Kaksi kuukautta tässä kodissa takana ja moni asia on kyllä yllättänyt tähän mennessä. 

Yksi suurimmista yllätyksistä on ollut se, miten hiton paljon asioita pitää vaan ostaa! Ja me vielä ollaan päästy helpolla, koska ihanat edelliset asukkaat jättivät meille tänne esim. naapureiden kanssa puoliksi ostetun sähkökäyttöisen ruohonleikkurin. Mutta siis niin monet jutut puutarhaletkusta (ja sen telineestä) korkeisiin tikkaisiin ja jopa postilaatikon nimikyltti! Siis tottakai ne pitää itse ostaa, mutta kun on aina asunut ennen vuokralla tai asoasunnossa, niin joku muu on huolehtinut niistä. Nyt ei. 

Ja siis vaikka joku nurmikon kastelu, niin tietenkin sitä pitää kastella ja hoitaa, mutta ei siihen ole koskaan kiinnittänyt ennen huomiota, kun joku muu, kuten huoltoyhtiö on aina huolehtinut tällaiset asiat. Ei se nurmikko itsekseen nättinä pysy jos ei kesällä vaikka sada yhtään.

Jätehuollon toteutumisesta täytyy huolehtia itse. Lämmitys, vesi ja sähkö – kaikki sopimukset piti tehdä ihan itse ja mittarilukemiakin täytyy seurata. Ei meillä ennen ole ollut mitään käsitystä siitä, paljonko kulutamme esim. vettä kuukaudessa, kun ei ole ollut mittareita vaan kiinteä maksu per hlö/kk, joka menee suoraan. Täytyy myös pysyä kärryillä kodin eri toimintojen huolloista. Vesikiertoisen lattialämmityksen virtauksista, ilmanvaihtokanavista ja siitä, että sadevesiviemärit eivät tukkeudu (+ miljoonasta muusta asiasta). Onneksi saimme kaikkeen hyvät kirjalliset ohjeet edellisiltä asukkailta, joilla on jo vuosien kokemus juuri tästä talosta ja sen seuraamisesta ja ylläpidosta. Olemme niistä ikuisesti kiitollisia. 

Yksi iso yllätys mulle on ollut se, miten elementissään Otto on täällä. Hän muistaa kaikki ne asiat, mistä pitää itse huolehtia ja huolehtii niistä mielellään. Näiden kuukausien aikana on vaan vahvistunut se tunne, että oli todellakin oikea juttu muuttaa tänne keskustan sijaan, jota myöskin harkittiin vahvasti. Kun mä näen miten onnellinen hymy kasvoillaan Otto leikkaa pihalla nurmikkoa, kiusoittelee lapsia puutarhaletkusta syöksyvällä vedellä ja tsekkailee meidän istutuslaatikoiden tilannetta, mulla on niin hyvä fiilis.

Ainahan me oltiin puhuttu tästä ja Otto on meidän yhteisten vuosien aikana muistellut haikeana lapsuuttaan, puutarhanhoitoa äitinsä kanssa yhdessä ja kaikkia niitä pientaloasumisen hyviä puolia. Ennen tänne muuttoa en osannut samaistua niihin muistoihin, enkä ollut edes tajunnut miten suuri merkitys näillä asioilla oli Otolle. Tiedän, että se näkyy muillekin, sillä saan lähes päivittäin viestejä, joissa hihitellään sille, miten onnelliselta Otto näyttää pihalla heiluessaan. 

Koska itse en ole koskaan ennen asunut näin, en voinut tietää miten onnellinen fiilis tästä mulle tulisi. En tiennyt miltä se tuntuu, kun on oma piha. Olen aina luullut, että se mun rauhallinen ja hetkeen keskittyvä fiilis Oulussa johtuu pelkästään siitä, että saa olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Ja paljon niillä ihmisillä onkin merkitystä. Mutta osa siitä hyvästä olosta on aina tullut siitä, kuinka paljon ollaan Oulussa kesäisin ulkona. Siitä vapauden tunteesta, kun on tilaa hengittää.

Hengataan kesäisin Oulussa pihalla aamusta iltaan, kun se on niin helppoa. Ja nyt sen fiiliksen voi kokea myös kotona. Tämä on ehkä kaikista lähimpänä mun saavuttamatonta unelmaa (sitä, että Oulu ja Helsinki olisivat kartalla vierekkäin). Täällä tuntuu niin paljon Oululta kun ilman ihmisiä on mahdollista. 

En oikeasti tiennyt, että nauttisin näin paljon tästä rauhallisuudesta. Luulin, että kaipaisin myös sitä keskustan vilinää, pieniä kahviloita, kivijalkaliikkeitä ja ihmispaljoutta, kuten kaipasin meidän vanhassa kodissa asuessa. Mutta täällä en kaipaa niitä ollenkaan mun jokapäiväiseen arkeen. Luulin, että mun sisällä tulisi aina olemaan se ristiriitainen fiilis, jossa toinen haluaa omaa taloa ja toinen haluaa asua Ullanlinnassa, mutta olin väärässä.

Toki välillä tulee se tunne, että haluaisin lähteä keskustaan kävelemään ja katselemaan (ja silloin on helppo sinne lähteä hetkeksi piipahtamaan). Mutta mulle itselleni tällä hetkellä paljon suuremmat onnentunteet tulee itse keitetystä kahvista omalla pihalla linnunlaulua kuunnellen, kuin lattesta take away -mukissa Korkeavuorenkadulla. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi yleisesti parempi vaihtoehto nauttia se kahvi omalla pihalla, olen ainoastaan yllättynyt omista tunteistani. Luulin, että kaipaisin jotain sellaista, mikä nyt harvemmin edes käy mielessä. Nyt tämä tuli mieleen, kun oikein aloin kaivelemaan näitä “huomioita” mieleni sopukoista.

On monta uutta asiaa, joista pitää itse huolehtia. Toisaalta on myös monta asiaa, joita ei tarvitse enää miettiä. Sekin on mahtavaa. Ja rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on tilan lisäksi oma rauha. Rivitaloasumisessa oli puolensa (kuten se, että lapsille oli koko ajan leikkikavereita), mutta mä rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on täysin meidän oma rauha. 

Näin parin kuukauden kokemuksella sanoisin, että pientaloasuminen sopii meille. Katsotaan toki sitten uudelleen kun ensimmäinen ongelma tulee joskus vastaan – jotain hajoaa, eikä voikaan vain soittaa huoltoyhtiöön, niinkuin aina ennen on voinut. Täytyy toivoa, että saadaan elää ilman sellaisia huolenaiheita mahdollisimman pitkään. Mutta on se silti sen arvoista. Tämä rauhallinen ja harmoninen fiilis on kultaakin kalliimpi. En osaa selittää sitä tämän paremmin.

Tuleeko teille mieleen asioita, jotka ovat yllättäneet teidät, kun on muuttanut vuokralta omaan kotiin, tai kerrostalosta pari-/omakotitaloon?

Mitä meille kuuluu? Kiitos hyvää, sitä samaa, sitä samaa. Näin tulisi vastattua, jos joku nyt kysyisi kuulumisia. Töitä ja kotona oloa, sisustusta ja remontin suunnittelua, pihahommia ja grillausta. Mutta mitä muuta meille oikeasti niiden asioiden ympärillä kuuluu? Se onkin hyvä kysymys. Ihan hyvä pysähtyä sen kysymyksen äärelle hetkeksi.

Kuten kirjoitinkin, täällä kotona on hyvä olla ja tämä koti on ylittänyt kaikki meidän odotukset ja jatkaa niin tekemistä edelleen. Alue on huikea, naapurit ihan älyttömän mukavia (mitä nyt turvavälin päästä on ehtinyt moikkailla ulkona) ja on ollut mahtavaa keskittää paljon energiaa juuri kodin laittamiseen. Täytyy sanoa, että ilman tätä muuttoa tämä kevät olisi varmasti ollut noin miljoona kertaa stressaavampi ja seinät olisi kaatunut enemmän päälle. Muutto oli niin loistava juuri tähän saumaan, kun sen tiimoilta on riittänyt niin paljon tekemistä, että seinät ei ole ehtinyt huomata samalla tavalla sitä, että tässä ollaan oltu kaksi kuukautta vaan kotona.

Kun päästiin ihan uuteen ympäristöön, ei ole tullut sitä kyllästymistä samalla tavalla, että EN JAKSA OLLA TÄÄLLÄ, mitä mulla vanhassa kodissa tuli välillä ihan ilmankin poikkeusoloja, kun töiden puolesta tuli oltua paljon kotona. Silloin lähdettiin reissuun tai vaikka museoon tai kaupungille. Mutta nyt ei ole voinut lähteä mihinkään muualle kuin ulkoilemaan.

Vaikka rakastan uutta kotia ja rakastan puuhailla kaikkea kotona, niin on kyllä sanottava, että mun spontaanille luonteelle nyt alkaa olla aika paljon sitä kotona oleskelua jo takana. Nyt alkaa pikkuhiljaa tulla se yllättävän tekemisen kaipaus, mitä ei alkuun ollut ollenkaan. Edelleen rakastan kiireettömyyttä ja sitä, ettei ole p a k k o mennä minnekään. Silti olen saanut itseni useammin kiinni ajattelemasta, miten ihanaa olisi lähteä spontaanisti ravintolaan, kirppiskierrokselle, Tukholman risteilylle tai kesälomalla Kreikkaan. Erityisen usein olen huomannut ikävöiväni läheisiä. Vaikka me ei normaalistikaan oltaisi tässä vaiheessa vielä oltu Oulussa hiihtoloman jälkeen, niin tässä vaiheessa kuitenkin meillä olisi seuraava reissu tiedossa. Tietäisin, että muutaman viikon päästä viimeistään pääsen Ouluun. Mutta nyt ei ole sitä varmaa tietoa, että mennäänkö sinne koko kesänä.

Vaikka joku jo sanoikin, että mehän voitaisiin esimerkiksi pitää itsemme kaksi viikkoa vapaaehtoisessa karanteenissa ja sitten lähteä Ouluun (mikä oli muuten ihan hyvä idea), siinä on silti se puoli, että mun täytyy pohtia tätä muutenkin kuin vain itseni ja omien läheisteni kannalta. En halua missään nimessä välittää kenellekään sellaista viestiä, että olisin välinpitämätön tai vielä pahempaa: kannustaisin ketään muuta uhmaamaan suosituksia. Nämä ovat ihan älyttömän isoja asioita pohdittavaksi ja toivon, että ylempää tulisi selkeä konkreettinen linjaus siitä, mitä saa tai ei saa tehdä esimerkiksi kesäkuusta eteenpäin, kun osa rajoituksista puretaan. Tällä hetkellä kun niin paljon on oman tulkinnan varassa, on vaikeaa tietää. Epätietoisuus on kaikkein raastavinta, kun on se pieni toivonkipinä, että jos kuitenkin jossain vaiheessa olisi ihan ok lähteä, mutta ei varmaa tietoa.

Raastavan ikävän ja ajoittaisen kotona olemiseen kyllästymisen lisäksi muuten kuuluu oikeasti hyvää. Meidän keittiöremontti on nyt tilattu ja kerron siitä lisää nyt loppuviikosta. Ollaan löydetty myös kauniit ja meidän näköiset lattiamateriaalit keittiöön ja eteiseen ja on hyvä fiilis siitä, että kaikki vihdoinkin etenee. Vanhalla asunnolla ei ole enää mitään, mitä tulisi tänne kotiin. Ja pian meillä ei ole sinne enää avaimiakaan, kun kesäkuun alussa luovutamme ne.

Me ei olla kyllä vieläkään täällä uudessa kodissa tehty meidän uudelle makuuhuoneelle mitään muuta, kuin maalattu seinä ja laitettu peili jo valmiiksi seinässä olleeseen naulaan. Se ei etene. Toisaalta, siellä on kyllä ihana nukkua kun huoneessa ei ole muuta kuin sänky ja peili. Ei sotkua tai liikaa tavaraa, kuten meidän vanhassa makuuhuoneessa. Ihanan rauhallista ja siistiä.

Pihalle päätettiin rakentaa sohva kuormalavoista, joita luultavasti tulee aika monta meidän tulevien lattioiden mukana. Olen onnistunut pitämään kaikki meidän ostamat taimet hengissä yhtä tomaattia lukuunottamatta (ja lisäksi kaikki meidän viherkasvit ja kukat) ja olen siitä aika ylpeä. En ole varmaan ikinä onnistunut pitämään mitään kasveja näin kauan elossa. Porkkanat ja herneet eivät ole vielä itäneet, joten niissä saattaa olla kyllä jotain vialla. Mutta katsotaan, katsotaan. Tällä viikolla olisi tarkoitus loppuviikosta kylvää lisää suorakylvettäviä siemeniä, kun nyt näyttää siltä, että ilmat alkavat lämmetä vihdoinkin. Ehkä taimetkin voisi vaikka ensi viikolla jo siirtää pikkuruukuista laatikoihin. Kirsikkapuusta bongasin eilen vihdoinkin ensimmäisen kukan! Ihanaa, kun kohta saa nauttia kirsikankukkien loistosta omalla pihalla.

Sellaisia kuulumisia meille. Pääosin siis pelkkää hyvää, ei mitään sen suurempaa kuin pientä ajoittaista normi-arjen kaipuuta. Olen kiitollinen siitä, että ei ole mitään sen isompia haasteita ja olemme pysyneet terveenä kaikki. Eniten huomaan läheisten lisäksi kaipaavani niin pieniä ja höperöitä juttuja, että en olisi etukäteen uskonut: Euroviisujen kisastudiota, lätkän MM-kisoja (enhän mä edes katso lätkää kun MM-semifinaaleista eteenpäin), sitä kun voi valita ruokakaupan sushibuffetista lemppareita, eikä ostaa jonkun muun valmiiksi tekemää lajitelmaa. Ollaan viimeksi oltu ”treffeillä” tai edes kahdestaan silloin kun oltiin Oulussa helmikuussa. Vaikka iltaisin on kahdenkeskistä aikaa, niin olisi ihana lähteä vaikka kahdestaan lenkille. Mutta kaikki taas aikanaan. Katsotaan miten kaikki etenee kesäkuusta eteenpäin ja millaisia linjauksia tulee.

Millaisia fiiliksiä teillä on tällä hetkellä? Joko kyllästyttää kotona oleminen? Oletko muuttanut jotain arjessa rajoitusten purkamisen myötä? 

PS: Mut on valittu ehdolle Suomen parhaaksi bloggaajaksi Finnish Web Awardseihin erittäin kovaan seuraan ja olen super kiitollinen jos haluat käydä antamassa äänesi TÄSTÄ! Äänestäminen tapahtuu yksinkertaisesti klikkaamalla ”äänestä” eli ei tarvitse täytellä mitään tietoja. Kiitos hurjasti <3

Siinä on kysymys, jonka mun ystävä käski mun kysyä itseltäni, kun soitin hänelle sinä päivänä, kun oltiin löydetty tämä asunto, eikä tiedetty mitä tehdä. Oltiin innoissamme ja samaan aikaan niin suuren päätöksen tekeminen pelotti. Mitä tekisin, jos en pelkäisi? ”Tekisin ostotarjouksen heti”, vastasin. Ja hän kehotti meitä tekemään sen ja neuvoi sen tekemisessä kädestä pitäen. Se kysymys jäi mun mieleen. Ystäväni kertoi sen olevan hänelle tärkeä kysymys, jota hän aina kysyy itseltään suurten päätösten äärellä. Ja kun mä pohdin kuinka pitkälle hän on päässyt elämässä, mä todella näen sen kysymyksen merkityksen. Ei niin pitkälle päästä pelkäämällä ja kyseenalaistamalla omaa itseä.

Olen ikuisesti kiitollinen tuosta hyvin ytimekkäästä ja yksinkertaisesta kysymyksestä ystävälleni, koska se toi meidät tänne missä nyt olemme. Kotiin. Soitettuani ystävälleni, kysyin sen kysymyksen Otolta: ”Mitä me tehtäis, jos ei pelättäis?”.  Ja niin me tehtiin tarjous. Ja te tiedätte kyllä miten se päättyi. (Yhdessä-podin jaksossa kerromme tarkemmin tästä ostoprosessista, jos et ole vielä kuunnellut ja haluat kuulla siitä lisää). 

En tiedä oltaisiinko me uskallettu tehdä tätä päätöstä kahdestaan ilman mitään rohkaisua. Vai oltaisiinko vaan jääty jahkailemaan ja menetetty meidän mahdollisuus, koska asunnosta oli niin paljon kiinnostuneita? Ken tietää (barbie ei). Luulen, että ei oltaisi uskallettu, ainakaan riittävän nopeasti. Ehkä oltaisiin päästy tähän päätökseen muutaman päivän jahkailun jälkeen, mutta sitten olisi voinut olla jo myöhäistä.

Siksi on niin uskomattoman tärkeää, että itsensä ympäröi ihmisillä, jotka rohkaisevat ja nostavat ylöspäin sen sijaan, että epäilisivät ja lannistaisivat. Niiden ihmisten merkitys on ihan valtavan suuri, jotka meihin uskovat. Yksikin rohkaiseva tyyppi, joka sanoo oikeat sanat oikealla hetkellä, voi jättää lähtemättömän positiivisen jäljen meidän elämään. Olen ihan älyttömän kiitollinen meidän ystävistä ja läheisistä. Meillä on ympärillä suuri joukko ihania ja kannustavia ihmisiä, joihin voi luottaa.

Vaikka rohkaisevilla ihmisillä on positiivinen vaikutus ja olen heistä kiitollinen, elämää ei kuitenkaan voi rakentaa muiden rohkaisun varaan. Siksi päätin napata saman kysymyksen itselleni ohjenuoraksi elämän tärkeisiin päätöksiin. Pelko on toki hyväkin asia – pelko estää meitä tekemästä oikeasti typeriä ja hengenvaarallisia asioita. Epäonnistumisen pelko on kuitenkin sellainen pelko, josta en ainakaan itse koe olevan mitään hyötyä. Päin vastoin. Se estää tekemästä niitä asioita, joilla voi olla ratkaiseva positiivinen vaikutus elämään.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka olen kyllä rohkea silloin kun on pakko. Perustin esimerkiksi yrityksen raskausaikana tultuani juuri irtisanotuksi, vailla mitään hajua siitä, tulisiko siitä yrityksestä edes mitään. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa tai varasuunnitelmaa, joten uskalsin perustaa yrityksen. Se oli mun paras oljenkorsi päästä elämässä eteenpäin ja se kannatti. Mutta haluan olla yhtä rohkea myös silloin, kun vaihtoehtona olisi pysyä omalla mukavuusalueella. Jos olen rohkea myös silloin kun ei olisi pakko, uskallan tarttua useampiin mahdollisuuksiin. Usein vaan tuntuu turvallisemmalta pitää kiinni vanhasta ja jättää se mahdollisuus käyttämättä, vaikka niinhän se ei aina ole.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Tätä kysymystä olen kysynyt itseltäni muuton jälkeen jo muutaman kerran, kun eteen on tullut valinnan paikkoja esimerkiksi työasioissa. Olen kokenut tämän kysymyksen juuri nyt erityisen tärkeäksi, kun tulevaisuus edelleen tuntuu kovin epävarmalta, kun ei tiedä miten talousasiat Suomessa ja maailmalla etenevät. Samaan aikaan kun mua pelottaa, pitää kyetä ideoimaan uutta ja näkemään kauemmas. Samaan aikaan kun haluan olla varovainen, säästäväinen ja harkitseva, pitää olla myös innovatiivinen ja kyetä nopeisiinkin päätöksiin. Pitää uskaltaa myös sijoittaa tulevaisuuteen.

Olen uskaltanut tehdä uusia asioita, ottaa yhteyttä uusiin ihmisiin, sanoa suoraan mitä haluan, tarttua uusiin tarjouksiin jotka tuntuvat pelottavalta, mutta kutkuttavalta. Toivon, että pelkojen voittaminen on kannattavaa.

Harjoittelen tätä rohkeutta joka päivä. Samalla kun harjoittelen olemaan rohkea, yritän myös kehittää itseni, jotta voisin rohkeuden lisäksi olla myös taitavampi. Yksi aika merkittävä juttu mulle tänä keväänä oli se, kun kävin kaupallisen yhteistyön yhteydessä yhden kokonaisen kurssin avoimessa ammattikorkeakoulussa. Sain kurssista viisi opintopistettä ja arvosanaksi vitosen, eli parhaan mahdollisen arvosanan. Työskentelin täysin itsenäisesti ja kurssi liittyi olennaisesti myös omaan työhöni ja yrittäjyyteen. Siitä tuli sellainen fiilis, että hitto, kyllähän mä nyt osaan tän. Se rohkaisi mua tosi paljon. Tämä oli ensimmäinen kerta kun opiskelin (pidempään kuin parin päivän koulutuksen) kymmeneen vuoteen. Sain siitä tosi paljon uskoa itseeni ja omiin kykyihini.

Opinnoista puheen ollen, mulla unohtui koko tämän kevään yhteishaku – silloin kun hakuaika oli, lapset olivat juuri jääneet kotiin ja lisäksi oltiin juuri löydetty tämä uusi koti ja siinä oli paljon puuhaa parille viikolle. Nyt olen kuitenkin helpottunut, etten hakenut kouluun vielä. Kaiken muun päälle se olisi ollut ensi syksylle liikaa, koska mun täytyy pystyä tekemään nyt täysillä töitä, kun Otto on vielä opintovapaalla. Jouluna Otto valmistuu omasta koulustaan, mikäli kaikki menee kuten olemme suunnitelleet ja sen jälkeen ainakaan näillä näkymin mikään ei estä meitä vaihtamasta rooleja. Mua keskittymästä kouluun ja Ottoa työntekoon. Hullua, miten nopeasti tämä Oton opiskeluaikakin on mennyt. Vastahan hän haki – ja nyt puolen vuoden päästä jo valmistuu.

Mitä tekisin, jos en pelkäisi? Julkaisisin tämän postauksen. Jos en pelkäisi, mitä joku sanoo, kun en hakenutkaan nyt kouluun, vaikka aiemmin keväällä olin vielä sitä mieltä, että nyt voisi olla hyvä hetki hakea. Jos tietäisin, että mulla on aina oikeus muuttaa mieltä, eikä mun tarvitse perustella mun henkilökohtaisia valintoja kenellekään. *julkaise* 

Mitä sä tekisit, jos et pelkäisi?

Haluan kiittää ihan super paljon teitä kaikkia, jotka neuvoitte laatikkoviljelyn aloittamisessa! Eilen haettiin taimia sekä siemennauhoja ja siemeniä ja kylvettiin osa niistä meidän viljelylaatikoihin. Laatikot kerkesivät olla muutaman viikon pihalla ja ennen kylvöä ja istutusta saimme vielä kaivella laatikoista etanat pois. Ostettiin silloin laatikoita pystyttäessä kupariteippiä, jonka kuuluisi pitää etanat loitolla. No, unohdettiin tietenkin laittaa ne teipit paikoilleen ja laatikoissa oli vaikka kuinka paljon etanoita. Aloitettiin siis tonkimalla kaikki etanat pois ja laittamalla ne teipit paikalleen. Mutta täytyy olla iloinen, että ei oltu vielä ehditty kylvää mitään, koska etanoita oli siis tosiaankin joka laatikossa useita. Niitä on täällä paljon.

Meillä oli vanhassa kodissa parvekkeella musta köynnöskehikko, jonka ostimme vuosia sitten polaroid-kuvia varten seinälle kehykseksi. Nyt se pääsi uusiokäyttöön meidän viljelylaatikkoon ja sen edustalle istutamme hernettä, joka saa kasvaa sitten kehikkoa pitkin. Luin hyvin tarkasti aiempaan postaukseen linkkaamaani kumppanuuskasvilistaa ja sen pohjalta suunnittelin, mitä meidän laatikoihin istutetaan. Lisäksi mietin kaikki istutettavat jutut sen pohjalta, että mitä me oikeasti syödään ja mistä kukista me oikeasti tykätään.

Syvä laatikko: Porkkana, sipuli, tomaatti, valkosipuli, samettikukka

Porkkanat ja sipulit ostimme siemennauhana, jotka kylvimme nyt laatikkoon. Siemennauha on hyvä, koska tällöin siemenille tulee sopivat välit ja kylvö on helppoa. Siemennauhan voi kylvää pakkauksen ohjeen mukaan jo aikaisin keväällä, eli nyt oli jo oikein hyvä aika, eikä tarvinnut odotella. Kylvönauha revitään tai leikataan sopivan mittaiseksi ja asetellaan kylvövakoon ja kastellaan ja peitetään hyvin. Laitoimme vuorotellen porkkanaa ja sipulia yhteensä neljä 100cm nauhaa laatikkoon, n. 25-30cm väleillä pakkauksien ohjeiden mukaan. Tomaatin ostimme taimina (2kpl), jotka ovat mulla toistaiseksi vielä öisin sisällä ruukuissa ja päivisin ulkona auringossa. Kylvän ne, kunhan yölämpötilat vielä vähän kohoavat.

Valkosipulin ostimme kylvövalkosipuleina (2kpl), joiden kylvöaika oli maalis-toukokuu ja kyseessä oli voimakkaasti kasvava lajike. Kylvimme ne jo multaan ja kastelimme hyvin. Lisäsimme luomuravinnetta kasteluveteen. Me ei eilen kylväessämme muistettu samettikukkia ollenkaan, kun niitä ei löytynyt silloin ostoksilla. Niille ei oikeastaan ole edes tilaa kai enää tässä laatikossa, mutta kuitenkin haluaisin ne laittaa sinne, jotta torjuvat ei-toivottuja hyönteisiä. Katsotaan mitä niille keksin, jos ne jotenkin siihen valkosipulien ja tomaattien väliin saisi vielä. 

Keskimmäinen laatikko: Herne, mansikka, ruohosipuli

Herneet ostimme myös suorakylvettävinä siemeninä, joiden kylvöaika oli toukokuu lämpötilojen ylittäessä 10 astetta. Herneet kylvän heti, kun yölämpötilat ovat varmasti tuon yli. Siemeniä tulee liottaa ennen kylvöä. Mansikka kestää ainakin Forecan Visan mukaan kevään kylmiä, mutta kasvihuoneessa kasvaneet taimet ovat arempia. Yöpakkasia nyt ei enää näytä olevan näköpiirissä ja mietin, että jokohan mansikat uskaltaisi kylvää? Mansikka tulee ohjevideon mukaan istuttaa tismalleen samaan syvyyteen, jossa se on ruukussa ollessaan ollut. Multaan pitää lisätä kalkkia ja kanankakkarakeita. Mansikat on vielä ostamatta, sillä niistä oli vain yhtä lajiketta jäljellä kun Otto kävi ostoksilla ja kaikki muut hyllyt olivat tyhjänä, joten päättelimme, että parhaat olivat jo menneet. Tänään toisella puutarhalla (Viherpaja) ei ollut ollenkaan mansikan taimia. Pitää katsoa jos vielä jostain toisesta paikasta löytyisi paremmin. Ruohosipulia ostettiin pari ruukkua Plantagenista ja sen lisäksi aion istuttaa meidän ruokakaupasta ostetun ruohosipulin jämän niille kaveriksi. Katsotaan kummat lähtevät paremmin.

Terassin viereinen laatikko: Kurkku, auringonkukka, salaatti

Tähän laatikkoon aion taakse istuttaa auringonkukkaa. Pakkauksessa lukee, että suorakylvöaika on toukokuussa ja lisäksi siinä lukee, että kylvä suoraan kasvupaikalle kosteaan multaan ja pidä kylvös kosteana, kunnes siemenet ovat itäneet. Tätä vielä mietin, että milloin on hyvä aika kylvää nyt toukokuussa? Joko ne uskaltaa laittaa? Auringonkukan lisäksi tähän laatikkoon tulee kurkkua ja salaattia. Kurkun siemenet unohtuivat eilen, mutta tänään Otto oli muistanut ostaa niitä. Hän osti avomaan kurkkua ja tuossa lukee, että voi suorakylvää sitten, kun maan lämpötila on vähintään 15 astetta. Vielä hetken odotellaan siis. Salaatti ostettiin kylvönauhana ja ne voi kylvää jo vaikka heti (kylvöaika maalis-toukokuu).

Ruukkuihin terassille: Kesäkurpitsa, minttu, hortensia, orvokki, neilikka

Eilen löytyi kesäkurpitsan siemeniä, mutta tänään Otto löysi mansikan taimia etsiessään edullisia ja hyvännäköisiä patio-kesäkurpitsan taimia ja osti meille yhden sellaisen. Istutankin siis siementen sijaan sen taimen sitten, kun hallaa ei enää ole öisin. Ohjeessa luki, että taimi isoon ruukkuun ja kastelu lautasen kautta. Mintut istutan myös ruukkuun, koska ne kuulemma leviävät joka suuntaan jos ovat muiden kanssa yhdessä. Lisäksi Otto oli tänään vielä ostanut muutaman söpön orvokin ja neilikkaa kaveriksi meidän terassihortensialle, jotka pitää vielä laitella ruukkuihin myös. Orvokithan kestävät pakkastakin, mutta en vielä saanut aikaiseksi istuttaa niitä.

Ollaan vielä ostamassa siis mansikat, joita ei tänäänkään löytynyt (vinkatkaa, jos jossain pk-seudulla on hyvännäköisiä ja herkullisen lajikkeen mansikan taimia!). Lisäksi mietin vielä harsokankaan ja kuorikatteen ostamista ja sitä, pitäisikö laatikoiden ympärille rakentaa vielä pienet aidat, jotta jänikset eivät pääse syömään meidän mahdollisia porkkanoita (ja muita). Johonkin kohtaan pihalle missä ei ole nurmikkoa ajattelin vielä kylvää kukkaseosta mehiläisille. Olisi ihanaa saada kaunis kukkaloisto pihalle ja samalla lisää pörriäisiä ihailtavaksi ja pölyttäjiksi. Luin Ylen sivuilta, että niittykukkia kannattaa laittaa mahdollisimman ”huonoon” maahan, eli pitää etsiä joku sellainen kohta sitten.

Nyt vaan sitten jännätään, että mitä näistä tulee vai tuleeko mitään! Jos on vielä jotain vinkkejä juuri näihin meidän ostoksiin liittyen, niin saa ehdottomasti jakaa! 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

Pääsiäisenä mä aion ottaa rennosti vihdoinkin tämän muuttorumban jälkeen. Vaikka ollaan oltu jo viikkoja kaikki päivät kotona, niin meillä on hetkeksi jäänyt iltaisin sarjojen ja leffojen katselu vähemmälle, kun hommaa on vaan riittänyt joka sormelle aamusta iltaan muuton takia. Pääsiäisen pyhinä mä aion kuitenkin viettää ainakin yhden tai kaksi iltaa tiiviisti telkkarin äärellä vain välillä jääkaapille liikkuen. Saatiin vihdoin telkkarikin kiinnitettyä seinälle vanhojen omistajien jättämään seinätelineeseen ja nyt muutto alkaa olla siinä pisteessä, että ei ahdista laatikoiden määrä kun hetkeksi lösähtää sohvalle. Voi ihan hyvällä omallatunnolla chillata kun kaikki alkaa olla hyvällä mallilla.

Siksi päätinkin listata teille vähän mun suosikkileffoja ja -sarjoja maratonikatseluun, jos teilläkin on pääsiäisenä samanlaisia suunnitelmia kuin mulla, eli rentoutua ruudun äärellä. Tässä listassa on niin uutuuksia kuin klassikoitakin, mutta yhdistävänä tekijänä on se, että näitä on kiva katsoa monta putkeen!

John Wick -maratoni

John Wick -leffojen pääosassa on karismaattinen Keanu Reeves. Entinen legendaarinen palkkamurhaaja John Wick joutuu aivan käsittämättömiin tilanteisiin, joista hän selviää vain lähes yliluonnollisten taistelukykyjensä ansiosta. Hän on lopettanut uransa, mutta edelleen menneisyys vainoaa ja jokaisessa kolmessa leffassa hän kohtaa uusia haasteita. Nämä ovat todellista aivot narikkaan -viihdettä, sopivat täydellisesti rentoutumiseen. John Wick löytyy Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla, John Wick Chapter Two on Viaplayn vuokraleffavalikoimassa ja John Wick Chapter 3 Parabellum löytyy myös Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Bridget Jones -maratoni

Legenda! Mä rakastan Bridget Jones -leffoja, ne on niin hyvän mielen leffoja oikeasti. Bridget Jonesit saavat nauramaan ja itkemään ja tuntemaan niin paljon. Ja niistä tulee mulle myös muistoja, niin teini-iästä kuin sitten meidän kuopuksen odotusajaltakin, jolloin sopivasti ilmestyi kolmas osa Bridget Jones’s Baby. Se avasi mulla hanat aivan täysin, kun raskaana ollessa olin niin tunteellinen. Olen nähnyt leffan ainakin kahdesti senkin jälkeen, vaikka se on vasta muutaman vuoden vanha. Bridget Jones -maratoni voisi olla mun ohjelmassa tälle pääsiäisviikonlopulle ja voisin vaikka katsoa leffaa yhdessä kaverin kanssa, jos pidetään videopuhelu auki ja laitetaan leffat yhtäaikaa pyörimään. Kaikki Bridget Jones -elokuvat ovat katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

James Bond -maratoni

Olen nähnyt muistaakseni n. 20 yhteensä kaikista 25 James Bond -elokuvasta. Kaikki 25 leffaa löytyvät nyt yksinoikeudella Viaplayn valikoimasta! Jos suunnitelmissa on pidempikin maratoni, niin James Bondithan sopivat siihen aivan täydellisesti. Ne ovat taidokkaasti käsikirjoitettua toimintaa parhaimmillaan. Mun henkilökohtaisia James Bond suosikkeja ovat ainakin Goldfinger (legendaarinen James Bond -sitaatti ”A martini, shaken, not stirred” on tästä leffasta), vuoden 2006 Casino Royale, jonka kävin katsomassa aikoinaan ensi-illassa, Dr No vuodelta 1962, jossa Ursula Andress näyttelee Sean Conneryn rinnalla, sekä vuoden 2012 James Bond -leffa Skyfall. Kaikki James Bond -leffat ovat nyt katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -valikoimassa.

Revenge – Kosto -maratoni

Aloitin katsomaan tätä sarjaa meidän esikoisen vauvavuonna, mutta se jäi silloin kesken. Blogiharrastus vei silloin mukanaan, enkä ehtinyt seurata sarjaa telkkaritahtiin, kun se tuli kerran viikkoon ysiltä, mikä oli mulle silloin parasta bloggausaikaa, kun vauva oli nukkumassa.  Tykkäsin kuitenkin sarjasta tosi paljon, sillä siinä oli älyttömän koukuttavia juonikuvioita. Ilahduinkin nyt kun huomasin, että sarjan kaikki neljä kautta löytyvät nyt Viaplayn sarjat & leffat -valikoimasta! Ihan pakko pitää Kosto -maratoni jossain vaiheessa. Siinä ei ainakaan lopu katsottava kesken, kun on niin paljon jaksoja.

Loppuun vielä muutama yksittäinen hyvän mielen leffa, jotka voi katsoa yksitellen tai maratonina tai ihan miten haluaa!

Spy Who Dumped me

Tässä näyttelee huikea Mila Kunis ja leffa on viihdyttävä ja hauska toimintakomedia. Tämä sai ainakin mut nauramaan ja rentoutumaan, voisin katsoa uudelleenkin. Pääosassa olevat kaverukset Audrey ja Morgan asuvat Los Angelesissa. Leffassa Audreyn ex-poikaystävä ilmestyy yllättäen heidän asunnolleen ja tappajat kannoillaan hän vetää heidät mukaan kansainvälisen salaliiton sotkuihin. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Love Actually

Okei, tää sopii ehkä parhaiten jouluun, mutta, ainakin itse kaipaan sellaista taattua hyvän mielen viihdettä juuri nyt ja mikä olisikaan parempi siihen, kuin ihana Love Actually. Sen voi katsoa ainakin sata kertaa, eikä ikinä kyllästy. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Marie Antoinette

Kävin aikanaan katsomassa tämän leffan myös leffateatterissa ja tykkään siinä kaikesta! Kirsten Dunst oli yksi mun lempinäyttelijöitä silloin kun olin teini ja Marie Antoinettessa kaikki on puvustuksesta musiikkiin aivan mielettömän upeaa. Sofia Coppola teki loistavaa työtä ohjatessaan tämän. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

 

Booksmart

Superhauska komedialeffa kahdesta nörttitytöstä, jotka päättävät kokea yhdessä illassa kaiken, mitä ovat jättäneet high schoolissa tekemättä opintoihin panostamisen vuoksi. Tämä on just sellainen helppo ja naurattava leffa, jota voi katsoa silloin kun ei jaksa keskittyä mihinkään sen syvällisempään. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Missä on Emily?

Tämä leffa on hyvällä tavalla tosi outo ja kiero ja viihdyttävä! Pääosissa mahtavat Anna Kendrick ja Blake Lively.  Leffassa yksinhuoltajaäiti Stefanie tutustuu kiehtovaan ja arvoitukselliseen Emilyyn, joka on hänen lapsensa uuden ystävän äiti. Yhtäkkiä Emily vain katoaa ja Stephanie alkaa selvittää mitä hänelle oikein tapahtui. Katsottavissa Viaplayn sarjat & leffat -katselupaketilla.

Men in Black: International

Tänään 10.4. Viaplayn valikoimaan on tullut katsottavaksi myös kaikkein uusin Men in Black -elokuva International. Mä en ole vielä nähnyt sitä, mutta aloitan ehkä tänä iltana rentoutumisen juuri tästä leffasta! Se kiinnostelee kovasti, koska luulisin, että sen parissa on helppo rentoutua, se tarjoilee myös huumoria ja tietenkin komeita toimintasankareita.

Viaplayssa on muuten todella paljon kivaa katsottavaa myös koko perheelle ja lapsille, kuten tänään sinne ilmestynyt Saagan seikkailut -sarjan toka tuotantokausi! Sieltä löytyy myös paljon opettavaisia ohjelmia lapsille, sekä mahtavia koko perheen leffoja kuten Aladdin. Kannattaa tutustua!

ARVONTA INSTASSA! Käy ihmeessä Instagramin puolella mun @iinalaura -tilillä osallistumassa arvontaan, jossa voi voittaa 2kk ilmaista Viaplay sarjat & leffat -katseluaikaa!