*Postauksessa esiteltävät kirjat saatu  S&S -kustantamolta. 

Jokavuotinen jouluperinne, eli aattoaamun selviytymispakkaukset, on viimein taas valmiina. Nyt en ollut näiden kanssa aivan yhtä ajoissa kuin viime vuonna, mutta ei se mitään, vielä KOLMEE YÖTÄÄÄ JOULUUN ON! Meillä on siis perinteenä, että jouluaattoaamuna lapset saavat yhdet paketit, jotka ilahduttavat ja vähän auttavat siinä joulupukin odottelussa. Mulla oli itsellä lapsena tämä sama perinne, mutta itse sain aina yhden jonkin pienen random lahjan. Meidän lasten selviytymispakkauksissa on aina suunnilleen sama sisältö: luettavaa, pieni herkku ja joku pehmeä juttu, kuten mekko, yökkäri tai aamutossut.

Tänä vuonna paketeissa on kirjojen lisäksi tytöille jouluneuleet. He ovat jo pitkään toivoneet omia, koska äidillä ja isilläkin on, ja nyt löydettiin niin kivat neuleet kaikille kolmelle, että ne vihdoin päätyivät pakettiin. Ostin ne sen verran reilussa koossa, että menevät toivottavasti myös ensi vuoden jouluna. Me käytetään joulun alla jouluvaatteita tosi paljon (oikeastaan melkein koko ajan), eli neuleet tulevat kyllä käyttöön, vaikka ”sesonkivaatteita” ovatkin. Olen huomannut, että lapset tykkäävät samistella keskenään, ja siksi ostin heille samanlaiset.

Aiemmin meillä on ollut aina paketissa joku joulusatu, mutta meillä alkaa olla niin hillitön määrä joulu-aiheisia satukirjoja, että ei kohta ehditä enää lukemaan niitä kaikkia edes joulun aikaan. Siksi tänä vuonna mietin, että pakettiin olisi kiva laittaa jotain sellaista luettavaa, josta on iloa ympäri vuoden. Yksi mun lemppari kustantamoista on S&S, koska heiltä tulee niin paljon ajankohtaista, kantaa ottavaa, tasa-arvoista ja oikeasti fiksua kirjallisuutta niin lapsille kuin aikuisillekin. Esim. meidän lempparit eli Iltasatuja Kapinallisille tytöille 1& 2 -kirjat ovat S&S:n, ne me ollaan itse ostettu viime ja tänä vuonna.

Mulle on tärkeää, että lastenkirjoissakin on joku idea ja ne herättävät lapsissa ajatuksia ja keskustelua. Mä rakastan meidän satuhetkiä ja niiden pohjalta syntyneitä rönsyileviä juttutuokioita. Rakastan lukea yhdessä lasten kanssa, ja rakastan katsoa sitä, kun lapset itse tarttuvat kirjaan ja kaivautuvat jonnekin sohvan nurkkaan lukemaan ja aivan uppoutuvat kirjan maailmaan.

Valitsin S&S:n valikoimasta lasten paketteihin siis kolme kirjaa:

Taaperon pakettiin tuli aivan ihana Karoliina Pertamon Pupu tykkää -kirja. ”Pupu tykkää on herkkä ja iloinen kuvakirja ystävyydestä ja kaikesta siitä, mikä maailmassa on hyvää ja kaunista. Raikkain värein ja selkein hahmoin kuvitetun kirjan jokaisella aukeamalla esitellään uusi eläinystävä omine herkkuruokineen ja lempiasioineen.” (S&S).

Mun  mielestä kirja on aivan älyttömän söpö, ja kuulen jo päässäni taaperon heleän äänen, kuinka hän varmasti sanoo ”Minä tykkään pupusta!”. Paitsi jos hän on oikein taaperotuulella, eikä tykkää mistään, tai halua mitään, heh. Mutta ehkä tämä ihana kirja silti ilahduttaa häntä. 

5-vuotiaan pakettiin tuli hurmaava ja koukuttava Sakke Sokkelosalapoliisi. ”Herra X on varastanut Sokkelokiven, jonka voimat ovat vaarassa muuttaa koko Oopperakaupungin sekavaksi sokkeloksi. Pystytkö auttamaan Sakkea ja hänen ystäväänsä Carmenia löytämään tien sokkeloiden läpi ja pysäyttämään Herra X:n ennen kuin on liian myöhäistä? Tämän kirjan jokainen aukeama tempaa mukaansa uuteen kiehtovaan sokkeloon. Saken mukana seikkaillaan muun muassa kaupungin kaduilla, satamassa, kummituskartanossa ja kuumailmapallojen virrassa. Vihjeiden avulla selvitetään reitti aukeaman läpi, etsitään aarrearkkuja ja muita yksityiskohtia ja ratkotaan haasteita. Kun tehtävät on suoritettu ja reitti selvä, on aika kääntää sivua uudelle aukeamalle, kuin pelin seuraavalle tasolle!!” (S&S).

Sokkelosalapoliisissa lapsi pääsee siis todella haastamaan itseään, ja uskon, että siitä riittää hupia meidän kaikille muksuille aattoaamuna, kun he yrittävät löytää tiensä sokkelossa eteenpäin. Selasin kirjaa jo itse ja se on niin siisti, olisin rakastanut sitä itse lapsena. 

Meidän 7-vuotias on lukenut jo pian kolmen vuoden ajan itse, joten hänelle valikoitui ihan kunnon pitkä kirja. Valitsin S&S:n valikoimasta Vuokko Hurmeen kirjoittaman Kiepauksen, josta on ilmestynyt nyt jo myös toinen osa nimeltä Kaipaus. ”Lenna Anderssen eli elämänsä kahdeksan ensimmäistä vuotta kaupungissa, jonka nimi oli Kardum, maailmassa, joka oli kääntynyt nurin päin. Siellä missä ennen oli taivas, oli nyt maa, ja missä piti olla maata jalkojen alla, olikin vain huikaiseva pudotus tyhjyyteen. Tapahtuma, jota kutsuttiin Kiepaukseksi, oli mullistanut kaiken. Ihmiset ovat kuitenkin oppineet pärjäämään ylösalaisessa maailmassaan, ja Lennan perheen elämä Kardumissa on oikeastaan juuri sopivan jännittävää ja mukavaa kunnes puhdas vesi alkaa loppua. Miten Lennan ja hänen perheensä, äidin, isän, pikkusiskon ja lemmikkikanan, käy? Uskaltavatko he lähteä etsimään tulevaisuuttaan toisesta maailmasta, joka ehkä on jossain heidän allaan, taivaalla?” (S&S).

Kirja kuulostaa juuri sellaiselta, josta meidän 7v varmasti tykkää. Jännittävä juoni, ja pitkä kirja johon voi keskittyä ihan täysillä. Ollenkaan ei haittaa, että tälle on olemassa myös jatko-osa. 

Jouluneuleiden ja kirjojen lisäksi aattoaamun paketteihin pakkasin maustamattomia pähkinöitä! Niitä on hyvä napostella jos yllättää pikkunälkä joulupuuron ja joululounaan välissä, hih. Lapset tietävät, että äiti ja isi ostavat nämä aattoaamun pakettien jutut, ja äiti ja isi laittavat ne kuusen alle, eli pukki ei näitä tuo. En oikeastaan edes muista enää miten he keksivät tämän, mutta se on ihan hyvä. He osaavat odottaa näitä paketteja jo, ja ovat miettineet, että mitähän luettavaa saavat tänä vuonna. Toivottavasti paketit ovat mieleiset <3

Aiotteko tehdä aattoaamun paketteja, tai onko teillä sellaista perinnettä että avataan jo aamulla yksi paketti?

Jos kaipaatte joulukirja-vinkkejä, niin tästä pääsette edellisvuosien paketteihin, joissa esittelyssä seitsemän jouluista kirjaa ja muut pakettien sisällöt:

2017 – Astrid Lindgreniä, joululauluja & Heinähattu & Vilttitossu.

2016 – Barbieta ja Pekka Töpöhäntää.

2015 – Mauri Kunnasta & Tatua & Patua.

Meillä on joululahjaostokset tehtynä. Jouluruoka-aineksista ostettu kaikki muut paitsi graavikala ja mäti. Toki jotain on varmasti unohtunut, mutta niistä ei oteta stressiä, kaupat on auki vielä aattonakin. Kinkku on sulamassa ja tänä iltana paketoidaan Oton kanssa viimeiset lahjat. Kaikilla on rento fiilis, viimeinen aamukasin joulujuhlakin on vietetty. Huomisen jälkeen herätyskellolle saa sanoa heipat pariksi viikoksi.

Ruokailutilan joulukalenteri-naru on täyttynyt avattujen luukkujen tilalle nostetuista joulukorteista. Ollaan saatu tänä vuonna aivan ennätysmäärä joulukortteja, ja siitä on tullut NIIN hyvä fiilis! Ihan kuin kaikki ihmiset olisivat taas innostuneet lähettelemään kortteja, kun muutaman vuoden oli korttien suhteen vähän hiljaisempaa yleisesti (ja tuntui että kaikki muutkin sanoivat samaa). Ihanaa! Musta on niin ihanaa kun vanhoihin kauniisiin perinteisiin puhalletaan uutta henkeä ja pidetään niistä kiinni.

Meidän piparitalo on kasassa, vuoden viimeinen yhteistyökamppis on tehty ja joulukalenteriluukutkin ovat yhtä lukuunottamatta jo valmiina. Tänä vuonna ollaan ajoissa, eikä joulukiireestä ole tietoakaan. Tänään kun tehtiin jouluruokaostoksia ei hypermarketissa ollut edes kassajonoa. BEST! Me  otetaan chillisti, ja se tuntuu ihanalta. Huomenna vielä esikoisella on viimeinen koulupäivä, ja tänään saatiin jo nähdä ihana joulujuhla koululla. Saadaan kyllä olla niin ylpeitä tästä hienosti sujuneesta ensimmäisestä koulusyksystä ja meidän koululaisesta!

Meidän ihana 5v on ollut jo joululomalla tämän viikon, ja musta tuntuu että heillä on ollut kuopuksen kanssa ihan mielettömän hyvät leikit yhdessä. Tuntuu että taapero on viikossa ottanut hullun kehitysharppauksen kun on saanut olla joka päivä isosisko(je)n kanssa aamusta iltaan. He ovat leikkineet Ryhmä Hau -hahmoilla, rakennelleet majoja, lukeneet kirjoja, kuunnelleet musiikkia ja pitäneet esityksiä. Taapero laittaa aina musiikkia soimaan laulukirjasta, sitten he tanssivat ja lopuksi kumartavat ja käskevät taputtamaan. Taaperokin kumartaa niin syvään että otsa meinaa osua lattiaan.

Ollaan laulettu yhdessä joululauluja, luettu joulusatuja, koristeltu pipareita, nautittu ihanasta ensilumesta ja moikattu ystäviä ja kummeja. En voi sanoin kuvailla miten hyvä fiilis on siitä, että joululoma todella alkaa huomenna. Tämä vuosi on ollut upea ja täynnä niin hienoja kokemuksia ja mahdollisuuksia, mutta nyt tekee kyllä tosi hyvää myös pysähtyä hetkeksi. Meillä on lasten kanssa heidän joululomalle vain yksi tavoite: oppia tekemään Skibidi challenge kunnolla. Ollaan jo melko lähellä, mutta vielä vähän pitää hioa paria kohtaa. Mutta ollaan ihan varmoja, että onnistutaan kyllä!

Joulukalenterin luukuissa on tulossa vielä viimeiset neljä kivaa luukkua, joista varsinkin yksi on sellainen, mitä on toivottu tosi pitkään! Joten kannattaa pysyä kuulolla! Ja kyllä mä aion kuulumisetkin päivittää vielä ennen joulua, että senkin puolesta muistakaa seurailla. Vaikka mulla ei itselläni varsinaista lomaa ole, niin aion kyllä joulun aikaan pitää pari päivää täysin vapaata ja ottaa muutenkin rennommin. Lasten loma ja Oton vapaapäivät on mullekin lomaa, vaikka jotain tekisinkin. Mutta siitä lisää myöhemmin! Ihanaa torstai-iltaa kaikille, nyt meillä alkaa Oton kanssa vikat paketointitalkoot!

Tällä viikolla saatiin vihdoinkin tehtyä piparkakkutalo! Se tuli perhejoulukalenterin luukusta tehtäväksi jo viime viikonloppuna, mutta meillä oli viikonloppuna sen verran paljon kaikkea muuta ohjelmaa, että piparkakkutalo vaan jäi. Maanantaina illalla tuli inspiraatio ja piirsin kaavat talolle ihan omasta päästä. Halusin päästä helpolla, ja siksi käytin A4-paperin kapeamman sivun mittaa talon sivuseinien korkeutena ja A4-paperin leveämmän sivun mittaa talon korkeutena. Ei tarvinnut ihan niin paljon mittailla, kun tein sillä tavalla. Lisäksi suunnittelin kuistin, ovet ja savupiipun, sekä tietty ikkunat ja katon. Savupiipusta tuli ihan jättimäinen, en tiedä mitä oikein ajattelin, heh! Mutta ainakin sinne sai sitten paljon hienoa savua (eli hattaraa).

Me valmistettiin talo lasten kanssa ihan tavallisesta kaupan piparitaikinasta, ja mä tein sillä tavalla, että kaulin taikinalevyt jo valmiiksi leivinpaperin päällä, jolloin isoja osia ei tarvinnut raakana yrittää siirrellä, vaan siirsi vain leivinpaperin sitten uuninpellille. Mulla kerkesi lopputaikina jo vähän kuivahtaa siinä kun kesti niin kauan, mutta lisäsin puoli teelusikallista ruokaöljyä mun käsien kautta taikinaköntsään niin johan notkistui.

Ikkunoihin käytettiin tänäkin vuonna murskattuja muumitikkareita, koska se on sopivan helppoa ja mukavaa. Olin ihan unohtanut sen teiltä saadun vinkin, että viinikumikarkeista saisi hyvät ikkunat myös, eikä tarvitsisi edes murskata! Mutta ensi vuonna pakko varmaan kokeilla sitä sitten, jos vaan satun muistamaan.

Kasattiin talon osat yhteen keskiviikkona illalla Oton kanssa. Käytettiin kasaamiseen sulatettua sokeria, koska se on sopivan tymäkkä liima, jolla kaikki varmasti kiinnittyy hyvin toisiinsa. Huomattiin samalla, että mun tekemä alusta oli jälleen kerran melko pieni, ja talo mahtui siihen vain juuri ja juuri. Mutta onneksi kuitenkin mahtui! Olin lisäksi suunnitellut osat niin, että ne eivät ole liian leveitä meidän paistinpannulle, vaan ne pystyi painamaan suoraan kerralla sulaan sokeriin pannulle. Pannun halkaisija on 28cm meillä, ja levein osa oli 27cm, mahtui siis juuri sopivasti, eikä tarvinnut ollenkaan kikkailla.

Me käytettiin talon koristeluun sokerikuorrutetta ja ranskanpastilleja, sekä aitoja että S-kaupan oman merkin, niin sai vähän värivaihtelua. Mä tein sokerikuorrutetta itse, ja lisäksi käytettiin myös valmista. Mulla ei ollut vaan tarpeeksi jämäkkää pursotinpussia, ja siksi koristelu sillä omatekoisella oli vähän haastavaa. Toki en muutenkaan ole niin hirveän vakaa koristelija, vaan tuollaista vähän reppanaa söheröä mulla tulee aina. Mutta se on just hyvä tyyli mulle!

Koristeltiin talo yhdessä isompien lasten kanssa, ja taapero koristeli sitten irtopipareita. Mä tein talon etupuolen katon ja kuistin katon, sekä savupiipun kaksi sivua. Muuten lapset saivat koristella mielensä mukaan, ja tuli aivan älyttömän ihanat ja symppikset koristelut! Meillä ei ole niin nöpönuukaa, vaan juuri tällainen kotitekoinen talo on meille juuri paras.

Jos vertaa viime vuoden taloon, niin on tämä ainakin jo vähän siistimpi! Ja toissavuonna me käytettiin vielä valmista piparkakkutaloa, että siihen nähden tässä on jo huomattavaa edistystä havaittavissa ainakin mun mielestä. Ei valmiissakaan tietty mitään vikaa ole, mutta nämä rakennustaidot karttuvat vain harjoittelemalla. Ehkä ensi vuonna muistuu taas pari loistavaa vinkkiä vielä mieleen (joita listasitte ihanasti viime vuonna), ja tehdään joku ihan överi prinsessalinna.

Ihanaa päivää kaikille <3

PS: Neljä yötä jouluun, OMG! Tänä aamuna mekin herätään ennen kukonlaulua, sillä mennään juhlimaan esikoisen joulujuhlaa. <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Dansukkerin kanssa.

Me otettiin pieni varaslähtö jouluruokiin, ja kokattiin bataatti-pekaanipähkinälaatikkoa jo tällä viikolla. Se on mun itse kehittelemistäni jouluruuista ehkä se kaikkein rakkain, ja siitä on tullut vähän modernimpi vaihtoehto niiden perinteisten joululaatikoiden rinnalle. Tänä vuonna ei tehdä kotiin muita joululaatikoita kuin tätä bataatti-pekaanipähkinälaatikkoa, koska olen huomannut, että muita laatikoita jää jouluisin aina vähän yli, mutta tämä menee kaikki. En halua tehdä liikaa jouluruokia, vaan juuri sopivasti, jotta ei tule hävikkiä. Onneksi ruuissa alkaa olla jo niin monen vuoden kokemus, että tietää jo aika hyvin, mikä on takuuvarma hitti ja mistä ei jää sitä hävikkiä.

Mulla oli oma ihana pieni jouluinen hetki siinä kokkaillessa, kun joulun tuoksut täyttivät keittiön ja kynttilät loivat ihanaa lämmintä valoa ja tunnelmaa. Bataatti-pekaanipähkinälaatikko on niin herkullista, että sitä voi kyllä syödä muulloinkin kuin jouluna. Bataattihan sopii super hyvin esimerkiksi broileriruokien pariksi. Mutta erityisesti suosittelen tätä reseptiä jouluaattoon! Bataatti-pekaanipähkinälaatikko on ihanan överi, sillä tavalla juuri sopivasti. Se yhdistelee mun mielestä kaikkien laatikoiden parhaita puolia ja lisäksi siinä on vielä paljon muuta hyvää mukana!

Bataattilaatikon resepti on jalostunut vuosi vuodelta aina vähän erilaiseksi, ja nyt musta alkaa tuntua, että käsillä on se THE resepti. Musta olisi ihanaa kirjoittaa kaikki mummun joulureseptit ylös, kuten nämä mun omatkin, ja tehdä niistä vaikka ihan kovakantiset valokuvakirjat meidän lapsille, jotta heillä säilyy tallessa perinteiset ja uudemmat reseptit.  Olisi hienoa, että joulun makeimmat muistot säilyisivät sukupolvelta toiselle, kuten tähänkin asti ovat säilyneet.

Bataatti-pekaanipähkinälaatikko

1kg bataattia

6 porkkanaa

(tai 1kg valmista bataattisosetta & 500g valmista porkkanasosetta)

2 kananmunaa

1dl maitoa

1-2rkl voita

1/2tl suolaa

2rkl Dansukker Vaalea luomusiirappia 

1pkt murustuvaa vuohenjuustoa

Pinnalle:

1ps pekaanipähkinöitä

1/2 dl Dansukker Ruokokidesokeria

40g voita

1 1/2 rkl vehnäjauhoa

cayennepippuria

suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat ja bataatit, ja keitä suolalla maustetussa vedessä. Soseuta. (Tai aloita tästä valmiilla soseilla). Lisää soseen joukkoon munat, maito, voi, siirappi ja suola, sekä pieneksi murustettu vuohenjuusto. Murskaa puolet pähkinöistä, ja sekoita pähkinämuru sokerin, voin ja jauhon kanssa ”crumbleksi”. Levitä seosta soseen pinnalle pieninä nokareina. Koristele kokonaisilla pekaanipähkinöillä, ja ripottele pinnalle cayennepippuria ja suolaa sopivasti. Paista uunissa keskitasolla n. tunnin verran 150 asteessa.  

Dansukkerin sivuilta löytyy hurjasti ihania jouluisia reseptejä, joista voi syntyä lisää joulun makeimpia muistoja. Mulla on tapana aina tässä joulun alus viikolla käydä läpi kaikki omat reseptit, sekä etsiä uusia. Koskaan ei tiedä, milloin silmiin osuu joku niin ihana resepti, että sen haluaakin pysyväksi osaksi omaa joulupöytää! Sitähän voi hyvin järjestää oman pienen jouluisen hetken ja testata joulureseptiä vähän etukäteen, että olisiko se sellainen, jolla haluaa herkutella myös jouluaattona.

Mistä ruuista syntyvät teidän joulun makeimmat muistot?

Mun lahjatoiveiden ja Oton lahjatoiveiden tilalta me ajateltiin tänä vuonna kertoa Oton kanssa vähän siitä, millaista on meidän mielestä ostaa lahjoja puolisolle. Meillä on nimittäin hyvin erilaiset tyylit tähän lahjojen ostamiseen, ja ajattelin, että teistä voisi olla hauskaa lukea Oton höpötyksiä pitkästä aikaa myös! Kirjoitettiin nämä omat tekstin pätkät erikseen näkemättä toistemme tekstejä, ja sovittiin vaan löyhästi etukäteen, että kummatkin kirjoittavat siitä, millaista on ostaa toiselle lahjaa.

Iina:

Otto ei yleensä toivo mitään suoraan, vaan toiveita saa ”kalastella” pitkin vuotta. Mä en yleensä siis koskaan kysy Otolta, mitä hän haluaa joululahjaksi. Viimeistään siinä syyskuun korvilla tarkennan kuitenkin vähän kuuloa, ja jos hän ihastelee jotain tiettyä juttua tai puhuu paljon jostain tietystä asiasta, minkä kokisi olevan tarpeellinen, mä lisään sen mun joululahja-ideoiden listaan. Mulle jää helposti mieleen sellaiset puolihuolimattomasti sanotut ”asia X olis kyllä tosi hyvä koska..”  tai ”Mä oon vähän miettinyt x-värisen collegen ostamista” -lauseet, ja yleensä ostan joululahjat Otolle täysin sellaisten varassa. Tähän asti olen kokenut tämän helpoimmaksi, koska jos Otolta itseltään lähtee jotain kyselemään, hänen vastauksensa on yleensä aina ”no jos nyt jotain kalsareita ja sukkia”.

Mulle lahjojen antaminen on oikeasti tosi ihana ja tärkeä ja rakas juttu, ja paljon tärkeämpää kuin niiden saaminen. Mä tykkään yllättää ja mä rakastan sitä tunnetta, kun onnistun antamaan jotain sellaista Otolle, joka saa hänen kasvonsa loistamaan ja joka on yllättänyt hänet ihan todella. Me harkitaan aika tarkkaan arjessa kaikkia itsellemme tehtäviä ostoksia, ja varsinkin Otto on tosi vaatimaton. Hän ei yleensä osta itselleen mitään, ja jos ostaakin, niin hän pohtii sitä kaikilta mahdollisilta kannoilta ennen ostopäätöksen tekemistä.

Siksi musta on ihanaa vähän hemmotella Ottoa jouluisin, ja ostaa sellaisia juttuja, joita hän oikeasti tarvitsee (ja haluaa), mutta joita ei ole vaan viitsinyt hankkia. Joulunakaan en halua vetää överiksi, tai ostaa mitään turhaa vain koska joku näyttää kivalta, vaan ne lahjat joita Otolle annan, ovat sellaisia, jotka ennemmin tai myöhemmin muutenkin päätyisivät hänelle, vaikka sitten vaimon patistuksen jälkeen.

Otto:

En ole koskaan oikein pitänyt lahjojen ostamisesta, varsinkaan silloin kuin pitäisi yrittää arvata mitä toinen voisi haluta/tarvita. Jotenkin todella vaikea ostaa toiselle jotain, kun harvoin tiedän edes mitä itselleni toivoisin. Tänä vuonna itselläni oli kaksi toivetta, joista toisen peruin kun aloin epäröimään. En pidä turhien tavaroiden ostelusta, ja harkitsen usein vähän liiankin pitkään että “voinko mä nyt ostaa itselleni tämän ja tämän”.

Siitä ei siis tulisi yhtään mitään, jos mun tarvitsisi omin avuin hankkia Iinalle joululahjat. Iina onneksi tietää että olen täysin käsi lahjahommissa, ja toimittaa mulle lahjaideoita näppärästi kategorisoituna. Hyvissä ajoin vielä, että ehtii hyvin nettishoppailla ennen kuin valikoimat alkavat käymään vähiin.

Tykätään toki molemmat yllättyä, meillä on vain vähän eri tavat toteuttaa nämä yllätykset. Iina onnistuu usein keksimään mulle jotain sellaista, jota en ole aiemmin tiennyt aina tarvinneeni. Minä puolestani tykkään yllättää Iinan sillä, että ostan sieltä listalta juuri sen toiveen, mikä on tuikkastu sinne ehkä vähän optimistisena puolitoiveena, mutta josta tiedän hänen tulevan tosi iloiseksi.

Tämä menetelmä toimii meillä, mitä sitä hyväksi todettua kaavaa rikkomaan. Tulisi vain paha mieli kun minä en keksisi Iinalle mitään, ja itse ahdistuisin niistä asioista joita itse perhana toivoin.

Iina: No nyt en kyllä kestä, ihana Otto! Mitähän se on keksinyt, en kestä! Mutta joo, mä tosiaan teen Otolle valmiiksi listan linkkeineen ja väri-/koko-toiveineen jo hyvissä ajoin, ja teen nimenomaan listan jossa on paljon eri juttuja, koska haluan yllättyä. Jos kertoisin vaan yhden lahjatoiveen, tietäisin etukäteen mitä saan, mutta kun teen listan, voin yllättyä paketin sisällöstä, ja silti saada jotain sellaista, mitä olen itse toivonut. Musta tää on kätevä systeemi, kun Oton ei tarvitse arvailla ja mä saan yllättyä!

Miten teillä hoidetaan lahjahommat puolisoiden kesken?  Tykkäättekö yllättää tai yllättyä?