Viime viikonloppuna pakkasimme sairaalakassin Oton kanssa lennosta, kun supistukset alkoivat, ja tässä viikon mittaan sitä on tullut varmistelua ja täydenneltyä vielä. Tuossa se odottaa eteisessä, että voi sitten vaan napata mukaan kun lähtö tulee. Mun piti alunperin tehdä sairaalakassista video, mutta mä en kertakaikkiaan nyt uskalla sitä tehdä sen kustannuksella että synnytys lähtisi käyntiin. Tässä siis perinteinen sairaalakassin sisältö -blogipostaus sen sijaan.

Tänään tuli täyteen 35 viikkoa (mistä kirjoitan huomenna lisää), ja vaikka hyvät viikot onkin niin keuhkojen olisi hyvä kypsyä vielä, ja bilirubiiniarvojenkin kannalta olisi hyvä jos vauva olisi mahdollisimman lähellä täysiaikaisuutta, kun meillä on molemmilla neideillä kuitenkin keltaisuutta ollut. Siksi en ota nyt mitään riskejä, ja lepään vaan, koska jokainen pieni liike lisää ja voimistaa levossakin kokoajan tulevia supistuksia. Sairaalakassin sisältö on kuvattu Oton avustuksella, tätä kirjoituspuuhaa on onneksi helppo tehdä samalla pötkötellen.

Sain aika hyvät lähtökohdat pakkaamiseen edelliskerralla tekemästäni sairaalakassipostauksesta. Pieniä muutoksia tai lisäyksiä sisältöön kuitenkin tuli, lähinnä viime kerran jälkeen kartuttamieni omakohtaisten imetykseen liittyvien kokemusten pohjalta.

Sairaalakassina meillä toimii sama Oton vanha karatekassi joka on ollut kahdella aiemmallakin kerralla. Sinne mahtuu hullu määrä tavaraa ja se on helppo napata mukaan. Ja tuo se jotain sellaista pientä turvallisuuden ja jatkuvuudenkin tunnetta kun on sama tuttu kassi mukana.

SAIRAALAKASSIN SISÄLTÖ

Tässä on mun sairaalakassin sisältö melkein kokonaisuudessaan (no pari juttua puuttuu kuvasta, mutta löytyy allaolevasta listasta ja tulee mukaan silti).

• Neuvolakortti, synnytyssuunnitelma ja lompakko
• Kamera, iPad ja puhelin latureineen sekä kuulokkeet
• Shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, kasvojenpuhdistusaine
• Meikit, kosteusvoiteet kasvoille ja vartalolle, deodorantti, siteitä
• Hammasharjat ja -tahna
• Pompuloita, pinnejä ja hiusharja
• Tutit ja harsot
• Imetysliivit, lanoliinivoide ja liivinsuojat
• Kotiutumisvaatteet mulle
• Vauvalle vaatetta muutaman päivän tarpeisiin
• Vauvan kotiutumisvaatteet
• Lisäksi riippuen siitä saadaanko perhehuonetta vai ei niin Otolle mukavat oleskeluvaatteet, hygieniatarvikkeet ym.
• Pientä syötävää ja juotavaa
• Vauvakirja, kynä ja ensipehmolelu vauvalle
• Turvakaukalo, telakka ja kaukalopussi
• Kaurapussi lämmitettäväksi

Seuraavaksi käyn läpi vähän yksityiskohtaisemmin tätä listausta, miksi mikäkin on mukana ja mihin uskon eri juttuja tarvitsevani.

Tärkeimmät on aivan varmasti neuvolakortti, lompakko, synnytyssuunnitelma, kamera ja puhelin. Puhelin unohtui kuvasta ja kameraa ei sattuneesta syystä kuvassa näy paitsi iPadin näytöstä, heh! iPadi ei ehkä kuulu tärkeimpiin juttuihin, varsinkin jos synnytys etenee nopeasti ja pääsemme nopeasti kotiin. Mutta jos esimerkiksi vauva joutuu sinivalohoitoon kuten meidän esikoinen aikoinaan, voi aika käydä sairaalassa pitkäksi kun vauva vain nukkuu lampun alla. Ja tietenkin kaikelle teknologialle pitää olla myös laturit.

*Kosteusvoiteet, hiusharja ja iso Muumi toilettilaukku saatu. 

Omat kosmetiikkajutut on kiva olla mukana. Tärkeimpiä tietenkin hammasharja ja -tahna sekä dödö. Meillä on onneksi useampi sähköhammasharjan runko niin yksi voi hyvin olla pakattuna jo valmiiksi kahden harjan kanssa, niin saa tarvittaessa molemmat pestyä hampaat. Mikään ei raikasta niinkuin kunnon hammaspesu!

Synnytyksen jälkeen suihkussa tulee käytyä hygieniasyistä tiheästi, ja en halua että tukka menee ihan huonoon kuntoon, siksi mukaan tulee ehdottomasti omat pesuaineet. Myös kosteusvoiteet varsinkin vartalolle ovat tärkeät, sillä mulla ainakin kahdella aiemmalla kerralla on tullut raskausarpia vasta synnytyksen yhteydessä ponnistaessa. Niitä on hyvä päästä hoitamaan heti. Otan mukaan myös meikit siltä varalta että tulee halu ehostautua ennen kotiinlähtöä, sekä pinnit ja pompulat jotta tukan saa synnytyksessä pois naamalta.

Itselleni pakkaan mukaan mukavia oleskeluvaatteita, sekä pari imetystoppia ja imetysrintsikat. Myös alusvaatteita ja sukkia, vaikka sairaalan legendaariset verkkopikkarit varmasti ovatkin ekaksi käytössä.. Nyt tajusin että mähän tarvitsen myös jotkut aamutossut, vaikka kai ne sairaalankin tossut on ihan hyvät kun olen jo niillä pari kertaa pärjännyt. Imetyksen avuksi myös lanoliinivoidetta joka viime kerralla osoittautui mun pelastajaksi kun aluksi iho oli todella kovilla imetyksestä ja se oli ainoa joka helpotti. Mulla riitti tuo pieni tuubi hyvin koska iho alkoi parantua jo parin ekan viikon aikana. Lisäksi harsoja ja kertakäyttöisiä liivinsuojia.

Otan mukaan myös vauvalle valmiiksi keitetyt tutit. Zelda ei syönyt tuttia ollenkaan ensimmäisen 8kk aikana, mutta esikoisen kanssa se taas oli ehdoton apu sinivalohoidon ajan ja myös sen jälkeen. Tiedän että tutin antamisesta liian aikaisin voi olla haittaa imetyksen kannalta, enkä niitä annakaan vauvalle heti jos a) imetys ei lähde sujumaan helposti tai b) ei ole tarvetta. Mutta pelkkä niiden mukana olo tuo mielenrauhaa. Jos niille tulee tarvetta, ne löytyy. Ja saattaahan toki olla että tarjoamisesta huolimatta vauva ei tuttia huoli, mutta eivätpä ne paljoa tuolta kassista tilaa vie.

Niin ja muuten, kaurapussi puuttuu kuvista myös, sillä sitä ei olla vielä ostettu. Meillä on kuumavesipullo ja se on kotona ihan kätevä, mutta sairaalassa kaurapussi on kätevämpi. Etenkin jälkisupistuksiin uskon sen auttavan ja olevan tarpeellinen.

*Pilvibody ja pisarahousut saatu blogin kautta.

Meidän vauvat on aina puettu omiin vaatteisiin jo sairaalassa, ja näin aiotaan toimia tälläkin kertaa. Ensin tietysti vauva saa olla ihokontaktissa ihan vaippasillaan, mutta varaudun vaatemäärällä siihen että sairaalassa saattaa kulua pidempikin aika (toivottavasti ei). Mulle on tärkeää että saan pukea vauvan omiin vaatteisiin enkä sairaalan vaatteisiin.

Tässä on mun suunnitelma kotiutumisvaatteista vauvalle, mutta toki tämä tarkentuu sitten kun tietää paremmin minkä kokoista tyyppiä ollaan kotiuttamassa ja millaisella säällä. Kuvassa näkyvän varustuksen lisäksi on vielä lämpöpussi kaukaloon, ja lisäksi ostetaan hänelle vielä kypärälakki joka suojaa myös kaulaa. Luultavasti haalari ei tule pienelle päälle ollenkaan, koska kaukalopussin ja villahaalarin pitäisi yhdessä riittää vielä pakkasasteillakin, mutta varmuuden vuoksi pakkasin senkin mukaan. Ei siitä haittaakaan ole että on vaihtoehtoja.

Vauvakirja ja kynä on ihan ehdottomat, koska haluan tallentaa synnytysmuistot sinne heti että ne eivät pääse yhtään haalistumaan ja unohtumaan. Tämä sama vauvakirja löytyy meidän kaikilta kolmelta pikkuiselta, kuten myös tällainen samanlainen vaaleanpunainen Pentikin pupupehmo.

Kuvista puuttuu myös pienet syötävät ja juotavat, sillä niitä nyt ei vielä voi sinne laittaakaan. Mulla ei ainakaan kahdessa aiemmassa synnytyksessä ole hirveästi maistunut mikään muu kuin vesi, ja oletan että näin on myös tällä kertaa. Silti ajattelin pakata mukaan jotain myslipatukoita, ehkä suklaata ja pähkinöitä ja jotain hedelmää myös. Ja tietenkin vesipullon ja pillimehuja. Sitten kun synnytys on ohi niin katsotaan mitä tekee mieli, toki sairaalastakin saa ihan hyvää ruokaa mutta saattaa olla että sen lisäksi palkitsen itseni sitten ainakin isolla pussillisella suolaista salmiakkia. (ruokahimoista lisää myöhemmin).

Meidän kassi on iso ja täysi, ja siellä on varmasti paljon turhaakin tavaraa varsinkin jos sairaala-aika jää lyhyeksi niinkuin toivon. Mutta mieluummin liikaa kuin liian vähän, tavarat kuitenkin kulkevat autolla helposti. Sairaalakassi on yksi niitä asioita joka jakaa ihmisiä tosi paljon, toisille nimittäin riittää oikeasti suunnilleen pelkkä neuvolakortti ja toiset haluavat haalia puoli omaisuutta mukaan. Kumpikin on ihan yhtä hyvä, tärkeintähän on varmasti se että juuri itsellä on mukava olla ja itselle oikeat tavarat mukana.

Mitä te pakkasitte mukaan sairaalakassiin synnytykseen? Oliko jotain mitä ette pakanneet mutta olisitte kaivanneet? Mitkä olivat sairaalakassin turhat ja tarpeelliset?

Kiitos ihan hurjasti teille kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille tsempistä! Sitä todellakin tarvitaan. Toistaiseksi olen pärjännyt onneksi Panadolin ja kuumavesipullon sekä levon avulla, mikä on hyvä. Ei tässä montaa päivää tarvitse pakkolevätä enää mutta jokainen mahassa vietetty päivä on kuitenkin hyväksi vauvalle vielä tässä vaiheessa ja helpottaa elämää syntymän jälkeen, ja siksi olen rauhassa.

Olen saanut paljon töitä tehtyä etukäteen ja nyt mieli on kevyt. Vaikka lähtö tulisi milloin tahansa, niin sovitut pakolliset hommat on jo tehtynä. Olen aika ylpeä itsestäni, kun eilen vielä hieman heikohkojen yöunien ja supistellun illan jälkeen jaksoin puurtaa kaiken valmiiksi. Onneksi kerettiin viettää aivan ihana ja touhuntäyteinen lomaviikko tyttöjen kanssa ennen kuin supistukset alkoivat, ja mulle sekä tytöille jäi lomasta tosi hyvä fiilis.

Kun kysyin tytöiltä, mikä lomassa oli parasta, niin se oli kuulemma se että oltiin kaikki yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa. Rakenneltiin legoilla ja pelattiin ja ulkoiltiinkin. Ihan kiva että uskalsin vielä lauantaina lähteä ulos ennen kuin supistukset alkoivat, niin jäi siitäkin koko perheelle mukava lomamuisto. Vaikka en hirveästi voinut ulkona touhuillakaan niin jo se tuntui olevan tytöille ihana juttu että äiti oli mukana ja näki heidän hienot lumienkelinsä ja kuinka hurjan nopeaa vauhtia he laskivat liukumäkeä alas.

Kolme viikkoa kotona lasten kanssa myös vähän korvasi sitä kökköä fiilistä mikä mulle edellisestä pitkästä lomasta jäi kun olin itse niin väsynyt ja pahoinvoiva silloin. Nyt sain vietettyä sitä ihanaa laatuaikaa lasten kanssa juuri niinkuin toivoinkin. Loppulomasta tytöt alkoivat jo odottaa pääsyä dagikseen, taisi tulla kavereita ikävä. Molemmat kirjoittelivat salaisia viestejä kavereilleen ja piirsivät kuvia missä oli tarhakavereita. Kai se on jo myönnettävä että tuossa iässä kaverit alkavat olla jo aivan supertärkeitä!

Loman jälkeen eletään muutenkin jännittäviä aikoja kuin lähestyvän synnytyksen vuoksi, nimittäin meidän esikoisella koittaa pian förskolaniin tutustuminen ja hakeminen – iik! Mua jännittää että päästäänkö me koko tutustumiseen vai olenko silloin juuri synnärillä, mutta toivotaan parasta. Ollaan kaikki aivan innoissaan, kaikkein eniten tietenkin neiti itse joka odottaa todella kovasti että pääsee samaan kouluun johon kaverit viime syksynä lähtivät tutusta päiväkodista. Jotenkin se että eskari ja koulu ovat samassa tekee tästä niin paljon isomman jutun, itse kun vaan aikoinaan siirryin omassa päiväkodissani eskariryhmään mutta muuten kaikki jatkui samaan tapaan. Meillä on jännittävä vuosi edessä, se on selvää. Mutta aivan ihana vuosi myös, siitä olen varma.

Nyt on aika koittaa elellä niin normaalia arkea kuin näissä olosuhteissa on mahdollista siihen asti että vauveli syntyy, ja sen jälkeen lomaillaan taas ja tutustutaan uuteen pieneen perheenjäseneen rauhassa kaikki neljä.

Ihanaa tammikuista arkiviikkoa kaikille <3

Lapset ovat olleet nyt kolmatta viikkoa lomalla päiväkodista ja meillä on ollut aivan ihanaa lomailla yhdessä. Tämän viikon Otto on jo ollut takaisin töissä, mutta minä ja tytöt ollaan vielä oltu kotona ja olen ottanut bloginkin kanssa kevyemmin. Ensi viikolla ja sitä seuraavalla on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon blogijuttuja varastoon tyttöjen ollessa päiväkodissa, että voi sitten rauhoittua synnyttämään ja aloittelemaan pikkuvauva-arkea.

Mulla alkaa virallisesti ”äitiysloma” ensi viikolla, mutta se nyt ei kauheasti muuta arkea tai mitään muutakaan mitenkään. Kuten aiemminkin kirjoitin, niin mä tulen jatkamaan työntekoa niin normaalisti kuin kykenen ihan koko kevään ja siitä eteenpäinkin, mutta toki nyt otan rauhallisemmin silloin kun vauva on ihan pieni ja pyrin tekemään kaikki työt silloin kun vauva (toivottavasti) nukkuu. Äidin pakollisen äitiysrahakauden jälkeen saan sitten apukädet tänne kotiin kun Otto voi pitää oman osansa vanhempainvapaasta.

Musta se on ikävää että perheet eivät saa jakaa vanhempainvapaita  niin kuin itse haluavat. Meidänkin perheelle kaikkein paras vaihtoehto olisi ollut se että Otto pitää kaikki vapaat, sillä mun blogityö ei häviä mihinkään vaikka vauva syntyykin, ja sen vuoksi en juurikaan ”äitiysvapaasta” hyödy vaan siitä on enemmänkin haittaa.

Mutta onneksi tätä kestää vain muutaman kuukauden, ja toukokuusta eteenpäin sitten Otto saa jäädä kotiin ja olla ihan oikeasti vanhempainvapaalla, toisin kuin minä, vaikka kotona vauvan kanssa olenkin. Olen hurjan onnellinen että meillä on mahdollisuus siihen että Otto voi jäädä sitten vauvan kanssa kotiin, ja myöskin siitä että mulla on työ jota pystyn tekemään silloinkin kun vauva on aivan pieni, ilman että se vaikuttaa vauvan arkeen juurikaan.

Pyrin myös olemaan itselleni töiden suhteen armollinen niiden kolmen tai neljän kuukauden ajan jotka olen yksin vauvan kanssa kotona, ja blogikin saattaa olla tavallista hieman hitaampi päivittymään mikäli meillä on vauvan kanssa vaikka univaikeuksia tai muuta. Onneksi tiedän että te huipputyypit siellä ruutujen takana ymmärrätte varmasti <3

Ollaan lasten kanssa leikitty hirveästi kaikkea mahdollista koko viikon ajan, muovailuvahat ovat olleet kovassa käytössä, samoin kuin joulupukin tuomat plusplus-rakennuspalikat ja lautapelit. On myös ihanaa kun tuli lunta ja lapset ovat nauttineet kovasti lumileikeistä omalla pihalla. Ollaan leivottu keksejä yhdessä, ja muutenkin tehty paljon kaikkea kivaa. Rento yhdessäolo vailla aikatauluja on ihan parasta!

Tämä viikko on muutenkin tehnyt meille tosi hyvää varmasti ennen vauvan syntymää, kun ollaan saatu tankattua läheisyyttä ja olen jaksanut ja ehtinyt hyvin touhuamaan tyttöjen kanssa kaikenlaista. Tytöt tuntuvat myös hyvin ymmärtävän jo sen että sitten kun vauva syntyy niin aluksi hän vaatii paljon huomiota. He odottavat jo innolla että pääsevät auttamaan vauvanhoidossa, ja ovat saaneet myös osallistua vauvanurkan rakennukseen ja vaatteiden viikkaukseen ja kaikkeen mahdolliseen vauvaan valmistautumiseen.

Olen seurannut miten hellästi he ovat hoitaneet sukulaisten ja kavereiden vauvoja ja auttaneet ja olen aika varma että heistä tulee olemaan iso apu meidänkin vauvan kanssa. Ja en ainakaan usko että he tulevat olemaan kovinkaan mustasukkaisia, ikää on kuitenkin jo sen verran että he ymmärtävät että vauva tarvitsee paljon vanhempien huomiota, ja he ovat lähinnä innoissaan. Mutta toki se jää nähtäväksi että miten kaikki sitten käytännössä sujuu.

Vauvan syntymän ja ensimmäisten viikkojen aikoihin ollaan varattu tytöille muutamia ihan omia spessujuttuja, he pääsevät mm. Disney On Ice showhun sukulaisten kanssa ja odottavat sitä kovasti. Uskon että kaikki menee tosi hyvin, mutta te joilla on kokemusta isommasta ikäerosta (4, 5 tai 6v) niin kertokaa ihmeessä miten on lähtenyt alussa sujumaan? Meillä sujui ihan ok hyvin se kaikkien kauhistelema 1,5v ikäerokin silloin tyttöjen ollessa pieniä, vaikka väsyneitä tietysti oltiinkin. Mutta mustasukkaisuutta ei juuri ilmennyt silloinkaan.

Meillä on vielä ihana Loppiaisen tarjoama koko perheen miniloma edessä, kunhan Oton huominen työpäivä on ohi, ja silloin mennään myös aivan lasten ehdoilla ja tehdään mitä he ikinä haluavat. Mulla on suhteellisen energinen ja jaksavainen olo viikkoihin nähden ja aion ottaa kaiken irti siitä. Ensi viikolla tytöt palaavat hetkeksi päiväkotiin että mä saan työjuttuja tehtyä, ja kunhan vauva syntyy niin saavat sitten taas jäädä meidän kanssa kotiin opettelemaan vauva-arkea ja tutustumaan uuteen pikkutyyppiin. Huomenna on luvassa raskauskuulumisia ja paljon on tulossa vielä kaikkia DIY-juttuja sekä pohdintaa raskauden jälkeisestä tyylistä ja synnytyskassin pakkausta ja vaikka mitä. Pysykää kuulolla ja ihanaa talvista keskiviikkoiltaa sinne <3

Vuoden toisiksi viimeisenä päivänä me ajeltiin Oton perheen mökille yökylään, ja vietettiin siellä ihanan rentouttava vuorokausi. Nautittiin hyvästä ruuasta, upeasta merimaisemasta ja saunomisesta oikeassa puusaunassa. Lapsilla oli kokoajan seuraa ja tekemistä, ja oli ihana irtautua hetkeksi kaikesta ja vaan olla.

Paistettiin ulkona makkaraa, ja mä sain päälleni upeat miesten XL-kokoiset toppahousut joille nauraa rätkätin varmaan tunnin. Mahan kohdalta ne olivat pinkeät kuin viulunkieli ja muuten roikkuivat mun päällä ja varmaan kolme mun jalkaa olisi mahtunut yhteen lahkeeseen.

Illalliseksi syötiin ihan uskomattoman hyviä hirviburgereita ja eilen uudenvuodenaattona lapset saivat aamiaiseksi pannukakkuja ja smoothieta. Kerettiin vielä syödä superhyvää bouillabaissea lounaaksi ennen kuin otettiin nokka kohti kotia. Ollaan kyllä syöty koko loma niin hyvin että hieman jännittää astua vaa’alle neuvolassa ensi viikolla. Onneksi mulle on tähän asti tullut ainakin ihan maltillisesti kiloja, ja kuulemma saa tullakin vielä ihan kaikessa rauhassa.

Kotona tehtiin pikasiivous ja sitten meille tulikin jo vieraita uudenvuodenaaton viettoon. Saatiin Oton pikkuserkku perheineen meille illaksi, ja nautiskeltiin hodaribuffetista sekä jäätelöbuffetista, eli sopivan yksinkertaisista tarjottavista jotka maistuvat lapsillekin erityisen hyvin. Kuunneltiin musiikkia, höpötettiin, lapset leikkivät ilmapalloilla ja tanssivat. Meidän vauvakin osallistui uuden vuoden juhlintaan elämöimällä railakkaasti mahassa koko ajan.

Alkuillasta käytiin ampumassa muutama pikkuinen rakettipata ja polttamassa vähän tähtisädetikkuja lasten kanssa. Onnistuttiin kerrankin Oton kanssa molemmat piirtämään tähtisädetikkusydämiä ja sain vielä kuvankin otettua siitä! Ei se ollut vaikeaa kun tiesi mitä teki, kiitos useammassa blogissa olleiden kuvanotto-ohjeiden joita luin innokkaasti etukäteen. Oli kivaa viettää tällainen kunnon lapsiperhe-uv ja ottaa ihan rennosti vaan ja vieläpä mukavassa seurassa.

Lapset saivat vähän valvoa mutta vuoden vaihtumista me juhlittiin silti puolen yön aikaan Oton kanssa kahdestaan, samalla tavalla kuin viitenä aiempanakin uudenvuodenaattona. Yhdessä, rakastuneena ja onnellisena. Olen kyllä niin uskomattoman onnekas, kun sain aloittaa tämänkin vuoden yhdessä Oton ja meidän oman pienen perheen kanssa. Tänä aamuna herättiin myöhään, köllittiin meidän isossa sängyssä varmaan tunti höpöttämässä ja tultiin sen jälkeen alakertaan aamupalalle. Täydellinen aloitus uudelle vuodelle.

Ihanaa vuoden ensimmäistä päivää ja alkanutta vuotta 2017 kaikille! 

Tämä vuosi vetelee viimeisiään, toisinsanoen tänään on uudenvuodenaatto. Monet ovat todenneet kuluneen vuoden olleen erityisen raskas, ja mulla on kyllä vähän samat fiilikset. Vaikka me ollaan saatu kokea myös aivan uskomattoman hienoja asioita tänä vuonna, matkaan on mahtunut myös aimo annos stressiä, huolta, surua ja harmaita hiuksia. Vaikka ollaan menty eteenpäin positiivisella asenteella, on aina jossain kulman takana tuntunut odottavan vaikeus toisensa perään. Olen kuitenkin ihan uskomattoman kiitollinen siitä, että vuosi saa vaihtua näin hyvissä tunnelmissa. Kaikesta surusta ja haikeudesta huolimattakin nyt on hyvä mieli ja kaikki niin hyvin kuin voi olla. Nyt on aika käydä läpi kulunut vuosi, kuukausi kerrallaan.

TAMMIKUU

Vuoden alussa me vietettiin Tiaran kanssa isojen tyttöjen päivää kahdestaan, ja käytiin neidin toiveesta shoppailemassa ja sushilla. Alkukuusta suunnattiin pitkäksi viikonlopuksi talvilomalle Ouluun, mikä tuli todella tarpeeseen sillä saatiin kuulla mun mummon alzheimerin edenneen lyhyessä ajassa todella paljon ja hänen joutuneen sairaalaan. Oulun reissu meni haikeissa fiiliksissä, mutta oli ihana nähdä rakkaita ihmisiä. Kirjoitin myös siitä, mitä kukaan ei kerro synnyttämisestä (tämä oli muuten harvinaisen ajankohtainen postaus nyt, kun mietin synnyttämistä suunnilleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa), ja listasin kahdeksan vinkkiä pitkään automatkaan lasten kanssa. Avasin myös syitä siihen, miksi Otto lopetti suositun Akkavalta-bloginsa. Tammikuussa aloin tekemään pidempää työviikkoa, ja lapset alkoivat olemaan yhden päivän enemmän päiväkodissa.

HELMIKUU

Helmikuussa juhlistettiin Oton kanssa meidän tokaa hääpäivää yöpymällä kahdelleen hotellissa, ja pohdittiin kuinka kulunut ensimmäinen vuosi päiväkodissa oli tytöillä sujunut. Pidin viikon ajan päiväkirjaa mun töistä, kun olin aloittanut uudet pidemmät työviikot. Postauksen kirjoittaminen sai mut itsenikin heräämään siihen miten hurjan paljon mä tein viikon aikana, ja miten väsynyt aloin olemaan. En kuitenkaan hidastanut tahtia vaan porskutin hulluna eteenpäin. Loppukuusta mä värjäsin itselleni ensimmäistä kertaa elämässäni ponihiukset, eli pastellivioletin kuontalon, jota ikävöin kyllä edelleen. Listattiin parisuhteen numeroita, ja jaoin Oulusta löytämiäni kuvia itsestäni pikkuisena.

MAALISKUU

Matkustettiin pääsiäislomalla jälleen Ouluun, sillä halusin mennä moikkaamaan mun rakasta mummoa. Leivoin ihanaa superherkullista pääsiäiskakkua (jota on pakko tehdä uudelleen heti kun en ole enää raskaana!) ja kuun puolivälissä meillekin iski koko kevään päiväkodissa kiertänyt vatsatauti, yök. Pohdin sisarussuhteita ja ainoana lapsena olemista, ja jaoin mulle sattuneet noloimmat kokemukset. Pohdittiin myös sukupuolirooleja ja juhlittiin Naistenpäivää, jolloin aloitettiin uusi perinne lasten ja Oton kanssa.

HUHTIKUU

Juhlittiin meidän ihanaa Zeldaa Jali ja Suklaatehdas -synttäreillä, kun hän täytti kolme vuotta. Kuukauden aikana riitti juhlia muutenkin, sillä silloin oli myös Inspiration Blog Awardsit joissa tulin toiseksi. Päästiin silloinkin Oton kanssa hotelliin kahdestaan ja nautittiin ihanasta aamiaisesta. Mä kokkasin hyvää parsa-kylmäsavulohipiirakkaa, ja meidän esikoinen oppi 4-vuotiaana lukemaan. Loppukuusta alkoi Oton koko kevään ja kesän (lomaa lukuunottamatta) kestänyt työmatkarumba länsinaapuriimme Ruotsiin, ja samaan aikaan mä tein päällekkäin kahta työtä ja huolehdin yksin arjen pyörittämisestä lasten kanssa arkisin. Mä olin ihan loppu mutta yritin parhaani, ja onneksi arki tyttöjen kanssa oli kuitenkin mukavaa kolmisinkin.

TOUKOKUU

Toukokuu taisi olla yksi vuoden hiljaisimpia blogikuukausia, siitä huolimatta että blogi täytti viisi vuotta. Alkukuusta meille tuli mahatauti uudemman kerran, ja esikoinen kärsi sen perään mystisistä mahavaivoista ja juostiin keskellä yötäkin lääkärissä. Onneksi päästiin edes viikoksi Mallorcalle rentoutumaan koko perhe, se teki niin hyvää rankan työkevään keskellä. Oton työmatkat jatkuivat heti loman jälkeen ja olin aika yksin ja poikki lasten ja töiden kanssa, mutta onneksi valo alkoi lisääntymään päivä päivältä ja ihanat lämpimät kevätpäivät piristivät. Meidän Mallorcan reissu oli kyllä ehdottomasti yksi vuoden kohokohtia, oli aivan ihanaa lähteä yhdessä ekalle etelän lomalle. Osallistuin myös hauskaan blogeja kiertäneeseen 18x jatka lausetta -haasteeseen.

KESÄKUU

Tiivistin meidän Mallorcan reissun videolle jonka sain vihdoin valmiiksi kesäkuussa. Alkukuusta käytiin Ylexin kesäkonsertissa Lahdessa ja päästiin moikkaamaan Evelinaa. Kuun puolivälin paikkeilla mä tein positiivisen raskaustestin, mistä en tietenkään blogissa kertonut vielä mitään. Se oli niin jännittävää ja ihanaa ja kutkuttavaa ja alkuraskauden ekat viikot sujuivat vielä ihan hyvillä voinneillakin. Onneksi väsymys raskaudesta ei alkanut heti sillä Oton työmatkat jatkuivat edelleen, ja mulla oli kummassakin työssäni meneillään ihan äärimmäisen kiireinen jakso. Loppukuusta päästiin rannalle, vietettiin juhannusta, juhlittiin Oton synttäreitä ja nautittiin Suomen kesästä. Otto kirjoitti ihanan postauksen, kenties positiivisen raskaustestin herkistämänä. Juhannuksen jälkeen lapset jäivät kesälomalle päiväkodista ja mun äiti tuli meille. Listasin myös kevään parhaita lasten suusta kuultuja juttuja ja kirjoitin sukupuolirooleista.

HEINÄKUU

Alkukuusta lapset lähtivät äidin kanssa edeltä Ouluun. Se tuli hyvään saumaan, sillä mä aloin juuri kärsimään alkuraskauden pahimmista väsymyksestä, pahoinvoinneista ja migreeneistä. Lapset olivat muutaman päivän mun äidillä ja sitten me ajettiin Ouluun Oton kanssa perästä, kun hänelläkin alkoi kesäloma. Heinäkuussa mut myös irtisanottiin työstäni, ja siinä alkuraskauden hormonimyrskyssä se tuntui aivan uskomattomalta. Vaikka tiesin että mikään mitä itse tein ei johtanut siihen, niin hetkeksi tuntui että koko tulevaisuudelta putosi pohja. Onneksi mulla oli kuitenkin turvaverkko, blogini, ja aika nopeasti mulle kirkastui että alan sitten täysipäiväiseksi bloggaajaksi. Puolentoista viikon loma Oulussa oli paras juttu ikinä, oli ihanaa levätä rakkaiden ihmisten luona ja nauttia siitä että lapsilla oli kokoajan seuraa ja itse sain nukkua aina kun nukutti ja oli migreenejä raskauden takia. Listasin reissun jälkeen meidän perheen inhokkeja ja lemppareita, ja tein postauksen jossa oli 6x minä heinäkuussa.

ELOKUU

Kuun alussa mulla tuli viimein 12 raskausviikkoa täyteen ja käytiin niskapoimu-ultrassa. Se tarkoitti tietenkin sitä että uskalsin paljastaa raskauden blogissa. Kuvattiin myös videolle meidän lasten reaktiot uutiseen siitä että meille tulee vauva. Kävin kampaajalla ottamassa pidennykset pois puolen vuoden jälkeen ja raidoitin hiukset vähän luonnollisemmaksi jotta ei tarvitsisi värjäillä niitä enempää raskausaikana. Me matkustettiin myös Turkuun viikonlopuksi Emilian ja Topiaksen luokse, ja avasin ajatuksia siitä hetkestä kun tehtiin kesäkuussa positiivinen raskaustesti. Ottokin jakoi omia ajatuksiaan raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Elokuussa mä perustin oman yrityksen ja aloin ihan oikeasti kokopäiväiseksi bloggaajaksi, ja se oli varmasti yksi mun elämän parhaita päätöksiä.

SYYSKUU

Syyskuu oli jälleen juhlien kuukausi, kun mä täytin 25 vuotta ja Tiara täytti viisi vuotta. Järjestettiin Tiaralle hänen toiveidensa mukaan My Little Pony -synttärit. Rustasin vähän ajatuksia tulevaisuudesta vauvan kanssa, ja loppukuusta me tehtiin tarjous tästä meidän nykyisestä asunnosta ja alettiin valmistautumaan muuttoon. Syyskuussa kuvasin myös My Day -videon mun työpäivästä. Raskausoireet alkoivat vihdoin helpottaa ja musta tuntui että seesteinen keskiraskaus oli alkanut.

LOKAKUU

Kuun alussa käytiin rakenneultrassa ja saatiin tyttölupaus, ja kerroin sen jälkeen sukupuolen myös blogissa. Paljastettiin vauvan sukupuoli tuleville isosiskoille ja kuvattiin reaktiot videolle, mistä tuli ihan huippuhauska. Lapset saivat kertoa ajatuksiaan tulevasta pikkusiskosta, ja Otto siitä, miltä tuntuu olla pian kolmen tytön isä. Puolivälissä kuuta mä kerroin blogissa meidän tulevasta muutosta. Matkustettiin ennen muuttoa syyslomaksi Ouluun lomailemaan, minkä jälkeen esittelin vielä tyhjää uutta asuntoa. Kuun lopussa vihdoin koitti hurja muuttorumba, ja päästiin asettumaan meidän uuteen ihanaan kotiin jossa vietettiin ensimmäistä aamua kuun viimeisenä viikonloppuna. Kirjoitin ylös ajatuksia tulevasta imetystaipaleesta, ja raskausajan ruokavaliosta. Otto pääsi vastaamaan 10 kysymystä isyydestä -haastatteluun. 

MARRASKUU

Mut palkittiin kuun alussa Vuoden inspiroivimpana lifestylevaikuttajana Inspiration Blog Awards -gaalassa, ja oli n aivan häkeltynyt siitä. Tai olen kyllä vieläkin! Kirjoitin raskauden vaikutuksesta parisuhteeseen näin kolmannella kierroksella ja juhlittiin myös Isänpäivää. Emilia kuvasi musta raskauskuvia eräänä päivänä meillä kotona, ja kirjoitin siitä mitä aion tehdä tällä kertaa äitinä toisin. Pohdin myös vauvan nimeämiseen liittyviä asioita ja te saitte arvailla vauvan nimiä. Laitettiin uutta kotia oikein urakalla ja yritettiin asettua tänne taloksi. 

JOULUKUU

Koti alkoi viimein olla valmis, ja voitiin alkaa valmistautua vauvaan. Aloitin postaussarjan vauvan tulevista varusteista, ja esittelinkin sekä turvakaukalon että vaunut. Joulukuussa blogissa oli tietenkin joulukalenteri, ja tein koko blogihistoriani postausennätyksen. Kuun alussa tehtiin Oton kanssa yhteinen Q&A -video ja vastattiin teidän esittämiin kysymyksiin myös kirjoitettuna. Kirjoitin lasten hassuimpia juttuja mitä he ovat sanoneet raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Mulle järjestettiin aivan mielettömät yllätysbabyshowerit ja juhlittiin tietenkin myös joulua. Näin jouluhulluna pakko sanoa että joulukuu oli varmasti yksi mun suosikkikuukausia viime vuonna, kuukausi jolloin kaikki meni aivan ihanasti ja oli rento fiilis. 

Vaikka tuossa alussa kirjoitin siitä, että vuosi on ollut raskas, ja sitä se olikin moneen otteeseen, päällimmäisenä on mielessä kiitollisuus. Me ollaan selvitty kaikesta yhdessä, ja vaikka lähipiirissä on mummun sairauden lisäksi ollut paljon muutakin murhetta ja sairautta, me ollaan silti onnekkaita kun ollaan saatu kuitenkin viettää aikaa läheisten kanssa paljon. Kesästä mä en edes muista oikein mitään, kun olin niin raskaana, väsynyt ja pahoinvoiva. Mutta sitä lukuunottamatta, kuukausiin liittyy paljon ihania muistoja.

Ehkä tärkein oppi tänä vuonna on ollut se, että mä osaan työllistää itse itseni. Ja että en enää ikinä saa laittaa itseäni niin ahtaalle kuin missä olin viime keväänä kahden työn kanssa. Syksyn aikana mä olen saanut enemmän aikaa itselleni kuin kuluneen puolentoista vuoden aikana yhteensä, ja vaikka yrittäjäksi ryhtyminen oli hyppy tuntemattomaan, se oli tarpeellinen ja tärkeä hyppy. Ja se on antanut ja opettanut mulle ihan uskomattoman paljon, enkä voisi olla tyytyväisempi siihen miten kaikki on kehittynyt. En olisi puoli vuotta sitten uskonut että voin saada työkuviot pyörimään näin hyvin, paremmin kuin aiemman kahden työn arjen. Nyt voin katsoa kulunutta vuotta taaksepäin ylpeänä, eikä mun tarvitse miettiä miten pärjään ensi vuonna. Tiedän että pärjään, ja hyin pärjäänkin.

Olen onnekas kun saan aloittaa uuden vuoden mun rakkaan perheen kanssa, ja tänään juhlitaan Oton kanssa myös sitä että tavattiin tasan kuusi vuotta sitten Uudenvuodenaattona.

Uuteen vuoteen lähdetään odottavaisin fiiliksin, sillä pian meidän perhe täydentyy viimein kovasti odotetulla pienellä tyypillä. Se jos mikä on paras tapa aloittaa vuosi 2017<3

Ihanaa mahtavaa parasta uutta vuotta 2017 kaikille ja kiitos maailman eniten teille ihanille. Kiitos siitä että olette seuranneet, jakaneet vinkkejä ja kokemuksia ja vertaistukea ja olleet läsnä täällä tänäkin vuonna, ja kiitos siitä että seuraatte ensi vuonnakin <3