Vuosi on jo vaihtunut mutta vielä on aika palata hetkeksi viime vuoden tunnelmiin, kohokohtiin ja teidän lempipostauksiin. Luvassa on siis vuosikatsaus jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi vuoden tapahtumat, postaukset ja käännekohdat.

Tammikuu

Tammikuussa mä muutin tänne Indiedaysille Kideblogeista. Se oli mun blogiuran suurin tapahtuma siihen mennessä, ja on sitä varmasti edelleen. Silloin blogista tuli mulle kokopäivätyö. Täällä mä viihdyn vallan mainiosti ja olen onnellinen muutosta tänäkin päivänä.  Tammikuussa myös taisin potea jonkunlaista piileskellyttä vauvakuumetta, kun kirjoitin sekä siitä miten kerroin Otolle ensimmäistä kertaa että hänestä tulee isä, että podin vauvaikävää. Tammikuussa olin vielä lasten kanssa kotona, ja mielessä pyörivät kasvatusaiheet: kuuluuko lapsen osallistua päätöksentekoon vai päättävätkö vanhemmat kaikesta? Vietettiin myös tyttöjen kanssa ihanaa tyttöjenpäivää ja luotiin uusi perinne jota ollaan toteutettu jo monta kertaa tuon ensimmäisen tyttöjenpäivän jälkeenkin.

Helmikuu

Helmikuun alussa me juhlittiin Oton kanssa meidän ensimmäistä hääpäivää, ja annoin Otolle hääpäivälahjaksi keikkaliput Fall Out Boyn keikalle Lontooseen. Hääpäivä ja vuosipäivä ehkä saivat mut pohdiskelemaan parisuhdetta muutenkin, ja kirjoitin myös siitä että rakkaus on tahtomisesta kiinni. Jaoin maratonipostauksessa meidän häätunnelmat vuoden takaa kymmenen minuutin häävideon kera. Kirjoitin möys pitkään toivotun postauksen aiheesta ”Missä mä olisin nyt jos en koskaan olisi tavannut Ottoa”. Loppukuusta sitten rysähti, juuri kun olin tottunut ajatukseen, että lapset eivät saaneet päiväkotipaikkoja kevääksi, ja että olisin vielä kevään ajan kotona, sainkin uuden työpaikan ja lapset saivat samantien päiväkotipaikat.

Maaliskuu

Maaliskuussa vietin viimeisen päiväni kotiäitinä, ja kerroin miten oli sujunut lasten ensimmäinen päiväkotipäivä. Oton kanssa kokattiin herkullinen Naistenpäivän brunssi, ja jaettiin vähän meidän parisuhteen salaisuuksia. Aloitin alkukuusta uudessa työssäni Jevelolla ja nautin. Musta tuntui että heräsin jotenkin eloon ja sain elämälle ihan uutta sisältöä. Se että sai oppia töissä kokoajan uutta ja pääsi haastamaan itseä nosti itsetuntoa kyllä ihan uskomattoman paljon. Kasvatusaiheista pohditutti tasapuolisuus, joka tuntuu harvinaisen ajankohtaiselta aiheelta tälläkin hetkellä. Maaliskuussa valon määräkin jo vähän lisääntyi, ja alkoi olla vähän iisimpää ottaa asukuvia. Ei liian iisiä silloinkaan, ainakin mitä tulee postaukseen jossa jaoin totuuden asukuvien takana.

Huhtikuu

Aihetta juhlaan oli huhtikuussa rutkasti, kun ensin Otto voitti vuoden blogitulokkaan palkinnon ja olin haljeta ylpeydestä, ja sitten vielä meidän rakas kuopus täytti kaksi vuotta, mitä juhlistettiin viidakkoteemaisilla synttäribileillä. Viidakkobileisiin kokkasin paljon herkkuja, mm. banaanitikkareita, ja join viidakkoreseptejä ison postauksen verran. Muistan että lapsilla oli silloin erityisen hassuja juttuja aina nukkumaan mennessä. Ja sitten oli tietenkin maailman suloisin koiravauva Armas, jonka mun äiti kävi huhtikuussa hakemassa kasvattajalta, ja toi sitten meille tutustumaan lapsiin ja meihin. Kukaan ei varmaan ole vielä unohtanut huhtikuussa kaikkien huulilla ollutta tissigatea? Sen jälkeen monet inspiroituivat kirjoittamaan omasta suhteestaan rintoihinsa. Mä vedin tämän askeleen pidemmälle, ja aloitin #oikeanainen -haasteen johon osallistui satoja mielettömän upeita naisia. Kiitos teille osallistujille, tämä haaste teki ainakin mun itsetunnolle ja kehonkuvalle taikoja ja teidän jokaisen tarinat inspiroivat mua vielä tänäkin päivänä.

Toukokuu

Toukokuussa mä pysähdyin hetkeksi vetämään henkeä, se taisi olla pitkä viikonloppu Vapun myötä. Tajusin sen aikana, miten hiton poikki mä olen ja miten paljon mä teen kokoajan. Tunsin olevani aina väärässä paikassa. Se tunne valtaa mut joskus edelleen, mutta kyllä sitä on vähän oppinut sentään hellittämään. Toukokuussa arki oli vaan vielä niin uutta. Jouduin inhottavien anoreksiahuhujen kohteeksi jälleen kerran, ja kirjoitin aiheesta tekstin. Silloin tuli täyteen neljä vuotta bloggaajana, ja se ei valitettavasti ollut niiden vuosien ensimmäinen eikä viimeinen kohu. Juhlittiin äitienpäivää joka kuvattiin perinteisesti videolle, ja rustasin myös ajatuksia kuluneesta keväästä lasten päivähoidon osalta. Lapset olivat ihania niinkuin yleensä, toinen kiitti tavallisesta kauppareissusta ja toinen oli onnellinen siitä että on prinsessa.

Kesäkuu

Kesäkuussa ällösöpösteltiin Oton kanssa, ja kokattiin superherkullista jauhelihatostadaa Tiaran kummitädin kanssa. Jaoin ensimmäistä kertaa tarinan siitä kuinka Otto kosi mua, en voinut lakata ihastelemasta sitä miten siistejä tyyppejä meidän mukulat on. Inspiroiduin kirjoittamaan asioista joita en ole koskaan tehnyt, ennenkuin lähdettiin Tukholmaan muutamaksi päiväksi koko perhe. Tukholmassa käväistiin mm. Junibackenissa, ja Tukholman reissun jälkeen suunnattiin Ouluun mun sukulaisten luo.

Heinäkuu

Kesän lämpimät päivät antoivat todella odottaa itseään, mutta heinäkuussa päästiin vihdoin kokemaan ensimmäiset pari hellepäivää. Juhlittiin Oton synttäreitä ja vietettiin kahdenkeskinen yö hotellissa. Lasten ja ystäväperheen kanssa tehtiin hauska reissu Lintsille, ja Otto taas teki mun blogiin hauskan #boyfriend -postauksen jossa hän vastasi mua koskeviin kysymyksiin. Sain Zeldalta maailman suloisimman ja huvittavimman herätyksen, joka oli pakko jakaa teillekin, Heinäkuussa me myös  ostettiin meidän eka oma auto ja se jos joku mullisti tämän perheen elämän. Ihan ekaksi suunnattiin maalikauppaan ja Ikeaan ja uudistettiin meidän keittiö. Vielä puoli vuotta myöhemminkin auto on paras ostos mikä ollaan ikinä tehty, ja se on helpottanut meidän elämää noin miljoona prosenttia.

Elokuu

Oton pitkä kesäloma päättyi juuri ennen elokuun alkua, ja oli aika palata arkeen, tytötkin jatkoivat loman jälkeen päiväkotia. Ihasteltiin meidän reippaita neitejä, joista toinen aloitti tanssiharrastuksen ja oppi sen kunniaksi seisomaan käsillä. Kävin läpi kesän bucketlistin, josta oltiin saatu aika monta kohtaa toteutettua. Meidän kesä oli ihan mahtava! Loppukuusta joku keksi alkaa levittää musta jälleen ikäviä huhuja, joita oikaisin ”Vain sanoja” -postauksessa. Suuntasin myös työmatkalle aurinkoiseen Tukholmaan ja päästin lapset kameran taakse.

Syyskuu

Syyskuussa juhlittiin tietysti sekä mun synttäreitä, että Tiaran 4-vuotissynttäreitä mahtavilla Frozen-pippaloilla. Pohdiskelin sekä 24-vuotista itseäni, että nelivuotista taivaltani äitinä ja ihanaa nelivuotiasta esikoistamme. Kokkasin Frozen-juhliin paljon herkkuja joiden reseptit jaoin megapostauksessa. Vierailtiin myös ihan mielettömissä My Little Pony -juhlissa, joissa oli niin hieno kakku että ei mitään järkeä! Loppukuusta sain vihdoin vastattua videolla meidän lasten kaksikielisyydestä esitettyihin kysymyksiin.

Lokakuu

Vihdoin koitti lokakuu, kuukausi jolloin me lähdettiin Oton kanssa ihan kahdestaan Lontooseen kolmeksi yöksi, ja lapset jäivät mun äidin ja Armaksen kanssa kotiin. Reissu oli juuri sitä mitä me kaivattiin ja oli ihan mahtavaa saada olla kolme päivää kahdestaan, vaikka lapsia ihan järjetön ikävä tulikin. Vertailin Lontoota ja Suomea keskenään, ja jaoin hassuja lasten suusta -juttuja. Lokakuu taisi olla sellainen hulluttelukuukausi, sillä lasten höpöjen juttujen lisäksi kirjoitin mun ja Oton urpoiluista, meikkasin lapset peuraksi ja leopardiksi ja jaoin kymmenen pahinta tyylimokaani kaikkien blogivuosien ajalta.

Marraskuu

Halloweenina, lokakuun viimeisenä, te äänestitte mut Indiedays Blog Awardseissa voittajaksi Living & Lifestyle -kategorian lukijaäänestyksessä! Se tuntuu vieläkin epätodelliselta, ja oli ehdottomasti yksi mun blogiuran suurimmista kohokohdista, ellei jopa suurin. Inspiroiduin kirjoittamaan bloggaamisen vaiheista, täällä kuitenkin vuodesta 2011 asti tullut rustattua postauksia ja matkaan on mahtunut jos jonkinlaisia käänteitä. Otin kantaa Pariisin iskuihin ja pakolaiskriisiin omalla tavallani. Jaoin koko blogiurani suosituimman reseptin, talvisen Rocky Roadin valkosuklaalla ja piparinpaloilla.  Lisäksi me virittäydyttiin jo vähän joulutunnelmiin käymällä ihan huipuissa pikkujouluissa lasten kanssa, ja tsekkaamalla Aleksanterinkadun joulukulkue.

Joulukuu

Viime kuukausi oli täynnä joulua, niin blogissa kuin meidän elämässäkin. Vastattiin Oton kanssa jouluaiheisiin kysymyksiin toisistamme ja käytiin ihanan jouluisella Haltialan kotieläintilalla. Videoita jaoin viime kuussa kaksin kappalein, sekä koosteen meidän kesästä 2015 että jouluntoivotukset videolla. Meidän jouluaatto oli myös aika ihana <3

Huh, mikä vuosi! Ja mikä homma tässä postauksessa. Voisin tehdä sellaisen uudenvuoden lupauksen että kirjoitan tämän kuukausittaisen tiivistelmän aina joka kuukauden lopuksi valmiiksi, niin ei tarvitse sitten kiroilla ensi joulukuussa tätä homman määrää. Mutta joo, siis hitsi vieköön meillä on ollut upea  vuosi. Upean siitä on tehnyt kaikkien ihanien tapahtumien lisäksi ne ihmiset keiden kanssa olen sen saanut viettää. Heihei 2015, olit ihana vuosi! Ja vielä kerran, tervetuloa 2016, toivottavasti saan muistella sinua yhtä suurella lämmöllä kuin viime vuotta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Huomenta ihanaiset! Jouluun on enää kuusi yötä, iiiiiik! Tänään otetaan kuitenkin pieni takapakki kesään ihan vain pariksi minuutiksi, nimittäin luukusta numero 18 paljastuu video muutamista meidän kesän ihanista hetkistä. Mä säästelin tämän videon tekemisen nimenomaan tarkoituksella kesästä tänne jouluun, koska ajattelin että olisi hauska palata melkein puoli vuotta ajassa taaksepäin ja fiilistellä vielä talvipakkasella (tai vesisateella) niitä ihania muutamia lämpimiä päiviä joita päästiin viettämään.

Ihanaa perjantaipäivää ja viikonloppua kaikille <3

Kesä alkaa lähestyä loppuaan, ei ehkä (onneksi) säiden puolesta, mutta sen puolesta kyllä että suurin osa ihmisistä on palannut takaisin arkeen. Mielelläni venytän kesää edelleen niin paljon kuin pystyn, heittäydyn loma-asenteen vietäväksi vapaapäivinä ja teen kaikkea hauskaa sen sijaan että hautautuisin vielä kotiin syyskynttilöitä fiilistelemään, mutta kyllä se syksy on jo tuloillaan.

Kesän viimeisten päivien tai viikkojen kunniaksi, ja ennenkuin kuvasaldo paisuu liian massiiviseksi, ajattelin käydä läpi alkukesästä tekemäni bucketlistin. Kuinkas kävi, tehtiinkö me mitään mitä listalla luki? Lisäksi saan tietenkin tästä hienon syyn jakaa kesän lemppareimmat kuvat ja fiilikset, ja palata itsekin vielä fiilistelemään tätä mieletöntä kesää.

Tänä kesänä halusin:

Ottaa rennosti. Rennosti on otettu, olen löytänyt ensimmäistä kertaa moneen vuoteen sellaisen rauhan ja taidon päästää välillä irti ja olla vaan.

Nähdä kavereita. Kavereita on nähty niin kotona, Oulussa kuin mökilläkin, käyty kylässä puolin ja toisin ja tehty yhdessä vaikka ja mitä. Ihanaa on ollut saada kauempaakin vieraita meille ja jutella rauhassa yöhön asti.

Juhlia Oton ja Simon viiskymppisiä isosti. Bileet olivat hauskat, ja isotkin. Uima-allas täynnä juotavaa, mahtavaa seuraa, iloinen fiilis ja kiva hotelli yöksi, mitä muuta olisi voinut edes toivoa?

Grillata usein ja paljon. En sanoisi että usein ja paljon, mutta ollaan me tänä kesänä grillattu ainakin kerran parissa viikossa, mikä on meille ihan hyvin. Grilliruoka on ah-niin-hyvää, pitää nauttia vielä siitä että on tarpeeksi lämmin grillailusää.

Matkustaa Ouluun koko perheen kesken. Onneksi päästiin Ouluun ja saatiin olla siellä  useampi päivä, oli aivan ihanaa!

Käydä monta kertaa piknikillä ympäri Helsinkiä. Alkukesällä käytiin tyttöjen kummitädin kanssa piknikillä, mutta se taisikin jäädä ainoaksi. Pitäisi ehdottomasti mennä vielä uudestaan.

Käydä perinteisellä Tukholman  risteilyllä lasten kanssa. Me vietiin tämä muutama askel pidemmälle tänä kesänä, ja tehtiinkin risteilyn sijaan reittimatka. Oli mieletöntä viettää Tukholmassa useampi päivä ja irtautua kaikesta ihan täysillä. Oli ihana reissu!

Syödä liikaa jäätelöä. Ehdottomasti toteutunut juttu, loppukesän Ben & Jerry’s överit oikein kruunasivat tämän jäätelökesän. Lapsille ollaan sentää yritetty pitää jotain rotia tekemällä hedelmäjätskejä itse, mutta me itse ollaan kyllä possusteltu oikein urakalla.

Käydä torilla ostamassa mansikoita. Ei olla käyty vielä! Tämä pitää korjata, ehkäpä mansikat torilta ja sen jälkeen piknikille vaikka Kaivopuistoon? Sen sijaan tytöt ovat syöneet mökillä mansikoita ja mustikoita suoraan pensaasta, mikä on melkeinpä vielä ihanampaa!

Käydä Hietalahden torilla kirppistelemässä joku sunnuntai. Hietsun torillekaan ei olla vielä menty, vaikka Malmin Huonekalujen Kirppis tsekattiinkin. Hietsussa olisi kyllä mahtavaa käydä, onneksi tässä on vielä aikaa.

Viettää lasten kanssa rannalla niin monta päivää kuin mahdollista. Ollaan tosiaan vietetty rannalla niin monta päivää kuin mahdollista, mikä ei päivien lukumääränä ole kovin suuri kesäsäät huomioon ottaen. Mutta jokainen rannalla vietetty päivä on ollut ikimuistoinen ja ihana!

Tanssia ainakin kerran aamuun asti. En tanssinut kertaakaan aamuun asti, enkä edes lähelle aamua. Ajatuksena se on hullaannuttavan ihana ja houkuttava, mutta ainakin mulla väsymys alkaa jo siinä yhden-kahden maissa ihan viimeistään ja silloin sitä istuu paljon mieluummin taksissa matkalla kotiin perheen luokse kuin joraa hikisenä ja janoisena musiikin pauhatessa. En tiedä onko tämä vanhuutta, laiskuutta, koti-ikävää, huonoa kuntoa vaiko niiden yhdistelmä, mutta jäi toteuttamatta. Ehkä vielä joskus.

Olla mahdollisimman paljon ja usein ilman meikkiä. Alkukesästä en toteuttanut tätä, mutta loppukesästä olen vähän petrannut, ja ollut sekä paljon ilman meikkiä että ottanut isoja askeleita ihonhoidossa ja saanut jopa ihon kuntoa parannettua. Tästä lisää myöhemmin.

Tehdä itse hedelmä-mehujätskejä niin usein että niitä voi syödä joka aamu. Liian usein ei näitäkään tehty, mutta jokusen kertaa kuitenkin onneksi. Pitäisi taas tehdä, ne on tosi hyviä!

Ottaa revanssin ja yllättää Oton kunnon vesisodalla. En saanut revanssia tänäkään kesänä! Tytöillä ja Otolla oli joku salainen suunnitelma ja yllättäen se olin taas minä joka kastui eniten. Ensi kesänä tämä kostetaan, vai kerkeisiköhän sitä vielä?

Viettää aikaa isovanhempieni kanssa. Oulussa sain viettää heidän kanssaan aikaa, mikä oli ihanaa. Tytöt pääsivät kastelemaan mun mummun kanssa kukkia ja katsomaan mun papan sylissä piirrettyjä. Oli niin ihanaa nähdä heitä, ja kaikkia muitakin Oulun sukulaisia kunnolla ja rauhassa.

Mennä Oton kanssa yöuinnille aina kun siihen on mahdollisuus. Ei olla päästy kertaakaan, mikä kovasti jää harmittamaan. Mutta ensi kesänä sitten!

Käydä Lintsillä, Korkeasaaressa ja kaikissa muissa perinteisissä kesäkohteissa. Lintsi check, Korkeasaari ei. Korkeasaaren sijaan ollaan käyty kotieläintiloilla, joissa eläinten kanssa pääsee ihan eri tavalla kontaktiin ja jotka tuntuvat olleen etenkin kuopukselle paljon suurempi elämys kuin eläintarhassa kaukaa tiirailtavat eläintenhännät tai puskasta pilkistävät korvat.

Viettää sadepäivän lasten kanssa museokierroksella. Tämä on vielä tekemättä, onneksi se on täydellinen aktiviteetti syksyyn eikä mikään estä toteuttamasta sitä kesän jälkeenkään.

Kuvata paljon pieniä videopätkiä meidän kesästä, ja tehdä niistä kesän lopussa yhden pitkän kollaasin. Check! Mulla on kymmeniä pieniä videopätkiä meidän kesästä, ja aion tehdä niistä kaikkien aikojen kesäkollaasin kunhan löydän jostakin 6-10 tuntia aikaa editoinnille. Ajan lahjoittajia, anyone?

Ottaa äkkilähdön jonnekin. Me otettiin äkkilähtö Tukholmaan, ei järin jännittävä valinta eikä nyt ihan sitä mitä tällä tarkoitin, mutta arvatkaa mitä? Se oli silti ihan paras reissu. Kyllä niitä äkkilähtöjä ehtii ottaa myöhemminkin, esimerkiksi sitten kun mulla on ihan oikea 24:n päivän kesäloma joskus.

Käydä brunssilla jossain keskustan ihanassa kesäravintolassa. Check! Kiilan brunssi testattu, plus Tukholman hotellin, ja Helsingin Indigo Hotelin ihanat aamiaisbuffetit. 

Katsoa Oton kanssa ihan sikana leffoja iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Leffoja ei oikeastaan olla katsottu juuri ollenkaan, mutta Netflixin sarjoja sitten senkin edestä. Jos Sense8 ja House of Cards on teillä vielä katsomatta, niin katsokaa äkkiä! Niin huippuja sarjoja molemmat.

Käydä lenkillä keskellä yötä, kun on vielä valoisaa. Yksi yölenkki me tehtiin Jemmin kanssa, mutta muuten on jäänyt lenkkeilytkin aika minimiiin. Onneksi hyötyliikuntaa tulee joka päivä useampi kilometri aamun tarhalle kuskaamisista ja töihin kävelyistä.

Käydä Stadikalla uimassa. Ei olla käyty. Vielähän sinne ehtisi, jos säät pysyvät lämpimänä. Stadikka on vaan tuntunut niin kaukaiselta kun tuo ihana merenranta on tuossa vieressä, vaikka alkukesästä ajatus houkuttelikin.

Pitää lasten kanssa tyttöjen päivän jolloin he saavat päättää kaikesta. Check! Me pidettiin kokonainen tyttöjen viikonloppu kun Otto oli poikien mökkireissulla. Oli muuten ihanaa!

Käydä mökillä, ja saunoa puusaunassa. Puoliksi toteutettu, mökillä käytiin mutta saunaan asti ei päästy kun lähdettiin ajamaan jo illaksi takaisin kotiin. Saunomisen sijaan pelasin petankkia ja mölkkyä ekaa kertaa varmaan kymmeneen vuoteen, ja oli ihan huippuhauskaa!

Nauttia, elää hetkessä ja luoda niitä parhaita muistoja joita muistellaan vielä vuosien päästä. Sitä olen ehdottomasti tehnyt. Tätä kesää ei voi unohtaa, niin huikea se on ollut. Ja arvatkaa mikä parasta? Ei se huikeus kesän loppumiseen lopu, vaan syksyllä odottaa kaikkea ihanaa kunhan vaan on avoinna mahdollisuuksille ja antaa kaiken ihanan tulla luokse.

Voisi ehkä sanoa että olen onnistunut luomaan perheeni kanssa sellaisen  kesän kuin toivoimmekin? Aika moni kohta on checkattu tai ainakin puoliksi räpiköity, ja tämäkin oli van ideoita antava lista siitä mitä haluttaisiin tehdä. Kesä on antanut tämän listan lisäksi myös ihan mielettömän paljon enemmän, ja mä pidänkin listan ensimmäistä ja viimeistä kohtaa kaikkein tärkeimpinä.

Jos ei tuota asennetta unohda muinakaan vuodenaikoina, voi elämässä tapahtua aika makeita juttuja. Sitäpaitsi arki on paljon hauskempaa jos joskus leikkii olevansa lomalla, ja ostaa vaikka lounastauolla jäätelön keskellä talvea, tai menee rannalle leikkimään lasten kanssa hiekkaleluilla lokakuun syysauringossa. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, eikä lomafiilistä kannata haudata toimistotarvikkeiden alle. Tsemppiä ja ihanaa alkavaa syksyä kaikille<3

Vihdoinkin me saatiin kokea sellainen rantapäivä josta ollaan viime kesästä asti haaveiltu tyttöjen kanssa. Kuumaa, aurinkoista, lämmintä vettä ja loisto fiilis. Lähdettiin tyttöjen kanssa puolen päivän jälkeen rannalle ja viihdyttiin siellä pitkään. Aurinkoranta oli aivan tupaten täynnä, mikä oli mun mielestä ihanaa. On ihan mahtavaa miten kesällä koko Helsinki herää henkiin ja näkee paljon ihmisiä. Vesi näytti jotenkin hurjan siniseltä tänään ja paikalla oli melkein Etelän loman tunnelmaa, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Me polskittiin ensin yhdessä tyttöjen kanssa koko perhe, ja mäkin heitin talviturkin hiuksia lukuunottamatta. Vesi ei ollut yhtään niin kylmää enää, mitä edelliskerralla kun käytiin. Zeldalla oli mukana oranssi uimarengas jossa voi istua, ja mä pyöritin häntä vedessä ja voi että hän nautti, kiljui antaumuksella riemusta ja kikatti. Sitten kun oltiin tarpeeksi sähelletty Oton ja tyttöjen kanssa mm. vesipyssyillä, me mentiin viltille loikoilemaan ja tytöt saivat leikkiä hiekkaleluilla. Me tykätään mennä aina ihan vesirajaan melkein, koska sitten ollaan sopivasti siinä ihan lähellä leikkejä eikä tarvitse jättää kamppeita vartioimatta voidakseen seurata tyttöjen touhuja.

Matkaeväänä meillä oli pähkinöitä ja pensasmustikoita, ja juotavaksi iso puolentoista litran vesipullo ja kaikille yhdet herkkujuomat, lapsille pillimehut ja mulle omenafantaa, joka on ihan törkeän hyvää! Se on Jenkkilimu, eli ei ole mitään normivalikoimaa eikä edes pantillinen tölkki, mikä on harmi koska voisin herkutella tuolla vaikka joka viikko. Onneksi niitä ainakin toistaiseksi saa meidän lähikaupasta. Se maistuu ihan sellaiselle cloudy apple -mehulle johon on vaan laitettu hiilihappoja sekaan. Niin super hyvää etten kestä, maistakaa jos löytyy teidän kaupasta!

Kotona meillä on edelleen jatkunut esikoisen piirustustalkoot, hän ei oikeastaan tehnyt koko viikonloppuna sisällä muuta kuin piirteli, niin innoissaan hän on. Jotenkin ihan uudella tavalla on yhtäkkiä syttynyt kiinnostus piirtämistä kohtaan sen satukirjaidean myötä. Allaoleva kuva on mun ihan ehdoton kesän lemppari, se kuvaa täydellisesti meidän kesää. Rento, iloinen meininki, ihana pieni pallero pyyhkeessä<3

Tänään onkin sitten ihan tavallinen arkimaanantai, tytöt päiväkodissa ja me töissä. Saapa nähdä mitä kivaa keksitään päivän jälkeen, jos sää on edelleen lämmin niin voisihan sitä kipaista taas uimaan, tai sitten leikkipuistoon. Nyt kuitenkin töitä, meillä tapahtuu tällä hetkellä isoja juttuja töissä joista ehkä kerron myöhemmin täälläkin, olen aika innoissani.

Ihanaa maanantaita kaikille <3

Tämä surullisenkuuluisa kesä 2015 onneksi armahti meitä kaikkia helteiden ystäviä ja päätti tarjota ainakin tämän yhden lämpimän päivän vielä ennenkuin syksy todella alkaa. Me otettiin siitä kaikki ilo irti ja vietettiin lähestulkoon koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin jo aikaisin puistoon tyttöjen kanssa, otettiin juoksukilpailu ja saatiin hiki pintaan. Puiston jälkeen syötiin pikainen lounas kotona ja sen jälkeen mentiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan. Siellä pyörittiin hetki ulkona ihanassa auringonpaisteessa, ja sen jälkeen mentiin Citykäytävän Robertsiin jätskille ja jäälattelle.

Otto tuli hakemaan meitä keskustasta, käytiin Itiksessä nopeasti syömässä ja sitten lähdettiinkin rannalle tyttöjen kanssa. Olin katsonut säätiedotteesta valmiiksi että illalla pitäisi olla kaikkein aurinkoisinta ja lämpimintä, mutta todellisuus oli kyllä toinen. Tuuli oli pahentunut siihen malliin, että tämä meidän huikean helteinen uimareissu ei kovin kauaa kestänyt. Paikalle sattunut iltalehden toimittaja mainitsi meidän viereiselle perheelle, että uimavesi oli 14-asteista, että suhteellisen jäätävissä meiningeissä siellä oltiin. Ranta oli kyllä silti aika täynnä porukkaa, aika moni taisi olla samoilla linjoilla että jos tämä nyt jää kesän viimeiseksi edes etäisesti lämpimäksi päiväksi niin nautitaan nyt sitten kunnolla.

Tytöt leikkivät vedessä ja Tiara uskaltautui ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan kellumista SwimFin-haikellukkeen kanssa. Saatiin tuo kelluke jo keväällä testiin, mutta tänään oli sitten toka kerta kun sitä oikeasti päästiin kokeilemaan. Tiara tykkää todella paljon ja kelluke on kerännyt molemmilla kerroilla rannalla huomiota ihan kiitettävästi osakseen. Haikelluke on siis nimeltään SwimFin, ja me saatiin se ActiveFamily.fi:stä Lapsimessuilla.

Haikelluke mukautuu käyttäjän uimataitoon, ja antaa mahdollisuuden vapaampaan liikkumiseen kuin perinteiset kovat kellukkeet ja muut härpäkkeet. Siinä on tosi kätevä ja jämpti tarranauhakiinnitys, ja voin kertoa että ainakin meidän neiti on siitä kovin ylpeä. Pitää varmaankin ostaa vielä kuopukselle samanlainen, niin pääsevät yhdessä kellumaan ja harjoittelemaan uimistakin vaikkapa uimahallissa, kun nämä rantakelit eivät ole niin suosineet. SwimFin maksaa 36 euroa, ja mun mielestä on kyllä hintansa väärti. Lapsella on tuollaisen kanssa paljon helpompi liikkua kuin vaikka kelluntaliivin, käsikellukkeiden tai kovien säiliökellukkeiden kanssa, jollaisia mulla oli pienenä.

Vaikka rannalla olikin vähän viileää, oli ihanaa nähdä miten onnelliseksi lapset tulivat kun pääsivät vihdoin läträämään vedellä ja hiekalla, ja läiskyttämään jääkylmää vettä. Uintireissun jälkeen lapset saivat lämmitellä kuumassa suihkussa, ja puettiin lämpimät vaatteet päälle ja lähdettiin hakemaan vielä Lidlistä viikonlopun ruuat.

Huomenna ilmeisesti taas sataa, mutta ei se oikeastaan haittaa mitään. Me ollaan ulkoiltu tällä viikolla ihan hulluna, joten jos huomenna sataa niin se ei maata kaada. Oikeastaan ihan kiva, sitten voi hyvällä omallatunnolla käyttää päivää siihen että laittaa taas kotia vähän kuntoon, voisi vihdoinkin pintakäsitellä tuon keittiön ruokapöydän ja maalata ne kaksi tuolia, jotka edelleen on maalaamatta.

Lisäksi mä lupasin lapsille, että askarrellaan huomenna heille omat satukirjat. Tytöt piirtävät kuvituksen ja keksivät tarinan, ja yhdessä liitetään sivut yhteen ja mä kirjoitan tarinan ylös Zeldalle, Tiara saa kirjoittaa itse omansa. Hassua ajatella että mä kirjoitin vielä ekaluokalle mennessä N-kirjaimen väärinpäin omasta nimestäni vaikka lukea osasinkin. Tiara taas on jo pitkään osannut kirjoittaa omansa ja meidän nimien lisäksi mitä tahansa kunhan hänelle luettelee kirjaimet, tai kirjoittaa mallin toiselle paperille. Niin me ollaan erilaisia, vaikka puoliksi samat geenit onkin. Onneksi nuoremmasta polvi paranee, hah! Mäkin olen tehnyt tuollaisen satukirjan pienenä, en nyt muista oliko se kotona vai päiväkodissa, mutta mun satukirjan nimi on HIIRI JUSTOHAMAS, eli Hiiri Juustohammas, ja Otto nauraa sille katketakseen edelleen, koska näki sen kun oltiin eka kertaa yhdessä käymässä mun äidillä. Onhan se kieltämättä aika liikkis, justohamas.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3