Tein viime vuonna maaliskuussa ja lokakuussa 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukset. Alkuperäinen postausidea on peräisin Sara Tickle -blogista ja samalla kaavalla tehtyjä postauksia löydät useista eri blogeista. Ne osoittautuivat todella suosituiksi ja niitä oli munkin mielestä hirveän hauskaa tehdä. Ajattelin, että nyt kun maailman taloustilanne on tänä keväänä muuttunut ja toki myös meidän oma on muuttunut sen myötä, kun ostettiin oma koti, niin voisi olla hauskaa antaa mahdollisuus kysyä mikä nyt mieltä askarruttaa. Jonkin verran kysymyksiä on toki tullutkin instassa muutenkin esim. DM:llä ja myös blogin kommenteissa, mutta ajattelin, että olisi kivempaa tapani mukaisesti puhua suoraan ja vastata kerralla kunnolla. Sen pidemmittä puheitta, tässä siis tulee vastaukset teidän kysymyksiin rahasta.

1. Säästimmekö ASP-tilille ennen asunnon ostoa? Jos joo, niin suosittelemmeko sitä?

Me otettiin ASP-tili joskus muistaakseni v. 2011 tai 2012 pankkivirkailijan ehdotuksesta. Säästimme sinne minimisumman kuukaudessa ehkä noin vuoden tai kahden ajan, mutta meille tuli tarve sille rahalle ja lopetimme ASP-tilin kokonaan ja nostimme rahat (joka ei ollut vielä kovin iso summa edes vaan alle 1000€). Onhan ASP-tili fiksu, etenkin jos on ostamassa sellaista kotia, johon ASP-lainan määrä riittää ja muuten ASP-ehdot täyttyvät. Meille se ei kuitenkaan ollut fiksu varsinkaan enää nyt, koska ASP-lainan enimmäismäärä esim. Helsingissä on 180 000 (lähde: OP) ja sillä ei saa mitään sellaista asuntoa, johon meidän perhe mahtuisi. 

EDIT: ASP-laina on fiksu ja sen kaveriksi voi ottaa ”tavallista” asuntolainaa, mikäli tarvittu lainamäärä ylittää enimmäissumman, kannattaa lukea siitä lisää esimerkiksi valtiokonttorin sivuilta tai oman pankkisi sivuilta. Onneksi meillä ei vaikuttanut kuitenkaan lainan saantiin se, että ei säästetty ASP-tilille ja saatiin muutenkin lainaa hyvillä ehdoilla. Tässä päästään siihen, miten hitsin tärkeää olisi saada laajasti talouskasvatusta ihan kaikille (ks. 10. kysymys), sillä vaikka itse koen lukeneeni ja selvittäneeni asioita tosi paljon ja keskustelleeni paljon pankissa, en silti ollut ymmärtänyt esimerkiksi ASP-säästämistä oikein. 

2. Millainen budjetti meillä oli asunnon ostamiselle ja miksi juuri se? 

Meidän maksimibudjetti asunnon ostolle oli n. 550 000€. Se tuntui realistiselta summalta, jolla voisi löytää meidän tarpeita vastaavan kodin Helsingistä meidän toivealueilta, johon meidän perhe mahtuisi edes jotenkin. Se tuntui myös sellaiselta summalta, jonka myötä asumiskulut eivät kasvaisi liian suuriksi aiempaan nähden.

3. Paljonko meidän uusi asunto maksoi ja kuinka paljon jouduimme ottamaan velkaa sitä varten/kuinka paljon oli omarahoitusosuutta? 

Uusi asunto alitti meidän maksimibudjetin joillakin kymmenillä tuhansilla euroilla, mikä oli oikein mukava yllätys. Meillä oli omarahoitusosuutta n. 10% asunnon hinnasta. (Ensiasunnon ostajille 5% riittää, seuraavissa asunnoissa pitää olla 15%). 

4. Millaiset ehdot meillä on asuntolainassa, esim marginaali & maksuaika? Vinkit lainaneuvotteluihin?

Meillä on korkomarginaalina 0,4. Maksuaikana meillä on 25 vuotta. Esim. tässä Salkunrakentajan artikkelissa on hyviä esimerkkejä siitä, miten korkomarginaali vaikuttaa lainan kokonaishintaan. Suosittelen ehdottomasti lainatarjousten kilpailuttamista. Niissä on aivan valtavan suuria eroja eri pankkien välillä niin lainan määrässä, marginaalissa kuin maksuajassakin. Kannattaa hakea tarjous useammasta pankista. Asuntolainan voi kilpailuttaa myös myöhemmin, vaikka sen olisi jo ottanut toisesta pankista. Kannattaa kokeilla. Myös tässä YLE:n artikkelissa on kerrottu hyvin lainojen koroista ja siitä, miten esimerkiksi lainan lyhennystapa (annuiteetti, tasaerä vai tasalyhennys) vaikuttaa lainan hintaan ja mitkä tekijät vaikuttavat pankin tarjoamaan marginaaliin. 

5. Ovatko asumiskulut muuttuneet tai kasvaneet aiemmasta omistusasunnon myötä? Paljonko lyhennämme lainaa kuukausittain?

Itse asiassa tähän asti asumiskulut ovat olleet jopa matalammat kuin aiemmin (mutta ei olla vielä saatu ekaa 3kk sähkö- ja vesilaskua, eli todellisuus tulee vastaan piakkoin). Uskoisin kuitenkin, että mikäli meidän himosaunominen ei ole liikaa nostanut sähkölaskua, asumiskulut ovat suunnilleen samat kuin aiemminkin tai maksimissaan alle 100€/kk korkeammat. 

6. Miten korona on vaikuttanut meidän töihin ja tuloihin? Onko töitä siirtynyt tai peruuntunut kokonaan tai olenko itse perunut niitä?

Olen siitä onnekas, että minulla ei ainakaan vielä ole peruuntunut kokonaan yhtään työprojektia. Siirtynyt sen sijaan on useampia kamppiksia syksylle sekä yksi ihana tapahtuma, joka piti järjestää huhtikuun alussa, on siirtynyt näillä näkymin elokuulle. Korona vaikutti siten, että yhteistyötarjouksia tuli keväällä vähemmän ja lyhyemmällä varoitusajalla kuin aiemmin. Töitä on kuitenkin kokonaisuutena ainakin toistaiseksi ollut yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tosiaan siinä missä aiemmin työtilanteen tiesi varmasti kuukausia etukäteen, nyt onkin tiennyt vain päiviä tai viikkoja – mikä on tuonut epävarmuutta ja ahdistusta ja halun pitää entistäkin tiukemmin kiinni tienatuista euroista. Viime viikkoina tilanne on alkanut taas tasaantumaan, mutta edelleen kaikki menee nopeammassa aikataulussa kuin ennen. Tästä syystä saattaa käydä esim. niin, että yhdelle viikolle kasaantuu paljon kamppiksia ja toiselle ei ollenkaan. Otto on edelleen opintovapaalla ja opinnot ovat jo aivan loppusuoralla. Virtuaalisiin monimuoto-opintoihin korona ei vaikuttanut mitenkään.

7. Koenko, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla? Pelottaako tai stressaako tulevaisuus?

Koen, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla koronatilanteesta huolimatta, koska meillä on säästöjä ja nyt omistusasunnon myötä meillä on mahdollisuus tarvittaessa hakea esimerkiksi lyhennysvapaata, jos tulisi tiukempia kuukausia eteen. Yrittäjänä on myös se vapaus kehittää kassavirtaa myös uudenlaisilla tavoilla ja nopeassakin tahdissa, eli kaikki munat ei ole samassa kulhossa, eikä minulla ole vaaraa tulla irtisanotuksi, koska olen itse itseni pomo. Silti tulevaisuus on pelottanut ja emme ole esimerkiksi tehneet kaikkia niitä investointeja, joita alunperin suunnittelimme tekevämme tänne kotiin jo tänä kesänä. Mieluummin pidän nekin rahat nyt säästössä ja seuraan tilannetta. 

8. Kuinka paljon säästämme rahaa kuukausittain ja olemmeko koronan ja talon oston aikana pystyneet säästämään samalla tavalla kuin ennenkin? Säästämmekö lapsille, miten?

Säästämme rahastoihin kuukausittain vähintään 5-10% kuukausituloista (säästetty summa on sama, mutta tulot vaihtelee). Meillä säästöt menevät automaattisesti tililtä aina, eikä niitä ole tauotettu tänäkään keväänä. Tarkoitus on nostaa säästettävää summaa entisestään, kunhan syksyn työtilanne on täysin selvillä. Säästämme myös jokaiselle lapselle tietyn automaattisesti tililtä lähtevän summan joka kuukausi. Olen kertonut enemmän lapsille säästämisestä tässä postauksessa. Lisäksi asuntolainan lyhentäminen kerryttää meidän omaa varallisuutta myös nykyisin, mikä on suuri muutos entiseen. 

9. Kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo?

Mulla itselläni alkoi olla turvallinen olo rahan kanssa siinä vaiheessa, kun säästössä oli kolmen kuukauden tuloja vastaava summa. Tulojen (ja menojen) kasvaessa sekin muuttuu, että kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo. Mitä isommat menot, sitä enemmän pitää olla säästössä. Tänä keväänä olen ollut säästöjen olemassaolosta erityisen kiitollinen. Vaikka tulevaisuus on ahdistanut, on tiennyt, että on kuitenkin pelivaraa vaikka kaikki työt peruuntuisivat. 

10. Onko meillä ikinä ollut maksuhäiriömerkintää tai pahoja vaikeuksia laskujen maksussa?

Meillä ei kummallakaan koskaan ole ollut maksuhäiriömerkintää. Nuorena kouluttamattomana perheenä kuitenkin olimme alkuun todella pienituloisia ja silloin jokainen kuukausi oli yhtä selviytymistä ja laskimen kanssa kaupassa käyntiä. Selvisimme vain tarkalla budjetoinnilla, jonka opettelin tyhjästä. 

Tilastokeskuksen mukaan lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä ja niihin liittyy ihan kauheaa häpeää ja ne aiheuttavat paljon hankaluuksia. Mun mielestä se niiden ympärillä oleva stigma pitäisi poistaa ja löytää keino auttaa ihmisiä selvittämään raha-asiat (ja keino saada ihmiset matalalla kynnyksellä sen avun pariin). Monen ihmisen pitäisi myös ymmärtää se, että todellakaan aina talousvaikeudet eivät ole ihmisen oma syy. Esimerkiksi terveydelliset ongelmat voivat johtaa pahoihin talousvaikeuksiin, joissa ihminen tarvitsee apua ja tukea eikä syyllistämistä. Kouluissa pitäisi myös ehdottomasti olla enemmän talouskasvatusta, koska on niin paljon lapsia, jotka eivät sitä saa kotoa ollenkaan. Taloustaitojen puute aiheuttaa valtavaa epätasa-arvoa ihmisten välille. 

Aiemmissa postauksissa on vastaukset moniin kysymyksiin, joita kysyttiin myös nyt. mm. tulot, kuukausittaiset menot, ruokakulut, säästäminen ja sijoittaminen, pihistäminen ja panostaminen sekä rahapolitiikka lasten kanssa (esim. onko meillä viikkorahaa yms.) vastaukset löytyvät niistä. Löydät aiemmat postaukset alta: 

Osa 1

Osa 2

Tätä on toivottu pitkään, pahoittelut, että on kestänyt. Teen näitä kielikatsauksia aina sopivan hetken tullen ja silloin, kun on jotain relevanttia kerrottavaa. Nyt on oikeastaan aika hyvä hetki tehdä kielikatsaus, sillä meidän 3-vuotias on ollut nyt kolme kuukautta päiväkodista kotona ja hän on kuullut ruotsin kieltä ainoastaan Otolta (ja isosiskoilta) näiden kuukausien ajan. Edessä on vielä yhdeksän viikkoa kesälomaa ennen paluuta varhaiskasvatuksen pariin, joten Otolla on yksin iso vastuu kielen ylläpitämisestä ja opetuksesta. 

Voin sanoa, että alkuun kun 3v jäi kotiin, mua vähän jännitti miten kielen käy, kun sitä kuulee vain yhdeltä  aikuiselta. Pelkäsin, että ruotsin kieli ottaa takapakkia, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Käytiin hyvä keskustelu kielestä heti silloin kotiin jäämisen alkumetreillä Oton kanssa ja oltiin yhtä mieltä siitä, että nyt on erityisen tärkeää olla johdonmukainen, vaikka yleensä ollaan arjessa menty melko rennolla meiningillä. Nyt täytyy pitää erityisen hyvin huoli, että ruotsia puhutaan kotona ja ollaan luettu mahdollisimman paljon ruotsiksi yhdessä. Myös minä olen lukenut 3-vuotiaalle paljon ruotsiksi (kuten lauantain postauksessa mainitsinkin). 

Koen, että kielen taso on pysynyt vähintään samana, jollei parantunutkin. Se ilahduttaa mua tosi paljon ja on ollut iso helpotus. 3-vuotias osaa muodostaa pidempiä lauseita ruotsiksi ja hän ymmärtää todella hyvin lähes kaiken mitä luetaan tai puhutaan. Hän myös erottaa kielet selkeästi eri kieliksi ja tietää, että Oton kanssa puhutaan ruotsiksi ja mun kanssa suomeksi. Hän puhuu kyllä edelleen mieluummin (ja useammin) suomeksi, mutta ruotsiakin käyttää ja esim ruotsiksi kysyttyyn kysymykseen vastaa yhtä usein ruotsiksi kuin suomeksi. 

Ollaan kannustettu lapsia myös leikkimään keskenään ruotsiksi. Meidän isommat lapset mielellään käyttävät ruotsin kieltä leikissä myös ja silloin pienimmäinenkin helposti innostuu puhumaan ruotsia, jos isosiskotkin puhuvat sitä. Se myös auttaa, että isommat muistavat kaikki päiväkodin tutut ruotsinkieliset lasten lorut ja laulut, joita me ei Oton kanssa tiedetä ainakaan kaikkia. Monesti lapset laulavat ja loruttelevat keskenään. 

Ollaan katsottu paljon ruotsinkielisiä lastenohjelmia ja elokuvia (kuten tavallisestikin) ja kuunneltu pihalla Yle 3XM-kanavaa koko kevät. Areenasta ollaan katsottu ruotsinkielisiä lastenohjelmia Buu Klubbenista ja Netflixissä saa valittua myös ruotsin kielen moniin ohjelmiin. 3-vuotiaalle Areenan suomenruotsalaiset lastenohjelmat ovat toki helpompia, sillä Netflixissä puhuttu kieli on riikinruotsia, jota on haastavampi ymmärtää. Meidän isommat ymmärtävät hyvin jo puhuttua riikin ruotsiakin, kun he ovat harjaantuneempia kuuntelemaan sitä.

Isompien kielen kehityksestä ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa kerrottavaa. Heille ruotsi on lähes samalla viivalla suomen kanssa niin, että ruotsi ihan aavistuksen vahvempi. Molemmilla on todella laaja sanavarasto kummallakin kielellä ja he käyttävät molempia ihan yhtä luontevasti. Meidän tuleva ekaluokkalainen lukee nykyisin myös ruotsiksi, kun vuosi sitten tehdyssä katsauksessa kirjoitin, että hän lukee vain suomeksi. Se on ollut hieno muutos ja auttanut hiomaan kielioppia ja sanajärjestyksiä entisestään. Kielitaito laajenee heillä koko ajan ja siitä on iso kiittäminen eskarin, koulun ja Oton lisäksi myös kirjoja. 

Vaikka 3-vuotiaan ruotsin kieli ottaisi aavistuksen takapakkiakin kesän aikana, uskon, että syksyllä päiväkodissa se taas vahvistuu entisestään. En ole yhtään huolissaan. Mutta toistaiseksi tosiaan olen ainakin aivan yllättynyt siitä, että takapakkia ei ole ollenkaan tullut. Täytyy nostaa Otolle hattua siitä, että hän on jaksanut olla tosi johdonmukainen. Kuten syksyllä kirjoittelinkin, ei aina olla oltu niin johdonmukaisia näissä kaksikielisyyshommissa ja siksi olenkin niin iloinen tämänhetkisestä tilanteesta. Tästä on hyvä taas jatkaa. 

Aiemmin olen listannut paljon esimerkiksi sanoja, joita kuopus on oppinut, mutta nyt taito ei ole enää muutamia tai muutamia kymmeniä sanoja, vaan kokonaisia lauseita, niin ei oikein pysty samalla tavalla tekemään listausta. Mutta joitakin viime aikojen mieleen jääneitä lausahduksia oli ainakin se, kun hän sanoi, että ”Jag tycker om den här bok.”, kun siinä oli hienosti oikea sanajärjestys ja kaikki. Ja tietysti sydäntä lämmittää aina kun hän sanoo Otolle ”God natt gumman”, kuten Ottokin sanoo aina lapsille. Olen aina ajatellut, että gumman tarkoittaa jotain kultaa tai muuta söpöä, mutta oli pakko googlettaa tätä postausta tehdessäni varmuuden vuoksi. Hämmennys oli suuri kun se tarkoittaakin vanhempaa naista, kuten mummelia tai eukkoa. Otto on siis tajuamattani kutsunut meidän lapsia mummeleiksi joka ilta syntymästä asti. No, mutta, nyt siis sydäntäni lämmittää entistä enemmän (ja naurattaa), kun 3v sanoo iltaisin isälleen ”God natt gumman”.

Koen, että kaksikielisyys on ihan valtavan suuri rikkaus. On mahtavaa, kun lapsilla on kaksi eri kieltä. He voivat nauttia kulttuurista ja kirjoista kahdella eri kielellä ja ruotsin kielestä on ollut valtavasti hyötyä myös englannin ymmärtämisessä ja ääntämisessä heille, vaikka koulussa enkkua ei vielä ole ollut. Kaksikielisyyden hyödyistä tein myös viime syksynä postauksen, jonka tekeminen oli tosi mielenkiintoista. Otin syksyllä postausta varten selvää useista kaksikielisyydestä tehdyistä tutkimuksista ja opin paljon uutta. Paljon jäi ilmaan myös kysymyksiä. Luin nyt postauksen jälkeen ilmestyneen artikkelin joulukuulta 2019 Harvard Medical Schoolin sivuilta, jonka oli kirjoittanut Ji Wook Kim. Artikkelissa kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että kaksikielisyys hidastaa Alzheimerin taudin etenemistä ja saattaa parantaa kognitiivisia taitoja.

”Numerous studies have found that the onset of Alzheimer’s disease is delayed by 4-5 years in bilingual Alzheimer’s disease patients when compared to monolingual Alzheimer’s disease patients regardless of sex, lifestyle, education, and occupation. ” – Ji Wook Kim

”With the advent of big data analysis and brain imaging technology, we are now slowly understanding the biology of language acquisition and its effects on cognitive health. Many studies on the cognitive benefits of bilingualism from infancy suggests that bilingualism in children should be encouraged.”  – Ji Wook Kim 

Nämä ovat ilahduttavia tuloksia, koska meidän suvussa Alzheimerin tautia on ollut ja olen nähnyt läheltä mitä se pahimmillaan tekee. Artikkelissa Ji Wook Kim kirjoittaa myös kaksikielisyyden herkkyyskaudesta, jolloin kielen oppiminen on helpompaa kuin aikuisena. Lisää voi lukea Harvard Medical Schoolin sivuilta http://sitn.hms.harvard.edu/flash/2019/bilingualism-start-early-and-earn-all-your-benefits/

Selvää on, että edelleen tutkimusta tarvitaan lisää aiheen ympäriltä. Olisi todella kiinnostavaa, mikäli kaksikielisyyden kognitiiviset hyödyt pystyttäisiin osoittamaan vielä nykyistäkin aukottomammin. Jään odottamaan tulevaisuuden tutkimuksia aiheesta (tai jos teillä on parempaa tietoa tuoreista tutkimuksista, joita en itse löytänyt, niin saa ehdottomasti linkata)!

Olisi kiinnostavaa kuulla taas teidänkin kaksikielisyyskuulumisia! Miten muilla 3-vuotiailla menee kielen kanssa? Entäs ekaluokkalaisilla? 

Tsekkaa myös kaksikielisyyteen liittyvät aiemmat postaukset:

Kaksikielisyyskuulumisia v. 2019

Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt v. 2018

Kuinka sujuu kaksikielisyys v. 2016

Kaksikielisyys – isin ja tyttären oma juttu v. 2013

Tehtiin myös viime syksynä Oton kanssa podijakso liittyen meidän perheen kaksikielisyyteen ja sen voi kuunnella:

Spotifyssa TÄSTÄ

Soundcloudissa TÄSTÄ

Apple Podcasteissa TÄSTÄ 

*Postaus sisältää arvostelukappaleena WSOY:ltä (Karkkikirja), Otavalta (Tam-Tam menee päiväkotiin, Päiväkoti Heippakamu: Hung ja Pantteripako, Hetki ennen kuin maailma muuttui, Kuinka vauvoja tehdään?) & S&S -kustantamolta (Prinsessakirja) saatuja kirjoja, jotka on mainittu erikseen. 

Lukija toivoi minulta postausta meidän lastenkirjojen yhdenvertaisuudesta ja niissä näkyvistä erilaisista ihmisistä, samaan tyyliin kuin Leikki leikkinä -blogissa oli tehty viime viikolla. Idea oli mielestäni tosi hyvä ja tuntui heti omaan tyyliin sopivalta. Kiitos lukijalle toiveesta ja Leikki leikkinä- blogille ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta ideasta. 

Mulle on aina ollut vanhempana sydämen asia se, että meidän lapset oppivat miten paljon erilaisia ihmisiä maailmassa on ja miten me kaikki ihmiset olemme yhdenvertaisia ja kaikkia pitäisi myös kohdella yhdenvertaisesti. 

Koska tavoitan monia vanhempia, koen, että tässä on hyvä sauma nostaa keskusteluun erityisesti sitä, miten vanhempana yksi helppo keino tehdä valinta yhdenvertaisuuden puolesta on tuoda se myös lastenkirjahyllyyn. Miltä maailma näyttää lastenkirjoista katsottuna? 

Leikki leikkinä -blogissa oli huomattu, että “kirjojen kuvasto oli henkilöhahmoiltaan hyvin yksipuolinen: valkoisia lapsia, valkoisia aikuisia, valkoisia tekijöitä ja toimijoita. Keskiverron näköisiä, kokoisia, terveitä, valkoisia ydinperheitä kirjat pullollaan.” Ja minun ennakko-olettama oli se, että meiltäkin löytyy varmasti useita sellaisia kirjoja, joissa valkoiset henkilöhahmot ja ydinperheet korostuvat. 

Heti tuli mieleen myös yksi suomalainen upouusi lastenkirja, jonka saimme, mutta jossa ei ollut yhtäkään ruskeaa tai vähemmistöön kuuluvaa hahmoa, pelkästään valkoiset päähenkilöt. Kiinnitin tähän huomiota, koska minusta tuntuu, että viime aikoina monissa uusissa kirjoissa erilaisuus on huomioitu jo paremmin. Kuten Leikki leikkinä -blogissakin todettiin, “henkilöhahmojen yksipuolisuus on esimerkki siitä, miten Suomessa rasismi piilee voimakkaasti rakenteissa.”. Tämänkään uuden kirjan kirjoittaja ei välttämättä tehnyt sitä tarkoituksella. Voi olla, että hän ei vaan omasta näkökulmastaan tullut ajatelleeksi, että suomalainen lapsi, joka kirjaa lukee tai haluaisi lukea, voi olla jotain muutakin kuin valkoisen ydinperheen kasvatti. Koen, että tässä on nyt myös kustantamoiden vastuu. Yhdenvertaisuus pitäisi aktiivisesti huomioida ihmisistä kertovissa lastenkirjoissa ja kustantamoilla on mahdollisuus vaatia sitä myös kirjailijoilta, mikäli he eivät itse sitä tajua ajatella. 

Olen itse myös tietoisesti halunnut tuoda meidän kirjahyllyyn monipuolisuutta ja yhdenvertaisuutta, vaikka jokaisen kirjaostoksen kohdalla en aina sitä ole tajunnut ajatella. Olen halunnut tietoisesti opettaa meidän lapsille (ikätason mukaisesti) myös niistä ikävistä asioista historiassa, joita ruskeat ihmiset ja vähemmistöt ovat kohdanneet ja kohtaavat edelleen. Olen etsinyt kirjahyllyyn sellaisia kirjoja, joista olen saanut tukea näihin keskusteluihin lasten kanssa. Toisaalta, lapset ovat saaneet myös toivoa kirjahyllyyn paljon kirjoja. Siellä on paljon lasten valitsemia kirjoja tunnetuista piirroshahmoista, joiden kohdalla yhdenvertaisuus ei ole aiemmin kirjojen osalta käynyt mielessä. Lisäksi mukana on lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja kirjoja sekä mun ja Oton vanhoja kirjoja. 

Eniten minua yllätti tässä kirjainventaariossa se, miten paljon meillä on kirjoja, joissa ei ole ihmisiä ylipäätään! Siis meillä on ihan hullut määrät kirjoja, jotka kertovat erilaisista eläinhahmoista. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten monissa lastenkirjoissa on pelkkiä eläimiä. 

Jaottelin kirjat neljään eri kategoriaan (yhteensä 142 lastenkirjaa)

Kirjat, joissa ei ole ihmisiä lainkaan: 52

Kirjat, joissa on vain valkoisia ihmishahmoja: 52

Kirjat, joissa on edes yksi ei-valkoinen ihmishahmo: 8

Kirjat, joissa ei-valkoiset hahmot ovat aktiivisia toimijoita: 30

Vain valkoisia hahmoja sisältävissä kirjoissa seitsemän kirjaa on minun tai Oton vanhoja. 24 kirjaa näistä on saatu lahjaksi tai arvostelukappaleena joskus. Näin ollen 21 kirjaa näistä on itse ostettuja. Niistä kirjoista, joissa esiintyy muitakin kuin valkoisia hahmoja (kaksi jälkimmäistä kategoriaa), itse ostettuja on 24 ja meidän vanhoja tai lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja on 14. On mukava huomata, että olemme itse ostaneet useita kirjoja, joissa ihmisten erilaisuus näkyy. 

Se mitä ei ole mukava huomata on, että tuolla vain valkoisten hahmojen kategoriassa on todella monta Disney-kirjaa ja esim Tatu ja Patu -kirjat, joita myös olemme ostaneet sen kummemmin ajattelematta. Peppi Pitkätossut ja muut Astrid Lindgrenit sekä vanhat Disney-klassikot toki myös, mutta ne ovat ylipäätään vanhoja kirjoja, joten arvioin niitä eri tavalla. Mutta edelleen tämän hetken suosituimmat Disney-hahmot ja monet suositut uudet tai uudehkot suomalaiset lastenkirjasarjat ovat täynnä vain valkoisia hahmoja. Miksi? 

Huomasin myös sen, että moni niistä kirjoista, joissa näkyy erilaisia ihmisiä, on jollain tavalla tietokirjoja tai tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Ehkä sellaisia kirjoja tehdessä (ja ostaessa) osaa alitajuisesti kiinnittää enemmän huomiota erilaisuuteen, kuin perus-satujen kohdalla. Tuntuisi pöyristyttävältä ostaa kirja täynnä tarinoita tosielämän sankareista, jossa olisi pelkkiä valkoisia hahmoja. Miksi ei ole aiemmin tuntunut yhtä pöyristyttävältä ostaa fiktiivistä satukirjaa, jossa kaikki hahmot ovat valkoisia? Tähän tarvitaan ehdottomasti muutosta ja aion olla aktiivinen osa sitä muutosta. 

Tästä lähtien aion entistäkin enemmän kiinnittää huomiota näihin asioihin kirjaostoksilla ja siinä, millaisia uusia lastenkirjoja tuon esiin mun kanavissa. Kannustan kaikkia inventoimaan oman lastenkirjahyllynsä. Seuraavaksi aion tehdä samanlaisen inventaarion isompien lasten kirjahyllyyn. Siellä tosin on paljon vähemmän kuvakirjoja, joten voi olla haastavampaa eritellä missä kirjoissa yhdenvertaisuus on huomioitu ja missä ei. 

Halusin nostaa postaukseen esiin 12 lastenkirjaa meidän kirjahyllystä, joissa yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus on huomioitu mun mielestä:

1. Tam-Tam menee päiväkotiin* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirja kertoo siitä, kuinka Tam-Tam -niminen lapsi menee päiväkotiin. Tam-Tamin päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia. Kirja on yksi meidän 3-vuotiaan suosikeista ja kuvastaa sympaattisesti päiväkodin arkea ja erilaisia tilanteita siellä.

2. Päiväkoti Heippakamu: Hung ja pantteripako* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Päiväkoti Heippakamu on itseasiassa kirjasarja ja me ollaan koko perhe niin tykästyneitä tähän yhteen kirjaan, että ajateltiin hankkia sarjan muitakin osia. Sarjassa kuvaillaan päiväkodin arkea ja meidän 3v haluaa kuunnella tämän iltasaduksi n. joka toinen ilta. Päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia ja päähenkilöt vaihtelevat aina kirjan mukaan. Tässä kirjassa päähenkilönä on sympaattinen Hung. 

3. Iltasatuja kapinallisille tytöille 1 & 2

Nämä eivät nimestään huolimatta ole niinkään satukirjoja, vaan kirjoja, jotka kertovat erilaisista naisista ympäri maailman ja kautta historian. Tositapahtumat on kerrottu satumuodossa. Olen puhunut näiden kirjojen puolesta täällä jo monta kertaa ja edelleen ne ovat aivan meidän ikisuosikkeja. Meidän isommat muistavat näiden kirjojen ansiosta kuka on Rosa Parks ja kuka Maya Angelou, tietävät mitä tarkoittaa poliittinen aktivisti ja tuntevat monet merkittävät tapahtumat historiasta. Nämä kirjat ovat aivan oivallisia keskustelun herättäjiä ja niistä löytyy sankari ihan jokaiselle. 

4. Avain hukassa 

Sympaattinen Finlandia-voittaja vuodelta 2017, joka on yksi iltasatujen kestosuosikkeja myös. Kirjassa esitellään erilaisesta talosta paljon erilaisia perheitä ja talon asukkaita. Tässä on huomioitu hyvin se, että on todellakin olemassa paaaaljon erilaisia perheitä, eikä valkoinen kahden lapsen ydinperhe ole mikään standardi. 

5. Prinsessakirja* (saatu arvostelukappaleena S&S -kustantamolta)

Aivan ihana kirja, jossa kerrotaan erilaisista prinsessoista kautta aikain. Kirjassa on niin oikeita prinsessoita kuin satuhahmojakin ja se on todella kauniisti kuvitettu. 

6. Pikkurillin käsikirja

Myös tämä kestosuosikki on täällä esitelty jo aiemmin. Kirjassa kerrotaan lapsista, lasten odotuksesta syntymästä, lasten oikeuksista ja erilaisuudesta. Aivan hurmaava kirja. 

7. Hetki ennen kuin maailma muuttui* (saatu arvostelukappaleena Otavalta)

Tässä kirjassa kerrotaan sellaisista sankareista, jotka tekivät tai oivalsivat jotain merkittävää ja vaikuttivat historian kulkuun, mutta ovat jääneet tuntemattomiksi tunnetuissa tarinoissa siitä huolimatta. Kirjassa kerrotaan mm. Claudette Colvinin tarina. 

8. Kuinka vauvoja tehdään? * (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirjan aihe on älyttömän kiinnostava lapselle ja tässä kirjassa on tuotu esiin monet erilaiset perheet ja lapset luontevasti. 

9. Boken om Rock (ruotsiksi)

Tämä rock-aiheinen tietokirja lapsille on ihan mieletön! Tässä esitellään koko rock-musiikin historiaa ja monet kansainvälisesti merkittävät rock-muusikot ympäri maailmaa. Ihan mahtava tietokirja rock-musiikista kaikille rock-faneille. 

10. Good night, New York! (englanniksi)

Ostin tämän ihanan kirjan New Yorkin tuliaisiksi meidän 3-vuotiaalle ja tässä on ihan yhtä lailla kaikkia erilaisia ihmisiä esillä, kuten New Yorkissa muutenkin. Kirjassa tosin hahmot eivät puhu mitään, vaan se keskittyy erilaisiin New Yorkin kohteisiin. Pidän kuitenkin siitä, että siinä yhdenvertaisuus on automaattisesti huomioitu. 

11. Little People, BIG DREAMS – kirjasarja (englanniksi)

Vaikka tämä kyseinen meillä oleva kirja Coco Chanelista ei ole monikulttuurista nähnytkään (se esittelee vain Coco Chanelin elämäntarinan), niin kyseinen kirjasarja on ihan mieletön. Vähän samaa tyyliä kuin iltasatuja kapinallisille tytöille, mutta jokaisesta hahmosta on kokonainen kirja 1-2 sivun tarinan sijaan. Haluaisin meille paljon lisää näitä, esimerkiksi kirjat Maya Angelousta, Greta Thunbergista, Martin Luther King Jr.sta, Anne Frankista ja Zaha Hadidista. 

12. Första hundra orden & Färger, former, Siffror (ruotsiksi)

Nämä kuvakirjat aivan pienimmille puhumaan opetteleville lapsille ovat siitä kivoja, että niissä on esillä paljon erilaisia ja erinäköisiä lapsia. Mun mielestä on hirveän hyvä näyttää jo ihan pienille vauvoille tasavertaisesti paljon erilaisia ihmisiä. 

13. Karkkikirja* (saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä)

Tämä kirja kertoo karkista, eikä erilaisista ihmisistä. Kirja on aivan hurmaava ja siinä on esitelty monia erilaisia karkinsyöjiä ja karkkeja niin historiasta kuin nykypäivästäkin.

Huh! Kirjojen läpikäyminen oli suuri, mutta erittäin tärkeä ja havainnollistava urakka. Tässä on selkeästi meillä parannettavaa. En näe yhtään syytä, miksi me tarvittaisiin yhtään enempää pelkkiä valkoisia ihmisiä esitteleviä kirjoja meidän kirjahyllyyn. Sen sijaan siellä on vielä selkeästi tilaa kirjoille, joissa on paljon erilaisia lapsia, aikuisia, perheitä ja tarinoita. Leikki leikkinä -blogissa oli myös esitelty hieno lista kirjoja, joissa yhdenvertaisuus oli huomioitu. Käykää kurkkaamassa sieltä lisää vinkkejä tai kertokaa omat vinkit postauksen kommenttiboksiin! 

Kirjat ovat vain yksi keino edistää (tai vähentää) yhdenvertaisuutta, mutta koen, että kirjoilla ja lukemisella on niin suuri vaikutus, että se on tärkeä keino. Kirjojen avulla on helppo tuoda keskusteluun tärkeitä asioita, joista kertomiseen ei välttämättä muuten löydä oikeita sanoja. Ne ovat myös yksi oiva keino lisätä tietoutta (niin omaa kuin lastenkin) ja varmistaa, että tuleva sukupolvi kasvaa tasa-arvoisemmaksi kuin aiempi. 

Tiedostan sen, että en koskaan voi tietää enkä ymmärtää tarpeeksi, siksi haluan oppia ja opettaa lapsille mahdollisimman paljon lisää. Arvostan myös kaikkia neuvoja tähän aiheseen liittyen.

Tänään painoimme vanhan kodin oven kiinni viimeisen kerran. Olihan tämä hemmetti soikoon yksi työmaa, olla kahden kodin välillä kolme kuukautta. Kolmen kuukauden aika antoi toki ihanan vapauden tunteen, että “meillähän on vielä hyvin aikaa tyhjentää asunto ja varasto, purkaa aita ja paviljonki, maalata seinät takaisin valkoiseksi, tilata hälytysjärjestelmän purku, paikata kolot seinissä, viimeistellä aulan lattia ja kodin lattialistat ja myydä tarpeettomat tavarat”. Samalla se ei sopinut kyllä yhtään meidän viime tippaan asiat jättäville luonteille, eikä mun stressinsietokyvylle. Meille sopii paremmin sellainen muutaman päivän rykäisy, jollaisia muutot ovat aiemmin olleet.

Aloitettiin melko aikaisin kyllä tyhjentämällä varasto ja alkamalla myydä tavaraa pois huhtikuun alussa. Ne puuhat sujuivat sutjakasti ja moni tavara sai uuden hyvän kodin. Palkattiin ammattilainen tekemään ne lattiat loppuun, joita ei itse koskaan saatu valmiiksi. Ja hitsi, niistähän tuli ihan super hienot. Juuri sellaiset kuin mun visio alunperin 3,5 vuotta sitten olikin. Otto sai maalattua ja paikattua seinät ja purettua pihalta kaiken ja hälytysjärjestelmäkin käytiin jo purkamassa. Jäljelle jäi siivous, koska sitä ei kannattanut lattiarempan aikana tehdä. Ja siivous tehtiin toki hyvin perusteellisesti, koska tottakai haluttiin jättää uusi koti uusille asukkaille mahdollisimman siistiin kuntoon. Saimme siihen kulumaan kaksi kokonaista sunnuntaita. 

Vanhan asunnon huolehdittavat asiat ovat kolkuttaneet takaraivossa nyt kolme kuukautta, että tuo pitäisi vielä tehdä ja tämä ja tuo. Siellä on rampattu esittelemässä asuntoa potentiaalisille muuttajille useampaan kertaan (asokoteja tarjotaan yleensä monelle ihmiselle yhtäaikaa) ja seisottu muutama tovi tyhjällä terassilla odottelemassa kun ihmiset tutustuvat asuntoon, sekä sovittu kontaktittomia treffejä tavaroiden ostajien kanssa ulos niin ikään. 

Nyt saadaan jättää se osa taakse elämässä ja siirtyä täysin uudelle sivulle. Enää ei tarvitse stressata vanhan kodin asioita, vaan voi keskittyä rauhassa tähän uuteen. 

 

 

Vanhasta kodista jää niin paljon rakkaita muistoja. Se on se koti, jonka lattialle mulla meni lapsivedet kuin elokuvissa. Koti, jonne toimme meidän vastasyntyneen kuopuksen Naistenklinikalta. Se on se koti, jossa esikoinen aloitti koulutiensä ja keskimmäinen kasvoi päiväkotilaisesta eskarilaiseksi. Siellä jännättiin Oton pääsykokeiden tuloksia ja juhlittiin monet synttärit rakkaiden kanssa. Siellä kokattiin ihanat jouluruuat monena vuonna ja vietettiin isoja perhejouluja täynnä hersyvää naurua. Siellä ihmeteltiin toukokuista lumisadetta, helteisintä heinäkuuta ikinä ja järjestettiin grillijuhlia pihalla. 

Se, mitä jään tuosta kodista kaipaamaan ovat mielettömän upeat auringonlaskut sekä maailman mukavimmat naapurit. Onneksi täällä uudessakin kodissa on mielettömän mukavat naapurit. Auringonlaskuja ei ehkä samalla tavalla näe ainakaan kesäisin, kun pihan edessä on niin valtavan paljon korkeita puita. Mutta meille paistaa maailman kaunein aamu- ja päiväaurinko ja rakastan korkeiden puiden tuomaa yksityisyyttä ja rauhaa. Puolensa kaikessa.

Jokainen koti, jossa olen asunut, on jättänyt omat jälkensä elämään. Tämä koti, johon me nyt muutimme, on mun elämän viidestoista koti. Toivon, että siitä tulee myös pitkäaikaisin koti, jonka tarinaa saamme kirjoittaa monen luvun verran. Ainakin tarinan alku jää mieleen. Emme tule koskaan unohtamaan muuttoa tänne. Sisäänmuuttoa, jonka järjestimme kahdestaan kolmen lapsen kanssa muutamassa päivässä koronan takia. Toki kokonaisuutena muutto pitkittyi sen kolme kuukautta vielä – muuten ei tällainen olisi meiltä onnistunutkaan. 

Suosittelisinko asokotia muille? Tätä on kysytty moneen kertaan. Ehdottomasti! Minä pidin kovasti siitä, että me saimme samalla säästettyä rahaa itsellemme, kun lyhensimme asokodin lunastusosuuden lainaa. Vuokralla kaikki meni vuokranantajan taskuun, mutta asossa 20% asumiskuluista kuitenkin kertyi lainan lyhennyksenä omaan taskuun. On sekin parempi kuin ei mitään. Se oli oiva siirtymä vuokralta kohti omistuskotia. Siellä oli hyvä ja rauhallinen asua ja sai kuitenkin vaikuttaa vähän enemmän asunnon ulkonäköön kuin vuokralla. Se oli meille täydellinen ratkaisu niiksi vuosiksi, jotka siellä asuimme. 

Nyt oli kuitenkin jo aika sanoa heipat  ja tirauttaa helpotuksen ja haikeuden kyyneleet pihalla vielä viimeisen kerran. En arvannutkaan, että muutto nostaisi näin suuria tunteita vielä pintaan, mutta kai tämä samalla päätti yhden elämäni oudoimmista kolmen kuukauden ajanjaksoista. Kyyneleet olivat paljon muutakin kuin asunnon hyvästelyä ja helpotusta siitä, että kaikki on vihdoin hoidettu. Ne olivat myös kaikkia niitä tunteita tästä keväästä: pelkoa tulevasta, huijarisyndroomaa siitä, että voidaanko me oikeasti muuttaa edes näin upeaan kotiin ja ollaanko me ansaittu se, stressiä kaikista niistä asioista, jotka olivat täysin meidän harteilla toisin kuin normaalissa arjessa. Se kaikki alkaa ainakin toistaiseksi olla takana ja edessä on kesä, joka on vasta aluillaan. 

Nyt on jonkun toisen aika aloittaa seuraava tarinan sivu siinä kodissa, ja meidän jatkaa hyvin alkanutta tarinaa täällä. 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Tässä arkikuvassa Otto lukee kirjaa meidän kuopukselle sadepäivänä. Ollaan viime kuukausina koko perhe luettu vielä enemmän kuin koskaan ennen. Kun on ollut niin paljon kotona ja kaikki ei-pakolliset menot ovat karsiutuneet pois, on aikaa lukemiselle jäänyt yllinkyllin. Asetin itselleni tälle vuodelle 52 kirjan vuositavoitteen, jonka uskon saavuttavani ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Tähän mennessä on tullut luettua n. 20 kirjaa (eli parilla kirjalla jäljessä kirja/viikko -tavoitteesta), mutta uskoisin ottavani kiinni tätä tahtia kunhan vietän kesälomaa viikon tai kaksi.

Meillä 2/3 lukee itse pitkiä lasten ja nuortenkirjoja ja on enää yksi pikkuinen, jolle lukea kuvakirjoja päivittäin. Toki me luetaan välillä yhdessä kaikille kolmellekin, mutta isommilla lapsilla tulee aika paljon lueskeltua itsenäisesti, koska silloin tarinaan pääsee uppoutumaan ihan eri tavalla kuin kuunnellessa. Isommat saavat näin kesälomalla iltaisin lukea sängyssä puolesta tunnista tuntiin ja monesti myös lukevat aamuisin kirjaa kun heräävät ennen muita. Esikoinen aloitti toukokuun puolivälissä lukemaan Harry Pottereita ja nyt hän on  jo Liekehtivän pikarin loppupuolella. Kuopukselle luetaan joka päivä vähintään yksi iltasatu, mutta usein paljon enemmän. Hän on ihan kirjafani ja yleensä hän haluaa yhden ”ison iltasadun” ja yhden ”pikku-iltasadun”. Eli yhden pitkän kirjan ja yhden lyhyemmän kuvakirjan.

Hän on myös tarkkana siitä, että joka toinen päivä iltasadun lukee isi ja koka toinen päivä äiti. Päivisin sen sijaan saa lukea kuka vaan ehtii ja haluaa. Me luetaan Oton kanssa sekaisin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Arjessa on tärkeää, että kumpikin vanhempi puhuu sitä omaa kieltään lapselle, mutta esim. varhaiskasvatuksessa kannustettiin kaikkia vanhempia siihen, että kaksikielisessä perheessä kumpikin vanhempi voi lukea kummallakin kielellä ja se on lapselle ihan hauskaakin, kun vanhempi lukee ”väärällä” kielellä. Joten kirjojen kanssa ei oteta kielestä stressiä, koska 3-vuotias muutenkin yleensä valitsee ihan oman mielensä mukaan kirjan, eikä kielen ja vanhemman mukaan. Englanniksi luetaan myös joskus esimerkiksi New Yorkista tuliaisiksi tuotuja kirjoja.

Olen iloinen siitä, että lukemisen ilo on tarttunut lapsiin niin vahvasti ja he haluavat itse viettää aikaa kirjojen parissa. Mä koen, että parhaiten kirjojen pariin kannustaa vanhempien esimerkki (he näkevät mun lukevan lähes joka päivä aamuisin kirjaa), sekä se, että kirjoja on paljon esillä. Paljon erilaisia kirjoja: lyhyitä kirjoja, pitkiä kirjoja, kuvakirjoja ja pidempiä kirjoja. Sanakirjoja, tietokirjoja, eläinkirjoja ja kirjoja, jotka kertovat erilaisista ihmisistä. Kirjoista voi oppia niin paljon!

Iloinen olen myös siitä, että lasten myötä Ottokin löysi tiensä takaisin kirjojen pariin ja hänkin lukee tosi mielellään lapsille. Musta on ihanaa kuunnella, kuinka hän eläytyy kirjan hahmoihin ja kuinka lapset kikattavat kun hän lukee ihan hassusti. Sen lisäksi, että on ihanaa lukea yhdessä, rakastan sitä, kun välillä löydän jonkun lapsista keskellä päivää kääriytyneenä peittoon mukavasti lukemassa jotain kirjaa. Kuopuskin tekee monesti niin, että hän ottaa peiton ja pinon kirjoja ja menee sohvalle katselemaan kirjoista kuvia ihan itsekseen. Toivottavasti tämä into lukemista kohtaan säilyy aina, tai tulee ainakin takaisin, jos se jossain vaiheessa katoaisikin, kuten mulle kävi.

Multa toivottiin myös ”kirjainventaario” -postausta meidän lastenkirjoista, jossa kävisin läpi kuinka paljon meidän lastenkirjahyllyssä näkyy yhdenvertaisuutta ja erilaisia ihmisiä (kuten leikki leikkinä -blogissa oli tällä viikolla). Olisiko teillä kiinnostusta sellaiselle postaukselle ja jos on, niin haluatteko, että nostan esiin vain suomenkielisiä kirjoja vai saako olla kaikilla kielillä (suomi, ruotsi, englanti)? Mun mielestä tämä idea oli niin mahtava ja ajankohtainen ja tärkeä, että itse haluaisin hirveästi tämän toteuttaa, joten voipi olla, että teen vaikka se ei hurjaa kannatusta saisikaan!