Me saatiin appiukolta viime jouluna joululahjaksi lupaus lasten ottamisesta yökylään, sekä hotelliyö ja ravintolaillallinen valitsemassamme hotellissa & ravintolassa. I know, ihan paras joululahja, vai mitä! Ajatus kieltämättä tuntui houkuttelevalta jo seitsemän kuukautta sitten kun se saatiin, mutta vasta tässä elokuussa musta alkoi tuntua, että voisin olla itse valmis olemaan erossa meidän taaperosta eka kertaa yön. Hän täyttää ylihuomenna puolitoista vuotta, ja me oltiin oltu viimeksi yö kahdestaan Oton kanssa syyskuussa 2016, eli melkein kaksi vuotta sitten.

Isoisän talo Kauniaisissa on kuopuksellekin oikein tuttu ja turvallinen paikka, jossa hän viihtyy vallan mainiosti. Mä en epäillyt sekuntiakaan, etteikö taapero pärjäisi yökylässä loistavasti. Ympärillä tutut rakkaat aikuiset ja omat siskot, joiden kanssa hänellä on aina turvallinen olo. Etukäteen juteltiin hänen kanssa yökylästä sen verran mitä nyt tuollainen 1,5v taapero ymmärtää, ja hän sanoi itsekin että ”kylään!”. Edellisenä päivänä käytiin laittamasa matkasänky & isojen tyttöjen sänky valmiiksi vierashuoneeseen ja hengailtiin ilta Kauniaisissa, jotta paikka oli ihan tuoreessa muistissa hänellä.

Silti tuntui niin haikealta jättää hänet eka kertaa ikinä yökylään, taas yksi iso askel ja eka kerta. Mulla valui kyyneleet silmistä aurinkolasien takana kun hänet jätettiin sinne, mutta hän vaan vilkutti reippaasti ja sanoi ”Heippa, puistooo kiikkaa!”. He siis lähtivät siinä samalla puistoon keinumaan, ja me lähdettiin sitten ajelemaan kohti Helsinkiä ja hotellia.

Me otettiin huone Jätkäsaaren Clarion Hotelista, ja vielä näköalahuone ysikerroksesta, josta näki ihanasti Helsingin keskustan ja kattojen yli. Alkuilta me vaan ajeltiin ja juteltiin ja nautittiin kahdenkeskisestä ajasta, ja sitten vietiin auto pois ja käveltiin keskustaan. Mentiin MASU Asian Bistro & Bariin syömään, ja voin suositella sitä täydestä sydämestäni! Ihan mielettömän herkullista ruokaa, ihana tunnelma ja niin kiva terassi upeana kesäiltana.

Mä otin alkupalaksi lohitatakia, ja Otto otti Burrata-mozzarellaa maailaisleivän ja marinoitujen tomaattien kanssa. Pääruuaksi mä otin ahventa, ja Otto otti Satay-kanaa. Juotiin ruuan kanssa herkullista Villa Wolf valkkaria, ja nautiskeltiin illasta ihan kaikessa rauhassa. Annokset olivat reilun kokoisia, eikä todella jäänyt nälkä. Tässä oli kyllä ravintola niin meidän makuun, koska ruuat olivat upeita ja laadukkaita ja tuoreita, mutta annokset kuitenkin reiluja ja rentoja. Ihan 5/5!

Illallisen jälkeen käveltiin vielä Kaisaniemen Sori Taproomin terassille yksille, ja istuttiin siinä pimeässä kesäillassa. Juteltiin, nautittiin toistemme seurasta ja kiireettömyydestä. Käveltiin puolen yön maissa takaisin hotellille nukkumaan ihanan pehmeään sänkyyn. Aivan ihana ilta, ja oli niin parasta kävellä lämpimässä kesäyössä ja katsella keskustan meininkejä.

Seuraavana aamuna mä heräsin tietenkin klo 6.45 niin kuin joka aamu, mutta onnistuin jopa tunnin loikoilun jälkeen vielä nukahtamaan puoleksi tunniksi. Lopulta heräsi siis 8.15 mikä on mulle ihan ennätys tällä hetkellä. Sen jälkeen oli niin levännyt olo! Mentiin käymään vielä aamulla hotellin aamiaisella, joka oli myös monipuolinen ja herkullinen. Nautittiin aamiainenkin terassilla ihanassa aamuauringossa, ja oli vaan niin hyvä fiilis. Treffit olivat sujuneet loistavasti, ja niin oli myös taaperon ensimmäinen yö yökylässä.

Mä vannotin laittamaan välillä viestiä taaperon kuulumisista, ja onneksi saatiinkin illan ja aamun aikana muutamat pikkuvideot ja kuvat hänen touhuistaan. Oli mennyt super hyvin eikä ollut kertaakaan ollut mitään ongelmaa. Unikin oli tullut melkein heti illalla, ja hän oli nukkunut läpi yön niin kuin kotonakin, ja jopa herännyt vasta 7.15, vaikka yleensä hän herää pilkun tarkkaan klo 6.45 joka ikinen aamu.

Tuntuu ihan kreisiltä, että tänään on ollut lauantai, kun tuo meidän kahdenkeskinen miniloma tuntui ihan viikonlopulta. Eilen aamulla tuotiin omat tavarat kotiin, ja sitten lähdettiin hakemaan lapsia. Mä unohdin vahingossa puhelimen kotiin, ja me vietettiin koko päivä Kauniaisissa, kun Oton serkku avovaimoineen tuli sinne kylään grillaamaan. Mulle tuli siis sellainen kymmenen tunnin pakollinen someloma, mikä ei haitannut ollenkaan. Oli aika rentoa olla koko päivä ilman puhelinta.

Olen kyllä hurjan kiitollinen ihanista ihmisistä ympärillä. Tämä miniloma teki niin hyvää, ja vaikka tuli ikävä lapsia, niin silti oli ihanaa viettää kunnolla kahdenkeskistä aikaa ja vaan jutella, jutella ja jutella.

Muistatteko tyylikatsaukset, joita olen aina tykännyt tehdä blogiini? Ehkä muistatte, mä ainakin muistan, miten kiva niitä oli aina tehdä. Kuluneen 2 vuoden aikana ei kuitenkaan ole tullut tehtyä sellaista, sillä asuja on ilmestynyt vähemmän kuin aiemmin. Olen ajatellut, että en halua tehdä tyylikatsausta ennen, kuin materiaalia on tarpeeksi. Nyt sain tosiaan kasaan 23 asua viime vuoden heinäkuun ja tämän vuoden heinäkuun väliltä. Päätin ottaa hetken tarkastellakseni sitä muutosta, ja toisaalta niitä samoina pysyneitä juttuja tämän tyylivuoden aikana. Miten tyyli on muuttunut, vai onko mitenkään? Mikä on lempi-asu näistä kaikista, entä mitä en enää pukisi päälleni? Alkuperäiset asupostaukset  asun yksityiskohtineen löytyvät numeroituna kuvien mukaan.

1. Pinkki hame & Oulu yläilmoista | 2. Imetykseen soveltuva hääasu & tunnelmia ystävien häistä | 3. Hopeaa & burgundia | 4. Ruutumekossa ja verkkosukkahousuissa | 5. Synttärilahjapaidassa – Kenzo tiikericollege | 6. Kultainen takki & ajatuksia pukeutumisesta | 7. Makuupussi päälle ja puistoon eli mun uusi takki | 8. Mun jouluaaton asu esittelyssä | 9. Kultaa ja velouria |

Tässä kollaasissa näkyy mun mielestä se, miten halusin testailla kaikkea, kun raskauden ja kropan muutosten jälkeen oma tyyli oli vielä vähän hukassa. Lempivaatteita näistä kuvista ehdottomasti Kenzon tiikericollege asuissa numero 5. & 6., Adidaksen musta untuvatakki, joka näkyy kuvassa 7. sekä Guccin vyö kuvassa 9., jonka sain joululahjaksi Otolta. Myös ykköskuvan pliseerattu pinkki hame on ollut ahkerassa käytössä tänäkin kesänä, sekä kaikkien kuvien laukut.

Vähiten suosikki näistä on tuo ruutupaita ja verkkosukkahousut -yhdistelmä kuvassa numero 4. Näin ihan samanlaisen jollakin tyylikkäällä mimmillä Ruotsissa, ja ajattelin näppärästi kopioida saman asuidean itseni päälle. Se ei vaan toiminut mulla niin kuin kuvittelin, ja näen sen vasta nyt. Mutta tuo ihana ruutumekko pääsee kyllä käyttöön tänäkin syksynä, ehkäpä mustien neulesukkahousujen ja vaikka maihareiden kanssa, niin toimii paremmin. Ei kaikki asut aina voi toimiakaan, tärkeintä on ilmaista itseään juuri niin kuin haluaa, ja myöhemmin voi sitten hihitellä niille omille ei-niin-onnistuneille valinnoille.

10. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut | 11. Pakkaspäivän neuleasu & perjantain kuulumiset | 12. Rohkeutta olla minä | 13. Kukkamekossa ja farkuissa | 14. Farkkuminissä ja tennareissa | 15. IBA 2018 asu kokovalkoinen puku | 16. Glitteriä, tatuointia ja farkkumini | 17. Raitapaita & Culottes-housut | 18. Keltaista ja sinistä – värikäs kesäasu |

Kuten kuvista näkyy, untuvatakki oli hurjan kovassa käytössä pitkälle kevääseen. Se on klassikko, johon aion pukeutua tänäkin talvena ilomielin, ja se lämmittää mua nilkkoihin saakka niinä kaikkein kylmimpinäkin päivinä. Näistä asuista mun suosikkeja on varmaankin 1o. & 11., sekä tuo kaikkein viimeisin numero 18.. Ja tietty valkoinen IBA-asu kuvassa numero 15.! Ne ovat ehkä eniten sitä tyyliä, jolta haluisin näyttää tänäkin syksynä ja talvena. Mun näköistä, sopivassa suhteessa klassisempia juttuja ja trendikkäämpiä juttuja. Tuo valkoinen puku on niin mun lemppari, oikein odotan, että tulee joku sopiva tilaisuus johon voin pukeutua juuri siihen.

Vansit olivat myös loistava ostos, ne ovat olleet ihan super paljon jalassa tänä vuonna, samoin kun tuo ihana biker-tekonahkatakki. Sen käyttäminen on yksi niistä jutuista, joita odotan siinä, että ilmat viilenevät. Vähiten suosikki on tuo asu kuvassa numero 12. koska se tuntuu vähiten omalta näin jälkikäteen. Silti olen iloinen, että pukeuduin siihen, ja otin samalla esille tärkeitä ajatuksia itsevarmuudesta ja rohkeudesta pukeutua niin kuin itse haluaa.

19. Farkkua ja pellavaa & sekä ajatuksia itsensä näkemisestä | 20. Parhaat kesähousut & keltainen kausi | 21. Minut itseni kanssa pitkän matkan jälkeen (kaupallinen yhteistyö) | 22. Kaupunkipyöräilemässä auringonlaskun aikaan | 23. Melkein meikittömät asukuvat |

Tämän alimman kuvan asut ovat kaikki kuvattu viimeisen reilun  kuukauden sisällä, ja ehkä siksi  ne kaikki tuntuvat ihan ”omalta”. Tältä mä näytän ja haluan juuri nyt näyttää. Näistä kaikista lemppareimpia on ehkä tuo ensimmäisen kuvan asun pellavatoppi, Mom jeansit, tekonahkabiker sekä Vansit, sekä sitten tuo Prisman kampanjassa saamani IVANAHelsingin Rosalin-mekko, joka on kuvassa 21.. Kaikki asut on sellaisia, joita olen käyttänyt tänä kesänä useamman kerran, ja voin käyttää edelleen oikein mieluusti.

Kun tällä tavalla jälkikäteen analysoi näistä kuvista omaa tyyliä, omia ostoksia ja asuja, on todellakin helppo huomata mistä tykkää, ja mitkä ovat olleet fiksuja ostoksia. Melkein poikkeuksetta lemppareita ovat laadukkaat tuotteet joihin on sijoittanut vähän enemmän rahaa, ja joiden hankintaa on suunnitellut pidempään. Ne ovat sellaisia juttuja, jotka kestävät aikaa, trendien vaihteluita ja sopivat moneen erilaiseen asuun.

Kenzon tiikericolleget ovat näyttäneet hyvältä jo vuosia, eikä se ole ihan heti muuttumassa. Guccin vyö on aika timanttinen yksityiskohta vaatekaapissa varmasti myös vuonna 2028. Vansin Old Skoolit ovat klassikko, joka ei vanhene, ne on siistit aina, oli vuosi sitten 2010 tai 2030, vähän niinkuin Conssit & Timberlandit. Coachin laukku on palvellut jo heinäkuusta 2014, eikä tähän ole tulossa muutosta. Paras musta laukku jonka olen koskaan omistanut. Musta klassinen ja lämmin untuvatakki voi mennä pois muodista, mutta lämmittää varmasti silloinkin. IVANAHelsingin mekko on upea designtuote myös kahdenkymmenen vuoden päästä, ja jos vain se mahtuu mun päälle, käytän sitä varmasti silloinkin.

Tässä on edelleen loistava ohjenuora siihen mun oman täydellisen vaatekaapin luomiseen. Osta harkitusti ja tarpeeseen, vältä heräteostoksia ja ”alelöytöjä”, ellei alelöytö satu olemaan joku jota olet harkinnut ja tarvinnut pitkään. Sijoita klassikoihin ja laatuun, älä juokse jatkuvasti trendien perässä. Löydä oma tyyli. Vähemmän on enemmän. Pidä kaappi ja vaaterekki aina siistinä, jotta et lakkaa löytämästä niitä suosikkeja, jotka pukeutumisesta tekevät helppoa ja jännittävää. Siinäpä ne. Tänä syksynä mun ostoslistalla on ainakin eettisesti tuotetut pipo ja huivi, jotka kestäisivät ja kestäisivät vuodesta toiseen, sekä saappaat tai nilkkurit, jotka kestävät aikaa & äärimmäisiä säitä, ja ovat myös mahdollisimman eettisesti ja laadukkaasti tuotetut.

Mitkä on teidän lemppariasut näistä? Mitkä on teidän omia suosikkivaatteita tai -asusteita omassa vaatekaapissanne? Mitä löytyy teidän syksyn ostoslistalta? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Tänä kesänä mä olen tutustunut useampiin kirjoihin, kuin monena aiempana vuonna. Varmasti siihen vaikuttaa kuopuksen kasvu, ja Oton pitkät lomat, mutta myös se, että olen löytänyt tämän vuoden aikana ihan uusia tapoja nauttia kirjoista. Tällä tarkoitan ääni- ja e-kirjoja, joita luen BookBeatin kautta. Meillä on ollut BookBeat käytössä n. puolisen vuotta, ja kun mä olin käyttänyt sitä kevään ja hehkuttanut Otolle, halusi Otto itselleen BookBeatin käyttöön myös.

Otto ei ollut lukenut moneen vuoteen kokonaisia kirjoja, ennen tätä kesää. Mä ostin hänelle joululahjaksi viime jouluna kaksi harvinaista kirjaa, joita hän hehkutti monelle kaverilleenkin, mutta ei ole v i e l ä k ä ä n ehtinyt lukea niitä loppuun. BookBeatin avulla hän kahlasi läpi kahdeksan kirjaa kolmessa viikossa. Se on Otolle nykyään paljon, vaikka hän olikin ahkera lukemaan ennen,  kuin lapsiperhearki astui kuvioihin ja piti alkaa priorisoida oman ajan käyttöä. Me otettiin alkukesästä käyttöön Oton kanssa BookBeatin perhetili. Perhetilillä voi kuunnella ja lukea kirjoja samaan aikaan eri laitteilla, ja kaikki saavat omat kirjalistat, kirjanmerkit ja luetut kirjat. Siitä tulee pieni lisämaksu, mutta on se vaan niin ihanaa makoilla iltaisin sängyssä yhdessä, ja kuunnella äänikirjoja, tai lukea molemmat omia kirjojaan. Siihen on niin ihanaa nukahtaa. 

Mä tykkään kuunnella äänikirjoja myös arkisia askareita tehdessä ja lenkillä, koska silloin kaikki sujuu paljon jouhevammin. Äänikirjaa kuunnellessa pystyy ikäänkuin unohtamaan sen puuduttavan pakertamisen, ja uppoutumaan vaan kirjan maailmaan. Pyykit ripustuvat kuin itsekseen pyykkinarulle, ja lenkkikään ei tunnu niin pitkältä kun kuuntelee jotain koukuttavaa kirjaa.

Varsinkin tänä vuonna, kun olen sekä ollut itse taaperon kanssa kotona että tehnyt täyttä työviikkoa, jonka olen yrittänyt mahduttaa iltoihin, viikonloppuihin ja päiväuniaikoihin, on omat rentoutushetket olleet harvassa. Toki näin kesäaikaan on ihan luksusta, kun Otto on kotona ja olen voinut ihan rauhassa rentoutua ja välillä jopa lomaillakin. Kesällä olen voinut välillä mennä vaikka pihalle pötköttelemään kuopuksen päikkäriaikaan aurinkotuoliin, ja kuuntelemaan kirjaa. Mutta kun arki taas muutaman viikon kuluttua alkaa ihan täysillä, alkaa oma aika olla taas kortilla. Silloin niistä pienistä omista hetkistä, kun uppoutuu arkiaskareiden lomassa tai kuvia editoidessa äänikirjan maailmaan, tulee taas ihan hurjan tärkeitä hengähdystaukoja.

Tänä kesänä mä olen ihastunut mm. Maria Veitolan Veitola -kirjaan, joka herätti hurjan paljon tunteita ja ajatuksia, ja inspiroi ihan superisti. Alkukesästä kuuntelin lempparini Sophie Kinsellan uusinta kirjaa nimeltä Varsinainen talousihme. Se oli ihan hulvaton, taattua Sophie Kinsellaa ja kuuntelin sen ihan ennätysnopeasti. Tällä hetkellä mulla on kesken Gail Honeymanin Elanorille kuuluu ihan hyvää, josta olin lukenut paljon kehuja etukäteen. Se on kyllä tosi koukuttava, ja tykkään siitä! Hei ja jos olette katsoneet The Handmaid’s Talea, niin Margaret Atwoodin alkuperäisteos Orjattaresi, jonka pohjalta sarja on tehty, löytyy BookBeatista. Sen ajattelin lukea seuraavaksi, sillä uskon että se herättää vahvoja tunteita ja saa uppoutumaan täysillä.

Sovellus on tosi helppokäyttöinen, ja sieltä on nopeaa löytää kiinnostavaa ja uutta kuunneltavaa. Mä tykkään välillä selailla BookBeatin suosituimpia, josta bongasin esimerkiksi tuon Margaret Atwoodin Orjattaresi -kirjan. Genret on selkeästi jaettu, ja myös niistä löytää helposti juuri sitä mitä etsii, tai inspiraatiota jos ei tiedä mitä etsiä. Mä suosittelen BookBeatia todella lämpimästi, koska se on ollut ainakin mulle aivan ihana harrastus, jota on helppo toteuttaa vaikka minipienissä pätkissä, kun löytyy vähänkin vaan aikaa jostain sieltä arjen keskeltä. Tai sitten voi uppoutua tuntikausiksi, jos on hyvä hetki ja aikaa. Molempi parempi!

1KK ILMAINEN TUTUSTUMISJAKSO BOOKBEATIIN LUKIJOILLENI

Nyt pääset kokeilemaan BookBeatia ilmaiseksi kuukauden ajan. Koodilla bihns saat neljän viikon ilmaisen käyttöjakson BookBeatia. Koodi on voimassa 30.9. asti ja vain uusille BookBeat-asiakkaille. Kokeilujakson saat klikkaamalla itsesi BookBeatin sivulle, johon koodi on valmiiksi jo syötettynä.

Jakakaa teidän tän hetken parhaat kirjavinkit! Mä janoan uusia kirjoja, joista inspiroitua. Mitä olet kuunnellut tai lukenut viimeksi, ja mitä tykkäsit siitä?

Kirjoitin maanantaina siitä, miksi päätettiin järjestää Lapset päättää -päivä. Eilen koitti tuo päivä, joka tosin alkoi aika samalla tavalla kuin kaikki muutkin päivät lasten kesälomalla. Ensimmäisenä heräsi taapero, jonka kanssa käppäiltiin alakertaan, Hän söi puuroa, minä join kahvia, telkkarissa pyöri Pikkukakkonen. Kahdeksan jälkeen kuulin, kun ovi kävi ylhäällä. Esikoinen hilputteli nukkumahuoneesta tulevaan omaan huoneeseensa piirtelemään. Hän tykkää olla siellä ihan omassa rauhassaan ja touhuilla omia juttujaan. Kymmenen minuutin päästä alakertaan tassuttelivat peräkanaa Otto ja meidän viisivee, unihiekkaa silmistä hieroen.

Ensimmäiseksi lapset päättivät, että he haluavat aamiaiseksi lettuja. ”Tavallisia vai banaanilettuja?” kysyin. ”Eiks banaaniletut oo terveellisempiä, me otetaan niitä! Ja kaveriksi Nutellaa ja banaania!”. Nutellan mukana meni terveellisyys, mutta lapset päättää. Paistoin banaanilettuja vaikka kuinka kauan, ja niistä tuli tosi hyviä ja pysyivät hienosti kasassa. Lettuihin käytettiin 2,5 banaania, 4 isoa kananmunaa ja 1 teelusikallinen vanilja-aromia. Paistoin letut rypsiöljyllä, joka toimii paljon paremmin kuin voi.

Aamiaisen jälkeen kysyttiin lapsilta, että mitäs he sitten haluavat tehdä. ”No me keskusteltiin, ja tultiin siihen tulokseen, että tänään olis tosi hyvä päivä mennä Hoploppiin, sinne uuteen. Niin pitääks meidän ottaa joku ruokalepo vai voidaanks me lähtee heti nyt sinne Hoploppii?”. Me katsahdettiin toisamme Oton kanssa, ja sanottiin suunnilleen kuorossa, että mennään vaan heti, koska lapset saa päättää, muuten oltaisiin todellakin otettu se pieni ruokalepo ensin, hah. Niin me hoidettiin siinä aamutoimet kiireen vilkkaa, ja oltiin Hoplopissa jo ennen yhtätoista koko konkkaronkka.

Isot tytöt katosivat kiipeilemään jo ennen kuin ehdittiin saada lukkokaappia kiinni, ja me tutkittiin sitten Oton ja taaperon kanssa, että mitä siellä ”uudessa” Hoplopissa sitten onkaan. Taapero oli ensin vähän hitaasti lämpeävä jättimäiselle sisäleikkipuistolle, mutta kun hän löysi ensimmäisen irtonaisen pallon ja lähti heittelemään sitä, hän innostui kaikesta muustakin. Pian hän jo hyppi trampoliinilla onnesta soikeana ”hyppää, hyppää, hyppää, huiiiii!”.

Isoja tyttöjä näki lähinnä silloin, kun he kävivät juomassa vettä. Laskettiin me muutaman kerran heidän kanssa isoista liukumäistä, katsottiin heidän tramppahyppyesityksiä ja ajeltiin mönkkäriradalla yhdessä, mutta muuten he katosivat omille teilleen koko ajan, ja bongasivat vielä tutun kaverin joka oli myös puistossa.

Oltiin puistossa yli kolme tuntia, sitten alkoi tulla ihan hillitön nälkä ja ennen kaikkea HIKI. Hiki nyt ei näillä säillä ole mitään uutta, mutta nälkään oli pakko tarttua, ettei alkanut heikottaa. Kysyttiin lapsilta mitä he haluavat syödä lounaaksi ja vähän oletin/toivoin että haluaisivat syödä helposti Hoplopissa, kun oli itsellä niin nälkä. He kuitenkin toivoivat kuulemma kanaa kermakastikkeessa ja riisiä, ja niin me lähdettiin Hoplopista saman rakennuksen Lidliin ostoksille. Lapset lastasivat kärryyn kanasuikaleita, ruokakermaa, tuorejuustoa, raejuustoa ja vihanneksia. ”Ja SAADAAKS ME NAKKICROISSANTTEJA ILTAPALAKS??” ”No saadaan tietysti, tänään on lapset päättää -päivä.”. Nakkicroissantteja ostettiin, ja söpöjä pikkueläinrahkoja, joita he myös halusivat, mutta joita en yleensä osta, koska niissä on paljon sokeria.

Automatkalla he jo kysyivät, että saavatko mennä siksi aikaa ulos kavereiden kanssa, kun me laitetaan ruokaa. Vastasivat itse omaan kysymykseensä, että ”saadaan mennä”. Ruuassa ei kauan kestänyt, ja he tulivatkin heti sisälle syömään kun kutsuttiin. Molemmat söivät kaksi annosta ruokaa, ja ilmoittivat sitten lähtevänsä takaisin ulos kavereiden kanssa leikkimään. Mun aavistukseni siitä, että tänään ei tehdä ollenkaan töitä meni siis ihan mönkään. Taapero veteli yli kolmen tunnin päiväunet Hoplopin jälkeen, ja heräsi vasta vähän ennen viittä, ja lapset olivat ulkona kavereiden kanssa neljä tuntia. Kerkesin siis hyvin tehdä töitä sillä välillä.

Kaikilla pihan samanikäisillä lapsilla on kotiintuloaika seitsemältä, ja vasta silloin meidänkin tyypit tulivat kotiin. Sitten he halusivat lähteä lähellä sijaitsevaan kiipeilypuistoon, jossa oltiin käyty kerran aiemmin. Mentiin kiipeilypuistoon vielä tunniksi leikkimään, ja lähdettiin kahdeksalta kotiin. Kiipeiltiin ja riehuttiin siellä koko perhe viimeisetkin energian rippeet, joita Hoplopin jälkeen löytyi. Lapset söivät puiston jälkeen onnesta soikeana iltapalaksi nakkicroissantit ja pikkurahkat (no taapero ei kyllä saanut rahkaa), ja halusivat sen jälkeen vielä pelata vähän aikaa korttia. Taapero sai katsoa yhden jakson Kaapoa, kun me pelattiin isojen tyttöjen kanssa Rodokselta ostetuilla pelikorteilla yksi erä seiskaa.

Sitten lapset halusivat kuulla oikein pitkän iltasadun, ja menivät puoli kymmeneltä  nukkumaan, ja nukahtivat samantien. Kysyin heiltä tänä aamuna, että mikä päivässä oli parasta. Kuulemma kaikki oli yhtä kivaa, Hoplop ja kavereiden kanssa oleminen. Oli kuulemma ihan helppoa päättää yhdessä, kun vaan keskusteli erilaisista vaihtoehdoista.

Täytyy sanoa, että nyt on pikkuisen haikea olo. Sitä aina ajattelee itse, että ei ole koskaan tarpeeksi läsnä lapsille, vaikka parhaansa yrittääkin. Siksi jotenkin myös oletin, että tottakai lapset päättää -päivänä he haluavat olla aamusta iltaan kylki kiinni kyljessä ja touhuta äidin ja isin kanssa kaikkea. Olin väärässä, ja riittämättömyyden tunne taitaa olla ihan turhaa. Meidän isot tytöt taitaa oikeasti jo olla aika isoja. Ja mä luulen, että he ovat tainneet saada ihan tarpeeksi meidän läsnäoloa ja huomiota. Ehkä sitä vaan haluaa tehdä itsensä tärkeämmäksi kuin onkaan, faktahan on se, että heillä on jo ne ihan omat kaverit ja jutut. Kai se on vaan pakko myöntää, että aletaan olla siinä vaiheessa elämää, että äiti ja isi ei olekaan aina ne ykköset, vaan kaveritkin on. Se on samalla ihanaa ja hienoa, mutta myös ihan hemmetin haikeaa. Onneksi on tuo yksi taapero, joka pitää meille vielä seuraa, hah.

Vaikka vähän tuntui haikealta, tunsin myös suurta kiitollisuutta, iloa ja ylpeyttä. Meillä oli tosi kiva päivä, lapset eivät pyytäneet mitään kuuta taivaalta, vaan mukavan päivän ja sopivasti höpsötystä ja järkevämpiä juttuja. Koko päivänä he eivät tapelleet tai vääntäneet toistensa kanssa kertaakaan, vaan osasivat suunnitella yhdessä ja sovussa kivan päivän. Tämän kokemuksen perusteella voidaan järkätä näitä päiviä vaikka kerran kuussa, koska miksikäs ei.

Joskus ollaan puhuttu Oton kanssa, miten hauskaa olisi taas pitkästä aikaa viettää sellainen päivä, että lapset saavat päättää kaikesta. Pidettiin viimeksi sellainen joskus ennen kuopuksen syntymää, joten siitä on hujahtanut ihan hullun pitkä aika. Lapset ovat kasvaneetkin varmaan kilometrin siitä, kun viimeksi pidettiin sellainen, ja lisääntyneet tietysti yhdellä.

Tänään illallisella me juteltiin lasten kanssa kompromissien tekemisestä, toisten huomioimisesta ja siitä, miten tehdään päätöksiä yhdessä. Siinä keskustellessa jotenkin välähti, ja ehdotin vaivihkaa Otolle, että josko me pidettäisiin huomenna Lapset päättää -päivä. Otto sanoi heti, että no mikä ettei! Mikä oikeasti voisi olla parempi tapa harjoitella kompromissien tekemistä, yhdessä päättämistä ja toisten huomioimista käytännössä ja mukavalla tavalla, kuin suunnitella yhdessä siskon kanssa kokonaisen päivän ohjelma koko perheelle! Ehtona päivän pitämiselle oli, että kaikki päätökset pitää tehdä yhdessä ja yhteisymmärryksessä, eikä kumpikaan saa yksin määräillä. He suostuivat ilomielin.

Isot tytöt olivat aivan hurjan innoissaan, ja alkoivat heti suunnittelemaan ja miettimään, mitä me voitaisiin tehdä yhdessä ja mitä syödään aamupalaksi. He ovat olleet nyt yhdessä kesälomalla kahdeksan viikkoa, ja alkaa huomata, että välillä he ovat jo vähän kyllästyneitä toisiinsa. He puhuvat joka päivä siitä, kuinka odottavat jo koulun ja päiväkodin alkua ja ikävöivät kavereita, jotka ovat olleet reissussa.

Ollaan huomattu, että viimeisen parin viikon ajan sisarusten välisiä kahnauksia on ollut tavallista enemmän. Siksi ajattelin, että joku tällainen yhteinen kiva ”projekti” voisi saada heihin vielä intoa ja hyvää fiilistä toisistaan ja yhdessä olemisesta, niin ei tunnu koulun ja päiväkodin odottelu niin pitkältä.

Tämä huomisen päivän suunnittelu tuntui onneksi sujuvan heiltä hyvin, ja he näyttivät löytävän heti yhteisen sävelen. Mua oikeasti vähän jännittää, että mitä he huomiselle keksivät! He miettivät myös, että millainen päivä meillä olisi huomenna, jos pikkusisko saisi päättää kokonaan yksin. Kuulemma me syötäisiin pelkkää puuroa aamupalaksi, kerättäisiin ihan hirveän paljon kiviä, syötäisiin lounaaksi ja päivälliseksi maissia ja iltapalaksi mansikoita, katsottaisiin kissavideoita, metsästettäisiin leppäkerttuja kädelle, luettaisiin muumikirjoja ja käytäisiin uimassa. Aika hyvin he tuntevat taaperoikäisen siskonsa, sillä juuri tällaista päivää olisin itsekin odottanut, jos 1v5kk olisi ollut puikoissa.

Lapset tietävät, että huominen ei ole mikään pelkkien huvipuistojen, lelukauppojen, glitterin ja roskaruuan päivä, eivätkä he aio suunnitella samalle päivälle Hoplopia, Lintsiä, museoita, lelujen ostamista, uimista ja Korkeasaarta. Heillä tuntui olevan ihan realistinen käsitys siitä, että joku yksi tällainen aktiviteetti voitaisiin päivään mahduttaa, ja sitten he miettivät kaikkia pienempiä yksityiskohtia, kuten ehkä banaanilettuja aamupalaksi ja pikkulegoilla rakentelua yhdessä puuhasteluksi.

Mutta saa nähdä, he menivät puoli tuntia sitten nukkumaan, ja aika pitkään kuului kuiskuttelua huoneesta, ja välillä pientä kiherrystäkin tänne alas asti. Mitähän ihmettä he ovat keksineet? Niin siistiä! Huomisesta tulee varmasti tosi ihana päivä, ja kerron mielelläni, millainen meidän päivästä sitten tuli, lasten luvalla tietysti! Luulen ainakin, että he toivovat, että äiti ei tee huomenna yhtään töitä, joten huomenna taitaa olla mullakin vapaapäivä. Se todellakin kelpaa.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Mitä luulette, että teidän lapset keksisivät, jos saisivat päättää kaikesta? Tai mitä olette tehneet, jos olette viettäneet lapset päättää -päivää?