Tämä vuosi on ollut aivan hullu, siitä ei pääse mihinkään. Alkuvuodesta ei olisi ikinä voinut kuvitella mitä kaikkea vuosi 2020 tulee pitämään sisällään, hyvässä ja pahassa. Tämä vuosi on ollut todella pitkä ja se on pelottavaa, miten se aivan kertakaikkisen kummallinen arki on nykyään juuri sitä, arkea. Kaikki kulkevat maskit päässä, kaupassakäynti tuntuu pelottavalta ja koko ajan on epävarmaa mitä seuraavalla viikolla saa tai ei saa tehdä. Tämä vuosi on horjuttanut turvallisuudentunnetta ja käsitystä normaalista. Tämä on ollut uuvuttava,  pelottava ja raskas vuosi, vaikka on tässä ollut paljon hyvääkin. Nyt käyn oman vuoteni 2020 läpi, kuukausi kuukaudelta.

Tammikuu 2020

Vuosi vaihtui kotona kaikessa rauhassa lasten kanssa. Tammikuu alkoi toiveikkaana: helmikuussa odotti jo vuosia haaveiltu reissu ja kevätaurinko loisti kirkkaana. Olin täynnä rakkautta ja innostunutta fiilistä. Päätin tavoitella tänä vuonna armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan (ja epäonnistuin surkeasti, mutta palataan siihen myöhemmin). Käytiin Oton sisarusten ja meidän lasten kanssa Rush-trampoliinipuistossa, ulkoiltiin ja etsittiin asuntoa. Uutiset koronavirustapauksista Kiinassa alkoivat levitä ja kalvaa pientä huolen poikasta jonnekin takaraivoon – voisiko tässä olla uusi SARS tai sikainfluenssa? Uskallettaisiinko lähteä reissuun? Seurasin uutisia herkeämättä jo tässä vaiheessa, vaikka moni vielä toppuutteli, että ei siitä kannata huolestua, se on siellä kaukana Kiinassa.

Fiilistelin sitä, että olin vihdoinkin saanut liikunnasta säännöllisen osan arkea ja muistankin monta mielettömän ihanaa ja voimaannuttavaa lenkkiä tammikuisilta pakkaspäiviltä. Iloitsin siitä, että mediassa julkaistiin kerrankin positiivinen artikkeli lapsiperheistä.

Helmikuu 2020

Kuukausi alkoi koko elämän ajan haaveilemallani reissulla New Yorkiin kahdestaan Oton kanssa. Se oli mullistava matka ja niin iso kokemus, että sitä tulee edelleen ajateltua vähintäänkin viikottain, pitkään ihan päivittäin. Kuinka kiitollinen olen, että saimme kokea sen juuri ennen kun vuosi 2020 paljasti todelliset kyntensä. Se reissu on kantanut todella pitkälle ja joskus me vielä lähdemme sinne uudestaan, pitkäksi aikaa ja ihan koko perhe. Jos haluatte matkakuumeilla, niin TÄÄLTÄ pesee New York-vinkkejä.

NYCin reissun jälkeen vietimme meidän kuudetta hääpäivää ja juhlimme kuopuksen My Little Pony -teemaisia 3v-synttäreitä ja viikolla 8 matkustimme hiihtolomalle Ouluun. Mikä onni, että saimme olla yhdessä läheisten kanssa vielä hetkeä ennen kuin siitä tuli kiellettyä pitkäksi aikaa. Helmikuussa alkoi iskeä sellainen turhautuminen siitä, että omaa kotia ei vaan tuntunut löytyvän. Teimme aiheesta myös podijakson Oton kanssa. Ei osattu silloin arvata, että se meidän oma koti olisi jo aivan kulman takana. Helmikuussa kävin myös tekemässä vuoden ensimmäisen Ihanat erilaiset perheet -haastattelun ja opiskelin ammattikorkeassa Business Design -kurssia, joka oli hieno kokemus. Jatkuvasti seurattiin korona-uutisointia, joka tuntui tulevan pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs Suomea.

Maaliskuu 2020

Kuun alussa tapahtui jotain mullistavaa: kävimme katsomassa unelmiemme asuntoa ja teimme siitä sitovan ostotarjouksen, joka hyväksyttiin. Se oli niin jännittävää ja hurjaa ja pelottavaa ja kaikkea samaan aikaan! Elämämme suurimmat ja hienoimmat kaupat. Vihdoin 1,5 vuoden etsimisen jälkeen löytyi asunto, joka tuntui juuri meille sopivalta.

Matkustimme kuun alussa Himokselle Oton perheen kanssa mökkilomalle ja laskettelemaan ja se olikin kreivin aikaan. Vain viikon kuluttua siitä koulut siirrettiin etäopetukseen ja Suomeen julistettiin poikkeustila, joka kosketti kaikkia. Uusimaa suljettiin. Poikkeusaikana me päästiin vihdoin tekemään asuntokaupat. Alettiin valmistautua muuttoon ja uskallettiin vihdoin myös kertoa siitä julkisesti. Tässä vaiheessa koko poikkeustila tuntui vaan joltain absurdilta asialta, jota ei edes meidän arjessa huomannut muuten, kuin että lapset olivat kotona. Meidän kaikki ajatukset keskittyivät tulevaan kotiin ja muuttoon.

Huhtikuu 2020

Kuun ekalla viikolla me muutettiin tähän kotiin. Toteutettiin muutto ja pintarempat alusta loppuun täysin yksin ilman apua. Ilman muuttoautoa, ilman lastenhoitoapua. Otto roudasi tähän kotiin meidän 7-paikkaisella katumaasturilla niin parisängyn kuin valtavan divaanisohvankin. Saatiin avaimet sunnuntaina iltapäivällä, ja sunnuntaina illalla päätettiin rauhallisen remppailun sijaan sittenkin muuttaa niin nopeasti kuin mahdollista. Meillä ei ollut silloin mitään valmiina. Muutettiin sisään seuraavana perjantaina. Maalattiin ruokailutilan seinä pinkiksi, vietettiin pääsiäistä omissa oloissa ja keskimmäisen 7-vuotissynttäreitä ilman yhtäkään vierasta. Lasten huonejako herätti keskustelua, johon vastasin postauksella. Elettiin poikkeusarkea, mutta se ei siinä vaiheessa tuntunut vielä kovin raskaalta. Töitä riitti ja kun keskitti ajatukset yhdessäoloon ja uuteen kotiin, oli hyvä olla.

Toukokuu 2020

Vietettiin vappua ja fiilisteltiin sitä, että eka kuukausi omassa kodissa oli ollut ihana. Innostuttiin laatikkoviljelystä omalla pihalla. Tein katsauksen siitä, missä mentiin niiden tavoitteiden kanssa, jotka olin asettanut itselleni saavutettaviksi ennen 30v-synttäreitä. Blogi täytti 9 vuotta ja minä vietin kymmenettä äitienpäivääni. Tein bucketlistin tulevalle poikkeuskesälle ja kirjoitin ylös fiiliksiä toukokuulta. Meidän haaveet keittiöremontista nytkähtivät askeleen eteenpäin vihdoinkin ja oltiin aivan innoissamme siitä. Toukokuun lopuksi tein kevään tilinpäätöksen,  jossa kirjoitin näin: ”Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. ”

Kesäkuu 2020

Lapset olivat palanneet pariksi viikoksi kouluun juuri ennen kesäloman alkua. Kuun alussa luovuttiin vihdoin meidän vanhasta asunnosta, joka meillä oli ollut kevään ajan rinnalla huolehdittavana. Se oli yhden ajanjakson loppu ja helpotus. Kesäloma tuntui ihanalta oudon kevään jälkeen. Kaikki alkoi pikkuhiljaa palata hieman normaalimmaksi. Läheisiä sai taas tavata, ainakin pienissä ryhmissä. Juhlistettiin Oton 30v-synttäreitä Oton perheen kanssa pihalla grillijuhlilla. Vietettiin juhannusta yhdessä Emilian ja Topiaksen ja lasten kanssa ja meillä oli ihanaa.

Keittiöremontti alkoi sitten heti juhannuksen jälkeen vanhan keittiön purkamisella, eikä yllätyksiltä vältytty. Kesäkuussa listasin myös asioita, jotka yllättivät pientaloasumisessa ensimmäisten kuukausien aikana ja tein katsauksen kaksikielisyyteen poikkeuskevään ja etäkoulujakson jälkeen. Kesäkuussa puhuttiin myös pitkästä aikaa rahasta. Sain pitkästä aikaa aurallisen migreenin, joka säikäytti. Loppukuusta päästiin veneretkelle Espoon saaristoon upeana hellepäivänä.

Heinäkuu 2020

Keittiöremontti jatkui heinäkuussa ja tuli joitakin viivästyksiä kodinkonetoimistuksissa koronan vuoksi, mutta ei mitään liian pahaa. Kodinhoitohuone toimi meidän väliaikaisena tiskauspisteenä ja onneksi meillä oli vanha jääkaappi ja pakastin käytössä. Maalasin suuren taulun meidän olohuoneen seinälle. Matkustettiin Ouluun kesälomalle ja blogikin lomaili sen aikaa. Lomalla aloin kirjoittamaan kirjaa (ja ei, se ei ole valmis vielä tai edistynyt mitenkään kovin hyvin muutenkaan. Tämä on yksi niistä asioista, joita olisin halunnut edistää, mutta joihin mun aika tai voimavarat eivät ole riittäneet tänä syksynä mitenkään).  Kesäloma teki niin hyvää. Poikkeuskevään aikana oltiin lenkkeilty niin paljon, että meidän 3-vuotias oppi ajamaan pyörällä ilman apurattaita. Kirjoitin siitäkin postauksen.

Kun palattiin reissusta kotiin, meidän keittiö oli valmis ja se oli UPEA. Vaihdettiin takaisin vaaleanpunaiset sohvanpäälliset, jotka saimme kuin ihmeen kaupalla puhtaaksi pinttyneestä ikiliasta. Nautittiin lasten kanssa kesälomapäivistä Lintsillä ja Haltialan maatilalla.

Elokuu 2020

Elokuun alussa kirjoitin siitä, kuinka kesä oli jo lopussa ja edelleen vaan odotin jotain. Käytiin Turussa minilomalla, joka oli ihana. Saatiin vihdoin muutama helteinen uintipäivä ja matkustettiin Ouluun Oton serkun vaimon valmistujaisiin. Kävin Oulussa kirppiskierroksella ja tein kaikkien aikojen parhaat kirppislöydöt. Sitten alkoi arki viiden kuukauden tauon jälkeen. Arki, joka yritti olla mahdollisimman tavallinen ”uusi normaali”. Lapset palasivat kouluun, Oton viimeinen koulusyksy alkoi ja mullakin oli vähän enemmän töitä.

Kirjoitin plussia ja miinuksia tästä kodista viiden kuukauden asumisen jälkeen. Yritykseni täyttyi jo neljä vuotta ja sanoitin ajatuksia merkkipäivänä. Syksyn alussa ilmassa oli toivoa ja innostusta. Nautittiin viimeisistä kesäisistä päivistä ja valmistauduttiin syksyyn.

Syyskuu 2020

Kuun alussa remontoitiin meidän eteisen lattia. Vaihdettiin sinne tumman kivilattian sijaan vaalea vinyylilaatta, joka raikasti ilmettä todella paljon. Meillä tuli jo viisi kuukautta täyteen tässä kodissa ja se herätti jonkin verran asumiseen liittyviä ajatuksia esimerkiksi asumisen neliöistä ja kuluista, sekä meidän remontoidun keittiön toimivuudesta. Mun äiti matkusti Helsinkiin ja tuli ekaa kertaa katsomaan meidän uutta kotia. Se oli niin ihana hetki. Juhlistettiin mun 29-vuotissynttäreitä ja esikoisen 9-vuotissynttäreitä, sekä mun äidin 60v-synttäreitä. Käytiin Oton kanssa yön yli -treffeillä ekaa kertaa sitten New Yorkin matkan ja se oli niin ihanaa. Tuli todella tarpeeseen.

Mediassa puhutti rankka kouluväkivaltatapaus, joka sai mut kirjoittamaan ajatuksia ylös. Loppukuusta kerroin rehellisiä kuulumisia siitä, miten syksy oli mennyt siihen asti. Heittäydyin myös melko avoimeksi ja kerroin meidän fiiliksiä siitä, tuleeko meille joskus neljäs lapsi?

Lokakuu 2020

Kuukauden alussa oli viikon mittaiset tv-kuvaukset, mikä oli valtavan jännittävä ja hieno kokemus, jota tulen muistelemaan loppuelämäni. Muuten lokakuussa ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Lokakuun aikana koronatilanne alkoi hiljalleen kiihtyä taas. Alettiin puhua entistä enemmän maskisuosituksista, kokoontumisrajoituksista ja siitä, mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Kirjoitin siitä, kuinka etuoikeutettu olo mulla on, kun saan jakaa elämäni juuri Oton kanssa. Vietettiin syyslomaa ihan vaan kotona. Lokakuussa laitoin blogin kommentoinnin vain kirjautuneille wordpress-käyttäjille. Se oli suuri päätös, jota olin harkinnut vuosien ajan.

Lokakuussa mulla oli myös reilusti tavallista vähemmän laskutettavia töitä, mikä aiheutti aika paljon stressiä. Blogin puolella kirjoitin mm. lasten liikuntasuosituksista ja kysyin seuraajilta, missä ammatissa olisin, jos en olisi some-ammattilainen? Vastaukset olivat huikean inspiroivia ja ihania! Kuun lopussa käytiin sienimetsällä ja saatiin mahtava saalis!

Marraskuu 2020

Kuun vaihteessa vietettiin halloweenia pienimuotoisesti kotona. Marraskuu oli hieman kiireisempi työkuukausi, mikä oli suuri helpotus. Tein todella kovasti töitä sen eteen, että marraskuu oli kiireisempi ja töitä riitti. Päivät ja illat pimenivät ja inspiroiduin kirjoittamaan 15 minuutin säännöstä, jonka avulla motivoin itseäni mm. liikkumaan ja siivoamaan. Kuun alussa vietettiin myös Oton kymmenettä isänpäivää.

Marraskuun alussa mun äidillä oli iso leikkaus, jonka jälkeisten vakavien komplikaatioiden vuoksi hän joutui teho-osastolle ja me säikähdettiin kovasti. Lopulta äiti oli melkein tasan kuukauden sairaalassa sen vuoksi. Huoli äidistä oli ollut kova jo koko syksyn ajan ja tämä pitkä sairaalajakso nosti sen aivan pilviin. Koronatilanne jatkoi kiihtymistään. Pressejä ja tapaamisia oli vain etänä ja samalla sai jännittää ja stressata miten käy joulukuun työtilanteen.

Onneksi jouluun valmistautuminen toi pientä piristystä. Koristeltiin joulukuusi aikaisemmin kuin koskaan ennen ja laitettiin joulutunnelmaa muutenkin jokapuolelle kotia. Vietettiin paljon aikaa kotona keskenämme.

Joulukuu 2020

Joulukuussa tein tosi ahkerasti blogijoulukalenteria ja hoidin kaikki sovitut työt, mutta muuten voimat alkoivat ehtyä rankan vuoden jälkeen ja olin selvästi loman tarpeessa. Blogissa oli hiljaisempaa muun kuin kalenterisisällön osalta, koska en kertakaikkiaan jaksanut enkä oikein halunnutkaan tehdä mitään muuta. Halusin keskittää kaiken mahdollisen ajan ihanaan jouluhattaraan, jotta ei tarvinnut miettiä mitään sen syvällisempää tai herättää keskustelua, mitä yleensä tykkään tehdä. Jatkoin loppukuun samalla linjalla, kun jäin joululomalle juuri ennen aattoa ja somelomani loppuu vasta 2.1. kun palaan takaisin sorvin ääreen.

Tämä vuosi on ollut outo ja raskas, mutta on siihen mahtunut ihan valtavasti hyvääkin. Ollaan muutettu meidän ensimmäiseen omaan kotiin, jota etsittiin niin pitkään ja hartaasti. Ja ollaan koettu täällä ihan hurjasti onnellisia hetkiä, joista olen enemmän kuin kiitollinen. Niin tärkeitä ja ihania onnellisia hetkiä, joita en koskaan tule unohtamaan. Kiitos ihan jokaiselle, joka on tänä vuonna kulkenut matkassa, lähettänyt positiivisia ajatuksia, sydämiä, tsemppiä, kiitoksia ja vinkkejä. Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille! <3 Ja onnellista sekä toivottavasti parempaa uutta vuotta! Jatketaan taas ensi vuonna!

Tein viime viikolla valmiiksi koostetta vuodesta 2020. Kävin kaikki kuvat ja tekstit läpi vuoden ajalta ja sisälläni heräsi niin paljon tunteita, että samana iltana lasten mentyä nukkumaan itkin räkä poskella puoli tuntia. Itkin sitä kaikkea huolta, stressiä ja lamaannusta, jotka ovat varjostaneet tätä syksyä. Itkin sitä, miten ihanasti, toiveikkaasti tämä vuosi alkoi ja miten loppua kohti voimani alkoivat olla imetty täysin kuiviin. Miten epävarmaa kaikki on ollut, miten monta läheltä piti -hetkeä tähän syksyyn on mahtunut. Miten kovasti olen yrittänyt ihan kaikessa, ihan koko ajan ja silti on ollut riittämätön olo. On niin paljon mihin ei voi omalla yrittämiselläkään vaikuttaa.

Pelko ja huoli on ollut niin kokonaisvaltaista koko syksyn, monella elämän osa-alueella. On ollut kova huoli useammankin läheisen terveydestä, mutta etenkin äidin. On ollut valtava stressi koko vuoden siitä, riittävätkö työt tästä koronasta huolimatta ja pystynkö yksin pitämään tämän perheen taloudesta huolen Oton ollessa vielä vuoden loppuun asti opintovapaalla. On tullut eteen monta kertaa niitä pieniä tulipaloja, joita on joutunut sammuttamaan. Missään vaiheessa ei ole voinut rentoutua täysin, jatkuvasti on pitänyt olla jostakin asiasta varpaillaan, vaikka joku toinen asia olisikin helpottanut.

Kun yhtäaikaa on monta stressitekijää, eikä aikaa tai voimavaroja käsitellä niitä rauhassa, voi tuloksena olla sellainen räkä poskella itkeminen. Vasta nyt, kun joulukuun työkiireet alkavat helpottaa, stressi kaikesta purkautuu ja olen loman kynnyksellä, olen ehtinyt hetkeksi pysähtyä ajattelemaan. Siitä se itkukin johtui. Kun päästin tämän kaiken ulos, on fiilis jo paljon paljon parempi. Toiveikas ja helpottunut. Pian vuosi vaihtuu.

Vaikka se vuoden vaihtuminen ei mikään oikotie onneen olekaan, ensi vuonna odottaa monta hyvää asiaa, jotka aidosti vähentävät stressitekijöitä. Ennen ensi vuotta tarvitsen kuitenkin tauon, jonka aikana voin hengittää, ladata akkuja ja olla hetkessä. Hiljentää ajatukset, hidastaa tahtia ja nollata. Antaa itselleni aikaa palautua tästä vuodesta ja kaikesta yrittämisestä. Olla yrittämättä mitään, tehdä vaan niitä asioita jotka huvittavat ja olla stressaamatta. Pysähtyä ja olla vaan. Sitä minä kaipaan tämän vuoden jälkeen.

Ja siksi aion pitää sometauon. Sinä aikana tänne blogiin ilmestyy kooste vuodesta 2020. Mutta minä pidän kokonaisuudessaan loman ja tauon töistä. Jouluna en aio olla kamera kädessä ja kuvata. Tänä jouluna satunnaiset räpsyt saavat riittää itselle jääviksi muistoiksi, mutta en aio kuvata jouluaaton perhekuvia, kauniita kattauksia tai asetella joulubuffettia kuvauksellisesti. En halua tulla väärin ymmärretyksi – normaalisti nautin siitä, että saan tehdä niin jouluna ja voi hyvin olla, että ensi jouluna taas kuvaan kaiken.  Tämän joulun aion kuitenkin relata kokonaisvaltaisesti jokaisella solullani jo aatosta alkaen. Ja se tarkoittaa irtautumista kaikesta. Aion viettää tämän joulun niinkuin somea ei olisi olemassakaan.

Se tuntuu samaan aikaan ihanalta ja jännittävältä, mutta vähän myös pelottavalta. Kun on aina tehnyt tietyllä tapaa, tämä on suuri muutos. Mutta mikäpä tässä vuodessa ei olisi suurta muutosta, vai mitä? Haluan siis toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista joulua jo nyt tässä. Huomenna ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ajastettuna, ja ennen vuodenvaihdetta se vuosikooste, mutta minä olen lomalla kaikesta sinne asti. Haluan aloittaa ensi vuoden täysin puhtaalta pöydältä, innostuneena, levänneenä omana itsenäni.

Ihanaa joulun aikaa kaikille. Muistakaa olla itsellenne ja myös toisille armollisia, me kaikki tarvitaan sitä tämän hullun vuoden jälkeen enemmän kuin koskaan <3

Olen käyttänyt jo monta vuotta jouluaattona samaa punaista mekkoa. Se on Gina Tricotin punainen satiininen kietaisumekko, joka on malliltaan niin ihanan ajaton ja imarteleva ja ennenkaikkea mukava, että se päätyy mun päälle aina uudelleen ja uudelleen. Aion laittaa sen mekon myös tänä vuonna jouluaattona. Juuri tällaisia ihania luottovaatteita yritän kerätä vaatekaappiini. Vaatteita, jotka päällä on aina hyvä olla, jotka näyttävät minulta ja jotka kestävät aikaa. Tämä punainen mekko on kulkenut matkassa myös muuttuvan vartalon kanssa. Jouluna 2017 meidän kuopus oli vasta vauva, jota imetin. Mekko taipui hienosti siihenkin. Käytän mekkoa usein jo ennen joulua monissa joulukuvissa, koska jos ajattelen jouluvaaatetta, mulle tulee ensimmäisenä mieleen juuri tämä mekko.

Jouluna 2017

Meidän kuopus oli ihana 10 kuukauden ikäinen vauveli! Ja silloin oli näköjään ainakin vähän myös lunta! Voi kun tänäkin jouluna olisi lunta, kuten silloin. Nuo ihanat punaiset korvakorut pitäisi kyllä etsiä – ne sopivat mekon kanssa niin kauniisti yhteen.

Jouluna 2018

Jouluna 2018 oltiin Kauniaisissa Oton lapsuudenkodissa viettämässä joulua. Mekko oli luonteva valinta silloinkin. Sopi kivasti myös korkean ponnarin kanssa. Harmi kun en enää uskalla käyttää tuota ponnaripidennystä, kun se aiheuttaa mulle päänsärkyä. Se vaan kiristää niin paljon päänahkaa ja painaa, että en pysty pitämään. Mutta jospa nämä mun omat hiukset tästä pikkuhiljaa kasvaisivat!

Jouluna 2019

En itseasiassa pitänyt viime vuoden jouluaattona tätä punaista mekkoa – yritin keksiä vaihtelua. Laitoin päälleni toisen luottomekkoni, vaalean paljettimekon, jota olen enemmän käyttänyt kesäjuhlissa ja uutena vuotena. Mutta pidin punaista mekkoa kuitenkin ennen joulua sekä meidän joulukuvassa että sitten lasten stailaamassa tonttuasussa, joka oli yksi sen vuoden joulukalenterin luukuista.

Jouluna 2020

Tämän vuoden joulun aikaan olen käyttänyt mekkoa jo lukuisia kertoja ja ajattelin pukea sen myös jouluaattona ylleni. Se on vaan niin mukava! Tehtiin meidän viimeisin joulutanssivideokin niin, että mulla oli tämä mekko päällä. Ja oikein hyvin sujui tanssitkin. Tämä mekko sujuu jouluun kuin jouluun. Ja voisin kuvitella, että jos joskus matkustetaan vaikka lämpimään jouluksi, voisin laittaa tämän silloinkin päälle. Satiininen super ohut mekko menisi hyvin varmasti myös helteisenä jouluna (tai sitten liimaantuisi hikisenä ihoon, auts!).

Toivottavasti tällä ihanalla punaisella mekolla on paljon ihania punaisia jouluja edessä mun päällä! Iik, ylihuomenna on jo jouluaatto, en ehkä kestä!

 

Tuntuuko muistakin, että joka vuosi on vaikeampaa ja vaikeampaa keksiä mitä haluaisi joululahjaksi? Musta tuntuu ainakin ihan siltä. Näin 29-vuotiaana on jo tovi tullut oltua siinä iässä, että jos jotain haluaa tai tarvitsee, se tulee useimmiten ostettua itse. Toisaalta, edelleen on kyllä olemassa myös sellaisia juttuja, joista haaveilee itse, mutta ei raaski ostaa ja yhtä sellaista juttua toivonkin Otolta. Kirjoittelinkin tuossa jo aiemmin meidän aineettomien joululahjojen vuodesta, joka on ollut (lahjojen osalta) ihana. Tämän kokemuksen jälkeen on selvää, että aion antaa ja saada tänäkin jouluna, sekä tulevina jouluina aineettomia lahjoja. En pelkästään niitä, mutta paljon niitä. Tässä mun tämän vuoden lahjatoiveet:

1. Lululemon Align HR Pant 28″ treenitrikoot. Kävin ihailemassa näitä New Yorkissa Lululemonin liikkeessä viime helmikuussa, mutta en raaskinut silloin ostaa niitä itselleni, koska olin ostanut jo itselleni Leviksen farkut. Olen käynyt sen jälkeen ihailemassa niitä Lululemonin nettikaupassa varmaan kymmeniä kertoja tänä vuonna, mutta en vain ole tilannut. Nämä ovat todella kehutut kultti-treenipöksyt, joista olen kuullut pelkkää hyvää. Koska vietän suuren osan arjestani juuri tämän tyyppisissä pöksyissä, haluaisin päästä kokeilemaan näitä käytännössä.
2. Mun jouluun kuuluvat todellakin konvehdit ja toivoisinkin tätä Pandan uutta konvehtirasiaa testiin. Tässä on sopivasti vaihtelua ja paljon uutta, jota en ole ennen maistanut. Ja tietty kotimaista suklaata!
3. Lastenhoitolahjakortti. Tätä toivon erityisesti Oton siskolta, joka onkin jo kertonut valmiiksi antavansa meille sellaisen. Ihan parasta, kun on jo valmiiksi taskussa lastenhoitolahjakortti, jonka voi käyttää sitten kun tulee hetki, että kaipaisi aikuisten kahdenkeskistä aikaa arjen keskellä. Ollaan saatu tämä lahja jo ennenkin ja se on kyllä joka kerta niin ihana lahja!
4. Ravintolalahjakortti. Haluan tukea pieniä kotimaisia yrityksiä ja etenkin ravintoloita selviämään tämän haastavan ajan yli. Ja rakastan toki myös herkullista ruokaa. Mikäs sen parempi lahja, kuin ravintolalahjakortti?

Yritin miettiä kuumeisesti enemmänkin joululahjatoiveita, mutta en kertakaikkiaan keksinyt mitään sellaista, joka olisi juuri nyt kovin relevanttia. Tottakai olisi ihanaa ostaa joku matka tänäkin jouluna, kuten viime vuonna teimme, mutta sen aika ei ole nyt. Katsotaan jos jouluna 2021 voitaisiin hemmotella Oton kanssa toisiamme tai koko perhettä ostamalla taas joululahjaksi reissu. Perinteinen joululahjatoiveeni on aina ollut myös kirja, mutta nyt täytyy myöntää, että mulla on niin monta kiinnostavaa uutuuskirjaa tuolla odottamassa, että menee tovi ennen kuin ehdin lukea mitään muuta kuin ne. Lisäksi on käytössä BookBeat, josta voin lukea e-kirjana mitä ikinä haluan. Luulenpa siis syventyväni joululomalla johonkin jo multa löytyvistä upeista kirjoista, tai valitsevani villin kortin BookBeatin valikoimasta.

Viime vuonna teimme tietoisen päätöksen ja annoimme ja sovimme lähipiirissä keskenämme antavamme kaikille aikuisille lähinnä aineettomia lahjoja. Naurattaa sinänsä, että valitsimme juuri viime joulun siksi jouluksi, jolloin lahjoissa panostamme elämyksiin ja matkailuun, kun vuosi 2020 nyt on ollut mitä on ollut. Kaikista aineettomista lahjoista, meidän ja muiden, jäi onneksi toteuttamatta vain yksi, jonka annoin äidilleni. Se oli minun ja äitini teatteri-ilta ja illallinen, jota emme uskaltaneet toteuttaa, koska äitini kuuluu riskiryhmään. Mutta se on siirretty paremmalle vuodelle 2021. Kaikki muut saimme toteutettua joko keväällä ennen koronarajoituksia tai sitten kesällä ja syksyllä, kun tilanne oli rauhallisempi.

Aloitimme vuoden avaamalla ihanan lahjan, jonka saimme Oton veljeltä ja hänen avovaimoltaan. Kävimme tammikuussa koko porukalla Rush Trampoliinipuistossa ja meillä oli niin hauskaa! Se oli ihan mieletön lahja ja nautimme siitä koko perhe. Yhteinen tekeminen rakkaiden ihmisten kanssa on parasta mitä voi olla.

Helmikuussa käytimme sitten sen meidän THE lahjan toisillemme eli New Yorkin matkan. Se oli kyllä varmasti paras joululahja, jonka olen ikinä saanut ja veikkaan, että Otto oli ihan samaa mieltä. Se oli lahja, josta oli iloa silloin kun matkustimme ja josta on ollut iloa ja muistoja koko vuodeksi. Olen niin kiitollinen, että saimme kokea sen kaiken.

Maaliskuun alussa, juuri ennen kun korona rantautui Suomeenkin, käytimme lahjan, jonka saimme appiukoltani. Se oli koko porukan mökki- ja laskettelureissu Himokselle, jolla oli mukana meidän perhe ja Oton sisarukset myös. Se oli maailman kivoin lahja. Oli niin hauskaa lasketella yhdessä ja istua mökillä iltaa aikuisten kesken pelaamassa korttia.

Oton siskolta sain lahjaksi reissun Allas Sea Pooliin sekä terassi-illan ja tämän lahjan käytimme kesällä muistaakseni heinä- tai elokuussa. Se oli aivan ihana ilta yhdessä.

Saimme kuopuksen kummeilta lahjaksi liput Puuhaparkiin ja käytimme ne elokuussa lasten kanssa. Se oli aivan mahtava lahja ja meillä oli niin kiva päivä siellä. Tänä vuonna sovimme antavamme lahjaksi jotain yhteistä tekemistä molempien perheille, sekä kummien että meidän. Vielä ihanampaa kun päästään tekemään jotain hauskaa koko porukalla!

Otto ja hänen veljensä antoivat isälleen myös miesten mökkireissun joululahjaksi, joka toteutui vasta nyt syksyllä. Se oli heille mahtava kokemus ja me keksittiin vielä viettää naisten viikonloppua samaan aikaan Oton siskon ja veljen avovaimon ja meidän tyttöjen kanssa. Vaikka se meidän viikonloppu ei ollutkaan mikään lahja, niin sekin oli tosi hauskaa.

Vaikka tämä vuosi oli ehkä vaikein mahdollinen vuosi aineettomien lahjojen kannalta, saimme käytettyä suurimman osan niistä. Ja tuli kyllä sellainen fiilis, että aineettomat joululahjat ovat parhaita. Niissä on tavaraan verrattuna todella monta etua:

1. Ei ainakaan tule annettua mitään turhaa, joka jää nurkkiin pyörimään.

2. Lahjoihin ei mene välttämättä rahaa niin paljon jouluna, vaan kustannukset voi jakaa tasaisemmin koko vuodelle (koska lahjan voi maksaa vasta sitten kun se ”käytetään”. Jouluna voi hyvin antaa itse tehdyn lahjakortin, joka ei maksa mitään.

3. Lahjoista on iloa koko vuodeksi. Se oli ihana fiilis kun jouluaaton jälkeen jääkaapin ovi oli koristeltu lahjakorteilla ja tiesi, että on kivaa yhteistä tekemistä luvassa piristämään koko vuotta. Ja ne aidosti ilahduttivat vuoden ympäri, oli mahtavaa ”avata joululahjoja” vielä kesällä ja syksyllä!

4. Itsetehty lahjakortti ilman maksua tai voimassaoloaikaa oli myös koronaturvallinen lahja, sillä sitä ei kukaan voinut peruuttaa eikä sen voimassaolo voinut päättyä ennen kuin sitä pystyi toteuttamaan.

Meidän antamat ja saamat aineettomat lahjat olivat ainakin osaksi melko ”suuria”, mutta pienemmätkin aineettomat lahjat tuottavat iloa ja toimivat ihan yhtä hyvin hyvin. Lupaus yhteisestä leffaillasta, yhteinen ravintolaillallinen, lastenhoitolahjakortti pienten lasten vanhemmille tai mitä ikinä keksiikään ovat myös aivan huippuja lahjoja. Tänä vuonna emme uskalla mitään matkoja ostella tosiaankaan joululahjaksi, mutta panostamme silti aineettomiin lahjoihin ja uskon, että näin tulee olemaan myös tulevina jouluina. Tämä vuosi oli todella hyvä opetus siitä, että aineettomat lahjat ovat joustavia ja niistä on iloa monelle ihmiselle.