Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santander Consumer Financen kanssa.

Miten ostaa uusi auto fiksusti?

Joku varmasti muistaa, että me päivitettiin autoa kuopuksen raskausaikana isompaan upouuteen malliin. Edellisvuonna oltiin ostettu itse edullinen auto, joka osoittautui aivan surkeaksi ja oli joka kuukausi huollossa. Vaikka tämä auto oli edullinen, se tuli loppupeleissä tosi kalliiksi, koska makseltiin sitten niitä ylimääräisiä huoltoja koko ajan. Sen lisäksi auto aiheutti hirveästi stressiä. Aina sai olla sydän syrjällään, että koska se ei enää käynnistykään, tai stoppaa keskelle motaria. Vuoden jälkeen siis tuli mitta täyteen, samalla kun mun vatsassa alkoi kasvaa meidän kuopus, ja alettiin miettiä parempaa vaihtoehtoa sille autolle.

Me haluttiin uusi ja turvallinen menopeli, jonka kanssa huoltoja ei tarvitse miettiä. Uuden auton ostamisessa epäilytti kuitenkin se mitä kaikki sanovat: auton arvo tippuu heti ainakin puolet kun ajaa autokaupan pihasta ulos, ja omiaan ei saa pois. Kuinka saada käyttöön uusi auto mahdollisimman järkevästi? Tutustuttiin huolellisesti kaikkiin erilaisiin vaihtoehtoihin ennen lopullista päätöstä, ja parhaalta meidän mielestä vaikutti silloin uusi palvelu, nimeltä Santander All-in-one.

Mikä on Santander All-in-one?

Santander All-in-one on nimensä mukaisesti kaiken sisältävä, asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöitävä autopaketti. Meillä siihen kuuluu auto, rahoitus, kausihuollot, mahdolliset muut huollot ja taattu hyvityshinta sopimuskauden päätteeksi. Maksetaan kiinteää kuukausierää, johon sisältyy siis nämä kaikki, ja ainoa mitä me tehdään itse autolle, on tankkaus ja pesu. Sitten kun tämä kausi päättyy, auton saa myydä itse pois mihin liikkeeseen haluaa, ja maksaa jäljellä olevan osuuden sillä (ja pitää mahdollisen myyntivoiton), tai sitten auto lunastetaan meiltä takaisin rahoituksesta jäjellä olevalla osuudella. Halutessaan auton voi myös pitää itsellään, ja maksaa jäljellä olevaa osuutta sitten uuden suunnitelman mukaan pois.

Me ollaan ajeltu nyt siis puolitoista vuotta autolla, jota ei ole ajanut ikinä kukaan muu kuin Otto. Kun Otto ajoi sen ulos autokaupasta, me ei hävitty rahaa, vaan saatiin käyttöömme uudelta tuoksuva, turvallinen menopeli, joka oli kaikkien meidän toiveiden täyttymys. Siellä on välillä riisikakkumurusia jalkatilassa, ja kuraiset rattaat takakontissa, mutta se tuntuu silti vieläkin uudelta.

Santander All-in-one meidän valintamme myös jatkossa

Vaikka me tykätään tästä autosta hulluna, niin veikkaan että silti tämän kauden päätyttyä myydään tämä auto pois, ja otetaan kokonaan uusi auto, jälleen samalla Santander All-in-onella. Lasten kasvaessa me tarvitaan autoon ne kaksi penkkiä enemmän, jotta sitten voi kuskata kavereitakin tarvittaessa. Nyt kuitenkin pärjätään hienosti tällä sen mitä tästä kaudesta on jäljellä. Ollaan oltu todella tyytyväisiä palveluun, ja kertaakaan ei ole tarvinnut murehtia auton toimivuutta tai oikeastaan mitään muutakaan. Ja näinhän sen kuuluukin olla: auton kuuluu helpottaa arkea eikä olla ylimääräinen stressin aihe.

Jos etsii mahdollisimman edullista vaihtoehtoa, niin sitä tämä meidän rahoitus ei välttämättä ole kokonaishinnaltaan. Mutta jos etsii turvallista, fiksua ja stressitöntä vaihtoehtoa, niin sitä tämä kyllä on. Ja toki rahoituspaketin voi ottaa juuri sellaisena kuin itse haluaa, ja sen saa myös käytettyyn autoon niin halutessaan, jolloin se on varmasti paljon edullisempi. Jos auton päivittäminen tai ensimmäisen auton hankkiminen on ajankohtaista, niin kannattaa käydä lukemassa lisää Santander Consumer Financen sivuilta.

Vaikka tämä on kaupallinen yhteistyö, niin tämä rahoitus me ollaan otettu itse ihan ilman mitään yhteistyökuvioita, tai tietoa tulevista sellaisista, jo yli puolitoista vuotta sitten. Voin siis todellakin puhua sen puolesta omakohtaiseen kokemukseen perustuen.

Santander Consumer Financen palvelut pähkinänkuoressa

Santander Consumer Finance Oy on suomalainen rahoitusyhtiö, joka aloitti toimintansa vuonna 2007. Se tarjoaa yksilöllisiä ja joustavia rahoitusvaihtoehtoja niin yksityisille kuin yritysasiakkaillekin. Se on Suomen suurin autorahoittaja. All-In-Onen lisäksi se tarjoaa ihan tavallista autorahoitusta, sekä Santander Lainaa, joka on kulutusluotto. Santander Consumer Finance ei ole pikavippifirma tai pankki, vaan tarjoaa luotettavia ja joustavia rahoitusvaihtoehtoja erilaisiin tilanteisiin.

Meille auton täydellinen omistaminen ei ole mikään itseisarvo, vaan me haluttiin löytää vaihtoehto joka sopii meille kaikkein parhaiten, ja tämä on juuri se. Muutenkin mun mielestä on hyvä aina pohtia, että mikä on omalle perheelle tai itselle paras ratkaisu, eikä toimia aina niin, miten yleisesti on ”hyväksyttyä” tai muiden mielestä parasta. Ja tämä koskee ihan kaikkea elämässä, ei pelkkää auton ostoa. Mun mielestä esimerkiksi se ei tee ihmisestä mitenkään hienompaa, että hän omistaa auton 100%. Mutta jos se on itselle tärkeää, niin go for it.

Santander Consumer Financen sivuilla voi tutustua kaikkiin rahoitusvaihtoehtoihin, ja laskea omia tarpeitaan vastaavan rahoituksen kuluineen helposti. Kannattaa kokeilla!

Mukavaa päivää kaikille <3

*postaus sisältää blogin kautta saatuja tuotteita. 

”Äiti, missä mun oma valtakunta on?” kysyi keskimmäinen silmät suurina tänä aamuna. ”No yleensä oma valtakunta on vaan kuninkaallisilla.” ”No mutta hei, mä keksin, olohuone voi olla mun valtakunta! Joooooo! Mun valtakunnan nimi on Pikkuvaltakunta, koska se on mun ja se on vähän pikkuinen. Siellä syödään jugurttipähkinöitä ja katsotaan Frozenia koko ajan, ja kuunnellaan vaan Marcusta ja Martinusta. Ja siellä saa myös lukea kirjoja, ja siellä saa tanssia, ja leipoa marenkikakkuja. Ja mä oon sen valtakunnan oma kuningatar”

Tänään on sitten leikitty neiti kuningattaren Pikkuvaltakuntaa olohuoneessa, kiipeilty vuorilla, nautiskeltu teetä teekutsuilla ja ja syöty kuninkaalliseksi lounaaksi pinaattilettuja, prinsessalautasilta tietenkin. Ja pikkusiskon päiväuniaikaan hän sai syödä jugurttipähkinöitä vaikka ei herkkupäivä olekaan, ja katsoa Frozenin noin miljoonatta kertaa. Meillä oli jo sellainen reilun vuoden tauko Frozen-innostuksessa, mutta hänen korkeutensa on nyt löytänyt sen uudelleen. Ehkä hän nyt saa siitä taas enemmän irti, kun ikää ja ymmärrystä on tullut reippaasti lisää edellisestä Frozen-kaudesta. Siitä huolimatta luvassa ei ole huhtikuussa Frozen-synttäreitä, vaan monsterisynttärit, teema jonka hän päätti jo viikkoa edellisten Star Wars -synttäreidensä jälkeen. Hän on kyllä harvinaisen päättäväinen ja pitkäjänteinen tyyppi, kun hän jotain päättää niin se päätös pitää.

Välillä (lue: niin usein kun vaan ehtii) on ihanaa heittäytyä lasten leikkiin, ja olla ihan täysillä mukana kaiken maailman hömpötyksissä. On kuitenkin hienoa että he osaavat ja haluavat leikkiä myös itsekseen. Olen hurjan onnellinen siitä että meidän lapset tykkäävät leikkiä, ja valitsevat yleensä aina leikin mieluummin kuin jonkun laitteen. Hyvä leikki on heidän toplistallaan ihan ykkösenä, ja voittaa aina telkkarin tai ipadin mennen tullen. Niistä leikeistä ja kaiken maailman hömpötyksistä on paljon hyötyä lapsen emotionaaliselle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle. Leikkiminen kehittää kieltä, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Ja mikä parasta, leikki on hauskaa! 

Meidän vanhempien tehtävä on tukea leikkiä antamalla edellytykset sen onnistumiselle ja tarjoamalla välineet leikkiin. Leikit on joskus vähän sotkuisia, ja myönnän että välillä itsekin mieluummin pitäisin olkkarin siistinä edes hetken imuroinnin jälkeen, enkä luovuttaisi sitä heti bObleseiden*, torkkupeittojen, pompuloiden, harjojen ja pallomeren valtakunnaksi. Mutta kun vertaan siistin olohuoneen hyötyjä (no se näyttää kivalta) siihen kuinka paljon siitä sotkusta on hyötyä lapsille, niin annan ihan mielelläni levittää juuri niin ison leikin kuin huvittaa. Sitäpaitsi lapsilla on juuri nyt omassa huoneessaan iso pahvilaatikoista itse rakennettu leikkitalo, eikä sinne mahdu valtakuntaleikkiä, koska eihän kuningatar voi asua talossa vaan hän asuu linnassa. Niin kerta.

Kuningattaren mekko on Bobo Chosesin uudesta SS18 Neverending Summer -mallistosta, ja saatu Lilla Companysta, kuten myös saman malliston t-paita ja neuletakki kuopuksella, ja esikoisen ihana paita ja hame. Tänään ilmestynyt mallisto on laajasti saatavilla Lillasta, ja aivan ihana mun mielestä! Olen aivan ihastunut banaaneihin, ja tuohon keskimmäisen maximekkoon, jonka Bobo on osuvasti nimennyt prinsessamekoksi. Mallisto on mun mielestä Bobolle tyypillisesti reilua mitoitusta, paitsi tuo vauvan neuletakki on melko nafti, otin siitä koon 18-24kk vaikka muuten käytössä on vasta reilu 12-18kk.

Ihanaa ja iloista iltaa kaikille, toivottaa Prinsessa Mei-Mei, kuten Pikkuvaltakunnan kuningatar nimesi minut.

Perinteisen vuosikatsauksen aika on koittanut jälleen, onhan tänään vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut kyllä meidän elämän mullistavin vuosi sitten vuoden 2011, jolloin ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen ja saatiin esikoinen. Ei tämä vuosi ehkä ihan niin paljon ole elämää muuttanut, mutta suuria asioita on tapahtunut, suuria tunteita on tunnettu ja osaltaan vuosi on tuntunut välillä vähän vuoristoradalta. On väliin onneksi mahtunut sitä tasaista arkeakin. On aika käydä vuosi tapahtumineen läpi kuukausi kuukaudelta, ja löydätte myös tekstistä postaukset mainittuihin tapahtumiin liittyen, mikäli haluatte käydä lukemassa tai jotain on mennyt ohi.

TAMMIKUU

Vuosi alkoi masun kasvattelulla, ja olo alkoi olla jo aika tuhti! Raskausviikolla 35 mulla alkoivat jälleen jokailtaiset kipeät ja säännölliset supistukset, joita kelloteltiin ja jännitettiin että kuinka aikaisin meidän kuopus päättää tulla ulos mahasta. Vähän siinä jo säikähdettiinkin, mutta lopulta ne supistukset siitä rauhoittuivat. Olin aivan varma että hän syntyisi tammikuun puolella, mutta ei, hän viihtyi mahassa niin loistavasti että köllötteli siellä kaikessa rauhassa, vaikka supistuksia aiheuttikin. Vastattiin Oton kanssa videolla ja blogissa teidän kysymyksiin. Vietettiin aivan ihanaa talvipäivää Kaivarissa, kirjoitin kirjeen vauvalle, ja hän saavutti täysiaikaisuuden tammikuun loppupuolella. Olin ollut pidempään raskaana kuin koskaan aiemmin, kun keskimmäinenkin saavutti täysiaikaisuuden vain parilla tunnilla juuri ja juuri.

HELMIKUU

Helmikuun ensimmäisellä viikolla aloin olla jo tosi malttamaton, mutta niin vain saavutin viikot 38+0 ja vauva vain viihtyi mahassa. Lopulta helmikuun 6. päivä klo 17.30 raskausviikolla 38+4 mulla meni yhtäkkiä vedet, ja siitä sitten lähdettiinkin pikaisesti synnyttämään. Paria tuntia myöhemmin neiti olikin jo maailmassa, ja ikuisuudelta tuntunut raskaus oli muisto vain. Ottokin kirjoitti oman synnytyskertomuksensa, ja vietettiin ihania ensimmäisiä päiviä ja viikkoja vauvan kanssa kotona vauvakuplassa. Uskaltauduin kirjoittamaan palautumisesta raskauden jälkeen, kun synnytyksestä oli kulunut pari viikkoa. Kolmannella kerralla palautuminen tuntui olevan aavistuksen hitaampaa kuin aiemmin.

MAALISKUU

Alkukuusta meidän vauvalla oli tiheän imun kausi, ja kirjoitinkin imetyksen alkutaipaleesta. Vauva täytti kuukauden, ja mä aloin pikkuhiljaa etsimään itseäni maitoisten imetysrintsikoiden, virttyneiden raskauskolttujen ja löllyvän mahanahkan keskeltä. Saatiin nähdä vauvan ensimmäinen tarkoituksellinen hymy, ja se oli niin sydämet sulattava että en kestä! Otto palasi pariksi kuukaudeksi ennen vanhempainvapaata töihin, ja mä jäin vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Loppukuusta saitte arvuutella nimeä juuri ennen meidän kastejuhlaa, ja muutama liippasi aika läheltä!

HUHTIKUU

Aprillipäivänä vietettiin meidän kuopuksen kastejuhlaa joka oli aivan ihana, vaikka hän ei yhtään itse kastetilanteesta nauttinutkaan. Nyt kun katsoo meidän aurinkoista vauvelia, niin naurattaa kuinka hän karjui koko kastehetken ajan. Vauva täytti kaksi kuukautta, ja keskimmäinen täytti neljä vuotta. Pääsiäiseksi ajettiin Ouluun mun tädille, sillä Otto aloitti ensin kesäloman, ja sen jälkeen puolen vuoden vanhempainvapaan, josta hän kirjoitti ajatuksia blogiin. Vietettiin Oulussa loma-arkea ja piipahdettiin päiväreissulla Haaparannalla. Monia askarrutti kuinka sujui pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mä kerroin.

TOUKOKUU

Juhlittiin vappua, ja lähdettiin Tukholman risteilylle koko perhe. Oli niin parasta vaan saada olla yhdessä kaikki viisi. Alkukuusta jaoin epäsuosittuja mielipiteitä, ja kerroin miltä kolmen lapsen vanhemmuus on maistunut siihen asti. Tähän voisin muuten tehdä piakkoin päivitystä, kun kolmen lapsen vanhemmuutta alkaa olla takana vähän pidempi aika kuin se kolme kuukautta, mitä silloin. Kiinnostaisiko teitä? Kuopus täytti jo kolme kuukautta, ja alettiin löytää jonkinlaista päivärytmiä mistä iloitsin kovasti. Toukokuu tuntui olevan tapahtumia täynnä, ja juhlia varsinkin: juhlittiin nimittäin keskimmäistä Star Wars 4v-synttäreillä, ja blogikin täytti jo kuusi vuotta. Saatiin meidän terassi vihdoinkin valmiiksi kun Otto ahkeroi pihalla, juhlittiin äitienpäivää lasten äitienpäivähaastattelulla, ja jaoin kymmenen fb:n profiilikuvaa kymmenen vuoden ajalta. Kuukauden kohokohta taisi kaikkien muiden huikeiden tapahtumien lisäksi olla kuitenkin se kun me päästiin tapaamaan ROBINIA! Ja halaamaan Robinia, ja se kehui mun paitaa. Mä en vieläkään kestä, pakko nipistää itseäni että uskon todeksi. Tai siis tytöthän sitä fanittaa meillä… Jep. Vierailtiin myös Turussa, ja kirjoitin imetyksen ihanuudesta.

KESÄKUU

Kuun alussa kuopus täytti neljä kuukautta, ja käytiin myös neuvolassa. Sain niin paljon kysymyksiä siitä, millaista on blogata työkseen, että päätin listata ylös kokonaisen työviikon bloggaajana. Lähdettiin Ouluun, käytiin Vauhtipuistossa ja juhlittiin Oton synttäreitä käymällä kahdestaan syömässä eka kertaa kuopuksen syntymän jälkeen. Muisteltiin myös sitä maagista päivää, joka oli vuotta aiemmin muuttanut meidän elämän, eli päivää jolloin olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Kirjoitin myös painavaa asiaa törmättyäni fb:ssä perheväkivaltaa koskevaan keskusteluun, ja keveämpää hömppää eli #vainvauvajuttuja.

HEINÄKUU

Alkukuusta kirjoittelin siitä, miten parisuhteen saa toimimaan kun lapsia on kolme. Tehtiin kesän eka mökkireissu lähistölle, ja päästiin uimaan. Kuopus täytti viisi kuukautta, ja käytiin myös kesän perinteinen Lintsireissu. Ostettiin eskarilaiselle oma puhelin, ja kirjoitin postauksen siitä, miksi koimme sen tarpeelliseksi jo nyt. Puhelimesta on muuten ollut paljon iloa, ja monella eskarikaverilla alkaa olla myös puhelimia, joilla yhteyttä pidetään ja leikkitreffejä sovitaan kätevästi myös lomalla. Vietettiin ihanaa mökkielämää meren rannalla Oton perheen mökillä, käytiin eka kertaa vauvan kanssa veneilemässä, ja tehtiin ihana päiväretki tunnelmalliseen Mathildedaliin. Loppukuusta ajeltiin taas Ouluun, ja päästiin nauttimaan kunnon helteestä. Otto summasi ajatuksiaan vanhempainvapaasta, jota oli heinäkuussa takana muutama kuukausi. Aloitettiin sormiruokailu kuopuksen kanssa, ja hihiteltiin meidän nukutusrutiineille, joihin kuului paljon kikatusta.

ELOKUU

Vertailin kaikkien kolmen lapsen vauvakuvia toisiinsa, ja heti kuun alussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä Suomenlinnassa, mistä heti seuraavana päivänä lähdettiin odotetulle reissulle autolla Ruotsiin. Piipahdettiin Kolmårdenissa ja Tukholmassa, ja tein reissusta myös videon. Vietettiin kuopuksen puolivuotisjuhlia, ja juuri ennen puolivuotispäiväänsä hän oppi nousemaan konttausasentoon. No, ei se konttausasento mitään, kuun puolivälin jälkeen hän nousi sitten seisomaan aivan itse ja ihmettelin rivakkaa liikkeellelähtöä. Kirjoitin oman varsin tiukan mielipiteeni rokottamisesta, samalla kun jaoin vähän neuvolakuulumisia. Tyttöjä haastateltiin kesästä videolle ennen esikoisen ensimmäistä eskaripäivää. Eskarin aloitus ja dagikseen palaaminen toivat mieleen myös ajatuksia meidän perheen kaksikielisyydestä. Elokuussa blogista löytyi myös Oton hauskoja ”asukuvia” ja kertoilin siitä, kuinka olin aloittanut treenaamisen personal trainerin kanssa.

SYYSKUU

Kuopus täytti jo seitsemän kuukautta, ja kirjoitin blogiin siitä, kuinka olen muuttunut äitinä näiden kuuden vuoden aikana. Syyskuu on meillä synttäreiden kuukausi, ja täytin ensin itse 26, minkä jälkeen esikoinen täytti kuusi. Hänelle pidettiin hänen toiveidensa mukaiset huikeat yksisarvissynttärit, joita ennen Otto sai vihdoinkin jatkettua meidän lattiaprojektia kunnolla. Pohdin blogissa sitä, kuinka puhutaan lasten kuullen, ja listasin kuopuksen tärkeitä ensimmäisiä juttuja. Loppukuusta risteiltiin taas, sillä me päästiin mukaan Skidit Risteilylle. Kirjoitin myös ajatuksia siitä, saako lapsi vaikuttaa omaan tyylinsä, sekä ajatuksia kolmen lapsen kanssa reissaamisesta ja shoppailusta. 

LOKAKUU

Nautittiin vanhempainvapaan kuplasta vielä alkukuussa, ja suunniteltiin syyslomaa Oulussa, ja matkaa jonnekin kauemmas vielä vanhempainvapaan lopuksi. Kuopus täytti kahdeksan kuukautta. Kirjoitin toisen osan #vainvauvajuttuja ja jaoin ennen-jälkeen -kuvia kolmen kuukauden treenien tuloksista. Lapsiperhearki puhututti reippaasti, kun yritin kannustaa perheitä jakamaan positiivisia kokemuksia omasta arjestaan. Muistin vuotta aiemmin tekemäni postauksen siitä, mitä aioin tehdä vauva-aikana toisin kuin aiemmin, ja palasin näihin ajatuksiin käyden läpi sitä, miten kaikki sitten todellisuudessa menikään. Vauva-ajan turhat ja tarpeelliset tarvikkeet pääsivät tarkempaan syyniin, ja käytiin hakemassa oma Halloween-kurpitsa ihan oikealta kurpitsatilalta. Osallistuin myös #Metoo-kampanjaan jakaen omia kokemuksiani, ja Otto kertoi vanhempainvapaan kuulumisia, kun viimeinen kuukausi oli meneillään. Loppukuusta me lähdettiin Ouluun ja saatiin surullisia uutisia, mun mummu voi niin huonosti että viimeiset päivät olivat käsillä. Vietettiin paljon aikaa sairaalassa, ja pidin taukoa blogista. Onneksi saatiin viettää mun mummun kanssa vielä aikaa niin paljon kuin pystyttiin. Kuun lopussa palattiin epätietoisina ja haikein mielin takaisin Helsinkiin, kun Otolla alkoivat työt vanhempainvapaan jälkeen, eikä voitu jäädä enää pidemmäksi aikaa.

MARRASKUU

Ei ehditty olla kuin viikko kotona, kun saatiin ne surulliset uutiset joita pelättiin, mun rakas mummu oli menehtynyt. Tuntuu vieläkin hurjalta ja pahalta kirjoittaa nuo sanat, enkä voi uskoa sitä todeksi. Kirjoitin blogissa myös siitä, kuinka puhua surusta lapsille. Vaikka suru oli läsnä, elettiin me sitä normiarkeakin, kuopus täytti yhdeksän kuukautta ja juhlittiin Oton seitsemättä Isänpäivää, jolloin kirjoitin ajatuksia hänestä isänä. Meidän vaaleanpunainen sohva täytti vuoden, ja kirjoitin siitä, onko arka sohvan väri kannattanut lapsiperheessä. Nostalgisoin jakamalla kymmenen huvittavaa kuvaa ja tilannetta lapsuudestani, ja kerroin mikä on ollut meidän lapsiperheen paras hankinta ikinä. Otto palasi töihin, ja kerroin ensimmäisestä aamusta kahdestaan vauvan kanssa sen jälkeen, kun meidän vaaleanpunainen vauvakupla oli puhjennut. Rakkauslasit olivat silmillä siitä huolimatta, ja kirjoitin siitä millaista on, kun tietää että vierellä on just tasan oikea ihminen. Otto ahkeroi blogissa kahden postauksen verran: hän kirjoitti pelottavasta Spiderman & Elsa -youtubeilmiöstä, ja vastasi omaan ottomaiseen tapaansa 17 lauseeseen, ”joita ei koskaan kuule vanhemman suusta.” 

JOULUKUU

Tämä kuukausi on ollut todella intensiivinen ja vaihtelua täynnä, mutta ihan huikea lopetus tälle vuoristoratavuodelle! Alkukuusta nautittiin upeasta lumesta ja käytiin pulkkailemassa, siitä oli hyvä aloittaa joulun odotus. Juhlittiin Itsenäisyyspäivää ja samalla 10-kuukautista kuopusta, ja jaoin 100 ihanaa asiaa 100-vuotiaasta Suomesta. Kaikki huomio keskittyi joulun odotukseen ja jouluisiin juttuihin muutenkin, enkä tässä kuussa kirjoittanut niin paljoa mitään hirveän vakavaa. Tavallaan se oli kyllä hyväkin, loka- ja marraskuussa tuli kirjoitettua niin paljon surusta ja vaikeuksista, että tällainen pirteä joulukalenterihömppä on tehnyt ainakin itselleni todella hyvää! Kirjoitin kuitenkin kirjeen meidän perheelle jouluaatoksi kymmenen vuoden päähän, ja mun mielestä siitä tuli ihana muisto. Tehtiin myös pitkästä aikaa videota yhdessä koko perhe, kun jaoin viimeisessä kalenteriluukussa meidän joulutervehdyksen videolla. Meidän jouluaatto oli I-H-A-N-A vaikka itse sanonkin, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Huh, mikä vuosi. Se on mennyt niin nopeasti, on tapahtunut niin paljon, on ollut niin paljon tunteita, muutoksia ja huippuhetkiä. Lupauksia en aio tehdä mutta mulla on yksi toive ensi vuodelle: tasaista perhearkea ja aikaa läheisten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja että meidän perhe ja läheiset saisivat olla terveenä ja voida hyvin. Se on paljon toivottu, mutta ei voi muuta kuin pitää peukkuja pystyssä että toive toteutuu.

Ihanaa ja mielettömän upeaa uutta vuotta 2018 kaikille teille ja kiitos hurjasti vertaistuesta, vinkeistä, kauniista sanoista ja ihanista kohtaamisista joita teidän kanssa on tänä vuonna ollut <3 Kertokaa ihmeessä, jos joku postaus on jäänyt teille erityisesti mieleen, tai jos teillä on jotain toiveita ensi vuodelle blogin suhteen!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Henki-Fennian kanssa, ja on osa vuottani Henki-Fennian ambassadorina.

Viimeistä viedään, vaikka ihan vastahan mä kirjoitin ensimmäisen postaukseni Henki-Fennia ambassadorina, otsikolla ”Hyvinvoinnin vuosi 2017”. Nyt se vuosi alkaa olla ihan loppumetreillä, ja on aika tarkastella sitä, millainen vuosi on hyvinvoinnin kannalta ollutkaan.

Alkuvuodesta en voinut fyysisesti kovinkaan hyvin, sillä rankka raskaus oli ihan lopuillaan, ja minä aivan rapakunnossa. Synnytyksen jälkeen aloin kuitenkin pikkuhiljaa taas kohottamaan kuntoani vaunulenkeillä, terveellisellä ruualla ja olemalla aktiivinen. Heinä-elokuun vaihteessa aloin treenaamaan personal trainerin johdolla, ja samalla tarkasteltiin ruokavaliota vielä parempaan kuntoon. Otin tavoitteekseni parantaa huonoa ryhtiäni, ja myös syödä joka aamu aamupalan, mitä en aina ole tehnyt. Onnistuin tavoitteissani hyvin, tosin näin loppuvuotta kohti arjen arkistuminen on kyllä vähentänyt treenikertoja, ja  mun pitää aktivoitua. Alkuvuodesta en vielä tiennyt millainen vuosi unen kannalta tulisi olemaan, sillä meille oli vasta syntymässä meidän pieni kuopus.

Nyt tiedän, että välillä uni on ollut katkonaista, ja tälläkin hetkellä on, mutta toisaalta, ollaan voitu ottaa se lepo mitä ollaan tarvittu. Olen voinut ottaa päiväsaikaan sitten iisimmin jos yö on ollut hankalampi, ja silloin kun Otto oli vielä kotona, sain nukkua aamulla, jos yö oli ollut raskaampi. Unella ja levolla on todella iso merkitys arjen jaksamisessa, ja niistä on tärkeää huolehtia niin hyvin kuin pystyy, myös pikkuvauva-arjessa. Unenlaatuun vaikuttaa kovasti stressitekijöiden minimoiminen, ja sen on ehdottomasti arjessa huomannut että silloin kun stressiä on vähän tai ei ollenkaan, on helpompi nukkua, vaikka uni olisikin katkonaista vauvan takia.

Henki-Fennian ambassadorina olen voinut tarkastella meidän perheen hyvinvointia ja taloutta monelta eri kantilta, kokonaisvaltaisesti vuoden aikana, ja taloudellinen varmuus on ainakin itselleni sellainen iso juttu, joka vaikuttaa yöuniin. Kun taloudesta ei tarvitse stressata, nukun tuhat kertaa paremmin. Ja silloinkin kun meillä on muissa asioissa ollut rankempia ajanjaksoja, kuten tämä syksy menetyksineen, on ollut hienoa että tämä yksi iso asia arjessa on varmasti turvattu.

Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut yksi merkittävimmistä koko elämäni aikana, ei pelkkää tasaista eloa ja oloa. Olen kokenut tänä vuonna joitakin elämäni hienoimpia hetkiä, ja suurimman surun. Mutta se on sitä elämää, välillä on helpompaa ja tasaista, välillä saa osakseen niin suurta onnea että se tuntuu epätodelliselta, ja välillä joutuu luopumaan rakkaasta läheisestä. Tunnen, että olen oppinut tämän vuoden aikana elämään enemmän hetkessä kuin ennen. Aina olen halunnut olla läsnä ja elää hetkessä, mutta nyt luulen että ihan oikeasti osaan elää pääosin juuri niin. Se on monen asian summa, ja olen siitä taidosta kiitollinen.

En halua elää mitään ”sitten kun” -elämää, vaan tiedän että se onni on tässä ja nyt. Silti tulevaisuutta on hyvä suunnitella sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu, ja myös varautua kaikenlaisiin tilanteisiin elämässä. On tärkeää että oma elämä ja oma talous on itsellä hallussa, tapahtui mitä tapahtui. Vakuutukset, säästöt ja sijoitukset on hyvä pitää kunnossa, silloin voi keskittyä olennaiseen, eli elämiseen. Ja ei vain itsellä, vaan myös koko perheellä. Läheisiäkin on hyvä muistuttaa taloudesta huolehtimisen tärkeydestä aina aika ajoin. Voi olla että vaikka omat vanhemmat ovat laskeneet itselleen sopivan henkivakuutusturvan vuosikymmeniä sitten, ja olisi aika päivittää turvan tasoa. Tai isovanhemmilla on suuria säästöjä, jotka vain makaavat tilillä kärsimässä inflaatiosta, vaikka ne voisi sijoittaa ja laittaa kasvamaan korkoa.

Ensi vuodelle unelmoin ehkä taas siitä tasaisesta arjesta, ilman suuria mullistuksia suuntaan tai toiseen. Meillä on arjessa kaikki hyvin, ja tiedän että kun teen kovasti töitä, saavutan niitä omia unelmiani ihan siinä jokapäiväisessä arjessa, koko ajan. Tänäkin vuonna olen saavuttanut monen monta tavoitettani ja unelmani ovat täyttyneet, enkä aio lakata haaveilemasta, ja pyrkimästä eteenpäin. Mulla on suuri tekemisen palo, ja ensi vuodelle toivonkin paljon töitä ja inspiroivia kohtaamisia nimenomaan töiden saralla, sen tasaisen rakkauden täyteisen perhe-arjen lisäksi.

Tänä vuonna meillä on ollut suuri onni viettää paljon aikaa läheisten kanssa, ja sen merkitys on ollut ihan korvaamatonta. Ensi vuodelle haluankin tehdä sellaisen uudenvuoden lupauksen, että aion viettää paljon aikaa läheisteni kanssa, ja soittaa papalleni ainakin pari kertaa viikossa. Itsensä ja oman perheen lisäksi on tärkeää huolehtia myös lähimmäisistä, ja niin aion juuri tehdä.

Myös Henki-Fennia haluaa tukea ja olla turvaamassa ihmisille huolettomampaa tulevaisuutta henkivakuutuksen kautta. Ja vuoden viimeisenä hyvinvointitekona blogissani haluankin muistuttaa myös teitä kaikkia lukijoita vielä kerran henkivakuutuksen tärkeydestä. Käykää tarkistamassa oman henkivakuutusturvanne suuruus, ja päivittämässä vakuutusturvanne omia tarpeitanne vastaavaksi viimeistään juuri nyt, jos ette vielä ole sitä tehneet.

LUKIJAKILPAILU: Millaisen uudenvuoden lupauksen haluat tehdä läheisillesi? Kommentoineiden kesken arvotaan pehmoinen torkkupeitto (arvo noin 50€), jonka lämpöön voi vaikka läheisen kanssa kääriytyä. Osallistumisaikaa 17.12. asti ja arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoite sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan kaikille <3

Kiitos hurjasti Henki-Fennialle tästä ajatuksia herättävästä ja hienosta vuodesta ambassadorina. Siitä jäi käteen paljon tietoa, tärkeitä ajatuksia ja myös realistinen ja fiksu suhtautumistapa omaan talouteen. Ihanaa iltaa kaikille <3

Blogijoulukalenterin perinteinen hyväntekeväisyysluukku tulee tässä! Me käytiin tänä viikonloppuna viemässä Itiksen Hope:n joululahjapisteelle iso pussillinen mun saamaa erilaista (avaamatonta) kosmetiikkaa, sekä valitsemassa sieltä kolme lahjatoivetta jotka toteutettiin. Tästä on tullut meille jokavuotinen juttu, joka lasten kanssa aina tehdään, ja lapset itse asiassa kysyivät ihan itse kun joulukuu alkoi, että ”viedäänkö me tänäkin jouluna niitä lahjoja?”. Ja mä vastasin tietenkin että kyllä viedään. He jopa muistivat vielä, että viime vuonna ostettiin Ryhmä Hau piirustustaulu, ja Tatun & Patun ihmeellinen joulu -kirja joillekin pojille, ja miettivät että tykkäsivätköhän he niistä lahjoista.

Mun mielestä on todella tärkeää että lapset oppivat pienestä asti tekemään hyvää ja auttamaan, välittämään toisista ihmisistä. Kun kerran on mahdollisuus auttaa, niin silloin se mahdollisuus kannattaa käyttää. Ollaan juteltu lahjoista ja joulupukista lasten kanssa, että vanhemmat maksavat lasten lahjat, ja pukki vaan tuo ne (koska meillä käy joulupukki). Ja että kaikilla ei ole varaa maksaa lahjoja itse, jolloin heitä voi auttaa niin, että sellaistenkin perheiden lapset saa lahjoja, joilla ei itse ole lahjoihin varaa.

Lapset on ymmärtäneet sen oikein hyvin, ja haluavat auttaa, ja tämä auttaminen on mulle 1000 kertaa tärkeämpää, kuin lasten joulupukkiin 100% uskominen. Meillä eivät siis lapset ajattele että ”tuhmat lapset eivät saa lahjoja” tai että ”joulupukki valmistaa lahjat pajassaan”, mutta se että pukki tuo lahjat aattona, luo kyllä mahtavaa taianomaisuutta. Ja ihan yhtä innoissaan ovat kauppakeskusjoulupukeista kuin minäkin olin pienenä, vaikka luulin että pukki tekee kaikki lahjat itse. Mun mielestä ei myöskään ole kiva opettaa että ”tuhmat lapset eivät saa lahjoja” koska eihän se siitä ole todellakaan kiinni (eikä kukaan lapsi ole tuhma, apua joo ei lähdetä tähän, tämä hyväntekeväisyyspostaus alkaa muuttua kasvatuspostaukseksi kun mun näkemykset alkaa puskea pintaan).

Mulle on kertynyt vuoden aikana paljon sellaista kosmetiikkaa mitä en ole edes ehtinyt testaamaan tai on jäänyt kaapin perälle, ja lahjoitin ne kaikki eteenpäin Hope:lle, jonka kautta moni teini-ikäinen esimerkiksi toivoi kosmetiikkalahjaa. Toivon että mun viemällä pussilla saadaan muutaman teininkin kasvoille hymy jouluaattona. Lapset saivat sitten ottaa kukin yhden kortin, tosin minä toimin kuopuksen kortin valitsijana kun hän ei itse yltänyt rattaistaan valkkaamaan. Meillä on aiemminkin ollut se periaate että viedään yhtä monta lahjaa kuin meillä on lapsia, ja siksi siis tänä vuonna valitsimme nimenomaan kolme korttia.

Sitten käytiin etsimässä ja ostamassa lahjat, nuken tarvikkeita 2-vuotiaalle, Marcus & Martinus -fanitavaraa 12-vuotiaalle ja Muuttuva Labyrintti -peli toiselle 12-vuotiaalle. Koko hommassa vierähti meillä pari tuntia, kun niin innoissaan pyörittiin ympäriinsä ja etsittiin sopivia lahjoja. Lopulta löydettiin kivat jutut, ja vietiin ne pisteelle. Hope Ry:n pistettä pyörittävät vapaaehtoiset, jotka tekevät ihan uskomattoman arvokasta työtä.

Listasin  aiempien vuosien tapaan nyt useamman erilaisen keinon auttaa tänäkin jouluna, toivottavasti löydät listasta juuri sinulle sopivan tavan auttaa tänä jouluna apua tarvitsevia.

Hope joululahjakeräys

Hope yhdessä ja yhteisesti ry:n joululahjojen lahjoituspiste löytyy Helsingissä kauppakeskus Itiksestä, infopisteen vierestä. Lahjoja voi viedä 17.12. asti, ja lasten täsmätoiveita voi tsekata joko Hopen sivuilta tai suoraan pisteeltä. 

Joulupuu-keräys

Joulupuu-keräyksessä kerätään lahjoja lapsille jotka ovat lastensuojelun kohteina, huostaanotettuina, sijaisperheessä, lastenkodeissa tai muutoin vähävaraisen perhetilanteen vuoksi jäisivät ilman joululahjoja. Tällaisia lapsia on pelkästään Pääkaupunkiseudulla yli 10 000. Joulupuu-keräyksen järjestää Keskuspuiston Nuorkauppakamari, sekä paikalliset Nuorkauppakamarit, ja keräyksiä löytyy kaikista isommista ja pienemmistä kaupungeista ja kunnista. Oman kuntasi tilanteen voit tarkistaa keräyksen sivuilta. Helsingin keräyspiste sijaitsee kauppakeskus Forumissa, infopisteen vieressä ja on avoinna 14.-17.12.arkisin klo 16-20, lauantaina klo 10-19 ja sunnuntaina klo 12-18. Lahjavinkit ja tarkemmat ohjeet löytyvät Joulupuu-keräyksen sivuilta. 

Joulupata-keräys

Joulupatakeräys toimii sekä livenä, että netissä. Livekeräyksiin voi viedä käteistä rahaa, siistiä käytettyä tavaraa ja avaamattomia ruokapakkauksia, lähimmän padan sijainnin voi tarkistaa täältä. Saatu raha, ruoka ja tavara lahjoitetaan vähävaraisille lapsiperheille, pienituloisille eläkeläisille, työttömille ja työkyvyttömille, syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille sekä ruoka-apua tarvitseville opiskelijoille.

Kauneimmat joululaulut -keräys ja -tilaisuudet

Kauneimmat joululaulut-yhteislaulutilaisuuksissa kerätty kolehti, sekä netissä ja puhelimitse saadut lahjoitukset ohjataan tänä vuonna maailman unohdettujen lasten hyväksi. Varoilla tuetaan lasten koulunkäyntiä, varhaiskasvatusta, ravitsemusta ja terveydenhoitoa. Viidellä eurolla saa lisäravinnetta nälkiintyneelle lapselle, kymmenellä eurolla voi antaa koulupuvun orpolapselle. 20 eurolla voi taata odottavalle äidille sairaalasynnytyksen, jotta hän selviää synnytyksestä ja voi huolehtia lapsestaan myös tulevaisuudessa. 

Ole joulupukkina seniorille 

Ole joulupukkina seniorille -kampanjan ideana on lahjoittaa yksinäisille ja vähävaraisille vanhuksille kukkalähetyksiä. Kampanjan järjestäjä on seniorihoivapalvelu Home Instead, kampanjan yhteistyökumppaneina ovat esimerkiksi suurten kaupunkien hoivapalvelut sekä seurakunnat. Osallistuminen on yksinkertaista: tarkista listasta lähin kampanjassa mukanaoleva kukkaliike, ota nimilappu joulupuusta, osta kukka lahjaksi ja jätä se liikkeen myyjälle nimilapun kanssa. Kukka toimitetaan tervehdyksen kanssa vanhukselle liikkeen puolesta.

Hyvä Joulumieli -keräys

Hyvä Joulumieli -keräykseen on helppoa lahjoittaa rahaa (10€) soittamalla tai tekstiviestillä. Keräyksen järjestävät Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti yhdessä Ylen Aamu-tv:n, Yle Radio Suomen ja Radio Vegan kanssa.. Hyvä Joulumieli -keräys kestää 24.12. asti. Keräykseen lahjoitetuilla rahoilla hankitaan 70€ arvoisia lahjakortteja, joilla vähävaraiset tai vaikeassa elämäntilanteessa olevat lapsiperheet voivat ostaa jouluruuat. Tänä vuonna tavoitteena on kerätä yhteensä yli 30 000 lahjakorttia.

Stockmann & Hope Nuorten toivelahjakeräys

Nuorten toivelahjakeräyksessä Stockmann toteuttaa asiakkaiden kanssa vähävaraisten perheiden nuorten lahjatoiveita. Tavarataloihin on ripustettu esille nuorilta tulleita toiveviestejä, joista lahjoituksen antaja voi valita tietyn toiveen ja toteuttaa sen lahjakortin muodossa. Toiveita voi toteuttaa 1.-21.12. ja Hope – Yhdessä & Yhteisesti Ry välittää toivelahjat oikeaan osoitteeseen.

Aina ei tarvita rahaa tai mitään aineellista, jollekin läsnäolo on suurin lahja mitä voi antaa. On tärkeää muistaa soittaa läheisille vanhuksille vaikka asuisi itse kaukana, ja käydä kylässä aina kun se on mahdollista. On myös tärkeää auttaa ystävää silloin kun hän apua tarvitsee. Hyvää voi tehdä niinkin pienellä asialla kuin muistamalla sanoa bussikuskille moi, ja tarjoamalla vanhukselle tai huonokuntoiselle istumapaikan julkisissa liikennevälineissä. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille <3