Kaupallinen yhteistyö: Valio ValSa.

Suolan syönti arjessa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Valio ValSan kanssa. Meidän 1-vuotias on kuluneen puolen vuoden aikana siirtynyt asteittain samaan ruokavalioon mun perheen kanssa. Vauvan ruokien miettimisen ansiosta ollaan otettu koko perheen syömiset vielä entistäkin tarkempaan syyniin, ja pyritty saamaan kaikki ruokavalion osaset kohdalleen. Sitä helposti muistaa vauvan ruokien terveellisyyden tärkeyden, mutta ihan yhtä hyvää huolta täytyy pitää myös isompien lasten ruokavaliosta. Ja ei me vanhemmatkaan voida hyvin, jos syödään huonosti.

Toki arjessa on joskus sallittua mennä sieltä mistä aita on matalin ja kokata vaikka eineksiä, mutta pääosin täytyy pitää huoli siitä, että kukaan ei saa mitään liikaa, eikä liian vähän. Pienten lasten ruokavaliossa on muutamia ainesosia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana. Näitä ovat mm. lihajalosteista kuten leikkeleistä ja makkaroista saatava nitriitti, proteiini jota ei saa syödä liikaa, sekä suola, jota munuaiset eivät kestä kuin pienen määrän. Näistä kaikkein vaikeinta tarkkailla on mun mielestä suola, sen kanssa saa olla aivan super tarkkana, koska sitä löytyy melkein kaikesta.

Pienten lasten suolansaantisuositukset

Alle 1-vuotiaille suolaa ei suositella lainkaan, ja 1-2-vuotiaan suolansaantisuositus on maksimissaan 2 grammaa päivässä, eli noin 0,5 teelusikallista. Se on tosi vähän, ja se tulee täyteen hyvin nopeasti esim. leivästä, juustosta ja kahdesta lämpimästä ateriasta. Alle 2-vuotiaan ruokiin ei missään nimessä kannata lisätä suolaa ollenkaan, kun se suositusmaksimi tulee täyteen jo sellaisista tuotteista, joissa suolaa on valmiina. Kannattaa suosia vähäsuolaisia vaihtoehtoja kaikessa missä voi. Esimerkiksi kaikki lihat kannattaa maustaa itse, koska valmiissa marinadeissa on jo reippaasti suolaa. Monessa leipäviipaleessakin suolaa on jo 0,5-1 grammaa.

2-4 -vuotiaiden suolansaantisuositus on maksimissaan 3-4 grammaa päivässä, eli ei sekään kauhean suuri ole.  Se antaa jo vähän enemmän pelivaraa, mutta silti meillä esimerkiksi keitetään aina pasta ja riisi suolaamattomassa vedessä, puuroon en lisää koskaan suolaa, ja esim.  kastikkeisiin laitan suolaa todella maltillisesti, kun sitä voi lisätä sitten omalla lautasella jos siltä tuntuu. Sanoi kulinaristit mitä hyvänsä, en halua että lapset saavat liikaa suolaa. Kun he eivät totu suolaisen ruuan makuun pienenä, eivät he kaipaa sitä isompanakaan. Maailma on täynnä ihan mielettömiä makuja ja mausteita, joilla ruokia voi maustaa suolan sijaan.

Suola ei kokonaan pannassa

Kun pääosin välttelee liikaa suolansaantia ja piilosuolaa arjessa, ei haittaa jos joskus tekee ruuaksi jotain vähän suolaisempaa, kuten soijakastikkeella maustettua lohta. Silloinkin teen tosin oman vähäsoijaisemman version lapsille, ja käytän aina sitä soijakastiketta, josta suolan määrää on vähennetty. Meillä on myös suvussa korkeaa kolesterolia, korkeaa verenpainetta ja tietenkin äitini saama aivoinfarkti, ja siksi pidän äärimmäisen tärkeänä sitä että vältän liikaa suolan saantia itse, ja opetan lapsille pienestä asti hyvän ruokavalion mallin. Me yritetään noudattaa THL:n Syödään yhdessä -ruokasuostuksia koko perheen ruokavaliossa mahdollisimman hyvin. Uskon että niihin voi luottaa, ja ainakin ollaan koko perhe voitu hyvin kun ollaan niitä noudatettu.

Mitä on maitosuola?

Myös Valio on ottanut tärkeäksi asiakseen vähentää liikaa suolan saantia arjessa. Valio on kehittänyt uuden Valio ValSa -maitosuolan, joka koostuu maidon luontaisista mineraaleista. Siinä on lähes 80% vähemmän natriumia kuin tavallisessa
ruokasuolassa. Maidon sisältämät mineraalit ovat peräisin lehmien syömästä rehusta. Kesällä lehmät syövät pääosin
tuoretta nurmea ja talvella säilöttyä AIV-rehua. Maidosta juustoa valmistettaessa syntyy sivutuotteena heraa, joka koostuu heraproteiineista sekä maidon mineraaleista, eli siis maitosuolasta.

Maitosuolalla voidaan korvata osa esimerkiksi maitotuotteiden ja leipien valmistuksessa käytettävästä ruokasuolasta. Samalla tuotteiden suolapitoisuus laskee, mutta mausta ei tarvitse tinkiä. Valio ValSa on keksintönä merkittävä myös kansainvälisesti.

Parempia valintoja

Me ollaan käytetty jo melkein vuoden ajan Oivariini ValSaa levitteenä, koska se on herkullista ja siitä suolan määrää on vähennetty. Se maistuu ihan samalta kuin tavallinenkin Oivariini, mutta tulee syötyä sopivasti vähemmän suolaa levitteessä. Kamppiksen myötä testattiin myös Valio Oltermanni ValSaa, ja sekin maistui ihan perus Oltermannilta. Taidetaan siis vaihtaa meidän Kevyt Oltermanni pysyvästi tähän Valio Oltermanni vähemmän suolaa -versioon.

Me syödään leipää melkein joka päivä, koska leipä on vaan niin hyvää. Siksi musta on tosi hienoa, että leipää syödessäkin voi tehdä vielä entistä parempia valintoja.

Kiinnitättekö huomiota suolan saantiin omassa tai lasten ruokavaliossa? 

Kampaamopalvelut ja tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan pitkäaikaiselta yhteistyökumppaniltani Salon Pepe Åhmanilta. 

Laitoin joulun aikoihin instagramiin #TB-kuvan mun pastellivioletista tukasta, ja siitä asti mulla oli kytenyt sellainen pieni ikävä sitä kohtaan. Se vaan voimistui ja voimistui, ja jotenkin mua kyllästytti niin paljon se puolipitkä blondi-ruskeasekoitus joka ei ikinä siitä kasva pidemmäksi vaikka mitä tekisin. Vaikka biotiini ja Swiss Clinicin Hair Renewal Serum auttavat hiusten määrään (tukka on tuuhentunut tosi paljon siitä mitä oli pahimmillaan, juuri niin kuin kokeilemani tuotteet lupaavatkin) ja Olaplex on auttanut siihen, ettei tukka katkea niin aikaisin mitä ennen, mikään ei vaan voi pelastaa tukkaa joka ei suostu kasvamaan pidemmäksi kuin olkapäiden tasalle. Ainakaan näin helmikuussa 2018. Toivottavasti vielä joskus mun oman elämän aikana voi, mutta toistaiseksi ei sellaista tuotetta ole löytynyt. PSST! Lue loppuun asti niin löydät alekoodin kampaamopalveluihin!

Tämä juttu on ollut mulla vuosia, ja vaikka tilanne on vähän parantunut, eikä tukka katkea enää kymmentä senttiä vaan ainoastaan muutaman, se ei poista sitä, että omista hiuksista en enää saa pitkiä. Olen kokeillut pitää melkein vuoden tauon värjäämisestä kahteen kertaan, olen ollut käyttämättä pompuloita, olen käyttänyt ties mitä rakennepaikkaavia tuotteita ja nukkunut mahdollisimman varovasti. Mikään ei ole auttanut.

Uskon tämän liittyvän hormoneihin, sillä ennen kun imetin keskimmäistä vuoden, mun hiukset kasvoivat ihan normaalisti. Anyway, olen kaivannut pitkää tukkaa. Olen aina kokenut pitkän tukan omakseni enemmän kuin lyhyen, ja siksi mulla olikin tauotta pidennykset melkein kymmenen vuotta. Kuopuksen raskausaikana luovuin pidennyksistä, ja vaikka puolipitkässä tukassa on puolensa (HAH), olen kaivannut sitä pituutta ja pitkän tukan monipuolisuutta.

Ennen kaikkea olen kaivannut JÄNNÄÄ. Jännää tukkaa, jotain piristystä. En jaksa olla tylsä. Vaikka ihan tavallisen värinen tukka olisi tällä hetkellä 1000 kertaa trendikkäämpi kuin pastellitukka, mä olen vihdoin tajunnut sen että olennaista ei ole olla trendikäs tai sellainen joka on muiden mielestä hieno. Vaan olennaista on olla sellainen, mikä itsestä tuntuu hyvältä, koska minähän sitä mun ulkonäköä kannan eikä kukaan muu. Moni muu onnistuu olemaan super jännittävän ja persoonallisen näköinen vaikka ruskealla tukalla, mutta musta itsestä ei vaan enää tuntunut siltä omassa luonnollisessa tukassani. Halusin jotain ihan muuta.

Mulla oli viimeksi pidennykset reilut 1,5 vuotta sitten. Silloin en vielä tajunnut kiinnittää huomiota hiusten eettisyyteen, pidennykset oli super yleinen juttu ja on edelleen, mutta eettisyydestä niiden suhteen oli silloin puhetta huomattavasti vähemmän kuin nykyään. Täytyy ihan rehellisesti myöntää, että silloin en ajatellut asiaa sen enempää, vaikka esimerkiksi lasten vaatteissa olen kiinnittänyt näihin asioihin huomiota jo vuosien ajan. Parissa vuodessa asiat ovat kuitenkin muuttuneet paljon, ja nykyään esimerkiksi mediassa on paljon puhetta hiustenpidennysten epäeettisyydestä.

Tällä kertaa kun ennen kuin lähdin edes harkitsemaan pidennyksiä, ihan ensimmäisenä aloin selvittämään, onko edes mahdollista hankkia eettisesti tuotettuja hiustenpidennyksiä, kun niin paljon on puhetta vain siitä epäeettisyydestä, riistämisestä ja huijaamisesta. Yritin ensin selvittää itse netistä, mutta tietoa tuntui olevan hankalaa löytää. Suurimmat suoraan kuluttajille myyvät pidennysfirmat eivät ainakaan kertoneet minkäänlaisia vastuullisuustietoja omilla nettisivuillaan, mikä ei tuntunut kovin vakuuttavalta. Niinpä otin yhteyttä yhteistyökumppanini Salon Pepe Åhmanin toiminnanjohtajaan Lisbethiin, ja hän auttoi mua selvittämään eri maahantuojilta hiusten alkuperää, tuotanto-olosuhteita ja niihin käytettyjä kemikaaleja.

Ilokseni sain suomalaiselta BPhairilta vastauksen, joka vakuutti mut siitä, että uskallan hyvällä mielellä ottaa päähäni heidän pidennykset. BPhair kertoo, että heidän pidennyksensä valmistetaan Kiinassa, kiinalaisesta hiuksesta, joka on myyty vapaaehtoisesti tietäen että se tulee bisneskäyttöön (eikä esimerkiksi väitetty että se on lahjoitettavaksi sairaille lapsille tms). Edustaja kertoo käyneensä itse paikanpäällä Kiinassa seuraamassa hiusten valmistusta tehtaassa, sekä hiusten myymistä luovutuspisteellä. Tehdas on auditoitu ja hiusten luovuttajat saavat asianmukaisen korvauksen hiuksistaan.

Edustaja myös itse tuntee tehtaan omistajan henkilökohtaisesti, ja vakuuttaa, että kyseessä on ehdottoman vapaaehtoisesti luovutettu ja rehellisesti vastaanotettu hius. Tämä oli mulle todella tärkeää, enkä olisi voinut ottaa hiuksia ilman tätä tietoa. Toivon että moni muukin vaatisi tietoa hiuksen alkuperästä, ja olisi kiinnostunut siitä, eihän pidennyskulttuuria muuten voi muuttaa paremmaksi. Epäeettisesti tuotettua hiusta myydään juuri niin kauan, kuin sille löytyy ostajia.

Sain päähäni BPhairin uudet Multiway-hiukset, joita voi käyttää sekä teippipidennyksinä, että klipsipidennyksinä. Tämä on tosi mullistavaa! Ainakin nyt minä otin hiukset klipseinä, jolloin voin olla suurimman osan ajasta ilman niitä, esimerkiksi kotona verkkareissa. Saan monipuolisesti tehtyä niillä eri kampauksia, ja niillä saa hiukset kuntoon tosi nopeasti. Lisäksi klipsihiukset kestävät mun kokemuksella hyvänä pidempään, koska ne eivät ole jatkuvassa käytössä, eikä niitä pestä jatkuvasti. Uskon että nämä hiukset kestävät käyttöä jopa 8-12 kuukautta, kun hoidan niitä hyvin. Myös tämä tukee mielestäni eettisyyttä – hiukset ei ole mitään kertakäyttökamaa jotka vaihdetaan kuukauden välein. Tässä on oikeasti jonkun ihan oikean ihmisen tukkaa, jota mä lainaan mun päähän.

Hiukset sävytettiin kauttaaltaan Pravana Pastels Luscious Lavender -suoravärillä, joka on pidennyksille soveltuva. Mukana oli myös Pravanan Chromasilk Vivid Clearia ja Silveriä joissain kohdissa tuomassa elävyyttä sävyyn. Kävin Mikonkadun Salon Pepe Åhmanilla Raisan käsittelyssä, sillä Raisa on oikea pastellitukkaekspertti. Hän sai rakennettua mulle täydellisen haalean vaalean pastellivioletin sävyn, jota olen rakastanut siitä sekunnista asti kun sen näin. Tämä on juuri sitä mitä olen aina halunnut! Moni Pinterest-inspistukka on oikeasti vähän liian hankala arkikäyttöön saavutettavaksi, mutta tässä tukassa Raisa onnistui täydellisesti, ja se on just niin kuin mun Pinterestin inspiskansiossa. En voisi olla tyytyväisempi! Pakko aina nipistää itseä kun katsoo peilistä.

BPhair antoi mulle myös pidennyksille ja pastellivärille sopivat kotihoitotuotteet, eli BPcare Platinum Shampoon ja Maskin, sekä BPcare Luxury Dropsit joita voi käyttää sekä pidennysten että oman tukan latvaan siloittamaan.

SALON PEPE ÅHMAN ALEKOODI KAMPAAMOON:

Nyt saatte maaliskuun loppuun asti -10% kaikista kampaamopalveluista Salon Pepe Åhmanin kampaamoissa koodilla kevät18 kun varaatte ajan suoraan Salon Pepe Åhmanin sivuilta. Salonkeja löytyy useampia Espoosta, Vantaalta ja Helsingistä! Alekoodi käy niihin kaikkiin. 

Voin kertoa että nyt on niiiiiin hyvä. Oon ihan fiiliksissä tästä tukasta, tää on ihan best. Nyt vaan Otollekin shokkitukka takaisin niin tämähän on ihan 2016, eiku. No ei, mutta Otollekin taisi aiheutua pieni värikuume tämän mun kuontalon ansiosta, joten katsotaan mitä me vielä keksitäänkään.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa.

Vietettiin viime viikon torstaina meidän 4. hääpäivää Oton kanssa, ja päästiin ekaa kertaa yli vuoteen ihan kunnon treffeille. Mun äiti jai kotiin lasten kanssa, ja me otettiin auton nokka kohti Vantaata. Käytiin ensin kahdestaan kiertelemässä kaupoissa, ja ostettiin toisillemme pienet hääpäivälahjat. Mä ostin Otolle korun, ja hän osti mulle yksisarvisen. Ei ihan oikeaa, mutta sellaisen ihanan glitterisen laukkuun kiinnitettävän Coachin yksisarvisen, joka toi ison korvasta korvaan -hymyn mun kasvoille.

Sen jälkeen mentiin illalliselle, rennosti ja reteästi Classic American Dineriin hamppareille. Ollaan käyty American Dinerissa pari kertaa ennenkin syömässä, koska tykätään rennosta meiningistä ja hamppareista. Tähän mennessä oltiin testattu Lahden ja Turun Classic American Dinereitä, ja tykätty. Aina välillä on kiva käydä jossain fine dining -ravintolassa esimerkiksi ystävien kanssa, mutta yleensä jos kahdestaan mennään niin meidän valinta on laadukas mättö, ennemmin kuin maistelumenut.

Mahat täynnä ja sopivasti vähän pömpöttäen suunnattiin sitten Jumbosta Flamingoon, ja kohti Flamingo Spata. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt Flamingo Spassa, eikä ollut Ottokaan. Myöskään vesipuisto ei ollut meille entuudestaan tuttu, joten ei oikein edes tiedetty mitä odottaa. Meidän leuat suunnilleen loksahti, kun käveltiin Spahan. Siellä oli niin rentoa, tunnelmallista, hämärää ja ihanaa rentouttavaa musiikkia. Kukaan ei juossut tai huutanut, ei ollut kirkkaita valoja ja vesi oli uskomattoman lämmintä ja ihanaa.

Spa-osastolla nautin yhden mojiton uima-altaassa, ja se oli varmaan yksi tähänastisen elämäni parhaita mojitoja. Oli niin luksusta vaan hengailla kuumassa altaassa Oton kanssa, ihan kahdestaan ja jutella kaikessa rauhassa ilman keskeytyksiä. Käytiin testaamassa myös mineraalivesiallas, ja muutama erilainen sauna johon Spassa miehet ja naiset pääsevät yhdessä. Tehtiin myös pikapyörähdys vesipuiston puolelle, jonne pääsi samoilla lipuilla. Sielläkin oli aika ihanaa, ja päätettiin heti että sinne on pakko tulla pian lasten kanssa. Sitten suunnattiin äkkiä takaisin Spa:n puolelle.

Offerilla -kamppis tuli mahtavaan saumaan, meillä ei nimittäin ollut vielä mitään suunnitelmia hääpäiväksi, ja kamppiksen myötä tuli tutkittua vaikka ja mitä eri vaihtoehtoja yhteiseksi treffitekemiseksi. Olin ostanut aiemmin vain kerran diilisivustolta, silloin kun odotin meidän keskimmäistä. Sain silloin todella huonon kokemuksen eräästä sen ajan sivuston tarjoamasta palvelusta, ja olin onnistunut monessa vuodessa oikeastaan unohtamaan diilisivustojen olemassaolon kokonaan, kun se jäi niin harmittamaan mua. Nyt mulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus kokeilla Offerillaa tämän yhteistyön myötä, ja näin oli helppo antaa uusi mahdollisuus diilisivustoille.

Tämän kokemuksen jälkeen täytyy sanoa, että sivuston käyttö oli todella helppoa, ja tarjonta uskomattoman monipuolinen, eri diilejä on tarjolla yli 1300! Viiden vuoden takaisesta kokemuksestani ajattelin ensin, että saapa nähdä millaisia juttuja oikein on tarjolla. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten Offerillan sivuilta löytyi hurjasti diilejä sellaisiin firmoihin ja palveluihin joita olen muutenkin jo käyttänyt. Alkuperäinen mielikuvani diilisivustojen tarjonnasta oli siis aivan väärä. Sieltä löytyi Subwayta, Robert’s Coffeeta ja Flamingo Spata. Paljon hienoja ravintoloita hienoilla paikoilla, ja sisäleikkipuisto jossa esikoisemme piti 6v-kaverisynttärinsä.

Me pohdittiin ensin että lähdetään japanilaiseen ravintolaan illalliselle Helsingin keskustaan, mutta onneksi huomattiin Flamingo Spa:n huikea diili ja mentiin rentoutumaan ihanaan K-18-kylpylään oikein ajan kanssa. Se tuli todella tarpeeseen. Spa-diiliä ostaessamme tsekkasimme samalla, jos kylpylän kanssa samalta suunnalta löytyisi vielä ravintoladiili, ja löytyihän sieltä: Jumbon Classic American Dinerista kaksi burgeria yhden hinnalla. Hääpäivän suunnitelmat tehtiin ihan extempore vain pari päivää etukäteen, ja ne onnistuivat mainiosti. Kahden hengen luksus- spareissulle ja ravintolaillalliselle tuli yhteishinnaksi 58,90. Ei paha, sanon minä. Ilman diilejä sama setti olisi maksanut 112,60€, eli kyseessä oli aika iso säästö.

Jos haluaa vaikkapa kokeilla jotain uutta hauskaa tekemistä, on tosi hyvä vaihtoehto katsoa löytyisikö siihen diili Offerillasta. Siellä on pakohuonepelejä, joogaa, VR-pelikokemuksia, hemmotteluhoitoja, ja useampia sisäleikkipuistoja. Ja yli tuhat muuta diiliä. Sama juttu ravintoloiden kanssa, paljon pienempi kynnys lähteä kokeilemaan entuudestaan tuntematonta raflaa, kun siihen on diili jonka avulla se tulee edulliseksi. Silloin ei niin paljoa harmittaisi vaikka ruoka ei olisikaan niin hyvää. Diilejä löytyy Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla.Palvelulahjakorttien lisäksi myynnissä on myös elämää piristäviä tuotteita. Alennusprosentti on yleisesti 50-90%. Offerillan uutiskirjeen tilaamalla pysyy helposti kärryillä kaikista sivuston tarjoamista diileistä.

Meillä oli kyllä ihan huippu hääpäivä, ja diilin myötä tuli todettua miten mahtava paikka se Flamingo Spa oli. Jatkossa voi sitten hyvällä mielellä ostaa ne liput myös ihan täyteen hintaan, kun on kerran käynyt kokeilemassa.

Tänään vietetään Ystävänpäivää, ja sen kunniaksi kirjoitan teille aiheesta, josta en ole pitkään aikaan tainnut sanoa oikein mitään täällä blogin puolella. Nimittäin ystävistä ja ystävyydestä – päivän teemasta.

Ennen parisuhdetta ja omaa perhettä, ystävät olivat kiistattomasti ainakin omassa elämässäni aivan ykkössijalla. Ystävät olivat niitä, joiden kanssa vietin aikaa joka päivä, puhuin jatkuvasti puhelimessa, jaoin kaikki ilot ja surut. Heti ekana kun jotain merkittävää tapahtui, jaoin sen ystävien kanssa. Ensimmäisen raskaustestinkin tein vuonna 2011 ollessani ystävän luona yökylässä, eihän sitä nyt yksin voinut tehdä todellakaan, kuten ei mitään muutakaan niihin aikoihin.

Niistä teinivuosista on kuitenkin jo monta vuotta aikaa, ja joka vuosi parisuhde, lapset ja työ ovat vallanneet yhä suurempaa osaa arjesta. Saako ystäviä kuitenkaan unohtaa kokonaan vain siksi, että muut asiat valtaavat tilaa? Mun mielestä ei missään nimessä, jos heistä oikeasti välittää. Ystävyys saa kuitenkin muuttaa muotoaan ja kehittyä siinä samalla, kun elämä muutenkin menee eteenpäin meillä kaikilla. Oikeat ystävyyssuhteet kestävät kyllä muutokset puolin ja toisin.

Mun elämästä tippui kauhallinen ystäviä pois heti silloin, kun tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi ja lakkasin olemasta joka viikonloppu juhliva teini. Toisaalta mulle myös jäi iso kourallinen niitä ystäviä, jotka seisovat mun rinnalla edelleen tänäkin päivänä. Oikeastaan kaikissa elämän käännekohdissa ystäviä on hävinnyt, mutta toisaalta uusia tullut tilalle, jopa enenmmän kuin on lähtenyt. Silti se tietty joukko ihmisiä on ollut alusta tähän päivään asti mun rinnalla, ja tiedän että tulee olemaan aina, tapahtui mitä tapahtui.

He ovat niitä ihmisiä joille voi kertoa mitä vaan, ja jotka laittavat juuri oikealla hetkellä viestiä, että tsemppiä kiireisiin, kaikki menee hienosti. Toivon, että osaan olla yhtä ihana ystävä takaisin, ja uskon että en ainakaan ihan surkea ole, kun yhtä ollaan pidetty kaikki nämä vuodet. Oikeiden ystävien kanssa ei haittaa, vaikka ei näkisi pitkään aikaan, sillä sitten kun nähdään, kaikki on ihan samanlaista kuin ennenkin. Yhtä rentoa, vaivatonta ja leppoisaa.

En sure menetettyjä ihmissuhteita, klisee pätee että hauskaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Jokainen ihminen joka on jollain lailla ollut osana mun elämää, on opettanut mulle jotain ja jättänyt jäljen siihen, kuinka toimin ja kuinka kohtelen toisia. Olen iloinen voidessani sanoa, että mun ystävyyssuhteisiin ei ole kuulunut draamaa enää vuosikausiin. Olen riidellyt ystävän kanssa viimeksi varmaankin ollessani 22-vuotias, eli neljä vuotta sitten. Tai en oikeastaan riidellyt, mutta tietoisesti ottanut etäisyyttä ihmiseen, jota pidin ystävänä, mutta joka teki ikävästi mulle yhtenä mun elämän tärkeimmistä päivistä.

Sen jälkeen elämä ystävien kanssa on ollut äärimmäisen tasaista. Nähdään aina kun ehditään, puhutaan aina kun voidaan, jaetaan ne ilot ja surut. Ei jaeta kaikkea ehkä ensimmäisenä enää, mutta heti toisena Oton jälkeen. Whatsapp laulaa iltaisin, ja vaunulenkillä ollessa soitan usein kaukana asuvalle ystävälle. Aikaa otetaan sieltä mistä voidaan, ihan kuin parisuhteessakin. Joka viikko näen ainakin muutamaa ystävää tai kaveria, mutta heitä on niin monta, että yleensä en näe samaa ihmistä kovinkaan montaa kertaa kuukauden aikana, koska en vain ehdi. Ja tilanne on yleensä ihan molemminpuolinen, en tosiaankaan ole ystäväpiirini ainoa jolla kalenteri on aina liian täynnä.

Sen sijaan olen edelleenkin ainoa jolla on lapsia, jos miettii niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tunnettu kaikkein pisimpään. Se ei koskaan ole ollut este yhteydenpidolle tai ajan viettämiselle. Olen ylpeä voidessani kutsua monia ystäviäni myös lasteni kummeiksi. He ovat vieneet lapsia kotieläinmessuille ja sisäleikkipuistoon, pelanneet tuntikausia lautapelejä ja askarrelleet aquabeadseillä lasten kanssa mun ollessa kuumeessa. He muistavat soittaa synttäripäivänä toiselta puolelta Suomea lapsen omaan numeroon, ja kysellä kuulumisia häneltä ihan muuten vaan. He juttelevat mun kanssa mistä vaan, myös lapsista silloin kun siltä tuntuu.

He ovat kiinnostuneita meidän koko perheen kuulumisista, ihan samoin kun minä heidän yliopistojutuistaan tai työn hakemisesta. He lähtevät mun kanssa juhlimaan silloin harvoin kun sinne pääsen, ja aina meillä on yhtä hauskaa. Ylihuomenna lähden juhlimaan ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen, ja odotan sitä niin innolla. En koskaan suunnitellut pitäväni näin pitkää taukoa tanssimisesta, mutta jotenkin siinä vain kävi niin. Ei se silti tuntunut kahdelta vuodelta, ja tiedän että meillä on perjantaina ihan yhtä hauskaa kuin oli kaksi vuotta sittenkin. Lähden juhlimaan ystävän kanssa, jonka kanssa tuli viime vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta yhteistä taivalta.

Uudemmista kavereista ja ystävistä olen hurjan kiitollinen myös, ja siitä että olen saanut vuosien varrella tutustua niin ihaniin äiteihin. Äitiystävät ovat tärkeitä voimavaroja ja inspiraation lähteitä, joiden kanssa voi jakaa kaikki ne lapsiperhearjen ilot, surut ja huvittavimmat tilanteet. Toki äitien kanssa voi puhua kaikesta muustakin kuin vain lapsista. Äitiystävänä mä haluan olla sellainen, jonka kanssa lapsetkin voi olla rennosti. Kun meille tulee kylään, ei tarvitse jännittää että mitenköhän se menee lasten kanssa, meillä voi olla juuri niinkuin kotonaan. Ja onneksi sama toimii ystävien kanssa myös toisin päin.

Tänä vuonna olen tutustunut jo pariinkin uuteen ihanaan ihmiseen, joiden kanssa ollaan käyty lounaalla ja vietetty aikaa. Se on ihanaa! Mä olen ihmisenä sellainen avoin höpöttelijä joka tutustuu helposti, ja on ollut mahtavaa törmätä usein samanhenkisiin tyyppeihin, joiden kanssa vaan klikkaa heti.

Olen hurjan kiitollinen jokaisesta ihanasta ihmisestä joka meidän ympärillä on, se ei ole mikään itsestäänselvyys että saa elämäänsä niin mahtavia tyyppejä. Ystävät ovat uskomattoman suuri rikkaus. Kiitos myös kaikille teille siellä ruutujen takana, moni vakkari teistäkin lukijoistakin tuntuu vähän kuin ystävältä, ollaan ehkä moikattu tapahtumassa, ja juteltu kymmenien ellei satojen kommenttien verran täällä blogissa tai somekanavissa. Se on ihan mahtavaa. Ihanaa Ystävänpäivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Silmusalaatin kanssa.

Me rakastetaan syödä mahdollisimman terveellisesti, värikkäästi ja silti herkullisesti. Lautasella pitää olla erilaisia värejä ja muotoja, takaraivoon on iskostunut se että mitä enemmän väriä lautaselta löytyy, sen parempi ateria. Ruuan pitää kuitenkin olla myös helposti valmistuvaa, ja arkisin mieluiten myös mahdollisimman nopeasti valmistuvaa. Yksi tämän hetken nopea arkiruoka on herkullinen poke bowl lohesta, jota ollaan syöty nyt varmaan kerran viikossa vähintään.

Poke bowl eli havajilaistyylinen kulhoruoka on helppo valmistaa, ja valmistuu melko nopeasti, ainakin jos on pieniä apulaisia pesemässä vihanneksia tai höyläämässä kurkkua. Ennen kaikkea se on tosi helppo muokata syöjän toiveita vastaavaksi. Poke bowl sopii hyvin siis koko perheelle, vauvasta vanhempiin, pienellä vaivalla.

Kulhoruuissa on meillä aina pohjalla riisiä tai bulguria tai kvinoaa, ja sen lisäksi kanaa tai kalaa, tai jotain kasviproteiinia. Lapsille proteiini maustetaan vähän maltillisemmin, ja aikuisille sitten kaikki mahdolliset soossit peliin. Näiden kaveriksi suurin osa kulhosta täytetään erilaisilla vihanneksilla, siemenillä ja iduilla ja versoilla. Päälle tujaus srirachaa ja (kevyt)majoneesia, ja nam, valmista tuli.

Meidän perheen lemppari idut ja versot löytyvät Silmusalaatin monipuolisesta ja herkullisesta valikoimasta. Silmusalaatti on yhden miehen perustama yritys, joka viljelee meidän naapurissa Vantaalla kasvihuoneessa vuoden ympäri luonnonmukaisesti tuotettuja ja luomusertifioituja versoja. Mitään lannoitteita, kasvinsuojelu- tai säilöntäaineita ei käytetä versojen viljelyyn, vaan ainoastaan puhdistettua vettä ja siemeniä. Se on meille todellista lähiruokaa, jota syö hyvällä mielellä.

Silmusalaattia löytyy neljää eri makua: Tulinen Silmusalaatti sisältää retikan, Puna-apilan ja Sinimailasen versoja, Rouskuva Silmusalaatti Herneen ja vihreän- ja punaisen linssin ituja, Alfafa Silmusalaatti Puna-apilan ja sinimailasen versoja ja Parsakaali Silmusalaatti Puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja. Maku määräytyy sen mukaan mitä erilaisia siemeniä keskenään kasvatetaan, esimerkiksi Rouskuvassa silmusalaatissa maistuu ihan selkeästi herne, ja se onkin meidän lemppari juuri kulhoruokiin. Kulhoruuissa monesti käytetään erilaisia papuja, mutta me laitetaan niiden tilalle tätä rouskuvaa silmusalaattia.

Silmusalaatit sopivat hyvin myös erilaisiin wokkeihin, salaatteihin ja tuomaan vehreyttä ihan siihen arkilautaselle kurkun ja tomaatin kaveriksi. Ne ovat helppokäyttöisiä ja puhtaita, sen kun lisää rasiasta suoraan lautaselle. Oivia siis juuri arkikäyttöön, vaikka en niitä juhlassakaan vierasta.

Poke  bowl lohesta (3-4 annosta) valmistusaika n. 20min

4dl riisiä oman maun mukaan

8dl vettä

250g graavilohta

2 kypsää avokadoa

1/2 rasiaa Rouskuva Silmusalaattia (tai muuta Silmusalaattia oman maun mukaan)

1/2 kurkku

2 kevätsipulin vartta

2 ruokalusikallista seesaminsiemeniä

1 punasipuli tai 2 salottisipulia

1 lime

Srirachaa oman maun mukaan

(kevyt)majoneesia oman maun mukaan

Lohen kastike:

1/2dl soijaa (me käytetään aina sitä mistä suolaa vähennetty)

1rkl sokeria

2rkl rypsiöljyä

1rkl Srirachaa

1 salottisipuli

1tl valmista inkivääritahnaa

1rkl seesaminsiemeniä pannulla paahdettuna

Aloita laittamalla vesi liedelle kiehumaan riisiä varten, ja valmistamalla lohen kastike, jotta lohi ehtii maustua sillä aikaa kun valmistelet kaiken muun. Paahda seesaminsiemeniä hetki kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat vähän ruskistua. Pilko salottisipuli, ja sekoita kaikki kastikkeen ainekset yhteen. Pilko lohi pieniksi kuutioiksi tai suikaleiksi, ja sekoita kastikkeen joukkoon. Laita jääkaappiin maustumaan.

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko sipulit ja avokado. Höylää kurkusta ohuita ”levyjä” juustohöylällä tai vihannesleikkurilla. Mausta avokadot limemehulla. Laita kulhon pohjalle kerros riisiä. Kasaa sen päälle avokadot, punasipulit, kurkut, lohet ja Silmusalaatti. Laita 1 ruokalusikallinen majoneesia, ja Srirachaa oman maun mukaan. Koristele kevätsipulisilpulla ja seesaminsiemenillä. Nauti sellaisenaan, tai sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa. NAM!

Vinkki! Lapsille voit maustaa lohen vähemmällä soijalla ja sokerilla, ja ilman srirachaa. Paahdetuista seesaminsiemenistä ja pienestä tilkasta soijaa tulee jo paljon makua.

LUKIJAKILPAILU:

Mihin ruokaan/ruokiin sinä käyttäisit Silmusalaattia? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksissa ja osallistut 20€ S-ryhmän lahjakortin arvontaan. Osallistumisaikaa 19.2.2018 klo 23.59 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään! Onnea kisaan kaikille!