Kiva perjantai, ja oikeastaan kiva koko viikko takana. Hello helmikuu, lumi, valo ja hyvä fiilis! Tammikuu hujahti hirveää vauhtia ohitse, ja niin vaan helmikuu koitti. Mä vannon että tämä vuoden 2018 tammikuu meni ainakin 87438 kertaa nopeammin ohi, kuin vuoden 2017 tammikuu, jolloin jokailtaiset supistukset saivat toivon syttymään, että vauva olisi syntymässä. Mutta aina ne lakkasivat parin tunnin kellottelun jälkeen. Se oli semisti turhauttavaa, mutta onneksi palkinto oli mitä ihanin. Mutta nyt ei ollut tarkoitus puhua pitkästä, eikä lyhyestäkään tammikuusta, vaan siitä, miten ihana fiilis mulla on just tänään, koska h e l m i k u u.

Helmikuu 2012

Helmikuu oli ennen mulle kuukausi muiden joukossa, mutta nykyään siihen liittyy niin monta hurjan tärkeää ja rakasta muistoa, hetkeä ja vuosipäivää, että siitä on tullut yksi vuoden merkityksellisimmistä kuukausista mulle. Se on ihanaa, koska ennen näitä kaikkia ihania tapahtumia helmikuu oli varmaankin vuoden inhokkikuukauteni. Ennen se oli vuoden kylmin kuukausi (ainakin Oulussa), ihan jäätävän pimeä, silloin ei ollut hiihtolomaa (koska Oulussa se oli aina vasta maaliskuun eka viikko tai ihan helmikuun loppu), ja silloin ei yleensä tapahtunutkaan mitään jännittävää, koska kaikki vaan kyhjöttivät sisällä kotona.

Helmikuu 2013

Viimeisen seitsemän vuoden aikana mun helmikuu on täyttynyt merkityksellisistä päivämääristä, ja viimeisimpänä täydentyi kuopuksen syntymällä. Otto aina sanoo, että mä olen sellainen muistelija – niin mä olenkin. Mun aamu alkaa aina ihanasti sillä, kun tsekkaan Facebookista vanhat muistot joita se mulle joka aamu esittelee, ja sitten fiilistelen vähän aikaa niitä kaikkia ihania ja hassuja tapahtumia jotka tulevat kuvien ja kirjoitusten myötä mieleen. Mä rakastan muistella vanhoja, mutta en elä muistoissa. Mulle vaan usein tulee vanhat, pääosin ihanat, muistot mieleen, kun joku paikka, tuoksu, kuva tai ajatus muistuttaa mua jostain tärkeästä hetkestä.

Helmikuu 2014

Helmikuussa tulee muisteltua usein näitä kaikkia ihania hetkiä, koska niin monta asiaa on tapahtunut juuri helmikuussa. Kuun alkupuolella on ensin kuopuksen ensimmäinen syntymäpäivä, sitten meidän hääpäivä, sitten seurustelun vuosipäivä ja 17. päivä helmikuuta tulee kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun sain tietää että musta tulee äiti. Aika tärkeitä juttuja kaikki, eikö?

Helmikuu 2015

Voitte siis uskoa että tämä kuukausi on yksi suurten tunteiden jatkumo, ja olen tavallista herkempi jotenkin. Tänään kun ajettiin sen bensa-aseman ohi, jolle Otto pysähtyi tankkaamaan matkalla synnytykseen, oli niin haikean ihana fiilis. On tehnyt koko viikon mieli mennä lukemaan kuopuksen synnytyskertomus uudelleen eka kertaa sen kirjoittamisen jälkeen, mutta päätin että luen sen vasta tiistaina, kun on oikea synttäripäivä. Mutta ehkä voisin fuskata lukemalla Oton synnytyskertomuksen vaikka tänään, ja sen oman sitten ensi viikolla. Hmm….

Helmikuu 2016

No, joka tapauksessa olen fiiliksissä tästä tulevasta kuukaudesta myös, enkä vaan niistä menneistä päivistä. Tärkeät päivämäärät tarkoittavat sitä, että myös tämä vuoden 2018 helmikuu täyttyy merkityksellisistä päivistä. Päästään juhlimaan kuopuksen synttärijuhlia, päästään viettämään kahden kesken meidän neljättä hääpäivää treffien muodossa, ja ihan kohta on ystävänpäiväkin. Kuukauden ajaksi on tiedossa paljon kaikkea kivaa muutenkin, ja olen ihan innoissani. Mahtava fiilis!

Helmikuu 2017

Ihanaa helmikuuta ja alkavaa viikonloppua kaikille <3

Kuva: Annina Segerman Photography

Kysymys, jota mulle on esitetty monta kertaa, ja jota olen itsekin pohtinut: oliko tämä meidän viimeinen vauvavuosi? En ihan rehellisesti sanottuna tiedä. Luultavasti kyllä, sillä kolme tuntuu juuri meille sopivalta, juuri nyt. Mutta toisaalta, me ollaan edelleen keskiverto esikoisen odottajia nuorempia molemmat, ja koko elämä vielä edessä. Mistä mä tiedän miltä elämä tuntuu kolmikymppisenä? Tai kolmivitosena? Tai sitten kun esikoinen on 18, eli 38-vuotiaana? Olen vasta 26. Eihän kukaan vielä voi tietää mihin elämä meitä johdattaa, ja muuttuuko se mieli lapsiluvun suhteen. Ja juuri nyt ei tarvitsekaan tietää.

Se on ihan saletti että tämä paletti on nyt pitkäksi aikaa kasassa tällaisenaan. Vaikka mun ura ei ole jäänyt kuopuksen takia tauolle, nyt on aika käyttää voimavaroja uusien vauvojen sijaan siihen, että Ottokin saa tavoitella omia unelmiaan. Nyt on hänen vuoronsa laittaa kaikki peliin uransa suhteen, ja mä keskityn pyörittämään omaa yritystäni, jonka suhteen arki on jo tasaantunut. Otto on tukenut mua mun uran rakentamisessa alusta asti, ja ollut se vakityöntekijä, jonka tuloihin pystyi luottamaan silloin, kun mä vasta toin muutamia hassuja roposia pöytään, jos niitäkään. Nyt on Oton vuoro tehdä töitä omien unelmiensa eteen, ja mun olla se tuki ja turva.

Vaikka esikoinen meneekin ekaluokalle, meillä on kuitenkin edelleen kolme pientä lasta. Ekaluokkalainenkin on pieni. Kolmeen pieneen meidän voimavarat riittävät loistavasti tällä hetkellä, samalla kun jaksetaan panostaa uraan, kotiin ja parisuhteeseen. En halua kokeilla, olisiko meistä juuri nyt jakamaan niitä voimavaroja vielä suuremmalle joukolle. Ehkä voisi ollakin, mutta silti nyt on hyvä näin. Mulle on tärkeää että pystyn täyttämään omat itselleni asettamat vaatimukset vanhempana, ja tämänhetkisessä elämäntilanteessa tiedän, että pystyn siihen.

Kuva: Annina Segerman Photography

Lopullista eitä en silti halua sanoa, enkä tehdä sitä päätöstä. Kun oven pitää pikkuisen raollaan, ei ahdista. Mä olen ikuinen vauvakuumeilija, eikä sitä helpota vaikka meillä olisi 35 vauvaa putkeen. Luultavasti vauvakuumeilen vielä 90-vuotiaana mummelinakin. Tunnen valtavaa onnea, mutta samalla pientä haikeutta aina kun näen raskaana olevia, tai vastasyntyneitä ihania pieniä ähisijöitä. Pientä haikeutta siitä, että olisi ihanaa kokea se taas, ja suurta onnea siitä, kun tiedän miten hurjan ihanan asian joku toinen saa kokea.

Puoliksi vitsillä toivoin raskausaikana, että tuleva vauvavuosi ei olisi helpoimmasta päästä, että voisin turhautua vauva-arkeen ja päästä vauvakuumeesta edes hetkeksi. Mutta ei, tämä vuosi on ollut aivan ihana, ja vauva-arki ihan parasta. Toki arkeen on mahtunut haastavampiakin hetkiä (no kenelläpä ei?), mutta silti tämä on ollut ihanampi vauvavuosi kuin ikinä osasin toivoa. Ja olen ollut omasta halustani vieläpä aivan kiinni vauvassa, eikä kertaakaan ole edes tullut sitä fiilistä, että kaipaisin tilaa tai aikaa vauvakuplan ulkopuolella. Ei todellakaan mitään lääkettä vauvakuumeeseen, kun tämän jälkeen tuntuu että olisin valmis ottamaan heti perään toisen samanlaisen vuoden. Ja huom. olen nukkunut vasta yhden kokonaisen yön.

Jotenkin se oli lohdullista, kun synnärillä vielä kolmannen lapsen synnyttyäkin toivotettiin tervetulleeksi takaisin ensi kerralla. En tiedä tuleeko sitä ensi kertaa koskaan, mutta se että joku sanoi niin, tuntui hyvältä. Katsotaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, miten käy. Saattaahan se olla että me ei koskaan tehdä päätöstä, juuta eikä jaata, vaan se hetki vaan lipuu meidän ohitse, ja huomataan sitten olevamme 45-vuotiaita, ja kolmonen on vaan jäänyt meidän lapsiluvuksi. Tai sitten meillä on kymmenen vuoden päästä futisjoukkue kasassa, heh. Jos Otolta kysytään niin ei kyllä ole, ja kyllähän me kysytään häneltäkin.

Mutta niin, vastatakseni otsikon kysymykseen: tämä joko oli tai ei ollut meidän viimeinen vauvavuosi. Ken tietää, Barbie ei.

Ihanaa iltaa kaikille <3

Yöimetyksen lopettaminen

Lopetin yöimetyksen kokonaan viime perjantaina, ja se meni kivuttomammin kuin etukäteen ajattelin. Me oltiin vähennetty jo muutaman viikon ajan hiljalleen yöimetysten määrää, ja omaan huoneeseen siirtyminen auttoi tässä myös, eli ei tehty mitään kerrasta poikki -ratkaisua, joka tuntui liian radikaalilta meille.

Ensimmäisenä yönä hän heräsi kaksi kertaa, joista ensimmäisellä kerralla nukkumaan rauhoittumisessa kesti n. 1 minuutti, ja toisella kerralla n. 15 minuuttia. Ensimmäisen yön jälkeen hän on herännyt vaihtelevasti edelleen 1-2 kertaa klo 04-06 välillä, ja noussut istumaan sängyssä, mutta takaisin nukkumaan laittaminen riittää hyvin, ja hän jatkaa heti unia. Tällä hetkellä yöunet kestävät siis suunnilleen klo 20.30-07.30, ja hän nukkuu omassa huoneessa koko yön, jonka aikana hän herää sen 1-2 kertaa istumaan hetkeksi, mutta jatkaa heti unia kun hänet käy asettelemassa takaisin makuuasentoon (suunnilleen joka toinen yö kerran, joka toinen yö kaksi kertaa).

Lopetus käytännössä

Me tehtiin kaksi selkeää rajausta, jotta vauva ymmärtäisi helposti mikä on homman nimi. 1) Nukuttajaksi vaihdettiin Otto mun sijaan, ja 2) lakkasin imettämästä vauvan omassa huoneessa kokonaan, eli päivälläkin menin aina olkkariin tai jonnekin muualle imettämään, vaikka oltaisiin oltu leikkimässä vauvan huoneessa.

Otto on vienyt kuopusta yöunille jo pari kuukautta, ja myös silloin kun vauveli siirtyi omaan huoneeseen, Otto kävi aina viemässä hänet nukkumaan. Varsinaisesti häntä ei ole enää pitkään aikaan nukutettu, vaan ainoastaan Otto on ollut läsnä huoneessa, ja hän on alkanut itsekseen nukkumaan omassa sängyssä. Vauva vilkuttaa joka ilta reippaasti ”heippa, hyvää yötä” ja haluaa oikein itse mennä nukkumaan. Hän tyytyväisenä vastaa ”Jooooooo” kun sanotaan illalla, että nyt mennään nukkumaan.

Yksi syöttö kerrallaan pois

Ensin luovuttiin ekasta yösyönnistä, joka oli ennen aina siinä klo 22-23 maissa. Kokeiltiin jos hän rauhoittuisi siihen, että Otto käy huoneessa, enkä tarjonnut heti rintaa. Tämä sujui aika kevyesti. Parin yön jälkeen hän ei herännyt enää ollenkaan tuohon aikaan, vaan alkoi nukkumaan pidemmän pätkän putkeen. Seuraavaksi luovuttiin klo 00-01 yösyönnistä. Kokeiltiin siihenkin samaa, että Otto käy rauhoittamassa sen sijaan, että olisin itse tarjonnut rintaa. Ensimmäisenä yönä hän protestoi, ja kesti n. puolisen tuntia ennen kuin hän rauhoittui takaisin nukkumaan. Tokana yönä kesti vielä n. 5-10 minuuttia. Kolmantena yönä hän ei herännyt enää ollenkaan tähänkään aikaan, vaan nyt sikeät unet kestivät jo aamu 4-5 asti.

Vaikeinta oli luopua siitä, että hän tuli aina aamuyöllä viereen nukkumaan. Aamuyöllä ollaan itse kaikkein syvimmässä unen vaiheessa, joten herääminen ja uudelleen nukuttaminen oli silloin raskasta. Siksi oli niin helppoa aina vaan käydä nappaamassa hänet viereen nukkumaan tissi suussa loppuyöksi. Silloin nukuin kuitenkin itse todella huonosti, ja vauva myös, kun hän oli jo tottunut nukkumaan omassa rauhassa, eikä osannut enää nukkua syvästi perhepedissä. Ratkaisu oli siis huono meille kaikille, ja unet tosi katkonaisia. Nukuttiin siis ihan minuuttien pätkissä ne yön viimeiset tunnit.

Siksi päätettiin, että luovutaan myös ”viimeisestä yösyötöstä” eli tästä aamuyön tissimaratonista, että saadaan kaikki nukuttua paremmin. Perjantai-iltana Otto meni nukkumaan vauvan huoneeseen. Otto heräsi ja rauhoitteli vauvan uudelleen nukkumaan silloin aamuyöllä kun hän heräsi kaipaamaan tissiä. Siinä kesti sen n. vartin verran, ja sitten hän sai uudelleen unen päästä kiinni. Ja niin vauva nukkui aamuseitsemään asti ilman syömistä, ensimmäistä kertaa elämässään.

Kunnon yöunet

Nyt ollaan tosiaan nukuttu lauantaista asti yöunia, jotka katkeavat vain kerran tai maksimissaan kahdesti, muutaman minuutin ajaksi. Olo on kuin uudestisyntyneellä! Mutta siis yllättävän kevyesti ja helposti tämä meni, ja luotto on kova siihen, että ehkä jo tällä viikolla nukutaan ensimmäinen ihan kokonainen yö? Ja jos ei nukuta, niin ainakin tämä nykytilanne on tuhat miljoonaa kertaa parempi kuin vaikka viikon takainen tilanne, jolloin klo 04-07.30 sain vain torkahdeltua imetyksen ja kitinän lomassa. Saan kyllä olla (ja todellakin olen) kiitollinen siitä, että nyt nautitaan näin mahtavista yöunista. Kiitos vauva rakas että päästit äidin ja isin näin helpolla tästä siirtymävaiheesta <3

Varmasti tässä tulee vielä kaikenlaisia vaiheita, jolloin yöunet taas hetkellisesti ovat katkonaisempia. Mutta nyt nautitaan näistä unista niin kauan kuin tätä kestää, niin jaksetaan sitten ottaa uudet hampaat ja muut vastaan hyvällä fiiliksellä.

Oma huone oli tosi toimiva ratkaisu meillä tämän kanssa, nyt nukutaan kaikki paljon paremmin. Ja se että juuri Otto toimi nukuttajana, oli selkeä viesti vauvalle, että tähän tilanteeseen ei nyt enää kuulu tissi. Onneksi oli se mahdollisuus, että pystyttiin tekemään näin, yksin tämä olisi ollut varmasti paljon vaikeampi prosessi, varsinkin kun toinen osaa jo pyytää tissiä, ja mä olisin varmana sortunut antamaan sitä heti ensimmäisen kerran pyytäessä. Tsemppiä hurjasti kaikille jotka juuri nyt painivat samojen juttujen kanssa, tai miettivät jaksaisivatko alkaa tähän yösyönneistä luopumisprosessiin!

Imetys tästä eteenpäin

Päiväimetys jatkuu edelleen ihan niin pitkään kun vauveli itse haluaa, mutta en tosiaan imetä enää unien yhteydessä ollenkaan. Imetyskertoja on päivässä tosi vaihtelevasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt on hyvä näin, eikä ole mikään kiire lopettaa tätä. Imetys on ihanaa ja mulle tulee haikea fiilis kun ajattelenkin että se joskus loppuu. Olen tosi hyvällä mielellä tämän imetyksen suhteen, kaikki on sujunut koko vuoden hurjan hienosti, ja olen siitä kiitollinen. Nyt on yksi suuri merkkipaalu taas vauvavuodelta saavutettu, ja vauva on yhden askeleen lähempänä taaperomeininkiä. Haikeaa mutta ihanaa samaan aikaan. Olen hurjan ylpeä meidän reippaasta tyypistä.

Onko teillä ollut yöimetyksen/yösyönnin lopetus ajankohtaista viime aikoina, tai millaisia kokemuksia teillä on siitä? 

Samalla kun kävin läpi vauvan vaatekaappia pieneksi jääneiden vaatteiden osalta, sain kuvattua sopivasti viime kuukaudet käytössä olleen vaatevalikoiman. Tällä hetkellä ollaan kokojenvaihdos-vaiheessa, eli osa kuvassa olevista vaatekappaleista on jo vähän nafteja, ja ollaan otettu jo vähän isompaa tilalle (jotka eivät näy kuvassa, koska halusin näyttää kokonaisuuden, ja seuraavan koon vaatevalikoima ei ole vielä valmis).

Tämän postauksen kuvissa näkyvät vaatteet on kuitenkin kaikki olleet yhtäaikaa sopivan kokoisia käytettäväksi, osa tietty niin että on käännetty resoreita tai hihoja. Näissä vaatteissa on värisävyjen suhteen vähän syksyiset vibat, koska ne on kaikki ostettu syksyllä, mutta peruspohja on jatkossakin aina sama vauvan vaatekaapille, oli vuodenaika mikä hyvänsä. Halusin tehdä tämän postauksen avuksi kaikille ensimmäistä kertaa vauvan vaatekaappia rakentaville (ja kaikille muillekin jotka haluavat selkeyttää vauvan tai lapsen vaatevalikoimaa).

Vaatekaappi on kokonaisuus

Mulla on itsellä ollut ennen tapana mennä kauppaan kun tarvitsen jotain, ja ostaa se mikä ekana näyttää kivalta ja sopii tarpeeseen juuri sillä hetkellä. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin halunnut uudistaa vaatefilosofiaani rankalla kädellä. Nykyään näen vaatekaapin kokonaisuutena, enkä kokoelmana erilaisia yhteensopimattomia kivoja vaatteita. Toki nykyäänkin ostan vain kivoja vaatteita, mutta mietin niitä paljon tarkemmin. Tärkeintä on nimittäin se, että se kiva vaate on helppo yhdistellä jo olemassaoleviin kivoihin vaatteisiin, muuten se jää käyttämättä.

En myöskään hamstraa mitään turhia vaatteita vain siksi että ne ovat kivoja, ostan vain tarpeeseen. Vaatekaapin valikoiman pitää olla kompakti ja selkeä, yhdellä vilkaisulla helposti nähtävissä. Vaatteita täytyy myös olla tarpeeksi paljon, että pyykkiä ei tarvitse pestä joka päivä. Me pestään pyykkiä 2-3 täyttä koneellista viikossa viiden hengen perheessä, ja tämä vaatevalikoima riittää siis siihen hyvin.

Vaatteiden määrä:

8kpl pitkähihaisia bodyja

13kpl housuja tai leggingssejä

9kpl paitoja (8/9 pitkähihaisia)

2 jumpsuitia

1 huppari

3 collegea/neuletta

2 mekkoa

1 haalarihousut

Alaosat

Housuista suurin osa on meillä ollut tummia, koska konttaillessa polvet helposti likastuivat, ja tummat alaosat on helppo yhdistellä värikkäämpiin, tai kuviollisiin yläosiin. Musta on yksi mun lempiväreistä, ja sopii mielestäni vallan hyvin myös vauvalle. Mustan lisäksi harmaa on vahvasti edustettuna vaatekaapissa. Harmaa on ihana perusväri joka on helppo yhdistää melkein mihin tahansa muuhun. Housuista suurin osa oli leggingssejä, koska ne ovat vauvalla tosi iisejä käyttää. Leggingsien lisäksi housuvalikoimassa oli yhdet collegebaggyt, yhdet trikoopantsit ja yhdet trikoobaggyt. Paksummat housut on hyviä esim. kaupunkireissuja ja automatkoja varten.

Yläosat

Bodyt on olleet syys- ja talviaikaan käteviä, koska ne suojaavat selkää eivätkä nouse. Vauvan kasvaessa ja noustessa pystyyn paidat on kuitenkin ollut ehkä jo aavistuksen enemmän käytössä. Molemmissa on puolensa. Yli 1-vuotiaalle en enää uusia bodyja osta, koska tiedän että paidat ovat kovemmassa käytössä kuitenkin, ja valikoin aina niitä kaapista päälle. Yläosissa tärkeintä on helppo puettavuus, ja pehmeät ja mukavat materiaalit.

Mekkoja meillä ei montaa ollut tässä 74-80 koossa, sillä ne eivät olleet konttaajalle kovin käteviä. Seuraavassa koossa mekkoja löytyy jo enemmän odottamassa, sillä kävelevän vauvan päälle niitä voi pukea ihan eri tavalla jo. Mekkojen sijaan suosin röyhelöitä paidassa/bodyssa silloin kun halusin tyttömäisempää lookia.

Paksummat sisävaatteet

Hupparit ja colleget, sekä jumppikset on hyviä kaupungille ja automatkoille. Ne voi pukea ohuen sisävaatekerroksen päälle, ja näin tyyppi pysyy lämpimänä autossa, tai vaikka shoppaillessa, mutta ei paistu. Kun lähdetään shoppailemaan, en koskaan laita vauvalle paksua toppahaalaria, vaan aina ennemmin takin ja paksummat housut, joiden alle merinovillahousut jotka hengittävät.

Värit ja kuosit

Yli puolet vaatevalikoimasta on yksivärisiä, tämä siksi, että helppo yhdisteltävyys ei toteudu muuten. Mä rakastin ennen all over print -vaatteita, ja rakastan niitä edelleen sopissa määrin. Koko vaatekaappia ei kuitenkaan kannata täyttää niillä, ellei sitten printtiöverit ole juuri se juttu mistä itse tykkää. Suunnilleen 1/3 vaatekaapin sisällöstä on ollut nyt printtivaatteita, ja se on ollut toimiva suhde. Aina on löytynyt tästä valikoimasta printtivaatteelle yksivärinen kaveri. Aiemmin vauvan vaatteista oli yli puolet kuosillisia, ja silloin tuntui että oli tosi hankalaa löytää toimivia yhdistelmiä, koska niitä oli yksinkertaisesti liikaa.

Syksyllä kaapissa oli paljon murrettuja sävyjä mustan ja harmaan lisäksi, ja niitäkin on ollut helppoa yhdistellä toisiinsa. Vaikka meillä on tyttö, en ole ollut koskaan mikään super pinkki-intoilija, vaikka sitäkin kaapista löytyy jonkin verran. Luulen että sain pinkistä tarpeekseni jo esikoisen kohdalla. Kun kaapin sisällön haluaa olevan helposti yhdisteltävissä, kannattaa valita 1-2 pääväriä joita löytyy eniten (meillä musta ja harmaa), ja sen lisäksi 4-5 tehosteväriä joita yhdistelee pääväreihin (meillä valkoinen, violetti, pinkki, ruskea ja sininen).

Jokaiselle vaatekappaleelle on vähintään 3-4 kaveria joihin sen voi helposti yhdistää. Näin ollen ei tule ongelmaa, vaikka puolet vaatteista olisi pesussa. Kaapissa ei ole yhtäkään vaatetta, jolle ei olisi kaveria tai olisi vain yksi kaveri. Tämä on mahdollista helposti niin, että kaapissa on ne päävärit, jotka ovat neutraaleja, ja yli puolet vaatteista on yksivärisiä.

Vaatekoot & vaatteen pitkäikäisyys

Suosin vauvanvaateostoksissa niitä vaatteita, jotka saa ostettua tuplakoossa, jolloin vaatteen käyttöikä on pidempi (eli esim. 74/80 tai 6-12m). Käännettävät resorit ja tuplanepparit bodyissa pidentävät vaatteiden käyttöikää. Nämä kuvissa näkyvät vaatteet ovat kaikki olleet käyttökelpoisia 6kk iästä alkaen (osa jo ennen), ja ovat mahtuneet näihin päiviin asti, eli käyttöikä on ollut vähintään sen puoli vuotta. Paidat on käteviä, koska ne voi ostaa aavistuksen reiluina, jolloin ne ovat vähän löysempiä aluksi, mutta menevät pitkään.

MUISTILISTA VAUVAN TOIMIVAN VAATEKAAPIN RAKENTAMISEEN:

• 1-2 neutraalia pääväriä, joita suurin osa vaatteista
• 3-4 tehosteväriä omien mieltymysten mukaan
• vähintään 2/3 yksivärisiä vaatteita & max. 1/3 printtivaatteita jotta helppo yhdisteltävyys säilyy
• Tuplakoot ja käännettävät resorit tai tuplanapit bodyissa pidentävät käyttöikää
• Pehmeät materiaalit, ei liian tiukkoja vyötärönauhoja tai kaula-aukkoja joita on hankala pukea

 

Huh mikä megapostaus tästä tuli! Toivottavasti tästä on apua ja ajateltavaa kaikille, jotka näiden asioiden kanssa painivat. Nämä asiat on mulle tosi sydäntä lähellä, ja vuosi vuodelta opettelen uusia asioita. Kysykää ihmeessä, jos tulee mieleen jotain kysyttävää, mä rakastan höpötellä vaatteista.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Heräsin: klo 6.50 vauvan kanssa, hän oli pirteä kuin peipponen vaikka itselleni uni olisi vielä maistunut. Äkkiä sitä kuitenkin piristyi kun nousi vaan tyypin kanssa ylös ja kahvin keittoon. Hänen touhottamista katsellessaan ei voi kuin olla hyvä mieli. Heti kun päästiin alakertaan, hän hihkaisi ”Puuwoo! puuwoooooo!” ja tepasteli nyökytellen osoittelemaan mikron yläpuolella olevaa kaappia, josta hänen puuronsa löytyy.

Söin aamiaiseksi: paahtoleipää sohvalla keskimmäisen kanssa. Hänelle nousi yöllä kuume, ja hän jäi aamulla kotiin meidän kanssa. Tein meille paahtikset juustolla, broilerileikkeellä ja kurkulla, ja murusteltiin yhdessä sohvalla samalla kun katsottiin Pikkukakkosta.

Pesin: kaksi koneellista pyykkiä, ja kuopus ”auttoi” mua laittamaan ne kuivumaan. Hän purkasi uudelleen ja uudelleen puhtaan pyykin korista märkiä vaatteita lattialle, ja takaisin koriin. Mua nauratti, kun hän oli tehnyt tätä samaa varmaan vartin siinä, ja siinä ihan viimeisiä pyykkejä ripustellessani hän avuliaasti otti yhden sukan käteen, ja kurkotteli kohti pyykkitelinettä tärkeän näköisenä. Ei ihan yltänyt ripustamaan, mutta melkein. Ajatus oli tärkein <3

Laitoin Netflixistä päälle: miljoonatta kertaa Frozenin 4-vuotiaalle flunssapotilaalle. Hän osaa sen kokonaisuudessaan ulkoa, mutta se ei taida olla este nauttimiselle elokuvasta, enemmänkin se on plussa, kun hän voi eläytyä vielä paremmin mukaan meininkiin. Tuntuu hassulta että joku jaksaa katsoa samaa elokuvaa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, mutta toistohan se on pienten lasten lempipuuhaa, oli puuha mikä hyvänsä.

Siivosin: vähän liian monta vesilasia pois meidän sängynpäädyn päältä. Otan joka ilta itselleni vesilasin, koska aamuyöllä imettäessä usein tulee jano. Aamulla kun mennään alakertaan, mulla on aina vauva kainalossa ja meidän molempien vaatteet ja puhelin ja kaikkea muuta sälää siinä, enkä saa lasia mahtumaan käteen. Niinpä ne yölliset vesilasit aina jäävät sinne sängynpäädyn päälle, ja Otto tästä mulle ystävällisesti huomauttelee aina kun lasikokoelma alkaa näyttää naurettavan suurelta. Tänään yllätin hänet iloisesti ja keräsin kaikki pois kuopuksen päiväunien aikaan. Sen jälkeen myhäilin tyytyväisenä, kun sängyn pääty näytti yllättävän kivalta, kun se ei ollut kuorrutettu vesilaseilla.

mm. tämän ihanan kuvan tilasin <3 

Tilasin: valokuvia kuopuksen 1v-juhlien koristeluita varten. Toivottavasti ne ehtivät ajoissa perille, niin saan juuri sellaiset koristelut kun olen toivonut. Kuopuksen syntymäpäivää juhlitaan synttäreiden ajankohdan mukaan talvisella Winter ONEderland -teemalla, jonka bongasin aina niin ihanasta ja inspiroivasta Pinterestistä. Teemahan on itsessään tosi trendikäs tällä hetkellä, ja monilla synttäreillä jo varmasti nähtykin, mutta en voinut vastustaa sitä, koska se sopii niin hyvin juuri meidän helmikuiselle talvityypille.

Aion vielä: katsoa Oton kanssa jakson Vikingsiä HBO Nordicilta. Meillä on uusin jakso katsomatta, ja edellinen jakso jäi niin jännään kohtaan että en kyllä kestä. Vikings on mun mielestä loistava sarja, ehdottomasti yksi viime vuosien lemppareista. Sen sijaan Black Mirroriin en pääse sisään mitenkään, vaikka me ollaan katsottu monta eri jaksoa Oton kanssa ja yritetty tosissamme innostua siitä. Jotenkin se ei vaan kolahda, vaikka haluaisin tykätä siitä mielenkiintoisten teemojen ja kaiken hehkutuksen takia. Musta se on vaan liian ennalta-arvattava ja jotenkin kökkö. Mutta onneksi ei ole pakko katsoa, kun maailma on muita huikeita sarjoja pullollaan.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3