Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö? Täältä tulee vuosikoostetta vuodesta 2024, hieman viiveellä, mutta kuitenkin. Viime vuosi meni ihan uskomattoman nopeasti. Tuntuu että räpäytin silmiä tammikuussa ja yhtäkkiä oli seuraava tammikuu. Miten niin nopeaan vuoteen voi mahtua niin paljon kaikkea? Ehkä juuri siksi se tuntui vilistävän pikavauhtia, kun sen aikana tapahtui niin paljon. Kokosin tähän postaukseen perinteisesti vuoden tärkeimmät käänteet ja hetket.

Tammikuu

Vuosi vaihtui yhdessä naapureiden kanssa meidän kotona, ja tammikuu lähti käyntiin tohinalla, kun järjesteltiin äidin muuttoa Oulusta Helsinkiin. Kävin kampaajalla ja vaalensin mun hiukset sekä sävytin ne persikkaisiksi. Mikä siinä onkin, kun usein vuoden alussa kaipaa jotain sutinaa, jotain muutosta ulkonäköön? Persikkatukka osoittautui myöhemmin vain hetken haihatteluksi, enkä jaksanut ylläpitää persikkaista sävyä kuin parin viikon ajan. Hiukset kuitenkin ehtivät ottaa osumaa vaalennuksesta ja alkoivat nopeasti katkeilemaan.

Aloitin tammikuussa ryhtiprojektin. Tein 10 minuutin ajan päivittäin YouTubesta ryhtitreeniä, koska olin kyllästynyt siihen, että niska oli jatkuvasti jumissa ja asentoni huono. Treeni tuntui tuottavan tuloksia yllättävän nopeasti ja inspiroiduin siitä kovasti. Olin imettänyt meidän kuopusta vielä n. 1-2 kertaa päivässä, mutta tammikuussa hän lopetti sen itse. Se oli haikeaa mutta samalla helpottavaa, sillä lopetus oli jo jonkin aikaa ollut mielessä. Siitä alkoi edellisestä imetyksen lopetuksesta tuttu intensiivisempi migreenijakso, joka kesti parin kuukauden ajan.

Kuun lopussa ajoimme pienten kanssa Ouluun pakkaamaan äidin tavarat muuttoa varten. Migreeni iski myös kesken pakkaamisen, mutta lääkkeen voimalla pystyin jatkamaan hommia. Käytettiin äitiä äänestämässä presidentinvaaleissa ja saatiin kaikki pakattua loppuun. Sitten ajettiin edeltä Helsinkiin noutamaan uuden kodin avaimet ja siivoamaan asunto, sekä ottamaan muuttokuorma vastaan ja laittamaan tavarat paikoilleen, että äidillä oli hyvä tulla kotiin Armaksen kanssa.

Helmikuu

Äidin muutettua Helsinkiin meillä oli paljon uutta arjessa. Käytin päivittäin Armasta ulkona neljä kertaa, koska äiti ei pyörätuolilla päässyt oman talonsa alaovesta takaisin sisälle. Alkuun hoidettiin myös aivan kaikki äidin kauppa- ja apteekkiasiat, sekä kaikki muut arjen juoksevat asiat. Arki oli intensiivistä, vaikka kuntouttava arviointitiimi (kotihoito) hoiti myös äitiä ja kävi kerran päivässä. Oli kuitenkin todella helpottavaa, kun äiti viimein oli meidän luona ja pystyttiin olemaan avuksi. Lapsista oli ihanaa, kun mummulle saattoi mennä käymään koska vain, eikä tarvinnut enää ikävöidä.

Vietetiin kuun alussa myös meidän eskarilaisen 7-vuotissynttäreitä Minecraft-teemalla, sekä mun ja Oton kymmenettä hääpäivää. Tuntui hienolta ja tosi hurjalta, että naimisiinmenosta tuli tosiaan kuluneeksi jo kymmenen vuotta. Juhlimme sitä viettämällä yhdessä ihanan miniloman hotellissa ja lisäksi Otto kosi mua uudelleen ja sain uuden kihlasormuksen vanhan kahdenkympin hopearinkulan tilalle. Lapsilla oli hiihtoloma, kävimme laskettelemassa Peuramaalla ja ulkoilimme. Jatkoin edelleen ryhtiprojektia onnistuneesti, tuntui hienolta, että kaikesta arjen säädöstä huolimatta onnistuin ylläpitämään päivittäistä liikuntarutiinia.

Maaliskuu

Vietettiin blini-iltaa yhdessä mun äidin kanssa meillä kotona ja se oli niin kivaa. Juuri sellaisista hetkistä olimme haaveilleet, kun äiti asui vielä kaukana. Palmusunnuntaina kävimme lasten kanssa virpomassa äidin luona ja se oli toinen niistä haaveiden hetkistä, joka toteutui ensimmäistä kertaa. Äidin muutto Helsinkiin oli meille kaikille niin tärkeä juttu, joka avasi aivan uusia mahdollisuuksia isovanhemmuuden osalta. Olemme kyllä niin onnekkaita, kun saimme äidin tänne lähelle ja osaksi meidän arkea. Vaikka omaishoitajuudessa oli myös paljon hommaa, kun käyntejä äidin luona oli päivittäin useita, oli palkitsevaa nähdä miten äiti piristyi silmissä ja alkoi saada taas kiinni elämän syrjästä. Loppukuusta äiti käveli ensimmäistä kertaa rollaattorilla ulos kotitalonsa alaovesta ja se oli tärkeä merkkipaalu.

Huhtikuu

Aloitimme huhtikuussa kevätvalmistelut  ja pihan siivouksen, ja maalasimme lasiterassin takaseinän vaaleanpunaiseksi. Siitä tuli niiin ihana! Halusimme rakentaa siitä iloisen vaaleanpunaisen keitaan, jossa olisi kiva viettää aikaa ilmojen lämmetessä. Laitoimme porealtaan pihalle ja odotimme innolla, että kevät lähtee kunnolla käyntiin.

Kuun alkupuolella kävimme esikoisen, hänen kaverinsa ja kaverin äidin kanssa Tukholman risteilyllä. Meillä oli niin kiva reissu 12-vuotiaiden kanssa ja jotenkin niin ihanan rentoa ja helppoa. Tytöt olivat itse keksineet idean ja olen tosi iloinen siitä, että lähdettiin porukalla reissuun. Se oli hieno kokemus. Ryhtiprojekti jatkui edelleen päivittäin, mutta huomasin, että into alkoi hiipua kun olin saavuttanut haluamani tulokset. Näin mulle on käynyt ennenkin, että tulosten myötä ote alkaa lipsua, kun huomaan, että ne pysyvät yllä hieman vähemmänkin intensiivisellä suorittamisella. Ja sitten alan löysäillä liikaa.

Huhtikuussa juhlittiin tietysti myös meidän kakkosen 11-vuotissynttäreitä Tokio Hotel -teemalla ja metsästin netistä hänelle upean vintage- Tokio Hotel bändipaidan. Otto myös innostui ompelemaan mekon meidän taaperolle ja nauhoitimme Oton kanssa myös äänikirjani True Love: Tilastopoikkeama. Se oli niin jännittävää ja hienoa! Äänikirjan julkaisupäivä lähestyi koko ajan ja jännitys kasvoi. Loppukuusta lähdin Europarlamentin kutsumana vaikuttajamatkalle tutustumaan Europarlamenttiin Strasbourgiin. Matka oli huikea kokemus ja pääsin tutustumaan Suomen Meppeihin sekä tutustuin matkalla myös moneen ihanaan tyyppiin, jotka olivat mukana. Reissun jälkeen juhlittiin vappua ja alkoi tuntua keväältä.

Toukokuu

Heti huhtikuun alussa matkustettiin Maria Kangaskortetin kanssa Turkuun ja Tubeconiin, jossa olimme molemmat ehdolla Vuoden Perhevaikuttakaksi 2024, sekä minä lisäksi Vuoden Blogivaikuttajaksi 2024. Kaikeksi yllätyksekseni pokkasin vuoden blogivaikuttajan palkinnon ja olen siitä tosi kiitollinen ja ylpeä. Se oli hieno tunnustus toukokuussa 13-vuotissynttäreitään juhlineelle blogille. Meillä oli niin kiva reissu yhdessä!

Toukokuussa kevään alkoi todella tuntea ja vietettiin paljon aikaa ulkona. Juhlittiin ensimmäistä kertaa äitienpäivää niin, että äiti asui Helsingissä. Äidin vointi alkoi hieman kohentua ja hän pystyi jo itse ulkoiluttamaan Armasta rollaattorilla. Käytiin äidin luona enää pari kertaa päivässä verrattuna ensimmäisiin kuukausiin, jolloin käyntejä oli 4-5 päivittäin. Äiti alkoi tekemään kauppatilauksia netistä ja muutenkin arki helpottui hieman. Oli ihana nähdä, että äiti voi paremmin ja oli pirteä ja iloinen. Meitä haastateltiin YLE:lle äidin tilanteesta ja omaishoitajuudesta, ja se oli tärkeä juttu, josta saatiin paljon hyvää palautetta.

Kuun lopussa mun äänikirja True Love: Tilastopoikkeama ilmestyi ja sai superhyvän vastaanoton! Olin jännittänyt tuota hetkeä niin pitkään ja tuntui tosi hyvältä, kun kirjan julkaisu meni niin hienosti. Yksi mun suurimmista haaveista toteutui. Oli ihan kreisiä nähdä kuinka äänikirjapalveluissa luki: Kirjailija Iina Hyttinen.

Kesäkuu

Koulut loppuivat jo kuun ensimmäisenä päivänä ja lapset jäivät kaikki yhtäaikaa kesälomalle päiväkodista, eskarista ja koulusta. Otto ompeli jo toisen mekon taaperolle ja siitä tuli niin hieno! Ihan uskomaton kehityskaari ensimmäisen ja toisen mekon välillä. Oli ihana nähdä kuinka sekä Otto että 2v nauttivat mekkoprojekteista yhdessä.

Kävin (pr-matka) työmatkalla Ruotsissa ja tapasin siellä ystävääni, jota en ollut nähnyt pariin vuoteen. Oli ihana reissu kesäisessä Tukhomassa! Juhlittiin Oton 34-vuotissynttäreitä viettämällä Otto päättää -päivää ja käytiin silloin mm. Arcade -pelihallissa ja grillasimme yhdessä pihalla. Kävimme Oton siskon ja hänen miehensä sekä lasten kanssa Korkeasaaressa ja samalla porukalla vietettiin myös juhannusaattoa meidän luona. Oli ihanaa kun he jäivät yöksi ja pelattiin porukalla mölkkyä ja nautittiin Suomen kesästä. Kerrankin oli upea juhannussää. Juhannuspäivänä äiti tuli meille syömään ja sai kukkakranssin päähänsä. Äidin vointi kohentui entisestään ja hän pystyi hoitamaan kaikki Armaksen ulkoilutukset itse rollaattorin avulla. Ulkoilu teki hyvää.

Tein töitä läpi kesäkuun ja oli monta kivaa projektia. Loppukuusta matkustettiin  Ouluun työmatkalle muutamaksi päiväksi koko perhe ja nähtiin samalla sukulaisia. Se oli mahtava päätös ensimmäiselle kesäkuukaudelle.

Heinäkuu

Olin suunnitellut pitäväni heinäkuun kokonaan lomaa, mutta pari viikkoa ennen kuun alkua heinäkuu rysähtikin täyteen mielenkiintoisia töitä, joista en halunnut kieltäytyä. Ensimmäinen viikko kuluikin kuvatessa kamppiksia varastoon, sillä lähdimme 11.7. melkein kolmen viikon roadtripille sähköautolla Eurooppaan, ja kaikki piti tehdä julkaisuvalmiiksi ennen sitä. Päivät olivat siis hyvin työntäyteisiä ja intensiivisiä, mutta toisaalta sitten oli mahdollista keskittyä reissun ajan vain sisällöntuotantoon, yhteen työprojektiin (ja valmiiksi tehtyjen kamppisten julkaisuun).

Roadtrip alkoi Virosta ja ajoimme heti ensimmäisenä päivänä Latviaan Riikaan asti yöksi. Riiasta matka jatkui Liettuan Kaunasiin, jossa vietimme myös vain yhden yön. Ehdimme kuitenkin käydä matkalla Pärnussa moikkaamassa kavereita, tutustua Riikaan yhden päivän ja yön verran ja Kaunasissa yövyimme aivan ihanan perheen kauniissa kodissa, jonka he olivat itse luovuttamassa meille yöksi. Sitten alkoivat hieman pidemmät pätkät joita olimme odottaneet. Puolassa tutustuimme Varsovaan pari päivää, vierailimme Auschwitzissa, yövyimme Katovicessa ja Wroclawissa pari yötä ja sieltä jatkoimme Saksan puolelle Berliiniin. Berliinistä matka jatkui Hampuriin ja sieltä Tanskaan Legolandiin sekä Köpikseen. Sieltä ajoimme Ruotsin läpi vielä Kolmårdeniin sekä Tukholmaan pariksi päiväksi, mistä tulimme laivalla yli Turkuun ja sieltä kotiin. Roadtrip oli aivan uskomaton kokemus ja meille jäi siitä niin hyvät muistot. Lähempänä kesää kirjoitan kattavasti vinkkejä heille, jotka suunnittelevat reissua autolla Pohjois-Euroopassa.

Elokuu

Heti kuun alkajaisiksi juhlistettiin meidän kuopuksen 3-vuotissynttäreitä Pipsa Possu -teemalla. Hän suunnitteli yhdessä isin kanssa synttäreille Pipsa Possu -mekon ja isi ompeli sen hänen toiveidensa mukaan. Heti synttäreiden jälkeen alkoivatkin jo koulu ja päiväkoti, sekä harrastukset. Meidän kolmonen meni ekaluokalle ja se oli iso merkkipaalu, miten meillä voikin olla jo kolme koululaista perheessä! Perheeseen tuli uusi harrastus eli jalkapallo, jonka huomasimme olevan aika kiva juttu ihan koko perheelle, vaikka vain yksi lapsista harrasti sitä. Vietimme monta lämmintä kesäiltaa ja päivää kentän laidalla seuraamassa treenejä ja pelejä. Jalkapallo vei ihan mukanaan.

Ulkoiltiin paljon, käytiin rannalla ja puistossa ja nautittiin lämpimistä kesäilloista, vaikka arki olikin jo alkanut. Pidettiin tyttöjen kanssa sip & paint -ilta, jolloin jokainen sai maalata akryyliväreillä oman taulun ja tehtiin yhdessä herkullisia mocktaileja. Äiti käveli ensimmäistä kertaa sitten lokakuun 2023 ihan itse kauppaan rollaattorilla. 400 metrin reissu kesti 1,5 tuntia, mutta onnistui. Se oli äidiltä iso ja hieno ponnistus.

Syyskuu

Kävin mun päiväkotikavereiden kanssa ”oikeassa” sip & paint -illassa kahvila Mutterissa Lauttasaaressa ja meillä oli ihan superkivaa! Istuttiin ulkona ilta-auringossa maalaamassa ja juteltiin ja heitettiin läppää. Arki oli alkanut kunnolla ja töitä oli paljon. Illat kuluivat harrastuksissa ja ulkoillessa. Vietettiin mun 33-vuotissynttäreitä ja pidin synttärijuhlat myös ystäville. Heti mun synttäreiden jälkeen olikin esikoisen synttäreiden vuoro ja hän täytti jo 13 vuotta. Juhlistimme sitä niin sukulaissynttäreillä kuin lapsi päättää -päivällä. Esikoinen leipoi itse kakut synttäreilleen ja ne saivat paljon kehuja.

Loppukuusta juhlistimme myös mun äidin synttäreitä ja kävimme kaikki kolme syyskuista synttärisankaria yhdessä illallisella ravintola Elmissä. Otto yllätti mut ostamalla uuden maton meidän olkkariin ja se oli maailman ihanin ylläri, rakastan mattoa edelleen! Ja syyskuussa tietty isoin työjuttu oli se, kun mun ja Salla Salmelan Naapurissa -podcast alkoi! Sallan kanssa on superkiva tehdä podcastia ja syyskuun alun jälkeen sitä on ilmestynyt jo kaksi kautta kaikille ilmaisille podialustoille.

Lokakuu

Syksy oli kulunut uskomattoman nopealla vauhdilla ja pian olikin jo lokakuu.  Päästiin Oton kanssa treffeille ja saatiin olla ekaa kertaa kahdestaan yötä kotona kuopuksen syntymän jälkeen, kun lapset menivät Oton siskolle yökylään. Pian alkoi lasten syysloma, joka oli ihanasti viikon mittainen verrattuna aiempiin kahteen päivään. Kävimme sienestämässä Nuuksiossa Oton ja lasten sekä Oton siskon ja hänen siskon miehen perheen kanssa. Saatiin huikea sienisaalis ja se oli kiva aloitus lasten syyslomalle. Syyslomalla kävin myös äidin kanssa The Show – Tribute to ABBA -konsertissa, joka oli ihan mieletön! Istuttiin äidin kanssa melkein eturivissä ja laulettiin ABBAn biisejä. Pidettiin syyslomalla myös raclette-ilta Oton veljen ja hänen kihlattunsa kanssa ja lapset kävivät kavereiden luona Turussa.

Pidettiin kurpitsanmaalausilta naapureiden kanssa Halloweenin kunniaksi ja meillä oli niin mukavaa yhdessä.

Marraskuu

Heti kuun alussa laitettiin tietysti joulukuusi olohuoneeseen ja alettiin muutenkin virittäytymään pikkuhiljaa joulutunnelmaan. Askarreltiin joulujuttuja, leivottiin piparkakkutalo ja katseltiin iltaisin jouluelokuvia. Marraskuu on joka vuosi mukavampi, jos silloin omistautuu jo täysillä joulun odotukselle. Joulu saa vuoden synkimmän kuukauden tuntumaan sata kertaa valoisammalta. Yllätettin mun äiti koristelemalla hänelle joulu kotiin ja käytiin lasten kanssa myös pulkkamäessä. Rakkaat Salla, Hanne ja Maria veivät mut synttärilahjaksi syömään Boon Namiin ja Maria teki mulle numerologisen tulkinnan ja se oli niin hauskaa ja mielenkiintoista!

Oton kanssa käytiin kuun lopuksi työmatkalla  ja saatiin valmiiksi meidän ensimmäinen oma digituote eli Rakkausjoulukalenteri, josta tuli ihan hitti! Kalenterin myynti ylitti meidän kaikki tavoitteet kirkkaasti ja saatiin siitä ihanaa palautetta.

Joulukuu

Vihdoin lasten pitkä odotus päättyi ja sai avata joulukalentereiden ekat luukut. Tehtiin myös Oton kanssa elf on the shelfiä lapsille. Sen sijaan blogijoulukalenteri pysyi tänä vuonna pois, sillä tiesin jo pari kuukautta etukäteen, että mulla ei kertakaikkiaan joulukuussa riitä resurssit sen toteuttamiseen. Itsenäisyyspäivän jälkeen lähdin nimittäin viikoksi  työ- ja kuvausmatkalle Zimbabween ja se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, johon halusin keskittyä täysillä ilman stressiä joulukalenterista. Olin jännittänyt matkaa kovasti etukäteen, mutta ihan turhaan, sillä kaikki sujui tosi hyvin. Jännitti vain olla ekaa kertaa niin kaukana perheestä ja niin kauan pois Oton ja lasten luota. Heilläkin kaikki sujui kuitenkin hyvin. Pian reissun jälkeen alkoikin jo joululoma ja vietettiin ihan mielettömän ihana jouluaatto yhdessä mun äidin ja Oton isän, sisarusten ja heidän puolisoiden sekä mun tädin kanssa meidän luona. Mun täti oli meillä muutaman päivän ja se oli niin ihanaa, koska meillä oli ollut kauhea ikävä häntä! Joululomalla pidin ihan täysin lomaa ensimmäistä kertaa koko vuonna ja se teki niin hyvää kropalle ja mielelle.

Vuosi 2024 oli monien unelmien täyttymisen vuosi, mutta samalla yksi rankimmista vuosista. Mutta se ei ollut yhtään surullinen vuosi, toisin kuin edellinen vuosi. Vuosi 2024 jää ikuisesti mieleen vuotena, jolloin sain äidin takaisin lähelle, julkaisin ensimmäisen äänikirjan, matkustin yksin toiselle puolelle maailmaa, koin paljon uusia ja hienoja asioita yhdessä Oton ja lasten kanssa ja ennen kaikkea sain ekaaa kertaa keskittyä koko vuoden tekemään töitä yhdessä Oton kanssa meidän yhteisessä yrityksessä. Se on jotain, mistä me haaveiltiin vuosikymmen ja vihdoin se on totta joka ikinen päivä.

Vuodelta 2025 toivon parempaa balanssia työn, vapaa-ajan ja hoivatyön välillä. Toivon paljon pieniä onnen hetkiä, paljon ulkoilua ja naurua. Toivon myös, että jaksan pitää hyvinvointitavoitteistani kiinni ja saan treenaamalla vahvemman kehon, joka jaksaa ja voi hyvin joka päivä.

Vuoden viimeistä viedään ja on perinteisen vuosikoosteen aika. Olen tehnyt näitä vuosikoosteita ihan alusta asti. Ensimmäisenä vuonna en vielä osannut tehdä kollaaseja, mutta hyvin sitä vuoden kulkua hahmotti ilmankin. 2012 vuodesta eteenpäin löytyy vuosikooste kollaaseineen jokaisesta vuodesta. Miten ihanaa, että voi palata kaikkiin meidän yhteisiin vuosiin näiden kautta ja muistella mitä kaikkea meille onkaan tapahtunut vuosien varrella. Mutta noniin, koska tästä postauksesta tulee vähintään yhtä pitkä kuin aiemmista, niin aloitetaan sen pidemmittä puheitta tämän blogin kahdestoista vuosikooste.

Tammikuu

Vuosi alkoi rauhallisissa tunnelmissa kotona. Tammikuun alkupuolella suunnattiin Ouluun mun serkun valmistujaisiin ja moikkaamaan mun pappaa. Meidän kuopus aloitti sormiruokailun 5kk iässä ja se alkoi sujumaan heti hienosti. Ostettiin tammikuussa myös lentoliput New Yorkiin huhti-toukokuulle meidän perheelle ja Oton siskolle. Siitä alkoi jännittävän reissun odotus ja jännitys, että päästäänkö matkaan, koska koronatilanne oli edelleen vielä melko epävarma.

Ulkoiltiin paljon ja nautittiin lumisesta talvesta. Luisteltiin, tehtiin lumiukkoja, käytiin pulkkamäessä ja kävelyllä. Pidin tammikuun melko väljänä töiden suhteen joten pystyin itsekin aloittamaan vuoden tosi rennoissa merkeissä. Tammikuu oli ihana talvinen kupla, jota muistelen lämmöllä.

Helmikuu

Kuukausi alkoi kuopuksen puolivuotispäivällä ja kolmosen 5-vuotissynttäreillä ja heti perään meidän kahdeksannella hääpäivällä. Mun äiti oli meillä käymässä synttäreiden kunniaksi ja vietti vähän pidemmänkin ajan, koska helmikuussa oli myös mun sukulaisen hautajaiset, joissa käytiin yhdessä. Kuopus oppi helmikuussa istumaan itse ilman tukea ja vietettiin myös hiihtolomaa rennosti kotona. Helmikuun loppupuolella Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja aika tuntui pysähtyvän. Halasin silloin tiukasti meidän lapsia ja se tuntui vaan niin käsittämättömältä. Hirveintä on se, miten pitkään sota on jatkunut ja miten koko maailma on vaan turtunut siihen, minä mukaan lukien. Ei olisi voinut kuvitellakaan vielä pari viikkoa aiemmin mitä tulee oikeasti tapahtumaan, vaikka kovasti uutisointia seurasin ja mahdollista hyökkäystä spekuloitiin. Vaikka sota ei suoraan kosketa meitä, niin kyllähän se koskettaa koko Eurooppaa joka ikinen päivä ja uhkaa koko maailman turvallisuutta. Voi vain toivoa, että ratkaisuja alkaisi löytymään pian.

Maaliskuu

Käytiin maaliskuussa kuopuksen ja esikoisen kanssa yhden yön staycationilla hotellissa ja se oli ihanaa! Kuopus oppi myös konttaamaan, karhukävelemään, nousemaan seisomaan, kävelemään tukea vasten ja seisomaan ilman tukea, kaikki vain parin viikon aikana siinä 7kk päivän molemmin puolin. Maaliskuu oli taitojen suhteen siis hullua tykitystä mutta muistelen, että hän taisi nukkua siitä huolimatta edelleen ihan hyvin. Otto kävi jossain karkeloissa kavereiden kanssa ja meillä oli tyttöjen kanssa mocktail-ilta ja se oli hullun hauskaa. Valon määrä lisääntyi koko ajan ja oli ihanaa ulkoilla auringossa, kun pääsi kuitenkin edelleen pulkkamäkeen. Löydettiin kiva airbnb majoitus NYCistä ja varattiin se tulevalle reissulle. Maaliskuussa tuli TV:stä ulos myös meidän jakso Rikkaista ja Rahattomista, jonka kuvaamisesta on nyt siis kulunut jo pitkästi yli kaksi vuotta. Tein siihen liittyen Q&A-postauksen rahasta.

Huhtikuu

Vietettiin palmusunnuntaita ystävien kanssa ja pääsiäistä perheen kesken kotona. Vauva täytti kahdeksan kuukautta ja tässä kodissa tuli täyteen jo kaksi vuotta. Lumet alkoivat sulaa ulkona ja tuli lämpimämpää, nahkatakin sai kaivaa esiin. Meidän esikoisella oli upea kuorokonsertti huhtikuun loppupuolella ja heti sen jälkeen meille koitti vuoden jännittävin hetki: lähdettiin seuraavana aamuna koko perhe sekä Oton sisko kohti New Yorkia. Tästä reissusta oltiin puhuttu ja haaveiltu koko kevät. Meitä jännitti niin paljon ja samalla oltiin niin innoissamme, että tuntui että räjähdetään! Lento meni todella hyvin ja vaikka matkapäivä oli pitkä ja uuvuttava niin lopussa kaikki vaivannäkö palkittiin ja istuttiin meidän airbnbssä syömässä hampparia Brooklynissa ja mentiin jo ennen iltakasia nukkumaan koko perhe. Siitä alkoi ihan mieletön seikkailu ja vappuaattona oltiin Manhattanilla ja kierreltiin Midtownissa Times Squarella ja Bryant Parkissa.

Toukokuu

Kuukauden ensimmäiset yhdeksän päivää vietettiin vielä New Yorkissa. Hengailtiin Central Parkissa, käytiin Color Factoryssa, shoppailtiin 5th avenuella, kierreltiin vintageliikkeitä, käytiin American Museum Of Natural Historyssa ja MoMassa ja hengitettiin ja elettiin New York viboja. Katseltiin maisemia Top of the Rockista, ihasteltiin Harry Potter storea, kierreltiin leikkipuistoja ja nautittiin herkullisesta ruuasta. Koettiin ja nähtiin niin käsittämättömän paljon sillä reissulla ja tein postaukset niin nähtävyyksistä ja lapsiperhekohteista kuin kaikista käytännön asioistakin! Jokainen päivä oli seikkailu ja oltiin vaan niin uskomattoman kiitollisia ja fiiliksissä siitä, että oikeasti saatiin toteuttaa koko perheen yhteinen unelma ja kaikki meni niin hienosti. Äitienpäivänkin sain viettää vielä New Yorkissa ja sitten oli aika lähteä kotiin.

NYCin jälkeen mulla oli todella kiireinen toukokuu, kun yritin puristaa yli kuukauden työt vajaaseen kolmeen viikkoon. Mutta oli kyllä todella sen arvoista, sitä reissua me ei unohdeta koskaan. Mun äiti tuli myös käymään meillä kun vietettiin hieman myöhässä meidän 9-vuotiaan synttäreitä, kun ei uskallettu niitä järkätä juuri ennen reissua, ettei vaan kukaan tule kipeäksi.

Kesäkuu

Alkukuusta lapsilla oli päättäjäiset ja sitten alkoi kauan odotettu kesäloma. Käytiin myös kummipojan synttäreillä Turussa. Laitettiin pihaa ja terassia kuntoon ja oltiin vieraina Oton serkun kauniissa häissä Sipoossa. Tein kesäkuun ekat pari viikkoa töitä valmiiksi ja puolivälissä heti Oton synttäreiden jälkeen aloitin pienen kesäloman. Juhlittiin Oton synttärit Oton isän ja sisarusten kanssa meidän pihalla grillaten ja sen jälkeen olikin aika vuoden tokalle reissulle! Nimittäin sille roadtripille, joka meidän alunperin piti tehdä jo vuonna 2020, mutta joka koronan vuoksi tietysti peruuntui.

Me lähdettiin roadtripille tosi extempore-meiningillä eikä suunniteltu kauheasti. Varattiin aina seuraava majoitus vasta sitten kun oltiin lähdössä edellisestä ja ajeltiin sinne minne huvitti. Käytiin Tanskassa, Saksassa ja Ruotsissa. Nähtiin Tukholma, Malmö, Kööpenhamina, Lyypekki, Travemunde ja Hampuri ja käytiinpä Kolmårdenissakin. Se oli mahtava reissu! Nähtiin lasten kanssa niin paljon sielläkin. Ja aika paljon siitä reissusta kertoo se, että lapset on koko loppuvuoden kyselleet voidaanko ensi kesänä tehdä taas kunnon roadtrip. Roadtripin jälkeen vietettiin ihana juhanus kotona lasten kanssa ja nautittiin kesäisestä säästä ja lomasta.

Heinäkuu

Meidän kuopus oppi kävelemään kuun vaihteessa ja se oli niin hieno merkkipaalu! Käytiin uimassa melkein joka päivä ja nautittiin upeasta kesästä ja vapaudesta. Tehtiin päiväreissu Porvooseen ja meidän koululaiset matkustivat kuun loppupuolella mummun luokse Ouluun muutamaksi päiväksi. Heinäkuu oli täydellisen rento kesälomakuukausi. Ei tehty mitään kovin ihmeellistä, nautittiin vaan kesästä ja perheen yhteisestä ajasta. Alettiin myös opettaa kuopusta omaan sänkyyn nukkumaan alkuyöksi, kun siihen asti hän oli nukkunut aina koko yön meidän kanssa.

Elokuu

Elokuu oli vielä todella helteinen ja lämmin ja niinpä kesä tuntui jatkuvan ikuisesti, se oli ihanaa. Heti kuun alussa meidän kuopus täytti yksi vuotta ja juhlistettiin sitä läheisten kanssa. Käytiin retkellä Vuosaaren huipulla ja käytiin myös veneilemässä. Pidettiin perinteiset kuvaukset auringonkukkapellolla kesämekoissa ja käytiin uimassakin vielä elokuun loppupuolella meressä. Mun yritys täytti kuusi vuotta ja se oli hieno hetki myös. Kesäloma loppui ja lapset palasivat kouluun, kolmoselle ja vitoselle, jotka ovat monen mukaan alakoulun rankimmat vuodet, jolloin tulee paljon uutta. Ja paljon uutta on kyllä tullutkin. Olen ylpeä lapsista, miten hienosti he ovat ottaneet uusia asioita haltuun ja jaksaneet.

Syyskuu

Meidän supersynttärikuukausi eli syyskuu! Silloin on aina mun, meidän esikoisen sekä mun äidin synttärit. Mä täytin 31 vuotta ja esikoinen 11 vuotta. Käytiin leffassa koululaisten kanssa ja se oli niin kivaa. Loppukuusta lähdettiin isolla porukalla reissuun, jonka myös piti olla jo vuonna 2021, mutta päästiin vasta nyt. Siellä oli mukana Oton isä ja sisarukset puolisoineen ja meillä oli iso talo Pafosissa Kyproksella. Reissu oli niin ihana! Kyproksella lämpöä riitti vielä syyskuun lopussa ja lokakuun alussa runsaasti ja siellä oli paljon upeita kohteita ja tekemistä. Ihan loistokohde lapsiperheelle ja tuollaiselle useamman sukupolven reissulle, jokaiselle jotakin.  Lopetin juuri ennen reissua yöimetyksen ja se sujui yllättävän kivuttomasti. Myös reissussa me nukuttiin hyvin.

Lokakuu

Tehtiin lokakuussa meidän koululaisten huoneelle iso makeover ja jaettiin huone kahtia kerrossängyn avulla. Se oli hauska projekti ja onnistui tosi hyvin, vaikka aika paljon aikaa sen toteutus veikin. Tytöt ovat rakastaneet omia huoneitaan ensihetkistä alkaen ja ollaan niin iloisia, että tämä ratkaisu toimii meillä. Huoneproggiksen lisäksi lokakuussa oli ainakin ihan sikana töitä ja syysloma. Kävin myös Oton siskon kanssa nukkumassa yhden yön hotellissa, koska meidän taapero nukkui tosi katkonaisia öitä ja olin aika väsynyt. Se teki tosi hyvää. Kuun lopussa oli ihan kauheasti halloweenjuhlia (etenkin lapsilla) ja tuntuu että tein vaan erilaisia maskeerauksia joka päivä. Se oli kyllä ihan hauskaa, en valita. Pyhäinpäivä nyt lipsahti tähän kollaasiin mukaan, vaikka onkin vasta marraskuun puolella, mutta silloin käytiin viemässä kynttilä upeaan kynttilämereen Hietaniemen hautausmaan muualle haudattujen muistomerkille.

Marraskuu

Marraskuussa oli Oton 12. isänpäivä ja juhlistettiin sitä tietysti brunssilla, kuten yleensäkin. Me kaivattiin iloa ja lämpöä marraskuun keskelle ja laitettiin joulukuusi jo ennen kuun puoliväliä. Marraskuussa juhlittiin myös esikoisen 11-vuotissynttäreitä, jotka siirtyivät kaksi kertaa syyskuulta. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Päästiin Oton kanssa treffeille kun mun äiti oli meillä synttäreiden vuoksi ja se oli niin ihanaa kahdenkeskistä aikaa. Käytiin rennosti pizzalla Putte’sissa ja pyörittiin jouluvaloin valaistussa keskustassa. Piipahdettiin myös Turussa moikkaamassa kummipoikaa ja ihmeteltiin miten esikoinen kasvaa ihan älytöntä vauhtia ja ottaa kohta mut kiinni.

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi humpsahti ohi aivan hetkessä, sillä se oli täynnä lasten esiintymisiä ja niiden harjoituksia, sekä joulujuhlia, joulukamppiksia ja joulukalenterin tekemistä. Lisäksi esikoisella oli vihdoin pormestarin itsenäisyyspäivän juhlat, jotka olisi pitänyt olla jo nelosella, mutta koronan vuoksi siirtyivät vitosluokalle. Ihanaa, kun ne pystyttiin vihdoin pitämään! Käytiin ystävien kanssa tuplatreffeillä Cheri-ravintolassa ja siellä oli todella herkullista ruokaa ja ihana tunnelma. Meillä oli niin hauska ilta! Jouluaattoa juhlittiin meillä kotona yhdessä mun äidin, Oton isän ja sisarusten sekä heidän puolisoiden kanssa. Meillä oli ihana ja lämmintunnelmainen joulu yhdessä rakkaiden kanssa. Nautittiin herkullisesta ruuasta, pelattiin Smart10-peliä ja naurettiin.

Tämä vuosi on ollut ihan käsittämätön. Ollaan koettu perheenä niin paljon ja toteutettu monia unelmia ja päästy tekemään paljon sellaista, mikä koronan vuoksi oli siirtynyt pitkän aikaa eteenpäin. Olen kiitollinen kaikesta, mitä ollaan koettu. Ollaan vietetty tosi paljon aikaa yhdessä ja se on mulle aina kaikkein arvokkainta.  Toki vuoteen on mahtunut aika paljon huonoja yöunia taaperon kanssa myös, mutta onneksi ollaan Oton kanssa voitu mahdollistaa kumpikin toisillemme aina tarvittaessa niitä kokonaisia hyviä öitä ja päiväunia. Ja nyt voin kuiskata tosi varovaisesti, että meidän taapero on nukkunut pian kaksi viikkoa putkeen kokonaisia öitä n. klo 21-07 heräämättä ollenkaan kertaakaan. Varmasti niitä uusia vaiheita taas tulee ja huonojakin öitä, mutta nyt nautitaan näistä yöunista niin kauan kuin niitä kestää.

Tänään vietetään koko perhe uuttavuotta kotona hodaribuffan ja leffaillan merkeissä ja pian suunnataan Ouluun sukuloimaan ja jatketaan joululomaa vielä, mutta palaan ensi vuoden puolella!

Toivotan kaikille ihanaa uutta vuotta ja toivottavasti koko maailmalle parempaa vuotta 2023 kuin tämä vuosi on ollut! <3 Kiitos ihan valtavan paljon kaikista kannustavista sanoista ja viesteistä, kokemuksista ja vertaistuesta, jota olette tänäkin vuonna jakaneet runsain mitoin. Se on mulle kultaakin kalliimpaa!

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Uskomatonta, mutta sinne se vuosi taas meni humps vaan. Silmänräpäys sitten me oltiin täällä olkkarissa, naurettiin ja halattiin kun raskaustestissä näkyi kaksi vielä vahvempaa viivaa kuin pari päivää aiemmin ja uskallettiin iloita raskaudesta. Ihan hetki sitten me otettiin vastaan vuosi 2021 kantaen ihanaa salaisuutta ja juhlittiin meidän kymmenettä tapaamisen vuosipäivää. Mutta nyt se vuosi meni – ja huomenna alkaa 2022. KREISIÄ! On aika perinteisen vuosikatsauksen. Mitä meille tapahtui tänä vuonna? Aloitetaan tammikuusta.

Tammikuu

Pari päivää uuden vuoden jälkeen se alkoi: älytön raskauspahoinvointi ja väsymys, sekä migreenit. Tammikuun alku meni unettomuuden kourissa myös – olin aivan järkyttävän väsynyt, mutta sitten kuitenkin heräsin aina aamulla neljän-viiden maissa katsomaan The Crownia sohvalle, kun uni ei vaan enää tullut Koko ajan oli todella kuvottava ja hirveä olo, johon vain ruoka auttoi, mutta silti mikään ei meinannut maistua ja se ruokakin auttoi vain hetken. Jostain sieltä pahoinvoinnin keskeltä löysin kuitenkin voimaa kirjoittaa siitä, kuinka tänä vuonna aioin ELÄÄ.

Tammikuussa päästiin kurkkaamaan meidän vauvaa varhaisultraan ja kaikki alkoi tuntua todellisemmalta. Uskallettiin kertoa koululaisille, että he saavat pikkusisaruksen ja ehdittiin iloita muutama päivä ennen kuin alkuraskauden verenvuoto alkoi työmatkalla, enkä päässyt lääkäriin ultraan kuin vasta muutaman päivän kuluttua, koska aikoja ei ollut tarjolla matkakohteessa, eikä mua otettu päivystykseen varhaisten viikkojen vuoksi.  Ne päivät ja ylipäätään tammikuun loppu oli ihan hirveän raskasta ja pelottavaa aikaa, mikä paistoi läpi tästäkin. Mutta täysin sen arvoista, kun saatiin sitten ultrassa kuulla, että vauvan sydän lyö vahvana ja vuodon syynä on hematooma. Hematooman vuoksi mulle määrättiin pelkkää lepoa, jotta vuoto ei pahene ja johda keskenmenoon. Suurin osa tammikuusta kului siis sohvan nurkassa lepäillen, pahoinvoinnin, migreenien ja hematooman vuoksi. Kärsisin kyllä koska tahansa uudelleen sen epätietoisuuden kun palkaksi sai näin ihanan tyypin. Mutta oli se ihan hirveää silti.

Helmikuu

Juhlittiin alkukuusta meidän silloisen kuopuksen 4-vuotissynttäreitä hyvin pienesti korona-ajan tyyliin ja paljastettiin samalla vauvauutiset läheisille. Se oli ihana hetki. Se oli myös viimeinen päivä kun mulla oli veristä vuotoa hematooman vuoksi, sitten se loppui. Vietettiin hääpäivää 8.2. ja 10-vuotis -vuosipäivää 9.2. Samaaan aikaan aloin tuntea ensimmäiset hennot ”kalan pyrstön hipaisut” vatsassa ja uskalsin hengittää ensimmäistä kertaa sitten tammikuun puolivälin. Siitä ei mennytkään enää kuin pari viikkoa, niin meillä oli vihdoinkin np-ultra ja saatiin kuulla, että vauvalla kaikki edelleen hyvin. Sitten uskallettiin paljastaa jo julkisesti meidän uutiset. Helmikuu tuntui niin ihanalta ja toiveikkaalta synkän tammikuun jälkeen. Helmikuussa vietettiin myös lasten hiihtolomaa rennosti ja nautittiin siitä, että mulla ei enää ollut niin paha olo ja pystyin taas liikkumaan.

Maaliskuu

Aloin pitää päiväkirjaa blogiin mun raskausviikoista, kuten olin tehnyt aiemmissakin raskauksissa. Myös Otto kertoi omia fiiliksiään. Mietittiin jo kovasti nimeä tulevalle pikkusisarukselle ja kirjoitin myös tiukkaa tekstiä sukupuolen selvittämisestä. Lopulta mekin paljastimme vauvan oletetun sukupuolen gender reveal -videolla, vaikka se oletettu sukupuoli ei juuri muuta merkitsekään kuin sitä, että saatiin antaa vauvalle juuri se nimi, joka meillä oli mielessä. Maaliskuussa me ostettiin myös pihalle Lay Z Spa poreallas, joka oli ihan paras ostos ikinä! Siellä me ollaan kylvetty kyllä ihan lukemattoman monta kertaa lasten kanssa ja se teki kesästä niin ihanan, kun sai helleiltoina lillua siellä!

Huhtikuu

Meillä tuli vuosi täyteen tässä kodissa viime huhtikuussa ja silloinkin taidettiin vaan päivitellä sitä, miten hiton nopeasti aika kuluu. Saavutin raskauden puolivälin ja vietettiin myös meidän nuoremman koululaisen 8-vuotissynttäreitä, jälleen vain oman perheen kesken, koska hitsin korona. Mulla oli meneillään energinen keskiraskaus ja vointi oli super hyvä. Tein innolla töitä ja olin ihan fiiliksissä siitä, että mulla oli niin hyvä olo eikä supistellut, vaikka raskaus oli jo ”niin pitkällä”.

Toukokuu

Vietettiin vappua ja alettiin pikkuhiljaa tekemään ensimmäisiä hankintoja vauvalle. Alkoi tuntua siltä, että vihdoinkin kesä on pian täällä. Mulla oli edelleen tosi hyvä olo raskauden suhteen, eikä mitään sen suurempia vaivoja. Mietittiin Oton kanssa sitä, miten järjestetään vanhempainvapaat ja tultiin siihen tulokseen, että heti kun mahdollista, Otto jää kotiin. Käytiin 3D/4D-ultrassa ja se oli ihan taianomaista. Miten selkeästi saatiin nähdä meidän vauvan kasvot ja miten rauhassa saatiin tuijotella hänen ihanaa puuhasteluaan mahassa. Siitä sai niin realistisen käsityksen siitä, millainen meininki hänellä on. Se oli todella hieno kokemus, jota muistelen edelleen.

Kesäkuu

Lapset jäivät kesälomalle koulusta ja oli tosi hyvät ilmat! Nautittiin kesästä ja Otto piti kesälomaa. Päätettiin vauvan lopullinen nimi. Käytiin työreissulla pohjoisessa ja oltiin muutama yö myös Oulussa sukuloimassa. Oli ihanaa nähdä vihdoinkin kaikkia rakkaita ihmisiä, kun koronatilanne oli hieman parempi ja moni jo rokotettu. Juhlittiin juhannusta rakkaiden ystävien kanssa meillä ja saatiin tavata ensimmäistä kertaa meidän rakas kummipoika. Meidän koululaiset kävivät kesäleirillä ja vietettiin aikaa Oton ja meidän 4-vuotiaan kanssa muutama päivä. Käytiin Lintsillä ja toteutettiin hänen toiveita niiden päivien ajan. Oli hassua larpata yksilapsisen kolmekymppisen pariskunnan elämää, mutta johan siinä tuli ikävä meidän tavallista menoa ja meininkiä ja koululaisten juttuja. Raskaudessa alkoi viimeinen kolmannes.

Heinäkuu

Vaihdettiin olohuoneessa järjestystä, ja olkkarista tuli paljon tilavampi. Mulle järjestettiin ihanat yllätysbabyshowerit, joita en osannut yhtään odottaa. Olin niistä aivan pöllämystynyt! Otto oli kesälomalla kuun ensimmäiset pari viikkoa vielä ja se oli ihanaa aikaa. Mulla oli edelleen todella hyvä olo. Käytiin Oton kanssa treffeillä ja veneilemässä koko perhe ja uitiin iltaisin Hietsussa tai omassa porealtaassa. Pidettiin Oton kanssa raskauskuvaukset auringonlaskussa kahdestaan ja se oli ihanaa. Vietettiin myös lasten kanssa kahdenkeskistä aikaa vielä ennen syntymää. Kävin jokaisen lapsen kanssa erikseen viettämässä heidän toivepäivää kahden kesken. Käytiin mm. leffassa, ravintolassa syömässä ja ostoksilla ja jätskillä. Katse alkoi kääntyä pikkuhiljaa kohti elokuuta ja paljon oli vielä puuhaa ennen synnytystä. Jännitettiin, että ehtivätkö lapset palata takaisin kouluun kuun puolivälissä ennen kuin pikkusisarus lähtee syntymään, sillä laskettu aika oli 1.9.2021. Kirjoitin synnytyssuunnitelman aivan heinäkuun lopussa.

Elokuu

Mulla oli tosi hyvä olo. Alettiin pikkuhiljaa kuitenkin laittamaan vauvalle kamppeita valmiiksi. Turvakaukalo asennettiin autoon ja pestiin pikkupyykkiä. Sairaalakassikin tuli vihdoin pakattua. Yhtäkkiä 3.8. mun synnytys käynnistyi ilman mitään ennakkovaroituksia aamupäivällä supistuksilla ja illalla saimmekin tavata meidän tuoreimman perheenjäsenen. Se oli aivan maagista. Hän syntyi kuukauden etuajassa, aivan kuten vanhin isosiskonsa kymmenen vuotta aiemmin. Ennenaikaisuuden vuoksi meitä tarkkailtiin sairaalassa ja koronarajoitusten vuoksi Otto sai vauvan ensimmäisinä päivinä tavata meitä vain tunnin päivässä. Se oli ihan hirveää. Lisämaidon tuputus nosti vanhoja haavoja pintaan. Onneksi imetys lähti sujumaan hyvin, vauva ei kellastunut liikaa ja pääsimme ennätysnopeasti kotiin jo perjantaina aamulla. Pidin äitiyslomaa ja tutustuimme vauvaan kaikessa rauhassa koko perhe, kun lapsetkin ehtivät vielä kesälomailemaan ennen koulun alkua. Loppukuusta koulu alkoi ja meidän 4v palasi dagikseen ja yhtäkkiä olimme päivät täällä kolmestaan, minä, Otto ja vauva.

Syyskuu

Vauva täytti jo kuukauden silloin kun hänen olisi pitänyt vasta syntyä. Alkukuusta vietimme vauvan kastejuhlaa kummien ja isovanhempien kanssa ja se oli aivan ihanaa. Juhlat olivat täynnä rakkautta ja meidän esikoinen esitti isoisänsä kanssa siellä upean lauluesityksen. Seuraavana viikonloppuna juhlittiin mun 30-vuotissynttäreitä yhdessä Oton perheen kanssa. Mulla oli ihanat juhlat, vaikka kovin kovasti ei juhlittukaan kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Esikoinen täytti kymmenen vuotta ja se oli kyllä ihan käsittämätöntä! Miten meillä on jo niin iso esikoinen! Syyskuu meni todella nopeasti, vauva kasvoi kovaa vauhtia ja Otto oli palannut töihin isyysvapaan jälkeen.

Lokakuu

Lokakuussa vauva täytti jo kaksi kuukautta ja muutenkin alettiin pikkuhiljaa päästä kiinni siihen vauva-arkeen sen vastasyntyneen vaiheen jälkeen. Imetyskin sujui hyvin. Vauva alkoi olla enemmän hereillä päivisin ja seurustella ja höpötellä. Se oli ihanaa! Synnytyksestä palautuminen sujui tällä kertaa melko kivuttomasti ja olin siitä tosi iloinen. Tein paljon töitä vauvan päiväuniaikoina ja Otto teki vielä omia töitään. Lokakuu oli melko rankka ja väsyttävä, mutta onneksi Otto piti myös hieman syyslomaa loppukuusta ja se auttoi jaksamaan. Vietettiin myös halloweenia ja pukeuduttiin Cruella-elokuvan teemaan. Täytyy sanoa, että lokakuu on varmaan sumuisin kuukausi kaikista tämän vuoden kuukausista – silloin oli jotenkin kauheasti kaikkea puuhaa ja en oikein muista hirveästi mitään yksittäisiä hetkiä. Mutta kiva kuukausi sekin oli!

Marraskuu

Pyhäinpäivän viikonloppuna juhlittiin meidän koululaisten yhteisiä halloweensynttäreitä ja sitten olikin aika kääntää katse kohti joulun odotusta. Vauva täytti jo kolme kuukautta, ja sai ensimmäiset rokotukset. Oton vanhempainvapaan alku alkoi olla jo niin lähellä, että sen saattoi melkein maistaa. Koristeltiin joulukuusi ja muutenkin laitettiin joulua kotiin. Pysähdyin miettimään sitä, miten valtava muutos tämän ja edellisen marraskuun välillä oli tapahtunut, sillä viime vuoden marraskuu oli todella rankka ja haastava. Tämä marraskuu taas oli täynnä toivoa, odotusta ja iloa.

Joulukuu

Otto jäi vanhempainvapaalle marraskuun lopussa ja se tulikin kreivin aikaan, sillä joulukuun ensimmäiset kolme viikkoa olivat vuoden kiireisintä työaikaa. Vauva täytti jo neljä kuukautta. Tein blogijoulukalenteria ja kotona meillä oli perhejoulukalenteri ja paljon kivaa jouluisaa tekemistä, joka päivälle jotain. Valmistauduttiin yhdessä jouluun ja jännitettiin, että pysytäänkö kaikki terveenä tässä karmeassa pöpötilanteessa. Onneksi pysyttiin ja saatiin viettää joulua yhdessä läheisten kanssa. Joululoma on tähän asti ollut aivan ihana ja tehnyt niin hyvää. Olla vaan kiireettömästi, nauttia päivistä, pelata lautapelejä, käyttää samoja collegehousuja monta päivää ja tehdä lumiukkoja ulkona. Meillä on ollut niin ihanaa. Joulukuussa olen ottanut niin rennosti, että olen unohtanut jopa kirjoittaa ylös vauvan neljän kuukauden kuulumiset. Mutta ensi viikolla ikää on viisi kuukautta, niin jospa rustaan sitten kahden kuukauden kuulumiset kerralla pakettiin, sovitaan niin!

Tämä vuosi on ollut kokonaisuutena aivan käsittämättömän ihana. Vaikka vuoden alku oli ihan älyttömän rankka ja pelottava, vuoden loppu oli taianomaisen ihana. Olen niin kiitollinen kaikesta, mitä ollaan tänä vuonna saatu kokea ja ennenkaikkea siitä, että nyt meidän perheessä on kuusi jäsentä. Vuosi sitten tähän aikaan uskalsin vasta toivoa, että ehkä meillä vuoden kuluttua on oma pieni vauva täällä. Ja nyt hän on tässä. Täynnä iloa ja ääntä ja touhua, täynnä rakkautta ja naurua. Kiitos rakkaat ihanat tyypit siellä tästä vuodesta. Korvaamattoman arvokkaasta vertaistuesta ja ihanista sanoista, tsempeistä ja myötäelämisestä <3

Upotan tähän loppuun vielä lyhyen videon tämän vuoden kohokohdista, jonka julkaisin Instagramissa tällä viikolla<3 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Iina Hyttinen (@iinalaura) jakama julkaisu

Olkoon ensi vuosi mahtava ja yhtä täynnä rakkautta kuin tämä! Onnellista uutta vuotta <3 

Tämä vuosi on ollut aivan hullu, siitä ei pääse mihinkään. Alkuvuodesta ei olisi ikinä voinut kuvitella mitä kaikkea vuosi 2020 tulee pitämään sisällään, hyvässä ja pahassa. Tämä vuosi on ollut todella pitkä ja se on pelottavaa, miten se aivan kertakaikkisen kummallinen arki on nykyään juuri sitä, arkea. Kaikki kulkevat maskit päässä, kaupassakäynti tuntuu pelottavalta ja koko ajan on epävarmaa mitä seuraavalla viikolla saa tai ei saa tehdä. Tämä vuosi on horjuttanut turvallisuudentunnetta ja käsitystä normaalista. Tämä on ollut uuvuttava,  pelottava ja raskas vuosi, vaikka on tässä ollut paljon hyvääkin. Nyt käyn oman vuoteni 2020 läpi, kuukausi kuukaudelta.

Tammikuu 2020

Vuosi vaihtui kotona kaikessa rauhassa lasten kanssa. Tammikuu alkoi toiveikkaana: helmikuussa odotti jo vuosia haaveiltu reissu ja kevätaurinko loisti kirkkaana. Olin täynnä rakkautta ja innostunutta fiilistä. Päätin tavoitella tänä vuonna armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan (ja epäonnistuin surkeasti, mutta palataan siihen myöhemmin). Käytiin Oton sisarusten ja meidän lasten kanssa Rush-trampoliinipuistossa, ulkoiltiin ja etsittiin asuntoa. Uutiset koronavirustapauksista Kiinassa alkoivat levitä ja kalvaa pientä huolen poikasta jonnekin takaraivoon – voisiko tässä olla uusi SARS tai sikainfluenssa? Uskallettaisiinko lähteä reissuun? Seurasin uutisia herkeämättä jo tässä vaiheessa, vaikka moni vielä toppuutteli, että ei siitä kannata huolestua, se on siellä kaukana Kiinassa.

Fiilistelin sitä, että olin vihdoinkin saanut liikunnasta säännöllisen osan arkea ja muistankin monta mielettömän ihanaa ja voimaannuttavaa lenkkiä tammikuisilta pakkaspäiviltä. Iloitsin siitä, että mediassa julkaistiin kerrankin positiivinen artikkeli lapsiperheistä.

Helmikuu 2020

Kuukausi alkoi koko elämän ajan haaveilemallani reissulla New Yorkiin kahdestaan Oton kanssa. Se oli mullistava matka ja niin iso kokemus, että sitä tulee edelleen ajateltua vähintäänkin viikottain, pitkään ihan päivittäin. Kuinka kiitollinen olen, että saimme kokea sen juuri ennen kun vuosi 2020 paljasti todelliset kyntensä. Se reissu on kantanut todella pitkälle ja joskus me vielä lähdemme sinne uudestaan, pitkäksi aikaa ja ihan koko perhe. Jos haluatte matkakuumeilla, niin TÄÄLTÄ pesee New York-vinkkejä.

NYCin reissun jälkeen vietimme meidän kuudetta hääpäivää ja juhlimme kuopuksen My Little Pony -teemaisia 3v-synttäreitä ja viikolla 8 matkustimme hiihtolomalle Ouluun. Mikä onni, että saimme olla yhdessä läheisten kanssa vielä hetkeä ennen kuin siitä tuli kiellettyä pitkäksi aikaa. Helmikuussa alkoi iskeä sellainen turhautuminen siitä, että omaa kotia ei vaan tuntunut löytyvän. Teimme aiheesta myös podijakson Oton kanssa. Ei osattu silloin arvata, että se meidän oma koti olisi jo aivan kulman takana. Helmikuussa kävin myös tekemässä vuoden ensimmäisen Ihanat erilaiset perheet -haastattelun ja opiskelin ammattikorkeassa Business Design -kurssia, joka oli hieno kokemus. Jatkuvasti seurattiin korona-uutisointia, joka tuntui tulevan pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs Suomea.

Maaliskuu 2020

Kuun alussa tapahtui jotain mullistavaa: kävimme katsomassa unelmiemme asuntoa ja teimme siitä sitovan ostotarjouksen, joka hyväksyttiin. Se oli niin jännittävää ja hurjaa ja pelottavaa ja kaikkea samaan aikaan! Elämämme suurimmat ja hienoimmat kaupat. Vihdoin 1,5 vuoden etsimisen jälkeen löytyi asunto, joka tuntui juuri meille sopivalta.

Matkustimme kuun alussa Himokselle Oton perheen kanssa mökkilomalle ja laskettelemaan ja se olikin kreivin aikaan. Vain viikon kuluttua siitä koulut siirrettiin etäopetukseen ja Suomeen julistettiin poikkeustila, joka kosketti kaikkia. Uusimaa suljettiin. Poikkeusaikana me päästiin vihdoin tekemään asuntokaupat. Alettiin valmistautua muuttoon ja uskallettiin vihdoin myös kertoa siitä julkisesti. Tässä vaiheessa koko poikkeustila tuntui vaan joltain absurdilta asialta, jota ei edes meidän arjessa huomannut muuten, kuin että lapset olivat kotona. Meidän kaikki ajatukset keskittyivät tulevaan kotiin ja muuttoon.

Huhtikuu 2020

Kuun ekalla viikolla me muutettiin tähän kotiin. Toteutettiin muutto ja pintarempat alusta loppuun täysin yksin ilman apua. Ilman muuttoautoa, ilman lastenhoitoapua. Otto roudasi tähän kotiin meidän 7-paikkaisella katumaasturilla niin parisängyn kuin valtavan divaanisohvankin. Saatiin avaimet sunnuntaina iltapäivällä, ja sunnuntaina illalla päätettiin rauhallisen remppailun sijaan sittenkin muuttaa niin nopeasti kuin mahdollista. Meillä ei ollut silloin mitään valmiina. Muutettiin sisään seuraavana perjantaina. Maalattiin ruokailutilan seinä pinkiksi, vietettiin pääsiäistä omissa oloissa ja keskimmäisen 7-vuotissynttäreitä ilman yhtäkään vierasta. Lasten huonejako herätti keskustelua, johon vastasin postauksella. Elettiin poikkeusarkea, mutta se ei siinä vaiheessa tuntunut vielä kovin raskaalta. Töitä riitti ja kun keskitti ajatukset yhdessäoloon ja uuteen kotiin, oli hyvä olla.

Toukokuu 2020

Vietettiin vappua ja fiilisteltiin sitä, että eka kuukausi omassa kodissa oli ollut ihana. Innostuttiin laatikkoviljelystä omalla pihalla. Tein katsauksen siitä, missä mentiin niiden tavoitteiden kanssa, jotka olin asettanut itselleni saavutettaviksi ennen 30v-synttäreitä. Blogi täytti 9 vuotta ja minä vietin kymmenettä äitienpäivääni. Tein bucketlistin tulevalle poikkeuskesälle ja kirjoitin ylös fiiliksiä toukokuulta. Meidän haaveet keittiöremontista nytkähtivät askeleen eteenpäin vihdoinkin ja oltiin aivan innoissamme siitä. Toukokuun lopuksi tein kevään tilinpäätöksen,  jossa kirjoitin näin: ”Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. ”

Kesäkuu 2020

Lapset olivat palanneet pariksi viikoksi kouluun juuri ennen kesäloman alkua. Kuun alussa luovuttiin vihdoin meidän vanhasta asunnosta, joka meillä oli ollut kevään ajan rinnalla huolehdittavana. Se oli yhden ajanjakson loppu ja helpotus. Kesäloma tuntui ihanalta oudon kevään jälkeen. Kaikki alkoi pikkuhiljaa palata hieman normaalimmaksi. Läheisiä sai taas tavata, ainakin pienissä ryhmissä. Juhlistettiin Oton 30v-synttäreitä Oton perheen kanssa pihalla grillijuhlilla. Vietettiin juhannusta yhdessä Emilian ja Topiaksen ja lasten kanssa ja meillä oli ihanaa.

Keittiöremontti alkoi sitten heti juhannuksen jälkeen vanhan keittiön purkamisella, eikä yllätyksiltä vältytty. Kesäkuussa listasin myös asioita, jotka yllättivät pientaloasumisessa ensimmäisten kuukausien aikana ja tein katsauksen kaksikielisyyteen poikkeuskevään ja etäkoulujakson jälkeen. Kesäkuussa puhuttiin myös pitkästä aikaa rahasta. Sain pitkästä aikaa aurallisen migreenin, joka säikäytti. Loppukuusta päästiin veneretkelle Espoon saaristoon upeana hellepäivänä.

Heinäkuu 2020

Keittiöremontti jatkui heinäkuussa ja tuli joitakin viivästyksiä kodinkonetoimistuksissa koronan vuoksi, mutta ei mitään liian pahaa. Kodinhoitohuone toimi meidän väliaikaisena tiskauspisteenä ja onneksi meillä oli vanha jääkaappi ja pakastin käytössä. Maalasin suuren taulun meidän olohuoneen seinälle. Matkustettiin Ouluun kesälomalle ja blogikin lomaili sen aikaa. Lomalla aloin kirjoittamaan kirjaa (ja ei, se ei ole valmis vielä tai edistynyt mitenkään kovin hyvin muutenkaan. Tämä on yksi niistä asioista, joita olisin halunnut edistää, mutta joihin mun aika tai voimavarat eivät ole riittäneet tänä syksynä mitenkään).  Kesäloma teki niin hyvää. Poikkeuskevään aikana oltiin lenkkeilty niin paljon, että meidän 3-vuotias oppi ajamaan pyörällä ilman apurattaita. Kirjoitin siitäkin postauksen.

Kun palattiin reissusta kotiin, meidän keittiö oli valmis ja se oli UPEA. Vaihdettiin takaisin vaaleanpunaiset sohvanpäälliset, jotka saimme kuin ihmeen kaupalla puhtaaksi pinttyneestä ikiliasta. Nautittiin lasten kanssa kesälomapäivistä Lintsillä ja Haltialan maatilalla.

Elokuu 2020

Elokuun alussa kirjoitin siitä, kuinka kesä oli jo lopussa ja edelleen vaan odotin jotain. Käytiin Turussa minilomalla, joka oli ihana. Saatiin vihdoin muutama helteinen uintipäivä ja matkustettiin Ouluun Oton serkun vaimon valmistujaisiin. Kävin Oulussa kirppiskierroksella ja tein kaikkien aikojen parhaat kirppislöydöt. Sitten alkoi arki viiden kuukauden tauon jälkeen. Arki, joka yritti olla mahdollisimman tavallinen ”uusi normaali”. Lapset palasivat kouluun, Oton viimeinen koulusyksy alkoi ja mullakin oli vähän enemmän töitä.

Kirjoitin plussia ja miinuksia tästä kodista viiden kuukauden asumisen jälkeen. Yritykseni täyttyi jo neljä vuotta ja sanoitin ajatuksia merkkipäivänä. Syksyn alussa ilmassa oli toivoa ja innostusta. Nautittiin viimeisistä kesäisistä päivistä ja valmistauduttiin syksyyn.

Syyskuu 2020

Kuun alussa remontoitiin meidän eteisen lattia. Vaihdettiin sinne tumman kivilattian sijaan vaalea vinyylilaatta, joka raikasti ilmettä todella paljon. Meillä tuli jo viisi kuukautta täyteen tässä kodissa ja se herätti jonkin verran asumiseen liittyviä ajatuksia esimerkiksi asumisen neliöistä ja kuluista, sekä meidän remontoidun keittiön toimivuudesta. Mun äiti matkusti Helsinkiin ja tuli ekaa kertaa katsomaan meidän uutta kotia. Se oli niin ihana hetki. Juhlistettiin mun 29-vuotissynttäreitä ja esikoisen 9-vuotissynttäreitä, sekä mun äidin 60v-synttäreitä. Käytiin Oton kanssa yön yli -treffeillä ekaa kertaa sitten New Yorkin matkan ja se oli niin ihanaa. Tuli todella tarpeeseen.

Mediassa puhutti rankka kouluväkivaltatapaus, joka sai mut kirjoittamaan ajatuksia ylös. Loppukuusta kerroin rehellisiä kuulumisia siitä, miten syksy oli mennyt siihen asti. Heittäydyin myös melko avoimeksi ja kerroin meidän fiiliksiä siitä, tuleeko meille joskus neljäs lapsi?

Lokakuu 2020

Kuukauden alussa oli viikon mittaiset tv-kuvaukset, mikä oli valtavan jännittävä ja hieno kokemus, jota tulen muistelemaan loppuelämäni. Muuten lokakuussa ei tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Lokakuun aikana koronatilanne alkoi hiljalleen kiihtyä taas. Alettiin puhua entistä enemmän maskisuosituksista, kokoontumisrajoituksista ja siitä, mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan. Kirjoitin siitä, kuinka etuoikeutettu olo mulla on, kun saan jakaa elämäni juuri Oton kanssa. Vietettiin syyslomaa ihan vaan kotona. Lokakuussa laitoin blogin kommentoinnin vain kirjautuneille wordpress-käyttäjille. Se oli suuri päätös, jota olin harkinnut vuosien ajan.

Lokakuussa mulla oli myös reilusti tavallista vähemmän laskutettavia töitä, mikä aiheutti aika paljon stressiä. Blogin puolella kirjoitin mm. lasten liikuntasuosituksista ja kysyin seuraajilta, missä ammatissa olisin, jos en olisi some-ammattilainen? Vastaukset olivat huikean inspiroivia ja ihania! Kuun lopussa käytiin sienimetsällä ja saatiin mahtava saalis!

Marraskuu 2020

Kuun vaihteessa vietettiin halloweenia pienimuotoisesti kotona. Marraskuu oli hieman kiireisempi työkuukausi, mikä oli suuri helpotus. Tein todella kovasti töitä sen eteen, että marraskuu oli kiireisempi ja töitä riitti. Päivät ja illat pimenivät ja inspiroiduin kirjoittamaan 15 minuutin säännöstä, jonka avulla motivoin itseäni mm. liikkumaan ja siivoamaan. Kuun alussa vietettiin myös Oton kymmenettä isänpäivää.

Marraskuun alussa mun äidillä oli iso leikkaus, jonka jälkeisten vakavien komplikaatioiden vuoksi hän joutui teho-osastolle ja me säikähdettiin kovasti. Lopulta äiti oli melkein tasan kuukauden sairaalassa sen vuoksi. Huoli äidistä oli ollut kova jo koko syksyn ajan ja tämä pitkä sairaalajakso nosti sen aivan pilviin. Koronatilanne jatkoi kiihtymistään. Pressejä ja tapaamisia oli vain etänä ja samalla sai jännittää ja stressata miten käy joulukuun työtilanteen.

Onneksi jouluun valmistautuminen toi pientä piristystä. Koristeltiin joulukuusi aikaisemmin kuin koskaan ennen ja laitettiin joulutunnelmaa muutenkin jokapuolelle kotia. Vietettiin paljon aikaa kotona keskenämme.

Joulukuu 2020

Joulukuussa tein tosi ahkerasti blogijoulukalenteria ja hoidin kaikki sovitut työt, mutta muuten voimat alkoivat ehtyä rankan vuoden jälkeen ja olin selvästi loman tarpeessa. Blogissa oli hiljaisempaa muun kuin kalenterisisällön osalta, koska en kertakaikkiaan jaksanut enkä oikein halunnutkaan tehdä mitään muuta. Halusin keskittää kaiken mahdollisen ajan ihanaan jouluhattaraan, jotta ei tarvinnut miettiä mitään sen syvällisempää tai herättää keskustelua, mitä yleensä tykkään tehdä. Jatkoin loppukuun samalla linjalla, kun jäin joululomalle juuri ennen aattoa ja somelomani loppuu vasta 2.1. kun palaan takaisin sorvin ääreen.

Tämä vuosi on ollut outo ja raskas, mutta on siihen mahtunut ihan valtavasti hyvääkin. Ollaan muutettu meidän ensimmäiseen omaan kotiin, jota etsittiin niin pitkään ja hartaasti. Ja ollaan koettu täällä ihan hurjasti onnellisia hetkiä, joista olen enemmän kuin kiitollinen. Niin tärkeitä ja ihania onnellisia hetkiä, joita en koskaan tule unohtamaan. Kiitos ihan jokaiselle, joka on tänä vuonna kulkenut matkassa, lähettänyt positiivisia ajatuksia, sydämiä, tsemppiä, kiitoksia ja vinkkejä. Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille! <3 Ja onnellista sekä toivottavasti parempaa uutta vuotta! Jatketaan taas ensi vuonna!

On tullut vuoden ja vuosikymmenen viimeisen päivän aika ja nyt käydään koko vuosi läpi. Tässä teille siis perinteinen vuosikooste, jossa käyn kuukausi kuukaudelta läpi kuluneen vuoden tapahtumat. Onhan meillä ollut taas tapahtumarikas vuosi, voi veljet!

TAMMIKUU

Meidän uusi vuosi vaihtui rakkaiden ystävien kanssa ja saatiin heti vuoden alkuun ihania vauvauutisia. Tehtiin lasten kanssa uuden vuoden unelmakartat ja mä kävin myös näöntarkastuksessa ikävän migreeniputken jälkeen. Sain sen seurauksena silmälasit. Käytiin isojen tyttöjen kanssa luistelemassa Jääpuistossa mun ystävän Pauliinan kanssa, joka on ammattiluistelija.  Vietettiin joululomalla lapset päättää päivä, eli lapset saivat päättää kaikesta koko päivän ajan. Tammikuussa eräs sysmäläinen rehtori herätti pahennusta lausunnollaan kiusaamista koskien, ja inspiroiduin itsekin kirjoittamaan kiusaamisesta.

Taapero muutti pinnasängystä lastensänkyyn ja jaoin kokemukset muutoksesta viikon jälkeen. Listattiin myös meidän toiveita uudesta kodista ja voin kertoa, että näin vuotta myöhemmin lista on ainakin puolet lyhyempi. Loppukuusta lapset olivat vuorotellen kipeänä ja me suunniteltiin kuumeisesti meidän helmikuun hääpäiväbileitä Oton kanssa. Kävin myös haastattelemassa ensimmäistä ihanaa erilaista perhettä Lahdessa, joka oli ihana ja jännittävä kokemus. Meidän taapero kävi luistelemassa ekan kerran elämässään 1v11kk ikäisenä ja tykkäsi kovasti.

HELMIKUU

Otolla oli viimeinen työpäivä ennen kahden vuoden opintovapaata. Meidän taapero täytti kaksi vuotta ja juhlistettiin sitä Ryhmä Hau -teemaisilla synttäreillä. Kuukausi oli muutenkin täynnä juhlaa, koska vihdoin koitti meidän viides hääpäivä, sekä 5v-hääpäiväbileet, joita oli odotettu ja suunniteltu. Touhuttiin paljon lasten kanssa ja listasinkin asioita, joita on kiva tehdä yhdessä jo vähän isompien lasten kanssa. Arki oli varsin hektistä, mutta vastapainoksi vietettiin leppoisia kotipäiviä. Taapero oli viimeistä viikkoa kotihoidossa mun kanssa, ennen dagiksen aloitusta. Matkustettiin hiihtolomaksi Ouluun (josta tein myös videon) ja käytiin myös päiväreissu Nokialla haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä.

MAALISKUU

Meidän kuopus aloitti päiväkodin ja halusin kiittää päiväkotien henkilökuntaa upeasta työstä, jota he tekevät. Tein maaliskuussa ensimmäisen 10 suoraa kysymystä rahasta -postauksen, joka oli vuoden luetuin postaus. Vietettiin naistenpäivää yhdessä tyttöjen kanssa ja inspiroiduin kirjoittamaan naiseudesta enemmänkin. Oton kanssa nautittiin uudenlaisesta arjesta, kun saatiin ekaa kertaa vuosiin rauhallista työaikaa päiviin. Meidän keskimmäisellä murtui käsi temppuradalla. Käytiin lasten kanssa Kiasmassa ja loppukuusta mä kävin pään ja kaulan magneettikuvauksessa pitkään jatkuneiden päänsärkyjen ja migreenien jälkeen ja sain huojentavat tulokset: kaikki oli kunnossa.

HUHTIKUU

Aloitettiin kuukausi extempore-reissulla Tukholmaan perheen kesken. Äänestin eduskuntavaaleissa ja kysyin instassa seuraajiltani heidän syitään äänestää. Jaoin blogissa seuraajien 100 syytä äänestää. Meidän keskimmäinen täytti kuusi vuotta ja me juhlistettiin sitä merirosvo-teemaisilla synttäreillä. Käytiin Heurekassa katsomassa dinosauruksia ja jaoin blogissa trendin mukaisesti rehellisiä kuulumisia. Varovaisuus vanhempana herätti ajatuksia edelliskuun murtuman jälkeen. En halunnut muuttua sellaiseksi, joka koko ajan sanoo lapselle “varo!” tai “ei!”. Kävin haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä Espoossa. Loppukuusta järjestin polttarit kaasona yhdelle mun pitkäaikaisimmista ystävistä ja jaoin myös blogissa kaason vinkit polttareiden järjestämiseen.

TOUKOKUU

Vietettiin vappua Linnanmäellä lasten kanssa ja käytiin myös kotieläintilalla nauttimassa kevättunnelmasta. Mun blogi täytti toukokuussa jo kahdeksan vuotta! Vietettiin äitienpäivää ja pohdiskelin blogissa, missä itse olen toiminut toisin kuin etukäteen äitinä ajattelin. Aitous puhutti somessa ja mäkin halusin vähän miettiä, että kuka tai millainen oikeastaan onkaan aito? Otto sai toukokuussa ensimmäisen kouluvuotensa pakettiin, mikä oli iso ja hieno juttu. EU-vaalit saivat mut kertomaan miksi mä äänestin niissä, vaikka EU-vaaleissa äänestysaktiivisuus perinteisesti on matalampi. Käytiin haastattelemassa meidän upeaa ystäväperhettä ihanat erilaiset perheet -sarjaan. Toukokuussa sain kuulla, että mulla on vatsalihaksissa erkauma ja avauduin kehon muutoksista postauksen verran. Kodinetsintä-projekti takkusi, kun ei oikein edes osattu enää sanoa mitä haluttiin.

KESÄKUU

Juhlittiin kesäkuussa Oton siskon ja meidän ystävän valmistujaisia sekä tietenkin meidän lasten kevätjuhlia. Nautittiin helteistä jo heti ensimmäisellä kesälomaviikolla ja tehtiin myös mahtava reissu Särkänniemeen. Olin paneelikeskustelussa puhumassa ja vedin koulutuksen somevaikuttajille, mikä inspiroi mua kirjoittamaan omien pelkojeni voittamisesta. Fiilisteltiin lomaa ja pitkiä, aurinkoisia kesäiltoja. Tehtiin lomasuunnitelmia kesälle ja lähdettiin juhannukseksi Ouluun. Juhlistettiin Oton synttäreitä kahdenkeskisillä treffeillä ja vietettiin loppukuukausi Oulussa sukulaisten kanssa.

HEINÄKUU

Paljastatettiin heti alkukuusta, että aloitetaan elokuussa Oton kanssa oma podcast nimeltä Yhdessä. Kävin Oulussa haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä. Sen jälkeen palattiin kotiin kahden viikon Oulun reissulta. Tein vaippakakun Emilian ylläri -baby showereihin, jotka järjestettiin Turussa Emilian siskon luona. Fiilisteltiin kesää ja rentoa kesäarkea. Heinäkuun rennoissa meiningeissä onnistuin kuitenkin kertomaan blogini syntytarinan ja listaamaan asioita, jotka haluan saavuttaa ennen kuin täytän 30 vuotta.

Käytiin veneilemässä Helsingin edustalla Oton perheen kanssa ja vietettiin lapset päättää -päivää, joka oli ihan huisin hauska. Nautittiin vihdoin helteistä, tänä kesänä niitä sai odottaa pitkälle heinäkuun loppuun helteisen ekan kesälomaviikon jälkeen. Heinäkuussa käytiin Oton kanssa myös treffeillä Ed Sheeranin keikalla, jolle sattui ehkä kesän upein ja helteisin päivä. Haastattelin ihanaa erilaista perhettä Vantaalla ja loppukuusta tehtiin vielä koko perheen ensimmäinen yhteinen Tallinnan reissu, joka sujui mukavissa merkeissä.

ELOKUU

Päivitin kuulumisia meidän perheen kaksikielisyydestä koulujen ja päivähoidon alkamisen kynnyksellä. Matkustettiin Ouluun mun tädin luokse vielä kesäloman lopuksi, missä tein ihan mahtavia kirppislöytöjä. Loman lopuksi fiilistelin meidän aikataulutonta kymmenen viikon kesää, joka oli vaan niin BEST. Mun ja Oton Yhdessä -podcast alkoi ja sen suosio löi meidät aivan ällikällä, kun noustiin heti Spotifyn TOP-listan sijalle 11. Meidän keskimmäinen aloitti eskarin ja sisarukset palasivat kouluun ja dagikseen. Itse aloitin arjen kesän jälkeen viisaudenhampaan poistolla, joka oli yllättävän kivuton ja positiivinen kokemus. Elokuussa kirjoitin myös vuoden eniten keskustelua herättäneen tekstin siitä, kuinka lapsia tulisi kohdella yhtä arvokkaina kuin kaikkia muitakin ihmisiä.

SYYSKUU

Syyskuun alussa kävin haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä täällä Helsingissä. Puhuttiin Oton kanssa kuukautisista podcast-jaksossa, mikä innosti kirjoittamaan postauksen omasta menkkahäpeästäni. Lapset aloittivat harrastukset jälleen kesätauon jälkeen. Sairastin ikävää flunssaa ja silmätulehdusta ja muutenkin oli fyysisesti ikävä olla, kroppa kertoi, että olin selkeästi loman tarpeessa. Tehtiin koko perheen yhteinen sunnuntairetki Vuosaaren huipulle, joka oli ihan huippu paikka. Matkustettiin lomalle Mallorcalle Oton perheen kanssa ja loma oli aivan ihana. Pidin viikon kesäloman ja nautin. Lomasta tehtiin myös Mallorcan videot yksi ja kaksi. Täytin Mallorcalla ollessamme 28 vuotta, kuten myös meidän esikoinen täytti kahdeksan vuotta. Kaksikielisyys puhutti podcastissa ja somessa ja kirjoitin kaksikielisyyden hyödyistä pohdiskelevan postauksen. Lomalta paluun jälkeen tehtiin sunnuntairetki lasten kanssa Kansallismuseoon ja tykättiin siitä kovasti koko perhe.

LOKAKUU

Heti kuun alussa tein jatko-osan kevään suositulle postaukselle ja vastasin seuraajien kysymyksiin rahasta. Juhlittiin meidän 8-vuotiaan Tanssityttö Mia -synttäreitä vähän myöhässä, kun oikea synttäripäivä oli jo Mallorcalla. Kysyin seuraajilta, että mitkä ovat heidän syitä siihen, että eivät halua lapsia tai uskalla toivoa yrittää toteuttaa lapsihaaveita ja jaoin vastaukset blogissa. Esittelin meidän uuden auton, jonka vihdoin saimme monta kuukautta myöhässä. Tehtiin podcastiin seksi-aiheinen jakso ja kirjoitin seksistä blogissa ja kyselin teidän fiiliksiä aiheesta. Osan mielestä seksistä saisi puhua vieläkin rennommin ja enemmän ja osa taas ei kaipaa yhtään enempää seksijuttuja mihinkään kanavaan, koska some on sitä jo pullollaan.

Kirjoitin ylös yhden mun kokonaisen työviikon, mikä herätti valtavasti keskustelua esimerkiksi siitä, mikä voidaan laskea työaikaan ja mikä ei. Pohdiskelin kaverisuhteita pienten lasten vanhemman näkökulmasta ja kävin Espoossa haastattelemassa ihanaa erilaista perhettä. Luovutin elämäni ensimmäisen kerran verta (kaupallinen yhteistyö) ja se oli jännittävä kokemus. Vietettiin syyslomaa Oulussa ja vietiin siellä meidän taapero ensimmäisen kerran leffaan. Mediassa oli paljon esillä vanhempien uupumus ja kirjoitin itsekin täydellisyyden tavoittelusta postauksen.

Meidän esikoinen oli koulun halloween-diskossa ja mä tein hänelle hurjan meikin. Loppukuusta käytiin Oton enon mökillä sienestämässä lasten kanssa ja saatiin ihan älytön saalis. Turhauduttiin ja turhaudutaan edelleen asunnon etsintään. Näin joulun ajaksi markkinat ovat hiljentyneet täysin, eikä meidän hakukriteereillä ole tullut yhtään uutta asuntoa myyntiin yli kolmeen viikkoon, vaikka syksyllä tuli useampia viikottain. Lokakuussa vertailin myös meidän kolmen eri lapsen vauvavuoden kustannuksia toisiinsa.

MARRASKUU

Pukeuduttiin ystäväperheen halloween-juhliin Addams Familyksi. Innostuin kertomaan siitä, miten meidän perheessä yöheräilyt on jaettu. Käytiin myös esikoisen kanssa kahdestaan leffassa katsomassa Last Christmas, joka oli muuten hyvä. Lokakuussa oltiin vietetty semi-lihatonta lokakuuta, jonka innoittamana jaoin meidän suosikkireseptejä. Vietettiin isänpäivää ja innostuin myös kirjoittamaan blogiin ihan vaan tajunnanvirtaa pitkästä aikaa. Nautittiin kovasti meidän yhteisestä arjesta Oton kanssa ja iloitsin myös siitä, kuinka olin onnistunut ylläpitämään säännöllistä lenkkeilyä jo kahden kuukauden ajan. Käytiin katsomassa Emilian ja Topiaksen vauvaa Turussa ja vierailtiin Puhu Muru -podcastissa Oton kanssa. Loppukuusta tein ihanat erilaiset perheet -haastattelun Kotkassa. Seuraava ihanat erilaiset perheet -sarjan postaus ilmestyy tammikuussa. Marraskuussa koostin ison vuosikymmenkoosteen kuluneesta kymmenestä vuodesta. 

JOULUKUU

Kuun vaihteessa nautittiin Oton kanssa ihanasta rakkauslomasta kamppiksen merkeissä Kemiönsaaressa. Kysyin teiltä kuun , että mitä toivoisitte, ettei vanhempanne olisi koskaan sanonut teille, koska halusin koostaa aiheesta postauksen. Vastauksia tuli todella hurja määrä ja ne yllättivät mut täysin. Postauksen kirjoittaminen sai kyyneleet valumaan solkenaan. Pidettiin lasten kanssa mahtavat joulupyjamabileet ja muutenkin touhuttiin kaikkea jouluista, niin kotona kuin blogissakin. Vastasin kysymyksiin kuluneesta vuodesta. Kuun puolivälissä itkettiin silmät päästämme esikoisen joulukonsertissa ja käytiin katsomassa isojen tyttöjen kanssa Frozen 2 ennakkoon kutsuvierasensi-illassa. Meillä oli ystävien koira hoidossa muutaman päivän, joka inspiroi kirjoittamaan ajatuksia oman koiran ottamisesta. Vietettiin tietenkin myös aivan ihana jouluaatto.

Huh mikä vuosi takana! Tämä vuosi on toteuttanut meidän suuria haaveita rennommasta arjesta ja omasta podcastista. Ollaan saatu kaikki olla melko terveitä alkuvuoden migreeni-päänsärky-ahdistusta ja yhtä murtumaa lukuunottamatta, siitä saadaan olla todella kiitollisia. Ollaan vietetty tosi paljon aikaa rakkaiden ihmisten kanssa, reissattu ympäri Suomea ja tehty muutama kiva ulkomaanreissukin sekä lähelle että vähän kauemmas. Päällimmäinen tunne vuodesta 2019 on oikeasti vaan järjetön kiitollisuus. Tässä maailmassa ei ole mulle mitään parempaa kuin se, että saan elää mun elämää juuri näiden maailman rakkaimpien ihmisten kanssa juuri niinkuin me just nyt eletään. Kiitos jokaiselle, jonka kanssa mulla on ollut ilo jutella, halata, tavata tai viettää aikaa tänä vuonna <3 Nähdään ja kuullaan ensi vuosikymmenellä (sori, näin voi sanoa vain kerran kymmenessä vuodessa!).

Ihanaa uutta vuotta kaikille!