Muistatteko tyylikatsaukset, joita olen aina tykännyt tehdä blogiini? Ehkä muistatte, mä ainakin muistan, miten kiva niitä oli aina tehdä. Kuluneen 2 vuoden aikana ei kuitenkaan ole tullut tehtyä sellaista, sillä asuja on ilmestynyt vähemmän kuin aiemmin. Olen ajatellut, että en halua tehdä tyylikatsausta ennen, kuin materiaalia on tarpeeksi. Nyt sain tosiaan kasaan 23 asua viime vuoden heinäkuun ja tämän vuoden heinäkuun väliltä. Päätin ottaa hetken tarkastellakseni sitä muutosta, ja toisaalta niitä samoina pysyneitä juttuja tämän tyylivuoden aikana. Miten tyyli on muuttunut, vai onko mitenkään? Mikä on lempi-asu näistä kaikista, entä mitä en enää pukisi päälleni? Alkuperäiset asupostaukset  asun yksityiskohtineen löytyvät numeroituna kuvien mukaan.

1. Pinkki hame & Oulu yläilmoista | 2. Imetykseen soveltuva hääasu & tunnelmia ystävien häistä | 3. Hopeaa & burgundia | 4. Ruutumekossa ja verkkosukkahousuissa | 5. Synttärilahjapaidassa – Kenzo tiikericollege | 6. Kultainen takki & ajatuksia pukeutumisesta | 7. Makuupussi päälle ja puistoon eli mun uusi takki | 8. Mun jouluaaton asu esittelyssä | 9. Kultaa ja velouria |

Tässä kollaasissa näkyy mun mielestä se, miten halusin testailla kaikkea, kun raskauden ja kropan muutosten jälkeen oma tyyli oli vielä vähän hukassa. Lempivaatteita näistä kuvista ehdottomasti Kenzon tiikericollege asuissa numero 5. & 6., Adidaksen musta untuvatakki, joka näkyy kuvassa 7. sekä Guccin vyö kuvassa 9., jonka sain joululahjaksi Otolta. Myös ykköskuvan pliseerattu pinkki hame on ollut ahkerassa käytössä tänäkin kesänä, sekä kaikkien kuvien laukut.

Vähiten suosikki näistä on tuo ruutupaita ja verkkosukkahousut -yhdistelmä kuvassa numero 4. Näin ihan samanlaisen jollakin tyylikkäällä mimmillä Ruotsissa, ja ajattelin näppärästi kopioida saman asuidean itseni päälle. Se ei vaan toiminut mulla niin kuin kuvittelin, ja näen sen vasta nyt. Mutta tuo ihana ruutumekko pääsee kyllä käyttöön tänäkin syksynä, ehkäpä mustien neulesukkahousujen ja vaikka maihareiden kanssa, niin toimii paremmin. Ei kaikki asut aina voi toimiakaan, tärkeintä on ilmaista itseään juuri niin kuin haluaa, ja myöhemmin voi sitten hihitellä niille omille ei-niin-onnistuneille valinnoille.

10. Pakkaspäivän asu Kalliossa & mistä parhaat mustat farkut | 11. Pakkaspäivän neuleasu & perjantain kuulumiset | 12. Rohkeutta olla minä | 13. Kukkamekossa ja farkuissa | 14. Farkkuminissä ja tennareissa | 15. IBA 2018 asu kokovalkoinen puku | 16. Glitteriä, tatuointia ja farkkumini | 17. Raitapaita & Culottes-housut | 18. Keltaista ja sinistä – värikäs kesäasu |

Kuten kuvista näkyy, untuvatakki oli hurjan kovassa käytössä pitkälle kevääseen. Se on klassikko, johon aion pukeutua tänäkin talvena ilomielin, ja se lämmittää mua nilkkoihin saakka niinä kaikkein kylmimpinäkin päivinä. Näistä asuista mun suosikkeja on varmaankin 1o. & 11., sekä tuo kaikkein viimeisin numero 18.. Ja tietty valkoinen IBA-asu kuvassa numero 15.! Ne ovat ehkä eniten sitä tyyliä, jolta haluisin näyttää tänäkin syksynä ja talvena. Mun näköistä, sopivassa suhteessa klassisempia juttuja ja trendikkäämpiä juttuja. Tuo valkoinen puku on niin mun lemppari, oikein odotan, että tulee joku sopiva tilaisuus johon voin pukeutua juuri siihen.

Vansit olivat myös loistava ostos, ne ovat olleet ihan super paljon jalassa tänä vuonna, samoin kun tuo ihana biker-tekonahkatakki. Sen käyttäminen on yksi niistä jutuista, joita odotan siinä, että ilmat viilenevät. Vähiten suosikki on tuo asu kuvassa numero 12. koska se tuntuu vähiten omalta näin jälkikäteen. Silti olen iloinen, että pukeuduin siihen, ja otin samalla esille tärkeitä ajatuksia itsevarmuudesta ja rohkeudesta pukeutua niin kuin itse haluaa.

19. Farkkua ja pellavaa & sekä ajatuksia itsensä näkemisestä | 20. Parhaat kesähousut & keltainen kausi | 21. Minut itseni kanssa pitkän matkan jälkeen (kaupallinen yhteistyö) | 22. Kaupunkipyöräilemässä auringonlaskun aikaan | 23. Melkein meikittömät asukuvat |

Tämän alimman kuvan asut ovat kaikki kuvattu viimeisen reilun  kuukauden sisällä, ja ehkä siksi  ne kaikki tuntuvat ihan ”omalta”. Tältä mä näytän ja haluan juuri nyt näyttää. Näistä kaikista lemppareimpia on ehkä tuo ensimmäisen kuvan asun pellavatoppi, Mom jeansit, tekonahkabiker sekä Vansit, sekä sitten tuo Prisman kampanjassa saamani IVANAHelsingin Rosalin-mekko, joka on kuvassa 21.. Kaikki asut on sellaisia, joita olen käyttänyt tänä kesänä useamman kerran, ja voin käyttää edelleen oikein mieluusti.

Kun tällä tavalla jälkikäteen analysoi näistä kuvista omaa tyyliä, omia ostoksia ja asuja, on todellakin helppo huomata mistä tykkää, ja mitkä ovat olleet fiksuja ostoksia. Melkein poikkeuksetta lemppareita ovat laadukkaat tuotteet joihin on sijoittanut vähän enemmän rahaa, ja joiden hankintaa on suunnitellut pidempään. Ne ovat sellaisia juttuja, jotka kestävät aikaa, trendien vaihteluita ja sopivat moneen erilaiseen asuun.

Kenzon tiikericolleget ovat näyttäneet hyvältä jo vuosia, eikä se ole ihan heti muuttumassa. Guccin vyö on aika timanttinen yksityiskohta vaatekaapissa varmasti myös vuonna 2028. Vansin Old Skoolit ovat klassikko, joka ei vanhene, ne on siistit aina, oli vuosi sitten 2010 tai 2030, vähän niinkuin Conssit & Timberlandit. Coachin laukku on palvellut jo heinäkuusta 2014, eikä tähän ole tulossa muutosta. Paras musta laukku jonka olen koskaan omistanut. Musta klassinen ja lämmin untuvatakki voi mennä pois muodista, mutta lämmittää varmasti silloinkin. IVANAHelsingin mekko on upea designtuote myös kahdenkymmenen vuoden päästä, ja jos vain se mahtuu mun päälle, käytän sitä varmasti silloinkin.

Tässä on edelleen loistava ohjenuora siihen mun oman täydellisen vaatekaapin luomiseen. Osta harkitusti ja tarpeeseen, vältä heräteostoksia ja ”alelöytöjä”, ellei alelöytö satu olemaan joku jota olet harkinnut ja tarvinnut pitkään. Sijoita klassikoihin ja laatuun, älä juokse jatkuvasti trendien perässä. Löydä oma tyyli. Vähemmän on enemmän. Pidä kaappi ja vaaterekki aina siistinä, jotta et lakkaa löytämästä niitä suosikkeja, jotka pukeutumisesta tekevät helppoa ja jännittävää. Siinäpä ne. Tänä syksynä mun ostoslistalla on ainakin eettisesti tuotetut pipo ja huivi, jotka kestäisivät ja kestäisivät vuodesta toiseen, sekä saappaat tai nilkkurit, jotka kestävät aikaa & äärimmäisiä säitä, ja ovat myös mahdollisimman eettisesti ja laadukkaasti tuotetut.

Mitkä on teidän lemppariasut näistä? Mitkä on teidän omia suosikkivaatteita tai -asusteita omassa vaatekaapissanne? Mitä löytyy teidän syksyn ostoslistalta? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Tänä kesänä mä olen tutustunut useampiin kirjoihin, kuin monena aiempana vuonna. Varmasti siihen vaikuttaa kuopuksen kasvu, ja Oton pitkät lomat, mutta myös se, että olen löytänyt tämän vuoden aikana ihan uusia tapoja nauttia kirjoista. Tällä tarkoitan ääni- ja e-kirjoja, joita luen BookBeatin kautta. Meillä on ollut BookBeat käytössä n. puolisen vuotta, ja kun mä olin käyttänyt sitä kevään ja hehkuttanut Otolle, halusi Otto itselleen BookBeatin käyttöön myös.

Otto ei ollut lukenut moneen vuoteen kokonaisia kirjoja, ennen tätä kesää. Mä ostin hänelle joululahjaksi viime jouluna kaksi harvinaista kirjaa, joita hän hehkutti monelle kaverilleenkin, mutta ei ole v i e l ä k ä ä n ehtinyt lukea niitä loppuun. BookBeatin avulla hän kahlasi läpi kahdeksan kirjaa kolmessa viikossa. Se on Otolle nykyään paljon, vaikka hän olikin ahkera lukemaan ennen,  kuin lapsiperhearki astui kuvioihin ja piti alkaa priorisoida oman ajan käyttöä. Me otettiin alkukesästä käyttöön Oton kanssa BookBeatin perhetili. Perhetilillä voi kuunnella ja lukea kirjoja samaan aikaan eri laitteilla, ja kaikki saavat omat kirjalistat, kirjanmerkit ja luetut kirjat. Siitä tulee pieni lisämaksu, mutta on se vaan niin ihanaa makoilla iltaisin sängyssä yhdessä, ja kuunnella äänikirjoja, tai lukea molemmat omia kirjojaan. Siihen on niin ihanaa nukahtaa. 

Mä tykkään kuunnella äänikirjoja myös arkisia askareita tehdessä ja lenkillä, koska silloin kaikki sujuu paljon jouhevammin. Äänikirjaa kuunnellessa pystyy ikäänkuin unohtamaan sen puuduttavan pakertamisen, ja uppoutumaan vaan kirjan maailmaan. Pyykit ripustuvat kuin itsekseen pyykkinarulle, ja lenkkikään ei tunnu niin pitkältä kun kuuntelee jotain koukuttavaa kirjaa.

Varsinkin tänä vuonna, kun olen sekä ollut itse taaperon kanssa kotona että tehnyt täyttä työviikkoa, jonka olen yrittänyt mahduttaa iltoihin, viikonloppuihin ja päiväuniaikoihin, on omat rentoutushetket olleet harvassa. Toki näin kesäaikaan on ihan luksusta, kun Otto on kotona ja olen voinut ihan rauhassa rentoutua ja välillä jopa lomaillakin. Kesällä olen voinut välillä mennä vaikka pihalle pötköttelemään kuopuksen päikkäriaikaan aurinkotuoliin, ja kuuntelemaan kirjaa. Mutta kun arki taas muutaman viikon kuluttua alkaa ihan täysillä, alkaa oma aika olla taas kortilla. Silloin niistä pienistä omista hetkistä, kun uppoutuu arkiaskareiden lomassa tai kuvia editoidessa äänikirjan maailmaan, tulee taas ihan hurjan tärkeitä hengähdystaukoja.

Tänä kesänä mä olen ihastunut mm. Maria Veitolan Veitola -kirjaan, joka herätti hurjan paljon tunteita ja ajatuksia, ja inspiroi ihan superisti. Alkukesästä kuuntelin lempparini Sophie Kinsellan uusinta kirjaa nimeltä Varsinainen talousihme. Se oli ihan hulvaton, taattua Sophie Kinsellaa ja kuuntelin sen ihan ennätysnopeasti. Tällä hetkellä mulla on kesken Gail Honeymanin Elanorille kuuluu ihan hyvää, josta olin lukenut paljon kehuja etukäteen. Se on kyllä tosi koukuttava, ja tykkään siitä! Hei ja jos olette katsoneet The Handmaid’s Talea, niin Margaret Atwoodin alkuperäisteos Orjattaresi, jonka pohjalta sarja on tehty, löytyy BookBeatista. Sen ajattelin lukea seuraavaksi, sillä uskon että se herättää vahvoja tunteita ja saa uppoutumaan täysillä.

Sovellus on tosi helppokäyttöinen, ja sieltä on nopeaa löytää kiinnostavaa ja uutta kuunneltavaa. Mä tykkään välillä selailla BookBeatin suosituimpia, josta bongasin esimerkiksi tuon Margaret Atwoodin Orjattaresi -kirjan. Genret on selkeästi jaettu, ja myös niistä löytää helposti juuri sitä mitä etsii, tai inspiraatiota jos ei tiedä mitä etsiä. Mä suosittelen BookBeatia todella lämpimästi, koska se on ollut ainakin mulle aivan ihana harrastus, jota on helppo toteuttaa vaikka minipienissä pätkissä, kun löytyy vähänkin vaan aikaa jostain sieltä arjen keskeltä. Tai sitten voi uppoutua tuntikausiksi, jos on hyvä hetki ja aikaa. Molempi parempi!

1KK ILMAINEN TUTUSTUMISJAKSO BOOKBEATIIN LUKIJOILLENI

Nyt pääset kokeilemaan BookBeatia ilmaiseksi kuukauden ajan. Koodilla bihns saat neljän viikon ilmaisen käyttöjakson BookBeatia. Koodi on voimassa 30.9. asti ja vain uusille BookBeat-asiakkaille. Kokeilujakson saat klikkaamalla itsesi BookBeatin sivulle, johon koodi on valmiiksi jo syötettynä.

Jakakaa teidän tän hetken parhaat kirjavinkit! Mä janoan uusia kirjoja, joista inspiroitua. Mitä olet kuunnellut tai lukenut viimeksi, ja mitä tykkäsit siitä?

Kirjoitin maanantaina siitä, miksi päätettiin järjestää Lapset päättää -päivä. Eilen koitti tuo päivä, joka tosin alkoi aika samalla tavalla kuin kaikki muutkin päivät lasten kesälomalla. Ensimmäisenä heräsi taapero, jonka kanssa käppäiltiin alakertaan, Hän söi puuroa, minä join kahvia, telkkarissa pyöri Pikkukakkonen. Kahdeksan jälkeen kuulin, kun ovi kävi ylhäällä. Esikoinen hilputteli nukkumahuoneesta tulevaan omaan huoneeseensa piirtelemään. Hän tykkää olla siellä ihan omassa rauhassaan ja touhuilla omia juttujaan. Kymmenen minuutin päästä alakertaan tassuttelivat peräkanaa Otto ja meidän viisivee, unihiekkaa silmistä hieroen.

Ensimmäiseksi lapset päättivät, että he haluavat aamiaiseksi lettuja. ”Tavallisia vai banaanilettuja?” kysyin. ”Eiks banaaniletut oo terveellisempiä, me otetaan niitä! Ja kaveriksi Nutellaa ja banaania!”. Nutellan mukana meni terveellisyys, mutta lapset päättää. Paistoin banaanilettuja vaikka kuinka kauan, ja niistä tuli tosi hyviä ja pysyivät hienosti kasassa. Lettuihin käytettiin 2,5 banaania, 4 isoa kananmunaa ja 1 teelusikallinen vanilja-aromia. Paistoin letut rypsiöljyllä, joka toimii paljon paremmin kuin voi.

Aamiaisen jälkeen kysyttiin lapsilta, että mitäs he sitten haluavat tehdä. ”No me keskusteltiin, ja tultiin siihen tulokseen, että tänään olis tosi hyvä päivä mennä Hoploppiin, sinne uuteen. Niin pitääks meidän ottaa joku ruokalepo vai voidaanks me lähtee heti nyt sinne Hoploppii?”. Me katsahdettiin toisamme Oton kanssa, ja sanottiin suunnilleen kuorossa, että mennään vaan heti, koska lapset saa päättää, muuten oltaisiin todellakin otettu se pieni ruokalepo ensin, hah. Niin me hoidettiin siinä aamutoimet kiireen vilkkaa, ja oltiin Hoplopissa jo ennen yhtätoista koko konkkaronkka.

Isot tytöt katosivat kiipeilemään jo ennen kuin ehdittiin saada lukkokaappia kiinni, ja me tutkittiin sitten Oton ja taaperon kanssa, että mitä siellä ”uudessa” Hoplopissa sitten onkaan. Taapero oli ensin vähän hitaasti lämpeävä jättimäiselle sisäleikkipuistolle, mutta kun hän löysi ensimmäisen irtonaisen pallon ja lähti heittelemään sitä, hän innostui kaikesta muustakin. Pian hän jo hyppi trampoliinilla onnesta soikeana ”hyppää, hyppää, hyppää, huiiiii!”.

Isoja tyttöjä näki lähinnä silloin, kun he kävivät juomassa vettä. Laskettiin me muutaman kerran heidän kanssa isoista liukumäistä, katsottiin heidän tramppahyppyesityksiä ja ajeltiin mönkkäriradalla yhdessä, mutta muuten he katosivat omille teilleen koko ajan, ja bongasivat vielä tutun kaverin joka oli myös puistossa.

Oltiin puistossa yli kolme tuntia, sitten alkoi tulla ihan hillitön nälkä ja ennen kaikkea HIKI. Hiki nyt ei näillä säillä ole mitään uutta, mutta nälkään oli pakko tarttua, ettei alkanut heikottaa. Kysyttiin lapsilta mitä he haluavat syödä lounaaksi ja vähän oletin/toivoin että haluaisivat syödä helposti Hoplopissa, kun oli itsellä niin nälkä. He kuitenkin toivoivat kuulemma kanaa kermakastikkeessa ja riisiä, ja niin me lähdettiin Hoplopista saman rakennuksen Lidliin ostoksille. Lapset lastasivat kärryyn kanasuikaleita, ruokakermaa, tuorejuustoa, raejuustoa ja vihanneksia. ”Ja SAADAAKS ME NAKKICROISSANTTEJA ILTAPALAKS??” ”No saadaan tietysti, tänään on lapset päättää -päivä.”. Nakkicroissantteja ostettiin, ja söpöjä pikkueläinrahkoja, joita he myös halusivat, mutta joita en yleensä osta, koska niissä on paljon sokeria.

Automatkalla he jo kysyivät, että saavatko mennä siksi aikaa ulos kavereiden kanssa, kun me laitetaan ruokaa. Vastasivat itse omaan kysymykseensä, että ”saadaan mennä”. Ruuassa ei kauan kestänyt, ja he tulivatkin heti sisälle syömään kun kutsuttiin. Molemmat söivät kaksi annosta ruokaa, ja ilmoittivat sitten lähtevänsä takaisin ulos kavereiden kanssa leikkimään. Mun aavistukseni siitä, että tänään ei tehdä ollenkaan töitä meni siis ihan mönkään. Taapero veteli yli kolmen tunnin päiväunet Hoplopin jälkeen, ja heräsi vasta vähän ennen viittä, ja lapset olivat ulkona kavereiden kanssa neljä tuntia. Kerkesin siis hyvin tehdä töitä sillä välillä.

Kaikilla pihan samanikäisillä lapsilla on kotiintuloaika seitsemältä, ja vasta silloin meidänkin tyypit tulivat kotiin. Sitten he halusivat lähteä lähellä sijaitsevaan kiipeilypuistoon, jossa oltiin käyty kerran aiemmin. Mentiin kiipeilypuistoon vielä tunniksi leikkimään, ja lähdettiin kahdeksalta kotiin. Kiipeiltiin ja riehuttiin siellä koko perhe viimeisetkin energian rippeet, joita Hoplopin jälkeen löytyi. Lapset söivät puiston jälkeen onnesta soikeana iltapalaksi nakkicroissantit ja pikkurahkat (no taapero ei kyllä saanut rahkaa), ja halusivat sen jälkeen vielä pelata vähän aikaa korttia. Taapero sai katsoa yhden jakson Kaapoa, kun me pelattiin isojen tyttöjen kanssa Rodokselta ostetuilla pelikorteilla yksi erä seiskaa.

Sitten lapset halusivat kuulla oikein pitkän iltasadun, ja menivät puoli kymmeneltä  nukkumaan, ja nukahtivat samantien. Kysyin heiltä tänä aamuna, että mikä päivässä oli parasta. Kuulemma kaikki oli yhtä kivaa, Hoplop ja kavereiden kanssa oleminen. Oli kuulemma ihan helppoa päättää yhdessä, kun vaan keskusteli erilaisista vaihtoehdoista.

Täytyy sanoa, että nyt on pikkuisen haikea olo. Sitä aina ajattelee itse, että ei ole koskaan tarpeeksi läsnä lapsille, vaikka parhaansa yrittääkin. Siksi jotenkin myös oletin, että tottakai lapset päättää -päivänä he haluavat olla aamusta iltaan kylki kiinni kyljessä ja touhuta äidin ja isin kanssa kaikkea. Olin väärässä, ja riittämättömyyden tunne taitaa olla ihan turhaa. Meidän isot tytöt taitaa oikeasti jo olla aika isoja. Ja mä luulen, että he ovat tainneet saada ihan tarpeeksi meidän läsnäoloa ja huomiota. Ehkä sitä vaan haluaa tehdä itsensä tärkeämmäksi kuin onkaan, faktahan on se, että heillä on jo ne ihan omat kaverit ja jutut. Kai se on vaan pakko myöntää, että aletaan olla siinä vaiheessa elämää, että äiti ja isi ei olekaan aina ne ykköset, vaan kaveritkin on. Se on samalla ihanaa ja hienoa, mutta myös ihan hemmetin haikeaa. Onneksi on tuo yksi taapero, joka pitää meille vielä seuraa, hah.

Vaikka vähän tuntui haikealta, tunsin myös suurta kiitollisuutta, iloa ja ylpeyttä. Meillä oli tosi kiva päivä, lapset eivät pyytäneet mitään kuuta taivaalta, vaan mukavan päivän ja sopivasti höpsötystä ja järkevämpiä juttuja. Koko päivänä he eivät tapelleet tai vääntäneet toistensa kanssa kertaakaan, vaan osasivat suunnitella yhdessä ja sovussa kivan päivän. Tämän kokemuksen perusteella voidaan järkätä näitä päiviä vaikka kerran kuussa, koska miksikäs ei.

Joskus ollaan puhuttu Oton kanssa, miten hauskaa olisi taas pitkästä aikaa viettää sellainen päivä, että lapset saavat päättää kaikesta. Pidettiin viimeksi sellainen joskus ennen kuopuksen syntymää, joten siitä on hujahtanut ihan hullun pitkä aika. Lapset ovat kasvaneetkin varmaan kilometrin siitä, kun viimeksi pidettiin sellainen, ja lisääntyneet tietysti yhdellä.

Tänään illallisella me juteltiin lasten kanssa kompromissien tekemisestä, toisten huomioimisesta ja siitä, miten tehdään päätöksiä yhdessä. Siinä keskustellessa jotenkin välähti, ja ehdotin vaivihkaa Otolle, että josko me pidettäisiin huomenna Lapset päättää -päivä. Otto sanoi heti, että no mikä ettei! Mikä oikeasti voisi olla parempi tapa harjoitella kompromissien tekemistä, yhdessä päättämistä ja toisten huomioimista käytännössä ja mukavalla tavalla, kuin suunnitella yhdessä siskon kanssa kokonaisen päivän ohjelma koko perheelle! Ehtona päivän pitämiselle oli, että kaikki päätökset pitää tehdä yhdessä ja yhteisymmärryksessä, eikä kumpikaan saa yksin määräillä. He suostuivat ilomielin.

Isot tytöt olivat aivan hurjan innoissaan, ja alkoivat heti suunnittelemaan ja miettimään, mitä me voitaisiin tehdä yhdessä ja mitä syödään aamupalaksi. He ovat olleet nyt yhdessä kesälomalla kahdeksan viikkoa, ja alkaa huomata, että välillä he ovat jo vähän kyllästyneitä toisiinsa. He puhuvat joka päivä siitä, kuinka odottavat jo koulun ja päiväkodin alkua ja ikävöivät kavereita, jotka ovat olleet reissussa.

Ollaan huomattu, että viimeisen parin viikon ajan sisarusten välisiä kahnauksia on ollut tavallista enemmän. Siksi ajattelin, että joku tällainen yhteinen kiva ”projekti” voisi saada heihin vielä intoa ja hyvää fiilistä toisistaan ja yhdessä olemisesta, niin ei tunnu koulun ja päiväkodin odottelu niin pitkältä.

Tämä huomisen päivän suunnittelu tuntui onneksi sujuvan heiltä hyvin, ja he näyttivät löytävän heti yhteisen sävelen. Mua oikeasti vähän jännittää, että mitä he huomiselle keksivät! He miettivät myös, että millainen päivä meillä olisi huomenna, jos pikkusisko saisi päättää kokonaan yksin. Kuulemma me syötäisiin pelkkää puuroa aamupalaksi, kerättäisiin ihan hirveän paljon kiviä, syötäisiin lounaaksi ja päivälliseksi maissia ja iltapalaksi mansikoita, katsottaisiin kissavideoita, metsästettäisiin leppäkerttuja kädelle, luettaisiin muumikirjoja ja käytäisiin uimassa. Aika hyvin he tuntevat taaperoikäisen siskonsa, sillä juuri tällaista päivää olisin itsekin odottanut, jos 1v5kk olisi ollut puikoissa.

Lapset tietävät, että huominen ei ole mikään pelkkien huvipuistojen, lelukauppojen, glitterin ja roskaruuan päivä, eivätkä he aio suunnitella samalle päivälle Hoplopia, Lintsiä, museoita, lelujen ostamista, uimista ja Korkeasaarta. Heillä tuntui olevan ihan realistinen käsitys siitä, että joku yksi tällainen aktiviteetti voitaisiin päivään mahduttaa, ja sitten he miettivät kaikkia pienempiä yksityiskohtia, kuten ehkä banaanilettuja aamupalaksi ja pikkulegoilla rakentelua yhdessä puuhasteluksi.

Mutta saa nähdä, he menivät puoli tuntia sitten nukkumaan, ja aika pitkään kuului kuiskuttelua huoneesta, ja välillä pientä kiherrystäkin tänne alas asti. Mitähän ihmettä he ovat keksineet? Niin siistiä! Huomisesta tulee varmasti tosi ihana päivä, ja kerron mielelläni, millainen meidän päivästä sitten tuli, lasten luvalla tietysti! Luulen ainakin, että he toivovat, että äiti ei tee huomenna yhtään töitä, joten huomenna taitaa olla mullakin vapaapäivä. Se todellakin kelpaa.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Mitä luulette, että teidän lapset keksisivät, jos saisivat päättää kaikesta? Tai mitä olette tehneet, jos olette viettäneet lapset päättää -päivää? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Flying Tiger Copenhagenin kanssa, ja toimin heidän brand ambassadorinaan.

Sain suuren kunnian alkaa Flying Tiger Copenhagenin ensimmäiseksi Suomen brändilähettilääksi, eli tulette seuraavien kuukausien aikana näkemään täällä kivoja teemoja ja yhdessä tekemistä! Tanskalainen Flying Tiger Copenhagen on yksi meidän perheen suosikeista, ollut jo monta vuotta, ja siksi tämä tuntuukin todella luontevalta pestiltä just mulle! Me rakastetaan askarrella, piirtää, maalata, järjestää juhlia ja sisustaa, ja on mahtavaa päästä tekemään tätä kaikkea yhteistyössä juuri Flying Tiger Copenhagenin kanssa.

Flying Tiger Copenhagen tulee siis nimensä mukaisesti Tanskasta, ja siellä myös suunnitellaan kaikki heidän tuotteensa. Muhun vetoaa tanskalaisen tyylikäs mutta hauska look, joka kaikissa Flying Tiger Copenhagenin tuotteissa on. Myymälöissä on usein päivittyvä valikoima persoonallisia tuotteita, ja lisäksi aina saatavilla olevia perustuotteita, kuten toimisto- ja askartelutarvikkeita, juhlatarvikkeita, sisustustarvikkeita ja säilytysjuttuja. Lyhyesti sanottuna: aina kun siellä käy, löytää jotain mitä tarvitsee, varsinkin näin kun tuntuu että lapset kuluttavat värikynäpaketin kuukaudessa ja vihkot täyttyvät piirustuksista helposti parissa viikossa. Mä olen silminnähden innoissani tästä pestistä, ja tämä on ehdottomasti yksi siisteimpiä juttuja, joita olen päässyt urallani tekemään.

Esikoinen aloittaa kahden viikon päästä koulun

Mutta aloitetaanpa varsinaisesta aiheesta tämän johdannon jälkeen, eli koulutarvikkeista! Siihen on enää reilut kaksi viikkoa, että meidän esikoinen aloittaa koulutiensä (mä en kestä!). Ekaluokan alkaessa tulee paljon uutta, ja myös tarvitsee paljon kaikkea, mistä ei vielä eskarissa tarvinnut huolehtia. Ihan ekana me käytiin ostamassa koululaiselle oma reppu, jonka hän sai valita ihan itse. Repun valinnasta tulee oma postauksensa, ja nyt keskitytään siihen, mitä sinne reppuun tarvitaan sisälle.

Me käytiin ekaluokkalaisen kanssa Flying Tiger Copenhagenissa valitsemassa hänelle tarpeellisia koulutavaroita, ja vähän kaikkea muutakin kivaa hömppää, mistä hän innostui. Flying Tiger Copenhageneissa on juuri nyt aivan ihania koulun alkuun sopivia tarvikkeita, ja ihan huikeissa laama- ja laiskiaiskuoseissa. Me ihastuttiin pörröisiin laamoihin aivan täysin, ja esikoinen valkkasi itselleen laamoja penaaliin ja repun sisään.

Yhteinen shoppailureissu ekaluokkalaisen kanssa

Oli aivan ihanaa käydä yhdessä ostoksilla ennen koulun alkua, sillä mut valtasi sellainen ihana nostalgiafiilis. Juuri näin me tehtiin myös mun äidin kanssa ennen koulun alkua, mentiin yhdessä ostoksille ja ostettiin kaikki tarpeellinen, ja minä sain kunnian valita omat uudet tarvikkeet. Vaikka ekaluokkalainen ei tarvitse tarroja tai geelikyniä mihinkään, niin muistan itsekin niitä saaneeni, ja oli ihanaa koristella omia vihkojen kansia ja tehdä niistä oman näköisiä. Me aina lainailtiin eri värisiä kyniä toisillemme luokkakavereiden kanssa ja vaihdeltiin tarroja keskenään, se oli parasta! Koulustakin mun käsittääkseni saa lyijykynän ja pyyhekumin, mutta omat on myös kivat, jos haluaa itse valita. Flying Tiger Copenhageneissa on suuri valikoima kaikenlaista kivaa edullisin hinnoin.

Ekaluokkalaisen innostus oli käsinkosketeltavaa, ja hän oli aivan fiiliksissä koulutarvike-ostoksista. Me löydettiin kaikki tarpeellinen, penaaleista sisätossuihin ja kulmalukkokansiosta geelikyniin. Hän asetteli kotona kaiken tarvittavan huolellisesti reppuunsa, ja loput jätti odottamaan sitä, että hänen oma huoneensa on valmis, ja hän saa oman läksyjentekopaikan sinne. Hauska nähdä tekeekö hän läksyt lopulta huoneessaan, vai ruokapöydän ääressä, sitten kun niiden aika joskus on. Varmasti tehdään tällainen samanlainen reissu myös ennen tokaluokkaa ja sitten, kun meidän keskimmäinenkin aloittaa koulun. Kokemuksesta tiedän, että vuodet kuluvat ihan liian nopeasti ja pian me jo ollaan kuopuksen koulutarvikeostoksilla.

Yllättävät & tarpeelliset tavarat mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun

Mä keräsin muutaman vinkin tuntemiltani koululaisten vanhemmilta, että mitä sinne reppuun kannattaa pakata, ja mitä muuta tarvitaan, kun koulu alkaa. Mut yllätti listalla sateenvarjo, seinäkello ja tarvittavien kansioiden määrä. Mutta kuulemma sateenvarjo on ihan ehdoton, ja nyt kun tarkemmin mietin, niin eipä tullut itsekään raahattua kuravaatteita joka päivä koulussa sateen varalta, vaan yleensä repussa oli pieni sateenvarjo mukana. Tässä tulee siis meidän mututuntumalla tärkeimmät vinkit, joita itse ajateltiin noudattaa:

Muistilista ekaluokkalaisen reppuun:

• Penaali (lyijykyniä, teroitin, pyyhekumi, viivotin) geelikyniä, tarroja, tusseja ja muita hömpötyksiä oman maun mukaan
• Kansio monisteille (esim. kulmalukkokansio tai muovitasku)
• Kotiavaimet & joku avaimenperä jolla saa esim. reppuun kiinni tai kaulanauha, että eivät unohdu
• Vesipullo
• (Bussikortti)
• (Puhelin)
• Sateenvarjo

Muuta tarpeellista kouluun mukaan:

• Sisätossut tai sisäkengät
• Vaihtovaatteet repun pohjalle (esim. t-paita, sukat, pikkarit)

Liikuntatunteja varten valmiiksi kotiin:

• Jumppapussi (meillä  on ekaluokkalaisen itse eskarissa ompelema)
• Liikuntaan sopivat vaatteet, esim. jumppahousut ja t-paita
• Ulkoliikuntaan sopivat lenkkarit
• Pyyhe
• Uikkarit
• Uimalasit
• Luistimet & luistelukypärä
• (Sukset, monot & sauvat) joita ei kyllä Helsingissä tarvinnut olla ainakaan silloin, kun itse olin koulussa, ja käytiin kerran vuodessa Paloheinässä hiihtämässä.

Ekaluokkalaisen kotiin:

• Iso mappi
• Värikynät
• Toinen iso kansio piirustuksille & muille kuvistuntien tuotoksille
• Rauhallinen läksyjentekopaikka
• Lukujärjestys
• (Viikkotaulu perheelle, josta jokaisen helppo tarkistaa kaikkien menot kullekin päivälle)
• Seinäkello

Meidän ostosreissu löytyy mun instatilin @iinalaura kohokohdista, ja lisäksi mun instassa on meneillään arvonta, jossa voitte voittaa Flying Tiger Copenhagen –lahjakortin. Tarkemmat säännöt ja tiedot löytyvät siis instasta, @iinalaura. Kannattaa käydä siellä kurkkimassa, miten ekaluokkalainen valitsi itselleen tarpeellisia juttuja, ja mitä kaikkea Flying Tiger Copenhagenista löytyikään. Ekaluokkalaisen omat & vanhempien fiilikset koulun aloituksesta, sekä vaatekaappipostausta ja ekan koulupäivän asua on vielä tulossa! Joten pysykää kuulolla, jos koulun aloitus on sielläkin ajankohtaista juuri nyt. Kannattaa muuten seurata Flying Tiger Copenhagenia sekä FB:ssä, että Instagramissa, jos haluaa pysyä kärryillä kivoista uutuuksista, joita tulee myyntiin joka viikko.

Joko teillä on tehty ostoksia koulun alkuun? Mitä ekaluokkalainen tarvitsee mukaan reppuun? Unohtuiko meidän listasta jotain tuikitärkeää? Vinkkaa omat parhaat vinkkisi!