Tällä hetkellä niin kovin ajankohtainen aihe, koronavirus, puhuttaa aikuisten lisäksi myös lapsia. Meilläkin eri ikäisten lasten kanssa asia on mietityttänyt heitä eri tavoilla. Vanhimman kanssa aiheesta on puhuttu kaikkein eniten, keskimmäisen kanssa jonkin verran ja nuorimman kanssa ei oikeastaan ollenkaan, koska häntä asia ei vielä kiinnosta ollenkaan. Multa pyydettiin vinkkejä siihen, miten asiasta voi keskustella lapsen kanssa ja päätinkin listata meidän omat keinot.

1. Älä lue ääneen shokeeraavia otsikoita tai maalaa piruja seinille.

Mun mielestä ihan ykkönen on se, että ei lue ääneen (eikä muutenkaan) mitään shokeeraavia otsikoita tai artikkeleita. Itse välttelen muutenkin kaikkea sensaatiohakuista uutisointia ja keltaisia lööppejä, mutta en varsinkaan lue ääneen mitään koronavirusotsikoita, mistä haluaisin puhua esim. Otolle, vaan laitan mieluummin vaikka linkin whatsappissa. Jos lapsi kuulee vain pelottavan otsikon tai pätkän uutisesta tms. niin saattaa herätä tosi turhaa huolta. Muutenkin pitää muistaa se, että lapsilla on yllättävän tarkat korvat ja he kuuntelevat tosi herkästi sitä, mitä aikuiset juttelevat keskenään. Jos asiasta on pakko keskustella lasten kuullen (aikuisten kesken), niin silloin muistaa ainakin olla rauhallinen ja pysyä faktoissa, joita voi lukea THL:n tai WHO:n sivuilta.

2. Puhu lapsen kanssa avoimesti.

Asia kannattaa ottaa puheeksi lapsen kanssa rauhallisesti jo ennen kuin siitä puhutaan koulussa/eskarissa. Me puhuttiin yhdessä koronaviruksesta jo heti silloin, kun siitä alettiin uutisoida, koska lapset puhuvat paljon myös keskenään ja oli vain ajan kysymys, milloin joku toinen lapsi ottaisi aiheen puheeksi ennen meitä ja me ei voitaisi silloin kontrolloida sitä, millaista juttua lapsi uskoo virukseen liittyen. Nyt tässä vaiheessa toki koulussa on puhuttu viruksesta myös opettajien toimesta, mikä on hyvä.

3. Kerro faktoja, älä arvioita tai mututuntumaa.

Jos lasta huolettaa, voi mun mielestä kertoa rauhallisesti faktoja koronaviruksen yleisimmistä oireista ja sairastuneiden määrästä Suomessa. Kaikenlaista hysterisointia kannattaa välttää, mutta ainakin me ollaan oltu realistisia. Ei olla hysteerisiä eikä myöskään vähätellä. Seurataan aktiivisesti uutisointia ja katsotaan mitä tapahtuu. Ollaan puhuttu myös siitä, että joitakin oppilaita on asetettu karanteeniin joissakin kouluissa ja että jos niin tapahtuisi meidän lapsille, opiskella voi myös kotona etänä. Erityisesti tämä, että mitä opiskeluille sitten tapahtuu, on huolettanut ja ollaan siis vakuutettu, että lapset varmasti saavat oppia kaikki tarvittavat asiat, vaikka koulu menisi kiinni tai tulisi karanteeni.

4. KÄSIENPESU.

Mä olen itse kunnon käsienpesun puolestapuhuja, koska pelkään etenkin tähän aikaan vuodesta norovirusta oksennusfobiani vuoksi. Tämän takia käsienpesu on meillä aikuisilla ja meidän lapsilla erittäin hyvin hallussa ja he pesevät aina kädet hyvin vedellä ja saippualla, riittävän rauhallisesti ja joka puolelta, ja kuivaavat kädet hyvin. Mun blogista löytyy myös (kaupallinen yhteistyö) hyvät ohjeet oikeanlaiseen käsienpesuun. Meillä on mukana käsidesiä aina kun käydään kaupassa tai missä tahansa. Jos ei ole pääsyä veden ja saippuan ääreen, niin sitten läträtään käsidesillä. Kun käydään kaupassa ja tullaan sen jälkeen autoon, desinfioidaan kädet. Kotiin tullessa vielä pestään kädet. Hyvästä käsihygieniasta ei voi olla mitään haittaa, vaan jokaisen kannattaa opetella se.

Koronavirus voi säilyä pinnoilla jopa useita päiviä (lähde: YLE). Esimerkiksi koulujen buffet-ruokailuissa olisi todella tärkeää, että ne kädet on pesty hyvin ennen, kuin kaikki koskevat samoihin kauhoihin ja sen jälkeen syövät niillä samoilla käsillä esimerkiksi leipää. Ja tätä mieltä olen aina, en pelkästään koronaviruksen vuoksi vaan ihan jo noroviruksen ja kausi-influenssankin vuoksi. Vaikka itse ei tauteja pelkäisi, meidän joukossa elää paljon perussairaita ihmisiä ja vanhuksia, joille ne itselle harmittomalta tuntuvat ”pikkusairaudet” voivat olla kuoleman vaarallisia. Lisäksi ainakin meidän lapsille oli huojentavaa se, että niinkin pienellä ja helpolla keinolla kuin hyvällä käsihygienialla voi parhaiten ehkäistä koronavirukseen sairastumista.

5. Yskiminen ja aivastaminen nenäliinaan tai hihan yläosaan, mikäli nenäliinaa ei ole saatavilla.

Yhtä tärkeää kuin hyvä käsihygienia on myös oikeanlainen yskiminen ja aivastaminen. Kannattaa pitää pientä nenäliinapakettia taskussa mukana ja jos yskittää/aivastuttaa niin sitten käyttää nenäliinaa ja laittaa sen samantien roskiin. Jos ei ole nenäliinaa saatavilla, voi käyttää omaa kyynärtaivetta/hihan yläosaa. Missään nimessä ei aivasteta/yskitä omiin käsiin. Nämä jutut on hyvä kerrata lasten kanssa, vaikka olisivatkin itsestäänselvyyksiä.

6. Lapsen rohkaiseminen puhumaan kaikesta, mikä mietityttää.

Lapsella pitää olla sellainen tunne, että voi ja saa kysyä vanhemmalta ihan mitä vaan. Liittyi se sitten koronavirukseen tai mihin tahansa isompaan tai pienempään asiaan.

Kukaan ei tällä hetkellä vielä tiedä varmuudella miten laajalle koronaviruksen vaikutukset tulevat ulottumaan Suomessa tai maailmanlaajuisesti. Koronavirus on juuri julistettu WHO:n toimesta maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Seuraan uutisointia aktiivisesti luotettavista lähteistä, noudatan hyvää käsihygieniaa, enkä matkusta. Mikäli viranomaisilta tulee lisäohjeita tai rajoituksia, noudatan niitä. Nyt voi vain toivoa, että voimme omilla toimillamme hidastaa viruksen leviämistä, jotta terveydenhuollon kapasiteetti riittäisi kaikkien sairaalahoitoa tarvitsevien hoitamiseen, kun sairastuneiden määrä kasvaa.

Miten teillä on puhuttu koronaviruksesta lasten kanssa? Mietityttääkö aihe teidän lapsia?

Bongasin hauskan 18x viimeisin -postausidean Sara Tickle -blogista ja halusin tehdä vähän samantyylisen, mutta omilla ”viimeisimmillä” jutuilla. Täältä tulee siis lapsiperheversio 18x viimeisin -postausideasta.

18x Viimeisin:

1. Whatsapp-viesti lapselta: Lapsen ottama selfie itsestään, johon hän on piirtänyt hienoja kuvioita ja laittanut emojeja ja päälle tekstin ”rakastan sua äiti” sinisellä <3

2. Ratkaistu kinastelu: Kun 2/3 halusi käyttää mun pinkkiä joogamattoa joogaamiseen. Ratkaisuna tehtiin ”joogamatto” myös sinisestä lasten viltistä ja kaikki olivat tyytyväisiä.

3. Katsomani lasten ohjelma: Muumilaakso. Meidän lapset eivät ole koskaan olleet ihan hirveän isoja muumifaneja, paitsi kuopus oli 1-vuotiaana. Yhtenä iltana kuitenkin telkkarin avatessa Yleltä tuli Muumilaakson uusia jaksoja ja he istahtivat telkkarin eteen kuin tatit ja katsoivat innoissaan. Mäkin jämähdin hetkeksi muumien eteen. Ehkä Muumilaakso saa muumifaniuden syttymään?

4. Katsottu perhe-elokuva: Räyhä Ralf valloittaa Internetin. Se oli ihan hauska ja viihdyttävä myös vanhemmalle!

5. Wilma-viesti: Viikkokirje koulusta.

6. Ostettu lastenvaate: Kiukkuinen koala -kuvioiset Mainion leggingssit, jotka 3-vuotias valitsi itselleen.

7. Arkiruoka, joka maistui koko perheelle: Härkis-tortillat. Klassikko, joka toimii A I N A.

8. Naurattanut lasten suusta -juttu: Kun 3-vuotias ilmoitti kotimatkalla autossa, että meidän pitäisi nyt ajaa suoraan koirakauppaan, koska hän haluaa ihan oman karvaisen koiran, jota voi silittää.

9. Tauti, josta on lappu hoitopakan ovessa: Yskä. Mun suosikki. Kun vaihtoehtona on kihomadot, vatsatauti tai vaikka se corona-virus niin ai että tuo tuttu ja turvallinen yskä tuntui helpottavalta.

10. Yhteinen lempipuuha koko perheelle: Party Alias. Nyt kun 3-vuotias on oppinut näyttelemisen lisäksi selittämään korttien kuvia, on pelaaminen edennyt vielä aivan uudelle tasolle! Viimeksi 3-vuotias voitti koko pelin! Se on nerokkaasti suunniteltu, kun 3-vuotiaskin voi aidosti pärjätä omille vanhemmilleen ja pelaaminen on mielenkiintoista kaiken ikäisille.

11.  Lasten appi, joka on ollut hitti: Moka Mera Lingua. Ilmainen kielten opettelu-appi androidille ja iPhonelle, johon törmäsin jonkun jakaman blogipostauksen kautta Facebookissa. Sen on tehnyt suomalaiset varhaiskasvatuksen ammattilaiset, se on täysin ilmainen eikä siinä ole ollenkaan mainoksia tai tekstiä. Appilla voi opetella Suomea, Ruotsia, Englantia, Arabiaa, Espanjaa, Venäjää ja muita kieliä ja meidän lapset ovat tosi tykästyneet siihen. Se on tosi helppokäyttöinen, mutta silti kiinnostava jopa isommille lapsille.

12. Biisi, jota lapset haluavat kuunnella: Miss Li – Komplicerad

13. Iltasatukirja, jota ollaan luettu: Little People, Big Dreams: Coco Chanel. New Yorkista ostamani maailman ihanin satukirja, joka kertoo Coco Chanelin tarinan. Se on englanninkielinen, mutta meidän lapset ymmärtää sen hyvin, siinä on melko helppoa englannin kieltä. Visuaalisesti super kaunis kirja ja lapset haluavat kuulla tarinan uudelleen ja uudelleen. Pakko tilata sarjan muut osat!

14. Ylpeyttä herättävä äitihetki: Kun heräsin eräänä aamuna siihen, kun kuulin, miten keskimmäinen opasti meidän 3-vuotiasta kädestä pitäen alas portaita varovasti. Kun nousin ja tulin alakertaan, hän oli keittiössä tekemässä pikkusiskolle aamupalaksi leipää. Meinasin haljeta rakkaudesta.

15. Siivottu lasten sotku: Se kasa portailla, joka ilmestyy siihen joka päivä, vaikka ollaan miljoona kertaa päätetty, että ei enää tehdä kasoja portaille. En ole siis yhtään sen parempi itse, minäkin kasaan siihen asioita, vaikka suurin osa onkin lasten jäljiltä.

16. Piirustus, joka on ripustettu jääkaapin oveen: Lapsen tekemä muotipiirros baskeripäisestä ja pitkäsäärisestä tyypistä, jolla on mielettömän upea ruutuhame, liehuvan pitkä tukka ja näyttävät korvakorut.

17. Asia, jonka lapsi itse osti: Pieni limu ja sipsipussi koulun diskossa muutama viikko sitten.

18. Kerta kun sanoin lapsille, että rakastan: Tänä aamuna, kun isot lähtivät eskariin ja kouluun. Halittiin myös ja lähetettiin lentosuukkoja.

Olipas hauskaa listata näitä juttuja, tuli hyvä mieli! Olis hauska kuulla teidänkin viimeisimpiä, ei tarvitse kaikkia listata jos ei jaksa, mutta olisi hauska kuulla vaikka mitä teillä luetaan, puetaan, katsotaan tai kuunnellaan juuri nyt lasten kanssa? 

 

Meidän perhe vietti tämän viikonlopun Himoksella Oton perheen kanssa. Saatiin koko 9-henkinen porukka Oton isältä joululahjaksi tämä mökkireissu viime jouluna ja oli ihanaa päästä vihdoinkin porukalla reissuun. Oltiin tällä samalla porukalla myös Mallorcalla viime syksynä ja meillä oli siellä niin siistiä. Odotettiin tätä reissua joulusta asti ihan älyttömästi, koska meillä on aina niin hauskaa yhdessä.

Meidän mökki oli aika lähellä rinteitä ja Himoksella oli ihanan paljon lunta. Mentiin heti perjantai-iltana lasten kanssa ulkoilemaan lumeen. Vedettiin lapsia pulkassa ja pyörittiin hangessa. Lauantaina sitten suunnattiin ihan kunnolla laskettelemaan. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, niin Otto on meidän perheestä ainoa, jolla on kunnolla kokemusta laskettelusta. Hän kilpaili koko lapsuutensa ja teini-ikänsä alppihiihdossa ja vietti tyyliin kaiken vapaa-ajan treeneissä. Nyt kuitenkin Otolla oli takana pitkä tauko, hän oli käynyt rinteessä viimeksi 2010 jouluna juuri ennen kuin tapasi mut. Ja itsehän olin laskenut viimeksi 14-vuotiaana (ekan ja vikan kerran), lumilaudalla, en ollenkaan menestyksekkäästi.

Meidän esikoinen on käynyt koulun laskettelureissulla jo kahtena vuonna peräkkäin, joten hän osasi jo oikein hyvin lasketella ihan itse, mutta meidän keskimmäinen ja kuopus olivat nyt ihan ekaa kertaa rinteessä. Meillä ei kellään ollut mitään laskettelukamppeita, joten vuokrattiin kaikille koko laskettelusetit. 3-vuotias sai kokeilla tunnin ilmaiseksi, mikä oli mun mielestä tosi hyvä systeemi. Sitten jos laskeminen sujui (ja meillä sujui), setin käyttöä sai jatkaa koko päivän ja maksaa sitten palauttaessa vasta. Tosi hyvä juttu just näille pienille, jotka saattavat viihtyä rinteessä 3 minuuttia, tunnin tai koko päivän, ikinä ei tiedä. Meidän 3-vuotias viihtyi yllättäen meidän kanssa s e i t s e m ä n tuntia. En olisi kyllä ikinä arvannut etukäteen! Ihan älytön sissi!

Vuokrattiin siis koko perheelle laskettelukamppeet koko päiväksi ja 3-vuotiaalle opetusvaljaat sekä ostettiin myös hissiliput koko päiväksi. 3-vuotias laski ilmaiseksi (eli maksettiin vain varusteista vuokra) ja meidän keskimmäiselle ostettiin lippu Himoksen Lumilaan, eli lasten alueelle. Himoksella alle 7-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi kaikkiin muihin rinteisiin hissilipullisen aikuisen seurassa, paitsi lasten omalle alueelle. Siksi siis ostettiin sinnekin lippu. Tässä sen kyllä huomaa, että ollaan jo iso perhe, kun koko porukan laskukamoihin, hissilippuihin ja ruokiin saa uppoamaan monta sataa, vaikka kaikista ei vielä mene edes täyttä hintaa. Mutta oli kyllä täysin sen arvoista, me nimittäin nautittiin kaikki aivan älyttömän paljon.

Esikoinen veti hisseillä ja rinteessä kuin vanha tekijä alusta asti ja oli hauskaa nähdä se, koska en tosiaan ole ikinä ollut koulun reissuilla mukana, niin en ollut koskaan aiemmin nähnyt, että hän osaa. Hän pujottelikin niin hienosti! Meidän 6-vuotias laski kerran isänsä ja kerran setänsä avustuksella ja sen jälkeen loppupäivän ihan kokonaan itse. Hän tajusi homman jujun heti, eikä jännittänyt yhtään (toisin kuin minä). 3-vuotias laski opetusvaljaissa vähän isommasta lasten rinteestä varmaan 15 kertaa isänsä ja setänsä kanssa vuorotellen. Hän laski myös ihan kokonaan itse kaikkein pienimmästä ja loivimmasta harjoitusrinteestä, tosin Otto oli alhaalla ottamassa kiinni. Me oltiin tosi yllättyneitä siitä, että hän niin tykästyi heti lasketteluun ja hänellä meni hirmu hyvin. Käytiin välillä huilaamassa ja syömässä ja heti kun hän oli syönyt, hän halusi takaisin rinteeseen ja ei olisi malttanut millään lähteä edes pois.

Mä itse olin tosiaan ekaa kertaa 14 vuoteen rinteessä ja yllätyin myös siitä, miten kovasti nautin suksilla laskemisesta. Lumilautailu oli ihan liian haastavaa mulle silloin kun sitä kokeilin 14-vuotiaana ja näin jälkiviisastellen olisi todellakin jo silloin kannattanut ennemmin kokeilla suksilla. Halusin kuitenkin olla cool ja lautailla ja onnistuin tappamaan laskuinnon itseltäni heti alkuunsa yrittämällä aivan liian haastavaa asiaa.

En ole siis koskaan myöskään hiihtänyt esim. murtsikkaa, paitsi ihan pienenä lapsena, koska olen vaan ollut niin jääräpäinen, että en muka halua enkä osaa. Naurettavaa. Toisaalta, enpä ole moneen vuoteen edes miettinyt laskettelua, se ei ole vaan käynyt mulla edes mielessäkään. Nyt ei ollut kuitenkaan yhtään jääräpäinen fiilis, vaan sellainen, että todellakin annan itselleni mahdollisuuden kokeilla ja oppia uutta ja haluan osata kun muukin perhe osaa. Tällä kertaa olin päättänyt kokeilla ihan kunnolla ja mä hiffasin yllättävän nopeasti suksilla, miten homma toimii.  Se on kuitenkin myönnettävä, että nautin ainoastaan niistä lasten rinteistä. Niissä uskalsin ottaa jopa vauhtia ja menin itsevarmasti ja rennosti.

Kun Otto vei mut isoon mäkeen, mulla meinasi oikeasti tulla joku paniikkikohtaus. Siellä kaaduin ekaa kertaa koko reissulla ja mä vaan tärisin ja tuntui että oksennan kun mua ahdisti niin paljon se rinteen jyrkkyys! Ja siis siinä mäessä oli myös jäätä, mikä oli pelottavaa, koska en saanut samanlaista pitoa kuin olin aiemmin saanut pienemmässä mäessä, jossa ei ollut jäätä. Onneksi Otto on niin konkari, niin hän tsemppasi mua ja auttoi ylös ja pääsin lopulta alas sieltä, vaikka puolivälissä rinnettä tuntui, että kuolen ja oksennan ja itken. En kehtaa myöntää mutta myönnänpä silti, että kun pääsin alas, niin kyllä tuli helpotuksen kyyneleet.

Se oli vaan niin uutta ja pelottavaa, enkä ehkä ollut vielä valmis isoon rinteeseen, mutta halusin mennä, koska Otto halusi mennä mun kanssa sinne. Olen myös tosi herkkis! Mutta hei, mä menin sinne ja mä tulin alas! Ja siitä huolimatta, että se oli pelottavaa, mulla ei ole sellaista oloa, että en haluaisi enää koskaan laskea. Päin vastoin! Mulla on sellainen olo, että haluan laskea paljon lisää ja oppia uutta, että joskus menen sinne isoon rinteeseen kuin vanha tekijä, eikä mua pelota yhtään. Mutta ensin voisin harjoitella vielä vähän lisää niissä lasten rinteissä.

Musta oli niin hauskaa, miten meidän lapset kannusti mua kun menin ekaa kertaa rinteeseen ja tsemppasivat mua, että kyllä sä äiti pystyt siihen! Sitten kun laskin heidän perässä alas ja olin vähän heidän jälkeen perillä, niin he niin kehuivat, että hienosti äiti uskalsit laskea ja olit tosi nopeakin vielä!

Laskupäivän jälkeen saunottiin kunnolla ja tehtiin illalla raclettea. Se oli ihan tajuttoman hyvää. Lasten mentyä nukkumaan pelattiin korttia ja höpötettiin kaikkea mahdollista. Oli kyllä niin kivaa.

Ai vitsit, tämä viikonloppu oli kyllä juuri sitä, mitä tähän hetkeen kaivattiin. Koko viikonloppuna en ajatellut sekuntiakaan töitä, en kertaakaan mitään, mitä pitäisi tehdä. Nautin vaan ihan hulluna. Olen niin kiitollinen, että meillä on niin ihania ihmisiä elämässä, joiden kanssa saadaan kokea tällaisia ihania asioita.

Tähän loppuun haluan vielä toivottaa ihanaa naisten päivää kaikille <3 

Eteinen, meidän murheenkryyni. Se on aina sotkussa. Vaikka laittaisi kaikki maailman naulakot, henkarit, korit, hyllyt ja kenkätelineet ja nimeäisi jokaiselle perheenjäsenelle erikseen omat lokerot, se on aina sotkussa. Vaikka järjestelisi kaikki kengät paikoilleen, laittaisi kaikki asusteet oikeisiin koreihin, ruuvaisi seinään oman koukun jokaiselle takille, haalarille ja housuille ja muistuttaisi näistä 300 kertaa päivässä, se on vaan aina sotkussa. Kuka samaistuu?

Mun yksi suuri toive tulevan uuden kodin suhteen on se, että eteisessä olisi järkevät vaatesäilytysratkaisut ja riittävästi tilaa kaikelle. Parashan olisi se, kun olisi erikseen arkieteinen ja normieteinen, mutta se ei varmasti meillä tule toteutumaan. Mutta aion panostaa eteiseen todellakin, sen pitää olla mahdollisimman helppo. Voiko eteisestä sanoa helppo? Mun mielestä voi. Tarkoitan sitä, että kaikkien tavaroiden paikoilleen laittaminen olisi jopa 3-vuotiaalle niin helppoa, että hän suoriutuisi siitä automaattisesti ihan joka kerta.

Tunnustan kyllä, että en siis ole itsekään tässä yhtään parempi. Monesti kun tullaan kotiin, on jollakin esim. jo hirveä vessahätä. Sitten riisun nopeasti omat kengät keskelle lattiaa, autan äkkiä lasta riisumaan haalarin ja juoksemaan vessaan, sitten olen purkamassa ostoksia jääkaappiin ja alan tyyliin laittamaan ruokaa. Ja ne mun kengät saattaa vaikka jäädä siihen keskelle lattiaa.  Tiedän, hyi minua! Miten lapsi voi oppia laittamaan tavarat aina omalle paikoilleen jos aikuinen ei näytä tässä hyvää esimerkkiä johdonmukaisesti? Niinpä. Minulla on tässä vielä opeteltavaa.

Ja aamuisin ihan sama homma, mutta käänteisesti. Kun tavarat eivät ole tasan omilla paikoillaan, vaan vähän sinne päin, niitä saa etsiä joka aamu. Ja kun etsii aamulla kiireessä esim. hanskoja, saattavat pipot, huivit ja villasukat lennellä joka suuntaan, eikä niitä ole kiireessä välttämättä aikaa järjestellä oikeille paikoille. Ja näin se ympyrä pyörii. Sotkun takia ei jaksa laittaa kaikkea oikeille paikoille –> tavarat on hukassa –> etsiessä tulee lisää sotkua –> tuntuu turhalta edes yrittää pitää siistinä. Silti siivoan eteisen ihan tiptop ainakin kerran viikkoon. Mutta arkisin se näyttää vähintäänkin tältä, kuin tässä arkikuvassa.

Meidän liian pieni ja ei-yhtään-toimiva eteinen on yksi meidän arjen keskeisimpiä paikkoja. Siellä tapahtuu paljon ja usein. Aamuisin siellä huikataan ”Hyvää koulupäivää, mä rakastan sua, nähdään iltapäivällä!”. Iltapäivisin siellä kuulee innostunutta selitystä siitä, miten uimakoulu meni, mitä tapahtui musiikin tunnilla tai kenen kanssa on tänään tehty hiekkalaatikolla hyvät kakut. Siellä soi ovikello, kun kaverit tulee hakemaan ulos. Siellä annetaan tärkeitä lappuja repusta, muistutetaan jumppakamoista ja annetaan pusuja dagis-päivän jälkeen.

Ehkä siksi siellä myöskin on sitä sotkua. Se sotku tuntuu niin toissijaiselta, kun on niin paljon tärkeämpiä juttuja mielessä. Sekä lapsilla että meillä aikuisilla. Rakastan sitä innostunutta höpötystä, kun lapset kertovat päivästään ja kiirehtivät kaivamaan repusta esiin hienot mandala-kuvat joita on väritetty perjantain rentoutushetkessä tai sen matikan kokeen, josta ovat ylpeitä.

Vaikka joskus nolottaa meidän eteinen kun ovikello soi ja kaikki se sotku näkyy, niin lopulta sillä ei kyllä ole mitään merkitystä. Paljon tärkeämpää on se, mitä siellä eteisessä sanotaan ja tehdään. Sotkulle on ihan sama, kunhan eteinen on täynnä rakkautta. Näin ainakin mun mielestä. Joillain onnistuu hyvin molemmat: siisti eteinen ja rakkauden täyteinen eteinen, mutta me ei taideta olla niitä tyyppejä, heh. Mutta toki vielä on toivoa, katsotaan miten käy sitten joskus kun muutetaan. Ehkä vielä joskus meilläkin voi olla siisti eteinen pidempään kuin tunnin?

Mitä vanhemmaksi meidän kuopus kasvaa, sitä enemmän hänellä on mielipiteitä omasta pukeutumisestaan. Se on mun mielestä aivan ihanaa ja samalla myös haikeaa. Kaikki mun ideat eivät mene enää todellakaan läpi, hyvä jos 1% niistä menee. Haaveilin taaperolle täksi kevääksi esimerkiksi Mini Rodinin ihanasta babies-anorakista, mutta onneksi mentiin paikan päälle kivijalkaliikkeeseen katsomaan sitä ennen ostamista, sillä kuopus ei missään nimessä halunnut sitä. Siinä on kuulemma aivan liikaa vauvoja niin isolle 3-vuotiaalle, että pukisi sitä päälleen. Ymmärrän hyvin. Tässä iässä hänelle on tosi tärkeää tulla kohdatuksi isona, hän ei ole enää vauva. Joten emme siis ostaneet sitä takkia.

Hittijuttuja tällä hetkellä on aurinkolasit (lähes aina päässä, satoi tai paistoi), kultaglitter (isosiskon vanha ja sen jälkeen Oton pikkuserkun lapsella ollut kultainen glitter-bomber on lempivaate), valkoiset lenkkarit jotka hän itse valitsi kaupasta, sekä violetti tupsulippis, jonka hän myös itse valitsi kaupasta. Hän on oikeastaan valinnut tämän vuoden puolella jokaisen vaatteen itse, joka ollaan ostettu, enkä ole ostanut mitään kysymättä häneltä. Huomasin jo syksyllä, että hänellä alkaa olla vahvoja mielipiteitä mun lemppareista kaupoissa ja totesin, että pääsen helpommalla kun otan hänet vahvasti mukaan päätöksentekoon. Hänen tyylistään ja ulkonäöstään siinä on muutenkin kyse, eikä minun, joten on vain loogista, että hän itse valitsee.

Mulle tyyli on aina ollut vahva itseilmaisun keino ja siksi mun mielestä on ihan hirveän tärkeää, että jokainen joka haluaa omaan tyyliinsä vaikuttaa, saa niin tehdä. Meillä on ollut myös vaiheita, kun isompia ei ole kiinnostanut vaatteet ollenkaan. He ovat vaan halunneet, että minä valitsen aina kaapista (ja kaupasta) vaatteet, ettei heidän vaan tarvitse uhrata sekuntiakaan niihin asioihin jostain muusta paljon kiinnostavammasta. Sekin on ollut enemmän kuin ok. Pyrin aina kuuntelemaan tosi herkällä korvalla lasten omia mieltymyksiä vaatehommissa ja tekemään ratkaisut niiden pohjalta.

Mun omia suosikkeja pukeutumisessa tällä hetkellä lapsille ovat edelleen murretut sävyt, ruskea, hiekka ja beige sekä farkku. Kuopuksella on taas hyvin vahva pastellikausi meneillään ja erityisesti haaleanvaalea violetti on hänen suosikkinsa. Hän on kyllä itse asiassa saanut mut ihastumaan siihen väriin myös ja olenkin jo pidempään miettinyt jotain ihanaa vaalean violettia lisäystä omaan kaappiini. Vielä ei sitä oikeaa ole kuitenkaan tullut vastaan, joten en ole ostanut mitään.

Kuopus on kasvanut reippaasti viime syksystä pituutta ja ollaan siksi taas käyty vaatekaapin sisältöä läpi. Onneksi tuplakokojen vaatteet on pitkäikäisiä ja monet vaatteet, jotka ovat olleet käytössä jo puoli vuotta tai vuoden menevät vieläkin aivan helposti. Naftimmat ja istuvammat vaatteet sen sijaan ovat jo jääneet pieneksi ja niitä on uusittu. Mun mielestä on kiva, että kaapin sisältö on sopiva yhdistelmä niin muunneltavaa ja pitkäikäistä (t-paitoja, collegeita & huppareita superpitkillä resoreilla, paitoja käännettävillä hihoilla) kuin istuvampaakin vaatetta, kuten kauniita mekkoja ja leggingssejä.

Nyt ollaan saatu myös paljon kivoja suosikkeja kaappiin, joita olen säästänyt isosiskoilta tai joita ollaan saatu Oton pikkuserkulta takaisin meille. Niin ihanaa, kun lempparijutut tulee takaisin! Tykkään ihan hirveästi edelleen monista vaatteista, jotka on olleet isommilla käytössä 3-4 vuotta sitten. Kaapissa on myös monia kirppislöytöjä, joita olen tehnyt erityisesti Oulussa Vadelmatarhan kirppiksellä.

Tältä näyttää 3-vuotiaan vaatekaappi keväällä 2020:

Vaatteiden määrä:

18kpl housuja tai leggingssejä (4/18 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa/päällä/pyykissä)

14kpl pitkähihaisia paitoja (2/14 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa)

11kpl lyhythihaisia paitoja (1/11 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa tai pyykissä)

2 hametta

7 hupparia

9 collegea (2/9 puuttuu kuvasta, koska varavaatteina päiväkodissa)

5 neuletta/neuletakkia

6 pitkähihaista mekkoa

7 lyhythihaista mekkoa

Housut (vasemmalta oikealle), Ylärivi: Nosh, Nosh, Zara, alarivi: Adidas, Lindex, Gina Mini

Leggingssit: Ylärivi: Molo Kids, Nosh, Mini Rodini, Mainio (2nd hand), Nosh. Alarivi: Papu, Mainio, Nosh. 

Paidat ylärivi: Gugguu (2nd hand), Nosh, Lindex (2nnd hand), Cubus. Paidat alarivi: Nosh, Kaiko, Nosh, Nosh (2nd hand). 

Paidat ylärivi: Zara, Nosh, Cubus (2nd hand) Paidat alarivi: Lindex (2nd hand), Mini Rodini, Prisma?, Zara (2nd hand). 

T-Paidat: Ylärivi: Gina Mini, Gina Mini, Vimma (2nd hand), Blaa (2nd hand), Mini Rodini. Keskirivi: Makia, Adidas, Gina Mini, Mini rodini (2nd hand). Alarivi: Gina Mini, Mini Rodini. 

Pitkähihaiset mekot: Ylärivi: Cubus (2nd hand), Gugguu, Mainio, Alarivi: Name It, Name it (2nd hand), Mini Rodini (2nd hand). 

Lyhythihaiset mekot: Ylärivi: Zara (2nd hand), Zara (2nd hand), Gugguu (2nd hand), Gugguu (2nd hand). Alarivi: Pieces (2nd hand), Mini Rodini (2nd hand), Mainio, Primark, Newbie. 

Neuleet: Ylärivi: Zara (2nd hand), Hux Baby, Polarn O. Pyret. Alarivi: Lindex, Zara. 

Hupparit: Ylärivi: Vimma, Nosh, Nosh, Zara (2nd hand). Alarivi: Gugguu (2nd hand), H&M (2nd hand), Metsola. 

Colleget: Ylärivi: Gina Mini, Zara, Makia. Alarivi: Bobo Choses, Zara (2nd hand), Primark. 

Collegemekot: Mini Rodini (2nd hand), Mini Rodini (2nd hand), Metsola. 

Mua ilahduttaa se, että aika iso osa vaatekaapin sisällöstä on tällä hetkellä joko sisarusten vanhoja, sisarusten ja Oton pikkuserkun lasten vanhoja tai kirppikseltä. Kaikki allaolevat vaatteet on olleet jollain toisella jo aiemmin käytössä:

Nämä allaolevat taas ovat tämän talven ja kevään uutena ostettuja löytöjä:

Laitoin loppuun vielä meidän lemppariasuja ja lempparivaatteita tältä talvelta ja keväältä. Niissä näkyy paljon vaalean violettia, keltaista ja mun lemppareita, eli ruskeaa. Vaikka 3-vuotias ei kaupasta uutena halua juuri mitään ruskeaa (paitsi mekot ja paidat kelpaa,  etenkin jos niissä on heppoja tai sateenkaaria) hän kuitenkin rakastaa niitä vanhoja ruskeita vaatteita, joita kaapissa on ollut jo pidempään.

Tsekkaa myös muut vaatekaappi-sarjan postaukset:

Vauvan toimiva vaatekaappi

Taaperon vaatekaappi (1v)

Taaperon vaatekaappi (2v)

5-vuotiaan vaatekaappi

Ekaluokkalaisen vaatekaappi

Mitkä värit ja kuosit hallitsevat teidän lasten vaatekaapeissa tällä hetkellä? Kuinka pitkään teillä käytetään suunnilleen 2-3-vuotiaan vaatetta yhdessä koossa? Kuinka paljon vaatteita on teidän mielestä sopivasti?