Moikka ihanat ja kiitos teidän huipuista kommenteista eiliseen postaukseen, hymy korvissa olen niitä täällä lukenut! Ei sitä koskaan taida tottua siihen miten hullulta se tuntuu että niin moni ihana ihminen siellä ruutuen takana jaksaa lukea mun höpötyksiä ja vielä sanoa kaikkea kivaa kaupan päälle! Kiitos, ihan hurjasti!

Me ollaan tänään oltu Lasten PR:n ja Plastex Finlandin Pulkka & Brunssi -tapahtumassa, johon siis kuului pulkkamäkeilyä Plastexin sponssaamilla pulkilla Alppipuistossa, sekä brunssi Alppilan kirkon ihanassa kahvilassa. Viihdyttiin pulkkamäessä ihan super hyvin ja tuli siis niin hiki että ei mitään järkeä kun juostiin ylös alas ja laskettiin lasten kanssa.

Oli ihan ylikivaa, ja lapsetkin selkeästi nauttivat. Onneksi päästiin nauttimaan ihanasta säästä aamupäivällä, kun nyt säät taitavatkin taas muuttua ei-niin-ulkoiluystävällisiksi. Alppipuistossa oli tosi hyvä mäki ja siinä liukui ihan kreisiä vauhtia ja tosi pitkälle. Molemmat lapset laskivat yksinkin, ja sen lisäksi laskettiin kaikki yhdessä ja mä laskin vielä Oton kanssa kahdestaankin. Siinä sai kyllä hurjat vauhdit kun latasi kaksi aikuista samaan pulkkaan, en ole tainnut ikinä mennä niin kovaa pulkalla ja sen näköinen oli naamakin, hah!

Perhekuvat ja mun ja Oton yhteiskuvat nappasi mun kameralla Lasten PR:n ja Riikan Blogin ihana Riikka <3

Alppilan kirkon kahvilan brunssilla me päästiin maistamaan uusia herkullisia burgereita joita sai sekä vegenä että pihvillä, ja oli siis kyllä tosi hyvää. Kirkon kahvilassa oli paljon tilaa, lapsille sekä leikkitila pöytien läheisyydessä että iso leikkihuone ja oikein rento meininki. Sanoisinko että aika ainutlaatuinen meininki, aika moni muu seurakunta saisi ottaa mallia! Alppilan kirkon kahvilassa kokkaavat mm. Döner Harjun, Atelje Finnén ja muiden huippumestojen kokit, että oli kyllä oikeasti herkkua hampparia eikä mitään höttöä, maistui myös lapsille.

Lapsille oli laitettu oma lastenpöytä ja me oltiin ihan kuin treffeillä Oton kanssa kun siinä kahdestaan istuskeltiin ja nautiskeltiin hyvästä ruuasta. Ei varmaan ikinä olla käyty näin usein treffeillä, kun ensi viikolla päästään vielä juhlistamaan hääpäivääkin, awws!

Pulkkamäen ja brunssin jälkeen tultiin kaupan kautta kotiin, ja täällä ollaan vielä katsottu elokuvaa ja leikitty lasten kanssa piilosta. Piiloleikkikin alkaa olla entistä jännempää kun nyt 3/4 perheenjäsenestä jo pysyy piilossa, eikä kiljaise heti laskemisen loputtua että ”Olen täällää!”.

Joo, kaikenkaikkiaan huippu lauantai ja hyvän ruuan ja seuran lauantai, iltapalaksi Otto kokkasi meille vielä tosi hyvää uunimunakasta, nam! Me aletaan katselemaan leffaa ja sen jälkeen nukkumaan, tällaisen toiminnantäyteisen päivän jälkeen maistuu varmasti uni hyvin.

Hyvää yötä ihanat<3

Testasin eilen ensimmäistä kertaa tehdä naked caken, ja mun ensimmäinen testiversio on nimeltään kahden suklaan naked cake. Kahden suklaan naked cakessa on siis oikeasti pääosin valkosuklaata, mutta pohja on tietty suklaapohja joka on enemmän suklainen niin sain siitä kakulle hienon kuuloisen nimen, haha!

Olen varmaan joskus aiemminkin kirjoittanut täällä siitä että en ole mikään varsinainen kakkumestari? Tämä naked cake-trendi kuitenkin tuntuu olevan ihan just eikä melkein mulle tehty: ei tarvitse olla niin tiptop vaan vähän sinnepäin riittää. Ei hienoja kuorrutteita tai uberluomuksia koristeina, vain kakkua joka saa näyttää kakulta. Kuopuksen synttärit lähestyvät jo kovaa vauhtia, ja ajattelin helpottaa huhtikuista urakkaani testailemalla etukäteen vähän erilaisia juttuja. Eipähän tarvitse sitten silloin ihmetellä tarjottavia! Vaikka nyt tämä talvi tuntuu loputtomalta niin oikeastihan se on niin että huhtikuu on täällä ennenkuin huomaankaan.

Tämä kakku on kirjaimellisesti ihan piece of cake, etenkin kun on niin laiska että käyttää valmista suklaakakkupohjaa niinkuin minä. Mä en ole koskaan huomannut eroa maussa tai muutenkaan valmiskakkupohjan ja itsetehdyn välillä, joten oikaisen joka kerta näillä valmiilla.

Kahden suklaan Naked Cake

1 valmis suklaakakkupohja (tai itsetehty)

3dl vispikermaa

250g valkosuklaata

200g vaniljatuorejuustoa

1rkl sokeria

1tl vaniljasokeria

2 liivatelehteä

koristeeksi mansikoita

Vatkaa kerma. Sulata 200g valkosuklaata mikrossa, ja raasta 50g hienoksi raasteeksi/muruksi. Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vatkaa tuorejuusto ja sokerit erillisessä kulhossa, lisää sulatettu valkosuklaa. Liota liivatelehdet pikkutilkkaan kiehuvaa vettä, lisää ohuena nauhana kokoajan vatkaten tuorejuusto-valkosuklaaseokseen. Nostele vatkattu kerma mukaan. Lisää vielä lopuksi puolet suklaaraasteesta. Kokoa kakku irtopohjavuokaan ja anna hyytyä 2-3h jääkaapissa. Koristele mansikoilla ja lopulla suklaaraasteella.

Kuten DIY-jutuissa, myös leivonnassa olen aivan hitsin kärsimätön. Kaiken pitää olla valmista ihanjustheti  ja kaikkein pahimpia on ne joissa käsketään hyydyttää yön yli. Ei vaan pysty! Joten mä lupaan ja vannon nyt käsi sydämellä kaikille niille jotka ovat yhtä kärsimättömiä kuin minä: en ikinä julkaise yhtään reseptiä jonka valmistumista pitäisi vaan odotella yön yli!

Millaisia Naked Cakeja te olette kokeilleet? Ihanaa lauantaipäivää kaikille <3

Oltiin eilen ihanilla Liisa Ihmemaassa -teemaisilla 2v-synttäreillä meidän ystävien luona Vantaalla, jonne tytöille piti tietenkin keksiä Liisa Ihmemaassa -teemaiset asut lapsille. Mä en itse ole nähnyt edes Liisa ihmemaassa -elokuvaa jostain syystä, vaikka melkein kaikki muut klassikot on tullut katsottua. Mutta sen jälkeen kun avasin Pinterestin ihmeellisen maailman ja selailin mielettömiä teema-asuja läpi tuli sellainen tunne että meidän on kyllä ihan pakko katsoa Liisa ihmemaassa vielä joku päivä. En ole nähnyt myöskään sitä uudempaa Johnny Deppin tähdittämää versiota, senkin voisi vilkaista.

Asuinspistä etsittyäni tyttöjen kanssa päädyimme siihen että esikoinen on Herttakuningatar, ja kuopus on sitten hatuntekijä. Esikoisen asusta tuli ihan napakymppi ainakin mun mielestä, ja mitään ei tarvinnut ostaa vaan kaikki löytyi omasta kaapista. Kuopukselle askartelin pinnillä kiinnitettävän hatun, mutta muuten asu menikin sitten vähän höpöksi: hän kun ei halunnut millään olla mitään muuta kuin Elsa. Loppujenlopuksi kuopus lähti siis juhliin Elsa-mekossa, ja Elsa-kruunussa, koska hän kerkesi hajottaa askartelemani hatun kun halusi mieluummin sen kruunun päähänsä. Ja mikäs minä olen toista pakottamaan, kun Elsa on se the juttu. Onneksi kasvoilla oli sentään teemaan sopivat kello ja teekuppi, hahaa!

Herttakuningattaren asuun me valittiin punainen tyllihamonen, mustat sukkikset ja valkomustaraidallinen mekko paidaksi. Tukka laitettiin yksinkertaiselle nutturalle, ja päähän tietysti kultainen kruunu koska pitäähän kuningattarella kruunu olla. Tein hänelle kasvoille sekä pienen padan että hertan, ja sitten tehtiin vielä herttakuningattaren huulet joista neiti oli kovin ylpeä. Kainaloon punainen laukku ja jalkaan kissabaltsut (jotka tosin laitettiin vasta sisällä juhlissa oikeasti jalkaan). Olisin voinut vaikka itse lähteä naamiaisiin tuossa lookissa, mutta silti se sopi mielestäni myös lapselle oikein hyvin!

Zeldan asuna siis ihana isosiskon Elsa-mekko, ja musta pahvimukista ja kartongista sekä ylimääräisestä hiusklipsistä askarreltu hattu. Hän oli oikein tyytyväinen asuunsa, ja mikäs siinä. Jotenkin ehkä kuitenkin toivon sormet ristissä että hän ehtisi kyllästyä Frozeniin huhtikuuhun mennessä ja pääsisin järkkäämään jotain muita kuin toisia Frozen-kemuja, voi apua. Mutta jos ei ehdi niin ehkä vedetään sitten kesä-Frozen-meiningeillä niin on jotain uutta.

Kiitos vielä hurjan mahtavista synttäreistä Jemmille ja perheelle, ja täytyy kehaista että olipa jälleen kerran niin upea kakku! Tässä kuvassa näkyy kakusta alle puolet, kun mentiin juhliin vähän myöhemmin, mutta @konditoriapinklemon:in instagramissa on kakku koko komeudessaan upean hatun ja teekupin kera jos haluatte nähdä!

Mikä on teidän lemppari synttäriteema?

Jos jotain olen tässä kuluneiden vuosien aikana oppinut, niin sen että ei kannata tehdä mitään järjettömän tarkkoja suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen, siis mun ei kannata. Mä en ole ihmisenä sellainen, joka tähtää koko elämänsä tiettyjä päämääriä kohti ja tekee kaiken oikeassa järjestyksessä. Oikeastaan mä uskon, että tulen koko elämäni ajan tekemään kaiken jollain tavalla väärässä järjestyksessä, mutta se sopii mulle ja se sopii meille.

Siksi mulla ei tälle(kään) vuodelle ole mitään konkreettisia, suuria päämääriä tai suunnitelmia kuinka vietän vuoden. Toisaalta kaikki on myös juuri nyt todella hyvin, viihdyn työssäni enkä sen suurempia muutoksia edes kaipaakaan. Uskon että paras tapa viettää mieleenpainuva vuosi on olla kaikelle avoinna. Miettiä vähemmän miksi EI ja enemmän miksi JOO. Mun parhaiden vuosien resepteihin kuuluu suunnittelemattomuutta, monta kyllää, positiivisia ajatuksia ja kulman takaa odottamatta tulleita yllätyksiä. Kun ei odota mitään, hyvää eikä pahaa, eikä suunnittele liikoja, mitä tahansa voi tapahtua.

Samaan aikaan pitää kuitenkin muistaa sanoa myös ei, että voi sanoa joo itselleen ja omalle jaksamiselleen. Se on hitsin tärkeä taito se ein sanominen, ja siinä mulla on opettelemista edelleen. En voi enkä kykene tekemään kaikkea, enkä voi olla aina mukana kaikessa missä haluaisin. Se pelko että jää paitsi jostain suuresta ja mahtavasta sanomalla ei on hirveä, mutta uskon ja luotan siihen että osaan lähteä mukaan oikeisiin asioihin. Ja jos joskus jäänkin paitsi jostain hauskasta tai mieleenpainuvasta koska panostan perheen kanssa olemiseen tai omaan jaksamiseeni, uskon valinnan silti olleen oikea. Yksikään hetki jonka saan viettää mun oman perheen kanssa ei ole turha.

Vaikka aion jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti, uuden vuoden alkuun liittyy silti aina tunne uudesta alusta. Ikäänkuin saisi aloittaa puhtaalta pöydältä vaikka mikään ei siinä vuoden vaihtuessa muutukaan. Mulle se on sellainen henkinen juttu enemmänkin, ajattelen että viime vuosi nyt oli sellainen kuin oli ja nyt on aika kääntää sivua ja katsoa mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Päivän asu / Takki H&M / Neule H&M / Housut Monki / Laukku Rebecca Minkoff / Korvakorut Glitter / Kengät Björn Borg* / *saatu blogin kautta

Blogin puolella tämä vuosi tuo mukanaan varmasti paljon uusia juttuja, joista mä en vielä tiedä mitään. Sen tiedän että aion jatkaa ihan samalla tyylillä kuin tähänkin asti. Saatan keksiä uusia postaussarjoja, ja ehkä herättää henkiin jotain unohdettua. Ainakin viikon arkiruoka-sarjalle on kovasti pyydetty jatkoa sen jälkeen kun se alkusyksystä jäi vähän tahattomalle tauolle.  Mun kinkkukonvehtiähkystä kärsivä mahani ainakin pyytää kauniisti terveellisiä ja raikkaita arkireseptejä, ehkä niitä olisi hyvä alkaa taas keksimään.

Mulla on toiveikas ja ihan huippu fiilis! Toivottavasti teilläkin! Me tultiin Ouluun viime yönä ja eka päivä täällä on ollut ihan huippu! Ollaan käyty mun äidin luona ja mun mummolassa, ideaparkissa myös ja lisäksi ollaan hengailtu täällä mun tädillä. Ihana aloitus uudelle vuodelle saada olla sukulaisten kanssa.

Ihanaa mahtavaa parasta alkanutta vuotta kaikille vielä kerran <3

Vuosi on jo vaihtunut mutta vielä on aika palata hetkeksi viime vuoden tunnelmiin, kohokohtiin ja teidän lempipostauksiin. Luvassa on siis vuosikatsaus jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi vuoden tapahtumat, postaukset ja käännekohdat.

Tammikuu

Tammikuussa mä muutin tänne Indiedaysille Kideblogeista. Se oli mun blogiuran suurin tapahtuma siihen mennessä, ja on sitä varmasti edelleen. Silloin blogista tuli mulle kokopäivätyö. Täällä mä viihdyn vallan mainiosti ja olen onnellinen muutosta tänäkin päivänä.  Tammikuussa myös taisin potea jonkunlaista piileskellyttä vauvakuumetta, kun kirjoitin sekä siitä miten kerroin Otolle ensimmäistä kertaa että hänestä tulee isä, että podin vauvaikävää. Tammikuussa olin vielä lasten kanssa kotona, ja mielessä pyörivät kasvatusaiheet: kuuluuko lapsen osallistua päätöksentekoon vai päättävätkö vanhemmat kaikesta? Vietettiin myös tyttöjen kanssa ihanaa tyttöjenpäivää ja luotiin uusi perinne jota ollaan toteutettu jo monta kertaa tuon ensimmäisen tyttöjenpäivän jälkeenkin.

Helmikuu

Helmikuun alussa me juhlittiin Oton kanssa meidän ensimmäistä hääpäivää, ja annoin Otolle hääpäivälahjaksi keikkaliput Fall Out Boyn keikalle Lontooseen. Hääpäivä ja vuosipäivä ehkä saivat mut pohdiskelemaan parisuhdetta muutenkin, ja kirjoitin myös siitä että rakkaus on tahtomisesta kiinni. Jaoin maratonipostauksessa meidän häätunnelmat vuoden takaa kymmenen minuutin häävideon kera. Kirjoitin möys pitkään toivotun postauksen aiheesta ”Missä mä olisin nyt jos en koskaan olisi tavannut Ottoa”. Loppukuusta sitten rysähti, juuri kun olin tottunut ajatukseen, että lapset eivät saaneet päiväkotipaikkoja kevääksi, ja että olisin vielä kevään ajan kotona, sainkin uuden työpaikan ja lapset saivat samantien päiväkotipaikat.

Maaliskuu

Maaliskuussa vietin viimeisen päiväni kotiäitinä, ja kerroin miten oli sujunut lasten ensimmäinen päiväkotipäivä. Oton kanssa kokattiin herkullinen Naistenpäivän brunssi, ja jaettiin vähän meidän parisuhteen salaisuuksia. Aloitin alkukuusta uudessa työssäni Jevelolla ja nautin. Musta tuntui että heräsin jotenkin eloon ja sain elämälle ihan uutta sisältöä. Se että sai oppia töissä kokoajan uutta ja pääsi haastamaan itseä nosti itsetuntoa kyllä ihan uskomattoman paljon. Kasvatusaiheista pohditutti tasapuolisuus, joka tuntuu harvinaisen ajankohtaiselta aiheelta tälläkin hetkellä. Maaliskuussa valon määräkin jo vähän lisääntyi, ja alkoi olla vähän iisimpää ottaa asukuvia. Ei liian iisiä silloinkaan, ainakin mitä tulee postaukseen jossa jaoin totuuden asukuvien takana.

Huhtikuu

Aihetta juhlaan oli huhtikuussa rutkasti, kun ensin Otto voitti vuoden blogitulokkaan palkinnon ja olin haljeta ylpeydestä, ja sitten vielä meidän rakas kuopus täytti kaksi vuotta, mitä juhlistettiin viidakkoteemaisilla synttäribileillä. Viidakkobileisiin kokkasin paljon herkkuja, mm. banaanitikkareita, ja join viidakkoreseptejä ison postauksen verran. Muistan että lapsilla oli silloin erityisen hassuja juttuja aina nukkumaan mennessä. Ja sitten oli tietenkin maailman suloisin koiravauva Armas, jonka mun äiti kävi huhtikuussa hakemassa kasvattajalta, ja toi sitten meille tutustumaan lapsiin ja meihin. Kukaan ei varmaan ole vielä unohtanut huhtikuussa kaikkien huulilla ollutta tissigatea? Sen jälkeen monet inspiroituivat kirjoittamaan omasta suhteestaan rintoihinsa. Mä vedin tämän askeleen pidemmälle, ja aloitin #oikeanainen -haasteen johon osallistui satoja mielettömän upeita naisia. Kiitos teille osallistujille, tämä haaste teki ainakin mun itsetunnolle ja kehonkuvalle taikoja ja teidän jokaisen tarinat inspiroivat mua vielä tänäkin päivänä.

Toukokuu

Toukokuussa mä pysähdyin hetkeksi vetämään henkeä, se taisi olla pitkä viikonloppu Vapun myötä. Tajusin sen aikana, miten hiton poikki mä olen ja miten paljon mä teen kokoajan. Tunsin olevani aina väärässä paikassa. Se tunne valtaa mut joskus edelleen, mutta kyllä sitä on vähän oppinut sentään hellittämään. Toukokuussa arki oli vaan vielä niin uutta. Jouduin inhottavien anoreksiahuhujen kohteeksi jälleen kerran, ja kirjoitin aiheesta tekstin. Silloin tuli täyteen neljä vuotta bloggaajana, ja se ei valitettavasti ollut niiden vuosien ensimmäinen eikä viimeinen kohu. Juhlittiin äitienpäivää joka kuvattiin perinteisesti videolle, ja rustasin myös ajatuksia kuluneesta keväästä lasten päivähoidon osalta. Lapset olivat ihania niinkuin yleensä, toinen kiitti tavallisesta kauppareissusta ja toinen oli onnellinen siitä että on prinsessa.

Kesäkuu

Kesäkuussa ällösöpösteltiin Oton kanssa, ja kokattiin superherkullista jauhelihatostadaa Tiaran kummitädin kanssa. Jaoin ensimmäistä kertaa tarinan siitä kuinka Otto kosi mua, en voinut lakata ihastelemasta sitä miten siistejä tyyppejä meidän mukulat on. Inspiroiduin kirjoittamaan asioista joita en ole koskaan tehnyt, ennenkuin lähdettiin Tukholmaan muutamaksi päiväksi koko perhe. Tukholmassa käväistiin mm. Junibackenissa, ja Tukholman reissun jälkeen suunnattiin Ouluun mun sukulaisten luo.

Heinäkuu

Kesän lämpimät päivät antoivat todella odottaa itseään, mutta heinäkuussa päästiin vihdoin kokemaan ensimmäiset pari hellepäivää. Juhlittiin Oton synttäreitä ja vietettiin kahdenkeskinen yö hotellissa. Lasten ja ystäväperheen kanssa tehtiin hauska reissu Lintsille, ja Otto taas teki mun blogiin hauskan #boyfriend -postauksen jossa hän vastasi mua koskeviin kysymyksiin. Sain Zeldalta maailman suloisimman ja huvittavimman herätyksen, joka oli pakko jakaa teillekin, Heinäkuussa me myös  ostettiin meidän eka oma auto ja se jos joku mullisti tämän perheen elämän. Ihan ekaksi suunnattiin maalikauppaan ja Ikeaan ja uudistettiin meidän keittiö. Vielä puoli vuotta myöhemminkin auto on paras ostos mikä ollaan ikinä tehty, ja se on helpottanut meidän elämää noin miljoona prosenttia.

Elokuu

Oton pitkä kesäloma päättyi juuri ennen elokuun alkua, ja oli aika palata arkeen, tytötkin jatkoivat loman jälkeen päiväkotia. Ihasteltiin meidän reippaita neitejä, joista toinen aloitti tanssiharrastuksen ja oppi sen kunniaksi seisomaan käsillä. Kävin läpi kesän bucketlistin, josta oltiin saatu aika monta kohtaa toteutettua. Meidän kesä oli ihan mahtava! Loppukuusta joku keksi alkaa levittää musta jälleen ikäviä huhuja, joita oikaisin ”Vain sanoja” -postauksessa. Suuntasin myös työmatkalle aurinkoiseen Tukholmaan ja päästin lapset kameran taakse.

Syyskuu

Syyskuussa juhlittiin tietysti sekä mun synttäreitä, että Tiaran 4-vuotissynttäreitä mahtavilla Frozen-pippaloilla. Pohdiskelin sekä 24-vuotista itseäni, että nelivuotista taivaltani äitinä ja ihanaa nelivuotiasta esikoistamme. Kokkasin Frozen-juhliin paljon herkkuja joiden reseptit jaoin megapostauksessa. Vierailtiin myös ihan mielettömissä My Little Pony -juhlissa, joissa oli niin hieno kakku että ei mitään järkeä! Loppukuusta sain vihdoin vastattua videolla meidän lasten kaksikielisyydestä esitettyihin kysymyksiin.

Lokakuu

Vihdoin koitti lokakuu, kuukausi jolloin me lähdettiin Oton kanssa ihan kahdestaan Lontooseen kolmeksi yöksi, ja lapset jäivät mun äidin ja Armaksen kanssa kotiin. Reissu oli juuri sitä mitä me kaivattiin ja oli ihan mahtavaa saada olla kolme päivää kahdestaan, vaikka lapsia ihan järjetön ikävä tulikin. Vertailin Lontoota ja Suomea keskenään, ja jaoin hassuja lasten suusta -juttuja. Lokakuu taisi olla sellainen hulluttelukuukausi, sillä lasten höpöjen juttujen lisäksi kirjoitin mun ja Oton urpoiluista, meikkasin lapset peuraksi ja leopardiksi ja jaoin kymmenen pahinta tyylimokaani kaikkien blogivuosien ajalta.

Marraskuu

Halloweenina, lokakuun viimeisenä, te äänestitte mut Indiedays Blog Awardseissa voittajaksi Living & Lifestyle -kategorian lukijaäänestyksessä! Se tuntuu vieläkin epätodelliselta, ja oli ehdottomasti yksi mun blogiuran suurimmista kohokohdista, ellei jopa suurin. Inspiroiduin kirjoittamaan bloggaamisen vaiheista, täällä kuitenkin vuodesta 2011 asti tullut rustattua postauksia ja matkaan on mahtunut jos jonkinlaisia käänteitä. Otin kantaa Pariisin iskuihin ja pakolaiskriisiin omalla tavallani. Jaoin koko blogiurani suosituimman reseptin, talvisen Rocky Roadin valkosuklaalla ja piparinpaloilla.  Lisäksi me virittäydyttiin jo vähän joulutunnelmiin käymällä ihan huipuissa pikkujouluissa lasten kanssa, ja tsekkaamalla Aleksanterinkadun joulukulkue.

Joulukuu

Viime kuukausi oli täynnä joulua, niin blogissa kuin meidän elämässäkin. Vastattiin Oton kanssa jouluaiheisiin kysymyksiin toisistamme ja käytiin ihanan jouluisella Haltialan kotieläintilalla. Videoita jaoin viime kuussa kaksin kappalein, sekä koosteen meidän kesästä 2015 että jouluntoivotukset videolla. Meidän jouluaatto oli myös aika ihana <3

Huh, mikä vuosi! Ja mikä homma tässä postauksessa. Voisin tehdä sellaisen uudenvuoden lupauksen että kirjoitan tämän kuukausittaisen tiivistelmän aina joka kuukauden lopuksi valmiiksi, niin ei tarvitse sitten kiroilla ensi joulukuussa tätä homman määrää. Mutta joo, siis hitsi vieköön meillä on ollut upea  vuosi. Upean siitä on tehnyt kaikkien ihanien tapahtumien lisäksi ne ihmiset keiden kanssa olen sen saanut viettää. Heihei 2015, olit ihana vuosi! Ja vielä kerran, tervetuloa 2016, toivottavasti saan muistella sinua yhtä suurella lämmöllä kuin viime vuotta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3