Hei Hei 2015

02.01.2016

Vuosi on jo vaihtunut mutta vielä on aika palata hetkeksi viime vuoden tunnelmiin, kohokohtiin ja teidän lempipostauksiin. Luvassa on siis vuosikatsaus jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi vuoden tapahtumat, postaukset ja käännekohdat.

Tammikuu

Tammikuussa mä muutin tänne Indiedaysille Kideblogeista. Se oli mun blogiuran suurin tapahtuma siihen mennessä, ja on sitä varmasti edelleen. Silloin blogista tuli mulle kokopäivätyö. Täällä mä viihdyn vallan mainiosti ja olen onnellinen muutosta tänäkin päivänä.  Tammikuussa myös taisin potea jonkunlaista piileskellyttä vauvakuumetta, kun kirjoitin sekä siitä miten kerroin Otolle ensimmäistä kertaa että hänestä tulee isä, että podin vauvaikävää. Tammikuussa olin vielä lasten kanssa kotona, ja mielessä pyörivät kasvatusaiheet: kuuluuko lapsen osallistua päätöksentekoon vai päättävätkö vanhemmat kaikesta? Vietettiin myös tyttöjen kanssa ihanaa tyttöjenpäivää ja luotiin uusi perinne jota ollaan toteutettu jo monta kertaa tuon ensimmäisen tyttöjenpäivän jälkeenkin.

Helmikuu

Helmikuun alussa me juhlittiin Oton kanssa meidän ensimmäistä hääpäivää, ja annoin Otolle hääpäivälahjaksi keikkaliput Fall Out Boyn keikalle Lontooseen. Hääpäivä ja vuosipäivä ehkä saivat mut pohdiskelemaan parisuhdetta muutenkin, ja kirjoitin myös siitä että rakkaus on tahtomisesta kiinni. Jaoin maratonipostauksessa meidän häätunnelmat vuoden takaa kymmenen minuutin häävideon kera. Kirjoitin möys pitkään toivotun postauksen aiheesta ”Missä mä olisin nyt jos en koskaan olisi tavannut Ottoa”. Loppukuusta sitten rysähti, juuri kun olin tottunut ajatukseen, että lapset eivät saaneet päiväkotipaikkoja kevääksi, ja että olisin vielä kevään ajan kotona, sainkin uuden työpaikan ja lapset saivat samantien päiväkotipaikat.

Maaliskuu

Maaliskuussa vietin viimeisen päiväni kotiäitinä, ja kerroin miten oli sujunut lasten ensimmäinen päiväkotipäivä. Oton kanssa kokattiin herkullinen Naistenpäivän brunssi, ja jaettiin vähän meidän parisuhteen salaisuuksia. Aloitin alkukuusta uudessa työssäni Jevelolla ja nautin. Musta tuntui että heräsin jotenkin eloon ja sain elämälle ihan uutta sisältöä. Se että sai oppia töissä kokoajan uutta ja pääsi haastamaan itseä nosti itsetuntoa kyllä ihan uskomattoman paljon. Kasvatusaiheista pohditutti tasapuolisuus, joka tuntuu harvinaisen ajankohtaiselta aiheelta tälläkin hetkellä. Maaliskuussa valon määräkin jo vähän lisääntyi, ja alkoi olla vähän iisimpää ottaa asukuvia. Ei liian iisiä silloinkaan, ainakin mitä tulee postaukseen jossa jaoin totuuden asukuvien takana.

Huhtikuu

Aihetta juhlaan oli huhtikuussa rutkasti, kun ensin Otto voitti vuoden blogitulokkaan palkinnon ja olin haljeta ylpeydestä, ja sitten vielä meidän rakas kuopus täytti kaksi vuotta, mitä juhlistettiin viidakkoteemaisilla synttäribileillä. Viidakkobileisiin kokkasin paljon herkkuja, mm. banaanitikkareita, ja join viidakkoreseptejä ison postauksen verran. Muistan että lapsilla oli silloin erityisen hassuja juttuja aina nukkumaan mennessä. Ja sitten oli tietenkin maailman suloisin koiravauva Armas, jonka mun äiti kävi huhtikuussa hakemassa kasvattajalta, ja toi sitten meille tutustumaan lapsiin ja meihin. Kukaan ei varmaan ole vielä unohtanut huhtikuussa kaikkien huulilla ollutta tissigatea? Sen jälkeen monet inspiroituivat kirjoittamaan omasta suhteestaan rintoihinsa. Mä vedin tämän askeleen pidemmälle, ja aloitin #oikeanainen -haasteen johon osallistui satoja mielettömän upeita naisia. Kiitos teille osallistujille, tämä haaste teki ainakin mun itsetunnolle ja kehonkuvalle taikoja ja teidän jokaisen tarinat inspiroivat mua vielä tänäkin päivänä.

Toukokuu

Toukokuussa mä pysähdyin hetkeksi vetämään henkeä, se taisi olla pitkä viikonloppu Vapun myötä. Tajusin sen aikana, miten hiton poikki mä olen ja miten paljon mä teen kokoajan. Tunsin olevani aina väärässä paikassa. Se tunne valtaa mut joskus edelleen, mutta kyllä sitä on vähän oppinut sentään hellittämään. Toukokuussa arki oli vaan vielä niin uutta. Jouduin inhottavien anoreksiahuhujen kohteeksi jälleen kerran, ja kirjoitin aiheesta tekstin. Silloin tuli täyteen neljä vuotta bloggaajana, ja se ei valitettavasti ollut niiden vuosien ensimmäinen eikä viimeinen kohu. Juhlittiin äitienpäivää joka kuvattiin perinteisesti videolle, ja rustasin myös ajatuksia kuluneesta keväästä lasten päivähoidon osalta. Lapset olivat ihania niinkuin yleensä, toinen kiitti tavallisesta kauppareissusta ja toinen oli onnellinen siitä että on prinsessa.

Kesäkuu

Kesäkuussa ällösöpösteltiin Oton kanssa, ja kokattiin superherkullista jauhelihatostadaa Tiaran kummitädin kanssa. Jaoin ensimmäistä kertaa tarinan siitä kuinka Otto kosi mua, en voinut lakata ihastelemasta sitä miten siistejä tyyppejä meidän mukulat on. Inspiroiduin kirjoittamaan asioista joita en ole koskaan tehnyt, ennenkuin lähdettiin Tukholmaan muutamaksi päiväksi koko perhe. Tukholmassa käväistiin mm. Junibackenissa, ja Tukholman reissun jälkeen suunnattiin Ouluun mun sukulaisten luo.

Heinäkuu

Kesän lämpimät päivät antoivat todella odottaa itseään, mutta heinäkuussa päästiin vihdoin kokemaan ensimmäiset pari hellepäivää. Juhlittiin Oton synttäreitä ja vietettiin kahdenkeskinen yö hotellissa. Lasten ja ystäväperheen kanssa tehtiin hauska reissu Lintsille, ja Otto taas teki mun blogiin hauskan #boyfriend -postauksen jossa hän vastasi mua koskeviin kysymyksiin. Sain Zeldalta maailman suloisimman ja huvittavimman herätyksen, joka oli pakko jakaa teillekin, Heinäkuussa me myös  ostettiin meidän eka oma auto ja se jos joku mullisti tämän perheen elämän. Ihan ekaksi suunnattiin maalikauppaan ja Ikeaan ja uudistettiin meidän keittiö. Vielä puoli vuotta myöhemminkin auto on paras ostos mikä ollaan ikinä tehty, ja se on helpottanut meidän elämää noin miljoona prosenttia.

Elokuu

Oton pitkä kesäloma päättyi juuri ennen elokuun alkua, ja oli aika palata arkeen, tytötkin jatkoivat loman jälkeen päiväkotia. Ihasteltiin meidän reippaita neitejä, joista toinen aloitti tanssiharrastuksen ja oppi sen kunniaksi seisomaan käsillä. Kävin läpi kesän bucketlistin, josta oltiin saatu aika monta kohtaa toteutettua. Meidän kesä oli ihan mahtava! Loppukuusta joku keksi alkaa levittää musta jälleen ikäviä huhuja, joita oikaisin ”Vain sanoja” -postauksessa. Suuntasin myös työmatkalle aurinkoiseen Tukholmaan ja päästin lapset kameran taakse.

Syyskuu

Syyskuussa juhlittiin tietysti sekä mun synttäreitä, että Tiaran 4-vuotissynttäreitä mahtavilla Frozen-pippaloilla. Pohdiskelin sekä 24-vuotista itseäni, että nelivuotista taivaltani äitinä ja ihanaa nelivuotiasta esikoistamme. Kokkasin Frozen-juhliin paljon herkkuja joiden reseptit jaoin megapostauksessa. Vierailtiin myös ihan mielettömissä My Little Pony -juhlissa, joissa oli niin hieno kakku että ei mitään järkeä! Loppukuusta sain vihdoin vastattua videolla meidän lasten kaksikielisyydestä esitettyihin kysymyksiin.

Lokakuu

Vihdoin koitti lokakuu, kuukausi jolloin me lähdettiin Oton kanssa ihan kahdestaan Lontooseen kolmeksi yöksi, ja lapset jäivät mun äidin ja Armaksen kanssa kotiin. Reissu oli juuri sitä mitä me kaivattiin ja oli ihan mahtavaa saada olla kolme päivää kahdestaan, vaikka lapsia ihan järjetön ikävä tulikin. Vertailin Lontoota ja Suomea keskenään, ja jaoin hassuja lasten suusta -juttuja. Lokakuu taisi olla sellainen hulluttelukuukausi, sillä lasten höpöjen juttujen lisäksi kirjoitin mun ja Oton urpoiluista, meikkasin lapset peuraksi ja leopardiksi ja jaoin kymmenen pahinta tyylimokaani kaikkien blogivuosien ajalta.

Marraskuu

Halloweenina, lokakuun viimeisenä, te äänestitte mut Indiedays Blog Awardseissa voittajaksi Living & Lifestyle -kategorian lukijaäänestyksessä! Se tuntuu vieläkin epätodelliselta, ja oli ehdottomasti yksi mun blogiuran suurimmista kohokohdista, ellei jopa suurin. Inspiroiduin kirjoittamaan bloggaamisen vaiheista, täällä kuitenkin vuodesta 2011 asti tullut rustattua postauksia ja matkaan on mahtunut jos jonkinlaisia käänteitä. Otin kantaa Pariisin iskuihin ja pakolaiskriisiin omalla tavallani. Jaoin koko blogiurani suosituimman reseptin, talvisen Rocky Roadin valkosuklaalla ja piparinpaloilla.  Lisäksi me virittäydyttiin jo vähän joulutunnelmiin käymällä ihan huipuissa pikkujouluissa lasten kanssa, ja tsekkaamalla Aleksanterinkadun joulukulkue.

Joulukuu

Viime kuukausi oli täynnä joulua, niin blogissa kuin meidän elämässäkin. Vastattiin Oton kanssa jouluaiheisiin kysymyksiin toisistamme ja käytiin ihanan jouluisella Haltialan kotieläintilalla. Videoita jaoin viime kuussa kaksin kappalein, sekä koosteen meidän kesästä 2015 että jouluntoivotukset videolla. Meidän jouluaatto oli myös aika ihana <3

Huh, mikä vuosi! Ja mikä homma tässä postauksessa. Voisin tehdä sellaisen uudenvuoden lupauksen että kirjoitan tämän kuukausittaisen tiivistelmän aina joka kuukauden lopuksi valmiiksi, niin ei tarvitse sitten kiroilla ensi joulukuussa tätä homman määrää. Mutta joo, siis hitsi vieköön meillä on ollut upea  vuosi. Upean siitä on tehnyt kaikkien ihanien tapahtumien lisäksi ne ihmiset keiden kanssa olen sen saanut viettää. Heihei 2015, olit ihana vuosi! Ja vielä kerran, tervetuloa 2016, toivottavasti saan muistella sinua yhtä suurella lämmöllä kuin viime vuotta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


10 Responses to “Hei Hei 2015”

  1. Avatar Elina sanoo:

    Hei Iina! Olen löytänyt blogisi tässä vasta hiljattain ja oot mielestäni tällä hetkellä parasta mitä blogimaailmasta löytyy:)! Tuo positiivisuus, elämänasenne, perhekeskeisyys välittyy jokaisessa tekstissäsi. Itse olen yhden pienen pojan ja keväällä saapuvan prinsessan kotiäiti. Odotan aina innolla tekstejäsi. Kiitos piristyksestä:) ihanaa ja onnentäyteistä vuotta 2016.

  2. Avatar miisa sanoo:

    kiitos taas tästäkin blogivuodesta, sun blogia on ollut jälleen ilo lueskella :)

  3. Avatar Emma sanoo:

    Moi Iina! En ole ikinä kommentoinut postauksiisi. Halusin vain kertoa, että teillä on aivan ihana perhe! Ja mitä blogiisi tulee; tekstisi ovat iloisia ja lämpimiä. Minulla ei ole lapsia, mutta sinä olet kyllä aivan huippuäiti. Tsemppiä tulevaan vuoteen Ja pakko sanoa, että Zelda on varmaan suloisin näkemäni lapsi!

  4. Avatar Bjuuti sanoo:

    Sä oot mua vaan reilu vuoden vanhempi, mut me ollaan niin eri tilanteissa kun voi vaan kuvitella. Me ollaan molemmat jätetty hiusalan koulutus kesken ja ylioppilaita ja sitten kaikki on menny ihan erilailla. Mä oon tehny ihan oikeita valintoja aina, ollu 3 vuotta yliopistolla ja pitäny hauskaa ja ettiny kunnollista miestä. Silti oon kateellinen teille!

    Mieski on löytyny ja nyt meen uudestaan ammattikouluun. Oon aina halunnu tehdä lapset nuorena (niinkun te) ja oon lukenu äitiysblogeja monta vuotta, mutta oon liian fiksu ja varovainen et oisin vaan pamahtanu paksuks ja toivoisin et kaikki menee hyvin. (Oikeen tai väärän miehen kans tai ilman miestä.) Mies sanoo et se ei halua lapsia ennen ku se on 30, eli oottelen sen kuus vuotta. Mä haluan antaa mun lapsille ehjän kodin, sellasen niinkun te ootte onnistunu rakentaa viidessä vuodessa ihan tyhjästä yhdessä.

    Teitäki oon (luin akkavaltaa alusta loppuun) seurannu jo 2,5v ja nykyään tää on (puutalobabyn, kiljuvan pikkunälän ja isyyspakkauksen tavoin) mun ihan lemppari perheblogeja, vaik alussa vähän naureskelinkin et tää on taas näitä teiniäitiblogeja. Olin niin väärässä! Vaik oot nuori äiti ja Otto nuori isä, niin ootte blogienne perusteella ihanan vakaan näköiset vanhemmat.

    Mä en ikinä kommentoi mitään, koska koen etten kuulu tähän sceneen ollenkaan, koska mulla ei oo lasta. Mut seuraan silti päivittäin, koska sun jutuista tulee vaan niin hyvä mieli. Ja samalla mietin et ehkä mäki pärjään joskus niin hyvin et mulla on noin hyvä elämä ja onnellinen perhe. Inspiroit mua (ja pelotat mun miestä)! <3

  5. Tosi kivoja musta nää vuoden läpikäynti -postaukset! :)
    Ja mä huomasin itsekin, että helpommalla pääsee kun alkaa heti kirjoitella luonnoksiin tätä vuosikoostetta, mä en itse edes muuten muista kaikkea mitä on tapahtunut :D

  6. Avatar emzi sanoo:

    Haha mäki aina kiroan sitä kun pitää joulukuussa alkaa näitä kirjottaa kun on niin vaikeeta. Se jos tekis niin joka kuukaus niin auttais sit joulukuussa kun vois mennä takas niihin. :D

  7. Avatar Marianne sanoo:

    Olipa ihana postaus! Oot kyllä tehny hyvää työtä! :)

  8. Avatar Annika sanoo:

    Oho mikä postaus! Vierähti hyvä tovi, kun luin tämän ja kattelin kuvakollaasit läpi :D Oli kyllä kiva katsaus menneeseen vuoteen ja mun olikin pakko lukaista pari vanhaa postausta uudelleen, kirjoitat kyllä tosi hyvin ja sujuvasti :)

  9. Avatar Anni sanoo:

    Sulla on kyllä kiva blogi. Ootte niin täynnä elämää, jos nyt niin voi sanoa. : ) Ihan mukavaa lueskella välillä tämmöstäkin blogia, kun oon ite ihan eri elämäntilanteessa. Täytin vasta 18 ja lapsista tai miehestä ei oo kyllä tietookaan. : D Ja ainakin vaikuttaa siltä, et ootte aika positiivisia tyyppejä. Se on hieno piirre. <3

  10. Avatar raksu sanoo:

    Moikka,Vuosaaren Iina ja perhe;)
    olen jo paremminkin isoäiti mutta seurannut useamman vuoden blogiasi silloin kun asuitte vielä aiemmassa asunnossanne;) Olen todella iloinen että jaksatte laitella itsestänne ja kokemuksistanne intiimisti blogiinne perheessänne tapahtuvia asioitanne ,annan peukutukset.Olen itse kasvattanut 3 jo aikuistunutta lastani maailmalle yksinhuoltajana,asuin Vuosaaressa peräti 16v., jotka antoivat elämälle isot ilot ja huolet kaikkineen mutta nyt olen yksin ja muutin joulukuussa uuteen omaan asuntooni vaikkakin se elämänpolku on hakusessa tiettykin uudessa ympäristössä;)Te annatte hienoja kokemuksia Tiaralle ja Zeldalle ja osaatte oikealla normitunteella totutella maailman koviinkin askeliin. Toki hyviä asioita pitää olla esillä muttei niiden negatiivisten asioiden anneta unohtua koska niiden kautta me kaikki olemme oppineet hyvät ja huonot elämänkokemuksemme ja niiden myötä karisma kasvaa jokaisella ja rakkautta lähimmäisiin täytyy myös osata aina kunnioittaa ikään katsomatta.
    Rakkauden täyteisiä päiviä teille kaikille ja blogisessioita jatkossakin;)

Kommentoi