja joskus esim. naturel cashew-pähkinöitä, manteleita tai maapähkinöitä. Jos on maustamatonta jugua, niin sitten meillä on usein myös hedelmäsosetta, jota he kaatavat jugurtin joukkoon mausteeksi. Toinen vaihtoehto jogurtille on sitten tehdä leipää tai näkkäriä. Joko perinteistä suolaista leipää tai sitten esim. maapähkinävoi-banaanileipää. Meillä lapset syövät useimmiten kauraleipää ja me taas Oton kanssa syödään enemmän ruisleipää, mutta joskus kauraakin. Koska pilkon yleensä aina iltapalalle vihanneksia, niitä on usein aamuisin valmiiksi pilkottuna jääkaapissa edelliseltä illalta, jolloin leivän päälle saa helposti kurkkua, paprikaa ja/tai tomaattia oman maun mukaan. Joskus lapsia kyllästyttää kaikki muut vaihtoehdot ja he pyytävät puuroa banaanilla, ceylonin kanelilla ja maapähkinävoilla.

Mä itse syön aamuisin eniten juuri leipää. Syön yleensä kaksi leipää ja juon kupin kahvia ja lasin vettä. Pyrin syömään aamullakin vihanneksia ja hedelmiä, mutta tässä kyllä laiskuus usein vie voiton. Eli jos edelliseltä illalta on vihanneksia (eikä lapset ole syöneet kaikkia), syön niitä leivän päällä, mutta jos ei, niin en ala itselleni erikseen pilkkomaan muuta kuin korkeintaan kurkkua. Mulla on myös se hankala, että olen monelle hedelmälle raakana allerginen, niin en voi vaan napata banskua tai omppua kuten lapset. Mandariineja syön silloin kun ne ovat parhaimmillaan, koska ne ovat helppoja.

Viikonloppuaamuisin tehdään joskus esim. banaanilettuja banaanista ja kananmunasta tai joskus herkutellaan croissanteilla, smoothieilla tai kunnon brunssilla.

Iltapalat

Iltapalat on meillä tosi samaa settiä siis kuin aamupalatkin, lapsilla varsinkin. Erona on se, että Oton kanssa me panostetaan meidän kahdenkeskisiin iltapaloihin. Iltaisin ei ole yleensä hoppu minnekään ja jaksaa pilkkoa leivän paahtumista odotellessa avokadot, paprikat, tomaatit ja kurkut, jotta leivästä saa tehtyä kunnon vihanneskeon. Mua naurattaa se, että siis iltapalaleipien tekeminen kestää ehkä 1-2 minuuttia pidempään niiden vihannesten pilkkomisen kanssa, mutta silti se tuntuu aamuisin liian vaivalloiselta alkaa alusta asti pilkkomaan koko settiä. Mutta koitan siis aina illalla syödä ekstrapaljon värikkäitä vihanneksia, jos aamulla en ole syönyt. Joskus illalla Otto paistaa leivän päälle meille kananmunia, mutta yritän olla syömättä niitä liikaa. Meillä on suvussa korkeaa kolesterolia, jota en halua riesaksi itselleni.

Mä syön tosiaan itse 99% ajasta sekä aamulla että illalla leipää. Olen sillä tavalla tylsä, että en vaan jaksa vaihdella. Tiedän suunnilleen kuinka pitkään jaksan aamuisin kahdella leivällä ja tiedän, että iltaisin kaksi leipää on sopivasti eikä tule ähky. Ihailen aina kaikkien värikkäitä smoothie bowleja ja koitan aina tammikuussa tehdä ekat kaksi viikkoa raikkaita hedelmäsmoothieita ja meal preppausta, mutta totuus on se, että palaan aina niihin leipiin.

Perjantaisin lapset saavat ”herkkuiltapalan” eli esim. jugurtin, vanukkaan, rahkan tai risifruttin tms. oman valinnan mukaan, silloin saa ottaa halutessaan myös sellaisen, jossa on lisättyä sokeria. Tämä toimii meillä tosi hyvin, kun lapset ei arkisin edes pyydä mitään sokeriöverijuttuja, kun tietävät, että perjantaina sitten saa valita sellaisen jos tekee mieli.

Me ei olla näissä tuotteissa mitenkään ehdottomia, vaan tämä lista muuttaa muotoaan aina aika ajoin. Mutta siinä olen ehdoton, että meillä ei arkipäivinä syödä sokerijuguja, eikä mitään sokeriöverimuroja. Aina kun tulee uusia vaihtoehtoja, jotka kuulostaa siltä, että sopii meille niin ostan riemusta kiljuen kaupasta ja testaan. Sellainen kysymys mulla olisikin, että mikä on parhaimman makuinen kasvipohjainen jugu teidän mielestä, jossa ei ole lisättyä sokeria? Maito on ollut helppo vaihtaa, mutta ei olla vielä löydetty juguhyllystä sitä kasvipohjaista superlempparia, joka maistuisi lapsille yhtä hyvin kuin nämä. Itse taas en jugurttia syö muutenkaan kuin aniharvoin, ehkä kerran-pari kuussa. Eli vinkkejä otetaan mieluusti vastaan!

Sellaisia aamupala- ja iltapalajuttuja meillä! Olisi tosi hauska kuulla teiltä, että millaisia aamupaloja tai iltapaloja te tykkäätte syödä? Ehkä mä saisin inspiraatiota teiltä! Ja olis tosi hauska kuulla muilta, joilla on siitepölyn kanssa paljon hedelmä- ja vihannesallergioita ristikkäisallergiana (kuten mulla), että mitä hedelmiä ja vihanneksia syötte ja missä muodossa?

Bongasin hauskan 18x viimeisin -postausidean Sara Tickle -blogista ja halusin tehdä vähän samantyylisen, mutta omilla ”viimeisimmillä” jutuilla. Täältä tulee siis lapsiperheversio 18x viimeisin -postausideasta.

18x Viimeisin:

1. Whatsapp-viesti lapselta: Lapsen ottama selfie itsestään, johon hän on piirtänyt hienoja kuvioita ja laittanut emojeja ja päälle tekstin ”rakastan sua äiti” sinisellä <3

2. Ratkaistu kinastelu: Kun 2/3 halusi käyttää mun pinkkiä joogamattoa joogaamiseen. Ratkaisuna tehtiin ”joogamatto” myös sinisestä lasten viltistä ja kaikki olivat tyytyväisiä.

3. Katsomani lasten ohjelma: Muumilaakso. Meidän lapset eivät ole koskaan olleet ihan hirveän isoja muumifaneja, paitsi kuopus oli 1-vuotiaana. Yhtenä iltana kuitenkin telkkarin avatessa Yleltä tuli Muumilaakson uusia jaksoja ja he istahtivat telkkarin eteen kuin tatit ja katsoivat innoissaan. Mäkin jämähdin hetkeksi muumien eteen. Ehkä Muumilaakso saa muumifaniuden syttymään?

4. Katsottu perhe-elokuva: Räyhä Ralf valloittaa Internetin. Se oli ihan hauska ja viihdyttävä myös vanhemmalle!

5. Wilma-viesti: Viikkokirje koulusta.

6. Ostettu lastenvaate: Kiukkuinen koala -kuvioiset Mainion leggingssit, jotka 3-vuotias valitsi itselleen.

7. Arkiruoka, joka maistui koko perheelle: Härkis-tortillat. Klassikko, joka toimii A I N A.

8. Naurattanut lasten suusta -juttu: Kun 3-vuotias ilmoitti kotimatkalla autossa, että meidän pitäisi nyt ajaa suoraan koirakauppaan, koska hän haluaa ihan oman karvaisen koiran, jota voi silittää.

9. Tauti, josta on lappu hoitopakan ovessa: Yskä. Mun suosikki. Kun vaihtoehtona on kihomadot, vatsatauti tai vaikka se corona-virus niin ai että tuo tuttu ja turvallinen yskä tuntui helpottavalta.

10. Yhteinen lempipuuha koko perheelle: Party Alias. Nyt kun 3-vuotias on oppinut näyttelemisen lisäksi selittämään korttien kuvia, on pelaaminen edennyt vielä aivan uudelle tasolle! Viimeksi 3-vuotias voitti koko pelin! Se on nerokkaasti suunniteltu, kun 3-vuotiaskin voi aidosti pärjätä omille vanhemmilleen ja pelaaminen on mielenkiintoista kaiken ikäisille.

11.  Lasten appi, joka on ollut hitti: Moka Mera Lingua. Ilmainen kielten opettelu-appi androidille ja iPhonelle, johon törmäsin jonkun jakaman blogipostauksen kautta Facebookissa. Sen on tehnyt suomalaiset varhaiskasvatuksen ammattilaiset, se on täysin ilmainen eikä siinä ole ollenkaan mainoksia tai tekstiä. Appilla voi opetella Suomea, Ruotsia, Englantia, Arabiaa, Espanjaa, Venäjää ja muita kieliä ja meidän lapset ovat tosi tykästyneet siihen. Se on tosi helppokäyttöinen, mutta silti kiinnostava jopa isommille lapsille.

12. Biisi, jota lapset haluavat kuunnella: Miss Li – Komplicerad

13. Iltasatukirja, jota ollaan luettu: Little People, Big Dreams: Coco Chanel. New Yorkista ostamani maailman ihanin satukirja, joka kertoo Coco Chanelin tarinan. Se on englanninkielinen, mutta meidän lapset ymmärtää sen hyvin, siinä on melko helppoa englannin kieltä. Visuaalisesti super kaunis kirja ja lapset haluavat kuulla tarinan uudelleen ja uudelleen. Pakko tilata sarjan muut osat!

14. Ylpeyttä herättävä äitihetki: Kun heräsin eräänä aamuna siihen, kun kuulin, miten keskimmäinen opasti meidän 3-vuotiasta kädestä pitäen alas portaita varovasti. Kun nousin ja tulin alakertaan, hän oli keittiössä tekemässä pikkusiskolle aamupalaksi leipää. Meinasin haljeta rakkaudesta.

15. Siivottu lasten sotku: Se kasa portailla, joka ilmestyy siihen joka päivä, vaikka ollaan miljoona kertaa päätetty, että ei enää tehdä kasoja portaille. En ole siis yhtään sen parempi itse, minäkin kasaan siihen asioita, vaikka suurin osa onkin lasten jäljiltä.

16. Piirustus, joka on ripustettu jääkaapin oveen: Lapsen tekemä muotipiirros baskeripäisestä ja pitkäsäärisestä tyypistä, jolla on mielettömän upea ruutuhame, liehuvan pitkä tukka ja näyttävät korvakorut.

17. Asia, jonka lapsi itse osti: Pieni limu ja sipsipussi koulun diskossa muutama viikko sitten.

18. Kerta kun sanoin lapsille, että rakastan: Tänä aamuna, kun isot lähtivät eskariin ja kouluun. Halittiin myös ja lähetettiin lentosuukkoja.

Olipas hauskaa listata näitä juttuja, tuli hyvä mieli! Olis hauska kuulla teidänkin viimeisimpiä, ei tarvitse kaikkia listata jos ei jaksa, mutta olisi hauska kuulla vaikka mitä teillä luetaan, puetaan, katsotaan tai kuunnellaan juuri nyt lasten kanssa? 

 

Meidän perhe vietti tämän viikonlopun Himoksella Oton perheen kanssa. Saatiin koko 9-henkinen porukka Oton isältä joululahjaksi tämä mökkireissu viime jouluna ja oli ihanaa päästä vihdoinkin porukalla reissuun. Oltiin tällä samalla porukalla myös Mallorcalla viime syksynä ja meillä oli siellä niin siistiä. Odotettiin tätä reissua joulusta asti ihan älyttömästi, koska meillä on aina niin hauskaa yhdessä.

Meidän mökki oli aika lähellä rinteitä ja Himoksella oli ihanan paljon lunta. Mentiin heti perjantai-iltana lasten kanssa ulkoilemaan lumeen. Vedettiin lapsia pulkassa ja pyörittiin hangessa. Lauantaina sitten suunnattiin ihan kunnolla laskettelemaan. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, niin Otto on meidän perheestä ainoa, jolla on kunnolla kokemusta laskettelusta. Hän kilpaili koko lapsuutensa ja teini-ikänsä alppihiihdossa ja vietti tyyliin kaiken vapaa-ajan treeneissä. Nyt kuitenkin Otolla oli takana pitkä tauko, hän oli käynyt rinteessä viimeksi 2010 jouluna juuri ennen kuin tapasi mut. Ja itsehän olin laskenut viimeksi 14-vuotiaana (ekan ja vikan kerran), lumilaudalla, en ollenkaan menestyksekkäästi.

Meidän esikoinen on käynyt koulun laskettelureissulla jo kahtena vuonna peräkkäin, joten hän osasi jo oikein hyvin lasketella ihan itse, mutta meidän keskimmäinen ja kuopus olivat nyt ihan ekaa kertaa rinteessä. Meillä ei kellään ollut mitään laskettelukamppeita, joten vuokrattiin kaikille koko laskettelusetit. 3-vuotias sai kokeilla tunnin ilmaiseksi, mikä oli mun mielestä tosi hyvä systeemi. Sitten jos laskeminen sujui (ja meillä sujui), setin käyttöä sai jatkaa koko päivän ja maksaa sitten palauttaessa vasta. Tosi hyvä juttu just näille pienille, jotka saattavat viihtyä rinteessä 3 minuuttia, tunnin tai koko päivän, ikinä ei tiedä. Meidän 3-vuotias viihtyi yllättäen meidän kanssa s e i t s e m ä n tuntia. En olisi kyllä ikinä arvannut etukäteen! Ihan älytön sissi!

Vuokrattiin siis koko perheelle laskettelukamppeet koko päiväksi ja 3-vuotiaalle opetusvaljaat sekä ostettiin myös hissiliput koko päiväksi. 3-vuotias laski ilmaiseksi (eli maksettiin vain varusteista vuokra) ja meidän keskimmäiselle ostettiin lippu Himoksen Lumilaan, eli lasten alueelle. Himoksella alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi kaikkiin muihin rinteisiin hissilipullisen aikuisen seurassa, paitsi lasten omalle alueelle. Siksi siis ostettiin sinnekin lippu. Tässä sen kyllä huomaa, että ollaan jo iso perhe, kun koko porukan laskukamoihin, hissilippuihin ja ruokiin saa uppoamaan monta sataa, vaikka kaikista ei vielä mene edes täyttä hintaa. Mutta oli kyllä täysin sen arvoista, me nimittäin nautittiin kaikki aivan älyttömän paljon.

Esikoinen veti hisseillä ja rinteessä kuin vanha tekijä alusta asti ja oli hauskaa nähdä se, koska en tosiaan ole ikinä ollut koulun reissuilla mukana, niin en ollut koskaan aiemmin nähnyt, että hän osaa. Hän pujottelikin niin hienosti! Meidän 6-vuotias laski kerran isänsä ja kerran setänsä avustuksella ja sen jälkeen loppupäivän ihan kokonaan itse. Hän tajusi homman jujun heti, eikä jännittänyt yhtään (toisin kuin minä). 3-vuotias laski opetusvaljaissa vähän isommasta lasten rinteestä varmaan 15 kertaa isänsä ja setänsä kanssa vuorotellen. Hän laski myös ihan kokonaan itse kaikkein pienimmästä ja loivimmasta harjoitusrinteestä, tosin Otto oli alhaalla ottamassa kiinni. Me oltiin tosi yllättyneitä siitä, että hän niin tykästyi heti lasketteluun ja hänellä meni hirmu hyvin. Käytiin välillä huilaamassa ja syömässä ja heti kun hän oli syönyt, hän halusi takaisin rinteeseen ja ei olisi malttanut millään lähteä edes pois.

Mä itse olin tosiaan ekaa kertaa 14 vuoteen rinteessä ja yllätyin myös siitä, miten kovasti nautin suksilla laskemisesta. Lumilautailu oli ihan liian haastavaa mulle silloin kun sitä kokeilin 14-vuotiaana ja näin jälkiviisastellen olisi todellakin jo silloin kannattanut ennemmin kokeilla suksilla. Halusin kuitenkin olla cool ja lautailla ja onnistuin tappamaan laskuinnon itseltäni heti alkuunsa yrittämällä aivan liian haastavaa asiaa.

En ole siis koskaan myöskään hiihtänyt esim. murtsikkaa, paitsi ihan pienenä lapsena, koska olen vaan ollut niin jääräpäinen, että en muka halua enkä osaa. Naurettavaa. Toisaalta, enpä ole moneen vuoteen edes miettinyt laskettelua, se ei ole vaan käynyt mulla edes mielessäkään. Nyt ei ollut kuitenkaan yhtään jääräpäinen fiilis, vaan sellainen, että todellakin annan itselleni mahdollisuuden kokeilla ja oppia uutta ja haluan osata kun muukin perhe osaa. Tällä kertaa olin päättänyt kokeilla ihan kunnolla ja mä hiffasin yllättävän nopeasti suksilla, miten homma toimii.  Se on kuitenkin myönnettävä, että nautin ainoastaan niistä lasten rinteistä. Niissä uskalsin ottaa jopa vauhtia ja menin itsevarmasti ja rennosti.

Kun Otto vei mut isoon mäkeen, mulla meinasi oikeasti tulla joku paniikkikohtaus. Siellä kaaduin ekaa kertaa koko reissulla ja mä vaan tärisin ja tuntui että oksennan kun mua ahdisti niin paljon se rinteen jyrkkyys! Ja siis siinä mäessä oli myös jäätä, mikä oli pelottavaa, koska en saanut samanlaista pitoa kuin olin aiemmin saanut pienemmässä mäessä, jossa ei ollut jäätä. Onneksi Otto on niin konkari, niin hän tsemppasi mua ja auttoi ylös ja pääsin lopulta alas sieltä, vaikka puolivälissä rinnettä tuntui, että kuolen ja oksennan ja itken. En kehtaa myöntää mutta myönnänpä silti, että kun pääsin alas, niin kyllä tuli helpotuksen kyyneleet.

Se oli vaan niin uutta ja pelottavaa, enkä ehkä ollut vielä valmis isoon rinteeseen, mutta halusin mennä, koska Otto halusi mennä mun kanssa sinne. Olen myös tosi herkkis! Mutta hei, mä menin sinne ja mä tulin alas! Ja siitä huolimatta, että se oli pelottavaa, mulla ei ole sellaista oloa, että en haluaisi enää koskaan laskea. Päin vastoin! Mulla on sellainen olo, että haluan laskea paljon lisää ja oppia uutta, että joskus menen sinne isoon rinteeseen kuin vanha tekijä, eikä mua pelota yhtään. Mutta ensin voisin harjoitella vielä vähän lisää niissä lasten rinteissä.

Musta oli niin hauskaa, miten meidän lapset kannusti mua kun menin ekaa kertaa rinteeseen ja tsemppasivat mua, että kyllä sä äiti pystyt siihen! Sitten kun laskin heidän perässä alas ja olin vähän heidän jälkeen perillä, niin he niin kehuivat, että hienosti äiti uskalsit laskea ja olit tosi nopeakin vielä!

Laskupäivän jälkeen saunottiin kunnolla ja tehtiin illalla raclettea. Se oli ihan tajuttoman hyvää. Lasten mentyä nukkumaan pelattiin korttia ja höpötettiin kaikkea mahdollista. Oli kyllä niin kivaa.

Ai vitsit, tämä viikonloppu oli kyllä juuri sitä, mitä tähän hetkeen kaivattiin. Koko viikonloppuna en ajatellut sekuntiakaan töitä, en kertaakaan mitään, mitä pitäisi tehdä. Nautin vaan ihan hulluna. Olen niin kiitollinen, että meillä on niin ihania ihmisiä elämässä, joiden kanssa saadaan kokea tällaisia ihania asioita.

Tähän loppuun haluan vielä toivottaa ihanaa naisten päivää kaikille <3 

Eteinen, meidän murheenkryyni. Se on aina sotkussa. Vaikka laittaisi kaikki maailman naulakot, henkarit, korit, hyllyt ja kenkätelineet ja nimeäisi jokaiselle perheenjäsenelle erikseen omat lokerot, se on aina sotkussa. Vaikka järjestelisi kaikki kengät paikoilleen, laittaisi kaikki asusteet oikeisiin koreihin, ruuvaisi seinään oman koukun jokaiselle takille, haalarille ja housuille ja muistuttaisi näistä 300 kertaa päivässä, se on vaan aina sotkussa. Kuka samaistuu?

Mun yksi suuri toive tulevan uuden kodin suhteen on se, että eteisessä olisi järkevät vaatesäilytysratkaisut ja riittävästi tilaa kaikelle. Parashan olisi se, kun olisi erikseen arkieteinen ja normieteinen, mutta se ei varmasti meillä tule toteutumaan. Mutta aion panostaa eteiseen todellakin, sen pitää olla mahdollisimman helppo. Voiko eteisestä sanoa helppo? Mun mielestä voi. Tarkoitan sitä, että kaikkien tavaroiden paikoilleen laittaminen olisi jopa 3-vuotiaalle niin helppoa, että hän suoriutuisi siitä automaattisesti ihan joka kerta.

Tunnustan kyllä, että en siis ole itsekään tässä yhtään parempi. Monesti kun tullaan kotiin, on jollakin esim. jo hirveä vessahätä. Sitten riisun nopeasti omat kengät keskelle lattiaa, autan äkkiä lasta riisumaan haalarin ja juoksemaan vessaan, sitten olen purkamassa ostoksia jääkaappiin ja alan tyyliin laittamaan ruokaa. Ja ne mun kengät saattaa vaikka jäädä siihen keskelle lattiaa.  Tiedän, hyi minua! Miten lapsi voi oppia laittamaan tavarat aina omalle paikoilleen jos aikuinen ei näytä tässä hyvää esimerkkiä johdonmukaisesti? Niinpä. Minulla on tässä vielä opeteltavaa.

Ja aamuisin ihan sama homma, mutta käänteisesti. Kun tavarat eivät ole tasan omilla paikoillaan, vaan vähän sinne päin, niitä saa etsiä joka aamu. Ja kun etsii aamulla kiireessä esim. hanskoja, saattavat pipot, huivit ja villasukat lennellä joka suuntaan, eikä niitä ole kiireessä välttämättä aikaa järjestellä oikeille paikoille. Ja näin se ympyrä pyörii. Sotkun takia ei jaksa laittaa kaikkea oikeille paikoille –> tavarat on hukassa –> etsiessä tulee lisää sotkua –> tuntuu turhalta edes yrittää pitää siistinä. Silti siivoan eteisen ihan tiptop ainakin kerran viikkoon. Mutta arkisin se näyttää vähintäänkin tältä, kuin tässä arkikuvassa.

Meidän liian pieni ja ei-yhtään-toimiva eteinen on yksi meidän arjen keskeisimpiä paikkoja. Siellä tapahtuu paljon ja usein. Aamuisin siellä huikataan ”Hyvää koulupäivää, mä rakastan sua, nähdään iltapäivällä!”. Iltapäivisin siellä kuulee innostunutta selitystä siitä, miten uimakoulu meni, mitä tapahtui musiikin tunnilla tai kenen kanssa on tänään tehty hiekkalaatikolla hyvät kakut. Siellä soi ovikello, kun kaverit tulee hakemaan ulos. Siellä annetaan tärkeitä lappuja repusta, muistutetaan jumppakamoista ja annetaan pusuja dagis-päivän jälkeen.

Ehkä siksi siellä myöskin on sitä sotkua. Se sotku tuntuu niin toissijaiselta, kun on niin paljon tärkeämpiä juttuja mielessä. Sekä lapsilla että meillä aikuisilla. Rakastan sitä innostunutta höpötystä, kun lapset kertovat päivästään ja kiirehtivät kaivamaan repusta esiin hienot mandala-kuvat joita on väritetty perjantain rentoutushetkessä tai sen matikan kokeen, josta ovat ylpeitä.

Vaikka joskus nolottaa meidän eteinen kun ovikello soi ja kaikki se sotku näkyy, niin lopulta sillä ei kyllä ole mitään merkitystä. Paljon tärkeämpää on se, mitä siellä eteisessä sanotaan ja tehdään. Sotkulle on ihan sama, kunhan eteinen on täynnä rakkautta. Näin ainakin mun mielestä. Joillain onnistuu hyvin molemmat: siisti eteinen ja rakkauden täyteinen eteinen, mutta me ei taideta olla niitä tyyppejä, heh. Mutta toki vielä on toivoa, katsotaan miten käy sitten joskus kun muutetaan. Ehkä vielä joskus meilläkin voi olla siisti eteinen pidempään kuin tunnin?

Mitä vanhemmaksi meidän kuopus kasvaa, sitä enemmän hänellä on mielipiteitä omasta pukeutumisestaan. Se on mun mielestä aivan ihanaa ja samalla myös haikeaa. Kaikki mun ideat eivät mene enää todellakaan läpi, hyvä jos 1% niistä menee. Haaveilin taaperolle täksi kevääksi esimerkiksi Mini Rodinin ihanasta babies-anorakista, mutta onneksi mentiin paikan päälle kivijalkaliikkeeseen katsomaan sitä ennen ostamista, sillä kuopus ei missään nimessä halunnut sitä. Siinä on kuulemma aivan liikaa vauvoja niin isolle 3-vuotiaalle, että pukisi sitä päälleen. Ymmärrän hyvin. Tässä iässä hänelle on tosi tärkeää tulla kohdatuksi isona, hän ei ole enää vauva. Joten emme siis ostaneet sitä takkia.

Hittijuttuja tällä hetkellä on aurinkolasit (lähes aina päässä, satoi tai paistoi), kultaglitter (isosiskon vanha ja sen jälkeen Oton pikkuserkun lapsella ollut kultainen glitter-bomber on lempivaate), valkoiset lenkkarit jotka hän itse valitsi kaupasta, sekä violetti tupsulippis, jonka hän myös itse valitsi kaupasta. Hän on oikeastaan valinnut tämän vuoden puolella jokaisen vaatteen itse, joka ollaan ostettu, enkä ole ostanut mitään kysymättä häneltä. Huomasin jo syksyllä, että hänellä alkaa olla vahvoja mielipiteitä mun lemppareista kaupoissa ja totesin, että pääsen helpommalla kun otan hänet vahvasti mukaan päätöksentekoon. Hänen tyylistään ja ulkonäöstään siinä on muutenkin kyse, eikä minun, joten on vain loogista, että hän itse valitsee.

Mulle tyyli on aina ollut vahva itseilmaisun keino ja siksi mun mielestä on ihan hirveän tärkeää, että jokainen joka haluaa omaan tyyliinsä vaikuttaa, saa niin tehdä. Meillä on ollut myös vaiheita, kun isompia ei ole kiinnostanut vaatteet ollenkaan. He ovat vaan halunneet, että minä valitsen aina kaapista (ja kaupasta) vaatteet, ettei heidän vaan tarvitse uhrata sekuntiakaan niihin asioihin jostain muusta paljon kiinnostavammasta. Sekin on ollut enemmän kuin ok. Pyrin aina kuuntelemaan tosi herkällä korvalla lasten omia mieltymyksiä vaatehommissa ja tekemään ratkaisut niiden pohjalta.

Mun omia suosikkeja pukeutumisessa tällä hetkellä lapsille ovat edelleen murretut sävyt, ruskea, hiekka ja beige sekä farkku. Kuopuksella on taas hyvin vahva pastellikausi meneillään ja erityisesti haaleanvaalea violetti on hänen suosikkinsa. Hän on kyllä itse asiassa saanut mut ihastumaan siihen väriin myös ja olenkin jo pidempään miettinyt jotain ihanaa vaalean violettia lisäystä omaan kaappiini. Vielä ei sitä oikeaa ole kuitenkaan tullut vastaan, joten en ole ostanut mitään.

Kuopus on kasvanut reippaasti viime syksystä pituutta ja ollaan siksi taas käyty vaatekaapin sisältöä läpi. Onneksi tuplakokojen vaatteet on pitkäikäisiä ja monet vaatteet, jotka ovat olleet käytössä jo puoli vuotta tai vuoden menevät vieläkin aivan helposti. Naftimmat ja istuvammat vaatteet sen sijaan ovat jo jääneet pieneksi ja niitä on uusittu. Mun mielestä on kiva, että kaapin sisältö on sopiva yhdistelmä niin muunneltavaa ja pitkäikäistä (t-paitoja, collegeita & huppareita superpitkillä resoreilla, paitoja käännettävillä hihoilla) kuin istuvampaakin vaatetta, kuten kauniita mekkoja ja leggingssejä.

Nyt ollaan saatu myös paljon kivoja suosikkeja kaappiin, joita olen säästänyt isosiskoilta tai joita ollaan saatu Oton pikkuserkulta takaisin meille. Niin ihanaa, kun lempparijutut tulee takaisin! Tykkään ihan hirveästi edelleen monista vaatteista, jotka on olleet isommilla käytössä 3-4 vuotta sitten. Kaapissa on myös monia kirppislöytöjä, joita olen tehnyt erityisesti Oulussa Vadelmatarhan kirppiksellä.

Tältä näyttää 3-vuotiaan vaatekaappi keväällä 2020:

Vaatteiden määrä:

18kpl housuja tai leggingssejä (4/18 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa/päällä/pyykissä)

14kpl pitkähihaisia paitoja (2/14 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa)

11kpl lyhythihaisia paitoja (1/11 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa tai pyykissä)

2 hametta

7 hupparia

9 collegea (2/9 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa)

5 neuletta/neuletakkia

6 pitkähihaista mekkoa

7 lyhythihaista mekkoa

Housut (vasemmalta oikealle), Ylärivi: Nosh, Nosh, Zara, alarivi: Adidas, Lindex, Gina Mini

Leggingssit: Ylärivi: Molo Kids, Nosh, Mini Rodini, Mainio (2nd hand), Nosh. Alarivi: Papu, Mainio, Nosh. 

Paidat ylärivi: Gugguu (2nd hand), Nosh, Lindex (2nnd hand), Cubus. Paidat alarivi: Nosh, Kaiko, Nosh, Nosh (2nd hand). 

Paidat ylärivi: Zara, Nosh, Cubus (2nd hand) Paidat alarivi: Lindex (2nd hand), Mini Rodini, Prisma?, Zara (2nd hand). 

T-Paidat: Ylärivi: Gina Mini, Gina Mini, Vimma (2nd hand), Blaa (2nd hand), Mini Rodini. Keskirivi: Makia, Adidas, Gina Mini, Mini rodini (2nd hand). Alarivi: Gina Mini, Mini Rodini. 

Pitkähihaiset mekot: Ylärivi: Cubus (2nd hand), Gugguu, Mainio, Alarivi: Name It, Name it (2nd hand), Mini Rodini (2nd hand). 

Lyhythihaiset mekot: Ylärivi: Zara (2nd hand), Zara (2nd hand), Gugguu (2nd hand), Gugguu (2nd hand). Alarivi: Pieces (2nd hand), Mini Rodini (2nd hand), Mainio, Primark, Newbie. 

Neuleet: Ylärivi: Zara (2nd hand), Hux Baby, Polarn O. Pyret. Alarivi: Lindex, Zara. 

Hupparit: Ylärivi: Vimma, Nosh, Nosh, Zara (2nd hand). Alarivi: Gugguu (2nd hand), H&M (2nd hand), Metsola. 

Colleget: Ylärivi: Gina Mini, Zara, Makia. Alarivi: Bobo Choses, Zara (2nd hand), Primark. 

Collegemekot: Mini Rodini (2nd hand), Mini Rodini (2nd hand), Metsola. 

Mua ilahduttaa se, että aika iso osa vaatekaapin sisällöstä on tällä hetkellä joko sisarusten vanhoja, sisarusten ja Oton pikkuserkun lasten vanhoja tai kirppikseltä. Kaikki allaolevat vaatteet on olleet jollain toisella jo aiemmin käytössä:

Nämä allaolevat taas ovat tämän talven ja kevään uutena ostettuja löytöjä:

Laitoin loppuun vielä meidän lemppariasuja ja lempparivaatteita tältä talvelta ja keväältä. Niissä näkyy paljon vaalean violettia, keltaista ja mun lemppareita, eli ruskeaa. Vaikka 3-vuotias ei kaupasta uutena halua juuri mitään ruskeaa (paitsi mekot ja paidat kelpaa,  etenkin jos niissä on heppoja tai sateenkaaria) hän kuitenkin rakastaa niitä vanhoja ruskeita vaatteita, joita kaapissa on ollut jo pidempään.

Tsekkaa myös muut vaatekaappi-sarjan postaukset:

Vauvan toimiva vaatekaappi

Taaperon vaatekaappi (1v)

Taaperon vaatekaappi (2v)

5-vuotiaan vaatekaappi

Ekaluokkalaisen vaatekaappi

Mitkä värit ja kuosit hallitsevat teidän lasten vaatekaapeissa tällä hetkellä? Kuinka pitkään teillä käytetään suunnilleen 2-3-vuotiaan vaatetta yhdessä koossa? Kuinka paljon vaatteita on teidän mielestä sopivasti?