Muistatteko tyylikatsaukset, joita olen aina tykännyt tehdä blogiini? Ehkä muistatte, mä ainakin muistan, miten kiva niitä oli aina tehdä. Kuluneen 2 vuoden aikana ei kuitenkaan ole tullut tehtyä sellaista, sillä asuja on ilmestynyt vähemmän kuin aiemmin. Olen ajatellut, että en halua tehdä tyylikatsausta ennen, kuin materiaalia on tarpeeksi. Nyt sain tosiaan kasaan 23 asua viime vuoden heinäkuun ja tämän vuoden heinäkuun väliltä. Päätin ottaa hetken tarkastellakseni sitä muutosta, ja toisaalta niitä samoina pysyneitä juttuja tämän tyylivuoden aikana. Miten tyyli on muuttunut, vai onko mitenkään? Mikä on lempi-asu näistä kaikista, entä mitä en enää pukisi päälleni? Alkuperäiset asupostaukset  asun yksityiskohtineen löytyvät numeroituna kuvien mukaan.

1. Pinkki hame & Oulu yläilmoista | 2. Imetykseen soveltuva hääasu & tunnelmia ystävien häistä | 3. Hopeaa & burgundia | 4. Ruutumekossa ja verkkosukkahousuissa | 5. Synttärilahjapaidassa – Kenzo tiikericollege | 6. Kultainen takki & ajatuksia pukeutumisesta | 7. Makuupussi päälle ja puistoon eli mun uusi takki | 8. Mun jouluaaton asu esittelyssä | 9. Kultaa ja velouria |

Tässä kollaasissa näkyy mun mielestä se, miten halusin testailla kaikkea, kun raskauden ja kropan muutosten jälkeen oma tyyli oli vielä vähän hukassa. Lempivaatteita näistä kuvista ehdottomasti Kenzon tiikericollege asuissa numero 5. & 6., Adidaksen musta untuvatakki, joka näkyy kuvassa 7. sekä Guccin vyö kuvassa 9., jonka sain joululahjaksi Otolta. Myös ykköskuvan pliseerattu pinkki hame on ollut ahkerassa käytössä tänäkin kesänä, sekä kaikkien kuvien laukut.

Vähiten suosikki näistä on tuo ruutupaita ja verkkosukkahousut -yhdistelmä kuvassa numero 4. Näin ihan samanlaisen jollakin tyylikkäällä mimmillä Ruotsissa, ja ajattelin näppärästi kopioida saman asuidean itseni päälle. Se ei vaan toiminut mulla niin kuin kuvittelin, ja näen sen vasta nyt. Mutta tuo ihana ruutumekko pääsee kyllä käyttöön tänäkin syksynä, ehkäpä mustien neulesukkahousujen ja vaikka maihareiden kanssa, niin toimii paremmin. Ei kaikki asut aina voi toimiakaan, tärkeintä on ilmaista itseään juuri niin kuin haluaa, ja myöhemmin voi sitten hihitellä niille omille ei-niin-onnistuneille valinnoille.

10. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut | 11. Pakkaspäivän neuleasu & perjantain kuulumiset | 12. Rohkeutta olla minä | 13. Kukkamekossa ja farkuissa | 14. Farkkuminissä ja tennareissa | 15. IBA 2018 asu kokovalkoinen puku | 16. Glitteriä, tatuointia ja farkkumini | 17. Raitapaita & Culottes-housut | 18. Keltaista ja sinistä – värikäs kesäasu |

Kuten kuvista näkyy, untuvatakki oli hurjan kovassa käytössä pitkälle kevääseen. Se on klassikko, johon aion pukeutua tänäkin talvena ilomielin, ja se lämmittää mua nilkkoihin saakka niinä kaikkein kylmimpinäkin päivinä. Näistä asuista mun suosikkeja on varmaankin 1o. & 11., sekä tuo kaikkein viimeisin numero 18.. Ja tietty valkoinen IBA-asu kuvassa numero 15.! Ne ovat ehkä eniten sitä tyyliä, jolta haluisin näyttää tänäkin syksynä ja talvena. Mun näköistä, sopivassa suhteessa klassisempia juttuja ja trendikkäämpiä juttuja. Tuo valkoinen puku on niin mun lemppari, oikein odotan, että tulee joku sopiva tilaisuus johon voin pukeutua juuri siihen.

Vansit olivat myös loistava ostos, ne ovat olleet ihan super paljon jalassa tänä vuonna, samoin kun tuo ihana biker-tekonahkatakki. Sen käyttäminen on yksi niistä jutuista, joita odotan siinä, että ilmat viilenevät. Vähiten suosikki on tuo asu kuvassa numero 12. koska se tuntuu vähiten omalta näin jälkikäteen. Silti olen iloinen, että pukeuduin siihen, ja otin samalla esille tärkeitä ajatuksia itsevarmuudesta ja rohkeudesta pukeutua niin kuin itse haluaa.

19. Farkkua ja pellavaa & sekä ajatuksia itsensä näkemisestä | 20. Parhaat kesähousut & keltainen kausi | 21. Minut itseni kanssa pitkän matkan jälkeen (kaupallinen yhteistyö) | 22. Kaupunkipyöräilemässä auringonlaskun aikaan | 23. Melkein meikittömät asukuvat |

Tämän alimman kuvan asut ovat kaikki kuvattu viimeisen reilun  kuukauden sisällä, ja ehkä siksi  ne kaikki tuntuvat ihan ”omalta”. Tältä mä näytän ja haluan juuri nyt näyttää. Näistä kaikista lemppareimpia on ehkä tuo ensimmäisen kuvan asun pellavatoppi, Mom jeansit, tekonahkabiker sekä Vansit, sekä sitten tuo Prisman kampanjassa saamani IVANAHelsingin Rosalin-mekko, joka on kuvassa 21.. Kaikki asut on sellaisia, joita olen käyttänyt tänä kesänä useamman kerran, ja voin käyttää edelleen oikein mieluusti.

Kun tällä tavalla jälkikäteen analysoi näistä kuvista omaa tyyliä, omia ostoksia ja asuja, on todellakin helppo huomata mistä tykkää, ja mitkä ovat olleet fiksuja ostoksia. Melkein poikkeuksetta lemppareita ovat laadukkaat tuotteet joihin on sijoittanut vähän enemmän rahaa, ja joiden hankintaa on suunnitellut pidempään. Ne ovat sellaisia juttuja, jotka kestävät aikaa, trendien vaihteluita ja sopivat moneen erilaiseen asuun.

Kenzon tiikericolleget ovat näyttäneet hyvältä jo vuosia, eikä se ole ihan heti muuttumassa. Guccin vyö on aika timanttinen yksityiskohta vaatekaapissa varmasti myös vuonna 2028. Vansin Old Skoolit ovat klassikko, joka ei vanhene, ne on siistit aina, oli vuosi sitten 2010 tai 2030, vähän niinkuin Conssit & Timberlandit. Coachin laukku on palvellut jo heinäkuusta 2014, eikä tähän ole tulossa muutosta. Paras musta laukku jonka olen koskaan omistanut. Musta klassinen ja lämmin untuvatakki voi mennä pois muodista, mutta lämmittää varmasti silloinkin. IVANAHelsingin mekko on upea designtuote myös kahdenkymmenen vuoden päästä, ja jos vain se mahtuu mun päälle, käytän sitä varmasti silloinkin.

Tässä on edelleen loistava ohjenuora siihen mun oman täydellisen vaatekaapin luomiseen. Osta harkitusti ja tarpeeseen, vältä heräteostoksia ja ”alelöytöjä”, ellei alelöytö satu olemaan joku jota olet harkinnut ja tarvinnut pitkään. Sijoita klassikoihin ja laatuun, älä juokse jatkuvasti trendien perässä. Löydä oma tyyli. Vähemmän on enemmän. Pidä kaappi ja vaaterekki aina siistinä, jotta et lakkaa löytämästä niitä suosikkeja, jotka pukeutumisesta tekevät helppoa ja jännittävää. Siinäpä ne. Tänä syksynä mun ostoslistalla on ainakin eettisesti tuotetut pipo ja huivi, jotka kestäisivät ja kestäisivät vuodesta toiseen, sekä saappaat tai nilkkurit, jotka kestävät aikaa & äärimmäisiä säitä, ja ovat myös mahdollisimman eettisesti ja laadukkaasti tuotetut.

Mitkä on teidän lemppariasut näistä? Mitkä on teidän omia suosikkivaatteita tai -asusteita omassa vaatekaapissanne? Mitä löytyy teidän syksyn ostoslistalta? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Postasin jo kerran tällä viikolla ihan tavallisen asupostauksen, jonka jälkimaininki oikeastaan vain boostasi tämän postauksen tekemistä. Tänään puhutaan nimittäin siitä, miten mä olen oppinut olemaan minut itseni kanssa. Voin kertoa, että ei ole ollut kaikkein helpointa kasvaa äidiksi ja aikuiseksi kymmenien tuhansien silmäparien alla. Mä aloitin tämän blogin 19-vuotiaana epävarmana nuorena naisena, ja näiden reilun seitsemän vuoden aikana musta on tullut kolmen lapsen äiti, vaimo, täystyöllistetty yrittäjä ja ennen kaikkea M I N Ä.

Tämä postaus on osa Prisman kampanjaa, mutta pääroolissa olen minä. Minä kaikkine piirteineni, hyvine ja huonoine puolineni, ihan vaan minä juuri sellaisena kuin olen.

Nuorena, ja vielä näin ensisynnyttäjien keski-ikää pikkuhiljaa lähestyvänä kolmen lapsen äitinä olen yrittänyt mahduttaa itseäni kaikenlaisiin muotteihin. Olen halunnut antaa itsestäni aikuisen, vastuuntuntoisen ja fiksun kuvan kaikilla tavoilla. Olen yrittänyt pukeutua vaatteisiin, joissa näytän äidiltä. Olen halunnut olla vanhempien äitien silmissä ja rinnalla tasavertainen. Olen pohtinut, voinko äitinä pukeutua minihameeseen, ylipolvensaappaisiin tai tennareihin ja tyllimekkoon. Jo muutama vuosi sitten tajusin sen, että ei ole olemassa mitään muottia, johon mun pitäisi äitinä mahtua. Tajusin sen, että en koskaan kykene täyttämään kaikkia niitä odotuksia, joita äitejä kohtaan luodaan eri puolilta.

Sitä luulisi, että kun sen tajuaa, lakkaa yrittämästä olla standardi-äiti jokaisella elämän osa-alueella. Mutta mitä vielä, mulla meni monta vuotta lakata yrittämästä. Sen sijaan, että olisin antanut itselleni luvan olla hyvä juuri sellaisena kuin olen, yritin kahta kauheammin olla hyvä kaikilla tavoilla. Se heijastui myös pukeutumiseen. Ne paineet ja odotukset itseä kohtaan istuivat niin syvällä, että vielä tänä keväänäkin löysin itseni miettimästä, voinko äitinä pukeutua glitterhameeseen ja vaaleanpunaiseen neuleeseen, vai näytänköhän jonkun mielestä tyhmältä. Kun kirjoitin tuon lauseen ylös, mä vihdoin koin herätyksen. En näyttänyt tyhmältä, vaan kuulostin tyhmältä. Mitä väliä sillä on, vaikka näyttäisinkin jonkun mielestä tyhmältä? Mitä väliä sillä on, jos jonkun mun mielestä mun asuun sopisi paremmin toiset kengät, jos itse tykkään niistä mitkä mulla on jalassa? No ei kertakaikkiaan yhtään mitään.

Tänä keväänä, mä olen vihdoin löytänyt sen varmuuden itsestäni, ja tajunnut, että kukaan muu ei kanna mun kroppaa ja mun vaatteita, kuin minä. Ainoa, jota mun vaatekaapin täytyy miellyttää on minä. Ainoa, jonka mielipiteellä mun vaatteista on väliä, on minä. Lisäksi kuuntelen vähän meidän lapsia, koska heillä on yleensä tosi hyviä asuideoita. Mutta noin niinkuin muuten, oikeasti ihan sama, mitä muut ajattelevat. Ihan sama jos mulla on sun mielestä rumat housut tai liian pieni paita, ihan sama jos mun kengät ei sun mielestä sovi mun asuun, ihan sama jos et ikinä pukisi mun mekkoa päällesi. Älä pue, pue ihan mitä haluat. Mä puen mitä mä haluan. Ja yleensä mulla on mun lasten mielestä ihan törkeän siistejä asuja, ja näytän tosi hyvältä. Mä luotan niiden arviointikykyyn, kun ne on cooleja muutenkin, eikä ikinä hauku toisia.

Prisma haluaa, että jokainen voisi olla minut itsensä kanssa. Mitä se mulle tarkoittaa, olla minut itseni kanssa? Se tarkoittaa sitä, että voin tehdä juuri niitä valintoja, joita oikeasti haluan tehdä, välittämättä siitä, mitä muut ovat siitä mieltä. Oli kyse sitten vaatteista, tai mistä tahansa, mä voin tehdä juuri niin, kuin musta ja meidän perheestä tuntuu hyvältä. Some-aikakaudella on todella helppoa sortua paineen alla, ja yrittää miellyttää muita. Mutta me itse ollaan kuitenkin ne, jotka itsemme ja valintojemme kanssa eletään. Siksi me itse ollaan ne kaikkein tärkeimmät ihmiset, joita pitäisi miellyttää.

Mä valitsin itselleni asuksi IvanaHelsingin mielettömän upean Rosalin-mekon, joita on tänä keväänä ja kesänä saanut Prismoista kautta maan. Rosalin-mekko on kaunis ja näyttävä, ja menee yhtä hyvin arjessa ja juhlassa, kun vain vaihtaa asusteita. Me kuvattiin tämä asu Suomenlinnassa, kun oltiin siellä meidän perheen, appiukon ja Oton pikkusiskon kanssa retkellä yhtenä päivänä. Yhdistin asun mun lemppari-Vanseihin, joilla oli helppo kävellä mukulakivikaduilla. Olen yhdet korkkarit pilannut Suomenlinnassa vietetyissä häissä, ja sen jälkeen opin, että sinne paras valinta on mukavat, matalat kengät.

Me ollaan varmaan juuri sellainen Prisma-perhe, joista mediassa on paljon puhuttu. Mutta sitten me ollaan niin paljon muutakin kuin juuri sitä, ja juuri siksi mä haluan rohkeasti kirjoittaa täällä kaikesta mitä ajattelen, ja mitä meidän elämään kuuluu. Mun mielestä on ihan mielettömän mageeta olla Prisma-perhe. Yleensä kun me käydään Prismassa, meillä on hauskaa, paitsi kerran, kun kuopus oli juuri oppinut sanomaan ”pois täältä” ja hän huusi koko kauppareissun ajan rattaissa ”pois täältä, apuaa, äitii, isiii, pois täältä!”. Mä haluan näyttää, että ei ole olemassa mitään perhemuottia, eikä ole olemassa mitään Prisma-perhettäkään, koska ihan oikeasti jokainen  perhe on erilainen.

Prisma on muuten oikeasti myös aika hyvä kauppa, oli perhettä tai ei. Mä fiilaan ihan täysillä Prisman arvoja, ja olen samaa mieltä siitä, että muodin kuuluisi olla kaikkien halukkaiden saatavilla. Prisma haluaa demokratisoida muodin ja riisua muodista elitistisyyden, sillä muoti ei kuulu vain catwalkeille, vaan ihan kaikille. Itsensä hyväksymisen lisäksi Prisma (ja minä) haluaa kannustaa kaikkia hyväksymään myös toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Jokaisella meistä on oikeus olla oma itsensä, sellaisena kuin itse itsensä kokee hyväksi.

Prismoissa on tälläkin hetkellä saatavilla vaikka mitä ihania vaatteita, niin tunnetuilta merkeiltä kuin Prisman omiltakin merkeiltä. Tämä mun mekko on IvanaHelsingin, ja mun mielestä on ihan mahtavaa, että Prismoista saa myös muita kotimaisia huippumerkkejä, kuten Neulomoa. Kotimaisten vaatteiden lisäksi kauppareissun yhteydessä löytää myös tunnettuja ulkomaisia merkkejä, urheiluvaatteita ja kaikkea mahdollista.

Tämän postauksen kirjoittaminen oli voimaannuttavaa, ja mitä enemmän mä kirjoitin, sitä enemmän mulle tuli se fiilis, että mä riitän just tällaisena. Ja te kaikki siellä riitätte myös just sellaisina kuin te olette. Ollaan kaikki minut itsemme kanssa!

Löysin Rodokselta Pull & Bearista tämän kesän lempparihousut, eli musta-valkoraidalliset culottesit paperbag-vyötäröllä. Näitä saman tyyppisiä housuja on näkynyt paljon katukuvassa tänä kesänä, mutta en ollut bongannut mistään kaupasta aiemmin itselleni sopivia yksilöitä. Pull & Bearista löytyivät tismalleen sopivat pöksyt, joissa on juuri sopivassa kohdassa kiristysnauha, ja ne ovat ihanan viileät jalassa kuumanakin hellepäivänä. Niistä tuli kertaheitolla mun lempparipöksyt, ja ne ovat olleet jalassa varmaan joka toinen päivä siitä asti kun ostin ne. Ei se haittaa, että monella on samanlaiset, sehän vain kertoo siitä, että nämä ovat monikäyttöiset ja miellyttävät housut, joita on helppo yhdistellä ja kiva pitää jalassa.

Monet ovat ehkä saattaneet huomata, että mulla on jonkinlainen keltainen kausi meneillään. Mä ihastuin keltaiseen jo violetin tukan aikoihin – keltainenhan violetin vastavärinä sopii loistavasti sen kanssa yhteen. Keltainen kausi kuitenkin räjähti käsiin vasta vaalean tukan myötä, ja nyt kun vielä iho sai aavistuksen päivetystä Kreikassa, näyttää keltainen omaan silmään vieläkin kivemmalta. Melkein aina mun silmät hakeutuvat keltaisten vaatteiden kohdalle kun katson mun vaaterekkiä. Ne vaan jotenkin pomppaavat silmään, ja keltainen on niin ihanan iloinen väri joka tuntuu tosi omalta.

Tämä keltainen paita on yksi mun lemppareista tällä hetkellä, sillä tykkään sen näyttävistä frillahihoista ihan hulluna. Ne tuovat särmää asuun kuin asuun, ja sopivat hyvin sekä kapeamman, että liehuvamman alaosan kanssa. Mulla on tosi ”suora” vartalo joka puolelta. Lantio ei ole kovin leveä, hartiat ovat melko kapeat, rintoja ei oikein ole ja vyötärö on samassa pötkössä kaiken muun kanssa. Frillat ja leveät lahkeet kivasti tuovat sellaista mallia mun kroppaan, jota ei normaalisti ole niin paljoa. Toisaalta tykkään kovasti myös korostaa niitä omia muotoja (tai muodottomuutta) pukeutumalla kokonaan kapealinjaisiin vaatteisiin, mutta joskus on hauskaa leikitellä röyhelöillä ja liehuhelmoilla.

Ehkä keltainen miellyttää mua myös iloisuutensa ja pirteytensä vuoksi. Se sopii kesään loistavasti, ja musta aina tuntuu, että keltaiseen väriin pukeutuessa on hyvä fiilis. Jos on keltaista päällä ei mitenkään voi negistellä, vaikka ei se kyllä muutenkaan kuulu mun tapoihin.

Paita Gina Tricot | Housut Pull & Bear | Kengät Vans | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Aurinkolasit H&M | Kello Daniel Wellington (saatu) | Rannekoru Tommy Hilfiger | Korvakorut Gina Tricot |

Me kuvattiin nämä kuvat Oulussa Oton kanssa yhtenä ihanan aurinkoisena kesäiltana. Paikkana toimi super ihana Toppilansalmi, jonne voisin vaikka muuttaa jos ei asuttaisi Helsingissä. Siellä on niin kaunista, ja ihanasti yhdistelty uutta ja vanhaa kauniiksi kokonaisuudeksi. Se on kyllä ehdottomasti yksi mun lemppari alueita Oulussa, vaikka tietty en ole siellä itse koskaan asunut, niin enhän mä siitä muuta tiedä kuin nämä pienet hetket talvella ja nyt kesällä kun ollaan asukuvattu.

Iskeekö teihin keltainen tai oletteko hurahtaneet raita-culotteseihin mun ja monen muun tapaan tänä kesänä? 

Oulussa on ollut viileää nämä päivät kun ollaan oltu täällä, ja takki ei ole ollut ollenkaan liikaa. Onneksi ollaan kuitenkin nautittu auringosta, ei se viileys mitään haittaa. Me käytiin yhtenä päivänä Oton kanssa treffeillä, ja napattiin samalla nämä asukuvat Oulun keskustassa. Sen olen huomannut, että viisi minuuttia enemmän aikaa tekee asukuvissa mulla super ison eron. Jos yritetään ottaa kuvat vaan äkkiä viidessä minuutissa, niistä ei tule mitään. Jos taas otetaan ne kaikessa rauhassa, meillä menee maksimissaan kymmenen minuuttia, ja kuvissa on paljon suurempi onnistumisprosentti. Kai se on vaan se kiireen tuntu joka häiritsee. Jos tuntuu siltä, että olisi ”pakko” saada kuvat otettua nopeasti, ei pysty rentoutumaan kameran edessä, jolloin kuvien ottaminen on ihan turhaa.

Näihin kuviin me käytettiin varmaan se lähemmäs kymmenen minuuttia, ja otettuja kuvia selatessa mua hymyilytti. Musta tuntui kerrankin, että suurimmassa osassa kuvia näytän siltä, miten itse näen itseni peilistä. Se oli ihanaa, koska joskus epäonnistuneita kuvia katsellessa tulee sellainen ”näytänkö mä oikeasti tuolta, ja näenkö itseni peilistä väärin?” -fiilis. Kuvakulmat ja kiireetön fiilis vaikuttaa vaan niin paljon siihen lopputulokseen.

Niillä kuvakulmilla on oikeasti ihan jäätävän suuri merkitys, ja joku kerta kun uskallan, voisin tehdä postauksen niiden vaikutuksista omaan ulkonäkööni kuvissa. Mitä olette mieltä? Sellainen ”Iinan pahimmat vs. Iinan parhaat kuvakulmat”. Kaikki nyt oikeasti tietää sen, että etukameralla alhaalta päin otetussa kuvassa lähes jokaisella on enemmän kuin yksi leuka. Mutta mikä merkitys on kameran korkeudella ja linssin asennolla? No paljonkin. Mä olen vuosien varrella kerännyt varmasti paljon tähän sopivaa materiaalia, sillä joka kerta kun kuvia otetaan, on siellä joukossa niitä huonoja kuvakulmia ja hyviä kuvakulmia.

Tästä tietty päästäänkin siihen aiheeseen, että kummat kuvat ovat lähempänä todellisuuttta? Ne omasta mielestä parhaat, vai ne omasta mielestä kauheimmat? Mitä mieltä te olette? Mä itse haluan ainakin uskoa, että kun olen ihan tavallinen oma itseni, olen lähempänä niitä mun mielestä hyviä kuvakulmia. Toki silloin kun röhnötän sohvalla selaamassa puhelinta, olen varmasti lähempänä sitä etukameran vahinkolaukausta, ja olen silloinkin oma itseni. Voihan se olla että mun käsitykseni omasta itsestäni on ihan virheellinen, ja oikeasti näytän 90% ajasta siltä, kuin niissä ”huonoissa” kuvissa. Miten te näette itsenne? Järkytyttekö joskus, jos näette itsenne vaikka jonkun toisen ottamassa kuvassa?

Treffien asu koostui mun lempparifarkuista, Rodokselta ostetusta pellavatopista, tekonahkarotsista ja luottokengistä, eli Vanseista. Ihanan rento ja mukava treffiasu viileään kesäpäivään. Pellava on materiaalina aivan ihana, ja kesällä niin kevyt ja hengittävä, sekä kuumempina että viileämpinä päivinä. Mä en shoppaillut Rodoksella mitenkään super paljon, mutta kävin tsekkaamassa Sephoran, Bershkan, Pull & Bearin sekä Stradivariuksen, joita ei meiltä Suomesta löydy. Kahdesta jälkimmäisestä ostin yhteensä kaksi toppia ja yhdet housut, ja Sephorasta ostin muutaman loppuneen tuotteen tilalle uudet, mutta muuten ei tullut ostosteltua juurikaan, kun ei mitään erityisempää tarvetta ollut.

Toppi Pull & Bear | Takki Lindex | Farkut Gina Tricot | Vyö Gucci | Kengät Vans | Laukku Rebecca Minkoff | Laukkukoru Coach | Aurinkolasit H&M | Kaulakoru H&M | Kello Daniel Wellington (saatu)

Kuvista vielä sen verran, että pakko kyllä antaa PALJON krediittiä Otolle kaikesta siitä kärsivällisyydestä, mitä hän on näiden reilun seitsemän vuoden aikana osoittanut asukuvauksessa. Hän on kaikki nämä vuodet räpsinyt kuvia, opetellut, auttanut mua ja kehittynyt ihan huiman paljon kuvaajana, vaikka lähdettiin aivan nollasta. Jos näitä kuvia vertaa blogin ekojen postausten asukuviin, on kehitys aivan uskomaton. Kiitos Otto <3

Viime viikolla eräänä pilvisenä päivänä me käytiin lasten kanssa ajelemassa, ja mentiin Kaivopuiston Lohikäärmepuistoon, missä on jättikokoinen liukumäki jota meidän lapset rakastavat. Käytiin samalla nappaamassa asukuvat Oton kanssa, tosin se täytyy disclaimerina todeta tähän alkuun, että en todellakaan ollut korollisissa sandaaleissa leikkipuistossa, vaan ihan perus tennareissa. Kuvia varten vaihdoin kuitenkin kengät, sillä halusin korostaa housujen muotoa, ja tuoda ne kauniisti esiin. Korkkarit korostavat jalkoja kivasti, ja ainakin mulle ne ovat sellainen kunnon itsetuntoboosti, jotka saavat mut tuntemaan itseni naiselliseksi.

Tajusin yksi päivä asukuvia selaillessani, että nämä mun luottokorkkarit ovat oikeasti ilahduttaneet mua jo yli neljä vuotta, ja kestäneet aivan uskomattoman hyvin kaikki gaalat, mukulakivillä kompastelut  ja muut. Ne olivat todella hyvä löytö vuonna 2014 – niistä ei nimittäin ole kertaakaan vielä vaihdettu edes korkolappuja, vaikka ne ovat oikeasti olleet tosi kovassa käytössä. Harvoin käy näin hyvä munkki korkkareiden kanssa jos ostaa ihan perus ketjuliikkeestä.

Myös tämä Coachin laukku on ollut käytössä jo vuodesta 2014 asti, sillä silloin sen ostin meidän häämatkalla Berliinin Galerie Lafayettelta. Laukku on toiminut hoitolaukkuna, ja mun arkilaukkuna lähestulkoon joka päivä sen jälkeen kun sen ostin, ja se on edelleen ihan kuin uusi. Nahka on pehmeää, siinä ei ole kulumia missään, ja se näyttää edelleen juuri siltä, kuin sinä päivänä kun sen ostin. Ainakin siis ulkopuolelta. Sisäpuolella on keksin murusia, smoothietahra ja kaikkea muuta ihanaa. Mutta jos ne puhdistaisi, niin laukku näyttäisi ihan uudelta myös sisältä. Ajaton musta malli on ihan loistava, enkä ole ostanut uutta isoa käsilaukkua sen jälkeen, kun ei ole ollut tarvetta.

Asun vaatteet ovat kaikki vanhoja mallikappaleita. Ne ovat siis olleet showroomilla, lainattavana ja kuvauksissa käytössä tietyn ajanjakson, ja sen jälkeen ne ovat saaneet mun luota uuden kodin. Takin esittelin tarkemmin jo toukokuussa asupostauksessa. Monet mun ”uudet” vaatteet ovat todellisuudessa olleet käytössä ties kuinka monta kertaa ennen kuin ne tulivat mulle. Ja se on musta ihanaa! Joskus mallikappale-vaatteista puuttuu esimerkiksi nappeja (mikä on helppo korjata), tai niissä on jokin tahra joka täytyy ensin poistaa, mutta mulle tulee siitä hyvä fiilis, että vaate saa lisää käyttöaikaa mun päällä. Joskus mallikappaleissa on mukana myös jotain ihan uniikkeja vaatteita, jollaisia ei koskaan ole päätynyt myyntiin asti, vaan niistä on tehty jokin erilainen versio. Mulla on esimerkiksi yksi ihana paita, josta tehtiin eri värityksellä myynti-versio. Niitä on näkynyt tosi monella, mutta mun oma eri värinen paita on uniikkikappale.

Mä nautin edelleen ihan uskomattoman paljon siitä, että voin taas käyttää rohkeasti eri värisiä vaatteita, kun on neutraalin värinen tukka. Aivan ihanaa kun voi leikitellä väriyhdistelmillä, ja käyttää vaikka jotain räikeällä kuviolla varustettua vaatetta, kun ei tarvitse ottaa hiusten väriä huomioon. Niin parasta!

Takki Lindex | Paita Cubus | Housut Gina Tricot | Korvakorut Gina Tricot | Laukku Coach | Kengät Zara

Iskeekö teihin keltaisen ja sinisen yhdistelmä, vai tuleeko ihan Ruotsi-vibat?