Me tuunattiin taaperolle joululahjaksi oma leikkikeittiö, kuten täällä kerroinkin. Moni toivoi vinkkipostausta keittiön tuunauksesta, joten tässäpä sellainen tulee. Pinterest on täynnä mahtavia Ikea Duktig hacks -vinkkejä ja ohjeita ja niiden pohjalta leikkikeittiön tuunaus oli helppoa suunnitella ja toteuttaa. Suomenkielisiä ohjeita ei niin paljoa löytynyt, joten siksikin ajattelin, että olisi kiva toteuttaa postaus tästä meidän kokemuksesta.

Me ostettiin Ikea Duktig -leikkikeittiö käytettynä Torista. Keittiö löytyi ihan lyhyen matkan päästä kotoa ja maksettiin siitä käytettynä 50€, jolloin saatiin mukaan vielä kassillinen leikkiruokia ja astioita. Keittiö oli todella hyväkuntoinen, ainoastaam muoviosat olivat vähän naarmuuntuneet ahkerassa käytössä, mutta se ei menoa hidasta ja kaikki toimi kuten pitääkin. Koska meillä oli nimenomaan tarkoituksena tuunata keittiöstä oman näköinen, haluttiin ehdottomasti ostaa se käytettynä. Tuunatulle keittiölle tuli lopulta hintaa enemmän kuin uutena ostetulle tulisi, koska maalit ja varusteet on aika arvokkaita. Mutta toki jos kotoa esim. löytyisi jo valmiina pohjamaalia ja kalustemaalin jämät, tuunaus olisi huomattavasti edullisempaa. Meiltä löytyi valmiina yksi maalisuti, maalipesuaine ja maalarinteippiä, joten niissä säästettiin muutama euro.

Materiaalit:

Ikea Duktig -leikkikeittiö

Maalipesuaine + rätti

Pohjamaalia (pikkupurkki riittää yhteen kerrokseen)

Kalustemaalia (pikkupurkki riittäisi yhteen kerrokseen, mutta kaikkia sävyjä ei saa sekoitettua pikkupurkkiin ja siksi me jouduttiin esim. ostamaan 0,9l purkki, jotta saatiin haluamamme sävy).

Kultaista spray-maalia (kromin kiilto)

Marmorikuvioista DC-fix-kalvoa (kapeampi riittää)

Uunin nuppeja eli esim.  pyöreitä vetimiä 4kpl

Mattoveitsi

Akkuporakone (ei pakollinen, mutta nopeuttaa huomattavasti)

Pieni maalitela

Sekoitustikkuja

Sekoitusastia

Pensseli

Maalarinteippiä

Sanomalehtiä tai suojapaperia

Hengityssuojamaski

Työvaiheet:

1. Aloita puhdistamalla kaikki maalattavat pinnat maalipesuaineella perusteellisesti.

2. Irroita kaikki muoviosat puuosista (vetimet, hana, allas, keittolevyt) ja keittiön ylä- ja alaosa toisistaan.

3. Teippaa kaikki pinnat piiloon, joita ei maalata (kuten uuninluukun muovi ja ripustustanko).

4. Maalaa yksi kerros pohjamaalia ja anna kuivua rauhassa (vähintään suositellun ajan, mieluiten pidempään).

5. Maalaa yksi kerros pintamaalia ja anna kuivua rauhassa (vähintään suositellun ajan, mieluiten pidempään).

6. Maalaa vielä toinen kerros pintamaalia ja anna osien kuivua rauhassa ainakin 2-3 vuorokautta.

7. Maalaa spray-maalilla kaikki muoviosat, jotka haluat kultaisiksi. Tämä kannattaa tehdä ulkona ja osia varten voi esim. halkaista pahvilaatikon maalausalustaksi, mikä minimoi sotkun määrän. Otto maalasi kaikki osat halkaistun pahvilaatikon suojissa. (Spray-maalin päälle voi halutessaan ostaa vielä jonkun lakan tms. joka pitää sen paremmin paikallaan).

8. Anna osien kuivahtaa rauhassa ja maalaa toinen kerros päälle.

9. Kiinnitä pöytälevyyn DC-fix -kalvo. Leikkaa kalvo levyn reikien kohdalta mattoveitsellä ja varo ilmakuplia.

10. Kiinnitä uunin nupit halutessasi uunin yläpuolelle.

11. Liitä kaikki osat takaisin yhteen ja voila!

Projektin tekemiseen kannattaa varata muutama päivä ja niiden lisäksi vielä muutama päivä kuivumiseen. Vaikka maalipurkin kyljessä lukee esim. ”käyttökuiva 16h kuluttua” niin oikeasti kannattaa antaa kuivahtaa rauhassa vielä vähän pidempään, varsinkin, kun leikkikeittiössä pinnat tulevat kovaan käyttöön.

Keittiö on ollut nyt jatkuvassa käytössä jouluaatosta asti, eli n. kaksi viikkoa. Se on kestänyt kulutusta todella hyvin, paitsi pesualtaan spray-maalipintaan on tullut naarmuja. Kaikki muut maalatut pinnat ovat kestäneet ilman naarmun naarmua. Mietittiin, että altaan voisi vielä pestä ja maalata ja sen jälkeen käsitellä vielä jollain pinnoitus-lakalla ja antaa kuivahtaa rauhassa ennen käyttöön ottoa. Se on onneksi kaikkein helpoiten irroitettava osa, joten ei haittaa, vaikka sitä pitäisi korjailla jälkikäteen. Taaperoa naarmuinen allas ei häiritse ollenkaan onneksi. Voi olla, että jää siis vain suunnitteluasteelle, heh.

Ollaan kyllä todella tyytyväisiä lopputulokseen, oli niin mieletöntä nähdä meidän 2-vuotiaan ilme kun hän avasi jättimäisen paketin jouluaattona. Ihanaa kun hänellä on persoonallinen keittiö, joka on kuulemma hänen ”lempivärinen”. Me tykätään kovasti tällaisista yhteisistä tuunausprojekteista ja varmasti keksitään tulevaisuudessakin lisää tällaisia toteutettavaksi, kunhan joskus vihdoin muutetaan. Se mikä mua vähän ihmetytti oli, että sain jonkin verran myös ilkkuvia kommentteja koskien leikkikeittiön ostamista käytettynä.  Esimerkiksi ”Kai teidän vanhempienkin kaikki lahjat on sitten käytettynä ostettu” ja ”noloa antaa käytetty lahja, miksi ette ostaneet uutena”. Toivottavasti näin vuonna 2020 viimeisetkin tyypit alkaisivat hiffaamaan, että käytettynä ostamisessa ei ole mitään noloa, päin vastoin. On coolia ostaa jotain vanhaa ja antaa sille uusi koti ja elämä.

Leikkikeittiö on ollut meillä olkkarissa nyt joulusta asti ja siinä se varmaan saa olla vielä hyvän tovin, se tuo niin paljon iloa koko meidän perheelle. Keittiön lisäksi se toimii kauppana, ravintolana ja myös nukketeatterina, kun sen taakse pääsee itse piiloon ja voi tehdä esim. käsinukeilla esityksen. Peiton voi ripustaa ”esiripuksi”.

Kysykää hei ihmeessä, jos on jotain kysyttävää projektiin liittyen, mä kerron mielelläni!

Huomenna se arki taas alkaa ja tuntuu siltä, että nyt on oikein loistava hetki aloittaa se. Rentoilua on takana juuri sen verran, että viime yönä en meinannut saada unta, kun olen tainnut saada unta jo liikaakin varastoon. Yleensä siis nukahdan heti kun menen sänkyyn, mutta sitten kun takana on liian monet liian hyvät yöunet, ei uni enää tulekaan heti. Eilen oli juuri se tilanne, että pyörin vaan pirteänä sängyssä, vaikka menin yöpuulle aika myöhään. Onneksi heräsin tänään ihan pirteänä kuitenkin. Arki varmasti tasoittaa yöunitilanteen takaisin normaaliin ”laitan silmät kiinni ja alan nukkumaan” -meininkiin.

Ollaan otettu kaikki ilo irti yhteisestä ajasta lasten kanssa: vietetty lapset päättää -päivää, käyty luistelemassa ja kiipeilemässä. Tänään vietettiin vielä koko päivä keskustassa Oton isällä ja käytiin illalla katsomassa LUX Helsinki -valonäytös. Sitä oli lähtenyt katsomaan ”muutama muukin” ja en tiedä johtuiko siitä väenpaljoudesta vai jostain muusta, mutta itselle tuli sellainen olo, että sitä on hypetetty ehkä vähän liikaa. Toki tuomiokirkko oli mielettömän näköinen ja valokuja Kaisaniemen puistossa oli upea, mutta muuten odotin somehypen pohjalta aika paljon, eikä tapahtuma ihan vastannut niitä odotuksia kaikilta osin. Mutta tulipahan sopivan pitkä iltalenkki hyvässä seurassa. Uskon, että eniten vaikutti ihmisten määrä, sillä kaikkea ei nähnyt kovin hyvin ja eteneminen oli paikoitellen todella hidasta tai täysin pysähtynyttä. Me lähdettiin paikalle heti viideltä lasten kanssa.

Ihan mieletöntä, että tällaisia tapahtumia järjestetään ja ihan mieletöntä, että tämä saa niin paljon ihmisiä liikkeelle. Jos aiot lähteä vielä katsomaan valotaidetta 7.1. tai 8.1., niin suosittelen ainakin pitkiä hermoja ja hyviä kenkiä ja lisäksi juotavaa mukaan, väentungoksessa voi mennä pitkään ennen kuin pääsee liikkumaan mihinkään suuntaan ja kaksi valoteoksista on sellaisia, että niihin pääsee vain erikseen jonottamalla (toinen niistä on myöskin merkitty ei lapsille suositeltavaksi).

Helsingin talvi on ollut todella leuto tähän asti ja luistelemaan on päässyt ainoastaan tekojäillä. Me käytiin lasten kanssa lauantaina Käpylässä luistelemassa ja se sujui kyllä tosi kivasti. Taaperon tasapaino on kehittynyt vuoden aikana ihan huimasti ja hänkin pysyi jo itsekseen pystyssä luistimilla tosi hyvin. Viime talvena hän oli jo hirveän kiinnostunut luistelusta, mutta silloin pystyssä pysyminen oli vielä paljon haastavampaa, kun ikää oli vuosi ja 11 kuukautta. Nyt meni niin hyvin, oli ihanaa katsoa toisen iloa uudesta taidosta.

Sunnuntaina käytiin kiipeilemässä koko perhe esikoisen kummisedän ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli sielläkin tosi kivaa! Siis mä en ole koskaan itse kiipeillyt lapsenakaan, muuten kuin johonkin lasten kiipeilytelineeseen. En todellakaan mihinkään puihin tai kallioille. Leikkipuistojen kiipeilyseinät tuntuivat jo lapsena musta pelottavilta ja ihan mahdottomilta ja voin kertoa, että olin eilen kiipeilemässä alkuun aivan pihalla. Multa puuttuu se luonnollinen ote kiipeilyyn aivan täysin. Mutta on myös todettava, että onneksi kiipeillessä oppii nopeasti!

Mua pelotti ihan vietävästi, mutta aloitin lasten radoilla ja kun pääsin ekan lasten radan ylös asti, uskalsin kokeilla helpoimpia aikuisten ratoja. Niissä en päässyt vielä puoliväliä pidemmälle, koska mua pelotti ajatus putoamisesta niin paljon. Mutta se oli niin kivaa silti, että aion kokeilla uudelleenkin ja voittaa mun pelot. Meidän lapset näyttivät upeasti mallia mulle, heillä taas on sellainen todella luontainen kyky kiivetä ja se näyttää heille niin helpolta ja vaivattomalta.

Me käytiin kiipeilemässä Suomenojan Boulderkeskuksessa, missä Otto on käynyt yksin ja meidän isojen lasten kanssa monta kertaa aiemminkin. Siellä on hieno kiipeilyalue lapsille ja sen lisäksi tosi paljon ja hienoja ratoja aikuisille. Aion ehdottomasti lähteä kyllä uudelleenkin. Meillä oli myös taapero mukana ja hänkin kokeili kiipeilyä ja innoissaan, vaikka ei ihan ylös asti ratoja vielä päässytkään.

Mulla on todella pitkä matka Oton tasolle vielä, mutta kiipeily oli tosi hyvää treeniä koko kropalle ja jotenkin tosi hauskaa ja palkitsevaa. Olin ihan yllättynyt siitä, että tuli se fiilis, että haluan mennä uudestaankin, koska ajatus kiipeilystä on ollut mulle itselleni jotenkin niin pelottava ja hankala. Ihanaa kun läheiset innostavat uusien kokemusten pariin.

Olen tosi kiitollinen siitä, miten ihana joululoma lapsilla ja meillä on ollut. Ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä, ollaan saatu olla kaikki terveenä ja ollaan tehty yhdessä ihania asioita. Tämä aika on ollut juuri sellaista kuin toivoinkin. Parasta oli se, kun kysyin lapsilta, että mikä on ollut kivointa, mitä ollaan joululomalla tehty. He vastasivat, että ”Vaikea valita, kun ollaan tehty niin paljon kaikkea kivaa. Mutta vaikka on ollut kivaa tekemistä, niin on ollut kivaa myös löhötä kotona paljon.” Ja sitäkin ollaan tehty kyllä ja olen nauttinut siitä vähintään yhtä paljon kuin lapset. Sopivassa suhteessa raitista ilmaa, liikuntaa ja sohvalla pötköilyä. BEST!

Näillä eväillä on hyvä lähteä arkeen. Joulukoristeet on kerätty ja koti tuntui päivällä ihanan valoisalta (kiitos pieni kerros märkää lunta) ja avaralta, kun joulukuusi lähti olohuoneesta. Arki saa tulla!

Lopuksi vielä älyttömän suuri kiitos kaikista New York -vinkeistä, niitä on tullut ihan valtavasti ja niin hienoja juttuja! Tässä vain matkainto kasvaa, vaikka vielä vähän aikaa pitää jaksaa odotella.

Ihanaa uutta viikkoa ja arkeen paluuta kaikille <3

Me tajuttiin tuossa joulun alla Oton kanssa, että vuonna 2019 ei annettu toisillemme synttärilahjoja, ei äitienpäivä- eikä isänpäivälahjoja, ei hääpäivälahjoja eikä meillä oikein ollut mitään joululahjatoiveitakaan. Ei vaan keksitty mitään kumpikaan, ei saajan roolissa omia toiveita, eikä antajan roolissa omia ideoita. Ollaanko vähän tylsiä? Jep. Ollaan me, mutta turha sitä on väkisinkään mitään alkaa keksimään, vai mitä. 

Mietittiin yhdessä, että mistä “hemmottelusta” me molemmat ollaan nautittu viime vuosina kaikkein eniten? Yhteisestä ajasta ja uusista kokemuksista. Olivat ne sitten rauhallista rentoilua lähellä tai uusien paikkojen valloittamista kauempana. 

Heitin oikeasti ihan vitsillä Otolle, että “no mennään sinne New Yorkiin, kun munhan piti käydä siellä ennen kuin täytän 30”. Ajattelin, että Oton mielestä se olisi too much, eikä mun kolmekymppiset nyt vielä niin lähellä ole, mutta mun yllätykseksi Otto sanoikin, että “no mennään!” Ja hitto, siitä se ajatus sitten lähti. Ostettiin samalta istumalta New Yorkin matka tälle keväälle meille kahdelle. Se on meidän kaikki viime vuoden lahjat ja tämän vuoden seurustelun 9. vuosipäivän lahja ja hääpäivälahja. 

Se on myös meidän ensimmäinen kahdenkeskinen ulkomaanreissu sitten vuoden 2015, jolloin käytiin Lontoossa kahdestaan. Se on myös mun ensimmäinen reissu mihinkään Euroopan ulkopuolelle koskaan. Ja mä olen niin innoissani! 

Se on ollut pikkutytöstä asti yksi mun suurimpia haaveita, että pääsen joskus käymään New Yorkissa.  Ja nyt mun unelma toteutuu, mä en kestä! Yksi mulle rakkaimmista biiseistä on Empire state of mind. Rakastan kaikkia leffoja ja sarjoja, joiden miljöönä toimii New York. Rakastan kirjoja, jotka kertovat New Yorkista. Rakastan Humans of New Yorkia. Joskus lapsena en olisi ikinä uskonut, että joskus oikeasti lähden vielä New Yorkiin. Mulle matkustelu ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, vaan etenkin lapsena vain kaukainen haave. Mutta nyt mun suuri unelma toteutuu ja en voisi olla enemmän innoissani. Parasta on se, että saan kokea sen yhdessä Oton kanssa. 

Siitä asti kun me ostettiin reissu, mä olen kiljaissut  aina meidän katsoessa Gossip Girliä iltaisin, että “IIIK TONNE ME MENNÄÄN!”. En tajua miten Otto kestää vielä reissuun asti, koska Gossip Girliä riittää katseltavaksi vielä viikkojen ajan. Aina kun näkyy New Yorkin siluetti jossain, mä voisin vaan kiljua innosta. 

Me ollaan reissussa neljä yötä, mikä on myös meidän pisin kahdenkeskinen reissu ikinä. Siitä tulee varmasti ihan kreisiä, intensiivistä, maailman siisteintä ja niin hauskaa. Lapset ovat sen aikaa mun äidin kanssa, mikä menee varmasti oikein hyvin. Mun äiti on heille rakas, tuttu ja turvallinen aikuinen ja onneksi on Armas-koirakin vielä seurana. Jotenkin naurattaa, että olin itse jo kolmevuotiaana mummolassa kesällä parikin viikkoa ilman äitiä, mutta meidän lapsille pisin aika tähän mennessä on ollut (isommille) kolme yötä ja pienimmälle kaksi. Mä rakastin mun mummola-kesiä pienenä, ne oli ihan best. 

Mutta nyt tulee sitten uusi kokemus meille kaikille. Tiedän jo valmiiksi, että meille aikuisille tulee ihan jäätävä ikävä ja lapset eivät luultavasti ehdi ikävöidä, kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Ainakin aiemmin se on mennyt juuri niin. Onneksi melko pian reissun jälkeen on hiihtoloma, niin ehditään tankata läheisyyttä sitten ekstra paljon heidänkin kanssa. Ja me todellakin tullaan tekemään reissu joskus New Yorkiin myös lasten kanssa, mutta vasta sitten, kun he ovat niin isoja, että reissusta jää heille (kaikille) oikeasti paljon muistoja ja he saavat siitä kaiken irti. 

Mutta nyt! Nyt mä haluaisin kuulla teiltä muilta, jotka olette käyneet New Yorkissa, että mitä siellä kannattaa tehdä? Mitä ehdottomasti EI kannata tehdä? Olen ainakin kuullut, että moni sanoo että Empire State Buildingin sijaan kannattaisi käydä Top of The Rockissa? Ja olen kuullut, että Times Squaren ravintoloissa on ylikallista ja ei-niin-hyvää ruokaa, mutta muutaman korttelin päässä sieltä olisi tosi kivoja ravintoloita? Neljä päivää on niin valtavan kaupungin kokemiseen tosi lyhyt aika ja siksi haluttaisiin kokea vain ne kaikkein siisteimmät jutut, joita siinä ajassa ehtii kokea. Me rakastetaan kokea paikkoja kävellen, joten tiedän jo valmiiksi sen, että tullaan kävelemään siellä ihan liikaa. Varmasti liikutaan myös metrolla, mutta mahdollisimman paljon kävellään. 

Mitä tehdä New Yorkissa neljässä päivässä? Paras rento ravintola? Paras fine dining -ravintola? Paras aamiainen? Paras näköala? Kannattaako käydä katsomassa Vapauden patsasta? Paras vinkki New Yorkiin?

Sellainen oli meidän uusi vuosi pähkinänkuoressa. Käytiin ensin kansalaistorilla katsomassa lasten ilotulitus alkuillasta ja tultiin sitten loppuillaksi kotiin. Kansalaistorilla oli ihan valtavasti lapsiperheitä, hienot esitykset lavalla ja lapsille sopivan näyttävä ilotulitus. Oli kivaa käydä katsomassa sitä ja lapset tykkäsivät tosi paljon. Me ei olla enää muutamaan vuoteen ostettu omia raketteja, eikä tulevaisuudessakaan tulla ostamaan. Siksi musta on tosi kiva, että perheille järjestetään tällainen tapahtuma, jossa kaikki voivat käydä ihmettelemässä ilotulituksia yhdessä, eikä kaikkien tarvitse ostaa omia raketteja. 

Kotona tehtiin perinteinen hodaribuffet ja sen jälkeen suunnitelmissa oli tehdä ulkona tähtisadetikkukuvioita ja käydä katselemassa muiden ilotulituksia vielä, mutta me jämähdettiin lasten kanssa sohvalle katsomaan yhdessä leffoja ja meillä oli niin mukavaa siinä. Ei tehnyt yhtään mieli alkaa pukemaan ja lähteä ulos märkään, pimeään ja tuuliseen ilmaan. Pidettiin juustoiltaa koko porukalla ja nautittiin. Lapset saivat valvoa siihen asti että vuosi vaihtui ja laskettiin yhdessä kympistä alaspäin viimeiset sekunnit. Sitten he menivät kiireen vilkkaa nukkumaan ja vuoden ensimmäisenä aamuna herättiin kaikki vasta kymmeneltä. 

Uuden vuoden aatto oli ihanan rauhallinen ja samalla meiningillä jatkettiin vuoden ensimmäisenä päivänä. Aamupäivällä mä kävin juoksulenkillä upeassa auringonpaisteessa, sitten syötiin vähän lounasta ja lähdettiin koko perhe leikkipuistoon. Puistoilun jälkeen käytiin kotona vaihtamassa vaatteet ja lähdettiin loppuillaksi ystäväperheen luokse syömään ja kyläilemään. Meillä oli niin kivaa ja rentoa.

En ole koskaan ajatellut, että vuoden ensimmäinen päivä jotenkin määrittelisi tulevan vuoden suuntaa. Onneksi näin ei ole, muuten mun koko viime vuosi olisi kulunut hirveässä migreenissä, kuten vuosi sitten 1.1.2019 kului. Mutta toivon, että tehdään mahdollisimman paljon näitä samoja merkityksellisiä asioita kuluvana vuonna ja kuluvalla vuosikymmenellä, mitä tehtiin tämän vuoden ekana päivänä:

Vietetään aikaa perheen kesken, ulkoillaan, urheillaan, nähdään ystäviä ja keskitytään olennaiseen, eli olemaan läsnä rakkaille ihmisille. Sitä ollaan tehty koko joululoman ajan muutenkin. Tänään vietettiin lapset päättää -päivää ja se oli ihan mahtavaa. Yksi kivoimmista lomajutuista, mitä voi tehdä! Siitä tulee myöhemmin videota, sillä kuvattiin päivä myös videolle. Mun insta storysta voi kuitenkin käydä katsomassa Oton tunnelmat päivän päätteeksi, hahhah! 

Vaikka blogi ja somekanavat eivät ole viettäneet täyttä hiljaiseloa, olen kuitenkin ottanut lasten joululoman ajan todella rennosti niiden suhteen. Tämän loppuviikon ajan menen vielä melko rennolla meiningillä, koska lapset ovat lomalla, mutta ensi viikolla lapset palaavat kouluun ja hoitoon ja mä palaan vihdoin normaaliin työrytmiin. Musta tuntuu, että mulla on niin paljon ideoita ja kerrottavaa, etten edes tiedä mistä aloittaisin! 

Tämä ihan kunnon chillailu ilman minkäänlaista stressiä tai paineita on selkeästi tehnyt mulle todella hyvää, koska mä oikein pulppuan ideoita. Se tunne on ihana ja niin helpottava. Ei ole epäilystäkään etteikö mulla riittäisi paljon asiaa tällä(kin) vuosikymmenellä. Vaikka nautin hirveästi rennosta meiningistä, niin nyt on jo sellainen kutkuttavan odottava tunne, että on ihana päästä tekemään työjuttuja pian kunnolla taas.

PS: Kirjoitin muuten ig storyyn, että oli meidän yhdeksäs uuden vuoden pusu Oton kanssa. Kuten tavallista, laskin väärin. Onneksi kukaan ei ainakaan kertonut huomanneensa. Mutta hitto vie, se oli kymmenes uusi vuosi yhdessä, kymmenes kerta kun pussattiin keskiyöllä vuoden vaihtuessa. Tästä lähti meidän kymmenes yhteinen vuosi ja vuoden päästä juhlitaan sitä, että me ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä.

Mielettömän upeaa uutta vuotta vielä teille kaikille ja kiitos, kun olette täällä tänäkin vuonna <3 

On tullut vuoden ja vuosikymmenen viimeisen päivän aika ja nyt käydään koko vuosi läpi. Tässä teille siis perinteinen vuosikooste, jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi kuluneen vuoden tapahtumat. Onhan meillä ollut taas tapahtumarikas vuosi, voi veljet!

TAMMIKUU

Meidän uusi vuosi vaihtui rakkaiden ystävien kanssa ja saatiin heti vuoden alkuun ihania vauvauutisia. Tehtiin lasten kanssa uuden vuoden unelmakartat ja mä kävin myös näöntarkastuksessa ikävän migreeniputken jälkeen. Sain sen seurauksena silmälasit. Käytiin isojen tyttöjen kanssa luistelemassa Jääpuistossa mun ystävän Pauliinan kanssa, joka on ammattiluistelija.  Vietettiin joululomalla lapset päättää päivä, eli lapset saivat päättää kaikesta koko päivän ajan. Tammikuussa eräs sysmäläinen rehtori herätti pahennusta lausunnollaan kiusaamista koskien, ja inspiroiduin itsekin kirjoittamaan kiusaamisesta.

Taapero muutti pinnasängystä lastensänkyyn ja jaoin kokemukset muutoksesta viikon jälkeen. Listattiin myös meidän toiveita uudesta kodista ja voin kertoa, että näin vuotta myöhemmin lista on ainakin puolet lyhyempi. Loppukuusta lapset olivat vuorotellen kipeänä ja me suunniteltiin kuumeisesti meidän helmikuun hääpäiväbileitä Oton kanssa. Kävin myös haastattelemassa ensimmäistä ihanaa erilaista perhettä Lahdessa, joka oli ihana ja jännittävä kokemus. Meidän taapero kävi luistelemassa ekan kerran elämässään 1v11kk ikäisenä ja tykkäsi kovasti.

HELMIKUU

Otolla oli viimeinen työpäivä ennen kahden vuoden opintovapaata. Meidän taapero täytti kaksi vuotta ja juhlistettiin sitä Ryhmä Hau -teemaisilla synttäreillä. Kuukausi oli muutenkin täynnä juhlaa, koska vihdoin koitti meidän viides hääpäivä, sekä 5v-hääpäiväbileet, joita oli odotettu ja suunniteltu. Touhuttiin paljon lasten kanssa ja listasinkin asioita, joita on kiva tehdä yhdessä jo vähän isompien lasten kanssa. Arki oli varsin hektistä, mutta vastapainoksi vietettiin leppoisia kotipäiviä. Taapero oli viimeistä viikkoa kotihoidossa mun kanssa, ennen dagiksen aloitusta. Matkustettiin hiihtolomaksi Ouluun (josta tein myös videon) ja käytiin myös päiväreissu Nokialla haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä.

MAALISKUU

Meidän kuopus aloitti päiväkodin ja halusin kiittää päiväkotien henkilökuntaa upeasta työstä, jota he tekevät. Tein maaliskuussa ensimmäisen 10 suoraa kysymystä rahasta -postauksen, joka oli vuoden luetuin postaus. Vietettiin naistenpäivää yhdessä tyttöjen kanssa ja inspiroiduin kirjoittamaan naiseudesta enemmänkin. Oton kanssa nautittiin uudenlaisesta arjesta, kun saatiin ekaa kertaa vuosiin rauhallista työaikaa päiviin. Meidän keskimmäisellä murtui käsi temppuradalla. Käytiin lasten kanssa Kiasmassa ja loppukuusta mä kävin pään ja kaulan magneettikuvauksessa pitkään jatkuneiden päänsärkyjen ja migreenien jälkeen ja sain huojentavat tulokset: kaikki oli kunnossa.

HUHTIKUU

Aloitettiin kuukausi extempore-reissulla Tukholmaan perheen kesken. Äänestin eduskuntavaaleissa ja kysyin instassa seuraajiltani heidän syitään äänestää. Jaoin blogissa seuraajien 100 syytä äänestää. Meidän keskimmäinen täytti kuusi vuotta ja me juhlistettiin sitä merirosvo-teemaisilla synttäreillä. Käytiin Heurekassa katsomassa dinosauruksia ja jaoin blogissa trendin mukaisesti rehellisiä kuulumisia. Varovaisuus vanhempana herätti ajatuksia edelliskuun murtuman jälkeen. En halunnut muuttua sellaiseksi, joka koko ajan sanoo lapselle “varo!” tai “ei!”. Kävin haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä Espoossa. Loppukuusta järjestin polttarit kaasona yhdelle mun pitkäaikaisimmista ystävistä ja jaoin myös blogissa kaason vinkit polttareiden järjestämiseen.

TOUKOKUU

Vietettiin vappua Linnanmäellä lasten kanssa ja käytiin myös kotieläintilalla nauttimassa kevättunnelmasta. Mun blogi täytti toukokuussa jo kahdeksan vuotta! Vietettiin äitienpäivää ja pohdiskelin blogissa, missä itse olen toiminut toisin kuin etukäteen äitinä ajattelin. Aitous puhutti somessa ja mäkin halusin vähän miettiä, että kuka tai millainen oikeastaan onkaan aito? Otto sai toukokuussa ensimmäisen kouluvuotensa pakettiin, mikä oli iso ja hieno juttu. EU-vaalit saivat mut kertomaan miksi mä äänestin niissä, vaikka EU-vaaleissa äänestysaktiivisuus perinteisesti on matalampi. Käytiin haastattelemassa meidän upeaa ystäväperhettä ihanat erilaiset perheet -sarjaan. Toukokuussa sain kuulla, että mulla on vatsalihaksissa erkauma ja avauduin kehon muutoksista postauksen verran. Kodinetsintä-projekti takkusi, kun ei oikein edes osattu enää sanoa mitä haluttiin.

KESÄKUU

Juhlittiin kesäkuussa Oton siskon ja meidän ystävän valmistujaisia sekä tietenkin meidän lasten kevätjuhlia. Nautittiin helteistä jo heti ensimmäisellä kesälomaviikolla ja tehtiin myös mahtava reissu Särkänniemeen. Olin paneelikeskustelussa puhumassa ja vedin koulutuksen somevaikuttajille, mikä inspiroi mua kirjoittamaan omien pelkojeni voittamisesta. Fiilisteltiin lomaa ja pitkiä, aurinkoisia kesäiltoja. Tehtiin lomasuunnitelmia kesälle ja lähdettiin juhannukseksi Ouluun. Juhlistettiin Oton synttäreitä kahdenkeskisillä treffeillä ja vietettiin loppukuukausi Oulussa sukulaisten kanssa.

HEINÄKUU

Paljastatettiin heti alkukuusta, että aloitetaan elokuussa Oton kanssa oma podcast nimeltä Yhdessä. Kävin Oulussa haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä. Sen jälkeen palattiin kotiin kahden viikon Oulun reissulta. Tein vaippakakun Emilian ylläri -baby showereihin, jotka järjestettiin Turussa Emilian siskon luona. Fiilisteltiin kesää ja rentoa kesäarkea. Heinäkuun rennoissa meiningeissä onnistuin kuitenkin kertomaan blogini syntytarinan ja listaamaan asioita, jotka haluan saavuttaa ennen kuin täytän 30 vuotta.

Käytiin veneilemässä Helsingin edustalla Oton perheen kanssa ja vietettiin lapset päättää -päivää, joka oli ihan huisin hauska. Nautittiin vihdoin helteistä, tänä kesänä niitä sai odottaa pitkälle heinäkuun loppuun helteisen ekan kesälomaviikon jälkeen. Heinäkuussa käytiin Oton kanssa myös treffeillä Ed Sheeranin keikalla, jolle sattui ehkä kesän upein ja helteisin päivä. Haastattelin ihanaa erilaista perhettä Vantaalla ja loppukuusta tehtiin vielä koko perheen ensimmäinen yhteinen Tallinnan reissu, joka sujui mukavissa merkeissä.

ELOKUU

Päivitin kuulumisia meidän perheen kaksikielisyydestä koulujen ja päivähoidon alkamisen kynnyksellä. Matkustettiin Ouluun mun tädin luokse vielä kesäloman lopuksi, missä tein ihan mahtavia kirppislöytöjä. Loman lopuksi fiilistelin meidän aikataulutonta kymmenen viikon kesää, joka oli vaan niin BEST. Mun ja Oton Yhdessä -podcast alkoi ja sen suosio löi meidät aivan ällikällä, kun noustiin heti Spotifyn TOP-listan sijalle 11. Meidän keskimmäinen aloitti eskarin ja sisarukset palasivat kouluun ja dagikseen. Itse aloitin arjen kesän jälkeen viisaudenhampaan poistolla, joka oli yllättävän kivuton ja positiivinen kokemus. Elokuussa kirjoitin myös vuoden eniten keskustelua herättäneen tekstin siitä, kuinka lapsia tulisi kohdella yhtä arvokkaina kuin kaikkia muitakin ihmisiä.

SYYSKUU

Syyskuun alussa kävin haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä täällä Helsingissä. Puhuttiin Oton kanssa kuukautisista podcast-jaksossa, mikä innosti kirjoittamaan postauksen omasta menkkahäpeästäni. Lapset aloittivat harrastukset jälleen kesätauon jälkeen. Sairastin ikävää flunssaa ja silmätulehdusta ja muutenkin oli fyysisesti ikävä olla, kroppa kertoi, että olin selkeästi loman tarpeessa. Tehtiin koko perheen yhteinen sunnuntairetki Vuosaaren huipulle, joka oli ihan huippu paikka. Matkustettiin lomalle Mallorcalle Oton perheen kanssa ja loma oli aivan ihana. Pidin viikon kesäloman ja nautin. Lomasta tehtiin myös Mallorcan videot yksi ja kaksi. Täytin Mallorcalla ollessamme 28 vuotta, kuten myös meidän esikoinen täytti kahdeksan vuotta. Kaksikielisyys puhutti podcastissa ja somessa ja kirjoitin kaksikielisyyden hyödyistä pohdiskelevan postauksen. Lomalta paluun jälkeen tehtiin sunnuntairetki lasten kanssa Kansallismuseoon ja tykättiin siitä kovasti koko perhe.

LOKAKUU

Heti kuun alussa tein jatko-osan kevään suositulle postaukselle ja vastasin seuraajien kysymyksiin rahasta. Juhlittiin meidän 8-vuotiaan Tanssityttö Mia -synttäreitä vähän myöhässä, kun oikea synttäripäivä oli jo Mallorcalla. Kysyin seuraajilta, että mitkä ovat heidän syitä siihen, että eivät halua lapsia tai uskalla toivoa yrittää toteuttaa lapsihaaveita ja jaoin vastaukset blogissa. Esittelin meidän uuden auton, jonka vihdoin saimme monta kuukautta myöhässä. Tehtiin podcastiin seksi-aiheinen jakso ja kirjoitin seksistä blogissa ja kyselin teidän fiiliksiä aiheesta. Osan mielestä seksistä saisi puhua vieläkin rennommin ja enemmän ja osa taas ei kaipaa yhtään enempää seksijuttuja mihinkään kanavaan, koska some on sitä jo pullollaan.

Kirjoitin ylös yhden mun kokonaisen työviikon, mikä herätti valtavasti keskustelua esimerkiksi siitä, mikä voidaan laskea työaikaan ja mikä ei. Pohdiskelin kaverisuhteita pienten lasten vanhemman näkökulmasta ja kävin Espoossa haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä. Luovutin elämäni ensimmäisen kerran verta (kaupallinen yhteistyö) ja se oli jännittävä kokemus. Vietettiin syyslomaa Oulussa ja vietiin siellä meidän taapero ensimmäisen kerran leffaan. Mediassa oli paljon esillä vanhempien uupumus ja kirjoitin itsekin täydellisyyden tavoittelusta postauksen.

Meidän esikoinen oli koulun halloween-diskossa ja mä tein hänelle hurjan meikin. Loppukuusta käytiin Oton enon mökillä sienestämässä lasten kanssa ja saatiin ihan älytön saalis. Turhauduttiin ja turhaudutaan edelleen asunnon etsintään. Näin joulun ajaksi markkinat ovat hiljentyneet täysin, eikä meidän hakukriteereillä ole tullut yhtään uutta asuntoa myyntiin yli kolmeen viikkoon, vaikka syksyllä tuli useampia viikottain. Lokakuussa vertailin myös meidän kolmen eri lapsen vauvavuoden kustannuksia toisiinsa.

MARRASKUU

Pukeuduttiin ystäväperheen halloween-juhliin Addams Familyksi. Innostuin kertomaan siitä, miten meidän perheessä yöheräilyt on jaettu. Käytiin myös esikoisen kanssa kahdestaan leffassa katsomassa Last Christmas, joka oli muuten hyvä. Lokakuussa oltiin vietetty semi-lihatonta lokakuuta, jonka innoittamana jaoin meidän suosikkireseptejä. Vietettiin isänpäivää ja innostuin myös kirjoittamaan blogiin ihan vaan tajunnanvirtaa pitkästä aikaa. Nautittiin kovasti meidän yhteisestä arjesta Oton kanssa ja iloitsin myös siitä, kuinka olin onnistunut ylläpitämään säännöllistä lenkkeilyä jo kahden kuukauden ajan. Käytiin katsomassa Emilian ja Topiaksen vauvaa Turussa ja vierailtiin Puhu Muru -podcastissa Oton kanssa. Loppukuusta tein ihanat erilaiset perheet -haastattelun Kotkassa. Seuraava ihanat erilaiset perheet -sarjan postaus ilmestyy tammikuussa. Marraskuussa koostin ison vuosikymmenkoosteen kuluneesta kymmenestä vuodesta. 

JOULUKUU

Kuun vaihteessa nautittiin Oton kanssa ihanasta rakkauslomasta kamppiksen merkeissä Kemiönsaaressa. Kysyin teiltä kuun , että mitä toivoisitte, ettei vanhempanne olisi koskaan sanonut teille, koska halusin koostaa aiheesta postauksen. Vastauksia tuli todella hurja määrä ja ne yllättivät mut täysin. Postauksen kirjoittaminen sai kyyneleet valumaan solkenaan. Pidettiin lasten kanssa mahtavat joulupyjamabileet ja muutenkin touhuttiin kaikkea jouluista, niin kotona kuin blogissakin. Vastasin kysymyksiin kuluneesta vuodesta. Kuun puolivälissä itkettiin silmät päästämme esikoisen joulukonsertissa ja käytiin katsomassa isojen tyttöjen kanssa Frozen 2 ennakkoon kutsuvierasensi-illassa. Meillä oli ystävien koira hoidossa muutaman päivän, joka inspiroi kirjoittamaan ajatuksia oman koiran ottamisesta. Vietettiin tietenkin myös aivan ihana jouluaatto.

Huh mikä vuosi takana! Tämä vuosi on toteuttanut meidän suuria haaveita rennommasta arjesta ja omasta podcastista. Ollaan saatu kaikki olla melko terveitä alkuvuoden migreeni-päänsärky-ahdistusta ja yhtä murtumaa lukuunottamatta, siitä saadaan olla todella kiitollisia. Ollaan vietetty tosi paljon aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, reissattu ympäri Suomea ja tehty muutama kiva ulkomaanreissukin sekä lähelle että vähän kauemmas. Päällimmäinen tunne vuodesta 2019 on oikeasti vaan järjetön kiitollisuus. Tässä maailmassa ei ole mulle mitään parempaa kuin se, että saan elää mun elämää juuri näiden maailman rakkaimpien ihmisten kanssa juuri niinkuin me just nyt eletään. Kiitos jokaiselle, jonka kanssa mulla on ollut ilo jutella, halata, tavata tai viettää aikaa tänä vuonna <3 Nähdään ja kuullaan ensi vuosikymmenellä (sori, näin voi sanoa vain kerran kymmenessä vuodessa!).

Ihanaa uutta vuotta kaikille!