Vuosi on jo vaihtunut mutta vielä on aika palata hetkeksi viime vuoden tunnelmiin, kohokohtiin ja teidän lempipostauksiin. Luvassa on siis vuosikatsaus jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi vuoden tapahtumat, postaukset ja käännekohdat.

Tammikuu

Tammikuussa mä muutin tänne Indiedaysille Kideblogeista. Se oli mun blogiuran suurin tapahtuma siihen mennessä, ja on sitä varmasti edelleen. Silloin blogista tuli mulle kokopäivätyö. Täällä mä viihdyn vallan mainiosti ja olen onnellinen muutosta tänäkin päivänä.  Tammikuussa myös taisin potea jonkunlaista piileskellyttä vauvakuumetta, kun kirjoitin sekä siitä miten kerroin Otolle ensimmäistä kertaa että hänestä tulee isä, että podin vauvaikävää. Tammikuussa olin vielä lasten kanssa kotona, ja mielessä pyörivät kasvatusaiheet: kuuluuko lapsen osallistua päätöksentekoon vai päättävätkö vanhemmat kaikesta? Vietettiin myös tyttöjen kanssa ihanaa tyttöjenpäivää ja luotiin uusi perinne jota ollaan toteutettu jo monta kertaa tuon ensimmäisen tyttöjenpäivän jälkeenkin.

Helmikuu

Helmikuun alussa me juhlittiin Oton kanssa meidän ensimmäistä hääpäivää, ja annoin Otolle hääpäivälahjaksi keikkaliput Fall Out Boyn keikalle Lontooseen. Hääpäivä ja vuosipäivä ehkä saivat mut pohdiskelemaan parisuhdetta muutenkin, ja kirjoitin myös siitä että rakkaus on tahtomisesta kiinni. Jaoin maratonipostauksessa meidän häätunnelmat vuoden takaa kymmenen minuutin häävideon kera. Kirjoitin möys pitkään toivotun postauksen aiheesta ”Missä mä olisin nyt jos en koskaan olisi tavannut Ottoa”. Loppukuusta sitten rysähti, juuri kun olin tottunut ajatukseen, että lapset eivät saaneet päiväkotipaikkoja kevääksi, ja että olisin vielä kevään ajan kotona, sainkin uuden työpaikan ja lapset saivat samantien päiväkotipaikat.

Maaliskuu

Maaliskuussa vietin viimeisen päiväni kotiäitinä, ja kerroin miten oli sujunut lasten ensimmäinen päiväkotipäivä. Oton kanssa kokattiin herkullinen Naistenpäivän brunssi, ja jaettiin vähän meidän parisuhteen salaisuuksia. Aloitin alkukuusta uudessa työssäni Jevelolla ja nautin. Musta tuntui että heräsin jotenkin eloon ja sain elämälle ihan uutta sisältöä. Se että sai oppia töissä kokoajan uutta ja pääsi haastamaan itseä nosti itsetuntoa kyllä ihan uskomattoman paljon. Kasvatusaiheista pohditutti tasapuolisuus, joka tuntuu harvinaisen ajankohtaiselta aiheelta tälläkin hetkellä. Maaliskuussa valon määräkin jo vähän lisääntyi, ja alkoi olla vähän iisimpää ottaa asukuvia. Ei liian iisiä silloinkaan, ainakin mitä tulee postaukseen jossa jaoin totuuden asukuvien takana.

Huhtikuu

Aihetta juhlaan oli huhtikuussa rutkasti, kun ensin Otto voitti vuoden blogitulokkaan palkinnon ja olin haljeta ylpeydestä, ja sitten vielä meidän rakas kuopus täytti kaksi vuotta, mitä juhlistettiin viidakkoteemaisilla synttäribileillä. Viidakkobileisiin kokkasin paljon herkkuja, mm. banaanitikkareita, ja join viidakkoreseptejä ison postauksen verran. Muistan että lapsilla oli silloin erityisen hassuja juttuja aina nukkumaan mennessä. Ja sitten oli tietenkin maailman suloisin koiravauva Armas, jonka mun äiti kävi huhtikuussa hakemassa kasvattajalta, ja toi sitten meille tutustumaan lapsiin ja meihin. Kukaan ei varmaan ole vielä unohtanut huhtikuussa kaikkien huulilla ollutta tissigatea? Sen jälkeen monet inspiroituivat kirjoittamaan omasta suhteestaan rintoihinsa. Mä vedin tämän askeleen pidemmälle, ja aloitin #oikeanainen -haasteen johon osallistui satoja mielettömän upeita naisia. Kiitos teille osallistujille, tämä haaste teki ainakin mun itsetunnolle ja kehonkuvalle taikoja ja teidän jokaisen tarinat inspiroivat mua vielä tänäkin päivänä.

Toukokuu

Toukokuussa mä pysähdyin hetkeksi vetämään henkeä, se taisi olla pitkä viikonloppu Vapun myötä. Tajusin sen aikana, miten hiton poikki mä olen ja miten paljon mä teen kokoajan. Tunsin olevani aina väärässä paikassa. Se tunne valtaa mut joskus edelleen, mutta kyllä sitä on vähän oppinut sentään hellittämään. Toukokuussa arki oli vaan vielä niin uutta. Jouduin inhottavien anoreksiahuhujen kohteeksi jälleen kerran, ja kirjoitin aiheesta tekstin. Silloin tuli täyteen neljä vuotta bloggaajana, ja se ei valitettavasti ollut niiden vuosien ensimmäinen eikä viimeinen kohu. Juhlittiin äitienpäivää joka kuvattiin perinteisesti videolle, ja rustasin myös ajatuksia kuluneesta keväästä lasten päivähoidon osalta. Lapset olivat ihania niinkuin yleensä, toinen kiitti tavallisesta kauppareissusta ja toinen oli onnellinen siitä että on prinsessa.

Kesäkuu

Kesäkuussa ällösöpösteltiin Oton kanssa, ja kokattiin superherkullista jauhelihatostadaa Tiaran kummitädin kanssa. Jaoin ensimmäistä kertaa tarinan siitä kuinka Otto kosi mua, en voinut lakata ihastelemasta sitä miten siistejä tyyppejä meidän mukulat on. Inspiroiduin kirjoittamaan asioista joita en ole koskaan tehnyt, ennenkuin lähdettiin Tukholmaan muutamaksi päiväksi koko perhe. Tukholmassa käväistiin mm. Junibackenissa, ja Tukholman reissun jälkeen suunnattiin Ouluun mun sukulaisten luo.

Heinäkuu

Kesän lämpimät päivät antoivat todella odottaa itseään, mutta heinäkuussa päästiin vihdoin kokemaan ensimmäiset pari hellepäivää. Juhlittiin Oton synttäreitä ja vietettiin kahdenkeskinen yö hotellissa. Lasten ja ystäväperheen kanssa tehtiin hauska reissu Lintsille, ja Otto taas teki mun blogiin hauskan #boyfriend -postauksen jossa hän vastasi mua koskeviin kysymyksiin. Sain Zeldalta maailman suloisimman ja huvittavimman herätyksen, joka oli pakko jakaa teillekin, Heinäkuussa me myös  ostettiin meidän eka oma auto ja se jos joku mullisti tämän perheen elämän. Ihan ekaksi suunnattiin maalikauppaan ja Ikeaan ja uudistettiin meidän keittiö. Vielä puoli vuotta myöhemminkin auto on paras ostos mikä ollaan ikinä tehty, ja se on helpottanut meidän elämää noin miljoona prosenttia.

Elokuu

Oton pitkä kesäloma päättyi juuri ennen elokuun alkua, ja oli aika palata arkeen, tytötkin jatkoivat loman jälkeen päiväkotia. Ihasteltiin meidän reippaita neitejä, joista toinen aloitti tanssiharrastuksen ja oppi sen kunniaksi seisomaan käsillä. Kävin läpi kesän bucketlistin, josta oltiin saatu aika monta kohtaa toteutettua. Meidän kesä oli ihan mahtava! Loppukuusta joku keksi alkaa levittää musta jälleen ikäviä huhuja, joita oikaisin ”Vain sanoja” -postauksessa. Suuntasin myös työmatkalle aurinkoiseen Tukholmaan ja päästin lapset kameran taakse.

Syyskuu

Syyskuussa juhlittiin tietysti sekä mun synttäreitä, että Tiaran 4-vuotissynttäreitä mahtavilla Frozen-pippaloilla. Pohdiskelin sekä 24-vuotista itseäni, että nelivuotista taivaltani äitinä ja ihanaa nelivuotiasta esikoistamme. Kokkasin Frozen-juhliin paljon herkkuja joiden reseptit jaoin megapostauksessa. Vierailtiin myös ihan mielettömissä My Little Pony -juhlissa, joissa oli niin hieno kakku että ei mitään järkeä! Loppukuusta sain vihdoin vastattua videolla meidän lasten kaksikielisyydestä esitettyihin kysymyksiin.

Lokakuu

Vihdoin koitti lokakuu, kuukausi jolloin me lähdettiin Oton kanssa ihan kahdestaan Lontooseen kolmeksi yöksi, ja lapset jäivät mun äidin ja Armaksen kanssa kotiin. Reissu oli juuri sitä mitä me kaivattiin ja oli ihan mahtavaa saada olla kolme päivää kahdestaan, vaikka lapsia ihan järjetön ikävä tulikin. Vertailin Lontoota ja Suomea keskenään, ja jaoin hassuja lasten suusta -juttuja. Lokakuu taisi olla sellainen hulluttelukuukausi, sillä lasten höpöjen juttujen lisäksi kirjoitin mun ja Oton urpoiluista, meikkasin lapset peuraksi ja leopardiksi ja jaoin kymmenen pahinta tyylimokaani kaikkien blogivuosien ajalta.

Marraskuu

Halloweenina, lokakuun viimeisenä, te äänestitte mut Indiedays Blog Awardseissa voittajaksi Living & Lifestyle -kategorian lukijaäänestyksessä! Se tuntuu vieläkin epätodelliselta, ja oli ehdottomasti yksi mun blogiuran suurimmista kohokohdista, ellei jopa suurin. Inspiroiduin kirjoittamaan bloggaamisen vaiheista, täällä kuitenkin vuodesta 2011 asti tullut rustattua postauksia ja matkaan on mahtunut jos jonkinlaisia käänteitä. Otin kantaa Pariisin iskuihin ja pakolaiskriisiin omalla tavallani. Jaoin koko blogiurani suosituimman reseptin, talvisen Rocky Roadin valkosuklaalla ja piparinpaloilla.  Lisäksi me virittäydyttiin jo vähän joulutunnelmiin käymällä ihan huipuissa pikkujouluissa lasten kanssa, ja tsekkaamalla Aleksanterinkadun joulukulkue.

Joulukuu

Viime kuukausi oli täynnä joulua, niin blogissa kuin meidän elämässäkin. Vastattiin Oton kanssa jouluaiheisiin kysymyksiin toisistamme ja käytiin ihanan jouluisella Haltialan kotieläintilalla. Videoita jaoin viime kuussa kaksin kappalein, sekä koosteen meidän kesästä 2015 että jouluntoivotukset videolla. Meidän jouluaatto oli myös aika ihana <3

Huh, mikä vuosi! Ja mikä homma tässä postauksessa. Voisin tehdä sellaisen uudenvuoden lupauksen että kirjoitan tämän kuukausittaisen tiivistelmän aina joka kuukauden lopuksi valmiiksi, niin ei tarvitse sitten kiroilla ensi joulukuussa tätä homman määrää. Mutta joo, siis hitsi vieköön meillä on ollut upea  vuosi. Upean siitä on tehnyt kaikkien ihanien tapahtumien lisäksi ne ihmiset keiden kanssa olen sen saanut viettää. Heihei 2015, olit ihana vuosi! Ja vielä kerran, tervetuloa 2016, toivottavasti saan muistella sinua yhtä suurella lämmöllä kuin viime vuotta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Huomenta ihanaiset! Jouluun on enää kuusi yötä, iiiiiik! Tänään otetaan kuitenkin pieni takapakki kesään ihan vain pariksi minuutiksi, nimittäin luukusta numero 18 paljastuu video muutamista meidän kesän ihanista hetkistä. Mä säästelin tämän videon tekemisen nimenomaan tarkoituksella kesästä tänne jouluun, koska ajattelin että olisi hauska palata melkein puoli vuotta ajassa taaksepäin ja fiilistellä vielä talvipakkasella (tai vesisateella) niitä ihania muutamia lämpimiä päiviä joita päästiin viettämään.

Ihanaa perjantaipäivää ja viikonloppua kaikille <3

Käytiin eilen Oton ja lasten kanssa Haltialan tilan joulutapahtumassa moikkaamassa lampaita, lehmiä, vuohea, ponia sekä joulupukkia. Paikka oli aivan tupaten täynnä lapsiperheitä, mutta jotenkin tilaa riitti kaikille silti tosi hyvin. Siis kaikki antoivat toisilleen tilaa, lampaitakin pääsi katsomaan ja vieläpä ihan rauhassa ja läheltä vaikka ihmisiä oli paljon. Joulupukin luokse ei joutunut jonottelemaan kuin puoli minuuttia ja myyjäisissä oli vaikka mitä ihania herkkuja tarjolla.

Jouluevankeliumi ja poniratsastus me jätettiin väliin, evankeliumi alkoi juuri hieman ennen kuin oltiin perillä ja poniratsastus taisi olla se ainoa juttu johon oikeasti oli ihan elämänpituinen jono ja ei vaan haluttu jonottaa kun siihen olisi mennyt yli tunti. Kesälläkin ehtii poniratsastaa sitten! Käytiin ihan kaikessa rauhassa katselemassa eläimiä ja niitä myyjäisiä, ja lopuksi viihdyttiin tovi Haltialan ihanassa leikkipuistossa.

Lapset olivat aivan innoissaan eläimistä ja me Oton kanssa hihiteltiin symppikselle sonnille(?) vaikka kuinka kauan, tyyppi vaan möyhensi heinää ja hengaili, eikä varmana nähnyt otsatukan alta yhtään mitään mutta vaikutti silti oikein tyytyväiseltä ja lupsakalta. Ihan huippu! Joulupukkikin oli kerrankin niin joulupukin näköinen kuin olla ja voi. Oli hauskaa kun me mentiin vielä joulutapahtuman jälkeen itikseen ostamaan lahjapaperia, niin sielläkin oli joulupukki. Lapset totesivat tyynen rauhallisesti vaan että ”Ehkä pukillakin on auto niinku meillä, niin se kerkesi sieltä Haltialasta tänne Itikseen yhtä nopeesti!”

Kyllä se joulufiilis alkaa olla niin vahvana läsnä jo, en malta odottaa jouluaattoa! Tosin meillä on vielä kaikki jouluostokset lasten lahjoja lukuunottamatta tekemättä, että kyllä tässä saa vielä vähän rampata ennenkuin pääsee rauhoittumaan. Onneksi jouluostokset ovat ostoksista niitä mukavimpia, ja parasta on se että kaikissa kaupoissa on kaunis joulutunnelma ja taustalla soivat joululaulut! Kymmenen yötä ja sitten on joulu, iik!

Ihanaa iltaa kaikille! Huomenna joulukalenterissa luvassa jotain kivaa!

Se hetki, kun Aleksanterinkadun valot syttyvät marraskuun toisiksiviimeisenä sunnuntaina on joka vuosi vaan yhtä taianomainen. Väkijoukko kohahtaa ja kiljahtelee innoissaan, ja aplodit raikuvat. Kun valot ovat syttyneet alkaa jännittynyt odotus: milloin joulukulkue saapuuu omalle kohdalle. Lapset heiluvat omilla paikoillaan ja silmät loistaen odottavat ja odottavat. Ihmiset tungeksivat ja hyörivät. Vihdoin ensimmäinen poliisiauto kurvaa kohdalle, nyt se alkaa!

Sieltä saapuvat poliisiautot, paloautot ja tontut. Nallet, jääkuningatar ja ihanat basset houndit omistajineen. Se jättimäinen lahjapaketti, Kansallisoopperan upeat balettitanssijat ritareina ja jääprinsessoina. Seuraa pieni tauko, ja sieltä se tuttu jättimäinen poro viimein alkaa näkymään. Poron takana tulee iltapäivän odotetuin tyyppi, joulupukki reessään kera joulumuorin ja tonttujen. Pitkään odotettu paraati on ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Joulun odotus on virallisesti alkanut.

Helsingin keskusta on joulunaikaan niin kaunis, että jopa lapsuudenmaisemiinsa Kauniaisiin haikaileva aviomieheni sanoi tänään, että ymmärtää miksi rakastan keskustaa niin paljon, ja mikä mua siinä inspiroi. Joulukellot, joulukuuset ja valoköynnökset, tuhannet pienet tuikkivat lamput. Voi kun jouluista Helsinkiä voisi purkittaa, ja fiilistellä niinä jääkylminä kevätaamuina, kun kesään on vielä liian pitkä matka, mutta jouluun vielä pidempi. Joulunaika on toivoa täynnä.

Ennen joulukadun avajaisia me käytiin Stockmannilla morjenstamassa pukkia lasten kanssa, ja ihastelemassa joulumaailman koristeita. Tytöt uskaltautuivat vaihtamaan pari sanaa pukin kanssa, ja esikoinen antoi pukille omaksi aamulla taiteilemansa piirustuksen. Pukki oli otettu.

Sen jälkeen piipahdettiin Fazerin pikkujouluissa World Trade Centerissä, missä oli suklaatastingia, jouluvalokuvausta ja ihana joulupukin paja. Joulupukin pajassa sai lähettää suklaayllätyksiä, jotka sai itse paketoida paikanpäällä ja lähettää postitontun kautta rakkaille ihmisille. Me lähetettiin tyttöjen kanssa sekä heidän isovanhemmille, että mun mummulle ja papalle Ouluun. Tytöt valitsivat lahjapaperit, narut ja askartelivat itse kortit. Me kirjoitettiin Oton kanssa osoitteet paketteihin, ja tytöt saivat itse ojentaa ne postitontulle. He olivat aivan innoissaan.

Ihanan jouluisa päivä. Nytkin mä tässä kirjoitellessa syön piparia, ja juon Lidlin pahvitölkkiglögiä, joka on muuten mun lemppari valmisglögi.

Eilen käytiin tosiaan Stockmannilla, uuden Hamley’s -lelukaupan kutsuvierasavajaisissa. Mä kävin Hamley’silla ekan kerran ikinä tänä vuonna, Harrods’illa meidän Lontoon reissulla viime kuussa. Lelukauppa vei jo silloin mun sydämen ja mietin vaan miten ihana olisi tuoda lapset sinne ja miten paljon kaikkea jännää siellä oli, kaikkea muutakin jännää kuin ostettavia leluja. Hamley’s poikkesi muista näkemistäni lelukaupoista siinä että siellä oli paljon muutakin tekemistä kuin vain ostamista. Leluvalikoima on todella laaja, tarjolla on tottakai sitä peruskampetta mitä on jokaisessa lelukaupassa, mutta myös paljon Hamley’sin omia merkkejä ja sellaisia tuotteita mitä ei ole ennen saanut Suomesta.

Melko pian meidän Lontoon reissun jälkeen sain kuulla että 255-vuotias Hamley’s tulee myös Suomeen ja innostuin heti, ihan huippua. Juuri jotain tällaista olen Stockmannille kaivannutkin, jotain eksklusiivista mitä ei muualta Suomesta ole saatavilla. Ja hei, kerrankin meillä on jotain ennenkuin ruotsalaisilla, sieltä ei nimittäin vielä Hamley’sia löydy.

Yllätyin siitä miten kohtuuhintaisia kaikki lelut eilen näyttivät olevan, sillä Lontoossa tietenkin oli Lontoon lisä kaikessa päällä ja siellä Hamley’s tuntui kalliilta. Eilen taas huomasin toistelevani miten edullisia monet jutut olivat, esimerkiksi Play-Dohin muovailuvahasetit näyttivät olevan Hamley’silla samoissa hinnoissa kuin meidän lähi-Lidlissä. Setit olivat vaan vähän erikoisempia kuin siellä, tuo My Little Pony taitaa päätyä meidänkin pukinkonttiin.

Avajaisissa oli tarjolla glitter-tatuointien tekoa, ilmapallotaiteilija, erilaisten lelujen testausta ja taikuriesitys, ja tietysti huippu paraati joka alkoi juuri ennenkuin Hamley’s avattiin kaikille. Myös ihanan pehmoiset Hamley- ja Hattie -nalle oli siellä tavattavissa. Lähdettiin kotiin siinä vaiheessa kun Hamley’s avautui yleisesti, sillä sinne tuli sellainen kävijäryntäys että huh! Mutta luulenpa että mennään sinne vielä uudelleen ostoksille tässä ennen joulua, niin paljon kaikkea ihanaa siellä oli. Ehkä me käydään siellä samalla kun piipahdetaan Stockmannin Argos-hallin joulumaailmassa, joka houkuttelevasti näkyi Hamley’silta myös.

Ihanaa ja aurinkoista lauantapäivää kaikille! Ehkä mekin saataisiin jo ensilumi tänään? 😉