Tänä jouluna tarvitsen lepoa ja armollisuutta itseäni kohtaan

23.12.2020

Tein viime viikolla valmiiksi koostetta vuodesta 2020. Kävin kaikki kuvat ja tekstit läpi vuoden ajalta ja sisälläni heräsi niin paljon tunteita, että samana iltana lasten mentyä nukkumaan itkin räkä poskella puoli tuntia. Itkin sitä kaikkea huolta, stressiä ja lamaannusta, jotka ovat varjostaneet tätä syksyä. Itkin sitä, miten ihanasti, toiveikkaasti tämä vuosi alkoi ja miten loppua kohti voimani alkoivat olla imetty täysin kuiviin. Miten epävarmaa kaikki on ollut, miten monta läheltä piti -hetkeä tähän syksyyn on mahtunut. Miten kovasti olen yrittänyt ihan kaikessa, ihan koko ajan ja silti on ollut riittämätön olo. On niin paljon mihin ei voi omalla yrittämiselläkään vaikuttaa.

Pelko ja huoli on ollut niin kokonaisvaltaista koko syksyn, monella elämän osa-alueella. On ollut kova huoli useammankin läheisen terveydestä, mutta etenkin äidin. On ollut valtava stressi koko vuoden siitä, riittävätkö työt tästä koronasta huolimatta ja pystynkö yksin pitämään tämän perheen taloudesta huolen Oton ollessa vielä vuoden loppuun asti opintovapaalla. On tullut eteen monta kertaa niitä pieniä tulipaloja, joita on joutunut sammuttamaan. Missään vaiheessa ei ole voinut rentoutua täysin, jatkuvasti on pitänyt olla jostakin asiasta varpaillaan, vaikka joku toinen asia olisikin helpottanut.

Kun yhtäaikaa on monta stressitekijää, eikä aikaa tai voimavaroja käsitellä niitä rauhassa, voi tuloksena olla sellainen räkä poskella itkeminen. Vasta nyt, kun joulukuun työkiireet alkavat helpottaa, stressi kaikesta purkautuu ja olen loman kynnyksellä, olen ehtinyt hetkeksi pysähtyä ajattelemaan. Siitä se itkukin johtui. Kun päästin tämän kaiken ulos, on fiilis jo paljon paljon parempi. Toiveikas ja helpottunut. Pian vuosi vaihtuu.

Vaikka se vuoden vaihtuminen ei mikään oikotie onneen olekaan, ensi vuonna odottaa monta hyvää asiaa, jotka aidosti vähentävät stressitekijöitä. Ennen ensi vuotta tarvitsen kuitenkin tauon, jonka aikana voin hengittää, ladata akkuja ja olla hetkessä. Hiljentää ajatukset, hidastaa tahtia ja nollata. Antaa itselleni aikaa palautua tästä vuodesta ja kaikesta yrittämisestä. Olla yrittämättä mitään, tehdä vaan niitä asioita jotka huvittavat ja olla stressaamatta. Pysähtyä ja olla vaan. Sitä minä kaipaan tämän vuoden jälkeen.

Ja siksi aion pitää sometauon. Sinä aikana tänne blogiin ilmestyy kooste vuodesta 2020. Mutta minä pidän kokonaisuudessaan loman ja tauon töistä. Jouluna en aio olla kamera kädessä ja kuvata. Tänä jouluna satunnaiset räpsyt saavat riittää itselle jääviksi muistoiksi, mutta en aio kuvata jouluaaton perhekuvia, kauniita kattauksia tai asetella joulubuffettia kuvauksellisesti. En halua tulla väärin ymmärretyksi – normaalisti nautin siitä, että saan tehdä niin jouluna ja voi hyvin olla, että ensi jouluna taas kuvaan kaiken.  Tämän joulun aion kuitenkin relata kokonaisvaltaisesti jokaisella solullani jo aatosta alkaen. Ja se tarkoittaa irtautumista kaikesta. Aion viettää tämän joulun niinkuin somea ei olisi olemassakaan.

Se tuntuu samaan aikaan ihanalta ja jännittävältä, mutta vähän myös pelottavalta. Kun on aina tehnyt tietyllä tapaa, tämä on suuri muutos. Mutta mikäpä tässä vuodessa ei olisi suurta muutosta, vai mitä? Haluan siis toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista joulua jo nyt tässä. Huomenna ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ajastettuna, ja ennen vuodenvaihdetta se vuosikooste, mutta minä olen lomalla kaikesta sinne asti. Haluan aloittaa ensi vuoden täysin puhtaalta pöydältä, innostuneena, levänneenä omana itsenäni.

Ihanaa joulun aikaa kaikille. Muistakaa olla itsellenne ja myös toisille armollisia, me kaikki tarvitaan sitä tämän hullun vuoden jälkeen enemmän kuin koskaan <3


Luukku 23. Aattoaamun selviytymispakkaukset & joulukirjeet lapsille

23.12.2020

Perinne, joka meillä on ollut jo joulukalenterin alkuajoista lähtien: aattoaamun selviytymispakkaukset. Siis mitkä? Ihanat pienet lahjat lapsille, jotka saa avata jouluaattona heti aamulla. Niiden avulla jaksaa hyvin odotella aattoiltaa ja on mukavaa tekemistä sillä aikaa kun aikuiset touhottavat jouluruokien parissa tai laittautuvat. Tämä perinne tulee alunperin meille jenkeistä, siellä Christmas Eve boxit ovat ainakin Pinterestin mukaan suosittuja. Jenkeissä kun lahjat jaetaan joulupäivänä aamulla, annetaan joissakin perheissä lapsille edellisenä iltana Christmas Eve boxit. Meillä taas on toisinpäin, lahjat jaetaan vasta illalla, niin aamulla saa tämän aattoaamun selviytymispakkauksen.

Meillä on ollut niissä usein esimerkiksi jokin jouluaiheinen satukirja tai puuhakirja, joko asu tai asuste jouluaatoksi, esim. jouluneule tai jouluyökkäri tai jouluinen hiuspanta, sekä sitten joku jouluherkku, kuten esimerkiksi vaahtokarkkikaakaon ainekset lasipurkissa tai muut pienet herkut. Amerikkalaisversiot ovat yleensä runsaampia kuin nämä meidän, niissä voi olla näiden lisäksi vaikkapa leffa, ”poron ruokaa”, leffaherkkuja ja muuta tekemistä aattoillalle. Me ollaan todettu, että tällainen hieman pelkistettykin versio toimii oikein hyvin aattoaamuna.

Tämän vuoden selviytymispakkauksiin ostin kirjat jo hyvissä ajoin Kierrätyskeskuksesta. Sieltä löytyi kuopukselle ruotsinkielinen Mikki Hiiri -joulusatu, keskimmäiselle ruotsinkielinen Tsatsiki & mutsi -kirja (sarja jota rakastin itse lapsena) sekä esikoiselle meiltä puuttunut The Baby Sitters Clubin 11. osa nimeltä Lisä ja nirppanokat. Näissä heille riittää luettavaa aattoaamuksi. Aiemmin olen kokenut tärkeäksi ostaa vain jouluaiheisia kirjoja, mutta olen joustanut tästä säännöstä, kun ei niitä joulukirjoja tarvitse välttämättä ihan niin paljoa, kuin näistä paketeista vuosien saatossa kertyisi.

Lisäksi paketoin aattoaamun selviytymispakkauksiin jo aiemmin täällä blogijoulukalenterissa esiteltyjä kaakaopommeja, sekä kaikille kolmelle jouluaiheiset sukat. Sukkia ei ole koskaan liikaa meidän perheessä, joten ajateltiin, että tämä on tosi hyvä ja käytännöllinen lahja. Joulusukkia voi käyttää joulun lisäksi loistavasti ympäri vuoden, ainakin jos on tällainen jouluhullu kuin meidän perhe on.

Tänä vuonna tein vielä jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt, mutta mitä halusin erityisesti juuri tänä jouluna lisätä mukaan. Kirjoitin jokaiselle lapselle oman joulukirjeen, jossa kävin läpi tätä kulunutta vuotta ja kehuin heitä kaikista ihanista pienistä jutuista, jotka ovat tältä vuodelta jäänyt mieleen ja joista olen heille kiitollinen. Kirjoitin kirjeisiin, miten kovasti rakastan heitä ja miten monella eri tavalla olen heistä ylpeä. Tämä oli niin ihana tapa, että haluan ehdottomasti toteuttaa tätä jatkossakin. Toivon, että lapsille tulee kirjeistä ihana joulufiilis. Ja ehkä isommat jopa säästävät kirjeet ja lukevat niitä joskus myöhemmin. Ajattelin, että miksi ihmeessä en tekisi näin. Tiedän itsekin miten ihana fiilis siitä tulee, kun joku on ajatellut juuri minua ja kirjoittanut juuri minulle kirjeen. Halusin antaa sen saman fiiliksen meidän tytöille. Toivottavasti onnistun!

Enää yksi yö jouluun!